Hoppu helpottaa, kurkkukipu alkaa

Reilu viikko on menty melkoista haipakkaa. Jos ei fyysisesti touhua niin aivoille mietittävää.  Lepohetkiä ei muuta kuin öisin nukkuminen. Nyt olen nauttinut rauhallisesta päivästä pakkaillen hiljalleen mökille lähtöä varten. Valitettavasti mökkifiiliksiä häiritsemään on änkeytymässä flunssa. Kurkku on kipeä, nenä vuotaa, päätä jomottaa ja on väsähtänyt olo.  Siitäkin huolimatta on ihana mennä hetkeksi mökille rauhoittumaan. Elämämme kun perjantaista lähtien kotosalla on keskittynyt kodinhoitohuoneeseen, jossa on ”minikeittiö” ja oleskelutila. Pöydällä mikro, kahvinkeitin, vedenkeitin, leivät, hedelmät koreissaan, kaapissa vähän astioita tms.  Lattiatila täytetty pienellä pyöreällä metallisella parvekepöydällä ja kahdella tuolilla. Tässä syödään, tässä istutaan aikaa tappamassa ja ollaan koneella.  Yläkerrassa käydään makkarissa nukkumassa suljetun oven takana ja jääkaapilla, joka nököttää heti portaiden yläpäässä.  Eli, keittiötä ei enään ole. Se purettiin perjantaina ja lauantaina vietiin sorttiasemalle.

Alkuviikosta viimeiset pähkäilyt tulevan keittiön väreistä, paperitöiden tekemistä, keittiötilauksen vahvistaminen, keittiön pakkaus. Sitä A:an kanssa tehdessä täytyi ihmetellä mistä ihmeestä sitä tavaraa kertyykin niin hirmuisesti. Keskiviikkoaamuna kävimme kaupassa ja aloitimme pakkaamisen heti. Aa lähti täältä lähempänä kymmentä. Toisaalta nyt astiat ja muut on pakattu siten, että purkaminen pitäisi käydä kätevästi.  Valitettavasti kaapeista löytyi aika paljon myös roskiin menevää. Inventaario pitäisi tehdä vähintään kerran vuodessa eikä  vain remonttien tai muuttojen yhteydessä.

Tiistai oli minuuttiaikataulutettu, sillä kotoa lähdin 9.15 klo 10.00 alkavaan palveriin (opaskoira-asiat), josta jo kahdentoista pintaan hoppuilin seuraavaan tapaamiseen. Käytiin ostamassa Opaskoirakerholle omat kahvi- ja teetermarit retkiämme varten. Samalla piipahdettiin Mustiin ja mirriin, josta Harmaakuonolle ruokasäkki ja heijastinvaljaat. Lisäks mulle ja nuorukaiselle vyö ja hihna sauvakävelyä varten. Kassalla viivytystä ja kello kävi. Ehdin kuin ehdinkin kotiin 13.30. Aa sopi sähkömiehen kanssa remppa-asioita ja kahdeksi Terraan keittiötilausta tekemään. Ja eihän se tullut valmiiksi, paperitöitä ja maksamista vaille. Kotiin oli lähdettävä, sillä asiakas klo 16.00 ja töitä kesti yli kahdeksaan. Aa tekas gluteeinitonta pastaa, jota ehdin syödä hiukan ennen kuutta. Avokin tultua töistä lähtivät Terraan maksamaan tilauksemme. Iltauutisten aikaan istuessani teemuki nokan alla osasin arvostaa tuota rauhottumisen hetkeä.

Torstaina järjestelin aamupäivästä ns. toimistotilamme tavaroita siirtäen niitä tarvikkeita sivuun mitä rempan aikaan tarvitaan. Pesin pyykkiä ja kun vein telineen ulos, ovi läimähti kiinni kovan tuulen takia. Onneksi puhelin taskussa, joten sain oven aukaisijan paikalle. Kun taas sisällä totesin ettei pyykit olleet peseytyneet kunnolla, uudestaan kone pyörimään. Uunissa paistoin jauhelihakiusauksen. Illalla olin Anu Kososen luennolla Liikkujan hiilihydraatit. Tällä tietoa olikin viimeinen luento tälle kevättä, mutta ainahan jotain kiinnostavaa voi ilmaantua. Anu ei selvästikään kannattanut karppaamista, mutta suosi kuitenkin hyvälaatuisia hiilareita.

Perjantaiaamuna pakenin paikalta keittiön purun alta. Osallistuin Vantaan näkövammaisten käsityön tekijöiden Porvoon retkelle. Kaverikseni lähti Silmukkasisko ja muutava muukin tuttu. Ryhmän koko oli iso ja osa porukasta oli hyvin iäkästä ja huonosti liikkuvaa. Shoppailimme TT-Shopissa, josta saatiin alennuksiakin. Ostin bambulankaa, jotta vihdoin pääsen tekemään tiskirättiä, puuvillalankaa toppia varten ja Albackaa oli ihan pakko saada kun oli niin ihanan pehmeää lankaa. Avokille löyty herkkupuolelta amarettosuklaakahvia.

Ennen lounasta ehdimme piipahtamaan vielä Siskon kanssa Trumbergin myymälässä, josta ostin Alku-karkkisekotuspussin. Tämä lisäainevälttely yms. on nykyään jo herkuissakin, joten ei isoja ostoksia syntynyt. Lounaaksi söin uunilohta, kahta salaattia ja keitinperunaa. Aikaa meni pitkälti toista tuntia, mutta ehdimme vielä käydä Pienessä suklaapuodissa, josta ostin mansikkasuklaata ja tummaansuklaaseen upotettuja mansikoita. Ja vielä ennen bussin lähtöä herkuttelimme Cafe Helmessä. Paikka oli yhtä ihana kuin ennenkin. Nyt väkeä li vähemmän, joten vanhan talon tunnelmasta sai vielä paremmin kii. Pääsin myös tutkimaan hovimestarinukkea, joka kantoi tarjotinta, jolla rahaa. Gluteeinittomana herkkuna nautiskelin juustokakusta kera vadelmahillon ja juomana tuo ihanainen kuuma italialainen suklaajuoma.

Kotimatkalla bussissa arvottiin arpoja mitä menomatkalla myytiin. Ostin kolme arpaa ja voitin kaikilla. Vauvan vaatteita, pitsiliinan, teetä+dödö. Olikohan vauvan vaatteet jokin enne??? Kuulemma meni oikeaan osoitteeseen… No eipä tällä hetkellä ole ajankohtaista meidän perheessä… Voittojen arvonta keskeytyi, sillä pysähdyimme lihasavustomolla, joka oli pieni ja reilun 50 hengen ryhmän täyttäessä kaupan, iski ahdistus. Ostin ilmakuivattua kinkkua.

Lauantaiaamunakin pakenin rempan alta pois paikalta. Lähdin messuilemaan parin Siskon kanssa. Toisen Siskon kisu oli näyttelyssä, joten pitihän kissapoikaa käydä katsomassa aina välillä. Itse Kädentaitopuoli oli aika pieni ja suurimmaks osaks esillä oli valmiita käsitöitä. Toki niistä sai ideoita itse tekemiseen. Helmiä ja paperiaskarteluun löytyi paljon tuotteita. Ostin yhden vyyhdin mohair-lankaa ja muut ostokseni olikin ei käsityövoittoisia. No löysin puisen pannunalusen, viilentävää jalkavoidetta ja loput tulikin Luomu- ja Lähiruokapuolelta, joka oli valitettavan pieni. Parin juustolan juustoja maistelimme, kotimaista luomulimsaa(en tykännyt), luomusipsejä(tykkäsin), Biokian suklaamarjoja ja puolukkamehua jne. Ostin paria juustoa, puolukkamehua, suklaamarjoja. Outletin puolella ei käytykään ja Aan kanssa ei sunnuntaina jaksettu lähteä, joten syksyllä sitten taas. Tosin joku kirjoitti jossain, että siellä oli ollu hirmuisesti rihkamaa. Ai niin, ostinhan mä kädentaitopuolelta hopeisen rannekorun :O Ihan meinas unohtua 😀

Kotona väsähtänyt ja huonotuulinen avokki, joka onneksi piristyi saunomaan. Sunnuntaina väsyttiin ja kitistiin. Hieroin sentään avokin ja iltaa kohti mielikin koheni. Tosin kuten edellisessä postauksessa kirjoitinkin, surua on mielessä koiraystävien sairastumisien vuoksi. Eteenpäin kuitenkin jatketaan kaikesta huolimatta.

Surua sydämessä

Murhemieli, kyynelsilmä…
Kun kuulin Harmaakuonon veljen olevan vakavasti sairas, niin sairas, että on vain yksi ja ainoa mahdollisuus, siitä lähtien olen tuntenut suurta surua ja myötäelämisen tuskaa.  Olen ajatellut perhettä paljon, rapsuttanut velipoikaa mielessäni, lähettäny sydämessä voimaa ja lohtua.  Muistan miten reipas, energinen ja iloinen herra oli meidän viimeksi (alle 3vk)  tavatessamme. Veljekset kirmasivat iloisina yhdessä vapaudesta nauttien. Ennen pois lähtöäni tunnustelin koiralla olevia patteja, enkä voinut tietää niiden olevan imusolmukesyöpää.  Tuo koiraherra on säilyttänyt pirteytensä ainakin eilisiltaan, vaikka on vain ajan kysymys milloin on aika lähteä. viimeiselle matkalleen. Se tapahtuu  joka tapauksessa perjantaina, koska vaihtoehtoja ei ole. Tuntuu pahalta, mutta  sen jälkeen koiralle ei tule tuskia ja kauniit muistot säilyvät.  Toivon koko perheelle voimaa, lohtua ja että voisivat vielä hetken nauttia rakkaasta ystävästään ennen kuin koiran on aika päästä tuskattomille niityille kirmailemaan.

Harmaakuonon veli on ollut perheineen kovasti mielessä. Tänään sain toisen suruviestin ja alkoi tuntumaan kestämättömältä. Ystäväni kirjoitti omalta koiraltaan löytyneen jonkinlaisen kasvaimen maksasta, ja että heillä on vielä yhteistä aikaa hiukan. Koira on Harmaakuonon velipuoli, puolisen vuotta vanhempi.  Tuntuu kovin raskaalta ystävien koirien sairastumiset, ja varmasti sukulaisuudella Harmaakuonoon on myös tekemistä ja siitä, että ovat kutakuinkin saman ikäisiä koirimuksia.  Ehkä myös pelko  milloin on Harmaakuonon vuoro. Olen tunnustellut pojan patteja vainoharhaisena ja  kai jonkinlaista varautumistyötä tehnyt, vaikka epäilenpä onko siitä tosi paikan tullen mitään hyötyä.  Näinä hetkinä sen todella tajuaa kuinka tärkeitä nämä opaskoirat käyttäjilleen on, olisivat varmasti meille ihan tavallisina kotikoirinakin.  Ja kun ystävien koirien sairastuminen surettaa näin paljon, pelottaa miten sitä oikein hajoaakaan kun itse on samojen asioiden kanssa tekemisissä.  Harmaakuonolta poistetaan viikon päästä pari-kolme hammasta, ja nyt jo hirvittää, jos jotain meneekin pieleen tai jotain kamalaa arvaamatonta ilmenee toimenpiteen aikana…

Ystäviä, käsitöitä ja teeillan tunnelmia

Eilisiltana avokin katsoessa nyrkkeilyä minun oli tarkoitus valloittaa tuo meidän laiskanlinnamme kuulokkeet korvilla (Wilbur Smith – Kivihaukka), käsissä neuleharppu tarkotuksena harputella sininen tilaustyö kaulaliina valmiiksi, ja ulottuvilla muki kamomillateetä ja Lindin mansikkasuklaata.  Närästyskohtaus pilasi kaiken. Tuo hirmuinen vaiva iskee harvoin, niin harvoin ettei mulla koskaan ole siihen lääkettä. Parasta on kömpiä peiton alle, tyyny rinnan ja vatsan kohdalle ja pyrkimys rentoutua, olla liikkumatta.  Ei tehnyt mieli edes kirjaa kuunnella. Onneksi olo helpottui ja jäin samantein yöunille. Olihan edellisiltana mennyt myöhään ystäväpariskunnan vieraillessa luonamme. Söimme siemenrieskaa, kinkku-parmesan-salaattia, kanan nuijia ja jälkkäriksi marjajäädykettä.  Viiniäkin livahti jokunen lasi juttelun kulkiessa laidasta laitaan. Kahvittelun jälkeen vielä saunomista ja mukavaa yhdessä oloa.  Eilinen meni vähän pelastusarmeijalle, vaikka varsinaisesti ei krapula vaivannutkaan.  Eipä ihme, että uni maistui viime yönä ja ilta ei jatkunut närästyskohtauksen jälkeen neuloen/harputellen. Tänään kaulaliina on kuitenkin harputeltu loppuun ja nyt pari suklaapalaa ja teemuki nököttää vieressä.

Keskiviikkona treffasin käsitöiden ja teatterin merkeissä  ystävää, joka opetti mulle mehiläisvahakynttilöiden tekoa ja kahvipusseista askartelua. Nyt harjottelimme koiran vetolelun tekoa munkin nyöritystekniikalla ontelokuteesta. Kude käy ihoon, jos vähänkin pääsee liukumaan ihoa vasten, joten siinä saa olla tarkkana. Nyt minulla on täällä vetolelun alku ja ainekset toiseen vetoleluun, joten asiaan palataan vielä.

Teehetken jälkeen ohjasin ystävälle koirahieronnan perusteita, jonka jälkeen vietiin oppaamme juoksemaan hetkeksi koira-aitaukseen. Ja sitten olikin aika istahtaa seuraamaan näkövammaisteatterin esitystä
Kuningatar K
Näytelmä oli aika vaikea ja ilman kuvailutulkkausta siitä ei olisi päässyt oikein tolkkuunsa. Pääroolin esittäjäkin vaihtuu useampaan kertaan. Pidin kuitenkin näyttelijöistä ja heidän innostaan esiintyä, joten käykäähän oheisesta linkistä esitystä katsomassa.

  Torstaina vietimme mukavan illan Liioliin kanssa Thehuoneella Eerikinkadulla Helsingissä. Siellä maistelimme monenlaista teetä alottaen miedosta valkoisesta teestä siirtyen vahvempiin makuihin.  Minulle ehkä uusin tuttavuus oli tee, joka oli höyrytetty vuohenmaidolla. Tuoksu oli makea toffeemainen, maku taas aika olematon. Pu’er kiinalainen tee oli tuttu jo ennestään. Nyt pääsin maistamaan teetä mihin oli lisätty ruusunnuppuja, toi mukavaa makua. Ilta oli rento ja mukava, suosittelen teen ystäville. Itse haluaisin joskus osallistua Suomenlinnassa olevaan japanilaiseen teeseremoniaan. Pitäisi kai olla ryhmä, jotta se olisi mahdollista. Tuolloin torstai-iltana ei tarvinnut iltateetä kotona keittää 😀

MadH on liittynyt teidän lukioiden joukkoon! TERVETULOA ja kiitos haasteesta. Kuten edellisen postauksen kommenteissa tunnustinkin, olen viime aikoina ollut kamalan laiska haasteisiin vastailemaan, mutta yritän ryhdistäytyä.

Lopuksi:
Mieletön tunne kun kuulin peipposen laulavan ja mustarastaan visertävän.
Kevät, se on tullut sittenkin.

Mistä olen ylpeä?

Tammi-helmikuun vaihteessa täällä oli blogiarvonta ja tuolloin sain kaksi kysymystä. Toiseen vastaaminen on jäänyt, joten eiköhän ala olla aika vastata 😀

Karhutar kysyi
”Mistä tekemästäsi / saavuttamastasi
asiasta olet erityisen ylpeä?”

Kysymys on vaikea minunlaiselleni itsekriittiselle ja vaatimattomalle ihmiselle. Minun pitäisi varmastikin kirjoittaa olevani ylpeä mm. paralympiaedustuksestani, EM-mitaleista vuosien takaa. Olenhan toki varmasti jollain tasolla saavutuksista ylpeäkin, mutta samalla muistutan itseäni etten juurikaan kentällä pelannut kyseisissä turnauksissa. Ja taas minun pitäisi muistaa, että jokainen on joukkueessa tärkeä ja se vaihtopelaajan rooli vasta helvetin raskas onkin kantaa. Ehkä siitä olen ylpeä, että tuon raskaan roolin pystyin kantamaan vuosia hyvin, vaikka välillä tuntui mailma kaatuvan nurinnarin oman turhauman ja tuskan vuoksi. Mölyt pysyi mahassa ja purkautui itsekritiikkinä ja alemmuuskomplekseina kisareissun jälkeen. Mutta reissuissa pysyin kasassa! Siitä olen ja saan olla ylpeä. Toki mielelläni ylpeilisin pelillisillä onnistumisilla paljon mielummin.

Saan tekemistäni käsitöistä hyvää palautetta, sanotaan neulejäljen olevan hyvää jne. Siitä voisin kai olla ylpeä, mutta taas kriittinen Hepa astuu toteamaan töiden olevan vaan yksinkertaisia tekeleitä. Ei tarpeeksi kuvioita, raitoja. Ovat vaan jotain helppoja perusräpellyksiä… Olen kuitenkin ylpeä käsityöharrastuksestani. Se on hieno harrastus. Siinä näkee omien kättensä jäljen, voi antaa itse tehtyä lahjaksi tai muistamiseksi. Se tuo hyvää ja lämmintä mieltä.

Isossa porukassa olen aika hiljainen, ehkä jopa ujo. Opaskoiratapahtumia järjestäessäni ja kerhoja vetäessäni olen tullut rohkeammaksi ja rohkeammaksi puhumaan isolle porukalle. Olen ylpeä siitä, että osaan organisoida kerhotapahtumia ja viemään ne työryhmän muiden jäsenien kanssa läpi. Äänimäärä Opaskoirayhdistyksen hallitukseen yllätti ja hämmensi, mutta ei tuonut ylpeyden tunnetta.

Ammatistani olen ylpeä, vaikka jotkut vähättelevätkin sitä eivätkä pidä sitä oikein minään.  Hierojana voin auttaa ihmisiä, helpottaa heidän oireitaan, olla mielen keventäjänä. Voin tarjota asiakkaalle hänen tarvitsemansa ikioman hetken vain hälle itselleen.  Nykyään on aina kauhea kiire, joten luonani voi pysähtyä ja hetkeksi antaa kiireen hellittää.  Teen mielestäni arvokasta työtä monella tapaa, vaikka en ole korkeakouluja käynytkään.

Minun korvaan sana ”ylpeä”  antaa negatiivisen kaiun, vaikka tässä kysymyksessä varmastikin haettiin sitä positiivista ylpeyttä eikä niinkään  sitä negatiivista. Sitäkin kun valitettavasti ihmisillä on enempi ja vähempi…

Mutta lopuksi toivotan Akun tervetulleeksi blogia lukemaan ja olen ylpeä teistä kaikista 47:stä lukiasta ja myös teistä, jotka ette ole rekisteröityneet.

Viimeisimmät valmistuneet neulomukset

Kahden ponchon neulomisen jälkeen minuun iski hetkellinen neuloosittomuus. Sukkia neuloskelin vähän eteenpäin ja koetin opetella patenttineulosta sitä oikein oppimatta. Noh, patentti muhii ja senkin aion vielä oppia 😀 Niin, ja virkkaamisen. Sitä pääsinkin viime viikolla kokeilemaan eikä se mahdottomalta vaikuttanut. Haluaisin virkata mökille istuinalustoja ontelokuteesta.

Pääsiäislomalla neuloosi teki paluun täydellä voimalla ja mökillä syntyi tämä vihreä pörröinen tuubihuivi

Lanka: Brazilia New Fashion (50%polyesteri, 50%polyamidi,  puikot 4.5-5.5, 30astetta hienopesu)
Täyttä keinokuitua siis. Ostin langan Riihimäen Vahinko-kaupasta viidellä eurolla paketti, jossa 10 50g kerää. Huiviin taisin käyttää vajaat kolme kerää. Silmukkamäärästä ei hajua, mutta huivi menee kaulaan kaksinkerroin. Neulos koko ajan oikeaa. Neuloin 3.5mm pyöröpuikolla ja neulos aika harvaa, ainakin minun käsialallani.

Ensinmäisestä ponchosta jäi Teddy-lankaa pari kerää, joten mökillä innostuin vielä alottamaan toisen tuubihuivin.

Tein huivin sadalla silmukalla 8mm pyöröpuikolla
1-2 kerros: *1o, 1n*
2-4 kerros: 100 o
Neulokseen tuli mukavan tuntuisia nypyjä 😀 Teddyhän on Novitan lankaa (45% villaa ja loput keinokuituja).

Novitan lankaDelissä shoppailun jälkeen syntyi korinpohjaneuloskuviolla tehty tuubihuivi. Eräs ystäväni tilasi minulta vaalean tuubin. Tapaan hänet viikolla myöhemmin. Saas nähdä tuliko huivista toiveiden mukainen.


Lanka: novita  Sylvia (86%villa, 14%silkki,  puikot7-8, käsinpesu)
8mm pyörö/120s/korinpohjakuvio
1-4 kerros: *3o, 3n*
5-8 kerros: *3n, 3o*
Langan paksuus vaihtelee, on mukavaa ja helppoa neulottavaa. Neuloin kasin pyöröllä. Taidan olla erikoistunut näihin kasin puikoilla tehtyihin neulomuksiin 😀
Lankadeliin menon syynä oli Crystal-lanka. Jo vuosi sitten harputtelin ihan liian paksua ja leveää kaulaliinaa, harjoittelin raitojen tekemistä, ja kas työn edistyessä langan paksuus muuttui täysin, siitä tuli huomattavan ohutta. Tuolloin en ollut vielä niin  tietoinen lankajutuista, joten työ laatikon pohjalle odottamaan aikaa parempaa. No Silmukkasiskomiitissä tuli aika parempi, esittelin lankaa ja lankadeliin vei Siskojen tie.  Viallisen tummanruskean langan tilalle sain punaista kaksi kerää. Ruskeaa kun ei enään ollut.  Käsissä pitkä pätkä kaulaliinaa, ei kuitenkaan tarpeeksi pitkä. Siskotpa keksi, että tekeleestä tulee kassi.
Lanka: Novita Crystal (51%akryyli 18%mohair 18%polyamidi 13%polyesteri,  puikot 10 tai 12, käsinpesu)
 Siskojen avustuksella kaulaliinasta tuli olkalaukku. Läppä on ohuempaa viallista Crystallia, olkahihna on virkattu. Laukkuun voisi vielä lisätä napin. Niitähän teimme maaliskuun alussa olleessa miitissä.

Siskot olivat ostaneet Kädentaito-messuilta kotiuunissa poltettavaa savea. Ehkä savelle on jokin hienompikin nimi. Meillä oli kuvioiden tekemiseen mm. pätkä ketjua, pitsiliina… Hauskaa oli, vaikka minusta tuntui nappieni olevan tylsän yksinkertaisia 😀 No nyt niitä mulla on tallessa polton jäljiltä ja toivottavasti ainakin osalle keksin tai keksitään käyttöä. Olkalaukku voisi olla yksi kohde 😀
En ole viime syksyn jälkeen tehnyt harpulla mitään. Eilisiltana aloitin sinisen kaulaliinan, jota ystäväni poika on toivonut. Valitettavasti ei taida keskiviikoksi valmistua. Silloin pääsen opettelemaan koiran vetolelun valmistusta.  Eli, koko ajan jokin käsityöprojekti on meneillään. Huolehdinkin jo, että keittiörempan aikana (purku alkanee 26.4.)  langat ja käsityötarvikkeet täytyy saada paikkaan mistä ne on helppo ottaa aina kun uutta lankaa tarvii. Eihän toki käsityölaatikot ole keittiössä, mutta joudumme suojaamaan pölyltä myös olkkarin kalusteet. Lattian laatottaja on onneksi löytynyt, nyt odotellaan sähkäriltä vastausta ottaako homman hoitaakseen. Näin etenee remppa-asiat mun neuloosihuuman keskelläkin 😀  Hieno homma!

Ystävät ja kaverit

Kolmenkympin paremmalla puolella on jo oppinut tosiasian: elämässä ystävä- ja kaveripiiri muuttuu vuosien varrella. Toiset pysyvät pitkään elämässä, toiset taas vaan piipahtavat siinä ja katoavat syystä tai toisesta. On surullista menettää ihmisiä elämästään, mutta kuljemme monesti vain eri suuntiin ja arjen keskellä yhteydenpito jää. Toisten kanssa tavatessa juttu jatkuu siitä mihin edelliskerralla on jääty, pitkäkin tauko vain katoaa väliltä. Se kai on sitä oikeaa ja kestävää ystävyyttä. Joskus ystävyys voi olla tiivis, vaikka kestääkin vain hetken elämässä.

Kun olin allekouluikäinen leikin pihapiirin lasten kanssa. Toiset hyväksyivät vammani, toiset vältteli sen vuoksi. Kun kävin koulua Jyväskylän näkövammaisten koulussa, kaveri- ja ystäväpiiri muuttui. Pihan lapset jäi ja koulun kaverit tuli tilalle. En enään mahtunut pihapiirin jengiin, olinhan arkipäivät kaukana kotoa, joten hiljalleen näkevät kaverit hävisivät. Lomilla se tuntui kaikkein pahimmalta, olishan ollut koko kesä aikaa touhuta muiden pihan lasten kanssa. Leikin itsekseni ja jonain kesänä minun luonani kävi tyttöporukka jostain ystäväpalvelusta. Heistä ei kestään tullut oikeaa kaveria tai ystävää. Jopa ala-asteikäisenä koin touhun keinotekoisena ja jonain velvollisuustapaamisina.

Jyväskylässä onneksi kavereita ja ystäviä riitti, isommaksi kasvaessa aloin kaipaamaan kavereita, jotka olivat integroituneet normaaleihin kouluihin. Tutustuminen tuntui vaikealta, mutta onneksi kirjeenvaihto auttoi asiaa. Koin itseni laitostuneeksi heidän rinnallaan ja jotenkin vammaisemmalta kuin he. Silti heistä on vieläkin ystäviä jäljellä. Emme tapaa usein, mutta kun tapaamme ystävyys on matkassa. Se tuntuu hienolta.

Ammattikoulussakin ystävä- ja kaveripiiri muodostui näkövammaisista. Minulla ei ollut yhtään näkevää kaveria saatika ystävää. Se tuntui pahalta ja monesti mietin minussa olevan jotain pahasti vialla. Järjellä ajatellen missäpä niitä näkevien kanssa olisi päässyt ystävystymäänkään. Harrastukset kun näkövammaisten joukkuepelissä maalipallossa, ja muu vapaa-aika opiskelutovereiden parissa.

Opiskeluiden jälkeen vapaa-ajasta vuosi vuodelta maalipallo nappasi isomman osan, ja siellä pelaajat oli pääsääntöisesti näkövammaisia kuten itsekin. Heidän kanssaan touhuilimme toki paljon muutakin kuin vain pelasimme tai treenasimme. Maalipallokavereista/ystävistä suurinosa katosi minun jäätyä lajista pois reilu pari vuotta sitten. En itsekään osannut pitää yhteyttä heihin. Alkuun tuntui kovin tyhjältä, jopa yksinäiseltä, vaikka lähimmät ystävyyssuhteet olivatkin säilyneet ja kestävät edelleen.

Toki matkan varrella on ollut lyhyitä kaveri- tai ystäväsuhteita näkeviin ihmisiin. Vasta viime vuosina tilanne on kuitenkin muuttunut. Opaskoiratouhujen kautta tutustuin pariin ihanaan ihmiseen. Heidän kanssa tapaamme muutenkin kuin opaskoirien merkeissä. Välillä tarvitsen apuja milloin mihinkin, ja pelkäsin menettäväni heidät jos ”vaadin liikaa” pyynnöilläni. En ole menettänyt ja toivon heidän pysyvän elämässäni vielä vuosikymmeniä eteenkinpäin.

Rakkaan harrastuksen lopettaminen oli kova pala, ja kuten aiemminkin kirjoitin, elämä tuntui tyhjältä. Toisen korvan leikkauksen jälkeisellä sairaslomalla löysin käsityöt. Pitkäaikainen ystäväni maalipalloajoilta lähtien toi harpun ja lankaa. Pitkäaikainen asiakkaani, josta on tullut ystävä vuosien varrella suunnitteli käsityötapaamista viime keväänä ja käsityötuokioiden myötä syntyi Silmukkasiskot. Minulla ei ole siskoa, mutta koen tiivistä ystävyyttä, vilpitöntä välittämistä Silmukkasiskojen kanssa touhutessa. Heistä on tullut siskoja ja ystäviä minulle. Nykyään uskallan aina vain rohkeammin kysyä neuvoa tai apua käsityöhöni iskiessä ongelma. Tapaamisissa kaikki kyselevät ja neuvovat toisiaan. Toivottavasti minäkin voin tuoda Siskoille edes joskus jotain uutta tietoa tai antaa neuvoa jossakin. He antavat minulle niin paljon, haluan antaa samalla mitalla heille. Samoin toki kaikille muillekin ystävilleni riippumatta olivat he näkeviä tai näkövammaisia.

 On jännää huomata miten tilanne on muuttunut. Vielä joitakin vuosia sitten kaikki ystäväni oli näkövammaisia. Muistan vielä kesällä 2011 kirjoittaneeni täälläkin aiheesta näkevien ystävien vähyys. Nyt minulla on myös näkeviä ystäviä, ja heidän kanssaan tällä hetkellä yhteydenpito on tiiviimpää kuin näkövammaisten. En usko sen johtuvan vammattomuudesta/vammaisuudesta, luulen vaan, että nykyiset harrastukseni vaikuttavat asiaan, eikä se vähennä näkövammaisten ystävien merkitystä tai arvoa. Olen edelleen sitä mieltä, että molempia tarvitaan. Ja ystävyyttä ei mitata sillä onko näkevä vai näkövammainen. Se on epäoleellista ystävyyden tai kaveruudenkin syntyessä ja kestäessä.

Olen onnellinen, että nyt minulla on ystäviä niin näkövammaisissa kuin näkevissä ihmisissäkin. Nyt olen siinä elämäntilanteessa, jota olen toivonut. Muutoksen myötä uskon minusta tulleen rohkeampi touhuamaan myös näkevien mailmassa. En ole enään se ”pelkkä” vammainen muiden vammaisten keskellä. Enkä myöskään laitostunut nuori vammaisten keskellä. Olen aikuinen nainen, joka elää elämäänsä ja pääsääntöisesti nauttii siitä ilman alemmuuskomplekseja. Jos sellainen alemmuusfiilis iskee, se onneksi talttuu melko nopeaan. Vielä kun voittaisin pelon ja jännityksen opiskella näkevien kanssa, se mahdollistaisi englannin opiskelun. Toki se vaatii myös, että luotan itseeni ja siihen, että jopa minä voin oppia vieraan kielen. Vielä joskus ilmottaudun kurssille, se päivä tulee vielä! Voitan pelot ja möröt 😀

Pirteät veljekset – heiluvat hännät

Melkein vuoden tauon jälkeen tavattiin Harmaakuonon veli perheineen. Aika on mennyt hirvittävää vauhtia ja aina treffit on siirtyneet tuonnemmaksi ja tuonnemmaksi. Vihdoinkin siirtoa ei tullut, joten pääsimme seuraamaan veljien iloista jälleentapaamista. Käytiin reilun tunnin lenkillä, jonka aikana koirat saivat hetken nauttia vapaudesta. Kaksi 11-vuotiasta kirmasikin innokkaina, röhkivät samaan tapaan, kakkasivat kävellessään, kantoivat keppiä… Nauttivat olostaan. Hihnassa ja valjaissa meno myös maistui meidän kaksijalkaisten  höpötellessä kuulumisia.

Sisällä teen äärellä pulputus jatkui, jatkui myös koirien hännänhuiske, tassuttelu ja huomion kerjääminen. Kokeillessani veljen rasvapatteja Harmaakuonokin olisi tahtonut tunnusteltavaksi 😀 Ja kun laitoin Harmaakuonolle valjaita myös veli olisi niihin sujahtanut mielellään. Onhan hälläkin oppaan ura takanaan.

Riemukkaan treffauksen jälkeen jatkoimme Harmaakuonon kanssa tuttavan järjestämään Nikken-tuote-esittelyyn. Siellä Harmaakuono keräsi huomion. Sai olla tilassa vapaana, jotta väki sai rapsuttaa. Herrapa hyödynsi tuon ja tassutteli tason luo, jossa keksejä. Ei saa ottaa, vaikka ovat sopivasti kuonon korkeudella. Mitäpä labbisherra tekee??? — kallistaa päätään siten, että korvallaan pudottaa keksejä lattialle. Lattialtahan koira saa syödä – ainakin Harmaakuonon mielestä. Kuuluikin tyytyväinen rouske ja kuulemma selvästi näki tyypin tehneen moisen tietoisesti.

Tuotteisiin pikaisen tutustumisen jälkeen siirryimme Opaskoirakerhoon, jossa tulevan oppaanikin kouluttaja oli puhumassa meille koiran ravitsemuksesta.  Harmaakuono taisi olla hiukan väsähtänyt: unihaukkui luennon aikana. Välillä piti pedata, jos se lattia olisi vaikkapa pehminnyt. Niin ei valitettavasti käynyt – ainakin luulen niin 😀

Valitettavasti myös koirien ruokabisneksessä pyritään tekemään halvalla ja laatu kärsii. Ei toki ollut uutta eikä yllättävääkään. Kuivamuoniin tungetaan viljaa ja herää kysymys onko se koiralle luonnollinen ravinnon lähde? Ei. Onko ihme myös koirilla lisääntyneet allergiat? Mielestäni Ei! Saimme vinkkejä hyvälaatuisista kuivamuonista, tietoa raakaravitsemuksesta ja ylipäätään mitä on hyvä huomioida koiran ruokintaa suunniteltaessa. Ehkä en ala aiheesta paasaamaan tämän enempää, mutta olen iloinen löydettyäni nettikaupan, josta voi tilata korkealaatuista, viljatonta kuivamuonaa.

Kotiuduttua Harmaakuono söi ja pötkähti olkkarin matolle huokaisten. Olihan takana vielä edellispäiviltä Opaskoirayhdistyksen hallituksen kokous ja neulomustreffit. Kokouksessa oli jaksettava aloillaan, mutta neulomustreffeillä sai kollegan leluilla leikkiä ja ihmisrapsutuksia 😀 Siinä samalla Hepa opetteli virkkaamaan. Ja taisinpa saada juonesta kiinni. Nyt vaan harjottelemaan, jotta voin alkaa virkkaamaan istuinalustoja mökille ontelokuteesta.

Nyt Harmaakuono on saanut viettää pari rauhallisempaa päivää. Eilen poika lepäilikin, mutta tänään taas energiaa ja tohistelua tuntuis riittävän 😀 Harmaakuonon levätessä hyppäsin pitkästä aikaa uima-altaaseen. Oli kivaa uida ja tarkoitus on pulahtaa veteen taas ens viikolla. Toki myös ohjelmassa on ollut töitä ja luento otsikolla Kehon kevätsiivous. Luennolla neuloin tuubihuivia, sillä jotenkin oli pysyttävä hereillä. Luento ei ollut tylsä, mutta edellisyön valvoin lähes kokonaan, joten parempi oli olla käsillä puuhaa 😀 Siellä ei kyllä tullut hirveästi minulle mitään uuttakaan.

Varmaan huomaatte, että blogilista lukemistani blogeista on kadonnut?
Viime viikolla ihmettelin jo miten onnistun lisäämään hallintapaneeliin blogeja osoitteiden avulla. Samalla halusin siivota listalta lakkautetut blogit. Ei tullut kummastakaan mitään. Eilisiltana kokeilin uudestaan ja onnistuin hallintapaneelista poistamaan blogeja ja löysinpä senkin miten nettiosotteella blogi lisätään listaan. Homma edistyi toivottoman hitaasti joten aamupäivällä Aata odotellessani jatkoin. Sain lisätyksi kuusi osoitetta. Aikaa kun oli, päätin tulla blogini puolelle  siivoamaan blogilistan ajan tasalle. Löysinkin miten poistot tehdään, lopuksi painoin poista-painiketta kun olisi pitänyt tallentaa… Poistin sitten koko listan enkä toistaseks ole löytänyt mistä saan sen takaisin 🙁 Eli, nyt kun testailen asiaa, täällä saattaa tapahtua ihan mitä vaan. Antakaa reilusti ja rehellistä palautetta, kiitos!

Kuulumisia viikon varrelta

Tällä viikolla on kalenteriin merkattu kaksi matkaa. Toinen on päivän reissu Porvooseen näkövammaiskäsityöporukan kanssa. Päästään shoppailemaan lankoja TT-shopista ja kiertelemään oman halunsa mukaan toki myös vanhassa kaupungissa pikkubutiikeissa. Samaisella viikolla Helsingin messukeskuksessa on mm. Kädentaito-tapahtuma, luomu- ja lähiruoka, sekä outlet-messut. Muovi raha ja lompakko kiittää 😉 Ne kiittää myös toukokuullle varatusta Silmukkasiskojen kanssa tehtävästä  Tallinnan matkasta.  Yövymme siellä, jotta ehdimme kiertelemään paremmin ja nautiskelemaan myös hyvästä ruuasta ja yhdessä olosta.

Eilen vietin hauskan iltapäivän kahden Siskon kanssa. Käytiin palauttamassa vieallista lankaa Novitan lankaDeliin. Sain hyvityksenä samaista lankaa pari kerää, tosin eri väriä. Tummanruskeaa ei enään ollut saatavilla. Samalla kiersimme tarkasti lankahyllyt hypistellen lankoja ja neuletilkkuja. Pariin huiviin löysin langat sekä huovutettavaan kassiin.

Käytiin toisessakin lankakaupassa, josta maltoin olla tekemättä ostoksia. Entisiäkin lankoja on niin paljon vielä neulomatta, että joskus on vaan järjen voitettava lankahingut 😀

Lopuksi istuskeltiin Thehuoneella nauttien valkoisesta appelsiininkukkateestä kera kuivattujen litsi-marjojen. Ne olivatkin mulle uusi tuttavuus. Siskojen syödessä siemenkroisantteja melkein kuola valui, niin herkullisilta ne tuoksui. Ja muistan miten hyviä ne on. Litsit oli ihan  hyviä, ei ehkä kuitenkaan uus herkku. Mut kiva oli viettää aikaa Siskojen kanssa!

Kotiuduttuani päättelin tuubihuivin, jotta pääsin aloittamaan uusista langoista huivin. Teen korinpohjamallilla (1-4 kerrokset: 3o,3n ja 5-8 kerrokset 3n,3o) 120 silmukalla 8mm pyöröllä. Kaverini on pyytänyt vaaleaa tuubihuivia, joten katsotaan tuleeko huivista sellainen minkä hän haluaa.

Viikolla tehtiin hintavertailuja keittiölaattojen ja lattian tekiöiden suhteen. Huomenna avokki ja Aa käyvät parissa paikassa pyytämässä hinta-arviot ja toivottavasti myös jo tilaamassa tarvikkeet. Lattia teetetään jollain laatottajalla. Laatotus tulee n. 15 neliölle. Soviteltiin aikatauluja sellaisiksi, että meille jää firman pyörittämisaikaa ja remontin tekijöille riittävästi remonttiaikaa. Ollaan pähkäilty induktiotasojen vaihtoehtoja, ja ollaan kallistumassa tasoon, jossa kolme levyä rinnakkain ja taakse jää alue missä voi säilyttää esim. mausteita. Mutta katsotaan miten vielä suunnitelmat asettuvat ennen rempan alkamista.

Harmaakuonon veriarvot ovat kaikki viitearvojen sisällä. Itse asiassa sain tiedon jo lääkärikäynnin seuraavana päivänä. Ihanaa kun koira on terve ja oikeasti voi nauttia eläkeläisenä olemisesta tervein paperein. Hammaslääkärikäynnin ajankohta on vielä avoin. Toivottavasti ennen remontin alkamista. Tuossa se pötköttelee tuolini vieressä ja vahtii milloin painun avokin viereen yöpuulle.

Jälleen teidän lukijoiden joukkoon on liittynyt uusi. Minä iloitsen asiasta ja toivon sinunkin viihtyvän täällä. TERVETULOA! 

Aurinkoinen miniloma

Upeiden säiden johdosta saimme toisen talviloman lyhyemmän, mutta ehkäpä sitäkin tehokkaamman. Lähdimme nimittäin pääsiäisen viettoon torstaiaamuna kotiutuen maanantai-iltana. Mökillä vietimme ihanan pidennetyn viikonlopun.  Miten aurinko ja keväthanget voikin tuoda niin paljon energiaa ja hyvää mieltä, endorfiini jyllää.  Joka päivä teimme kahden-kolmen tunnin lenkkejä.  Torstaina kävelimme katsastamaan vieläkö lumikenkäily on mahdollista, ja olihan se, joten muina päivinä lumikengät jalkaan ja menoks.

Olen varmaankin niin etelä-suomalainen kaupunkilaistyttö, että tuntui oudolta maaliskuun viimesinä päivinä harrastaa talviliikuntaa, kävellä järven jäällä jne. No onhan nyt ollut kylmä kevättalvi, mutta aurinkoinen. En kyllä kovin nopeaan muista olenko koskaan kulkenut lumisessa metsässä, kävellyt järven jäällä täällä etelässä maaliskuun loppupäivinä. Joka tapauksessa ulkoilu oli huippuhauskaa ja energiaa antavaa. Millään ei olis malttanut mennä sisälle ruuan valmistukseen. Olisi vaan tehnyt mieli nauttia ulkona auringosta ja mahtavasta säästä.

Sunnuntaina oli lämpimin päivä, joten harjasin Harmaakuonon mökin edustalla. Joimme ennen reippaalle lenkille lähtöä teet kera suklaariisikakkujen kanssa. Aurinko lämmitti ja lumet suli.

Selvästi lumikenkätaidot ja kenkäilykunto on talven aikana parantuneet. Kuljimme paljon moottorikelkkareittejä pitkin. Välillä jälki oli jäätiköllä, välillä kuhmurainen, kuoppainen möykkelikköä. Vauhti huonoissa kohdissa ei pudonnut niin paljoa kuin edelliskerroilla. Myöskin lihasväsymystä ei tuntunut laisinkaan. Perjantaina ja lauantainakin käveltiin myös pellolla ja suolla missä upotti moottorikelkkauraa enemmän. Valitettavasti gps-matkamittari toimi todella huonosti. Se katkesi monta kertaa, liikaa katvealueita kaiketikin. Olisi ollut mukavaa tietää kuinka paljon kävelyä tuli päivien aikana.

Iltaisin ruuan laiton ja aterioimisen jälkeen mukavaa ja rentoa oleskelua. Kahtena iltana saunoimme. Hiukan nukuksissa ollut käsityöintokin heräsi ja perjantai-iltana urakoin leikkelemällä kuutisenkymmentä kahvipussia neljään osaan taitosten tekoa varten.

Aikas hidasta puuhaa, joten pitihän sitä välillä nauttia siemenrieskasta johon lisäsin nokkosta – herkullista 😀

Jos pussien leikkaaminen tuntui hitaalta, niin hidasta vasta olikin suikaleiden taittelu. Sunnuntaina sain aikaan reilut parikymmentä taitosta.

Kahvipussitouhujen lisäksi neuloosikin keräili voimiaan. Lauantai-illan aikana neuloin vihreän tuubihuivin, jonka sunnuntaina jo päättelinkin.

Maanantaina ehdin aloittamaan Teddy-langasta Yönsininen-punaliilatuubihuivin. Mulla jäi pari kerää ponchosta lankoja, joten ajattelin saaduksi tehtyä tuubin.

Ja varmasti rakas Harmaakuono nautti olostaan. Hölkytteli mukanamme vapaudesta nauttien. Arvatenkin oma talja oli iltaisin paras paikka.


Aurinko, raikas kevättalvi, luonnossa liikkuminen, rentoutuminen hyvää ruokaa valmistaen, käsitöitä tehden, saunoen 🙂
Virkistää, piristää, antaa lisäenergiaa, joten arkeen paluu on tapahtunut ja erinäisiä suunnitelmia tehtynä, joten tervetuloa KEVÄT!

Puhtautta ja raikkautta pesupähkinöillä

Olen silloin tällöin lueskellut pesupähkinöistä, mutta ostos on jäänyt tekemättä. Nyt voitettuani blogiarvonnassa pesupähkinöitä pussillisen, olen niiden tuomaan raikkauteen pyykinpesussa täysin lumoutunut. Tuoksu on raikas, luonnollinen, puhdas. Mikä myös on huippua, vaatteisiin ei jää kemiallisia jäämiä ja pähkinän kuoret ovat biohajoavia.

 Puhdistava aine on kuoresta irtoava saponiini, joka liukenee yli 30 asteen lämpötilan veteen. Pieneen kangaspussiin laitetaan muutama pähkinän puolikas ja ne voi käyttää useampaan kertaan. Mitä likasempaa pyykki on sitä enemmän puolikkaita tarvitaan. Pesupähkinät sopii allergioista tai herkästä ihosta kärsivillekin, myös pähkinäallerkikot voivat niitä käyttää. Itse asiassa pesupähkinät eivät ole edes pähkinöitä, vaan luumarjoja kirsikan tapaan.  Pesupähkinät ovat sapindus-sukuun kuuluvan puun hedelmiä, jotka kasvavat villeinä Hiamalaijan seudulla. Niitä on käytetty tuhansia vuosia puhdistukseen, vuoristokylissä aina 1960-luvulle asti milloin länsimaalaiset kemialliset pesuaineet ovat ne syrjäyttäneet. Ja nyt ollaan taas noihin vanhoihin hyviin konsteihin palaamassa niin monessa muussakin asiassa. On hyvä, että herätään luonnollisemmille vaihtoehdoille ja ymmärtämään ettei ne kemiallisesti tuotetut pesuaineet välttämättä ole hyväksi ei meille ihmisille sen enempää kuin luonnollekaan.

Pesupähkinöiden on tiedetty sopivan hyvin villan ja silkin pesuun. Lisäksi niitä on käytetty  shampoona ja luonnonmukaisessa vanhassa intialaisessa lääketieteessä, Ayurvedassa muun muassa psoriasiksen hoitoon.

Pesupähkinäpuut (Sapindus mukorossi) ovat pensaita ja pieniä puita, jotka kasvavat luonnonvaraisina  niin tropiikissa kuin lauhkealla vyöhykkeellä eri puolilla maailmaa. Intiassa ja Nebalissa ne kasvavat villeinä vuoristossa 500-15000 metrin korkeudella. Satoa puista aletaan saada n. 5v, mutta kunnollisia vasta 15v vanhoista. Alueella on monia satoja vuosia vanhoja puita. Hedelmät kerätään käsin maasta ensin kopisteltuaa  jonkinlaisin kepein ne puusta putoamaan. Hedelmät kuivataan ennen myyntiä.

Eräässä nettisivustolla sanotaan myös, että pesupähkinäliuosta voi käyttää puhdistusaineena kodin eri  pinnoilla. Käyttökokemusta ei ole. Ei myöskään erityisen likaisen pyykin pesemisestä. Kokemukseni on muutaman koneellisen verran peruspyykistä. Ihastuin pyykin raikkauteen. Vaatteet jäävät myös pesun jäljiltä pehmeiksi, joten huuhteluainetta ei tarvita.

Meidän mökkeillessä olen saanut kaksi uutta lukijaa. Tervetuloa ja toivottavasti aiheet laidasta laitaan kiinnostaa, tai ainakin osa niistä 😀