Pyöräilykausi avattu

Alunperin sovimme tandem-lenkin sunnuntaille, mutta kylmä ja märkä keli sai minut toisiin aatoksiin ratsastuksen jälkeen. Ja tämän alkuillan lenkin jälkeen on helppoa todeta ONNEKSI! Upea kevätsää, aurinkoa, lämpöä. Mitä muuta voit vielä toivoa?

Lähdimme ajamaan puoli kuuden maissa ja parituntinen sujahti kuin siivillä. Ajoimme Keravalle, sieltä kiertämään Tuusulanjärvi. Sports Trackerin mukaan kilsoja taittui 39.71 aikaan 2h1min 😀 Keskisyke 125 bpm ja maksimi 159 bpm. Kulutus 871 ckal. Keskinopeus 19.6km/h ja huippuvauhti railakkaassa alamäessä 48.2 km/h.

Ylämäessä, jossa tuo maksimikinsykkeessä tuli todennäköisesti Jukka naureskeli minulle ”tämä on nyt sitä luomuspinningiä”, ja kyllä se luomuspinning olikin pakahduttavan ihanaa. Ja sen verta tuli hikikin, että kotona oli käytävä suihkussa.

Matkan varrella autoteiden metelin lisäksi pääsimme kuulemaan myös aika paljon lintujen laulua. Mustarastaat luritteli kauniisti ja peipposet kesäisesti. Ehkäpä tämä sää hiljalleen lämpenee, kunhan huomisesta kaatosadepäivästä päästään. Nautin kyllä joka solullani lintukonsertista, kevätillasta ja liikunnasta. Odotan jo innolla, että pääsen taas pyöräilemään.

Ja mikä fiilis liikunnan jälkeen, se on aivan mahtava! Endorfiini sykkii suonissa ja edrofiinista voimaa, energiaa, hyvää mieltä. On kyllä tunne/olotila, jota kannattaa tavoitella ihan jokaisen.

Teekannu ja maistuvaa teetä

Keramiikassa tein teekannun. Sen tekemisestä haaveilin heti keramiikkaryhmään mentyäni. Nyt talvella toteutin haaveeni ryhmän ohjaajan Soile Paasosen minua opastaessa. Nyt on aika esitellä kannu teillekin ja samalla suositella ihania teelaatuja Thehuoneelta. Tämä ei kuitenkaan ole sovittua mainostamista. Kerron vain omia upeita makuelämyksiäni teen parissa.

Kannun alaosassa olen käyttänyt levytystekniikkaa. Kaulitsin savesta sopivan kokoisen ja paksuisen levyn. Muottina käytin muovikippoa mihin savilevy aseteltiin. Muotin ja saven väliin tuli ohut muovi, jotta savi ei tartu kippoon. Alaosan muotoilun jälkeen aloin tehdä kannulle korkeutta makkaratekniikkaa käyttäen. Makkarat on häivitetty toisiinsa kiinni niin sisä kuin ulkopuoleltakin.

Kannun tultua haluttuun korkeuteen suuaukon siistiminen ja päätös mihin kohden nokka. Nokan kohdalle kannun kylkeen pieniä reikiä toimittamaan siivilän virkaa. Nokka valmistui levytystekniikalla, savilevystä leikkasin sabluunan muotoisen nokan, joka suljettiin reunoistaan nokaksi ja kiinnitettiin kannun kylkeen reikien kohdalle savilietettä apuna käyttäen.

Kannun kansi on tehty makkaratekniikalla. Apuna koon arvioinnissa käytin kertakäyttöistä kuoharilasia. Oli tarkkaa puuhaa, jotta kannesta tulisi suuaukolle juuri oikean kokoinen. Tämän takia suuaukko oli pidettävä koko ajan riittävän kosteana, jotta lopullinen kuivuminen tapahtuisi samaan tahtiin kannen kanssa. Näin kutistumista tapahtuu yhtä paljon. Kanteen tein pienen jalan, joka lukitsee kannen paikoilleen. Nuppi on kiinnitetty taasen savilietettä apuna käyttäen.

Kahvan paikkaa mietin pitkään. Alkuun meinasin laittaa sen suuaukon ylle, mutta koska kannu on hiukan etukenoinen päädyin sijoittamaan kahvan nokan vastakkaiselle puolelle. Tein letin, joka aseteltiin lietteen avulla paikoilleen ja lisäsin riittävästi liitoskohtiin tukisavea, jotta kahva kestäisi myös käytössä.

Raakapolton jälkeen piti päättää väri, päädyin mustikka-nimiseen lasitteeseen ja ainakin saadun palautteen perusteella väri on onnistunut. Koska kannun pinnassa pieniä kohoumia ja epätasaisuutta, pinta on elävä ja tuota lisäelävyyttä tulee väristä vielä enempi.

Eerikinkadun Thehuoneella meinaa aina ostosvimma karata lapasesta. Sisään astuessa huumaannun ihanista teelaatujen tuoksuista. Viime käynnillä ostoskassiin lähti todella maukkaita teelaatuja. Kyllä nyt niitä kelpaa haudutella uudessa hienossa teekannussa 🙂

Vasemmalla Cinnamon Green, hienolaatuinen, täyteläinen maustettu vihreä tee täydennettynä mantelilla, vaniljanpaloilla, kanelin paloilla, omenalla ja kaneliuutteella. Oikealla Nai Xiang Mao Feng, käsintuotettu, vihreä teelaatu, jonka sileä rakenne juontuu sen kasvualustasta. Maitomainen aromi saadaan teenlehtiin luonnonmukaisin menetelmin.
Olen ihastunut erityisesti tuohon maustamattomaan vihreään teehen. Siinä on pehmeä ja makeahko maku, mutta ei kuitenkaan liian makea. Myös maustettu vihreä tee maistuu. Ehkä toivoisin mantelin maistuvan hiukan vahvemmin.

Vasemmalla Carambola White, maustettu valkoinen tee, joka on pehmeä hedelmäinen sekoitus valkoisesta teestä, papaijakuutioista, mansikanpaloista ja tähtihedelmästä sekä ruusunpunaisista ruiskaunokin terälehdistä. Oikealla turkkilainen omenatee, joka on herkullinen niin kuumana kuin kylmänäkin. Voit kaataa kuuman veden teelle ja jäähdyttää yön yli. Tarjoile jääpalojen sekä sitruunan mehulla maun mukaan höystettynä. Kuvassa takana etiketön Thé Relax, joka on yrttisekoitus ihanan rentouttaviin hetkiin aineksinaan vihreä tee, melissa, limepuun kukkaset, tulsi, appelsiininkuori, malvan- ja kehäkukan terälehdet, omena ja sitruunaverbena.
Valkoinen tee mansikalla ja tähtihedelmällä on noussut suosikikseni. Siinä on ihanan pehmeä, lempeä raikas maku eikä se kitkeröidy, vaikka pannussa pidempään olisikin.
Turkkilainen omenatee laadukkaana versiona onkin minulle uusi tuttavuus. Aiemmin olen juonut vain pulverimaista hyvin sokerista versiota. Tähän ei ole lisätty mitään ylimääräistä. On raikas hyvä teejuoma. Täytynee joskus testata kylmänä jäiden ja sitruunan kera. Uskoisin, että toimii kesäjuomana loistavasti.
Thé Relax-tee tuoksuu ja maistuu ihanasti sitruunamelissalle, tykkään. On kiva rauhoittava iltatee.

Laukan nostoja ilman satulaa

Olen itsekin aika yllättynyt. En todellakaan vielä jokin aika sitten kuvitellut joskus laukkaavani ilman satulaa, mutta tänään se tapahtui.

Sateinen sää ja kylmyys hytisytti saapuessamme tallille, katoksessa kuuntelimme sateen ropinaa edellisen ryhmän lopetellessa tuntiaan. Katoksesta siirtyessämme kentälle vesisade loppui. AALTOJA, ihan huippumahtavaa. Sormet kohmeessa jalustimien pituuksien säätelyä ja kuivien satulahuopien vaihto. Ratsastimme jälleen ilman satulaa jalustimet terapiavyöhön kiinnitettyinä.

Ratsastin Aaveella ja terapiavyössä ei ollut tukikahvaa. Aluksi se vähän jännitti. Siinä alkukäyntejä kulkiessamme mietin mitenköhän pärjään töltissä ja ravissa, vaikka enhän niissäkään normaalisti pidä kiinni kuin ohjista. Ravissa joskus käsi hakeutuu satulan kaareen. Nytpä sellaisia mahdollisuuksia ei ollut.

Hevoset kuulolle tekemällä pysäytyksiä ja muutaman askeleen peruutuksia. En meinannut saada Aavetta millään kuulolle ja pysähtymään, vaikka kuinka käytin vatsalihaksia ja ohjia. Lopulta tyyppi kuuli mua tai mä onnistuin toimimaan oikein kahvattomuusjännitykseni keskellä 🙂

Oli aika siirtyä tölttiin, hevosen käynti nopeutui, mutta töltin löytyminen oli hankalaa. Kaipasin kahvaa, eli ihan pään sisäisiä hölmöilyjä. Tölttikin löyti hiljalleen. Ravi keventäen sujui helposti, välillä paino tahtoi mennä liiaksi eteen. Vyössä vielä jalustimet siirtyvät liian eteen. Oli pätkä missä keventämisen rytmi oli ihan hukassa ja kesti tovi ennen kuin pääsin rytmiin takas. Jotenkin ratsastusasento ja rytmi ei vaan vörkkineet. En siitä kuitenkaan hätääntynyt, vaikka ei ollutkaan sitä pirun kahvaa. Sen verran sai sormia vyöhön kiinni että sain henkisen tuen. Paljon onnistuin kuitenkin ratsastamaan kädet pelkissä ohjissa kiinni.

Aloin vinistä Letun sanoessa, että seuraavaksi laukan nostoja, mietin uskallanko kun ei ole kahvaa käsiini, mutta Lettu vakuutti uskaltavani, ja että en tule alas. Niin sitä mentiin. Laukkasin ilman satulaa! Harjasta pidin tiukasti kiinni. Eihän meno hirvittävän rentoa ollut enkä hirveästi osannut/uskaltanut patistaa pohkein hevosta laukalle. Siksipä välillä laukka-askeleet jäivät muutamiin. Silti, mä tein sen – laukkasin ilman satulaa. Koko kierrosta en kuitenkaan uskaltautunut laukkaamaan, joten odottelimme kentän keskellä muiden nauttiessa laukan hurmasta.

Lopuksi vielä tölttiä ja ravia. Ei ollut enään yhtään kylmä. Loppukäyntien aikana jalustimet jalasta ja rentoillen. Siinä tepsuttaessamme mietin, että joskus oli kerta milloin ilman satulaa käynnissä tuntui pelottavalta, epävakaalta, horjuttavalta. Nyt siitä nautti ja pystyi pitämään jalkansa rentoina. Tunne oli aika huikaiseva. Lettu totesikin meillä tasapainon parantuneen mielettömästi, että nyt sen taas oikein tajuaa. Varmasti hän on oikeassa. Olisi jännittävää kokea nyt ratsastus sellaisena kuin sen alkuaikoina koki, miten paljon horjui ja jännitti. Kokemus saattaisi nykyseen verrattuna olla aika järkyttävä. Sen tajuaa itekin, että muutosta on tapahtunut. Eipä silti kehitettävää riittää jatkossakin, joten ei tässä voi ruveta liitelemään taitojen huumassa, mutta mielettömän hyvältä tuntuu kun kehittyy. Se tuo lisäintoa ja motivaatiota touhuun. Iso kiitos Letulle kun jaksaa työskennellä meidän kanssa kerrasta toiseen ohjaten, kannustaen, vaatien, rohkaisten.

Korutarvikeshoppailua

Tästä viikosta on tullut liikunnan osalta todella onneton. Maanantaina kävimme Oton ja Lauran kanssa kävelemässä reilun kahdeksan kilsan lenkin. Keskiviikkoinen pt-treeni peruuntui Jannan sairastuttua, ja päivän edetessä totesin ettei oma olonikaan paras mahdollinen ole. Sitä se ei ole vieläkään. Kolme päivää vetämätön, väsynyt, palelevainen olo. Tänään seuraan liittynyt päänsärky ja nokan kihelmöinti. Ei siis kunnon flunssaa, mutta veto veks, joten jäi eilisillan spinning-roller-pilates -kombo väliin, ei tänään uimaaan eikä huomenna spinningiinkään. Josko sunnuntaina ratsastus ja tandemlenkki voisivat jo toteutua. Inhoan tällaista puolikuntoisuutta.

Aikaani olen kuluttanut aika paljon tässä tietokoneella. Eilen innostuin shoppailemaan Helmikauppa.comissa. Koruiluinnostukseni sai uutta pontta kun rottinkikerhossa minulle esiteltiin helmikangaspuita ja tekniikkaa miten niillä kudotaan helminauhaa. Nyt haluan sellaiset puut, mutta en tiedä mistä, joten jos vinkkejä laittakaa kommentointiin. Toki minulla ei myöskään aavistusta miten onnistuisin luomaan loimen puille, joten toivottavasti löydän jonkun, joka asiassa osaisi minua auttaa. Ensiksi kuitenkin ne puut.

Aloitin tutkailemaan siemenhelmiä ja niitä oli valtavat määrät eri merkkisiä tms, enkä minä niistä hirveästi ymmärtänyt. Ostin kuitenkin yhden tshekkiläisen helmilajitelman siemenhelmiä sekä muita lasihelmiä.

Selaillessani sivuja ajattelin monta kertaa, että näöstä olisi varmasti apua. Millaisia ovat salpalukot, pyöreät lukot, vaijerilukot tms. Salpalukoista arvelin minulla olevan pari sellaista ja onneksi Laura Fb:n chatissa vastaili minun hölmöihinkin kysymyksiini. Sain ostetuksi sydämen muotoisia salpalukkoja, pitkulaisia kiinnityshelmiä, solmusuojia sekä joustolankaa, joka sopii mm. puuhelmikoruihin ja miksi ei lasihelmiinkin?

Apua olisi varmasti myös, jos osaisi paremmin korutarviketermistöä ja mitä milläkin tarvikkeella tai osalla tehdään. Mopo taisi taas vähän karata käsistä. Ehkäpä olisi pitänyt malttaa ja tehdä tilaus jonkun kanssa, joka koruista ja niiden tekemisestä tietääkin jotain. Noh, ostokset ostoskoriin ja kassalle.

Kaikki sujui hyvin kunnes pääsin maksutavan valintaan. Halusin maksaa verkkopankissa ja valitsin sen. Ei tapahtunut mitään, vaikka kokeilin useamman kerran. Valitsin myös tilisiirtovaihtoehdon eikä sekään toiminut. Huulilta pääsi kirous. Hiirellä klikkaamalla olisin hetkessä ollut verkkopankissani maksamassa, mutta en näppäinkomennoilla.

Päätin kuitenkin että en luovuta ja laitoin Helmikauppa.comin asiakaspalveluun sähköpostiviestin, jossa kerroin ongelmastani ja että mitkä tuotteet haluan ostaa. Ajattelin, että vastauksen saan ehkä seuraavana päivänä, mutta se tulikin alle tunnissa. Sain tilaustietoni ja maksutiedot, joten ei muuta kuin maksu maksamaan omaan verkkopankkiin.

Lopulta sain siis ostokseni tehdyksi ja se kai tärkeintä. Silti jotenkin harmittaa niin monien verkkokauppojen esteellisyys, eivät kertakaikkiaan toimi ruudunluvulla. Joskus ei onnistu edes ostoskoriin lisääminen. Joskus pääsee maksamiseen asti ja stoppi tulee vasta silloin. Muutenkin sivujen selaaminen on aika hidasta, olen tehnyt suuren työn löytääkseni haluamani tuotteet ja sitten en pääse tuotteita maksamaan. Se on uskomattoman turhauttavaa, suorastaan raivostuttavaa. Onneksi kuitenkin asiakaspalveluiden kautta yleensä asiat hoituvat ja välillä ostoksensa voi tehdä myös avustajan kanssa.

Nyt Katja Hiekkapellon kirja Suojattomat korville ja huivineulomus käsiin, hetki neuloen ja kirjaa kuunnellen. Sitten aika unien.

Talven ja kevään käsitöitä

Tällä hetkellä minulla on sellainen olo, että valmistuneita keramiikka- ja koritöitä on joka paikassa enkä oikein tiedä missä niitä säilyttäisin. Ehkäpä on hyvä kun niin keramiikka kuin rottinkikin jäivät eilen kesätauolle. Tosin otin mukaani saven loppuni, josta tulee pari-kolme kuppia. Ehkäpä teen ne mökillä jokin kaunis kesäpäivä. Syksyllä tosin saan ne vasta raaka- ja lasituspolttoon. Rottinkitöitä en kesällä aio tehdä, mutta ajattelin valmistuneiden korien petsausta ja lakkaamista kokeilla. Siksipä kaikista koreista ei vielä ole kuvia laittaa tähän postaukseen. Eikä luonnollisestikaan lahjaksi meneviä töitäkään voi vielä esitellä.

Tässä kuitenkin keramiikkainen punainen pikari, kahden ihmisen mielestä kuin Graalin malja, avokille taas mieleen tuli viinilasi. Mikä sinulle tulee mieleen?

Siniset valkoisin raidoin olevat muki ja lautanen, etenkin lautaseen olen todella tyytyväinen.

Soikea rottinkikori, joka löysi maaliskuun myyjäisissä uuden kodin Valokuvat puuttuvat teekannusta ja sienikorista. Loppuja ei tässä vaiheessa voi sitten esitelläkään 🙁

Ylösalaisin-neule alkaa olla toisen hihan tresoria vaille valmis. Maanantaina päättelin ekan hihan. Neule on kulkenut mukanani niin mökillä, Silmukkasisko-tapaamisissa kuin paikasta toiseen siirtymisissä. Kommentit ovat olleet positiivisia ja neuleen väristä pidetty. Testasin puseroa päälläni sunnuntai-iltana ja vaikutti sopivalta. Nyt pitäisikin keksiä seuraava isompi työ puikoille, vaikka keskeneräisenä onkin alpakka-pörrölangasta ihanan pehmeä ilmava huivi.

Olen todella iloinen, että nyt talvella ja keväällä on treeni-into ja käsityövimma pysyneet molemmat yllä eikä jompikumpi ole syönyt toistaan. Jostain syystä se on minulle kovin tärkeää tällä hetkellä. Iloitsen kovasti myös esim. rottinkikerholaisten kannustuksesta ja palautteesta käsitöitäni kohtaan. Ehkä hiljalleen alan uskoa, että oikeaastikin osaan tehdä eri materiaaleista kaikenlaista mukavaa. Ja into oppia koko ajan uutta, se on valtava!

Spinning-maratonit

Luit otsikon oikein eikä siinä ole kirjoitusvirhettäkään. Nimittäin kahden vuorokauden sisällä osallistuin kahteen spinning-maratoniin: to 16.4. klo 17.30 2 h 15 min ja la 18.4. klo 12.45 2 h 40 min. Nyt toteat: ”HULLU!!!” ja pakko myöntää etten voi sinua siitä moittia. Toisaalta, kokemukset olivat huikeat ja ckaloreitakin paloi, torstaina 1378 ja lauantaina 1552.

Torstaina poljin Vidalla ekan maratonin. Edessä oli kolme 45 minuutin tuntia ja ekana ohjaajana meitä vei Ira teemalla rock, ja hyvät biisivalinnat Iralla olikin. Välillä teki mieli revitellä enemmänkin, mutta pakko oli hiukan himmailla ja tarkkailla jaksamista. Juotavaa oli molemmissa pullotelineissä sekä vielä kolmas varapullo pussukassa sarvesta roikkumassa. Juomat meni!

Hanna olikin uusi tuttavuus ja hänellä teemana oli Suomi Pop. Välillä Hanna lauleli biisien mukana ja toi lisäilmettä treeniin. Tunnit meni vauhdilla ja pian oltiinkin viimeisessä Miisan osuudessa. Teemana 80-luku. Miisalla paljon tempomäkiä ja painon siirtoja seisten poljettaessa. Teimme myös punnerruksia, ”kävelyä” jäädytyksineen tms. kikkailuja. Kaikkea sellaista mitä tehtiin kymmenen vuotta sitten ja joista olen ymmärtänyt luovutun. Nyt niitä kuitenkin tehtiin Olen aiheesta lukenut mm. Facebook-ryhmässä Liikunta-alan ammattilaiset ja muistaakseni aiheesta on ollut myös Iiseen henkilökunnan blogissa. Mutta en ole asiantuntija enkä ammattilainen, joten en paneudu asiaan enempää. Mutta kyllä Miisa meistä ne loput mehut puristi tempomäissä ja loppuvaiheessa alkoi väsykin hiipimään jalkoihin. Maratonin jälkeen oli hyvä ja onnellinen olo.

Yöllä kärsin jonkin verran levottomista jaloista venyttelyistä huolimatta. Olin väsynyt, mutta uni antoi odottaa itseään. Lopulta kun nukahdin, nukuin sikeästi aamuun. Jaloissa oli kasvusäryn omaista särkyä pitkälle iltapäivään. Ekokampaajalla nautiskelin kauralämpöpakkauksesta harteilla ja etureisillä värin ollessa päässä. Se helpotti särkyä, joka iltapäivän mittaan katosi kokonaan. Jossain vaiheessa mietin pystynkö lauantaiselle urakalle, mutta sellaiset aatokset katosivat säryn kadottua.

Hyvin nukutun yön jälkeen reippaana kamat kasaan ja kohti Vuosaaren Fressiä ja vähän pidempää maratonia. Laskeuduttuani ensinmmäistä kertaa satulaan tunne persuksessa oli ikimuistoinen, kyllä tiesi torstaina pyörän päällä istuneen 😀 Siitä se kuitenkin lähti. Maratoni koostui kahdesta 45 minuutin ja yhdestä 55 minuutin tunnista. Tuntien väleillä oli viiden minuutin tauot. Tauoilla tarjolla mm. energiajuomaa, protskupatukan palasia, banaania. Vidalla saimme protskujuomat ja tauot olivat lyhyemmät. Fressissä ekan tunnin ohjanneen nimeä en valitettavasti muista. Teemana oli maiseman mukaan poljenta, eli videolta katseltiin erilaisia maisemia, pääasiassa vuoristoja ympäri mailman. Itse kun kuvia en näe, tuntui hiukan hassulta puheet siitä miten nyt ajetaan missäkin vuoristossa ja miten ohitetaan turistirysiä yms. Milloin poljettiin auringon laskuun, milloin lasketeltiin vuoristomäkeä jne. En osaa sanoa kuinka paljon tuollainen tuo treeniin lisämielekkyyttä, itselleni se oli leppoisaa sanahelinää joidenka välistä piti osata/jaksaa kuunnella ne minulle oleellisemmat asiat milloin poljetaan seisten, milloin vastuksen lisäyksiä tms.

Hennalla teemana oli Suomi-musiikki ja hän oli barmasti nähnyt vaivaa biisivalinnoissa. Ei ollut tuttuja ja turvallisia Suomi-popittajia vaan hän oli onnistunut löytämään monenlaisia erikoisuuksia eri gentreiltä. Mielenkiintoista! Hennan tunnilla olen ollut viimeksi lokakuussa ja kyllä taas tykkäsin. Selkeä, hyvä ohjaaminen. Tunti vastasi ilmeisesti Fressin tuntikalenterissa syke-spinning45 ja viimeinen oli Rikun ohjaama Syke-spinning55min. Ja kyllä näillä kahdella tunnilla eniten tehtiin sellaisia ajoja missä sykenostatuksia tuli roimasti. En hakenut maksimisuoritusta ja maksimisykkeitä. Onhan tosi asia, että poljin alle kaksi vuorokautta sitten edellisen maratonin. Yllättävän vähän se jaloissa painoi, mutta olihan se siellä taustalla.

Rikulla teemana 90-luku ja voi mitä nostalgisia biisejä, Haddawaysta Labusin hitteihin. Ja enpä ole tiennyt että jopa Meiju Suvaksen Pure korvaan mua voi toimia spinnutunnilla niin hyvin tai Ladyt lavalla -nelikkö sikermineen 😀 Pelkäsin, että Meijun biisi jää loppupäiväksi korvamadoksi, mutta ei. Labusin biisi sai minut haltioihinsa 😀

Tuntirakenne oli samantyyppinen kuin Hennalla, molemmilla Iisee-koulutus ja tuntirakenteet oli tunnistettavia. Siis en perusteella mitä Iiseen konseptista tiedän. Mielestäni tuntirakenteet ovat hyvät ja selkeät. Tykkäsin.

Riku puhui paljon, innostava iloinen ohjaaja. Välillä oli hankala tietää pitikö polkea istuen vai seisten. Joskus Rikun ääni hukkui jonnekin ilmeisesti äänentoistosta johtuvista syistä. Ääni vähän puuroutui joten joutui todella keskittymään mitä hän puhui ja milloin oli sellaista puhetta mihin oli tarkoitus reakoida. Eihän sillä nyt väliä, jos joku 30 sekunnin seisaalta poljenta menee ohi, ei se treeniä pilaa. Jotenkin sitä vaan haluaisi aina toimia ohjeistuksen mukaan, jos esim. seisonnassa poljennalle ei ole esteitä.

Torstaiseen tapaan aika meni nopeaan ja äkkiä oltiinkin loppujäähdyttelyissä. Viimeinen minuutti oli pitkä kun pyöritettiin vielä polkimia. Persaus alkoi olla hellänä satulassa istumisesta, joten tuntui aikas kivalta nousta pyörän päältä pois.

Että nyt olen sitten kokenut spinning-maratonin ja vieläpä kaksin kappalein. Kivaa ja kun tulee tilaisuus lähden ehdottomasti taas polkemaan. Ja torstaina pääsenkin taas Iran tunnille hikoilemaan, yes!

Mittauksia ja yläkroppatreeniä

Jannan kanssa keskiviikkona treffaus aloitettiin kehonkoostumusmittauksella. Samalla Janna mittasi mm. reiden ympärysmitan, lantion leveimmän kohdan ympärysmitan, navan korkeudelta ja olkavarresta mitat. Olen niin luuseri etten lukemia tänne laita. Totean vain, että centtejä saisi kadota ihan reilusti. Rasvaprosentille soisi käyvän samoin, lihaksistossa saisi kasvua tapahtua ja kropassa reilua kiinteytymistä. Paino ei kerro koko totuutta, mutta sekin kun joskus suostuisi laskemaan. Tuntuu aika kurjalta ettei roima liikunnan lisäys ole auttanut yhtikäs mitään, mutta siltikään en yhtäkään treeniä vaihtaisi pois. Niin hyvä olo ja mieli tästä kaikesta on tullut, ja onhan sen joskus alettava näkymään kropassakin positiivisina muutoksina. Eipä siis masennuta. Nyt meillä on mihin verrata kesän jälkeen.

Syömisiin on kiinnitettävä enemmän huomiota ja ehkäpä ennen kaikkea syönkö tarpeeksi. Esim. eilisessä spinning-maratonilla kulutin 1378 kcal. Aamulla söin kaksi tattarinäkkäriä siivut ilmakuivattua kinkkua päällä, verigreippiskyyrin, välipalaksi banaanin, ruuaksi kinkkukiusausta, treenin aikana proteeinijuomaa, treenin jälkeen kaurapatukka, 2 tattarinäkkäriä aamupalan tapaan ja banaani. Kehonkoostumusmittauksessa Perusaineenvaihdunta­ 1383kcal/vr. Tarkottaen siis, jos makaisin paikallani enkä tekisi mitään.En tiedä miten tarkka tuo on, mutta ehkä kuitenkin suuntia antava. Ehkäpä olisi syytä kirjata ruokapäiväkirjaan syömisensä ja juomisensa, jotta todella selviäisi viat ruokavaliossani. Olen aika varma tuosta eilisestä etten syönyt riittäväst.

Nyt meinaan ajautua aika kauas tämän postauksen varsinaisesta aiheesta pt-treenistä, joten Hepa ruotuun nyt!
Ennen treenin alkua minulla oli alkava närästyskohtaus, joka onneksi meni ohi. Suunnitelmaa kuitenkin vähän muutettiin, keskikropan liikkeet jäi pois eikä lämmittelyssäkään otettu mitään huimia sykenostatuksia, jotta ei tulisi huono olo. Ja koska seuraavana päivänä oli luvassa spinning-maraton keskityimme yläkroppaan ensiksi crossarilla lämmiteltyäni.
– Smithissä pystypunnerrus niskan takaa 10 kg (Liikkeestä ei ole jäänyt mitään erityistä mieleen. Kaikissa liikkeissä teimme kolme sarjaa toistojen ollessa 8-12 välillä)
– taljassa suorin käsin tangolla Pull over suoralla tangolla 9kg (kipuili oikeassa olkapäässä, joten tanko vaihtui naruihin, jolla menikin sitten 23kg)
– leveällä otteella kulmasoutu, ote päistä 41kg (Yllätyin kun aina vaan oli lisättävä painoa lisää. Liike itsessäänhän on loppujenlopulta aika pieni, mutta tehokas.)- vipunosto sivulle 3kg käsipainoilla (Hankala liike, kädet tahtovat kääntyä liikaa vartalon etupuolelle. Silloin kun kädet ovat sivulla vartaloon nähden, minusta tuntuu, että ne ovat jo takana. Oliskohan vähän kehon hahmotuksessa vikaa, vikaa… HUOH!)
– -ylätalja kolmiokahvalla rinnalle 39kg (Keskimmäinen sarja mentiin tuolla 39 kilolla ja viimeiseen palattiin 35 kiloon, jotta saatiin toistoja lisää)
– Lopuksi bosun päällä tasapainoilua. Puolipallon päällä seisoskelua ja käsien liikuttelua Jannan varmistaessa etten lennä pitkin salin lattiaa Pyrkimys etten ottaisi Jannasta paljoakaan tukea siinä huojuessani. Aika haastavaa, mutta hyödyllistä treeniä! Seuraavan kerran pääsenkin Jannan rääkkiin synttäripäivänäni, joten mikäpä parempi tapa juhlia vanhenemistaan kuin hikoilla treenistä nauttien.

Treenin jälkeen istahdin vielä reiluksi vartiksi infrapunasaunaan rentoutumaan. Palaan sauna-aiheeseen varmasti paremmin saatuani useamman kokemuksen siitä. Miellyttävältä tuntui, mutta ehkä olisi pitänyt malttaa istuskella pidempään siellä.

Treenistä tuntemuksia tuli vähän lapojen väliin ja ojentajiin. Treenikivut eivät olleet likikään jalkatreenin jälkeistä luokkaa, mutta tiennyt olen tehneeni jotain… Tai sitten infrapunasauna jelppas

Kipeät jalat

Huh, kylläpä keskiviikkoisen pt-treenin jälkeen takareidet ja pohkeet kipeytyivät. Vasta tänään on tuntunut treenikivuttomalta, vaikka tosin eilinen ratsastus on jättänyt tuntemukset sisäreisiin 😀

Treenikivusta huolimatta ei tahti ole hidastunut. Torstaina hyppäsin polkemaan spinnupyörän päälle. Iralla oli uusi ohjelma ja aika hevivoittoisella musalla poljettiin. Mikäpäs siinä, hyvältä tuntui hikoilla. Välillä jalat yritti hyytyä kiihdytyksissä, mutta sitkistelin ja kuonat lähti liikkeelle, yes.

Rollerissa jalkojen käsittely tuntui erityisen hyvältä ja treenikipuakin helpottavalta. Etenkin jalkapohjien käsittely rentoutti mukavasti myös pohkeita. Silti treeniarkuus on seurannut mukanani päivästä toiseen.

Pilateksessa oli jälleen hyviä harjotteita. Teimme myös yhden parin kanssa tehtävän harjoituksen. Vähän jännitti vieraan ihmisen kanssa toimiminen, mutta Ira ohjasi tilanteessa hyvin, joten toivottavasti parillenikin jäi hyvä mieli. Huomasin kuitenkin etten ”panikoitunut” kuullessani parin kanssa tehtävästä harjoituksesta. Vähän ujostutti ja mietin kokeeko parini tilanteen hankalaksi, jos joudun koskettamaan häntä päästäkseni oikeaan kohtaan tukiessani jaloillani hänen tehdessä liikettä. Nyt kuitenkin on taas yksi aita kaadettu, olen toiminut parityöskentelyssä ryhmäliikuntatunnilla vieraan ihmisen kanssa. Tuntuu varmaan aika typerältä, mutta minulle on aika iso asia.

Perjantaina kokoustamisen jälkeen lähdimme Lauran ja Hennan kanssa lenkkeilemään. Otto kulki pääsääntöisesti reippain askelin. Kuljimme meren rannassa nähden joutsenia ja hanhia. Tuuli oli aika vilakka, mutta meillä reipas askel. Taitoimme 10.44 km keskinopeuden ollessa 5.3 km/h. Lenkin jälkeen oli mukava istahtaa kahvilaan herkuttelemaan ja vielä jatkamaan rupattelua!

Lauantaiaamusta Hannan ohjaamalle spinningtunnille. Jalat olivat aika väsyneet, mutta sain kivasti tsempatuksi ja vaadituksi itseltäni tehokasta poljentaa. Sinne paloi lähes 600 kcaloria, yes! Hyvällä mielellä ostoksille Theehuoneelle ja Punnitse & säästä-liikkeeseen.

Eilen ratsastaessakin jaloissa tuntui jonkin verran menneiden päivien liikunnat. Kävelyt Oton kanssa ovat tehneet hyvää ja tämän päivän treenivapaa on varmasti myös palautumista helpottanut. Huominen käsityöteemalla, mutta keskiviikkona taas mennään Jannan kanssa treenaten, yes!

Tölttiä ja ravia ilman satulaa

Ratsastustunnin aluksi sain kuulla, että ratsastan ilman satulaa jalustimet terapiavyöhön kiinnitettynä, eli samaan tapaan kuin Tiina edelliskerralla. Minun vyössä oli nahkainen kahva, josta voi tarvittaessa pitää kiinni. Tavoite oli luonnollisestikin ettei siitä tarvitsisi hirveästi olla roikkumassa. Ja aika nopeasti käynnissä uskaltauduinkin jättämään kahvan rauhaan.

Alkuun istuin Plesin selässä vähän lysyssä, mutta asia korjaantui tunnin edetessä. En tietoisesti jännittänyt, mutta mitä lie alitajunta työstänyt. Jalustimien ollessa kiinnitettynä vyöhön jalkojen asento tahtoo kääntyä liiaksi eteen, joten siihen sai todella kiinnittää huomiota, että jalat pysyisivät oikeassa linjassa. Välillä etenkin oikea jalustin tahtoi karata liian kannan alle.

Töltissä aluksi oli pakko pitää kahvasta kiinni, mutta aina vain pidempiä pätkiä uskalsin mennä pitäen vain ohjista, mutta vauhdin lisääntyessä kädet hakeutuivat kahvaan. Missään vaiheessa ei kuitenkaan pelottanut tms. En joutunut pois mukavuusalueeltani. Ravissa kevennys tuntui hankalammalta kuin satulassa, mutta sekin sujui ja yllättävän nopeasti uskalsin ratsastaa keventäen pitäen vain ohjista kiinni. Myös harjotusravissa onnistuin rentouttamaan alaselkää aika mukavasti. Valitettavasti laukan nostoja en rohjennut ilman satulaa tekemään. Se oli niin hilkulla, että olisin mennyt, mutta hetki pähkittyämme laitoimme minulle satulan. Laukan nostot ei kuitenkaan kovin kaksisesti sujunut. Kärkihevosella oli löysä/laiska päivä, joten eivät meidänkään hevoset laukkaan lähteneet. Minulla ei taidot eikä rohkeuskaan vielä hirveästi riitä laukan alussa toimimaan, antamaan pohkeita tms. Tosin tänään pari-kolme kertaa Plesin töltätessä ja minun annettua pohkeita, se vaihtoi laukalle.

Tunnin alussa teimme painonsiirtoja istuinluulta toiselle ja keskelle, jonka jälkeen teimme pysähdyksiä. Plesi ei aluksi meinannut pysähdyksissä olla oikein kuulolla. Toki voi olla myös meikäläisen taitamattomuuttakin.

Oli kyllä mukavaa jälleen ratsastaa. Hieno harrastus, jossa saa onnistumisen kokemuksia, kehittymisen tuntemuksia tms. Onneksi parin viikon päästä nousemme jälleen issikan selkään nautiskelemaan.

Jalkatreeni

Eilen Otto opasti loistavasti minut tuulen halki Vidaan. Välillä tuulen tuivertaessa ei kuullut yhtikäs mitään muuta, joten oli luotettava koiraan ja Otto oli luottamuksen arvoinen. Iloisena treenaamaan siis.

Crossailin 20 min levelillä 4 ja lopussa sykekahvoilla kädet ja syke nousi 170 bpm. Siirryimme yläkerran saliin ja aloitimme hack kyykky takanojassa vastukset yht 50kg. Alussa vastusta oli vähemmän, jotta totuin/opin oikean liikeradan. Liike tuntui jalkapohjissa holvikaarien kohdalta voimakkaasti poltteena. Tilanne parani siirrettäessä jalkoja levyn päällä hivenen ylemmäksi. Tod.näk. kipuilun aiheutti kannan nousu alustastaan. Tätä kirjottaessani tajuan ettei viimeisessä sarjassa tuntunut vasemmassa jalkapohjassa enään juuri ollenkaan.

Takareisi eli polven koukistus tehtiin laitteessa päinmakuulla jossa Vastus oli 20-25kg. Aluksi jäin laitteessa liian alas ja lantio jäi huonoon kohtaan. Tuntui venymisenä vatsalihaksissa 🙂 Ei ollut ehkä ihan tarkotuksen mukaista. Asennon korjauksen jälkeen alkoi sujumaan paremmin, mutta liike oli yllättävän raskas. Aiemmin vuosia sitten olen tehnyt takareisipenkissä, jossa tehdään puoli kerrallaan päinmakuuasennossa ja toinen vaihtoehto on ollut istuen. Istumalaitteissa tosin olen aina kokenut itseni liian lyhyeksi ja liikesuorituksen siksi vaillinaiseksi. Tämä mikä nyt tehtiin oli selvästi tehokkaampi ja sopivampi minulle raskaudestaan huolimatta. Viimesissä toistoissa sai jo tehdä ihan tosissaan töitä ja sittenkin liikerata meinasi jäädä vajaaksi.

Pohkeet tehtiin istuen ja painoksi laitettiin 20kg. Laitteessa istuttiin ja reisien päälle tuli tuki, jalkaterät oli levyn reunalla, siitä varvisteltiin, tuntemukset pohkeiden alaosissa. Viimeisten toistojen aikana ylhällä pieni pito ennen alas laskua. Tuntuhan se aika imakalta.

Viime kerrasta jo tuttu laite, alavartalon kierrot. Nyt vastus nostettiin 23 kilosta 29 kiloon. Siitä jatkettiin alataljasoutuun, jolla teimme leveällä otteella. Vastus 29kg-35kg. Hihiih, jalat saivat vähän huilia 🙂 ja lavat töitä. Nyt jonkin verran tuntemuksia lapojen ympäristössä. Tuntemuksia on myös pohkeissa, pakaroissa ja takareisissä, mutta illalla taas spinnupyörän selkään, rolleriin kehoa huoltamaan ja pilatekseen keskikroppaa treenaamaan.

Mutta vielä jaloille oli jäljellä Taljassa nilkkaremmillä tehtävät lonkan loitonnuksen ja lähennykset. Nyt vain 11kg, keskittyen mahd puhtaaseen tekniikkaan ja kehon hallintaan. Liikkeet eivät olleet raskaita, mutta keskittymistä vaati, että liikerata menee oikein, että jalka menee sivulle eikä takaviistoon tms. Hyvä kehon hahmotus, tasapaino, koordinaatiotreeni. Ja ehkäpä myös hyvä muistutus siitä ettei aina tarvitse olla tavoitteena mahd. iso vastus. On hyvä välillä hakea treeniltä muutakin, joka auttaa ihan käytännön elämässä arjen tohinoissa.

Lopuksi tovi crossarilla sutkutusta, suihkuun ja onnellisena aurinkoiseen, mutta tuuliseen säähän käpsyttämään Oton kanssa kotia kohden. Olo oli onnellinen niin treenistä kuin upeasti opastaneesta Otostakin. Siitä oli mukava aloittaa työpäivä positiivista energiaa pursuten.