Silmien kuivuus ja sidekalvotulehdus

Olen joskus täälläkin valittanut kuivasilmäisyydestä ja yhdistänyt sen kilpirauhasen vajaatoimintaan. Ehkä jonkinlainen yhteys on, mutta ei se ihan koko totuus taida kuitenkaan olla. Olen vaivasta kärsinyt reilun vuoden enempi vähempi koko ajan, vaikka kilppariarvot pysyneet tasaisena. Tulevana perjantaina käyn vuosittaisessa laprakokeessa ja sen jälkeen voi toki asiaa miettiä uudestaan.

Oireet ovat lähinnä oikeassa silmässä. Monia eri kosteustippoja olen kokeillut, mutta silmän ärryttyä ne eivät tahdo auttaa. Syyskuun alussa kävin edellisen kerran silmälääkärissä. Tuolloin tehtiin sama diagnoosi kuin tänäänkin, sidekalvon tulehdus ja kuivasilmäisyys. Tuolloin sain antibiotti-kortisonivoidetta, joka helpottikin oireita, mutta kuurin loputtua oireet palasivat, joten uusi lääketuubi käyttöön. Tammikuun pakkaset eivät tokikaan helpottaneet asiaa, päinvastoin. Oireet pahenivat. Kotona oleva sähkölämmitys, ilmastointi, ulkona tuuli jne sai silmän vuotamaan ja öisin turpoamaan. Meillä onkin ilmankostutin pöhissyt viimeviikot ahkeraan. Varasin lääkärin viime viikon maanantaille, mutta kipeytynyt jalka siirrätti ajan tähän päivään. Nyt minulle määrättiin jälleen samaista lääkevoidetta kuuriluontoisesti ja laitettiinpa reseptille useampi tuubi, jotta voin ottaa kuurin vaivan uusiutuessa jälleen käyttöön. Tuli tunne, että vaivasta on vaikea päästä kokonaan eroon. Nyt kuitenkin nautin lääkevoiteen tuomasta helpotuksesta toivoen ettei ensi yönä tarvitsisi herätä potemaan. Olen myös harkinnut jonkin luteiinivalmisteen hankkimista, joka voisi kohentaa silmän vointia.

Silmän ollessa ärhäkkäimmillään mielessä on käynyt miete ”miksi elimen, josta ei ole mitään iloa minulle on vaivattava? Tekisi mieli poistaa koko silmä”. Kuulostaa varmasti aika raadolliselta ja hurjalta, mutta eipä nyt vakavasti ottaen sidekalvotulehdus ole syy moiseen ratkaisuun enkä sellaista kyllä oikeasti haluaisikaan.

Lähdimme äkillisestä mielijohteesta mökille viettämään pidennettyä viikonloppua torstaista maanantaihin kuun vaihteessa. Tarkoituksena oli ulkoilla paljon. Reippailua saimmekin heti mökille saapumisen yhteydessä, sillä jouduimme tavaroinemme paarustamaan umpihankea pitkin puolisen kilometriä. Voin sanoa, oli raskasta. Otto opasti kuitenkin hienosti ja käänsi meidät määrätietoisesti mökin pihaan. Tuolloin nautimme takan lämmöstä, parista punaviinilasillisesta ja illalla saunomisesta.

Seuraavana päivänä lumikengät jalkaan ja mökkitietä pitkin liikkeelle ajatellen, että kulku tapahtuu auraamattomalla tiellä umpihangessa. Kappas, ensinmmäisen mutkan jälkeen alkoi aurattu osuus. Voi kun olisimme tienneet olisimme joutuneet kulkemaan edellispäivänä tavaroinemme vain alta 100 metriä hangessa. Noh, ei muuta kuin nauttimaan reippaasta kulusta tietä pitkin. Kävelimme mökiltä lähes kolmen kilsan päähän ja takaisin. Tapasimme pari metsästäjää koirineen. Otto olisi kovasti tahtonut leikkimään. Loppumatkasta tunsin rakkojen kehittyvän vasempaan jalkaan. Muuten oli hyvä ja reipas olo. Mökille päästyämme riisuessani totesin yht’äkkiä oikeassa jalassa kiputilan. Jalalla ei voinut varata kunnolla. Alkuillan aikana kipu kuitenkin väheni enkä todellakaan osannut odottaa sellaista yötä minkä koin. Heräsin pari tuntia nukuttuani hirveään pistävään kipuun. Ei auttanut särkylääke, makuuasento oli hirvitys. En voinut nukkua. Lunta ämpäriin ja jalka sinne toi helpotusta. Kipupiste aivan jalan ulkosyrjällä kohdassa missä kantaluu vaihtuu varvasluiksi.

Rauno keitteli minulle teetä ja tarjoili siemenleipää minun kirotessa ja voihkiessa. Jäin sohvalle peiton alle Raunon lähtiessä reiluksi tunniksi lumikenkäilemään raskaaseen keliin. Nukahdin toviksi. Jalka tuntui aavistuksen paremmalta ja elättelin jo toiveita, että kiputila menisi ohi. Noh, illasta se kuitenkin paheni taas. Yön vietin sohvalla nukkuen erittäin vähän. Lumi tuntui parhaiten helpottavan kipua. Sunnuntaina peruin silmälääkärin ja jatkoin potemista. Särkylääkkeetkin loppui. Tutkin netistä jalkojen kiputiloista kertovia artikkeleita ja oireet tuntuivat täsmäävän täysin rasitusmurtumaan. Lääkäriin meneminenkin alkoi nousta varsin korkealle aatoksissa etenkin valvottuani vielä kolmannen yön. Maanantaina kuuden jälkeen lumihoidon jälkeen tapahtui jotain ja kipu alkoi hellittämään. Rauno pakkasi tavaramme ja paarustimme sen satametriä autolle. Sain särkylääkettä. Kotona oltiin puolilta päivin ja arvatkaa miten ihanaa oli nukahtaa pariksi tuntia sohvalle ja alkuillasta uudestaan.

Univelkaa oli kuitenkin kertynyt reilusti, joten väsymystä riitti useammalle päivälle. Tiistaina iltapäivästä jalalla alkoi voida varata. Pysyin kuitenkin kotona jättäen rottinkikerhon väliin ja keskiviikon asiakkaat siirtäen tälle viikolle. Koetin tehdä verkkokauppakurssin ennakkotehtäviä, mutta väsyneenä se oli aika hankalaa. Joka tapauksessa logo tuli valmiiksi ja kaikki muukin tarvittava materiaali avustajani ansiosta. Kiitos Tuula 🙂

Nyt toivon vain silmälle parempaa vointia ja ettei jalka kipeytyisi uudestaan seuraavien viikkojen aikana, sillä tiedossa on ihana mökkiviikko sekä piipahdus Kuusamoon.

Helmet -lukuhaaste 2019 – tammikuun luetut

Päätin haastaa itseni tänä vuonna Helmet -lukuhaasteeseen. Sen lisäksi, että luen kaikki 50 erilaista kirjaa pyrin jokaisesta kirjoittamaan pienen tekstin lukukokemuksestani. Mikään kirja-arvostelujen kirjoittaja en ole, mutta katsotaan kehitynkö vuoden aikana, vai jääkö homma puolitiehen. Tammikuussa lukemistani kirjoista hyväksyin kuudesta kirjasta viisi kirjaa.

2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä: Sirpa Tabet Äidin tyttö
Äidin tyttö oli vuoden 2019 ensinmmäinen lukemani kirja. Siitä on vuosia kun viimeksi olen lukenut Tabetin tuotantoa. Mielestäni hänen ehdottomasti parhaimmistoa on esikoiskirjansa Punainen metsä, Voi minun lintuni, Tähkäyö jaHämärän lapset. Mielestäni Äidin tyttö –kirja oli hyvä, mutta ei mikään helmi. Kirjassa toimittaja Paula Mikkola tutkii pienessä maalaiskylässä kadonnutta tyttöä, jolla on kiltin ja auttavaisen ihmisen maine. Mitä kiltteyden taakse lopulta kätkeytyy ja oliko hän lopulta niin pidetty miltä aluksi vaikuttaa? Toimittajan tutkiessa tapahtumia myös hänen henkensä vaarantuu. (15.1.2019)

32. Kirjan nimessä on ammatti: Christine Lee Kätilön sisar
Myönnettävä on, että Jennifer Worthin Hakekaa kätilö-kirjat on lukematta, joten Christine Leen sisar Jennifer on minulle täysin vieras. Hänen kirjasarjastaan on ilmeisesti tehty suosittu tv-sarjakin. Leen tarina oli mielenkiintoinen, mutta loppua kohden tapahtumat toistivat liiaksi toisiaan. Avioliitto, talon myynti, uudelleen jaloilleen nousu. Pidin kirjan alkuosasta huomattavasti enemmän, jossa kerrottiin lapsuudesta ja nuoruudesta. Välillä todella rankkoja kokemuksia ja ihmetellä täytyy, että miten vanhemmat voivat lapsiaan kohdella kirjassa kuvailulla tavalla. Kirja huokui siltikin rakkautta kirjoittajan vanhempia kohtaan ja sisarella oli täysin oma paikkansa Christinen sydämessä. Löysin netistä Jenniferin kirjojen arvosteluja ja kiinnostukseni heräsi. Onneksi Celiasta löytyi äänikirjoina kaikki kolme Hakekaa kätilö-kirjaa. (15.1.2019)

Antti Heikkinen Kehveli
Kirja ei sopinut mielestäni mihinkään haastekohtaan. Se oli kuitenkin kirjoitettu kiehtovalla tavalla ja hymyn herättävin sanakääntein. Tämän tyyppistä kirjallisuutta luen vähän, mutta esim. Heikkisen Pihkatappi on luettu ja tykkäsin. Kehveli-kirjan alkupuolesta pidin enemmän kaikkine virallisine lohduttajineen ja naurisjuttuineen. Jotenkin minua harmitti Kehvelin katoaminen ja ennen kaikkea syyt siihen. Meni vähän överiksi minun makuuni. Toisaalta Kehveli pysyi Kehvelinä kirjan viimeisiin riveihin asti ja siitä pidin. Kirjan on äänikirjaksi lukenut itse kirjailija, joten Savon murre taipui upeasti ja muutoinkin pidin Antin luennasta. (20.1.2019)

35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä: Enni Mustonen Taiteilijan vaimo
Olen lukenut lähes kaikki Enni Mustosen kirjat ja pitänyt niistä. Erityisesti maininnan ansaitsevat kirjasarjat Vihreän kullan maa, Koskivuori, Järjen ja tunteiden tarinoita sekä uusin kirjasarja Syrjästäkatsojan tarinoita. Mustosen kirjat ovat jouhevasti eteneviä ja vuosien varrella niihin on tullut lisää syvyyttä ja tietynlaista suoruutta. Niinpä aloitin Taiteilijan vaimo-kirjan suurin odotuksin enkä joutunut pettymään. Kirja alkaa Pariisin hulinasta rakastuneen pariskunnan silmin taustalla yhteiset suunnitelmat Suomessa. Kotiin paluun jälkeen Kirsti toteuttaa unelmansa ja perustaa oman ompelimonsa. Kirstin mies Iivon taiteilijan elo ei aina suju toivotulla tavalla, mutta pariskunnan rakkaus ja välittäminen auttaa kestämään läpi vaikeiden aikojen Suosittelen kirjaa luettavaksi. Itse kuolaan jo seuraavan Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan Sotaleski kirjan äärelle. (5.2.2019)

17. Kirjassa on kaksoset: Sarah Crossan Yksi
Minulle ns. säekirjallisuus oli uusi tuttavuus. Runoja en juurikaan lue ja siksipä hiukan olin epäileväinen aloittaessani kirjaa. Yksi kertoo siamilaisten kaksosten Gracen ja Tippin tarinan jotenkin aidolla tavalla. Vaikka kirja oli fiktiota, se oli hyvin todentuntuinen arjen kuvauksineen.Säekerronta sopi hyvin kirjan tunnelmaan. Minusta kirjassa käsiteltiin erilaisuutta hienolla tavalla ja todenmukaisesti miten kanssaihmiset kammoksuvat sitä. Tytöt joutuvat lukioiässä suurien päätösten eteen ja kirjan loppu liikuttaa syvästi. (5.2.2019)