Kevät saapuu ja luonto herää

Lauhan talven jälkeen olemme keväässä. Keväiseltä on tuntunut jo pidempään aika-ajoin, mutta todellisesta kevään tulosta kertonee muuttolintujen paluu. Kuukausi sitten kirjoiteltiin ensinmmäisistä kiuru-havainnoista. Nyt kirjoitellaan peipoista. Itse en ole vielä peippoa kuullut, mutta siinä myös yksi lintu, jonka ensiliverrys kevääseen saa mielen iloiseksi.

Vietimme viime viikonlopun mökillä. Heti pihapiiriin päästyämme kuulimme mustarastaan upean huiluttelun. Täällä kaupungissa olen kuullut sitä aikaisempaa vähemmän, joten sydämessä todella läikähti lämpimästi. Illan mittaan kuulimme myös laulujoutsenien töräytyksiä. Koettipa avokki vihellellä varpuspöllöllekin, mutta vastausta ei tullut.

Perjantai oli sateinen päivä. Aika kului kuitenkin mukavasti avokin nikkaroidessa säilytyslaatikon korkeammaksi minun kokatessa mustaherukkapiiraan ja jauhelihakastikkeen. Illalla tein vielä valmiiksi poro-leipäjuustosalaatin. Saunoimme ja vietimme rennon illan.

Lauantaina saimme Sarin vieraaksemme. Hänen kanssaan vietimme oikein mukavan ja leppoisan päivän. Ennen kävelylle lähtöä joimme teet ja maistelimme mustaherukkapiirasta. Kävelyllä kiersimme ns. ympyrälenkin liukkaudesta huolimatta. Meillä oli mukana kolme koiraa, sillä Sarilla niitä on kaksi. Sari kertoi meille sonnihirven isoista jäljistä. Löytyipä hetkeä myöhemmin ilmeisesti jonkin metsäkanalinnun jäljetkin. Kuvassa myös Oton tassukuviot 😀

Meillä oli mukana myös digisanelin ja parapoloidi. Valitettavasti nauhoitteet epäonnistuivat yhtä lukuun ottamatta. Saimme töyhtötiaisen piipitystä, mutta esim. käpytikan ruokailut katosivat jonnekin. Käpytikka-havaintoja teimme reitin aikana useampiakin. Myös tiaisten iloiset säkeet siivittivät menoamme.

Reippailun jälkeen istahdimme mökin pihapiiriin nauttimaan nuotion lämmöstä ja kevään äänistä. Kuulimme palokärjen rummutusta ja lentohuutoa 🙂 Keltasirkku aloitteli lauluaan ja kuuluipa pellon laidasta töyhtöhyypän naukaisu. Sari näki siellä myös vaalean linnun, joka ilmeisesti oli pulmunen. Hän kuuli pellon vierellä ollessaan kauempaa teerien soidinmenoja.

Hiljalleen alkoi nälkä hivuttautumaan tietoisuuteen, joten istahdimme pöytään nauttimaan salaatista, tattari-hapannapeista ja satsikista.Rento rupattelu jatkui. Kiitokset Sarille onnistuneesta ja mukavasta päivästä.

Sunnuntaina ei aurinko paistanutkaan. Maahan oli satanut räntäloskaa sulattaen upeasti pihapiirin jäätikköä. Yritin urheasti saada keltasirkun säkeitä tallennettua, mutta hiljaahan se silloin oli. Vähän ennen lähtöämme olin kuulevinani hyvin kaukaa kurjen kajautuksen.

Kevät on ihanaa aikaa. Auringon lämmittävät säteet, sulavan lumen tuoksu, lintujen paluu… Mä tunnen niin elävän.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *