Jauhelihapannari tattarijauhoista

Olen rohkeasti alkanut soveltamaan ruoka- ja leivontaohjeita gluteeinittomiksi versioiksi. Tuttavani viesti Kotikokin sivuilta nappaamansa jauhelihapannarin ohjeen. Vehnäjauhot vaihdoin tattarijauhoihin, enkä käyttänyt sipulikeittoa jauhelihan maustamiseen. Maustoin jauhelihan tuoreella chilillä, valkosipulilla, sipulilla, myllystä mustapippuria. Sekoitin kermaviiliin lisää mausteita ja yrttejä merisuolaa unohtamatta. Paprikaa eikä persiljaa tuolla hetkellä ollut, joten ne jäi kokonaan pois. Lisäsin kermaviilin jauhelihan sekaan ensiksi paistettuani jauhelihan kypsäksi. Alkuperäisessä ohjeessa käytetään voita paistamiseen, minulla meni sellaisenaan. Hivenen jännitin saanko täytteen päälle tasaisesti taikinan ja onnistuihan se. Täysmaidon tilalla minulla oli luomukevytmaitoa.

Pannarin alkuperäinen ohje:
500 g jauhelihaa (meillä naudan jauheliha)
1 prk kermaviiliä (meillä luomuna)
1 pss sipulikeittoa (en käyttänyt)
8 dl täysmaitoa (meillä luomukevytmaitoa)
3 kananmunaa
4 dl vehnäjauhoja (meillä tattarijauhoja)
1-2 dl juustoraastetta (en mitannut)
1/2 punaista paprikaa (ei ollut)
1/2 dl persiljaa (ei ollut)
Ripaus suolaa ja mustapippuria
(Voita paistamiseen (en käyttänyt)
Katso oma jauhelihamaustamisreseptini kirjoituksen alkuosasta)
Laita uuni 225 astetta ja ritilä keskitasolle.
Ruskista jauhelihaa voissa.
Jauhelihan ruskistuessa sekoita maito ja kananmunat, lisää vehnäjauhot ja ripaus suolaa.
Siirrä jauheliha levyltä syrjään, lisää siihen sipulikeitto, kermaviili ja pippuria ripaus ,sekoita. Anna vetäytyä hetken.
Lisää joukkoon paprika hienonnettuna ja persilja jos siitä tykkäät.
Levitä jauhelihaseos tasaisesti leivinpaperin päälle pellille.
Kaada päälle taikina, lisää juustoraastetta maun mukaan pintaan ja paista 30min.

Kotikokki-sivustolta löytyy myös jauhelihapannarin ohje rullattuna. En ole kokeillut ja tuskin saan aikaiseksi kokeillakaan. Tästä pannarista tuli kuitenkin hyvää ja olen iloinen, että uskalsin soveltaa ohjetta rohkeasti enemmän oman tyyliseksi ja makuiseksi mistä pidän, ja vielä gluteeinittomuuskin toteutui. Avokille myös pannari maistui ja herkkua riitti vielä seuraavallekin päivää.

Lääkärissä

Eilen kotiuduimme mökiltä ja tämä aamu alkoi lääkäri- ja laprakäynneillä. Huomenna pitäisi saada vastaus kysymykseen vaivaako minua kilpirauhasen vajaatoiminta. Lääkäri tutki käsin tunnustellen kilpirauhasta ja arvioi oikean puolen lohkon olevan kovempi, joka saattaisi viitata vajaatoimintaan. Mitään ylimääräisiä kyhmyjä ei onneksi tuntunut. Valitettavasti äitini sairastaa tuota vaajista ja on kuulemma hyvin yleistä, että niin tyttärellä kuin äidilläkin sairaus todetaan.

Lääkäri kuunteli sydänäänet ja keuhkot eikä kummassakaan ylimääräisiä ääniä kuulunut. Verenpaine huiteli järkyttävissä lukemissa ja se mitattiinkin kolmasti. Kyllähän se laski alemmaksi, mutta koholle jäi. Illalla kotona kaivoin Lidlistä ostamani puhuvan verenpainemittarin. Olen ostanut sen jo viime syksynä, mutta käyttöön otto on jäänyt. Nyt laitoin laitteen toimintavalmiuteen ja verenpaineeni oli normaali, laitteen mukaan suorastaan optimaalinen. Sitä en sitten tiedä miten luotettava laite on. Ehkä se kuitenkin antaa suuntaa verenpaineesta. Aamulla taisin lääkärissä jännittää ja siksi lukemat huitelivat korkeuksissa.

Sain lähetteen labraan ja siellä otettiin verta monta putkellista. Kilpparikokeiden lisäksi lääkäri halusi kolesteroolin, verenkuvan yms. Huomenna hän soittelee tuloksista.

Meidän perheestämme kävi lääkärissä toinenkin jäsen, nimittäin rakas Harmaakuono. Iho valitettavasti taas kesäiseen tapaan oireileen. Vanhus ei kahlaile eikä ui lammessa enään, mutta kiusana ovat itikat ja niitä riittää kosteiden kelien myötä. Vanhus sai kortisonipiikin kutinaa helpottamaan sekä lääkitykseksi kortisonisalvaa, lääkeshamppoota ja kipulääkettä. No kipulääke tuskin liittyy kutinoihin, mutta tassuissa on ilmeisesti kipua jonkin verran kun niitä nuollaan ahkerasti. Nyt ilta- ja aamutoimiimme liitetään Harmaakuonon hoitotuokiot.

Eilen kaupunkipäivät aloitin kyläilemällä entisen työparini luona. Sateen tauottua kävimme koirien kanssa pienellä lenkillä ja saatiin nauttia jopa auringostakin. Lenkin jälkeen maistuikin herkullinen kasvissosekeitto ja gluteeiniton broilerin jauhelihapiirakka unohtamatta jälkkäriksi syötyä suklaajäätelösiivua. Mukavaa oli rupatella ja kuulumisia vaihtaa. Iltapäivä meni nopsaan ja yht’äkkiä kello olikin jo seitsemän.

Tämän päivän lääkärikuulumisien lisäksi minulla on ollut neljä asiakasta, ja huomenna niitä on kaksi. Ens viikon lomailemmekin ja ettekä ikinä arvaa missä lomailu tapahtuu 🙂 Käsittääkseni säidenkin pitäisi parantua, joten joskohan vihdoinkin pääsisimme nauttimaan teepaitakeleistä.

Kirpsakoita tuoremehu -kokeiluja mehulingolla

kiwi-päärynä smoothies

Edelleen kaipailen reseptejä mehulingolla tehtäviin mehuihin, mutta tässä pidennetyn mökkiviikonlopun (4.-9.6.) kokeilujen reseptejä ja kommentteja mausta. Osasta tuli arvatenkin aika kirpakoita kun makeutusta en käyttänyt. Yksikään mehu ei kuitenkaan jäänyt juomatta :D:D

Kahtena ekana aamuna mehulinkoon päätyi 2päärynää, 1-2omenaa ja mansikoita. Ekassa satsissa mansikoita oli enemmän ja ehkä mielestäni mehusta tuli paremman makuista, vaikka pienemmällä mansikkamäärälläkään cocteil ei huono ollut. Astetta kirpsakampaa mehua saatiin reseptillä: 2raparperin vartta, 1omena, 3kiwiä.

Koska herelmät olivat lopussa otin pakkasesta mustaherukoita, jotka mehustin raparperin kanssa. Se oli jo sellainen yhdistelmä, että se kokeilu jää yhteen kertaan. Arvasinkin, että siitä tulee liian hurja kirpsakka ja hapan yhdistelmä, joka olisi kaivannut paljon sokeria tai muuta makeuttajaa. Tulipahan kokeiltua. Kiltisti mehun kuitenkin nautiskelin. Viimeiselle aamulle jäi raparperien kanssa pakastemansikat. Yhdistelmä oli aika hyvä, mutta varmasti tuoreista mansikoista tulee parempaa.

Yhtenä iltana tein porkkana-inkiväärimehua, josta avokkikin piti, vaikka alkuun suhtautui siihen varauksella eikä meinannut edes maistaa ensin. Porkkanasta jää kuitenkin paljon jätettä (kuituja), joten ei välttämättä paljon käytettynä kerrallaan parasta mahdollista mehun lähdettä. Appelsiini-porkkanamehu kuulostaa kokeilemisen arvoiselta, joten seuraavalle mökkireissulle lähti iso pussi appelsiineja mukaan. Kokeilin reseptillä 2 appelsiinia, 2 porkkanaa, kourallinen pinaattia ja pari centtiä inkivääriä. Toimii! Hyvää!
Porkkana-inkivääri mehu

Pitäisi rohkeammin kokeilla mehuihin vihanneksia, salaatteja, pinaattia, lehtikaalia tms. Ehkäpä sitä hiljalleen oppii ja tottuu myös vihermehu-pohjaisiin terveyspommijuomiin. Onneksi koko kesä aikaa tehdä erilaisia kokeiluja ja etsiä vinkkejä hyvistä mehuresepteistä. Jo muutaman päivän kokeilujen jälkeen voin kuitenkin todeta, että mielenkiintoinen, maukas, kiehtova mailma marja-, vihannes-, hedelmä mehut, ja mehujen avulla ruokavalioon saan ja saamme entistä enemmän terveellisiä aineksia. Vihanneksien ja kasviksien lisääntyminenhän ruokavaliossa on hyvä asia.

Kuvapostaus: kevät/alkukesä – kasveja, maisemia ja koiria

Talvella ei juurikaan valokuvia tullut otetuksi. Mökkikauden alettua kuvausintokin on palannut. Tähän postaukseen olen koonnut kuvia (touko-kesäkuulta) istutetuista kasveista, luonnosta, maisemista ja rakkaista koiristamme. Kaikki kuvat on mökiltä tai sen lähialueelta. Yritän ainakin osasta kuvista kertoa miten koen sokeana kuvassa olevan maiseman.

Otto, se meidän rauhallinen 4-vuotias pohdiskelija 11.5.

Mökkitien varrella rentukoita 15.5. Samaisena päivänä äiti napsi kuvat kuuliljoista ja tomaatti-kuukausimansikkalaatikosta. Valitettavasti seuraavan yön pakkanen palellutti niin tomaatit kuin kuuliljatkin 🙁 Tomaatit jouduimme ostamaan uudelleen, mutta ilokseni voin tätä kirjottaessani todeta, että kuuliljat ovat nousseet uudelleen. Japanin jaloangervot eivätkä istutetut ruusun taimetkaan pakkasesta hätkähtäneet. Jaloangervojen välissä jo aiemmin istutettua narsissia.

Perunamaa ja yrttipenkki, jossa jo ruohosipuli pilkistää

Ahkerat puutarhurit ruuan jälkeen saunan lämmitessä nauttivat nuotion lämmöstä viileässä kevätillassa ja Otto ja Harmaakuono innostuvat vetämään keppiä. Tuohon nuotiokuvaan vielä kun voisin liittää kevätillan lintukonsertin ja tulen rätinän. Siinä hetkessä, tunnelmassa on jotain syvää ja sydäntä lämmittävää. Arjen murheet unohtuvat ja siinä hetkessä on voimaa ja lämpöä. Koirien vetäessä keppiä kuulen etenkin Harmaakuonon murraavan kuono leveässä hymyssä onnellisen koiran murinaa. Se ääni kertoo niin paljon siitä, että vanhus on mielipuuhassaan.

Olipas äiti tuona päivänä napsinut monta onnistunutta otosta ja vielä seuraavana päivänä pari kuvaa rakkaasta Harmaakuonosta.

Toukokuun viimeisenä päivänä kaunis taivas Tullessani viikolla aiemmin mökille kävin ostamassa uudet tomaatin taimet, jotka nyt kasvavat komeasti kuukausimansikan takana. Ja kuten huomaatte kuukausimansikassa oli tuolloin toukokuun viimeisenä päivänä jo kukkiakin. Tosin taptapsee ei kukista ”sanonut” tässä kuvassa mitään, mutta Liioliin kuvailusta asia selvisi.

Rakastan kevättä ja alkukesän aikaa ja kyllä minua välillä harmittaa etten näe miten upealta luonto näyttää kun kasvit vihertävät, kasvavat, kukat puhkeavat kukkaan. Onneksi lapsena näin sen vähän ja tuolta ajalta on muistikuvia siitä miltä keväinen luonto näyttää. Nyt tänäkeväänä olen erityisesti innostunut vangitsemaan äänitallenteisiin ja valokuviin kevään upeutta ja sydämessä läikähtää ilo, jos olemme minä tai avokki onnistuneet ottamaan hyvän valokuvan luonnosta. Meillä ei järjestelmäkameraa ole eikä tule. Sellaisen hankinta ei lieneen kovin järkevää näkövammaisten perheeseen 🙂 Kuvien laatu on sitä mitä pienellä digikameralla ja iphonella irtoaa.

Vietimme kesäkuun ekan viikonlopun mökillä. Koska ruohonleikkuri oli huollossa ei nurmea päästy leikkaamaan. Perjantaina nautimme aurinkoisesta vaikkakin tuulisesta päivästä ulkoillen ja illalla jälleen nuotiolla istuen. Tuuli tyyntyi ja mittarin lukemat putosi yhteen asteeseen. Kuvan myötä jäin miettimään miten hyvin sumun sokeana aistii vai aistiiko ollenkaan. Juhannusyönä kävelimme sumuun, mutta en saanut aistimuksesta kiinni. Toisaalta ollessa oikein sankan sumun vaikuttaako se kuuluvuuteenkin, tunteeko kosteuden tiivistyvän??? Luulen, että viileässä säässä sumun aistii sokeana paremmin.

Pihan toinen omenapuista kukki komeasti ja sunnuntaina 7.6. lähtiessämme pienelle iltakävelylle kameroiden kanssa napsasin onnistuneen kuvan pienestä omppupuustamme, jonka kukkasia olin hetkeä aiemmin tuoksutellut. Nyt tuosta heinikosta ollaan onneksi päästy jo eroon uuden ruohonleikkurin myötä. Matkamme jatkui hivenen sateisessa säässä mökkitietä pitkin. Peltomaiseman koen avarana tilana enkä aisti kauempana olevaa metsää. Peltoaukeilla yleensä tuulee enemmän, tuoksut vaihtelevat riippuen mitä pelloilla kasvaa. Harmaan ja pilvisen sään aistii muutenkin kuin vesisateena iholla tai auringon paisteen puuttumisena. Sitä tunnetta on vaikea selittää. Mitä voimakkaampi matalapaine sitä voimakkaammin sen aistii myös sokeana näkemättä pilviä.

Metsän aistii voimakkaasti. Keväällä koivun ja havupuiden tuoksut. Tietä pitkin kulkiessani kuulen myös lähellä olevan puita, vaikka ne olisivatkin ojien takana. Tuulta on paljon vähemmän, mutta lehtipuiden suhina tuulessa kuuluu selvästi. Metsäisemmässä maisemassa kuulen enemmän lintujen laulua kuin peltomaisemassa.

Avokki napsasi muutaman koirakuvan. Kuva, jossa minäkin olen kertoo paljon Oton ja Harmaakuonon erilaisuudesta. Vanhus jolkottelee edellä ja Otto kulkee vierelläni tai takanani. Hyvin harvoin se kirmaa luotani vapaudesta nauttimaan.

Taptapsee kertoi tästä kuvasta: ”vihreä kasvi, jossa valkoisia kukkia”. Kuva on otettu ma 8.6. ja nyt kuukausimansikassa on jo raakileita. Niin mistäkö tiedän? Hommahan menee niin, että kun näkö on poissa kädet käyttöön ja tunnustelemaan. Näin teen tutkiessani mansikan, tomaatin kypsyyttä. Mansikat irtoavat helposti ja ovat tietynlaisia kovuudeltaan kuten myös tomaatit. Yrttien kanssa on oltava tarkkana ettei poimi sellaisia, jotka ovat päässeet kukkimaan. Onneksi senkin on nopeasti oppinut tuntemaan esim. pinaatin kohdalla. Kuuliljojen kohtaloaolen seurannut myös käsin tunnustelemalla ja kyllä sen tuntee mikä on kasvavaa versoa, kukkaa, vartta tms.

Se ilo ja hyöty kevään ja alkukesän sateisuudesta on, että luonnon tuoksut ovat voimakkaita. Tuntuu hyvältä olla tuoksujen keskellä, keskellä luontoa.

Mökin maalaus ja pihapuuhia

Saavuimme puolen päivän jälkeen mökille juhannuslomaa viettämään. Nyt päivän tohinoiden jälkeen on mukava hetkeksi istahtaa muistelemaan kevään pihapuuhia ja mökin maalausta. Kaikki postauksessa olevat kuvat eivät ole täydellisesti onnistuneet, mutta kuvien kuvailujen perusteella olen koettanut valita onnistuneimmat. Kuvia on napsittu sekä pikkusella digikamerallamme että Iphonen kameralla taptapsee-ohjelmaa apuna käyttäen. Ohjelma kuvailee kuvaa muutamin sanoin, mutta ei kerro esim. onko vaikkapa piirakka kokonaan näkyvissä. Toeteaa ”ruoka uunipellillä”. En siis itse tiedä onnistumisista ennen kuin joku on kuvat läpi käynyt. Joskus käy niin, että kuvittelen onnistuneeni kun Taptapsee on kuvaillut jonkin osan kuvasta hyvinkin tarkasti, mutta näkevän tuomio kuvasta onkin jotain ihan muuta. Valokuvaaminen on kuitenkin mielenkiintoista ja hauskaa, joskus ehkä mukaan osuu onnistuneitakin otoksia… No niin, olisikohan tässä tarpeeksi alustusta kuvien laadusta 🙂 Jospa siirtyisin postauksen varsinaiseen aiheeseen.

Alunperin sovimme, että veljeni tulisi avokin avuksi mökkiä maalaamaan keskiviikkona 13.5. Sääennusteet vaikuttivat vielä edellisviikolla lupaavilta, mutta ajankohdan lähetessä ennuste muuttui sateiseksi. Tulimme mökille jo lauantaina 9.5 ja sunnuntain ja maanantain aikana pesimme mökin ulkoseinät. Avokki puhdisti irtomaalit akkuporakoneeseen laitettavalla sisalpyöröharjalla. Mun tehtäväksi jäi pestä seinät puutarhaletkua käyttäen. Voin sanoa, että oli välillä 12-14 asteen lämpötilassa kylmää puuhaa kun kaivokylmävesi norui hihan suista käsivartta pitkin kainaloon.

Ei keskiviikkona päästy maalaushommiin, vettä satoi ja tuuli kovaa. Veljeni toi äidin kuitenkin mökille ja sovimme uuden maalauspäivän koulujen päättymispäivään.

Tuo keskiviikko meni sisällä luhvertamiseen. Äiti valmistilihakastiketta, jonka kanssa keitettiin perunoita. Illalla saunottiin, mutta lampeen ei kukaan rohjennut.

Loppujenlopulta olimme todella paljon ulkona niinä päivinä kun äiti oli vieraanamme. Torstaina istutimme tomaatintaimet ja kuuliljat. Välipalaksi leipomaani jauhelihapiirakkaa, jonka tein gluteeinittomaan voitaikinaan Alotimmepa perunamaan teon avokin kaivettua kuopat kolmelle ruusulle. Pihatöiden lomassa äidin kanssa esivalmistelimme illallisen: katkarapusalaattia, lohifile grillissä, kanamunakastike ja keitetyt perunat) ja kyllä ruoka maistuikin lähes koko päivän ulkoilun jälkeen.

Perjantaina kylvettiin siemenet yrttipenkkiin. Laitettiin pinaattia, rukolaa, basilikaa, sitruunamelissaa ja hernettä. Ennestään penkissä jo ruohosipulia ja persiljaa. Vanhan kasvimaan laitaan laitettiin lisää hernettä, pinaattia ja uutena avomaan kurkkua. Perunat istutettiin samaan paikkaan missä viime kesänä oli varhaisperunapenkki. Perunamaan laitaan laitoimme kokeilumielessä muutaman valkosipulin kynnen, kuulemma pitäisi lähteä kasvamaan, KATSOTAAN miten käy.

Perjantaina iltapäivästä sateli vettä, joten äiti kokkaili keittiössä broilerkastiketta ja perunoita mun petsatessa äidin sienikoria. Avokki puuhasteli omiaan. Syötyämme onneksi ei enään satanut, joten saunan lämmitystä, nuotiolla istuskelua ja rentoilua. Saunaan lopulta maltoimme vasta puolilta öin. Ikäväksemme tuli pakkasyö ja kuuliljat sekä tomaatit paleltuivat. Lauantaina istutimme japanin jaloangervot ja teimme sen pikkupenkin kasvimaan laitaan. Äiti paistoi lettuja. Iltaa viettelimme notskilla makkaraa paistaen. Edellisyön valvomiset painoivat, joten sisälle menimme hyvissä ajoin ja kävimme yöunille. Sunnuntaina äiti lähti kotiin ja me vielä rentoiltiin maanantaihin.

Puolitoistaviikkoa kaupungissa ja koska toukokuun lopussa minulla ei mitään kummempaa ohjelmaa lähdin mökille keskiviikkona töiden jälkeen. Avokki tuli perjantai-iltana perässä. Aikani kului mukavasti kokaten itselleni siemenrieskaa ja salaattia, kirjottaessa postausta veden juonnista, puhuessa ystävien kanssa puhelimessa ja ulkoillessa.

Lauantaina paistoi aurinko ja tuuli sopivasti. Avokki ja veljeni pääsi vihdoinkin mökin maalaukseen. Minä leivoin mantelimuffinsseja ja ruuaksi tein kana-kookospataa mihin laitoin, sipulia, valkosipulia, paprikaa, ananasta, kookosmaitoa ja cashew-pähkinöitä. Maalaus sujui mukavasti ja viiteen mennessä homma oli jo ohi. Kuvissa työt on loppusuoralla, terassin sisäosat työn alla.

Loppupäivä meni rentoillen ja avokin levätessä. Sunnuntaina nautimme saunomisesta ja lampeen pulahtelusta. Vesi oli lämmennyt jonkin verran eikä lammesta ollut kiire päästä pois kuten toukokuussa aiemmin.

Juhannusloma alkoi ratsastuksella

Tänäänkin ollut viileää ja tuulista kesäsäätä. Siitäkin huolimatta nautin ratsastustunnistamme. Ja hevosen selässä hetki oltua ja ratsastettua katosi kropastakin koleuden tunne. Sinne jonnekin katosi myös hetkeksi hurja väsymys ja huoli sydämestä. Hetken irtaantuminen väsähtäneestä Hepasta teki taatusti hyvää. Nyt tosin väsyttää, silmät roikkuvat puolitangossa, joten aika pian unille.

Aloitimme ratsastustunnin tekemällä painon siirtoja, vatsalihaksien jännityksiä jne. hallintaan liittyviä asioita. Töltissä haimme ripeyttä ja väliin rentoja käyntiaskeleita. Harjottelimme myös pysähdyksiä suoraan töltistä, ravasimme keventäen ja harjoitusravausta ristiselkää rentouttaen.

Sebu viihtyi kentän ulkoreunoilla ja jalkani hankasi useampaan kertaan aitaan tai seinään. Hevonen on myös etukenoinen/painoinen, mutta uusi satula korjasiratsastajan istuntaa jonkin verran. Nyt Sebun selässä ei tuntunut niin etupainoiselta kuin aiemmin, joten uuden satulan ja ehkä minun kehityksenikin yhteisvaikutustaparempaan oli huomattavissa. Jos Sebu meinasi siirtyä töltistä raviin osasin sen ennakoida hyvin ja korjata takaisin töltille. Keventäminen sujui ravissa hyvin ja harjotusravissakin uskaltauduin ratsastamaan kädet pelkissä ohjissa. Ei tarvinnut tukeutua satulaan. Sebun töltti reipastui huomattavasti laukan nostojen jälkeen. Ensiksi nostoissa Sebu oikaisi pahasti. Toiseen suuntaan mentäessä sujui huomattavasti paremmin. Oli kivaa!!! Nyt en tosin laukannut kenttää ympäri Sebun etupainoisuuden vuoksi. Emme halunneet ottaa riskiä kun itsekin vähän etukenotan. Tiina laukkasi hurmioituneena kärkiratsastajan kanssa kenttää ympäri. Riemuitsin kuitenkin taas niistä onnistuneista laukkapätkistä. Siinä unohtui murehtia omaa vointiaankin.

Viikko täällä kaupungissa on mennyt todella rauhallisesti. Lauantaina olimme veljeni tyttären rippijuhlissa. Onneksi sattui kesän lämpimin päivä, joten pystyimme aterioimaan ja kahvittelemaan ulkona. Sunnuntaina olikin sateista, mutta Liioliita oli mukavaa tavata. Eilen ja tänään on ollut mukavasti töitä. Huomisaamuna kaupan kautta mökille. Käsityönyssäkkä pakattuna, joten sadehetkille puuhattavaa valmiina.

Rottinkinen sienikori ja muut käsityökuulumiset

Pitkin talvea kirjoittelin sienikorin punomisesta. Nyt kori on onnellisella sen omistajalla, äidilläni. On siis työ aika esitellä täälläkin. Valitettavasti korin seinämät vähän pullistelevat, mutta äitiä se ei tuntunut haittaavan. Aika isohan korista tuli, joten toivottavasti toimii käytännössäkin hyvin sienimetsässä. Väliseinät olisivat voineet olla korkeammat. Toisaalta seinää saa tarvittaessa korotettua vaikkapa pahvilevyillä.

Petsasin korin mökillä äidin ollessa siellä. Petsauksesta tuli ehkä hivenen epätasainen, vaikka äiti vähän sitä apunani tasoittelikin. Petsaaminen oli mukavaa, joten harjoittelu jatkuu.

Muista valmistuneista käsitöistä ei ole vielä kuvia ja muutamassa työssä tarvitsen silmällistä apua päättelyissä. Vappuna sain kuitenkin valmiiksi pörröisen, ilmavan petroolinsinisen huivin alpakka-langasta. Alotin ekan kranssin päällisen tälle vuotta, mutta puikko katkesi ja uusi on edelleen kaupassa, joten työ odottaa toistaseks. Tein pari korua lasihelmistä ja neuloskelin frillan räyhkänää, jota en saa millään valmiiksi. Se ei vaan innosta pätkän vertaa. Käsityökopassa se odottaa mökillä tekiäänsä :D:D

Ylös-alaisinneuleelle ei hyvää kuulu, sillä neuloin vahingossa toisen hihan väärään suuntaan, joten se on purettava ja tehtävä uusiksi. En kuitenkaan uskalla itse niin ohuesta langasta tehtyä purkaa näppituntumalla. On parempi, että joku näkevä sen tekee. Puseroa olen kuitenkin sovittanut ylleni ja sopii hienosti, jeeeee!!!!

Toukokuun alussa ostin helmikudontakehyksen ja tänään Liiolii oli luonani kasaamassa sen sekä laittamassa siihen kudontaloimen. Yes, nyt pääsen kutomaan helmirannekorua. Saa nähdä mitä siitäkin tulee, kuinka paljon tulee kirota päräyteltyä sen kanssa :D:D Lisäksi teen juonnin ja rupattelun ohessa ehdittiin kerimään yksi paperilankavyyhti. Tilasin niitä Lappajärven värjäämöstä. Oli mukava iltapäivä sateisesta säästä huolimatta. Kiitos Liiolii <3 Toukokuussa en saanut neulotuksi mitään. Saatuani toissa viikon lopulla pistenäytön huollosta neuleohjeiden luku alkoi taas innostamaan ja viikko sitten mökillä aloitin neulomaan Novitan sivuilta löytynyttä kolmiohuivin ohjeella. Ohje on Huurre-langalle. Minulla sitä ei valikoimasta löytynyt, joten langaksi valikoitui Lanyarns studian ruskea-harmaa. Puikkosuositus 4.5-5mm, Huurrelangassa 5mm. Neulon 4mm puikolla, joten saas nähdä miten metsään mennään 😀 Huivia neulotaan kunnes silmukoita 192, huivin yläreunan leveys noin 140 cm ja korkeus leveimmällä kohdalla noin 75 cm. Katsotaan kuinka mittasuhteiden käy. Tähän moni voisi todeta ”kannattaisi neuloa mallitilkku”. Joo, niin varmaan, mut kun… Tällä hetkellä olen neulonut huivia niin paljon, että silmukoita on 70, joten neulottavaa vielä riittää. Ensinmmäinen kerä tosin alkaa olla loppusuoralla. En muuten ole aiemmin kolmiohuivia koskaan tehnytkään. Juhannukseksi on luvattu melko epävakaista säätä, joten kun keskiviikkona singahdamme mökille käsityövaihtoehtoja on pakattuna reilusti mukaan.

Lääkäri varattu

Olen lisännyt veden juontia ja koettanut pitää riittävän tiheät ateriavälit. Paino jatkaa vain nousuaan ja mukaan on astunut väsymys. Olen pitkään jo jahkaillut pitäisikö kilpirauhanen tutkituttaa ja eilen varasin itselleni parin viikon päähän lääkärin. Rahan menoa se tietää, mutta saanpahan ainakin mielenrauhan siltä osin ja jos kropassani jokin mättää niin toivottavasti avun oli se sitten kilpirauhanen tai jokin muu.

Eilinen oli melkoinen ahdistuspäivä. Suretti kovasti ajatuskin siitä, että minulla on jokin parantumaton sairaus, joka vaatii loppuelämän seurannan ja lääkityksen. Olen kuitenkin alle 40-vuotias enkä vielä haluaisi aloittaa sairauksien litanijaa elämääni, mutta minkäs teet. Lueskelin Facebookin kilpirauhasryhmistä ihmisten kokemuksista eikä ne paljoa lohduttaneet. Oli pelkoja, ahdistusta, lisämunuaisten kanssa ongelmaa jne. Joskus olen kuvitellut, että oikealla lääkityksellä kilpirauhasen vajaatoiminta on ”helppo sairaus” elämän kumppanina, mutta ehkä olen kuvitellut omiani. Toki yksilöitähän me olemme ja varmasti monenlaisia sairauskertomuksia on kilpparijutuissakin.

Ja perhana, eihän kukaan ole minulla vielä mitään kilpirauhasen vajaatoimintaa diagnosoinut eikä edes passittanut kokeisiin. Voihan ongelmana olla jotain ihan muuta, jota en osaa edes kuvitella/pelätä.

Viikonloppua vietimme mökillä, mutta mökkijutuista tulee omat postauksensa. Ollaan keväällä ja nyt alkukesästä innostuttu kuvaamaan aika paljon, joten kuvallisia postauksia luvassa. Kuvat ovat tällä hetkellä kuvailtavana, joten malttakaa tovi 🙂 Joka tapauksessa mökkeily teki hyvää enkä painoasiaa stressannut. Kotiuduttuamme vaaka osoitti sellaisia lukemia, että ahdistus pongahti kattoon ja päätös tutkimuksiin menemisestä.

Täällä kaupungissa päivät ovat sujuneet rauhallisesti; töitä, ruuan valmistusta, netissä pyörimistä, ulkoilua koirien kanssa. Tänään pakottauduin siivoamaan vaatekaapin ja valitsemaan juhlavaatteet lauantaina olevia rippijuhlia varten. Toivottavasti en näytä ihan hirveän turpealta vaatteissani. En huomaa vatsani kasvavan, mutta reidet ja persauksen sivut on sitten oma lukunsa, tai sitten vaan kuvittelen.

No nyt kahteen viikkoon ei kuitenkaan tapahdu mitään ratkaisevaa. Paino elää omaa elämäänsä ja minä koetan jatkaa terveellisillä valinnoilla, vaikka just nyt turhauttaakin. Pidän kuitenkin monista terveysherkuista ihan oikeastikin, joten ei minun turhauman keskellä tarvitse syöksyä hampurilaisten tai pitsojen kimppuun. Mehulinko on ollut ihan huikean mahtava hankinta!(siitäkin oma postaus tulossa) Nyt pitäisi nauttia kesästä ja olla murehtimatta liikaa. Murehditaan vasta sitten, jos on tarpeen. Se kun olisi niin helppoa kuin se on kirjoittaa. Kulunutta viikkoa on vaan nyt varjostanut alavireys, alakulo ja jopa ahdistuskin. Siitä huolimatta kaikille oikein ihanaa viikonloppua. Huomiselle ja lauantaille on luvattu tänne etelään jopa yli 20 asteen lämpötiloja, joten nauttimaan kaikki kesästä, myös Hepa!

Vinkkien toivossa + lehtiartikkeleille lukijaa metsästän

Minulla on kyselypäivät meneillään 😀
Eilisiltana pyysin Facebookissa kirjasuosituksia ja niitä sain niin paljon, että nyt 16giganen muistikortti on täynnä luettavaa. Vielä pitäisi pari kirjaa pisteillä lainata, jotta kesäpäivinä mökillä ulkona voisi nautiskella hyvistä kirjoista ja toivottavasti hyvästä kesäsäästäkin luonnon ääniä kuunnellen.

Tänään kyselypäivät on saanut jatkoa. Eilen toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja ostin Philipsin mehulingon/mehustimen. Tiedän, että periaatteessa voi mehustaa mitä vain, voi yhdistellä eri hedelmiä, marjoja, vihanneksia, juureksia, vain mielikuvituksen puute on rajana ja ehkäpä rohkeus. Jotta pääsisin paremmin alkuun olen etsiskellyt mehureseptejä, mutta monet reseptisivustot ovat todella raskaita ruudunluvulla selata. Puuha on törkeän hidasta, joten Facebookin lisäksi pyydän teiltä lukioilta mehuvinkkejä, reseptejä tai linkkejä hyviin resepteihin. Olen vinkeistänne kiitollinen.

Jo toinen Aa:n sijainen lopetti työnsä minulla eilen. Molemmat ovat saaneet oman alansa kokopäivätyön, joten on enemmän kuin ymmärrettävää heidän ottaneen työt vastaan. Tällä hetkellä olen ilman henkilökohtaista avustajaa, mutta onneksi juuri nyt ei ole mitään kiireellistä hoidettavaa asiaa, joka vaatisi ehdottomasti näkevät silmät.

Sijaiselta jäi nippu lehtiä lukematta tallenteelle. Huhuilin kolmisen vuotta sitten täällä blogissakin henkilöiden perään, jotka voisivat lukea lehtiartikkeleita tallenteelle. Aikaisempaa kokemusta ei tarvitse olla. Oikeastaan erityisempiä vaatimuksia ei edes ole. Minulta on mahdollisuus jopa tarvittaessa lainata tallenninta, mutta jos esim. puhelimella, tietokoneeella, digisanelimella tallennus onnistuu omasta takaa, helpottaa asiaa etenkin lukijan ollessa muualla päin Suomea kuin pk-seudulla.

Tällä hetkellä luettavat lehdet ovat Ekoilo ja Luontaisterveys ja saattaa nipussa olla jokin muukin mitä en muista 🙂 Jos innostuit asiasta, voimme sopia tapaamisen Pk-seudulla tai voin postittaa lehdet sinulle. Luonnollisesti maksan postituskulut. Lehtiä minulle ei tarvitse palauttaa. Luetut artikkelit voi toimittaa minulle muistitikulla, muistikortilla tai Dropboxin kautta. Yksityiskohdista voimme sopia yksityisviestein.

Valitettavasti en voi maksaa luku-urakasta mitään suuren suuria summia, mutta toki haluan jollain tavalla kiittää sinua avustasi onko se sitten rahallinen korvaus, jokin käsityö (neulevalokranssi valoilla, kaulaliina, poncho, mehiläisvahakynttilöitä tms??), lounas, teehetki, lahjakortti, hieronta??? Jos yhtään aihe kiinnostaa laita minulle sähköpostia Ota yhteyttä -sivun kautta. Tavoitat myös blogin Fb-sivun kautta.

Jokohan minun kyselyvimmani olisi taltutettu? Onneksi ainakin sunnuntaista asti vaivannut alaselkä/pakarakipu on hellittämässä.