Kuulumisia blogitauolta

Edellisestä blogikirjoituksestani on liki seitsemän kuukautta. Kirjoitustauko ei ole koskaan kestänyt aiemmin näin kauan. Taukoon on monta syytä ja yhtenä suurimpana muutto bloggerista tänne WordPressiin. Talvella minulle syntyi ajatus saada kaikki (verkkokauppa, Hieronta-sivut ja blogi) samaan paikkaan. Erilaisia vaihtoehtoja pohdittiin ja päädyimme tänne. Myöskin näkövammainen Ronja Oja otti työn vastaan ja toteutti blogin ja Hierontatassun sivujen muuton sekä liitti mukaan Holvissa olevan verkkokauppani. Hän on myös vastannut tämän uuden sivustoni Heidin kädenjälki.fi synnystä, kokoamisesta tms. mitä termejä nyt kotisivujen teosta ikinä käytetäänkään. Suurkiitokset kuuluvat siis Ronjalle tämän sivuston synnystä. Jatkossa pystyn muokkaamaan itse esimerkiksi Hierontatassun sivua, jota en aiemmin ole voinut tehdä.

Blogin puolella taas tavoitteena on, että voin itsenäisesti lisätä ääntä, kuvia ja videoita tarpeen mukaan. Bloggerin puolella kuvien lisääminen onnistuikin, mutta äänien lisäys ei.  Nyt kun opin täällä toimimaan myös ihana blogi Satakielenlaulu saa jatkoa Heidin kädenjäljessä. Edelleenkin on siis jatkunut lintujen äänien äänitykset. Touko-kesäkuun vaihteessa olin Tringan järjestämällä Parikkalan retkellä mukana, jossa pääsin äänittämään mm. kuhankeittäjää ja ruisrääkkää. Kesäkuun puolessa äänitin Kitkan rannassa Kuusamossa mm. härkälintua, tavia, valkovikloa, kaakkuria. Kyllähän nämä upeat äänet ansaitsevat tulla teidänkin kuultavaksi.

Kevään ja kesän linturetkistä juttua myöhemmin lisää kuten myös helmikuun lopulla olleesta vierailustani Seikkailuapinoiden uudessa majatalossa Kuusamossa. Kesäkuussa Seikkailuapinat järjestivät superonnistuneen seikkailuviikon piennäkövammaisryhmälle, jonka suunnittelussa olin mukana näkövammaisen osallistujan näkökulmasta. Huikea viikkomme saa jatkoa, sillä nyt valmistaudumme Isolle Karhunkierrokselle harjoitellen erätaitoja, rinkan kanssa kulkemista ja paljon muuta. Tästä olemme kaikki erittäin innoissamme ja blogiin tulen kirjoittamaan projektistamme paljon.

Helmikuussa perustin verkkokaupan Heidin kädenjälki. Alkusysäyksen perustamiselle tuli Ura käsillä-hankkeen kurssilta Verkkokaupan perusteet. Ylläpito sujuu Holvissa myös ruudunluvulla kohtuullisen hyvin. Joitain asioita on näkeviltä varmistettava ja jotkut asiat hoituvat näkevältä nopeammin ja kätevämmin. Myynnin kannalta verkkokauppa ei ole vielä lentoon lähtenyt, mutta ei hötkyillä. Muutamia hierontalahjakortteja on mennyt sekä Raunon tekemä leikkuulauta. Verkkokauppa varmasti kehittyy matkan varrella ja toivottavasti myös sitä kautta myynti lisääntyy.

Alkuvuoden aikana olen ollut vain kahdessa tapahtumassa myymässä käsitöitä. Rottinkikerholaisten kanssa järjestimme perinteiset pääsiäismyyjäiset Iiriksen infon takana olevassa aulassa. Kesäkuussa puolestaan Vantaan Opaskoirakoulu järjesti avoimet ovet pihamaallaan, jossa vietimmekin erittäin helteiset tunnit. Syksylle tiedossa tällä hetkellä on vain pari myyntitapahtumaa, mutta eiköhän niitä lisää tule kun viikot etenevät.

Käsitöitä valmistuu edelleen tasaiseen tahtiin. Nyt alkusyksystä on aloitettu kranssien päällisten neulominen. Talvella neuloin muutaman huivin. Kesällä käsitöiden valmistus jäi minimiin. Jatkan edelleen rottinkikerhossa, vaikka joka kerta kerhoon en ehdikään. Keramiikka-tauko saa edelleen jatkua. Jonkin verran on ajatuksia tuotekokonaisuuksista, mutta katsotaan miten ideointi kehittyy ja päästäänkö käytännön tasolle milloin.

Kesälomamme vietimme tutusti mökillä. Vierailimme myös ystävien luona Tampereella käyden katsomassa kolme kesäteatteriesitystä. Olimme myös Hämeenlinnassa Metallican konsertissa. Loman loppupuolella vietimme kesän kuumimman viikonlopun Orivedellä ensinmmäisellä Ison Karhunkierroksen leirillä.

Elokuun alussa olen aloittanut ketogeenisen ruokavalion noudattamisen. Välillä tosin häilyn vähähiilihydraattisen ruokavalion puolella. Opetteluahan nämä ensinmmäiset viikot ovat olleet, mutta paljon hyviä asioita huomaan minussa tapahtuvan. Tästäkin kirjoittelen varmasti tulevina viikkoina enemmän. Kunhan vaan tämä uusi blogiympäristö tulee minulle tutuksi .

Tässä minun ja meidän kuulumisemme näin hyvin tiivistetysti. Osaan yllä mainittuihin tapahtumiin ja hetkiin palaan postausten muodossa, vaikka aikaahan jo on kulunut. Silti moni juttu ansaitsee tulla kerrotuksi. Toivottavasti olette innolla lukemassa ja kommentoimassa täällä uudella sivustollani.

Linturetki koleassa kevätillassa -videopostaus

Takana on hyvin kolea ja sateinen viikko. Maanantaina satoi monta senttiä räntää ja sitä valkoista oli vielä seuraavanakin päivänä maassa. Räntä-, rae- ja vesikuuroja on ropsunut pitkin viikkoa eikä ole oikein keväiseltä tuntunut. Lisäksi on ollut asioita, jotka ovat mieltä painaneet, joten kulunut viikko ei ole ollut niitä parhaita.

Ne jotka ovat blogiani seuranneet jo pidempään ovat törmänneet teksteihin missä olen kirjoittanut mökin kaivon ongelmista. Neljä vuotta sitten sinne vaihdettiin pumppu, pari vuotta sitten korjattiin jokin sähkövika ja nyt taas pumppu on paskana. Tilalle asennetaan vesiautomaatti, jonka pitäisi nyt ongelmat lopettaa. Ei välttämättä tuo kuluerä ollut ihan tähän tilanteeseen tilauksessa, mutta minkäs teet. Toivottavasti kaivo vesiautomaatin asennuksen jälkeen pysyy pitkään harmia tuottamattomana.

Perjantaina sateen laannuttua lähdimme kiertämään meidän ns. ympyrälenkin lintuja kuunnellen. Mökkitiellä lintuja olikin mukavasti, mutta itse ympyrällä oli varsin hiljaista. Ympyrän loppupuoliskolla lähistöltä lennähti jokin suuri lintu meidät melkein säikäyttäen. Kieltämättä harmitti ettemme sitä nähneet ja niin jäi arvoitukseksi mikä lintu siinä otti kierroksia. Jo Oton päästyä valjaista mökin pihassa kävelimme vielä lähipellon laitaan kuulostelemaan töyhtöhyyppiä ja kuovia. Upean illan kruunasi nuotio ja lintujen kuuntelu hiljaisuuteen saakka. Sisälle tullessamme kello oli 23.30 ja ulkona asteita 1,3.

Heidi, Rauno ja Otto iltakävelyllä lintukonserttia kuunnellen

Opaskoira Oton hoitoa ja työskentelyä -videopostaus

Opaskoirani Otto on tärkeä osa elämäämme. Se opastaa minua teillä, poluilla, kaupungissa, luonnossa. Nyt mökkiolosuhteissa kaupunkiliikkumista ei ole tullut eikä sitä tähän videolle ollut mahdollista nyt saada, mutta pääsette katsomaan miten Otto opastaa minut mökkiautotieltä mökin pihaan.
Opaskoira tarvitsee myös hoitamista ja huoltoa, jonka teemme mielellämme ja kiitollisena hänen tekemästään työstä. Rauno leikkaa Oton kynnet ilman näköapua. Itse en uskalla sitä tehdä. Voi miten ihanaa on istua Otto vierellä harjaten sitä. Koira rötköttää tyytyväisenä tuhisten ja kuollut karva saa kyytiä.

Tottahan toki hoitamiseen ja huolehtimiseen liittyy paljon muutakin mitä videolla esitetään. Sellaisia ovat esim. korvien putsaus, punkkisyyni, madotus, tarvittaessa lääkitseminen, koiran tunnustelu, jotta mahdolliset patit yms. huomataan mahdollisimman alkuvaiheessa. Toimin myös koirahierojana joten Ottokin saa minulta hierontaa. Opaskoira on niin paljon muutakin kuin apuväline, se on rakas ystävä, joka mahdollistaa niin paljon. Toivottavasti välittäminen ja rakkaus välittyy videoklipissä.

Opaskoiran päivä -harjausta, kynsienleikkuuta ja lenkkeilyä

Kevään ensimmäiset kylvöt -videopostaus

Viime viikolla tiistain jälkeen sää tuulistui, mutta pysyi mukavan lämpöisenä. Puuhastelua oli mukava jatkaa keskiviikkona ja torstaina. Rauno sai useamman istutuslaatikon valmiiksi ja minä pääsin kylvämään niihin ensinmmäiset siemenet. Kevääseen ja kesään kuuluu myös grilliruoka, joten toisena päivänä touhujen lomassa grillattiin. Heitetäänpä videolla teille lukijat ja kuuntelijat kysymyskin, joten olkaapa tarkkana. Ja mieluusti otamme videoistamme muutoinkin palautetta vastaan ja vastaamme kysymyksiin mielellämme.

Heidi ja Rauno kevätistutuksia tekemässä

Lämmin sää innostaa pihapuuhiin -videopostaus

Kolean vapun jälkeen olemme päässeet nauttimaan ihanista kevätpäivistä ja aloittamaan kunnolla pihapuuhat. Aamuisin olen nauttinut teestä ulkosalla ja sisälle ei oikein malta edes ruokaa laittamaan.

Tiistai oli kevään tähän mennessä lämpimin päivä. Videolla pääset seuraamaan miten se meiltä sujui

🙂
Heidin ja Raunon kevätpäivä

Esittäytyminen Youtube-kanavan seuraajille -videopostaus

Elokuussa tulee blogin kirjoittamisen aloittamisesta KYMMENEN vuotta, joten monelle lukijalle tämä videopostaus sisältää tuttua asiaa.
Koin kuitenkin, että koska olemme Youtubessa uudet kasvot, on myös hyvä esittäytyä mahdollisille kanavan seuraajille ja myös hiukan markkinoida yritystämme

😀
Heidi, Rauno sekä Otto-koira mökkimaisemissa

Rankojen sahausta ja nuotiokahvittelua -videopostaus

Olen nyt niin innoissani näistä videoinneista, että videopostaukset jatkuvat.

Viime päivät ovat olleet koleita ja suorastaan kylmiä. Sunnuntaina päätettiin kuitenkin ryhtyä pihapuuhiin. Minun sahatessa ja Raunon haravoidessa tuulikin yltyi, joten kahvi/teehetkessämme oli suorastaan kylmä. Jokunen tunti kului kuitenkin rattoisasti.

Videolla sahatessani puhun rantesta, joka on Raunon (kielellä) paikka mihin puut pinotaan, eli sahapukki ei ole rante vaan oikea Raunon termi on renkku.

Kahvi/teehetken jälkeen minä lähdin sisälle laittamaan ruokaa Raunon jäädessä vielä pinoamaan sahatut puut.

Mökkipuuhia koleassa kevätsäässä

Iltakävelyllä lintuja kuunnellen -videopostaus

Sunnuntaina tuulen tyynnyttyä lähdimme vajaan tunnin rauhalliselle kävelylle mökkimme ympäristöön.
Linnuista eniten äänessä olivat punakylkirastaat ja punarinnat. Videolla tunnelmia iltakävelyltämme.
Kevät on ihanaa aikaa.

Minua on jo pidempään houkuttanut videopostauksien tekeminen, mutta sokeana on vaikea löytää ruudunlukuohjelmilla toimivaa videoeditoria. Nyt kuitenkin tiemme kohtasivat henkilön kanssa, joka on halukas auttamaan minua asiassa.
Tulettepa siis jatkossa saamaan näitä videoklippejä lisää.

Iltakävelyllä lintukonserttia kuuntelemassa

Kevätaamun tunnelmaa -videopostaus

Kevät etenee koronasta huolimatta ja sitä on ollut ihanaa seurata. Tahtia tosin on vähän haitanneet kovat tuulet ja koleat päivät. Nuotion lämmöstä olemme kuitenkin nauttineet viikottain. Eilen nautimme teestä ja näkkileivästä pihapöydän ääressä. Toivottavasti mahdollisimman pian sää lämpiää ja saadaan grillauskelejä.

Lintujen laulu on lisääntynyt päivä päivältä ja tänä aamuna vihdoin peippokin innostui livertämään oikein täysin palkein. Punakylkirastaat säestivät tarmokkaasti. Tuntui hyvältä seisoskella laiturilla kuulostelemassa lintuja sekä tuoksuttelemassa kevättä. Samalla tein elämäni ensinmmäisen videobloggauksen talvella hankitulla Go Pro-kameralla.

Lintukonsertti luonnon rauhassa kevätaamuna

Lohtua ja voimaa koronan hiljentämään kevääseen

Alkavan illan viistossa lempeässä valossa aallon soljuva viiva lähestyy rannan kivikkoa. Horisontista nousee illan pastellinvärinen auer taivaan sineen.
Luonnossa mieli lepää

Maaliskuu on ylittänyt puolenvälinsä ja kevät tekee kovasti tuloaan. Se tuo meille muuttolinnut, kasvavat kasvit, auringon lämmön, leppeän tuulen, kevään tuoksun. Samalla meitä ravistelee koronavirus Covid-19, joka on muuttanut elämäämme ja joka koskettaa meitä jokaista jollakin tavalla. Toiset sairastuvat virukseen lievemmin, osa rajummin sekä valitettavasti osa kohtalokkain seurauksin. Riehuvan viruksen myötä monien työt on seis ja tulot laskevat. Osa joutuu lomautetuksi, yrityksiä joutuu vaikeuksiin. Mutta on myös se osa joilla työpäivät pitenevät ja kuormitus tulee äärirajoille, ehkä ylikin. Terveydenhuoltomme tekee varmasti kaikkensa meidän kaikkien parhaaksi. Kauppojen, apteekkien yms. henkilökunta altistaa itsensä tartunnoille palvellakseen meitä, jotta saamme ostetuksi ruokaa ja muuta tarvittavaa. Rajoitukset mitä on tullut ja tulee tämän epidemian vuoksi ei ole meidän kiusaksi vaan meidän hyväksi, joten noudatetaanhan niitä. On ollut karmaisevaa lukea miten rajoituksista ei piitata ja miten koko viruksen vaarallisuutta vähätellään. Jos suinkin voimme välttää tai ainakin lieventää Italian, Espanjan, Iranin ja Kiinan kaltaisen katastrofin omilla toimillamme, tehkäämme se. Vältetään sosiaalisia kontakteja ja nautitaan kotoilusta. Kokoontua ehtii myöhemminkin, heti kun se on turvallista.

Myös meillä koronaviruksen myötä on yritystoiminta hiljentynyt lähes täysin. Maaliskuussa ei ole tullut yhteydenottoja hieronta-ajan saamiseksi. Aikoja on ymmärrettävästi peruutettu. Hierontatilanteessa olemme lähikontaktissa toisen ihmisen kanssa, ja nyt sellaisia kehoitetaan välttämään. Olemmekin päättäneet sulkea Hierontatassun tämän poikkeustilanteen ajaksi itsemme ja asiakkaidemme parasta ajatellen. Haluamme toimia vastuullisesti ja tällä ratkaisulla estää mahdollisuuden tartuntaketjun tai ketjujen syntymiseen yritystoimintamme aikana. Luotamme, että asiakkaat ymmärtävät tämän eivätkä pidä hätävarjelunliiotteluna. Tiedotamme toiminnan jatkumisesta Hierontatassun fb-sivulla. Verkkokauppa Heidin kädenjälki toimii kuitenkin tämän poikkeustilankin aikana. Halutessasi voit ostaa hierontalahjakortin itsellesi tai läheisellesi myöhempää käyttöä varten. Lahjakortit ovat normaalisti kuusi kuukautta eteenpäin ostopäivästä voimassa, mutta koska emme tiedä kuinka kauan poikkeustila kestää, kaikki sen aikana ostetut lahjakortit ovat voimassa niin, että sen voi käyttää poikkeuksellisesti tarvittaessa myöhemminkin.

Neljä Hierontatassun lahjakorttia vaakakuvassa. Ylärivissä klassinen hieronta 2x60min, ja koirahieronta 60min, alarivisssä intialainen päänhieronta 30min ja suklaahieronta 90min.
Lisää lahjakorttivaihtoehtoja löytyy verkkokaupasta

Hierontalahjakorttien lisäksi verkkokaupasta löydät käsin punottuja rottinkikoreja, mehiläisvahakynttilöitä, luomutassuvahaa, neulevalokransseja.

Yhdeksän nelikulmaista tuotekuvaa. Ylärivi: patonkikori, tassuvahapurkin ylä- ja alapuoli, neulevalokranssi jossa monivärivalot. Keskirivissä: pieni pyöreä vihreä rottinkikori, kullanvärinen neulevalokranssi, aniliininvärinen tuubihuivi vaalean naisen harteilla. Alarivi: neulevalokranssi punaisin valoin, pyöreä rottinkikori jonka laidassa on kaunis lettipunos, avonainen tassuvahapurkki.
Rottinkikoreja, luomu tassuvahaa, neulevalokransseja, neuleita
Seitsemän kynttiläparia kahdessa rivissä. Ylhäällä: luonnonvalkoiset, violetit, vaaleanpunaiset ja omenanvihreät mehiläisvahakynttilät. Alarivissä: turkoosit, harmaat ja mustat mehiläisvahakynttilät sekä Heidin Kädenjälki -verkkokaupan logo.
Puhtaalla liekillä palavat mehiläisvahakynttilät kotoiluiltoihin.
Viisi paria enkelikorviksia. Enkelin vartalo on tehty värillisestä läpikuultavasta sydänhelmestä. Ylärivissä: keltaiset, vihreät ja siniset korvakorut. Alarivissä vaaleanpunaiset ja siniset enkelikorvakorut ja niiden keskellä Heidin Kädenjälki logo.
Enkelienergiaa.

Tutustu myös Fb-sivulla esiteltyihin huiveihin ja varaa omasi osoitteeseen heidi(at)heidinkadenjalki.fi

Isompi sininen kolmiohuivi
Violetti kolmiohuivi
Pienempi sininen kolmiohuivi

Kaikkein tärkeintä tällä hetkellä on kuitenkin, että pidät itsestäsi huolta, vältät kontakteja, noudatat rajoituksia. Vaikka tilanne on vakava, älä panikoi. Jos korona-uutiset ahdistavat, jätä lööpit lukematta ja lue vain viralliset tiedotukset asiasta. Tee sellaisia asioita mistä nautit. Minä kuulostelen ja tuoksuttelen luontoa, annan sen voimauttaa minua, annan kevään lohduttaa ja huolta liennyttää. Laitan puikot suihkimaan, editoin lintutallenteita, viestin ja soittelen läheisten ja ystävien kanssa. Tuetaan toisiamme tässä oudossa ja huolestuttavassa tilanteessa.

Neljä valkoista tulppaania maljakossa. Valo osuu kukintoihin saaden ne hehkumaan. Hämärässä taustassa ikkunan alaosa, puista pöytää ja punaista tuolia.
Voimaa alkavasta keväästä

Halaus juuri sinulle lukijani <3

Kesäseikkailu Kuusamossa ja Posiolla 8.-15.6.2019 – Issikan selästä kotimatkalle

Pienryhmä -kolme näkövammaista avustajineen/peesareineen vietti ikimuistoisen seikkailuviikon Seikkailuapinoiden pääoppaan Heidi Savolaisen kanssa. Tervetuloa lukemaan viikostamme!

Kaupungin sykkeestä luonnon rauhaan
Luontoon tutustumassa tunturissa
Koskenlaskua ja poroja
Pieni Karhunkierros – seikkailuviikon kohokohta
Biitsitunnelmasta yllätysohjelmaan
Issikan selästä kotimatkalle

Aamupäivän aktiviteetti issikkavaellus

Viimeisenä yönä Seikkailuapinoiden majatalossa jäi unet aika vähiin, sillä aamulla lähdimme heti yhdeksän jälkeen ajelemaan issikkatallille. Sitä ennen nautimme aamiaista, ulkoilutimme koiria ja viimeistelimme pakkauksiamme.

Kymmenen pintavilla saavuimme etelä-kuusamolaiseen WANHA RAATESALMI –issikkatilalle. Vastassa meitä oli iloinen Mirva-Kristine Varpa Wanhan Raatesalmen tilan emäntä, joka kartoitti meidän ratsastuskokemuksiamme minkä perusteella meille valittiin hevoset. Pihapiirissä pyöri myös suloisia lampaita ympärillämme hakiessamme ratsastuskypäriä varastosta. Koska olimme ensikertaa asiakkaina tilalla ja monella pitkä aika edellisestä ratsastuskerrasta me näkövammaiset saimme ratsun rinnalle kävelemään tallin työntekijän.

Seikkailijaryhmä ratsailla kauniissa aurinkoisessa kesäsäässä. Matka käy metsäautotietä letkassa Mirvan taluttaessa etummaisena kulkevaa Heidin hevosta.
Seikkailijat ratsailla

On pakko myöntää, että aluksi olo tuntui aika huteralta hevosen selkään noustuani. Edelliskerrasta oli aivan liian pitkä aika, kolmisen vuotta.  Hiljalleen pystyin rentoutumaan ja pohdiskelinkin, että olisipa mukava herätellä vanha harrastus uudelleen.

Aluksi kuljimme leveää metsäautotietä pitkin hevosiimme tutustuen. Tieltä käännyimme metsäpolulle, joka oli paikkapaikoin hyvin kapeaa. Joitain kertoja
puiden oksat osuivat käsiimme. Tiheä mäntymetsä tuoksui vahvasti. Reitillä oli yksi vähän haasteellisempi ojan ylitys.

Ratsastin Valkyrjalla lempinimeltään Varjo <3. Minun kanssani kulki Mirva, ja aikamme juteltuamme tuli ilmi, että hän on työskennellyt Mintzun issikkatallilla ja vetänyt minullekin maastoretken ja jokusen kenttätunnin. Selvisi myös, että Valkyrja on siirtynyt Minzun luota Mirvalle Kuusamoon. Myös Héla,
jolla paljon ratsastin aikanaan oli siellä. Siinä jutustellessamme aloin todella kaivata ratsastuskertojamme. Vaikka juttua riitti hiljennyimme toviksi kuuntelemaan
luontoa ja hevosten askeleita

Ratsukot taivaltavat harvan mäntymetsän suojissa. Maa on tuuhean varvikon peittämää. Etummaisena Heidi sekä Valkyrjaa taluttava Mirva, muut letkassa perässä.
Metsän rauhassa

Ratsastuksen aikana kuljimme käyntiä ja tölttiä. Emme laukanneet. Retki oli rentouttava täyden viikon päätteeksi. Siitä tuli hyvälle mielelle. Ja olihan se yhteiskuva napsaistava ennen ratsailta laskeutumista.

Yhteiskuva ryhmästämme ratsailla vihreällä ruohikolla. Hevoset eivät aivan malttaneet asettua riviin kuvaa varten. Aurinko paistaa. Taivaalla muutama poutapilvi.
Ryhmäkuva ennen ratsailta laskeutumista

Lounaalle ja kotimatkalle

Meillä ei liiemmälti ollut ylimääräistä aikaa, joten lähdimme ajelemaan majatalolle heti issikkavaelluksen päätyttyä. Siellä meitä odottikin jo herkullinen lounas.

Meheviä suolakurkkuja, rapeita pekoniin käärittyjä parsoja, poronkäristystä puolukkahillolla ja uusia perunoita.
Herkullinen ateria kruunasi päivän

Vaatteiden vaihdon ja lounaan jälkeen oli aika pakata autot, halata Anneli ja Tuulikki. He valmistivat meille seikkailuviikkomme aikana herkullista ruokaa sekä huolehtivat koiristamme silloin kun koirat eivät voineet aktiviteetteihin osallistua. KIITOS <3 <3

Matkalla Rovaniemelle pysähdyimme puuseppä Kaisa Karvon liikkeeseen, jossa saimme tutustua hänen upeisiin puutöihinsä. Itse ostin puulastoja.

Kaisa Karvon myymälästä löytyy toinen toistaan hienompia käsitöitä joissa on käytetty pohjoisen luonnon materiaaleja: puuta, poron sarvea, luuta. Valikoimaa ihailemassa Sini, Taija, Outi ja Marianne.
Käsityöostoksilla

Rovaniemellä menimme syömään Frans and Cherie -nimiseen ravintolaan. Syödessämme kävimme viikon parhaita hetkiä läpi sekä joitain kehittämisehdotuksia. Kello tikitti hurjaa vauhtia, joten vähän tuli hoppu. Vielä Rovaniemen katutyöt sotkivat reittiä rautatieasemalle. Saimme todella jännittää ehtisimmekö junaan vai emme. Kaikkia sääntöjä uhmaten Heidi ajoi autonsa laiturille, josta puoliksi juostiin oikeiden vaunujen kohdalle. Osa jäi kantamaan tavaroitamme. Lopulta junassa oltiin hikisinä sydän hakaten. Kuului kun ovet sulkeutuivat, mutta juna lähti liikkeelle vasta tovin päästä ja me kaikki olimme sen kyydissä. Ei ollut aikaa haikeille hyvästeille. Takana oli ikimuistoinen viikko, jonka mutustamiseen meni tovi aikaa. Siinä makuuhytin sängyllä istuessa tuntui haikealta, tyhjältä, onnelliselta, väsyneeltä. Kävimme Sinin ja Mariannen kanssa ravintolavaunussa lasillisella. Siellä oli liian kuuma, joten kovin pitkään ei siellä viihdytty. Koirat pääsivät Oulussa jaloittelemaan minkä jälkeen olikin hyvä sulkea silmänsä. Onneksi paluumatkalla ei ollut wc-showta. Hipaisunappuloiden kanssa tultiin jotenkin toimeen ja johan ennen kuutta lauantaiaamuna jäin Tikkurilassa junasta pois.

Sini teki seikkailumme jälkeen ihanan videon, jossa mukana paljon kuvia, videopätkiä sekä sanallista kerrontaa viikostamme.

Kiitokset

Seikkailuapinoiden pääopas Heidille isot kiitokset seikkailuviikon järjestelyistä, rohkeudestasi vastaanottaa erityisryhmä hoteisiisi. Asenteella toteutit meidän monta unelmaa turvallisuudesta tinkimättä. Luonto todellakin kuuluu kaikille!

Marianne ja Outi kiitos, että innostuitte seikkailuviikosta ja lähditte mukaan. Koimme paljon upeita hetkiä yhdessä: nauroimme ja kiljahtelimme koskenlaskussa, patikoimme Pienen Karhunkierroksen, rapsuttelimme lampaita ja poroja, tutustuimme Riisitunturin luontoon ja paljon muuta unohtumatonta, joista syntyi paljon ihania keskusteluja ruokapöydän ääressä ja saunan lauteilla.

Sirpa, Sini ja Taija kiitos kun innostuitte mahdollisuudesta lähteä seikkailuviikkoomme peesareiksi ja avustajiksi. Haastavassa maastossa kuljettaessa apunne ja turvallisen kulkemisen varmistaminen on korvaamaton apu. Se miten iloisena olitte aina valmiina kuvailemaan asioita, peesaamaan, opastamaan tarvittaessa meitä tilanteessa kuin tilanteessa on upeaa. Uskon, että saitte myös paljon upeita kokemuksia viikon aikana ja toivottavasti myös välillä tovin omaakin aikaa.

Isot kiitokset ansaitsevat myös Heidin taustajoukot majatalolla: Olli, Tuulikki ja Anneli. Herkullinen ruoka ja puilla lämmitetty sauna <3

Myös Heidin yhteistyökumppanit ansaitsevat kiitoksen. Kiitos, että saimme tulla tutustumaan tiloihinne, kokemaan upeita seikkailuja luonnossa. Kanssanne oli hyvä ja turvallinen olla, rikkoa niitä rajojaan.

Ja kiitos sinulle, joka olet lukenut nämä kaikki KUUSI postausta 😀 Kerrothan kommentointiin mitä tämä juttusarja sinussa herätti.

Lopuksi kesäyön ääniä Kitkan rannalta, jonka ensinmmäinen osa on
Koskenlaskua ja poroja -tekstissä

Kesäyön ääniä Kitkan rannalla 2