Nahkatyökurssi 19.-23.3.2018 – Ura käsillä -hanke

Maaliskuinen nahkatöiden jatkokurssi oli todella innostava. Tällä kerralla kurssin ohjaajana toimi Annika, joka itsekin on käsityöyrittäjä. Hän on viime syksynä ja alkutalvesta pitänyt Ura käsillä -hankkeessa peruskurssin, jossa valmistettiin koiralle talutin. Nyt vuorossa oli kaulapanta. Itselleni lähes kaikki työvaiheet olivat uutta, joten hiukan jänskätti pysynkö kurssilla mukana. Pysyin ja innostuin. Innostuin niin paljon, että tilasin Annikalta työkalupakin, puupihdit, materiaalit neljään pantaan ja kahteen taluttimeen. Totesinkin etten millään kurssilla ole tällä tavalla köyhtynyt, sillä köyhdyin lisää Friidalan outlet-myymälässä, josta ostin kengät ja laukun. Uskon kuitenkin, että työkalut ja materiaalit vielä maksavat itsensä takaisin.

Teimme kaulapannan isolle koiralle. Ensiksi mittasimme 2.5 cm levysestä nahkasuikaleesta sopivan mittaisen pätkän ja leikkasimme siitä suikaleen poikki. Nahasta valittiin parempi pää, josta tuli pannan pujotuspää. Annikan tekemää pääsabluunaa apunakäyttäen kohdistimme päätypunsselin paikoilleen ja vasaralla punsselia hakatessa haluttu muoto leikkaantui nahasta pois.Pujotuspäähän tehtiin reikäsaksilla viisi reikää sabluunaa apuna käyttäen. Olen erittäin vaikuttunut Annikan valmistautumisesta ohjaamaan kurssi näkövammaisille. Todella laadukkaasta paneutumisesta esimerkkinä hänen valmistamat kolme erilaista sabluunaa jokaiselle kurssilaiselle. Nyt käytimme sabluunaa missä oli reiät valmiina. Siitä oli helppo ja hyvä sokeanakin rei’ittää reijät oikeaan kohtaan.

Seuraavaksi teimme uraraudalla pannan reunaan ompelu-uran. Pujotuspäässä ura voi olla hiukan kevyempi, koska ommel ei tule sinne asti. Itselläni piti hetken etsiä tapaa miten uraraudan kanssa toimin, sillä työkalu on oikeakätisen eikä terää pysty vaihtamaan toiselle puolelle. Hiljalleen uritus alkoi kuitenkin sujumaan.Urituksen jälkeen käyttöön kanttirauta, jota pystyi käyttämään hyvin myös vasemmalla kädellä. Reunan pyöristys tehtiin nahan päälipuolelle. Kanttiraudan piti olla tietyssä kulmassa nahan reunaa vasten ja itsestä poispäin työntämällä saatiin reunan terävyys pyöristettyä.

Muotoilematon pantanahan pää ohennettii nahan haljaspuolelta suutarinveitsellä. Ohennus tehtiin sahaavalla liikkeellä itsestä poispäin. Veitsi on todella terävä, joten sormia ei voi sen etupuolelle laittaa tunnustelemaan.

Pantanahka käsiteltiin liisterillä, joka korvaa öljykäsittelyn ja näin näkövammaiselle läpinäkyvyytensä vuoksi turvallisempi käyttää. Liisterisellä sienellä vedetään myötäkarvaa, jonka jälkeen rätillä kiillotetaan liisteröity kohta. Myöhemmässä vaiheessa opettaja totesi, että liisterikäsittely tässä tekovaiheessa on järkevää jättää pois, sillä tukiliimaus ommeltaessa ei tahtonut pitää ja näin toisen puolen reiät tahtoivat mennä vääriin kohtiin.Ensinmäisenä kurssipäivänä ennätimme vielä mittaamaan soljen paikan, kiinnittämään sabluunan ja tekemään soikioraudalla soljen istutukseen reiän, sekä rei’ittämään soljen kiinnitysniittien paikat.

Seuraavana aamuna lähdimme tekemään reikähaarukkaa apuna käyttäen reikiä ompelu-uraa pitkin. reijät alkavat siitä mihin soljen paikan sabluuna päättyy. Reikiä tehdään lähes pujotusreikiin asti pannan molemmille sivuille.

Siinä sai hyvän tovin naputella reikiä nahkaan. Ennen ruokataukoa ehdimme vielä kiinnittämään pantaan nimilaatan. Sapluunana käytettiin nimilaattaa tehden ensin reiät reikäsaksien pienimmällä terällä ja isonnettiin reiät vielä sen jälkeen.Niitit voi kiinnittää joko tuurnaa apuna käyttäen tai suoraan vasaralla iskien niittiin. Tällöin niitti lituskoituu ja omaan käteeni tuntuu epäonnistuneelta/ei priimalta. Niitin voi kiinnittää myös puristimella.

Nimikilven kiinnityksen jälkeen aseteltiin solki paikoilleen ja kiinnitettii niitit paikoilleen. Niiden väliin tuli d-rengas.

Tämän jälkeen liimattiin osa nahasta kaksinkerroin ja näin peittyy pannan sisäpinnalla olevat niitit ollen turvallisempi käyttää.Liimauksen jälkeen olikin työn hitain työvaihe, pannan ompelu. Panta asetettiin puupihtien väliin. Ompelussa käytettiin kahta neulaa. Yllättävän nopeasti pääsin jyvälle miten tikki tehdään ja pysyin urallakin mukavasti. Välillä tahtoi olla ongelmallista takapuolen reikää naskalilla tehtäessä, että se tuli ompelu-uran yläpuolelle. Syynä oli tukiliimauksen pettäminen.Ompelu sujui hitaasti. Takapuolen reiän teko naskalilla, tarvittaessa avartajalla suurentaminen. Neulan vienti reikien läpi, jonka jälkeen toisella neulalla tullaan läpi aloitetulle puolelle. Itse jouduin avartajaa käyttämään ainoastaan päättelytikeissä. Panta ommeltiin molemmilta reunoiltaan soljesta lähes kiinnityspään reikiin, mihin kaksinkertainen osuus päättyi.

Keskiviikkona meillä ei ollut pajatyöskentelyä laisinkaan. Aamupäivästä meille luennoitiin osuuskunnan toiminnasta. Iltapäivällä kävimme tutustumiskäynnillä Friitalan nahkaoutletissa. Olihan siellä ihania nahkatuotteita. Sorruinkin tekemään ostoksia sinisten kenkien ja laukun muodossa. Esiteltiinpä minulle ihanaa nahkatakkiakin, mutta se oli pakko jättää kauppaan. 😀 🙂

Torstaina ompelu-urakka jatkui. Käytännössä ompelimme koko päivän välillä syöden ja myyjäisissä käyden. Oma päiväni vielä kurssipäivän jälkeen jatkui myyntipöydän takana päivystämisellä. Illalla olo oli aika uupunut. Perjantaiaamuna uusin voimin ompelemaan viimeiset centit. Ompelun jälkeen hiottiin hiekkapaperilla saumakohta tasaiseksi, sellaiseksi, että se tuntuisi saumattomasti yhdeltä nahalta. Hiekkapaperikäsittelyssä oli huolehdittava ettei hiekkapaperi osu nahkaan jättäen jälkiä. Hionnan tuli siis osua vain reunaan. Tämän jälkeen vielä käytiin panta läpi kanttiraudalla molemmin puolin. Lopuksi käsittely vielä liisterillä ja koristeraidan teko muovisella työkalulla. Koristeraita tiivistää reunaa ja tekee pannasta vielä viimeistellymmän näköisen. Koristeraita ei käytännössä juurikaan tunnu.
Näinpä elämäni ensinmmäinen koiran kaulapanta on valmis!

Kurssin lopuksi teimme avaimenperät taittamalla nahkasuikale kahtia. Puoleen väliin avainlenkki. Ylempään suikaleeseen soikioraudalla reikä, josta alempi suikale tuodaan läpi. Näin päälimmäisenä on haljaspuoli ja mihin ensinmmäinen reikä lyötiin jää alapuolelle. Nyt reikä tehdään päällimmäiseen suikaleeseen ja alla oleva tuodaan reijästä läpi…

Kurssiviikon sunnuntain vietin käsityöhuoneessa kahta pantaa tehden. Alkuunsa totesin minulla olevien reikäsaksien olevan aivan luokattomat. Reiät kuitenkin jotenkuten pantoihin sain. Nimikilven kiinnitys kävi haastavaksi. Osua vasaralla tasaisesti niittiin ei sokkona ihan helppoa ollut ja minun sormiin niitistä tuli ruma lituska, joten ehkäpä hankin tuurnat. Sain pannat tehtyä soljen kiinnitykseen asti. Hinku jatkamaan on hirmuinen, mutta ehkäpä laadukkaan jäljen saamiseksi ensiksi on tilattava ne tuurnat sekä kunnolliset reikäsakset.

Isot kiitokset kurssin ohjaajalle Annika Härköselle/nahkamaakari
todella hyvin ohjatusta kurssista. Toivottavasti tapaamme syksyllä jälleen.
Aikaisemmista nahkatyökursseista millä olen ollut mukana voi lukea
täältä
ja täältä

Siljan talviruokinnalla tammikuussa

Vietimme mukavan aamupäivän tammikuun ensinmmäisenä sunnuntaina Siljan luona Nurmijärvellä. Sää oli vihdoin pakastunut, joten lämpimästi päälle ja ison teemukillisen jälkeen ulos. Otimme tuolit aidan viereen ja parapoloidi kohden ruokintapaikkaa. Annoimme äänityksen olla päällä koko ajan. Tuntien kuluessa ja auringon noustessa tuuli lisääntyi. Välillä korviimme kantautui moottorisahan surinaa ja koirien haukkua. Uusia lajeja emme saaneet, mutta oikein onnistuneet tallenteet. Välillä oli mentävä sisälle lämmittelemään ja nauttimaan herkullista lounasta. Sisällä ollessamme jätimme äänityksen päälle ruokintapaikan läheisyyteen. Editoin kaksi erillistä tallennetta. Toisessa jutustelemme linnuista ja Silja kuvailee minulle ruokintapaikan tapahtumia ja lintujen ulkonäköä. Toisessa tallenteessa kuuluu vain lintujen ääniä.



P.S. Kyllä sillä hömötiaisella on musta leukalappu.




Loppukesän ja syksyn äänityksiä 2017

Heinäkuun alun iltana lähdimme Raunon kanssa kävelemään mökkitietä pitkin ja kuulimme Suomen kovaäänisimmän linnun, kurjen, mahtavia kajautuksia. Tunnelma on koleassa illassa täydellinen kurkea kuunnellessa, sen ääni kuuluu kesään. Iltakävelymme päättyi kuitenkin lyhyeen, sillä kova sadekuuro yllätti meidät.

Heinäkuisena yönä kuului pensassirkkalintua matalampaa sirinää, joten ei muuta kuin itikoiden syötäväksi kesäyöhön ja äänittämään viitasirkkalintua. Sen ääni ei ole ehkä niin monotooninen kuin pensassirkkalinnulla.

Viime kesä oli hyvin sateinen ja koleakin. Heinäkuisena sadepäivänä sateen tauottua kuulimme pitkään korkeaa ääntä, joka jatkui samanlaisena hetkestä toiseen. Nauhurin ja mikrofonin ennätti hyvin hakea sisältä ja etsiä parasta äänityskohtaa. Äänen lähde on jäänyt kuitenkin ilman lajimääritystä. Yhtenä vaihtoehtona on esitetty kirvisen poikasta, mutta varmaa tietoa ei ole, joten ääni on määrittelemätön.

Heinäkuussa kuulimme paljon myös harakoiden nahistelu- ja tappeluääniä. Rauno oli heti harakoiden kannalla, itse olin epäileväinen, mutta oikeassahan Rauno oli. Harakoiden tappelua on vaikea saada tallennetuksi jostain syystä. Ei tämäkään äänite parasta metakkaa ole, mutta kyllähän tästä harakan tunnistaa, vaikka mukana on minun korvaan epätyypillistä ääntä harakalle.

Syksyisin toiset lintulajit innostuvat vielä laulelemaan. Rastas-sekaparvessa kuuluu selvästi punakylkirastaan laulua. Seassa luultavasti mustarastas ja räkättirastas.

Syksyllä selvästi lisääntyi närhien rääkäisyt. Linnusta lähtee monenlaisia ääniä ja sen sanotaan olevan taitava matkija. Pahimmillaan närhellä on kyllä aika ruma ääni.

Talitiaisella sanotaan olevan yli 20 erilaista ääntä. Tässä ihanan syksyistä tunnelmaa.

Syksyistä tunnelmaa tuo myös järripeippo-parvi, joka lieneen muuttomatkalla. Niitähän talvehtii jonkin verran myös Suomessa, mutta osa matkaa etelämmäksi.

Harmaapäätikan huuto äänitteessä kuulostaa aika agressiiviselta eikä ole ihan tyypillisimmillään. Tulee mieleen, että linnulla on jokin hätä.

Syyskuussa olimme mieheni kanssa reilun viikon Kuusamossa. Parapoloidia emme ottaneet mukaan. Jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt, sillä punatulkku-tallenteesta olisi tullut paljon parempi. Punatulkkuja oli aika paljon sekä tilhet nauttivat runsaasta marjasadosta tilan pihapiirissä.

Tallennuksia kesäkuulta 2017 mökkimaisemista

Aina silloin tällöin pihalampeen pulahtaa lintuja visiitille. Telkkänaaraan syöksyilyä veteen ja ääntelyä sain su 28.5. vastaisena yönä. Lampi ei ole kovin iso, ehkä n. 30m*20m ja se on lähdepohjainen. Vesi on todella kylmää kesälläkin.




Touko-kesäkuun vaihteessa äitini vieraili mökillämme ja hän kuvaili meille miten västäräkki keikutteli pyrstöään laiturilla ollessaan. Muutama päivä västäräkin äänen ”metsästykseen” meni, mutta lopulta tallentui linnun yhteysääni.






Västäräkin varsinaista laulua pääsee harvoin kuuntelemaan, mutta käydessäni läpi toukokuisia tallennuksia mikrofonin ollessa yksin äänittämässä, löytyi tämä tutun kuuluinen ääni, joka paljastui västäräkin lauluksi.




Eräänä arkiaamuna lähdin Riikan kanssa kuuntelemaan lintuja Vantaan pitkäkoskelle. Heti reitin alussa pääsimme kuuntelemaan viitakerttusen taidokasta laulua. Tätä olisi jaksanut kuunnella vaikka miten pitkään. Lopulta kuitenkin jatkoimme matkaamme. Viitakerttunenhan on yksi myöhäisempiä muuttajia Suomen suveen.


Mökin pihaan alkukesästä kuului useasti kuovin soidinhuutelu ja pääsinpä eräänä aamuhetkenä tallentamaan kuovin varoittelua. Ei välttämättä kovin kaunis ääni, itse asiassa aika hätkähdyttävä läheltä kuultuna.


Tuolloin kesäkuun puolessa räkättirastaat olivat koko ajan äänessä. Välillä tuntui, että muita lintuja ei kuulukkaan, aina vain räksä. Räksän räkätys on meille tuttu, mutta miten tuttu on linnun lentolaulu. Äänitteessä useampi räksä nirskuttelee ja narskuttelee. Ei sitä kyllä oikein lauluksi voi sanoa…


Keväällä kun ensikertaa kuulee laulujoutsenien töräytykset ja siiven iskut sydämessä läikähtää. Vasta kesäkuun puolessa sain paremmin tunnistettavan laulujoutsentallenteen mitä 6.5. tallenne on.


Kesällä 2016 lehtokerttu mökkimme pihassa liverteli-laverteli voimallisesti pirteän iloisena. Nyt kylmän kevään ja vähäisten hyönteisten myötä olikin paljon laimeampaa laulua.


Ahkerasti seurailin toiveikkaana sääennustuksia sateettomasta yöstä. Onneksi juhannuksen alla ja juhannusyönä ennusteet tuntui niin uskottavilta, että uskalsin jättää äänityksen yön tunteina päällei.



Hernekertun luritus on kovin lyhyt. Toivottavasti ensi kesänä onnistaa paremmin ja pidemmin 🙂


Minun korvaan oudon kuuloista nirinää oli kyseltävä useammalta ääniä tunnistavalta ja lopulta nirisiä lajimääritettiin kulorastaaksi.


Myös tämä käpytikan varoittelu kävi useammalla lajimäärittäjällä kuultavana.


Yllätyin juhannusyön jälkeen kovasti löytäessäni äänityksistä upean käpytikan rummuttelun. Olen aina ajatellut, että tikat rummuttelevat helmi-toukokuussa, mutta vielä kesäkuun lopullakin.


Tämä äänite on tullut nauhoitettua mikrofonin oltua pihalla yksin äänittämässä. Tämä hieman viherpeipon ääntä muistuttava ääni paljastui pikkukäpylinnuksi.


Rautiasta kuuntelimme aiemmin keväällä Petikon retkellämme ja jonkinlaisen äänitteenkin saimme. Nyt sain nauhoitettua paremman äänitteen mikrofonin oltua taas yksinään äänittämässä.


Punarinta pitää pesänsä läheisyydessä usein aika napakkaakin rätinää. Ääni ehkä lisääntyy keskikesää, alkusyksyä kohden? Käsittääkseni myös peukaloinen ”rätisee” ja olisikin hauska oppia erottamaan punarinta ja peukaloinen toisistaan rätinöidensä osalta.


Toukokuisilla retkillämme opin tunnistamaan yhdenlaisen vihervarpusen äänen, olisko enemmän yhteysääni. Juhannusyönä kuitenkin vihervarpunen innostui laulamaan oikein kunnolla. Äänite ehkä vähän kaukaa, mutta kuultavissa kyllä.


Keltasirkut lauloivat innokkaana pitkälle kesään ja pohdinkin, onko ihan tavallista että ne laulavat heinäkuulle saakka. Kenties kylmän kesän vuoksi saimme nauttia pidemmän aikaa lintujen laulusta.


Juhannusloman lopulla yöllä käydessä ulkosalla korviin kantauti tasainen sirinä. Eihän Suomessa heinäsirkat siritä yöllä eivätkä ole kesäkuun puolella ylipäätäänkään äänessä. Yöpaitasilla ja kumisaappaat jalassa tuuliseen yöhön mikrofonin kanssa. Mitä sitten, vaikka itikat pistelivät jalkoja ja käsivarsia. Äänessä olevan täytyy olla jokin sirkkalintu ja niinhän se olikin pensassirkkalintu 🙂