Julkaistu

Historian siipien havinaa c-kasettien muodossa

Huh, vihdoin eilen saatoin huokasta, sillä olen taistellut enempi vähempi lähes päivittäin parisen viikkoa tietokoneohjelman kanssa, jolla voi muokata äänitiedostoja tms. En edes tiedä mitä kaikkea hienoa ohjelmalla (Audacity 2.0) voi tehdä. Itse käytän sitä lähinnä c-kasettien sisällön siirtämiseen tietokoneelle. Nuo kasettien sisällöt haluan tallettaa mp3-muotoon ja se vaatii Audacityyn mp3-muotoon muuttavan ohjelman ja Lame on sellainen. Kappas, taitoni ei riittänyt ”yhdistämään” ohjelmia, en tajunnut tallentaa oikeaan paikkaan Lamen tiettyä tiedostoa. Onneksi sain eilisaamuna ystävältäni selkeät ohjeet ja tiedoston liitteenä, joten homma alkoi vihdoin vörkkimään. Mutta nälkä kasvoi syödessä, haluan oppia editoimaan äänikuvia, jotka ovat digisanelimellani olumpuksella nauhotettuja, ja joissa on ylimääräisiä pätkiä ja epäonnistuneita kohtia, jotka voisi poistaa äänitteestä surutta. Taistelin eilisillan asian parissa lopputuloksena koko tiedoston katoaminen. Yritin leikata haluamani pätkät pois, mutta samalla katosi nekin mitä halusin jäljelle jättää. Noh, onneksi alkuperäinen tiedosto on visusti tallessa, joten suurtakaan vahinkoa ei tapahtunut. Mua vaan turhautti ja turhauttaa.
Joka tapauksessa c-kasettien maailmaan hyppääminen on varsin kiehtovaa ja sykähdyttävää. Edelleen harmittaa tosi paljon viime syksyisen kovalevyn hajoamisen yhteydessä menettämäni nauhotteet, mutta tyhmyydestään saa kärsiä. Opinpahan jatkossa tekemään kaikesta tärkeästä (oli sitten tunnearvoltaan tai asialtaan) varmuuskopioinnit.
”Aarteitani” selatessani surkuttelin mm. ettei Yle ole digitoinut vanhoja, huippuhyviä kuunnelmiaan ja pistänyt vaikkapa myyntiin niitä. Tokihan Yle-Shopista saa Knalleja ja Nokineniä ja uusimmista ainakin Täällä pohjantähden alla. Mutta niin monta muutakin hyvää kuunnelmaa on tehty. Eilen unohduin kuuntelemaan Juha Lehtisen meriseikkailua Atlantic Unicornia sekä toissailtana sarjakuvanakin tunnetun Tintin seikkailuja.Kuunnelmista suosikkejani on ehdottomasti Matti Yrjänä Joensuun Timo Harjunpää –romaanien pohjalta tehdyt kuunnelmat. Petteri Sallinen on juuri sellainen kuin Timo Harjunpään kirjojen perusteella kuvittelen olevan. Näihin kuunnelmiin voi palata aina uudelleen ja uudelleen kuten myös James Folletin Maata etsimässä-kuunnelmaankin.  
Kyllähän netistä jonkin verran kuunnelmiakin löytyy, mutta olisi ihanaa kun ne olisi myös oikeasti laillisesti saatavissa. No onneksi omista c-kaseteista niitä löytyy useampia ja siirtämällä ne koneelleni ne säilyvät vielä pitkään.
Lukijat, kertokaa millainen suhde teillä on ollut kuunnelmiin!
 
Jos kuunnelmat  sykähdyttävät niin kyllä sydän hyppii rinnassa ja pna leviää kasvoille kun nauhurista alkaa kuulumaan teini-ikäisen Hepan hölinöitä 😀 Olen lapsesta saakka nauhotellut paljon ja vasta toisellakymmenellä ymmärtänyt myös säästää niitä. Valitettavan moni nauhoitus on tuhottu ennen teinivaihetta. En tiedä kestäisinkökään kuulla omia leikkejäni alle 10v, huoh…
Silti soisin jotain niistäkin olevan tallessa. Nuo yläasteen ajan nauhotukset ovat kyllä aika järkyttäviä, mutta ei niitä voi roskiinkaan heittää. Kauhulla odotan mitä kaikkea unohtunutta tuolta laatikosta vielä löydänkään…

Julkaistu

Reippailemassa Naisten kympillä

Mukissa luomuvihreää teetä ja herkkuna luomutummasuklaariisikakku
Ulkoa kantautuu lintujen viserrys
Olo on hivenen uupunut, mutta onnellinen.
Viikonloppu on tarjonnut parastaan sään puolesta. Lämpöä ja aurinkoa. Eilen istuimme iltapäivällä pihakeinussa nautiskellen makeuttamattomasta mansikkamehusta. Illalla grillattiin ja nautittiin ateria ja iltatee takapihalla. 
Päivällä aikasemmin piipahdin Rautatien torilla ja ehdottomasti pikavisiitin mielenkiintoisin paikka oli piste, jossa olivat mm. Ekolo ja Makumaku myymässä luomuherkkujaan. Oppaani ei ollut kovin innokas eikä tuotteista juuri mitään tiennyt. Ostin jälkkäriksi meille raakasuklaakarpalopatukat sekä luomulimua kaksi pulloa kolmella eurolla, normaalisti yksi maksaa jo sen reilut kaksi euroa. Makumakulta ostin purkin ihanalle maistuvia palloja, joiden sisällä vuohenjuustoa. Niitä voisi ehkä verrata juustopalloihin mitä marketeissa myydään. Toisena makuna oli sinihomejuusto. Myynnissä olevista tuotteista osaa sai maistella ja se oli ihanaa. Kaisaniemen puistossa ei käyty ollenkaan, jossa Mailma kylässä –festareiden päänäyttämö käsittääkseni oli.
Piipahdettiin myös Narinkkatorilla, jossa oli kolmen päivän Italia-tapahtuma. Ostokseni tein kaverini miehen maahantuontifirmasta. Juustoja sai maistella ja niistä olisin voinut ostaa joka ikisen 😀 Ostin kuitenkin kahta erilaista juustoa, valkosipuliöljysalaatinkastiketta, salamipötkylän avokille, päärynähilloa juustolle. Ai-ai… Saimme kaupan päälle mansikkaiset jäähilejuomat. Kaikille näille oli italialaiset nimet, mutta arvatkaa vaan muistanko niitä ja lukemaankaan kun en tähän hätään niitä voi, niin kertomus ontuu siltä osin. Torialueella oli elintarvikkeiden lisäksi italialaista käsityötä ja vanhaa musiikkia, joka tuli tosin kaijuttimista.
Tänään lämpimästä säästä saimme nauttia Naisten kympillä, jonne lähdin pitkäaikaisen asiakkaani kanssa, jonka kanssa ollaan alettu olemaan myös muuten tekemisissä. Ihana ihminen! Tarkoituksenamme oli lähteä lähdössä kolme, eli kuntokävelijät. Ryhmä oli iso, joten meidät jaettiin kahteen ja takana olevat lähdimme kävelijöiden kanssa. Lähdöalueella oli vähän ahdistavaa matelua, mutta onneksi päästiin oikeasti reippailemaankin. Kävelimme matkan n. 1 h 50 min. Vauhti ei ihan huima ollut, rahkeita olisi ollut kävellä kovempaakin, mutta ihmisiä oli niin paljon joka puolen, että välillä oli pakko himmailla. Ja mitä pidemmälle matka eteni, sitä vilkkaammin tossu alkoi kulkemaan. Ohitimme paljon ihmisiä. En väitä etteikö meitäkin oltaisiin ohiteltu, mutta ohitimme itsekin tosi paljon 😀 Hassua oli kävellä Helsingin kaduilla pitkin autoteitä, ratikat seisoivat ja odottivat, että kauhea akkalauma menisi pois tieltä 😀 No koko matka ei näin vapaata kulkemista ollut, jouduimme mekin odottamaan ja antamaan autoille tietä 😀
En muista milloin olisin kävellyt yhtäsoittoa kymmenen kilsaa ihmisopastuksessa. Etukäteen vähän jännitin mitä siitä tulee, mutta hyvin sujui. Olen tottunut pitkät lenkkimatkat kulkemaan koiran kanssa. Harmaakuonolle olisi kuitenkin ollut aivan liian kuuma ja aivan hirveästi liikaa ihmisiä. Koiran stressin määrällä ei olisi ollut rajoja ja siihen vielä lämpö, joten tein fiksusti jättämällä Harmaakuonon kotiin.
Maaliin päästyämme saimme kassit missä kasa esitteitä ja pientä krääsää. Ruokapisteestä saimme hakea kassiin palautusjuomaa, jogurttia, kiisseliä, kanasalaattia tms. Mikään tuotteista ei saanut suuremmin pisteitäni. Kanasalaatin kiskasin ystävien luona, jossa kävimme pesemässä pyykkiä. Olipahan melkoista, mutta sainpahan hiukan vatsan täytettä.
Treffasin myös maaliin tulon jälkeen ystävääni, jonka kanssa vielä käveltiin rautatieasemalle reilun kilsan matkan, joten liikuttua tänään on tullut mukavasti. Mun kävellessä avokki oli kuntoillut yli kahden tunnin treenin raudan parissa, joten tästä on hyvä jatkaa.
Saas nähdä jatkuuko päivän liikkumiset yötä myötä, sillä avokki tuli juuri Harmaakuonon kanssa ulkoa. Herra oli tehnyt neljät ripulit!!!
Julkaistu

Pime Cafe – koe kahvi/teehetki pimeässä

Lauantaina 26.5. klo 12-17
Pime Cafe
osoitteessa Pengerkatu 11 A
Talon pihassa pihakirppis sekä mehua ja makkaraa.

Pime Cafen tarjoilijat ovat näkövammaisia ja tila, jossa kahvio pidetään on täysin pimeä. On elämys heittäytyä pimeässä näkövammaisen opastettavaksi, kokea kahvin kaatamista termarista, vaihtaa kokemuksia muiden kanssa täysin pimeässä.

Suosittelen kaikkia kokeilemaan, jotka täällä Pk-seudulla liikkuvat lauantaina. Pengerkatuhan sijaitsee Kalliossa.

Itse haluaisin tuolloin lauantaina piipahtaa Mailma kylässä -tapahtumassa, joka levittäytyy Kaisaniemen puiston ja Rautatien torin ympäristöön viikonloppuna. Nyt koetan etsiskellä kaveria tapahtumaan ja jos kaveri haluaisi käydä Pime cafessa, voisin lähteä seuraksi. Saas nähdä miten käy.

Tällaisina hetkinä tämä sokeus harmittaa. Olis tapahtuma, joka kiinnostaisi, mutta kaveri puuttuu.
Ei kuitenkaan masennuta vaan katotaan josko joku vielä innostuisi.
Jos teistä lukijoista joku innostui joko Mailma kylässä -tapahtumasta tai tuosta Pime Cafesta ja kaipaisi seuraa (tai jopa molemmista), viestiä sähköpostiini.
Lähden mielelläni kahvilaan rohkasijaksi ja kaveriksi.

Minusta olisi muuten aivan ihanaa joskus järjestää blogimiitin yhteyteen tuo Pime Cafe. En tiedä haluaisiko sinne kukaan tulla, mutta musta olisi vaan mahtavaa tarjota elämys bloggaajille!

Julkaistu

Kopoti-kopoti – ihanaa on ratsastaa

Koin jälleen suurta iloa ja onnistumisen tunnetta hevosen selässä 😀
Ratsastin samalla hepalla kuin pari viikkoa sitten. Mentiin ensin puolisen tuntia kentällä ja sen jälkeen tunnin verran maastossa. Nyt sain ohjausta ratsastusasentoon ja leuan nosto ylös toi paremman ryhdin; selkä suoristui ja istunta pysyi paremmin kasassa. Ja mikä parasta hevonenkin liikkui rivakammin. En ole koskaan aiemmin mennyt niin pitkiä tölttipätkiä itsekseni kuin tänään!!! Ja vitsi miten ihanalta se tuntui. Nautin!

Sain hevosen tölttäämään kivasti jo kentällä, mutta myös maastossa. Etukäteen jännitin miten selviän hevosen pyrkiessä laiduntamaan ratsastuspolun vieriltä  vihreitä herkkuja, mutta onnistuin pitämään kaverin aisoissa. Muutenkin tunsin hevosen kanssa löytäneeni jotain… jotain sellaista yhdessä tekemisen meininkiä; se kuunteli mua, se toimi kuten pyysin. Ehkä taas opin kroppaani käyttämään paremmin ja pitämään ryhdikkäämmän ratsastusasennon ja se auttaa hevosen kuulolla pysymiseenkin.

Vaellusosuudella pääsin laukkaamaan ylämäkeen ja sydän hakkasi riemusta naaman loistaessa kuin Hangon keksi 😀 Vetäjä ratsasti edessä ja hehkutti mäkeä laukatessamme ja ystäväni kannusti takana. Tultiin koko mäki laukaten. Pidin onnellisena harjasta kiinni ja nautin.

Kokeiltiin loppumatkasta vielä uudestaankin laukkaa, mutta hevosen rytmi sekosi… Oli pitkä laukkamäki, jossa paljon mutkia, joten sovimme, että mennään töltillä viimesen mäen alkuun ja loppu laukaten. Muut laukkasivat koko matkan. Noh, töltissä hevoseni päättikin siirtyä ”ohituskaistalle”, josta päästiin toki oikealle polulle takaisin. Siirryimme laukkaan, mutta ilmeisesti hevosta häiritsi takaa kaukaa kuuluva laukkaus. Sen rytmi sekosi ja mun olisi samanaikaisesti pitänyt osata ohjata vasemmalle. Ohjas oli liian pitkä ja hommasta ei meinannut tulla mitään. Pysähdyimme odottamaan muita ja oih sitä laukan ääntä 😀

Mutta se ylämäen laukkaus aijemmin reitillä oli taivaallisen ihanaa 😀 Tahtoo uudestaan, uudestaan! Sovittiinkin seuraava kerta neljän viikon päähän, ihanaa, ihanaa!!!
Odotan jo nyt pääseväni taas hevosen selkään.

Kotona mua odotti avokki ja lämmitetty sauna, joten ratsastuskamppeet pois ja löylyyn. Saunatauolla vissyä ja lintujen liverrystä. Iltateehetki rupatellen.
Siitä kaikesta ihanasta tämä ilta tehty 😀

Tänään olin taasen myös kiropraktikolla avokin kanssa. Viime kerrasta ei ole kuin reilu viikko. Silloin molempien yläselät oli jumissa. Nyt tilanne oli parempi. Keskustelimme levottomista jaloista. Kysyin hoitajan mielipidettä onko levottomilla jaloilla ja kuumuuden tunteella yhteyttä toisiinsa. Silloin kun mua vaivaa levottomat jalat, kärsin samanaikaisesti kuumuudesta, vaikka todellisuudessa ei erityisen kuuma olisikaan.
Hänen vastauksensa oli, KYLLÄ. Ja uskoi myös ruokavaliolla olevan merkitystä. Jos syö paljon hiilaripitoista ruokaa etenkin illalla se vaikuttaa heikentävästi unenlaatuun ja nostattaa stressihormoonitasoa. Olen valmis uskomaan tuon. Kun huhtikuussa olimme Kuusamossa, siellä ravinto oli hyvin hiilaripitoista ja yöt olikin aika helvetilliset. Nousin jatkuvasti kävelemään ja sängyssä sätkin ja ahdistuin. Levottomat jalat häiritsivät todella. Kotiin palattua sitä jatkui enempi vähempi parisen viikkoa, vaikka hiilareiden määrä tippuikin syömisissä oleellisesti. Nyt toukokuun aikana en ole juurikaan levottomista koivista kärsinyt, en ainakaan reiluun pariin viikkoon. En ole edes syönyt magnesiumsidraattia, jonka vaikutusta voisi tehostaa kalsiumilla ja b6-vitamiinilla. Olen pärjännyt ilman. Nyt en ole myöskään hiilareilla täyttänyt vatsaani.
En kuitenkaan ole vältellyt mitään kasviksia, hedelmiä, marjoja, pähkinöitä tms. hiilareiden vähentämiseksi.
Hiilareiden vähennyksellä tarkoitan lähinnä leivän mussutusta, leivonnaisten herkuttelua jne. No olen Kuusamon viikon jälkeen palannut minun nykyiseen normaaliin ruokailuun ja se näkyy olon kohentumisena ja unenlaadun parantumisena. Valitettavasti painossa se ei näy. Painiskelen 68-69 kilon maastossa haen taasen niitä keinoja millä matka jatkuisi alaspäin kohden tavoitetta. Mutta, tämä kaikki on niin paljon muutakin kuin painon pudotusta, tämä on ennen kaikkea elämän laadun paranemista ja se on kaikkein tärkein asia.
Perjantaina olen menossa ekokampaajalle, joten tällä kertaa väriaineista en saa elimistööni kemikaalimyrkkyjä, mutta varmasti mielenkiintoisen kokemuksen ja toivottavasti myös hurahduttavan, jotta omaa kemiakuormitusta voisi edes hiukan keventää. Tuota kemiakuormitusta pyrin pienentämään myös kuljettamalla uutta vesipulloa mukanani muovipullon sijaan.

Ja lopuksi:
Blueberry
Arpoo blogissaan, käykää osallistumassa ja jääkää ihmeessä lukemaan hänen matkaansa elämäntaparemontissaan. Upeita onnistumisia jo takana ja varmasti niitä luvassa jatkossakin.

Julkaistu

Viisi päivää ilman avokin seuraa

Onkohan tämä nyt sitä aa-luokan aikaa kun mies on reissussa?
Meillä tosi harvinainen tilanne; avokki pois kotoa useamman päivän.
Olen ollut keskiviikkoaamusta itsekseni ja rehellisesti sanottuna eka päivä meni vähän totuttelemiseen ja suunnattomaan harmitukseen, sillä pyykkikone sanoi yhteistyönsä irti hajoamalla kesken lakanapyykkiä. Olin aikas märkä kun vetisiä lakanoita väänsin kuivemmaksi vedestä näillä pikkukätösilläni. Noh nyt pitäisi selvittää onko esissä uuden koneen osto vai vanhan korjaus 🙁  Muuten päivä meni vähän hohhaillessa ja vasta illasta osasin relata istuen partsilla kuunnellen kirjaa, syöden minttusuklaata hurjat kaksi palaa ja juomalla vihreää teetä.

Taistelin myös tietokoneella, sillä yritin ladata Aim-ohjelmaa, jotta pystyisin keskustelemaan Facebookissa, mutta ei homma onnistunut. Latasin koneelle myös Audacidyn, jotta voisin jatkaa ikuisuusprojektiani siirtää c-kaseteilta äänikuvia, haastatteluja yms. materiaalia tietokoneelle. Audacity tarvitsee apuohjelman mp3-muotoon muokkaamiseen ja Lame on sellainen. Senkin sain ladatuksi, mutta taidot liittämiseen Audacityyn ei onnistunut. Skypen sain sentään toimimaan 😀 Nää kaikki on ollu koneellani toiminnassa ennen syksyistä kovalevyn hajoamista. Nyt vasta sain aikaseksi aktivoitua itseni palauttamaan ohjelmat. Aikasemmin lataukset suoritti mun atk-taitoiset ystävät. Nyt halusin olla itsenäinen, mutta huono kielitaito ja huonot atk-valmiudet päätti toisin 🙁

Keskiviikkoillan jälkeen päätin, että ohjelmien lataukset riittää mun saavutukseksi ja joku viisaampi saa neuvoa/auttaa mut eteenpäin. Tahdon vaan olla hätähousu, mutta en kuitenkaan halunnut jökkiytyä tähän koneellekkaan.

Torstaina piipahdettiin ystäväni kanssa markkinoilla, jotka olivat tuossa parin kilsan päässä. Paljon oli lakujen, muikkujen ja vaatteiden myyjiä. Löytyipä sieltä myös pöydät Sdp:ltä, Perussuomalaisilta ja Keskustalta. Johtuu kai syksyn kunnallisvaaleista. Ostin makeuttamatonta mansikkamehua ja Pajuniemen luomukinkkua. Rakastan tuota mansikkamehua, se on herkullista enkä kaipaa siihen sokeria!

Tapasin tuttavan, jota en ole nähnyt useampaan vuoteen. Nautiskelimme suolakeksejä, viinirypäleitä ja paria juustoa rupatellen parisen tuntia. Loppupäivästä seurailin Suomen lätkämatsia istuskellen samalla tietokoneella. Joskus nuoruudessa olen ollut armoton lätkäfani, keräsin c-kaseteille pelaajahaastatteluita, otteluraportteja jne. Erityisinä keräilykohteina olivat Tapparan pelaajat sekä Tshekit ja Slovakit. Haastatteluita löytyy aika monta kasetillista ja osan olenkin jo siirtänyt tietokoneella, eivätkä ne tuhoutuneet kovalevyn hajoamisen yhteydessäkään.
Samaa paloa ei lajiin enään ole, ei se vaan sytytä, vaikka kyllä kai sydämessä paikka kiekolle aina löytyy 😀

Avokin reissatessa on toki kotihommia puuhattava, joten perjantaille kaupassa käyntiä, imurointia, pölyjen pyyhintää jne. Vietimme pienimuotoista naisten iltaa muutaman tuttavan kanssa. Siihen kuului ruokahetki ja mukavaa yhdessä oloa. Vieraat lähtivät jo ennen kymmentä. Itsekin olin kohtuu väsynyt.

Eilen tapasin shoppailun merkeissä luennoilla käyntikaveria. Meillä oli mukava päivä ja kaverini löysi melkein kaiken etsimänsä. Päivän mittaan juttelimme paljon hyvinvointiin, ruokavalioon, ravitsemukseen liittyvistä asioista. Ruohonjuuressa syynäsimme tuotteiden tuoteselosteet tarkasti jne.  Olimme kaupan viimeiset asiakkaat. Kun poistuimme ovet lukittiin samantein 😀

Kuten aina tai ainakin lähes aina… Ruohonjuuresta tuli osteltua kokeiluun kaikenlaista luomujutskaa; vähän tummaa suklaata, Falafel-jauhoseosta, paria mehua koivun mahlaa, teräksisen juomapullon, pakurijauhetta, vuorisuolaa… Toki kävimme muissakin kaupoissa. Itse ostin mustan puseron, jossa sivuilla halkiot ja jossa ruskeita raitoja puseron yläosassa. Oli 70%:n alennuksessa maksaen 12 €
Käytiin syömässä kreikkalaisessa ja ateriointiinkin vierähti melkein pari tuntia. Juttua taisi olla niin paljon ettei ehtinyt syömään 😀

Päivä jatkui vierailulla ystävän luo. Koirat pääsivät revittelemään koirapuistoon, tosin tuo meidän vanhus keskittyi revittelyn sijaan enempi haisteluun ja rapsutusten hakemiseen 😀 Kahden nuoren koiran kirmailua oli ihanaa seurata ja samalla muistella haikeana miten Harmaakuonokin aikasemmin paineli menemään.

Ystävän luona nautimme herkullista ja tuoretta karppiteeleipää kera voin. Nam-nam. Sain ohjeen, joten itsekin täytyy sitä joskus valmistaa. Teeleipää mussuttaessa kului pari mukia teetä. Ja tietysti herkuttelun ohessa juttu lensi 😀

Aamulla matkasin äidin luo. Käytiin Riksun Yrittäjänaisten järjestämillä markkinoilla. Siellä oli paljon käsitöitä/koruja, tyrnimehun myyjiä. Itse ostin lappilaisilta makeuttamatonta karpalo- ja puolukkamehua. Sorruin ostamaan heiltä myös elintarvikelikööreitä karpalokonjakki ja kaarnikka-suklaaminttu -liköörit. Kaarnikka tutummin variksenmarja 😀

Äidin luona söimme herkullista kotiruokaa; kasleria, perunaa, salaattia ja kermaviilikatkislisuketta, nam. Suomen peliä seuraillessa teetä ja kaurakeksi 😀 Päivä hujahti vauhdilla kuten loppujenlopulta tämä koko yksinolokin. Avokki tulee huomenna kotiin kotipuolesta, mutta ehtinemme vasta illalla paremmin kuulumisia vaihtamaan.  Huomisestakin nimittäin tulossa aika kiireinen päivä.

Iloinen on kasvattanut lukijoideni määrää ja toivotankin sinut riemumielin tervetulleeksi lukemaan näitä meikäläisen jorinoita. Täällä nämä jutut kulkevat laidasta laitaan 😀

Ja kiitos Toppis, Blueberry, Jenni ja J.B 11-kysymyksen haasteesta. Kysymyksenne on tallessa ja sopivan inspiraation iskiessä otan ja vastailen niihin.
Nyt mua kuitenkin kutsuu Tamara ja Perintöosa… Ehkä myös unimatti 😀

Julkaistu

Yhdentoista kysymyksen haaste

Sain haasteen vastata yhteentoista kysymykseen ja keksiä uudet yksitoista kysymystä.
Haastajana
Acata

Kiitos!
Ja tässä vastaukseni kysymyksiin:

1. Minkä kirjan luit viimeksi, oliko se hyvä?
Tamara McKinleyn kirja Pelottomien maa, joka on toinen osa 3-osaisesta sukutrilogiasta.   Eka osa on Merten taa ja nyt luen kolmatta osaa Perintöosa. Kirjasarja sijoittuu Austraaliaan ja uudisraivaajien tulemiseen ja elämiseen kolmen sukupolven ajalta. Kirjassa kerrotaan tarinaa myös alkuasukkaiden kautta ja ne osiot ovatkin erityisen koskettavia samalla häpeän noustessa pintaan siitä miten julmia valkoihoiset ovat heitä kohtaan olleetkaan. No kyllä julmuutta koettiin valkoihoisten toimesta myös oman väen ihmisille. Hyvä kirjasarja siis, suosittelen!
  
2. Mitä asiaa kadut viimeisen vuoden ajalta?
Taidan olla vähän tylsä, mutta en kadu mitään erityisemmin viimesen vuoden ajalta. No ehkä kuulo-ongelmien myötä vähän passivoiduin liikunnan suhteen liikaa, mutta tilanne on nyttemmin korjaantunut.
3. Juna vai bussi, miksi?
Juna, koska siellä on enemmän tilaa matkustaa myös koiran kanssa ja toisekseen siellä voi edes hiukan enemmän liikkua kuin bussissa.
4. Ikävin tunne?
Pettymys
5. Suosikkiravintolasi?
Ei ole mitään ehdotonta suosikkia. Weeruska, Casamare, Silvoplee…
Ravintolat mistä saa hyvälaatuista ruokaa, joissa myös kasvikset tuoreita ja hyviä.
6. Viime kesän ykköshetki?
Musta tuntuu, että viime kesä oli vähän tasapaksu ja vasta loppukesästä oli ne huippuhetket: lomaviikko mökkeilemässä Pertunmaalla ja Azoreiden matka. En osaa sanoa kumpi olis ollu ykkönen 😀
7. Talviturkin upotus kertamolahduksella vai hitaasti hivuttaen?
Öööö, taitaa mennä vähän hivuttamiseks… No sanotaan hivutellen vähän ja sitten kunnon molskaus.
8. Tuli vai vesi?
Molemmat parhaimmillaan ihan huippuja, mutta ehkä kuitenkin vesi vetää pidemmän korren.
9. Lempimausteesi?
VALKOSIPULI ja yrtit 😀
10. Jos saisit yhden päivän olla kuka tahansa, kuka olisit?
En osaa sanoa ketään nimeltä, mutta henkilö jolla olisi hyvä näkö ja loistava kielipää. Ja mielellään olis sellanen kielipää, joka siirtyis mulle palatessani takaisin itsekseni 😀
11. Miten kypsiä nää kysymykset oli asteikolla 1-5?
Höh, nytkö pitäs arvostella. Äh, no olihan nää ihan kypsiä kysymyksiä 😀
Ja tässä mun kysymykset:
1. Miksi aloitit kirjoittamaan blogia ja kirjoitatko edelleen samasta syystä?
2. Kolme suosikkiblogiasi perusteluineen?
3. Isoin pettymyksesi blogimailmassa?
4. Koira vs kissa?
5. Jos sinulla olisi maanantaiaamusta klo kahdeksasta perjantai-iltaan klo 22.00 saakka aikaa törsätä rajattomasti, mitä ostaisit tai mitä puuhaisit?
6. Liikuntamuoto, joka tuottaa sinulle eniten nautintoa (perusteluineen)?
7. Millaisia tunteita sinussa herättää politiikka?
8. Nimeä kolme asiaa mihin ihmisten tulisi mielestäsi kiinnittää enemmän huomiota itsessään?
9. Millaiset asiat saavat sinut raivoihin?
10. Mistä olet viimeksi iloinnut?
11. Mitä haluat sanoa tämän haasteen viskanneelle?
Haastan vastaamaan ja uusia kysymyksiä keksimään
Ja kaikki, jotka haluavat lukijoistani ottaa haasteen vastaan
Julkaistu

Kenttätunnilla issikan selässä

Siitä olikin aivan liian kauan kun viimeksi oltiin hepostelemassa. Tämä viime keskiviikkoinen ratsastuskerta tulikin iloisena yllätyksenä. Kun minulta kysyttiin lähtisinkö, innoissani olin valmiina ratsaille. Nyt luvassa elämäni eka kenttätunti. Saimme meille tuntia pitämään saman henkilön, joka rohkaisi
helmikuisella
ratsastuskerralla minuakin kokeilemaan laukkaamista, ja tuolloin sainkin tuntea hetken ihanaa vauhdin hurmaa.

Ennen tunnin alkua harjailimme hevosia ja hevonen, jolla ratsastin vaihtoi talvikarvaa kevyempään.
Toisessa kuvassa karvan vaihdon aiheuttama epäsiisteys näkyy paremmin.

Ei muuta kuin hevosen selkään ja kentälle. Tosin kaveri olisi mielummin lähtenyt maastoon tallustelemaan, joten tunnin vetäjä ohjasi meidät portista sisään. Muuten ratsastinkin tunnin ilman taluttajaa tai fyysistä toisen ihmisen ohjaamista. Jeee, jeeee!!!

Alkuun kiersimme kenttää ympäri rauhallista käyntiä ja samalla yritin hahmottaa kentän muotoa. Hiljalleen aloimme tekemään pysähtymis- ja liikkeelle lähtö harjoituksia. Seuraavaksi siirryimme harjoittelemaan voltin tekoa. Vasen ohjas ja oikea pohje 😀 Alkuun käytin liikaa vasenta kättä. Tuntui mukamas hankalalta käyttää pohjetta 😀 Vaikeaa oli myös hahmottaa milloin voltti on tehty. Muut tekivät myös kasia, mutta mun kyvyille voltti riitti tällä erää 😀

Tunnin aikana kuljettiin vähän ripeämminkin, päästiin tölttäämään, joka välillä muuttui raviksi 😀 Ja mun laiskimusheppaa sai tosissaan käskyttää, jotta tyyppi liikkui ripeämmin. Vielä tuntuu hankalalta antaa pohkeita oikea aikaisesti, ja ripeämmässä vauhdissa jalkani tuppaa siirtymään eteenpäin pohkeen antokohdasta, joten ei muuta kuin treeniä lisää 😀

Treenasimme vielä uudemman kerran volttia, nyt toiseen suuntaan, eli oikea ohjas, vasen pohje 😀 Onnistuin tekemään voltin siten, että olin voltinalotussuunnassa oikea-aikaisesti.  HYVÄ, HYVÄ!!!Vielä ennen loppu tölttäilyjä ryhmämme kokenein ratsastaja pääsi laukkaamaan. Heppa tosin meni vähän nelitahtisesti. Laukkaääni on hurmaava!

Näin rennosti en vielä vuosi sitten hevosen selässä osannut ollakkaan

Ja kyllähän heppa ansaitsee myös hellyyksiä ja ison hymyn

Kun on mukavaa tekemistä aika menee vauhdilla ja näin nytkin.
Tunti loppui ja ratsastusnälkä jäi, joten uusi aika jo varattuna. En kai vaan ole hurahtamassa?

Julkaistu

Pidätkö ääneen lukemisesta etkä kammoksu lukemisen tallentamista?

Jos vastauksesi on kyllä
ja haluaisit/ehtisit lukemaan erilaisia artikkeleita  tallentaen lukemasi,
laita sähköpostia. Osoite löytyy Ota yhteyttä -sivulta.

Minusta on erittäin mukavaa ja mielenkiintoista lukea eri lehtien parhaat artikkelit. Noh, lukeminen kun ei suoranaisesti onnistu joudun niitä luetuttamaan muilla. Sitä teenkin aika-ajoin ja isot kiitokset kaikille niille, jotka hommaan ovat uskaltautuneet.
Lukemistanne artikkeleista/esitteistä on ollut minulle todella iloa. Monelle ääneen luku on kauhistus ja vielä kauheampaa, jos omaa ääntä nauhoitetaan. Kaikki jotka ovat lukeneet ovat tehneet sen hyvin. Lukemiseen kuluu tietystikin aikaa enkä aina haluaisi vaivata samoja ihmisiä lukupyynnöilläni, joten jospa saisin tätä kautta jonkun uuden mukaan ”lukupiiriin”.

Eli, jos haluat lukea, ota ihmeessä yhteyttä!
Minulla ei ole lukemisen suhteen mitään erityisvaatimuksia ja jos omaa tallennuslaitetta ei ole voinen omaani lainata.
Minulla ei myöskään ole mitään aikatauluja lukemisen suhteen. Voimme esim sopia, lukuajaksi viikon, kaksi viikkoa, kuukauden ja mitä sen aikana ehtii lukemaan on riittävä. Luettuja lehtiä ei tarvitse palauttaa. Palauttaa vain ne mitä ei mahdollisesti ole ehtinyt lukemaan.

Ja jos asut Pk-seudulla voidaan treffata matskun saamiseksi, mutta jos juttu kiinnostaa ja asut kauempana huolehdin postituskuluista.

Voimme myös sopia miten korvaan lukemasi. Onko se jonkinlainen rahallinen korvaus, hieronta, kaulaliinan neulonta tms… Mitään suurensuuria summia en valitettavasti pysty maksamaan luetusta, mutta jotenkin haluan korvata sen.

Jos itse et innostu, mutta tiedät jonkun joka voisi innostua, vinkkaa hälle! KIITOS!

Julkaistu

Kevään istutukset

Saas nähdä miten mun viljelysten/istutusten käy? Viime kesänä saimme jonkin verran tomaatteja ja yrttejä.
Nyt ostimme neljä erilaista tomaatin taimea (kirsikkatomaatti, luumutomaatti ja kahta erilaista tavistomaattia), suippo- ja pyöreä -paprikataimet, 2 pinaattia ja sitruunamelissaa sekä basillika.

Innostuttiin ostamaan siemenenä hernettä, joten purkissa, jossa näkyy vain multaa, herne toivottavasti alkaa itämään. Ruohosipulia äiti istutti purkkiin takapihaltamme, josta löytyy myös raparperia.

Parvekelaatikoihin pistettiin rukolaa ja villirukolaa siemenistä, joten saas nähdä lähtevätkö miten hyvin kasvamaan.
Amppelissa siniviuhkan taimi

Tähtisilmä ruokailuhetkiä koristamaan
Äitini tuli vierailulle maanantaina ja lähti tänään pois. Vietimme toimeliaat päivät. Maanantaina itse olin sidoksissa töihin, mutta avokki ja äiti touhuilivat kaikenlaista. Töiden jälkeen oli mukavaa istuskella parvekkeella iltapäiväteestä nautiskellen. Nautimme myös sydänmunkit 😀
Ehkä jo perinteeksi on tullut, että äitini valmistaa avokille maksaa kermakastikkeessa ja minulle puolukkavispipuuroa. Näin myös maanantaina. Maksakastike kera perunoiden oli niin herkullista, että olihan sitä otettava lisää 🙂
Eilen shoppasimme taimet, hallaharsoa, pari suihkepulloa, kastelukannun. Multaa oli puolitoistasäkkiä viime keväältä, joten ei muuta kuin kädet multaan välipalan jälkeen. Äiti istutti onnellisena vihellellen mun valmistaessa meille feta-aurinkokuivatut tomaatit salaattia, katkarapu-kermaviilikastiketta(chiliä, tilliä ja valkosipulijauhetta) ja maustaessa merilohen kevätsipulilla, yrttijauheella, limepippurilla ja suolalla. Kala folion sisään grillausta odottamaan.
Äiti intaantui vielä kitkemään takapihaltamme rikkaruohot, leikkaamaan pensaita.

Avokin kotiuduttua työkeikaltaan perunat kiehumaan ja kala grilliin. Aterialle päästiin vasta seittemän pintaan, mutta salaatti, katkiskastike ja kala maistuivat herkullisilta, vaikka itse sanonkin 😀 Maustamiset onnistui ja lohi oli grillissä sopivan kauan.
Hienon kevätpäivän kruunasi sauna ja saunatauolla mustarastaan laulun kuuntelu 😀
Kevät on ihanaa aikaa. Ikävää tosin on avokin koivuallergia, jonka takia ei voida pitää ovia ja ikkunoita koko ajan leväällään. Mä kun tahtoisin kevään tänne sisällekin 🙂 No hyvälle päivälle ihana päätös, kömpiä juuri vaihdettujen puhtaiden petivaatteiden väliin…
Tänään illalla pääsen ekalle kenttätunnille opettelemaan ratsastuksen alkeita, jeeeee!!! Olenkin halunnut oppia toimimaan hevosen selässä aina vain paremmin ja paremmin. Ja helmikuisen ratsastuskerran innoittamana halu oppia lisää on vain kasvanut. Ja tänään pääsen kokeilemaan.
Tänään olisi tarjouksessa 45 eurolla biosignnaturemittaus, normaalisti 90 euroa. Olen ollut kiinnostunut kyseisestä menetelmästä analysoida kehoa aina viime syksyisen Kaisa Jaakkolan luennosta lähtien, mutta rehellisesti sanoen en ole raskinut mennä. Nyt harkitsen vakavasti. Aikaa ei kuitenkaan ole miettimiseen hirveästi, sillä tarjous on voimassa vain tänään Helsingissä ja Tampereella.
Ja tuo tarjous löytyy
 Voivoivoi…. Kohta pitää päättää!!!
Lukijoissa on päästy uudelle kymmenluvulle, sillä NiinaC Mon on liittynyt mukaan! Tervetuloa!
Mieltä lämmittävää kun lukijoiden määrä kasvaa. 😀
Julkaistu

Blogimiitti

Olen ikionnellinen etten antanut sokeuteni olla esteenä lähteä blogimiittiin Jyväskylään!
Vietin mukavan päivän blogimiitin merkeissä. Pidin tapaamisen ilmapiiristä/hengestä, ihmisten avoimuudesta, iloisuudesta, rentoudesta.
Vammani ei varastanut  päivän teemaa, vaikka se huomioitiin tarpeen vaatiessa.
Teidän kanssanne yksinkertaisesti oli hyvä ja helppo olla, joten onneksi työnsin möröt muualle ja hyppäsin junaan!

Kuten täälläkin kirjoitin, etukäteen pohdin paljon uskallanko/voinko ja plääpplääp osallistua. Ja hitto voinhan minä! Vielä eilisaamuna mietin aamupalaa syödessäni, että entä jos olen vaivaksi, entä jos vammaisuuteni on jollekulle vaikea kohdata/ongelma. Tai mitäs jos riitaannumme ja kaikki menee pieleen, miten pääsen Helsinkiin menevään junaan jne.
Nyt tajuan miten hassuja ja hölmöjä aatoksia, sillä tapasin monta mukavaa bloggaajaa
 eilisen aikana.
Enkä missään vaiheessa tuntenut sokeuteni häiritsevän ketään tai mitään. Näin luontevasti kun aina ihmiset osaisivat asiaan suhtautua, elämähän olisi kovin helppoa 😀

Hyppäsin junaan Tikkurilasta ja matkan varrelta tuli pari bloggaajaa kyytiin. Oltiin Jyväskylässä hyvissä ajoin ja matkakeskuksessa odottelimme loppuja. Lähdimme Jyväsjärven n. 6 kilsan lenkille sadetta uhmaten. Tihkusateesta huolimatta juttu lensi ja hersyvä nauru täytti kadun. Pyöräilijätkin pääsääntöisesti kiersivät muualta. Vain jotkut ”tosiurheilijat” uskaltautuivat naislauman läpi 😀

Rakas Harmaakuono esitteli itsestään possupuoltaan 😀 röhkimällä liikkuessamme. Kaikki äänen kuulleet voivat todistaa, että koirasta voi lähteä hyvinkin sikamainen ääni 😛

Lenkin ja pienen siisteytymisen jälkeen siirryimme Sohvi-nimiseen ravintolaan syömään. Ruoka oli hyvää. Juttua riitti edelleen rönsyillen ja varmasti päivä olisi voinut jatkua pidempäänkin, mutta kotiaskareet ja matkustamiset vie aikansa, joten kaikki mahtavuus loppuu aikanaan ja kotimatka alkaa. Tosin kotimatkalla Harmaakuono sai vielä rapsutuksia ja minä seuraa, joten mahtavuus sai vielä vähän jatkoa.

Haluan kiittää kaikkia mukana olleita hienosta päivästä sateisuudesta huolimatta!
Järjestäjälle erityiskiitokset!
Ja tavataanhan mahdollisimman pian uudestaan?

Kotona olin yhdeksän paikkeilla. Ilta meni hohhaillessa. Väsytti, mutta ei osannut mennä ajoissa nukkumaan. Tänäänkin päivä on mennyt aikalailla pelastusarmeijalle, mutta haitanneekos tuo? Avokin lopetettua treeninsä istahdamme saunan lauteille rentoutumaan. Sitä ennen syöksähdän hetkeksi kasvimailmaan. Nyt olen keksinyt, että haluan rukolaa kasvamaan. Saatan olla myöhässä jo, mutta rakas äitini tulee huomenna pariksi päivää, joten yrtti-istutukset, tomaatit tms. esissä. Nyt saa heittää niitä hyviä vinkkejä!!!
Eli, miten rukola onnistuis parhaiten, mites esim. jäävuorisalaatti???