Heinäkuun alkupuolella elelimme jännittäviä päiviä opaskoirani Oton hammasoperaation vuoksi. Kun opaskoiralla on terveyden kanssa ongelmia, on huoli suunnaton. On sellainen olo, kuin olisi itsekin kipeä. Koiralleen haluaa antaa parasta mahdollista huolenpitoa. Se auttaa minua liikkumisessa ja minun tehtäväni on vastavuoroisesti huolehtia sen hyvinvoinnista.
Videolla reippaillaan, lenkin jälkeen Otto nauttii vapaudesta, teen sille punkkisyynin, harjaan, pesen ja ruokin samalla kertoen Oton vaivoista ja niiden hoidosta. Kerron myös Oton reagoinnista reilun vuoden takaa, kun itselläni oli suuri huoli sydämessä.
Keramiikka oli pois elämästäni reilun vuoden. Talvella näin kiehtovan keramiikkakurssi-ilmoituksen, eikä asiaa tarvinnut kauaa pohtia. Halusin ilmoittautua mukaan, joten eikun selvittämään, saanko henk. koht. avustajan kulut vammaispalvelusta pois. Monen kuukauden jälkeen sain myönteisen päätöksen, joten kurssille ilmoittautuminen oli mahdollista. Siitä olen onnellinen
Kesäkuussa sain tilaisuuden tavata kurssin ohjaajan kolmesti ja innostuin kerta kerralta vain enemmän keramiikasta uudelleen. Niinpä vietin mökillä ihanan päivän keramiikkaa tehden. Välillä piti maustaa kala ja kokata salaatti. Onneksi Rauno huolehti kalan savustamisesta. Ruuan jälkeen jatkamaan, enkä tiedä, kuinka kauan olisinkin jatkanut, mutta viisi kiloa savea loppui.
Pitkin päivää otin videoklippejä. Materiaalia kertyi loputla n. 90 minuuttia ja selväähän on, ettei kukaan niin pitkää videota jaksa katsella, joten editoijallani Pinjalla oli urakka saada videosta lyuhyempi, kuitenkin tärkeät kohdat säilyttäen.
Kesäkuun lopussa loppui helteinen sää. Videolla kerromme linnunpöntöistä, lintukuulumisia ja näytämme, kuinka pihapiirin kukat ovat kasvaneet.
Illan edetessä taivas synkkenee ja sateet tekevät tuloaan. Kerron, miten koen matalapaineen, sekä korkeapaineen. Se on vaikea selittää, kuten myös se, miten sokea näkee, kun hän ei näe mitään… Kovasti koitan kuitenkin asiaa valaista.
”Uiminen kesäisin luonnonvesissä on ihanaa. Harvemmin kuitenkaan on mahdollisuutta uida matkaa, ei ainakaan sokeana yksin. Kesäkuun hellepäivinä aloimme mieheni kanssa suunnitella mökkimme pihan lampeen uimarataa. Ostimme kelluvaa köyttä sekä verkko- ja katiskakohoja. Kiinnitimme pienempiä pitkulaisia kohoja viiden metrin välein köyteen ja köyden päihin isommat pallokohot merkiksi radan päättymisestä. Köyden pää sidottiin puuhun kiinni ja uimalla vietiin toinen pää radan toiseen päähän puuhun kiinnitettäväksi. Jatkoimme kelluvaa köyttä hiukan hamppuköydellä ja saimme näin 30 metrin uitavan alan suuntaansa. -Ja voi sitä tunnetta kun pääsin uimaan matkaa!
30 metrin uintirata mökkilammessa
Polskutin onnellisena useampana päivänä yli kilometrin. Nenään tulvi ihania kesäisiä tuoksuja: kuiva metsäkangas, mesiangervot, ruoho vain joitakin mainitakseni. Peipot liversi, pajulinnut lauloi ja minä uin onnellisena. Nyt sää on viilentynyt eikä ole mitään asiaa uimaan lähdepohjaiseen lampeen matkaa. Pulahdus riittää.”
Videolla tunnelmapaloja ensimmäisestä uintiharjoituksestani milloin isojen pallojen välinen matka oli epävarmalla tiedolla. Seuraavalla uintikerralla siirsin pallot köyden päihin, joten 30 metrinen köysi mahdollisti suuntaansa uida tuo 30 metriä. Uin päästä päähän 20 kertaa ja viimeisellä kerralla kymmenen kertaa. Silloin vesi oli jo viilentynyt niin paljon, että alkoi tulla vilu.
Viime kesänä Pienen karhunkierroksen jälkeen syntyi idea lähteä vaeltamaan se Iso Karhunkierros. Syksyllä meillä olikin muutama harjoitusleiri ja matkaan oli tarkoitus lähteä kesäkuun puolessa. Mutta kuten niin moni muukin asia peruuntui koronan vuoksi, peruuntui myös Karhunkierroksemme. Oli kuitenkin ihana saada vieraaksemme osa porukastamme kesäkuun lopulla.
Harjoittelimme kiehisten tekoa, tutustuimme riippumattoon sekä mosquito domeen. Herkuttelimme täytettyjä tomaatteja sekä grillimakkaraa ja nautimme luonnosta. Reippailemaan emme lähteneet 30 asteen helteeseen.
Leiriytymässä mökin pihassa retkeily-ystävien kanssa
Ostettuamme tämän mökin kahdeksan vuotta sitten Raunon ensimmäinen ostos oli raivaussaha ja siihen liittyvät varusteet. Tuolloin saha surrasikin ahkeraan ja piha siisteytyi. Sen jälkeen sahaa on tarvittu silloin tällöin. Nyt videolla pääset katsomaan miten Rauno sahaa käyttelee. Hän käyttelee myös sirppiä taitavan tehokkaasti. Ruohonleikkuri taitaa olla se vähiten ”pelottava” liki sokean käsissä.
Aurinkoisena alkukesän päivänä matkasin Nuuksion Pohjoiselle portille Vihtiin, jossa tapasin Metsähetken Marjon. Ajatuksena oli saada Marjolle harjoitusta näkövammaisen ohjaamiseen ja minulle onnistunut melontaretki. Molemmat tavoitteet täyttyivät ja vietimme mukavan melontaretken kasveihin tutustuen. Marjo kuvaili hienosti maisemia ja kertoi kasveista. Sain tunnustella vesistön kasveja.
Otto oli matkassa mukana ja viihtyi kanootissa hyvin.
Otto nauttii kanoottiretkestä
Melonnan jälkeen Otto ilakoi rantavedessä ja me huljuttelimme varpaita Oton iloa seuratessamme. Yrttiteehetken jälkeen jatkoimme vielä hortakasveihin tutustumisella. Kuljimme taikaportaat, nautimme sireenien tuoksusta, tunnustelimme monia kasveja.
Metsähetken Marjon kanssa Salmen ulkoilualueella luonnnosta nauttimassa maalla ja vesillä
Aika meni aivan liian nopsaan. Isot kiitokset Marjolle retkestä.
Ollaan jo kesäkuun puolessa. Aika menee vauhdilla, vaikka päivät eivät olekaan täynnä ohjelmaa. Olemme saaneet nauttia ihanan lämpöisistä alkukesän päivistä ja sateiden jälkeen lumoavista tuoksuista. Heti kuun alussa pystytimme teltan pihaan, jossa nukuin Oton kanssa. Purimme teltan kuitenkin sateiden tieltä pois ja nyt näinä helteinä se on aika pystyttää uudestaan.
Videolta voit katsoa miten teltan pystytys sujuu, millaisilla retkeilyvarusteilla olemme varautuneet ja miten minun ja Oton yö teltassa sujui.
Sateiden myötä metsäpalovaroitus ei ollut muutamaan päivään voimassa, joten viime keskiviikkona pääsimme kokkaamaan aterian nuotiolla parin viikon tauon jälkeen. Muutoin olemme tehneet aterioita grillissä. Sisällä hellan ääressä tai uuniruokien valmistaminen ei näillä helteillä houkuttele.
Kesäinen ruoka-annos raittiissa ulkoilmassa vie kielen mennessään
Teimme nuotiokokkauksista oman videon, jossa näet miten sokkona kasvisten pilkkominen sujuu, miten Rauno toimii nuotiomestarina, mitä viiniä nautimme aterian kanssa ja vilkaistaanpa lopuksi miltä kasvihuoneessa näyttää.
Emme ole koko keväänä kyläilleet eikä meidän luona äitiäni lukuun ottamatta kyläilty. Nyt juhannukseksi saamme kuitenkin ystäväpariskunnan vieraaksemme. Haaveilimme rosvopaistin valmistuksesta, mutta metsäpalovaroitus on voimassa jälleen. Nyt jännitämmekin saadaanko ukkosien myötä riittävästi sadetta ennen juhannusta vai valmistuuko juhannusateriamme kaasugrillissä.
Vihdoin sää lämpeni ja poutaantui pari viikkoa sitten. Perjantaina oli mukava istutella yrttejä ja kukkia, illalla nauttia kiireettä nuotiossa tehdystä ruuasta lintuja kuunnellen. Viikonlopun aikana Rauno rakensi uutta kukkalaatikkoa lehtikuusesta. Pihalla oli ihana viettää aikaa touhuten. Ja mikä parasta viime viikolla saimme äitini vieraaksemme tiistaista perjantaihin.
Tiistaina ja keskiviikkona olikin ihanan lämmin. Molempina päivinä valmistimme ruuan nuotiolla. Tiistaina valmistui ahvenia joidenka kanssa parsakaalia, sipulia, paprikaa, kesäkurpitsaa, puikulaperunoita sekä katkarapudippi. Aterian jälkeen istuimme pitkään nuotiolla mailmaa parantaen. Nukkumaan maltoimme vasta lintujen alotellessa uuden päivän laulujaan.
Keskiviikon aterialla herkuttelimme halloumilla, pinaatilla ja valkosipulilla täytetyillä tomaateilla, pekoniin kiedotuilla parsoilla sekä puikula-perunoilla.
Kesäherkkuja grillistä
Keskiviikkona pihapuuhien lomassa kuvasimme myös videon, jossa esittelemme mökin pihan kasveja. Taidettiin olla vähän turhankin perusteellisia, sen verran pitkä videosta tuli.
Heidi ja Rauno esittelevät mökkipihan puita ja kasveja
Torstaina oli selvästi koleampi ja tuulisempi päivä. Kulutimme aikaa kirjojen parissa äidin valmistaessa vuorostaan ruokaa -bravuriaan lihakastiketta. Illalla saunoimme ja rentoilimme. Tuntui tavattoman hyvälle äidin vierailu hyvine keskusteluineen. Siitä oli hyvä ponnistaa uuteen kuukauteen.
Huomaan, että blogin päivitys on jäänyt, vaikka videoita onkin syntynyt. Jo pari viikkoa sitten tarinoin korona-tilanteesta ja linnuista auringon laskiessa mailleen. Puheideni lisäksi videolla voi nähdä valokuvia mm. metsäkirvisestä, peiposta, lehtokertusta, pajulinnusta ja kultarinnasta.
