Mökkeilyä

Sunnuntaina hivenen sateisena iltana tuntui hyvältä saapua lämpimään mökkiin, jossa avokki odotti valmiin ruuan ja lämmitetyn saunan kanssa. Hektiset kaksi messupäivää takana, joten hiljaisuus ja luonnon rauha helli mieltä sateen hiljaa ropistessa. Hyvä ruoka ja sauna, iltateehetken jälkeen olikin aika kömpiä puhtaiden lakanoiden väliin

En tiedä miten paljon näistä kuvista huomaa muutokset, mutta ainakin vuodenaika on vaihtunut 😀

Juhannuspäivä

Tuolloinhan meillä oli vielä laituri 😀 Se otti ja hajosi ystäväpariskunnan vieraillessa mökillä kesällä. Onneksi ei kenellekään käynyt mitään ja portaat ja laiturikin saatiin kuivalle maalle. Kevään hommia onkin sitten uuden laiturin hankinta/valmistus.

Elokuussa valmistui laatotus liuskekivistä. Syyskuussa puolestaan uusittiin terassilaudoitus ja istutettiin sipulikukkia kukkapenkkiin.

Vähän jännitimme kuinka paljon Harmaakuono yrittää kukkapenkistä sipuleita kaivaa. Vähän herra siellä kävi kävelemässä, mutta ei ainakaan olla huomattu, että sipulit olis kaivettu ylös.

Nyt terassin laudoitus on tiivis ja tukeva

Tuolloin äidin ollessa mökillä sunnuntaille sattui syksyn lämpimin päivä. Liuskekivet kerää pihalaatoituksella mökin edustalla mukavasti lämpöä, ja onhan laatotuksella tasainen alusta Harmaakuonon pureskella keppiä 😀

Avokin tekemät polut kivituhkasta helpottaa mun liikkumista pihapiirissä huomattavasti. Alkuun oli vähän hankalaa suunnistaa kun ei ollut mitään selkeitä reittejä. Nyt liiteri/huussi sekä nuotiopaikka löytyy helposti.

Ja nyt tähän viimeisimpään mökkeilykertaan takaisin…
Maanantaina oli hieno sää. Ei satanut vettä, ja se jos mikä oli ihan parasta. Lähdimmekin avokin ja Harmaakuonon kanssa lenkkeilemään. Koira sai nauttia vapaana kirmaamisesta ja me syksyn kuulaudesta.

Kuten huomaatte Harmaakuonolla aina irti ollessaan on keppi suussaan 😀
Mutta ihmeitäkin tapahtuu :O 😀

Ihmeitä tapahtuu myös, että minun ottamani kuvat onnistuvat 🙂

Tämä vähän epätarkka, mutta kuulemma sopii kuvan tunnelmaan

Itse asiassa myös nuo syyskuun kuvat olivat minun ottamia.
Herää varmaan ihmetystä, miten?
Vastaus on niinkin yksinkertainen…
Räpsin kuvia ja jotkut onnistuvat, toiset taas ei. Kuuntelen mistä suunnasta kuuluu ääniä tms… Digikamerassa on niin huippua tuo, että kuvia voi ottaa vaikka miten paljon ja poistaa huonot ennen arkistointia.

Mutta joo… Takaisin syksyiseen mökin pihaan nyt viime käynniltämme

Tuo lähes parin tunnin ulkoilu teki niin hyvää henkisesti kuin fyysisestikin!!!

Meidän lenkkeillessä lampaanfile marinoitui punaviini-valkosipuli-rosepippurimarinadissa ja pilkotut perunat kermassa ja valkosipulissa.
Kuulostaa herkulliselta ja siltä näyttäneekin?

Mutta… Joskus kun kaikki lähtee menemään pieleen, niin sitten kanssa lähtee. *huoh*
Avokki istuu pöytään ja osuu viinilasiinsa ja se kaatuu viinien roiskahtaessa pitkin penkkiä ja lattiaa. No ei muuta kuin rättäämään kiroilun säestämänä.
Istuudumme jälleen aloittaaksemme aterian uudelleen…
ja nyt kaatuu edelleen avokin toimesta minun lasi. Ei roiskahda, mutta viini on pöydällä, lautasellani ja lattialla.
Avokin turhauma käsin kosketeltava ja mies, joka ei huuda eikä juuri kiroa huutaa ja kiroaa.
Ei auta, siivoamaan taas. Tässä vaiheessa kiikutamme viinilasit tiskialtaaseen ja kaadamme sen mitä nyt pullosta jäljellä oli teemukeihin 😀 Sivuhuomautuksena espanjalainen luomupunaviini oli hyvää 🙂
Vihdoin ruokaan käsiksi. Perunat kylmenneet, liha maistui vanhalle talille eikä siitä ollut poistettu kunnolla kalvoja. Onneksi file oli vain puolen kilon, mutta ateriasta jäi vain pahamieli. Harmaakuono kyllä nautti ylimääräisestä liha-annoksesta parilla seuraavilla aterioillaan.

Ilta kuitenkin jatkui rattoisasti äänikirjan, käsityön, takkatulen ja yhdessä olon merkeissä

Tykkään meidän minitakka/leivinuunista. Se on söpö 😉
Vähemmän söpöä on petaamaton peti, mutta…
Ja käsissäni valmistuu frillahuivi, jonka kanssa kotimatkalla tuli ongelmia. Lanka sotkuun ja silmuja putosi. Eihän työ ollutkaan kuin melkein valmis… No nyt se ”hautuu” käsityökorissa ja kaivan sen taas esille, kun olen anteeksi sille antanut 🙂

Tiistaiaamuna laiskottelua ja lopulta siivouksen pariin. Innostuin pyyhkimään pölyt ja lattian. Matot vietiin ulos tuultumaan. Olihan ihana syyskuulaus. Nyt on mökki siisti ja sinne on taas mukavaa palata rentoutumaan.

Terveysmessuilla

Viime viikolla perjantai ja lauantai vierähti Terveysmessuilla. Tosin piipahdin kauneudenkin ja muodin puolella, mutta en voi sanoa niissä aikaani viettäneen.

Kävin kuuntelemassa aika monta luentoa. Miniluennot oli monesti ihan liian minejä asiakokonaisuuteen nähden. Esim. funktionaalisesta lääketieteestä Päivi Mäkeläinen puhui alle 30 min. Asiaa oli paljon ja vauhti hurja. Varmasti parhaansa yritti, mutta niinkin laaja-alainen aihe kuin funktionaalinen lääketiedekin on, alle puolituntia on mitätön aika. Joissakin luennoissa selvästi aihetta tärkeämmäksi nousi jonkin tuotteen mainonta. Aikakoneen Alex Ojasti luennoi ”ph-tasapaino ja hyvinvointi”. Odotin hänen kertovan enemmän tuosta happo-emäs -tasapainosta, ja siitä miten elimistö pysyy riittävän emäksisenä, mikä ja mitkä ruokaineet aiheuttavat happamuutta jne. Kyllähän Alex mainitsi sivulauseessa jotain. Pääbointti kuitenkin oli, että hän oli ruvennut syömään happo-emäs -jauhetta, joka oli parantanut keskittymiskykyä, jaksamista jne. Nyt hänen koko perheensä ottaa jauhetta. En epäile etteikö voisikin olla toimiva tuote, mutta odotin enemmän vinkkejä miten asiaan voisi ruokavalion tms. kautta vaikuttaa.

Jaakko Halmetoja luennoi otsikolla ”Superlatiiveja lautasella”, joka olikin tiivis paketti, vaikkakin aika paljon tuttua asiaa hänen luennoillaan jo aikaisemmin käyneenä. Paula Heinonen oli puolestaan räväkkä, energinen oma itsensä. Minulla on luennoista muistiinpanot, joten kun vaan saan itseni toimeen, ehkä saatte luentotiivistelmiä. Potkikaahan mua persauksille, jos ei ala tippumaan :O

Viime syksynä kirjoittelinkin parilta luennolta tiivistelmät ja nyt tällä viikolla huomasin linkitetyn Facebookiin
Aivot ja ravinto
postaukseni, jota onkin käyty lukemassa ahkerasti. Toivottavasti myös postaus on jotain antanutkin.
Myös ”Hyvää yötä nukahtamisvaikeudet” – luennon satoa-kirjoitusta on luettu aika paljon viime kuukausina.
Enemmänkin olisin voinut kirjoittaa, mutta… on vaan jäänyt ja jäänyt.

 Messustandeja kiertäessä ehkä syvimmän vaikutuksen teki
Villa Mandala
 Lattialle oli laitettu havuja, tuoksui metsä, kuului lintujen laulua. Saatoit istahtaa kannolle ja kokea miniretriitin metsämeditaation muodossa. Sait kuulokkeet mistä kuului tuo lintukonsertto ja naisäänen ohjaamana rentouduttiin. Koskettava kokemus istua kannolla takamus kostuen messuhälinän kaikotessa jonnekin, juurtua puuhun, josta imeä itseensä elämänvoimaa 😀

Villa Mandalalla olisi ollut messutarjouksena viiden päivän jooka- ja detox-retriittejä puoleen hintaan. Olisin niin mielelläni lähtenyt Detox-retriittiin, mutta liian pitkään pohtiminen ja reakoiminen vasta sitten ei enään auttanut. Samanlaista tarjousta ei ehkä ihan heti tule, joten HARMITTAA!!! Olisin varannut itselleni paikan, mutta opaspuoli jäi mietityttämään. Noina hetkinä inhoan sokeuttani, mutta ei saa myrkyttää itseäni moisilla tunteilla sen pidempään. Osallistuin arvontaan, jossa arvottiin kolme viikonloppua Villa Mandalassa. No minulla ei juuri ikinä ole arpaonnea, joten ei yllätys ettei nytkään 🙁 Mutta vielä joskus menen kyllä tuonne rentoutumaan/puhdistumaan!!!

Kahden päivän aikana kertyi jonkin verran luettavaksi lehtiä ja esitteitä. Keskiviikkona kävimme avustajani kanssa matskua läpi ja totesimme Luontaisterveys-nimisen lehden olevan asiapitoinen ja siitä ruksattiinkin melkein jokainen artikkeli luettavaksi. Sielunpeili-lehdestä vain pari-kolme. Lehti oli ehkä vähän liian ”hörhähtävä”. Uusi tuttavuus oli Uuma -naisten terveysopas, jossa artikkeleita aika paljon naisen seksuaalisesta terveydestä ja terveydenhuollosta.

Kokeilin aivojumppaa, tai lähinnä asentoa, jossa kootaan itsensä. Istutaan nilkat ristikkäin ja kädet ristikkäin ja käännettyinä(en osaa selittää paremmin) ja tuossa asennossa hengitellään syvään ja rauhallisesti. En päässyt oikein juonesta kiinni. Ehkä joskus pitäisi asiaan perehtyä paremmin kuin hälyisässä messuhallissa.

Nina Haavisto
on julkaissut 19.10. kirjan Ruuan voima, jota selaillessa tuli fiilis mielenkiintoisesta kirjasta. Paljon samoja asioita mitä monet ravitsemusasijantuntijat ovat viime aikoina puhuneet, mutta nyt lähestymistapana onkin kiinalainen lääketiede.Toivottavasti kirjan saisi äänikirjana jossain vaiheessa tai löydän jonkun, joka sen voisi minulle lukea äänitteeksi. Nina kirjoitti messuosastoesittelyssään mm.
”Oman urheilutaustani vuoksi olen vuosikymmenien kuluessa perehtynyt
ravintokysymyksiin poikkeuksellisen perusteellisesti ja koen sen
olevan yksi vahvoista alueistani. Luulin jo tietäväni kaiken
olennaisen ravintoaineista, mutta aina voi näköjään oppia uutta.
Kiinalainen lääketiede lähestyy ravintoasioita mielenkiintoisella
tavalla, se nimittäin pohtii ja tarkastelee ravintoa, aivan kuten koko
kehoakin, yksilöllisestä ja toiminnallisesta näkökulmasta, joka ei ole
meille länsimaalaisille kaikkein totutuin tapa ajatella ruokaa.” Juttelimme Ninan kanssa hetken ja saimme kirjansa esitteen mukaan.

Messuilla oli paljon kehonkoostumusmittausmahdollisuuksia. Kävimme ilmaisessa mittauksessa Herbalifen standilla. Rasvaprosenttini oli 8 % pienemmpi mitä Detox-kurssin alussa mitattuna. Laitekin oli erilainen. Tässä seistiin kädet suorana eteenpäin ja pidettiin kahvoista. Ei noustu milleen vaa’alle. Eipä siis kai kovinkaan luotettava tulos.

Ostoksiakin tein. Ostin samaa d-vitamiinisuihketta kuin viime vuonnakin, joka ainakin silloin toimi loistavasti. Samalta valmistajalta oli nyt tullut uusi b12-vitamiinisuihke, jonka ostin heräteostoksena. Tällä viikolla onkin sitten kohua riittänyt Itä-Suomen yliopistotutkimuksesta d-vitskujen suhteen. Ostamani tuote ei onneksi listalla ollut. On joka tapauksessa inhottavaa. Ei pikkukuluttaja tiedä mihin luottaa ja mihin ei.  Ensiksi D-vitamiinivalmistajat lynkataan tutkimustuloksilla ja nyt jo pohditaan tutkimuksen luotettavuutta, HUOH! No ei voi muuta kuin toivoa, että suihke toimii edelleenkin.

Tuntu kyllä messuilla olevan ”miljoona” lisäravinteiden, vitamiinien yms. tuotteiden myyjää. Standilta toiselle kävellessä mietin monta kertaa mistä ihmeestä taviskuluttaja oikeasti tietää mikä on hyvä tuote ja mikä taas ei. Mistä tunnistaa hyvät vitamiinivalmisteet, lisäravinteet??? Jokainen kun mainostaa omaa tuotettaan aikalailla käänteentekevänä ja tuotteista parhaimpana. Ei ole lisäravinne, mutta esim. eräs mies esitteli ksylitol-voidetta. En edes muista mihin sitä käytetään, ei siis vakuuttanut lainkaan. Tuntui kädessä lähinnä tahmaiselta.

En erityisesti pidä kuivahedelmistä. Joskus olen ostanut jostain kuivattuja ananasrenkaita enkä ihastunut. Nyt maistoin luomuna kuivattua ananasta ja se oli hyvää. Olin mausta niin ilahtunut, että ostin paketin. Maistoin myös mintturaakasuklaata kera kahvin johon oli lisätty pakuria. Avustajani luuli juoman olevan pakuria pelkästään, joten toi minullekin, joka ei kahvia juo. Onneksi saatavana oli hunajaa, joten sain tömäkän kahvikupposellisen juoduksi mustaa kahvia. No olihan se sentään luomua :DOnpa nyt taas ainakin viideksi vuodeksi eteenpäin kahvikiintiö täytetty 🙂

Olen jo vuosia pitänyt Piokian suklaamarjoista. Ovat vaan aika tyyriitä, joten ei kovin usein tule ostetuksi. Nyt uutuutena oli suklaamarjoissa luomukarpalo tummalla suklaalla, NAMNAMNAM… Lapsille on jonkinlainen suklaamarjasekoitus olisikohan ollut nimeltään Titi, tai jotain sinne suuntaan???  Karpaloita oli ostettava ja nyt nautiskella sillointällöin. En ole vielä avannut. Olen malttanut mieleni.

Päätettiin avustajani kanssa ostaa puoliksi kolmen kuukauden Aloeveera-juomasatsi. Tuotteessa on tyytyväisyystakuu. Tällä viikolla olen aamuisin juomaa nauttinut, ei se järin pahaa ole, mutta ei kyllä hyvääkään. Pelkään maun olevan sellainen, että ajan oloon se alkaa inhottamaan. Mutta mielenkiinnolla odotan millaisia hyviä vaikutuksia sillä on. Ongelmana ehkä vähän on samanaikaisesti aloitettu d-vitamiini yms. Eli, mikä vaikutus milläkin terveystuotteella on 🙂

Kaksi päivää, voisi sanoa että hyvinkin intensiivistä päivää messuilla oli aika kuluttavaa. Väliin vielä huonosti nukuttu yö. Lauantai-iltana melatomiini naamaan ja unille. Ja kun töitä vasta tiistaina alkaen klo 16.00, sunnuntaina Opaskoirakerhon ja ystävän luona piipahduksen jälkeen pariksi päivää mökille rauhoittumaan ja rentoutumaan. Avokki oli matkannut sinne jo lauantaina. Ja tuo pari yötä mitä siellä ehdin olemaan tuntui aivan liian lyhyeltä ajalta. Tiistaina arkeen paluu tuntui tuskaiselta, lähinnä lähtö mökiltä. Työnteko kyllä sitten onneksi jo maistuikin.

Opaskoirakalenteri 2013

Opaskoirakalenteri vuodelle 2013 on nyt tilattavissa!

Haluatko ilahduttaa ystäviäsi kalenterilla, jossa yli tuhannen opaskoiran nimipäivät sekä upeat kuukauden opaskoirakuvat! Lisäksi viikkonumerointi, pyhä- ja liputuspäivät.

 Kooltaan kalenteri on a4. Kalenterista saadut tuotot menevät alueelliseen opaskoirakerhojen toimintaan. Tilaamalla kalenterit minulta, tuet Helsingin ja Uudenmaan Opaskoirakerhon toimintaa. Jos kuitenkin haluat ostaa kalenterin/kalenterit oman alueesi opaskoirakerhon hyväksi, löydät Opaskoirayhdistyksen kotisivuilta listan yhteyshenkilöistä.
www.opaskoirayhdistys.fi
Kalenterin hinta 10 € sisältää alvin. Hintaan lisätään postituskulut. Kun maksu näkyy kerhomme tilillä, kalenterit postitetaan ostajalle. Tilinumeron saa minulta kun ilmoittaa montako kalenteria haluaa tilata.
Tilaukset osoitteeseen

 

Paluu ”normaaliin”

Niin, mikä sitten on ”normaalia”?
Joka tapauksessa Detox-kuuri on ohitse ja paluu normaaliin tapahtunut.
Viime viikko oli ns. vakautusviikko milloin ruokavalioon palautettiin maitotaloustuotteita, lihaa, kalaa, viljatuotteita jne. Itse tosin söin vasta tänään punaista lihaa jauhelihalasagnen yhteydessä, jonka lasangelevyt oli täysjyvää. Viime viikolla söin useampana päivänä uunilohta ja uunikasviksia. Annoskoot on pienentyneet huomattavasti, joten kalaa riitti usealle päivää.

Viikonloppuna söin soijakermaan tehtyä carry-kana-kastiketta, jossa oli paprikaa ja ananasta. Lisukkeena itse tehtyjä lohkoperunoita sekä uunitomaattisalaattia.
Ja kahtena päivänä tuli syötyä myös viljatuotteita. Perjantaisessa käsityömiitissä ei voinut vastustaa vuohenjuustopiirakkaa ja ihanaa kermaista mustaviinimarjakääretorttua. Ja lauantaina ystäväpariskunnan luona söimme hyvällä ruokahalulla kanasalaattia, jossa oli valkoista riisiä sekä salaatin kanssa itsetehtyjä kaura-juustosämpylöitä. Kahvin/teen kanssa maistui vielä kauraomenapiirakka. Tuona iltana rikkoutui myös alkoholiton aika(4vk), sillä illan aikana nautiskelimme punaviiniä. Sunnuntaina vierailin pitkäaikaisen pelaajaystäväni luona harjoittelemassa mehiläisvahakynttilöiden tekemistä. Teen kanssa söimme kiltisti tummaasuklaata, joten ruotuun paluu onnistui. Eilen falafeleja ja salaattia ruuaksi. Aa:n kanssa löysimme viime viikolla hyvää tattarnäkkäriä. Se on täysjyvää, ja siinä on muistaakseni vain merisuolaa ja vettä, tais olla vielä luomuakin. Hyvää, suosittelen. Saa ainakin S-kaupoista. On riisikakuille mahtava vaihtoehto.

Mulla on ollut iho-ongelmia aina enempi ja vähempi. Talvisin kärsin todella kuivasta ihottumasta ja jalkapöytiin nousee kutiavaa ihottumaa. Viime talvena sellainen kutiava läiskä ilmestyi myös ranteeseeni, jossa pidän kelloa. Välillä se katoaa lähes kokonaan, välillä äityy kutiamaan ja nousee näpyille. Muualla on lähinnä kuivaa. Nyt Detoxin aikana kutinaa ei ollut ja ihottuma ranteesta lähes katosi. Kun taas söin viljoja, kutina on palannut ja näppylät. Mieleeni on hiipinyt mahdollisuus gluteiiniyliherkkyydestä, mene ja tiedä sitten. Nyt koetan olla taas ilman viljoja ja katsoa mitä oireille tapahtuu.

 Niin, että just söin sitä lasagnea 🙁

Detoxin jäljiltä tuntuu, että aineenvaihduntani toimii paremmin. Että kyllä uskon siitä olleen hyötyä keholleni ja mielellenikin. Ja mikä parasta kuurista jäi monta hyvää ruokareseptiä käytettäväksi tulevaisuudessa.

Kaulaliinoja ja frillahuiveja

Syksyn tullen taas neulominen ja harputtelu ovat innostaneet, ja moni ilta on venynyt liiankin myöhään käsitöiden parissa. Mukavaa se on ollut ja nyt ajattelin esitellä valmiita töitä.

Viime talvena tutustuin frillahuivin neulomiseen. Alkuun se tuntui tuskastuttavan vaikealta. Lanka meni hirvittävälle kierukkeelle, tai isosilmäisen verkkolangan silmut putosivat puikolta. Työn jouduin purkamaan aika monta kertaa, mutta vihdoin huivi valmistui. Lanka on Novitan Frillaa (100%akryylia)

Sittemmin olen tehnyt Haapsaluusta ostamasta langasta pienverkkoista frillaa. Pidän neuloksesta enemmän, mutta työ etenee hitaasti, koska lankaa on leviteltävä ja todella etsittävä se ulkoreunimmainen verkon silmu. Mökillä ja viimesimmissä käsityömiiteissämme olen työn parissa ahkeroinut, mutta ei ole vielä ihan valmis.

Alkusyksystä ennen Lontoon matkaa parissa illassa tein tämän mustan isosilmäisen frillan.

Syyskuun lopulla teimme Silmukkasiskojen kanssa visiitin Oulunkylän Lankamailmaan. Ja samana iltana aloitin tämän liukuvärjätyn frillan.

Langan toisessa reunassa kulkee verkkorivi ja loppuosa on toiseen suuntaan olevia lankoja, jotka ovat kiinni langan toisessa reunassa. (Embla 85%akryyli 15%polyesteri)

Tämä mustanyppylankafrilla tuotti pään vaivaa. Yleensä teen frillat kahdeksalla silmukalla, mutta tästä sai vain kolmella silmulla edes jotenkin järkevän mittaisen. Olen oppinut, että yksi kerä on yksi frilla. Voihan se olla toisinkin, mutta luulisi huivista tulevan aika ruma, jos siinä on paljon välisolmuja… No tästä tuli tylsä liuruke.

Ihastuin (Rosarios 85%mohair 10%akryyli 5%polyamidi) tähän. Tuntuu kädessä ihanan pehmoiselta neulokselta. Mulla on vähän se ”vika” että lankoja valittaessa otan sellaisia mitkä tuntuvat käteen erityisen hyvältä, ja siksipä kai työni sitten on usein pörröjä 😀

Tänäsyksynä on valmistunut myös tämä Novitan langasta, (Rose mohair 65%akryyli 35%), jonka ostin Haapsalusta.


 
Viime keväänä Kuusamossa ollessamme harputtelin avokin äidin sydämiin 😀

Hänelle oli harppu täysin uusi tuttavuus ja myös se että sokea voi ja osaa tehdä käsitöitä. Hän oli vaikuttunut myös, että tein huiviin hapsut. Lanka on keinokuituaLidlistä (Papillon 70%akryyli 30%polyamidi). Ei suosikkini, mutta tulipahan ostettua ja harputeltua.

Käsityökorissa odottaa vielä lisää tummaalilaa Mohairia, josta teen vähän leveämmän kaulaliinan, Kaksilla puikoilla on frilla, sekä suunnitteilla harputella Merinovillasta harpulla huivi. Sitä ostin edullisesti kesällä Haapsalusta. On ihanan pehmeää ja kutittamatonta villaa.

Onnistumisen riemua

Tänään koin onnistumisen sykähdyttävän tunteen, sydämmessä lämpimän läikähdyksen. Nyt tiedän ”taas” miksi pidän hoitotyöstä, miksi kerta kerran jälkeen annan itseni likoon asiakkaan hyvinvoinnin paranemiseksi. Paras kiitos tehdystä työstä on onnistuminen auttamaan ja hoitamaan hyvin hoitotuloksin.

Mulla kävi tänään kolmatta kertaa koiratyttö, jolla on todettu reilu vuosi sitten nivelrikko. Tyttö on ontunut ja ollut vaisuhko. Ruoka on vaihdettu sopivampaa, liikunta tapahtuu pehmeillä alustoilla jne. Nyt kahden viikon aikana koira on käynyt kolmasti hoidossani. Jo ekan käynnin jälkeen tyttö oli ollut pirteämpi ja tuli riemukkaasti ovellemme. Nyt piristyminen on lisääntynyt edelleen, elämänilo palautunut, ja leikkii jopa enemmän kuin 4v pentunsa. Liikkumisessa kankeus ja ontuminen on vähentynyt selvästi.

Ensinmäisellä hoitokerralla ja vähän vielä toisellakin, tyttö oli levoton; lipoi huuliaan, kudoksissa värinää jne. Tänään ei juuri mitään havaittavia reaktioita.

Omistaja kertoi käyneensä viikonloppuna täällä suunnalla ulkoilemassa, tulleensa eri suunnasta kuin normaalisti, tyttö oli kävellyt laiskana ja ehkä vähän tylsistyneenä. Oli pysähtynyt ja katsellut ympärilleen. Havaitessaan olevansa meidän pihatien kohdalla, lähti rivakasti vetämään meidän ovelle.

Nivelrikko on etutassuissa ja niskan ja lapojen seudussa jännityksiä. Jännitykset ulottuvat takapäähän asti. Tänään kuitenkin tyttö nukkui hetkittäin hieronnassa. Lopettaessa se nousi reippaana ylös pyrkien pesemään kasvoni.

On hienoa onnistua auttamaan elämän laadun parantamisessa.  Rakastan koirien vilpittömyyttä ja hoidon vastaanottokykyä. Olen onnellinen!

Ja olen saanut uuden lukijan, Emmi on liittynyt seuraan. Toivotan sinut tervetulleeksi mukaan, ja toki toivon viihtyvän juttujeni parissa.

Kotiviikonloppu: siivousta ja vaihtohieronnat

On aika uskomatonta, että viimeksi olen viettänyt KOKONAISEN viikonlopun kaupungissa kesä-heinäkuun vaihteessa. Ehkäpä siis oli jo aika. Mökkielämästä on nautittu, mutta säiden huonontuessa on aika nauttia kaupunkielämästä. Tosin nyt viikonloppuna saimme nauttia myös auringon paisteesta ja sateettomista hetkistä.

Siivousinspiraatio iski yht’äkkiä meihin molempiin, joten eilen rauhallisen aamun jälkeen pölyrätti käteen ja pölyjen pyyhintää joka nurkasta ja tasolta, imurointia, mattojen pöllytystä, pyykin pesua. Ja mikä mukavempaa kuin yhdessä puuhaaminen.

Siivouksen jälkeen söin bataatti-porkkanasosekeittoa, johon on lisätty chiliä, valkosipulia ja yrttejä. Bataatti maistui ihanan makealta johon chili toi potkua juuri oikealla tavalla. Oli taas fiilisteltävä miten hyvää kasvisruoka voikin olla. Ihastuin myös kesäkurpitsaspakettiin tomaattikastikkeella. Siihen kastikkeeseen tomaatin lisäks basillikaa, aurinkokuivattua tomaattia, valkosipulia, punasipulia, mustaa pippuria. Kesäkurpitsa suikaloidaan spaketinauhamaiseksi ja höyrytetään. Kastikkeeseen paahdetaan vielä auringonkukan siemeniä. NAM!!! Perjantai oli tuo kokkauspäivä Aa:n kanssa. Lisäks pisteille merkattiin ostamieni lankojen värit. Samalla puhuttiin terveellisestä, kevyestä ruuasta ja fiilisteltiin keitoksiemme makua 😀 Siitä tuli niin hyvälle tuulelle.

Eilisiltana ennen saunaa hieroin avokin niskahartia-seudun. Ja oli aikamoinen jumitus. Ei ihme, että valitteli jo päänsärkyä. Hieronnan päälle sauna, joten uni sohvalla maistuikin makeasti. Viettelin myöhäisiltaa tässä tietokoneella mesetellen pitkäaikaisen ystäväni kanssa. Nykyisin ollaan yhteyksissä aivan liian harvoin, mutta kun ollaan, niin se olemassa oleva ystävyys ponnahtaa paikoilleen ja juttu jatkuu siitä mihin edelliskerralla on jäänyt.
Se tuntuu hienolta.

Tänään oli mun vuoro pötkähtää hierontapöydälle hierottavaksi. Edelliskerrasta olikin aikaa. Jumitus oli lähinnä ala- ja keskiselässä. Harteiden yläosat ja niska olivat yllättävän vähän jännittyneet. Pystyin jopa niskakäsittelystä nauttimaan, ja minun tapauksessa se on aika harvinaista.

Piipahdin Partylite -kynttiläkutsuilla. Ostin äidille lumipallokynttilät. Tiedän hänen pitävän niistä, ja se olikin suurin syy mennä kutsuille.Kotiin ostin isoja tuikkivia viherruoho tuoksultaan.
Kahvipöydässä oli tarjolla erilaisia piirakoita. Söin pienen palan vuohenjuusto-ananaspiirakkaa sekä omppupiirakkaa. Detoxin puhdistusviikot on lopuillaan ja huomenna alkaa ns. vakautusviikko/paluu normaaliin ruokailuun. Toki ei ole tarkoitus kiskaista kaikki pahikset heti kurkusta alas huomisesta lähtien, tai oikeammin tästä illasta… kun kerran söin jo ne piirakan palaset. Mutta todella toivon ja uskon, että tämä Detox on tuonut uusia kasvisruokareseptejä
 mitä syödä jatkossakin. Ja se on ehkä koko jutun paras juttu. Toivottavasti myös kuona-aineiden mukana olisi jotain ylimäärästä kemikaalia myös kehosta hävinnyt. Lisäks iloitsen painon pudotuksesta, vaikka se ei ole detoxin päätarkoitus, mutta kemikaalikuonien vähetessä kropassa, voi helpottaa kuulemma jatkossa laihtumista. Saa nähdä. Toki edellyttää sitä järkevää syömistä terveellisistä ruoka-aineista liikuntaa unohtamatta.

Huomenna olisi erittäin mielenkiintoinen keskustelutilaisuus mihin haluaisin mennä kuuntelemaan, mutta tällä hetkellä näyttää siltä etten saa ketään kaverikseni/oppaakseni.
Mutta, jos liikutte Helsingissä ja aihe kiinnostaa, tässä Facebookista napattu info tilaisuudesta:

Aitoja makuja… Mats-Eric Nilsson Helsingissä
8. lokakuuta 2012, 17:30 – 19:00
Kellohalli
Työpajankatu 2 rak. 1 e
00580 Helsinki, Finland
Mats-Eric Nilsson ja Noora Shingler keskustelevat lisäaineista, elintarvikealan huijauksista ja miten syödä puhdasta taloudellista ruokaa eri vuodenaikoina.
Nilssonin uusi kirja ”Aitoja makuja ympäri vuoden” on myynnissä kuten myös Aitoa ruokaa ja Vaara vaanii kattilassa.
Tulkaa mukaan kuuntelemaan uusinta uutta ”Aidosta ruoasta”
Vapaa sisäänpääsy.

Paula Heinosen luennolla + Detox-kuulumisia

Olin eilen Espoossa Paula Heinosen yleisöluennolla Voitko hyvin – Energiaa ja voimaa arkeen. Asiaa tuli paljon. Tosin moni juttu oli jo minulle tuttua. On pakko ihailla Paulan positiivista energisyyttä, voimaa, intesiteettiä millä hän ottaa yleisönsä ja pistää itsensä täysillä likoon huumoria unohtamatta.

Yleisöstä suurin osa oli naisia, mutta oli paikalle jokunen mieskin eksynyt. Välillä auditoriossa raikasi nauru hersyvänä Paulan pistäessä parastaan. Hänen luennollaan ei jouda haukottelemaan eikä tylsistymään. Ehkä joidenkin makuun hän paasaa tai on liian paatoksellinen, mutta hänen luja usko parempaan terveyteen, terveyden hoitoon, ravitsemukseen on valtaisa. Se vaatii kuitenkin meitä kaikkia mukaan; tekemään niitä parempia valintoja. Hän kannusti syömään mahdollisimman paljon luomua, jättämään pois teollisuuden tarjoamat ateriat. Ei kuitenkaan pidä mennä paniikkiin, jos joskus kiireen tai jonkin muun takia syö valmisaterian. Tietysti aina parempi, jos on reissussa omat eväät(siemenet, pähkinät). Kunhan ei syö jatkuvasti eineksiä ja lisäaineilla täytettyä ruokaa. Leivistä suositteli olemaan tarkkana, yli 50% täysjyvää, kuituja yli kymmenen eikä paketissa saa lukea ”lisättyä gluteiinia” tai nykyisin on alotettu myös merkitsemään ”lisättyä vehnäproteiinia”, joka on gluteiinia. Suositteli jättämään väliin karppileivät tms. tuotteet.  Hän puhui myös hyvien rasvojen puolesta joita saa pähkinöistä, siemenistä, öljyistä, kalasta jne. Kovetetut kasvirasvat sai tuomion. Ei myöskään öljyistä sellaisia mitkä on lämpökäsitelty. Aina ja aina öljypullossa tulee lukea ”kylmäpuristettu”. Voin käyttö on ok. kohtuullisissa määrin. Jos on taipumusta korkeaan kolesteroliin, sen käytön suhteen kannattaa olla kohtuullisen tarkka.

Paula puhui myös suoliston hyvinvoinnin tärkeydestä, sivuutti useampaan eri otteeseen fuktionaalista lääketiedettä, jossa hoidetaan kokonaisuutta. Etsitään oireen aiheuttaja eikä hoideta vain oiretta. Esimerkkinä vaikkapa iho-ongelmat voivatkin johtua suoliston ongelmista. Fuktionaalisessa lääketieteessä otetaan testejä paljon tarkemmin ja syvemminkin. Erittäin mielenkiintoinen lähestymistapa ja varmasti sellainen suunta mihin terveydenhuollon pitäisi mennä. Testit ovat kuitenkin kalliita ja valitettavasti ei niihin ole mahdollisuutta läheskään kaikilla suomalaisistakaan.

Paula puhui myös positiivisesta ajattelusta ja siitä miten suuri merkitys on sillä mitä ajattelemme, miten asennoidumme. Jos on väsyttävä tylsä vesisade, se pännii kun koko ajan ajattelee sen olevan ärsyttävää. Entä jos ajattelisikin ”sataa vettä, ei haittaa. Täällähän on piristävää, mukavaa kävellä”. Pakko tunnustaa, että tuollainen vaatii meikäläiselle ainakin vähän harjoitusta 😀 Uskon kyllä siihen, että mitä positiivisempi pystyy olemaan sen parempi olo, mieli ja energiatasokin on.

Lisäravinteista hän suositteli ehdottomana lisänä D-vitamiinia. Jos muita lisiä ei voi, tai ei halua käyttää, mutta d-vitsku on sellainen mitä emme muuten saa tarpeeksi. Ylipäätään Paula korosti ruokavalion tärkeyttä. Lisäravinteilla ei korvata rempallaan olevaa ruokavaliota. Se kuntoon ja tarvittaessa tukena lisäravinteita. Ja tässäkin suositteli mittauttamaan mistä vitamiineista tai hivenaineista on puutos. Moni vaiva usein saa avun kun löydetään se mitä on elimistössämme liian vähän. Tässä taas tullaan kysymykseen mistä rahat käydä mittauttamassa nuo vitamiini- ja hivenainearvonsa. Tällä hetkellä kait d-vitamiiniarvon testi maksaa M vähiten 55 €, Terveystalossa lähemmäksi satasen. Ei pientuloisilla, eläkelläisillä, työttömillä ole tuollaiseen rahaa.

Olen menossa Helsingin Terveys- ja kauneus -messuille, jotka ovat parin viikon päästä. Paula luennoi myös siellä lauantaina.

Eilen alkoi Detox-kuurin nestepäivät. Aamiaiseksi marja-hedelmäsmoothies, mukaan mangosmoothies. Lähdin ennen puolta päivää Opaskoirayhdistyksenn hallituksen kokoukseen. Aikaa jäi parisen tuntia tapettavaksi ennen Paulan luennolle lähtöä. Kävin Aa:n kanssa ostamassa melatomiinia ja syömässä. Arvatahan se piti, ettei sopivaa ruokaa oikein löytynyt Detox huomioiden. Ostin sipulikeiton, joka maistui natriumglutamaatille 🙁 Ja josta tuli hetkellisesti todella huono olo, kuvotti. Siinä oli hyvä muistutus miksi puhdistautuminen elimistölle kaikesta kuonasta ja ylimääräsestä on paikallaan, ja miksi lisäaineita kannattaa vältellä niin paljon kuin mahdollista. Aa:lla ei mennyt paljoa paremmin. Hän osti uuniperunan kylmäsavulohitäytteellä. Täytteessä 2-3 dl majoneesia, pienenpieniä kalan paloja siellä täällä, hirmuisesti salaatinlehtien päällä salaatinkastiketta. Lautaselle jäi majoneesia lähemmäks pari desiä Aa:n ongittua kalat sieltä. Ja hällekin tuli huono olo 🙁

 Kotona mua odotti avokaado-parsakaali -kylmäsosekeitto 😀 Keitto oli hyvää, yllättävän hyvää ja vei hyvin nälän. Kun olen tämän kirjoittanut syön keiton loppuun. Sitten onkin aika valmistautua illan töille.

Tänään on ollut ns. kotipäivä. Aamupäivästä asiakkaita ja nyt viideltä työt jatkuu. Aamulla smoothiesta, nyt kohta keittoa ja illalla jälleen smoothiesta. Pitkin päivää olen lipittänyt sitruuna-inkiväärivettä ja aamulla Frantsilan Lähde-yrttiteetä, joka loppui. Näiden nestepäivien aikanahan on tarkoitus syödä ravinto nestemmäisessä muodossa, käyttää paljon vihreitä kasviksia, jotka ovat kehoa puhdistavia. Nestettä tulisi nauttia n. 4 litraa joista yksi litra vettä.

Kehonkoostumusmittaus

Olen monesti miettinyt, että olisi kiva käydä kehonkoostumusmittauksessa, mutta en ole koskaan päässyt ajatusta pidemmälle. En ole varannut mistään mittausaikaa. Detox-kurssilla tuli kuitenkin mittaukseen mahdollisuus. Se tehtiin laitteella, josta pidettiin kahvoista kiinni ja seistiin vaalla. En tiedä onko aina tapana mittaus suorittaa vaatteet yllä, mutta kurssipaikalla ainakin niin tehtiin. Toisaalta, ei siellä ollut paikkaa missä olisi voinut riisuakkaan.

Laitteeseen kirjattiin, pituus ja ikä ennen mittausta. Tulokset käytiin yhdessä kurssin vetäjän kanssa, joka on ravitsemustieteilijä ja tekee työkseen ravintoneuvontaa. Bmi oli odotetusti koholla, mutta hänen mielestään sitä ei pidä liikaa tuijottaa, koska lihasluustoprosentti osoitti kuitenkin, että liikkunut olen ja kroppa saanut fyysistä kuormitusta. Mitä korkeampi luku on, sen parempi. Minulla se oli 27%. Olisi kiva nähdä jonkinlaisia tilastoja, mihin se minun ikäiselläni asettuu. Sisäelinten ympärille kertynyt rasva oli 7%, kun sen tulisi olla 1-9%, joten vielä hyvässä rajoissa sen suhteen.

Rasvaprosentti kauhistutti ja kauhistuttaa. Se oli kamalan korkea, niin korkea etten sitä täällä voi julkaista. Myös niin korkea, että jäin pohtimaan, mistä se todella johtuu. Toki, koska olen tällainen kuin olen, tiesin rasvaprosentinkin olevan ei niin mairitteleva. Kuitenkin ruokavaliossa on tapahtunut muutoksia ja mielestäni syön kohtuullisen terveellisesti jne. Siksi jäin miettimään. Toki kurssin vetäjä muistutti, että toisilla se on luontaisesti korkeampi kuin toisilla. Suositteli mittauttamaan kolesterolin. Kohonnut kolesteroli voinee nostattaa myös rasvaprosenttia. En ole sellaista tiennyt, ja rehellisesti tuohon rasvaprosentti- ja kehonkoostumusasiaan olen kovin vähän perehtynyt.  Yritin tietoa etsiä netistä, mutta löysin lähinnä mainoksia missä voi mennä kehonkoostumusmittaukseen. Olisin kaivannut faktatietoa syistä korkeaan rasvaprosenttiin. No toki myös ruokavaliolla, sillä mitä syön on myös vaikutuksensa, mutta esim. miksi rasvaprosentti on luontaisesti toisilla korkeampi kuin toisilla. Ja jos sattuu kuulumaan tuohon korkeaprosenttiseen porukkaan millaisin keinoin sitä voi laskea? Ruokavalio, liikunta. Tiedetään!!! Muuta? Detox-kuurin aikana voi tapahtua muutoksia. Tarkoitus oli mittaus uusia viimesellä kurssikerralla, mutta aika loppui kesken.

Asia on mietityttänyt kovasti. Mittaus tehtiin jo ekalla kurssikerralla (10.9.) ja nyt vasta kehtasin täällä asiasta avautua. Jos teillä on faktatietoa tai kokemuksia ylipäätään aiheen tiimoilta, lukisin mielelläni niistä.

Sain mahdollisuuden ystäväni kautta mennä kuun lopussa biosignaturemittaukseen. Etukäteen on täytettävä ruokapäiväkirja kolmelta päivältä sekä taustatietolomake. Siinä kysytään mm. strategiset mitat, elämäntavoista, terveydestä jne. Mukaan pyydetään lähettämään itsestään kolmesta eri suunnasta otetut valokuvat kropastaan. Mitä huolellisemmin taustatiedot täyttää sitä enemmän saanee tunnin tapaamisesta irti. Odotan tuota tapaamista mielenkiinnolla, sillä aiheesta kiinnostuin jo viime syksynä Kaisa Jaakkolan luennolla, mutta mittaukseen on jäänyt menemättä. Katsotaan millaisen keskustelun saan aikaan nostamalla tuon rasvaprosenttiasian myös esille???