Linturetki koleassa kevätillassa -videopostaus

Takana on hyvin kolea ja sateinen viikko. Maanantaina satoi monta senttiä räntää ja sitä valkoista oli vielä seuraavanakin päivänä maassa. Räntä-, rae- ja vesikuuroja on ropsunut pitkin viikkoa eikä ole oikein keväiseltä tuntunut. Lisäksi on ollut asioita, jotka ovat mieltä painaneet, joten kulunut viikko ei ole ollut niitä parhaita.

Ne jotka ovat blogiani seuranneet jo pidempään ovat törmänneet teksteihin missä olen kirjoittanut mökin kaivon ongelmista. Neljä vuotta sitten sinne vaihdettiin pumppu, pari vuotta sitten korjattiin jokin sähkövika ja nyt taas pumppu on paskana. Tilalle asennetaan vesiautomaatti, jonka pitäisi nyt ongelmat lopettaa. Ei välttämättä tuo kuluerä ollut ihan tähän tilanteeseen tilauksessa, mutta minkäs teet. Toivottavasti kaivo vesiautomaatin asennuksen jälkeen pysyy pitkään harmia tuottamattomana.

Perjantaina sateen laannuttua lähdimme kiertämään meidän ns. ympyrälenkin lintuja kuunnellen. Mökkitiellä lintuja olikin mukavasti, mutta itse ympyrällä oli varsin hiljaista. Ympyrän loppupuoliskolla lähistöltä lennähti jokin suuri lintu meidät melkein säikäyttäen. Kieltämättä harmitti ettemme sitä nähneet ja niin jäi arvoitukseksi mikä lintu siinä otti kierroksia. Jo Oton päästyä valjaista mökin pihassa kävelimme vielä lähipellon laitaan kuulostelemaan töyhtöhyyppiä ja kuovia. Upean illan kruunasi nuotio ja lintujen kuuntelu hiljaisuuteen saakka. Sisälle tullessamme kello oli 23.30 ja ulkona asteita 1,3.

Heidi, Rauno ja Otto iltakävelyllä lintukonserttia kuunnellen

Lämmin sää innostaa pihapuuhiin -videopostaus

Kolean vapun jälkeen olemme päässeet nauttimaan ihanista kevätpäivistä ja aloittamaan kunnolla pihapuuhat. Aamuisin olen nauttinut teestä ulkosalla ja sisälle ei oikein malta edes ruokaa laittamaan.

Tiistai oli kevään tähän mennessä lämpimin päivä. Videolla pääset seuraamaan miten se meiltä sujui

🙂
Heidin ja Raunon kevätpäivä

Rankojen sahausta ja nuotiokahvittelua -videopostaus

Olen nyt niin innoissani näistä videoinneista, että videopostaukset jatkuvat.

Viime päivät ovat olleet koleita ja suorastaan kylmiä. Sunnuntaina päätettiin kuitenkin ryhtyä pihapuuhiin. Minun sahatessa ja Raunon haravoidessa tuulikin yltyi, joten kahvi/teehetkessämme oli suorastaan kylmä. Jokunen tunti kului kuitenkin rattoisasti.

Videolla sahatessani puhun rantesta, joka on Raunon (kielellä) paikka mihin puut pinotaan, eli sahapukki ei ole rante vaan oikea Raunon termi on renkku.

Kahvi/teehetken jälkeen minä lähdin sisälle laittamaan ruokaa Raunon jäädessä vielä pinoamaan sahatut puut.

Mökkipuuhia koleassa kevätsäässä

Iltakävelyllä lintuja kuunnellen -videopostaus

Sunnuntaina tuulen tyynnyttyä lähdimme vajaan tunnin rauhalliselle kävelylle mökkimme ympäristöön.
Linnuista eniten äänessä olivat punakylkirastaat ja punarinnat. Videolla tunnelmia iltakävelyltämme.
Kevät on ihanaa aikaa.

Minua on jo pidempään houkuttanut videopostauksien tekeminen, mutta sokeana on vaikea löytää ruudunlukuohjelmilla toimivaa videoeditoria. Nyt kuitenkin tiemme kohtasivat henkilön kanssa, joka on halukas auttamaan minua asiassa.
Tulettepa siis jatkossa saamaan näitä videoklippejä lisää.

Iltakävelyllä lintukonserttia kuuntelemassa

Kevätaamun tunnelmaa -videopostaus

Kevät etenee koronasta huolimatta ja sitä on ollut ihanaa seurata. Tahtia tosin on vähän haitanneet kovat tuulet ja koleat päivät. Nuotion lämmöstä olemme kuitenkin nauttineet viikottain. Eilen nautimme teestä ja näkkileivästä pihapöydän ääressä. Toivottavasti mahdollisimman pian sää lämpiää ja saadaan grillauskelejä.

Lintujen laulu on lisääntynyt päivä päivältä ja tänä aamuna vihdoin peippokin innostui livertämään oikein täysin palkein. Punakylkirastaat säestivät tarmokkaasti. Tuntui hyvältä seisoskella laiturilla kuulostelemassa lintuja sekä tuoksuttelemassa kevättä. Samalla tein elämäni ensinmmäisen videobloggauksen talvella hankitulla Go Pro-kameralla.

Lintukonsertti luonnon rauhassa kevätaamuna

Lohtua ja voimaa koronan hiljentämään kevääseen

Alkavan illan viistossa lempeässä valossa aallon soljuva viiva lähestyy rannan kivikkoa. Horisontista nousee illan pastellinvärinen auer taivaan sineen.
Luonnossa mieli lepää

Maaliskuu on ylittänyt puolenvälinsä ja kevät tekee kovasti tuloaan. Se tuo meille muuttolinnut, kasvavat kasvit, auringon lämmön, leppeän tuulen, kevään tuoksun. Samalla meitä ravistelee koronavirus Covid-19, joka on muuttanut elämäämme ja joka koskettaa meitä jokaista jollakin tavalla. Toiset sairastuvat virukseen lievemmin, osa rajummin sekä valitettavasti osa kohtalokkain seurauksin. Riehuvan viruksen myötä monien työt on seis ja tulot laskevat. Osa joutuu lomautetuksi, yrityksiä joutuu vaikeuksiin. Mutta on myös se osa joilla työpäivät pitenevät ja kuormitus tulee äärirajoille, ehkä ylikin. Terveydenhuoltomme tekee varmasti kaikkensa meidän kaikkien parhaaksi. Kauppojen, apteekkien yms. henkilökunta altistaa itsensä tartunnoille palvellakseen meitä, jotta saamme ostetuksi ruokaa ja muuta tarvittavaa. Rajoitukset mitä on tullut ja tulee tämän epidemian vuoksi ei ole meidän kiusaksi vaan meidän hyväksi, joten noudatetaanhan niitä. On ollut karmaisevaa lukea miten rajoituksista ei piitata ja miten koko viruksen vaarallisuutta vähätellään. Jos suinkin voimme välttää tai ainakin lieventää Italian, Espanjan, Iranin ja Kiinan kaltaisen katastrofin omilla toimillamme, tehkäämme se. Vältetään sosiaalisia kontakteja ja nautitaan kotoilusta. Kokoontua ehtii myöhemminkin, heti kun se on turvallista.

Myös meillä koronaviruksen myötä on yritystoiminta hiljentynyt lähes täysin. Maaliskuussa ei ole tullut yhteydenottoja hieronta-ajan saamiseksi. Aikoja on ymmärrettävästi peruutettu. Hierontatilanteessa olemme lähikontaktissa toisen ihmisen kanssa, ja nyt sellaisia kehoitetaan välttämään. Olemmekin päättäneet sulkea Hierontatassun tämän poikkeustilanteen ajaksi itsemme ja asiakkaidemme parasta ajatellen. Haluamme toimia vastuullisesti ja tällä ratkaisulla estää mahdollisuuden tartuntaketjun tai ketjujen syntymiseen yritystoimintamme aikana. Luotamme, että asiakkaat ymmärtävät tämän eivätkä pidä hätävarjelunliiotteluna. Tiedotamme toiminnan jatkumisesta Hierontatassun fb-sivulla. Verkkokauppa Heidin kädenjälki toimii kuitenkin tämän poikkeustilankin aikana. Halutessasi voit ostaa hierontalahjakortin itsellesi tai läheisellesi myöhempää käyttöä varten. Lahjakortit ovat normaalisti kuusi kuukautta eteenpäin ostopäivästä voimassa, mutta koska emme tiedä kuinka kauan poikkeustila kestää, kaikki sen aikana ostetut lahjakortit ovat voimassa niin, että sen voi käyttää poikkeuksellisesti tarvittaessa myöhemminkin.

Neljä Hierontatassun lahjakorttia vaakakuvassa. Ylärivissä klassinen hieronta 2x60min, ja koirahieronta 60min, alarivisssä intialainen päänhieronta 30min ja suklaahieronta 90min.
Lisää lahjakorttivaihtoehtoja löytyy verkkokaupasta

Hierontalahjakorttien lisäksi verkkokaupasta löydät käsin punottuja rottinkikoreja, mehiläisvahakynttilöitä, luomutassuvahaa, neulevalokransseja.

Yhdeksän nelikulmaista tuotekuvaa. Ylärivi: patonkikori, tassuvahapurkin ylä- ja alapuoli, neulevalokranssi jossa monivärivalot. Keskirivissä: pieni pyöreä vihreä rottinkikori, kullanvärinen neulevalokranssi, aniliininvärinen tuubihuivi vaalean naisen harteilla. Alarivi: neulevalokranssi punaisin valoin, pyöreä rottinkikori jonka laidassa on kaunis lettipunos, avonainen tassuvahapurkki.
Rottinkikoreja, luomu tassuvahaa, neulevalokransseja, neuleita
Seitsemän kynttiläparia kahdessa rivissä. Ylhäällä: luonnonvalkoiset, violetit, vaaleanpunaiset ja omenanvihreät mehiläisvahakynttilät. Alarivissä: turkoosit, harmaat ja mustat mehiläisvahakynttilät sekä Heidin Kädenjälki -verkkokaupan logo.
Puhtaalla liekillä palavat mehiläisvahakynttilät kotoiluiltoihin.
Viisi paria enkelikorviksia. Enkelin vartalo on tehty värillisestä läpikuultavasta sydänhelmestä. Ylärivissä: keltaiset, vihreät ja siniset korvakorut. Alarivissä vaaleanpunaiset ja siniset enkelikorvakorut ja niiden keskellä Heidin Kädenjälki logo.
Enkelienergiaa.

Tutustu myös Fb-sivulla esiteltyihin huiveihin ja varaa omasi osoitteeseen heidi(at)heidinkadenjalki.fi

Isompi sininen kolmiohuivi
Violetti kolmiohuivi
Pienempi sininen kolmiohuivi

Kaikkein tärkeintä tällä hetkellä on kuitenkin, että pidät itsestäsi huolta, vältät kontakteja, noudatat rajoituksia. Vaikka tilanne on vakava, älä panikoi. Jos korona-uutiset ahdistavat, jätä lööpit lukematta ja lue vain viralliset tiedotukset asiasta. Tee sellaisia asioita mistä nautit. Minä kuulostelen ja tuoksuttelen luontoa, annan sen voimauttaa minua, annan kevään lohduttaa ja huolta liennyttää. Laitan puikot suihkimaan, editoin lintutallenteita, viestin ja soittelen läheisten ja ystävien kanssa. Tuetaan toisiamme tässä oudossa ja huolestuttavassa tilanteessa.

Neljä valkoista tulppaania maljakossa. Valo osuu kukintoihin saaden ne hehkumaan. Hämärässä taustassa ikkunan alaosa, puista pöytää ja punaista tuolia.
Voimaa alkavasta keväästä

Halaus juuri sinulle lukijani <3

Luonnon ääniä

Helsingin ja Uudenmaan näkövammaiset ry julkaisee neljä kertaa vuodessa Ääniset-nimistä äänilehteä jäsenilleen. Yhdistyksen tiedottaja pyysi minultatouko-kesäkuun vaihteen lehteen juttua missä kuuluisi lintujen laulua. Ollessani mökillä Oton kanssa kahdestaan helteestä nauttimassa ja kasvihuoneen kasveja hoitamassa heittäydyin innolla jutun tekoon. Se oli oikeasti hieno haaste ja minulla oli kivaa. Toivottavasti myös kuuliat pitävät kuulemastaan.

Haluan jakaa jutun myös teille hyvät blogin lukijat. Kuunnelkaapa miten upealta kuulostavat mm. lehtopöllö, kurki, peippo, kehrääjä, sammakot, lehtokurppa jne. Tästä mielestäni välittyy hienosti luonnon ääniä, vaikka itse sanonkin.

Keväinen viikonloppu Kemiössä 12.-15.4.2018

Tämä postaus sisältää paljon upeita luonto- ja maisemakuvia. Suuret kiitokset valokuvaaja Tuula Vehaselle <3 Torstaina puolen päivän jälkeen lähdimme linja-autolla kohden Kasnäsia iloisesti rupatellen. Otto otti jaloissani rennosti 🙂

Lintumies Hannes Tiira ja hänen vaimonsa olivat viettämässä lomaviikkoa Kemiössä ja he noutivat meidät bussipysäkiltä ajaen Kasnäsin lomakylään, jossa majottauduimme. Heti syötyämme kävelimme rantaan auringon laskua ja keväistä luontoa aistimaan. Kuulimme mystistä haahkojen mouruntaa. Uroksia oli paljon, mutta vielä naaraat vähissä, joten mourunta sangen hillittyä. Näimme/kuulimme myös kurkiauroja, kyhmyjoutsenia, meriharakoita, västäräkkejä ja tietystikin lokkeja, jotka metelöi päivin ja öin.

Auringon laskettua hetki rupattelua Tiirojen kanssa, jonka jälkeen oli aika painua yöpuulle, sillä heräsimme ennen kuutta ehtiäksemme 6.30 lähtevään Hiittisiin kulkevaanlauttaan. Lauttamatkalla Tuula ihasteli upeaa auringon nousua, kauniita maisemia. tuollaisina hetkinä toivoisi itsekin näkevän. Itse lähinnä kannella koki kylmän tuulen tuiverrusta.

Hiittisissä kiertelimme parisen tuntia raikkaasta kevätaamusta nauttien. Siellä kuulin kevään ensinmmäisen punarinnan laulun. Parapoloidi oli koko ajan matkassa, mutta Hiittisistä ei arkistoitavaa valitettavasti saatu.

Hannes tarvitsi kirjaprojektiaan varten valokuvia 1700-luvulla rakennetuista kirkoista, joten kävimme Hiittisissäkin kuvaamassa Andreaksen kirkon kellotapuleineen.

Ehdimme palattuamme Hiittisistä vielä mukavasti majoituspaikkamme aamupalalle, jonka jälkeen lähdimme Tuulan kanssa kävellen retkeilemään. Reippailimmekin reilu pari tuntia. Äänityksiä retkeltä ei tullut, mutta ihana olo fyysisestä rasituksesta, leveä hymy auringosta ja keväästä. Ottokin opasteli mallikkaasti ajoittaisista kosteuksista huolimatta.

Reippailun jälkeen lähdimme Taalintehtaalle ja sen lähistöllä olevaan ravintolaan lounaalle. Ilma oli niin lämmin, että ruokailimme terassilla. Aterian jälkeen kävimme muutamassa paikassa lintuja kuulostelemassa ja katsomassa Högsåran lautan aikataulun.

Aika pian palattuamme lomakylään lähdimme Tuulan kanssa nauttimaan kylpylän ihanuudesta. Polskuttelimme hyvän tovin. Minulle tuli ikävä uintiaikoja ja ehdottomasti uiminen pitäisi saada taas säännölliseksi harrastukseksi tulevana syksynä. Uimisen jälkeen nautimme hierovasta suihkusta altaassa, porealtaan poreista ja kylmäaltaan viileydestä. Lopuksi vielä rentoutumaan höyrysaunan lämpöön. Olimme sopineet tapaavamme Hanneksen ja Pirjon kahdeksan jälkeen, mutta meillä vähän venähti kylpylässä. Niinpä jäi kokematta yli sadan kurjen aura, mutta toisella kertaa sitten.

Lauantaiaamuna heräsimme myöskin kuuden pintaan ja menimme lomakylän rantaan äänittämään. Valitettavasti tuuli oli virinnyt jonkin verran eikä koirashaahkat vielä olleet villiintyneet naaraista riittävästi, mutta upeaa aamutunnelmaa ennen aamupalaa.

Högsåraan oli ainoastaan viiden minuutin lauttamatka. Saari oli pieni ja jalkaisin tutkittavaa olisi ehkä löytynyt enemmänkin. Siellä kuulimme mm. hippiäisen soidinlaulua ja sain äänitetyksi uutena lajina merihanhien kaakotusta. Valokuvia saarelta ei tullut. Palasimme puolilta päivin Kasnäsiin. Ennen lounasta kävimme rannassa äänityspuuhissa ja tapaamassa Siljaa, joka oli tullut Kemiöön kalastamaan miehensä kanssa.

Myöhäisen lounaan jälkeen lähdimme vielä mukavalle iltaretkelle käyden ensiksi Västanfjärdin kirkolla ja hautausmaalla.

Ajellessamme huomasimme pellolla laulujoutsenien lepäilevän. Pysähdyimme ja ennen kuin pääsimme laulujoutsenia äänittämään ja valokuvaamaan lumouduimme pellolla olevista töyhtöhyyypistä, jotka pitivät niin sympaattista soidinlauluaan välillä aivan tasatahtiin. Eikä niitä häirinnyt läsnäolomme. Valitettavasti kuvaa ei niistä ole, mutta Tuula tarpoi laulujoutsenia lähemmäksi kuraten kenkänsä ja lahkeensakin. Saimme kuvia ja hienon äänityksenkin. Valitettavasti tässä postauksessa äänityksiä ei ole, mutta tulevat kyllä Satakielenlaulu-blogiin toivottavasti mahdollisimman pian.

Lintuhurmoksen jälkeen ajelimme vielä Adolfin kirkolle.

Retken lopuksi kävimme vielä nauttimassa kuusenkerkkäjäätelöstä ja Kasnäsiin palasimme laulurastaan säestyksellä

Sunnuntaiaamuna vihdoin haahkat mourusivat sen verran voimakkaasti, että sain kohtalaisen tallenteen. Aamuaikaisesta sää pilvistyi ja ropsauttelipa vähän vettäkin. Vietimme aamupäivän Tuulan kanssa uiskennellen jarentoillen poreissa. Lounaan jälkeen oli aika valmistautua kotimatkalle.

Lämmin kiitos Hannekselle ja Pirjolle, että saimme tulla kanssanne viettämään osan lomastanne. Kiitos kyydeistä, paljosta tiedosta, lämpimimistä keskusteluista ja mukavasta yhdessä olosta.
Kiitos myös Tuulalle, että lähdit oppaakseni/kaverikseni. Kiitos äänitysavusta, valokuvista, naurusta, juttutuokioista. Oli onnistunut viikonloppu.

Kuvien kopiointi/käyttö on kielletty ilman valokuvaajan lupaa!

Toiminnan täyteinen kevät

Kesässä ollaan, vaikka lämpömittaria viime päivinä katsoessa on joutunut miettimään onko sittenkin syystuulet alkaneet puhaltamaan. Tulevalla viikolla PITÄISI sään lämmetä, joten josko kesä alkaisi tuntumaan kesältä.

En tiedä johtuuko blogihiljaisuus kiireisestä keväästä vai heittäytymisestä lintujen nauhoitteluun. Toivottavasti kirjoitustahti nyt tästä paranee. Niin tosin kuvittelin jo toukokuussa esitellessäni keramiikkatöitä, ja nyt huomaan taas melkein kuukauden vierähtäneen siitäkin kirjoituksesta. Nyt on syytä kertoilla mitä mulle oikein kuuluu.

Ura käsillä -hankkeen kursseja maaliskuun lopulta toukokuun loppuun mahtui viisi: nahkatyö, varjostin, ryijy, huovutus-jatko ja viska. Kurssipäivinä kotiuduttuani iltaisin hieroin kahdesta kolmeen asiakasta. Hieronta-asiakkaita onkin ollut ennätyksellisen paljon. Herättyäni 6.30 pitkien päivien jälkeen sänky kutsui useasti jo ennen kymmentä, joten bloggaaminen jäi. Käsityökursseista ehkä minun kiinnostukseni kasvoi eniten nahkatöitä ja huovutusta kohtaan. Olenkin hiljalleen hankkinut nahkatyötarvikkeita ja tehnyt huovutusvillatilauksen. Kesälomalla toivottavasti pääsen kehittelemään jotain kivaa tuotetta ehkäpä jopa myytäväksi asti.

Projektimme tallettaa sadan eri lintulajin äänet etenee mukavasti. Tällä hetkellä julkaistuna on 44 lintulajia ja tallenteita on niin monta teksteihin tulossa, että 60 menee rikki näinä päivinä. Olen retkeillyt kolmasti Vanhankaupunginlahdella, joka on upea paikka. Viimeisimmällä retkellämme lumouduin täysin satakielistä, punavarpusista, ruokokerttusista. Talosaaressa pääsin tallentamaan mm. silkkiuikkujen soidinta, Petikossa metsäviklon piipityksiä ja lentolaulua. Viimesin retki suuntautui Sipooseen ja pääsimme kokemaan kehrääjän kehräystä. Samanaikaisesti vielä teerit kukersivat soitimella ja käki kukkui jossain kauempana.

Mökillä olemme viettäneet kylmän pääsiäisen ja vapun. Toukokuun puolella täällä on oltu kaikki mahdollinen vapaa-aika. Pihapiiristä olen tallettanut mm. upean sammakkokonsertin, punarinnan, punakylkirastaan, hippiäisen, lehtokurpan, laulurastaan, töyhtöhyypän jne… Digisanelin ja parapoloidi ovat olleet ahkerassa käytössä ja se tarkoittaa myös, että tallennuksien kuunteluun ja editoimiseen on kulunut paljon aikaa. Ja koska arki on ollut kiireistä myös lepoon/nukkumiseen on mennyt aikaa. En ole istuskellut iltaisin näin myöhään tietokoneella.

Tällä viikolla vihdoin saimme puutarhapuuhat tehdyksi, vaikka sää viilenikin huomattavasti. Nyt kasvihuoneessa kasvaa yrttejä, salaattia, chiliä, tomaattia jne. Äiti vietti täällä tiistaista eiliseen. Torstaista eteenpäin ulkoilu väheni kylmän tuulen tuivertaessa, mutta ruusut yms. saatiin istutettua.

Koleasta keväästä huolimatta talviturkki on heitetty, avokki heitti sen 2.5. ja meikäläinen vasta 18.5. Toukokuun toisella viikolla minun ollessani täällä viettämässä paria vapaata yöpakkaset paukkuivat kuudessa asteessa. Pakkasia riitti myös pääsiäisenä milloin nousin ennen kuutta ylös, pukeuduin ja lähdin lintuja kuuntelemaan. Vappuaatonaattona satoi yli viisi centtiä lunta.

Ura käsillä -hankkeen kurssien lisäksi muuten käsitöiden tekeminen on ollut seisahduksissa. Puikoilla ei ole työt edistyneet eikä korujakaan valmistunut. Keramiikka ja rottinki jäivät jo pääsiäisen jälkeen kesätauolle. Käsityömyynninkin puolella on ollut hiljaista. Pitäisi ryhtyä taasen markkinoimaan aktiivisemmin. Vantaan näkövammaiset ry järjesti toukokuun puolessa käsityömyyjäiset ja siellä sain muutamat kynttilät ja pari rottinkikoria myydyksi.

Elämässämme tapahtui huhtikuussa iso muutos, sillä avustajamme vaihtui. Nyt totuttelemme touhuamaan uuden ihmisen kanssa. Muutoin elo kulkee aika tavalliseen tapaan. Saa nähdä mitä kaikkea kesä tuo tullessaan.

Kevät saapuu ja luonto herää

Lauhan talven jälkeen olemme keväässä. Keväiseltä on tuntunut jo pidempään aika-ajoin, mutta todellisesta kevään tulosta kertonee muuttolintujen paluu. Kuukausi sitten kirjoiteltiin ensinmmäisistä kiuru-havainnoista. Nyt kirjoitellaan peipoista. Itse en ole vielä peippoa kuullut, mutta siinä myös yksi lintu, jonka ensiliverrys kevääseen saa mielen iloiseksi.

Vietimme viime viikonlopun mökillä. Heti pihapiiriin päästyämme kuulimme mustarastaan upean huiluttelun. Täällä kaupungissa olen kuullut sitä aikaisempaa vähemmän, joten sydämessä todella läikähti lämpimästi. Illan mittaan kuulimme myös laulujoutsenien töräytyksiä. Koettipa avokki vihellellä varpuspöllöllekin, mutta vastausta ei tullut.

Perjantai oli sateinen päivä. Aika kului kuitenkin mukavasti avokin nikkaroidessa säilytyslaatikon korkeammaksi minun kokatessa mustaherukkapiiraan ja jauhelihakastikkeen. Illalla tein vielä valmiiksi poro-leipäjuustosalaatin. Saunoimme ja vietimme rennon illan.

Lauantaina saimme Sarin vieraaksemme. Hänen kanssaan vietimme oikein mukavan ja leppoisan päivän. Ennen kävelylle lähtöä joimme teet ja maistelimme mustaherukkapiirasta. Kävelyllä kiersimme ns. ympyrälenkin liukkaudesta huolimatta. Meillä oli mukana kolme koiraa, sillä Sarilla niitä on kaksi. Sari kertoi meille sonnihirven isoista jäljistä. Löytyipä hetkeä myöhemmin ilmeisesti jonkin metsäkanalinnun jäljetkin. Kuvassa myös Oton tassukuviot 😀

Meillä oli mukana myös digisanelin ja parapoloidi. Valitettavasti nauhoitteet epäonnistuivat yhtä lukuun ottamatta. Saimme töyhtötiaisen piipitystä, mutta esim. käpytikan ruokailut katosivat jonnekin. Käpytikka-havaintoja teimme reitin aikana useampiakin. Myös tiaisten iloiset säkeet siivittivät menoamme.

Reippailun jälkeen istahdimme mökin pihapiiriin nauttimaan nuotion lämmöstä ja kevään äänistä. Kuulimme palokärjen rummutusta ja lentohuutoa 🙂 Keltasirkku aloitteli lauluaan ja kuuluipa pellon laidasta töyhtöhyypän naukaisu. Sari näki siellä myös vaalean linnun, joka ilmeisesti oli pulmunen. Hän kuuli pellon vierellä ollessaan kauempaa teerien soidinmenoja.

Hiljalleen alkoi nälkä hivuttautumaan tietoisuuteen, joten istahdimme pöytään nauttimaan salaatista, tattari-hapannapeista ja satsikista.Rento rupattelu jatkui. Kiitokset Sarille onnistuneesta ja mukavasta päivästä.

Sunnuntaina ei aurinko paistanutkaan. Maahan oli satanut räntäloskaa sulattaen upeasti pihapiirin jäätikköä. Yritin urheasti saada keltasirkun säkeitä tallennettua, mutta hiljaahan se silloin oli. Vähän ennen lähtöämme olin kuulevinani hyvin kaukaa kurjen kajautuksen.

Kevät on ihanaa aikaa. Auringon lämmittävät säteet, sulavan lumen tuoksu, lintujen paluu… Mä tunnen niin elävän.