Epäonnistunut issikkavaellus

Eilisen vaelluksen jälkeen en ollut endorfiinihuuruissa, pikemminkin valitettavasti päinvastoin. Aina ei vaan hommat mene putkeen. Pikkupakkanen taisi tulla yllätyksenä kaikille ja se, että maasto on jäistä, paikkapaikoin todella liukasta. Meitä oli ratsailla kuuden hengen ryhmä + ohjaaja ja joku toinen tallin ihminen. Minulle ja ystävälleni sattui hevoset joille ei oltu vielä laitettu hokkeja jalkaan. Ennen maastoon pääsyä on ylitettävä asfalttitie, joka on kalteva, laskee alaspäin tien reunoja kohden. Tielle päästyämme hevoseni liukasteli ja pysähtyi. Olo oli todella epävarma ja pelottava. Laskeuduimme ystäväni kanssa hevostemme selästä ja talutimme hyvin varovasti kipittävät hevoset tien yli. Takas selkään ja maastoon. Hevosemme edelleen liukasteli ja nautinto hepostelusta kaukana. Eräässä alamäessäkin olin satavarma, että kohta kaadutaan ryminällä. Ei kaaduttu!!!

Ohjaaja ehdotti tölttäämistä päästyämme vähän sulempaan maastoon. Oloni oli todella epävarma enkä ollut yhtään innostunut niinpä jatkoimme käyntiä. Tuntui jotenkin kamalan pahalta, että minun takia himmailtiin. Tosin ystäväni totesi, että vaikka näkeekin ei ole kovin innokas tölttäämään liukastelevalla hevosella. Jonkin aikaa ratsastettuamme tuli täysin sula kohta ja minäkin rohkaistuin ja pääsimme tölttäämään. Minulla oli tosin hevonen, joka ravaa. Pääsin treenaamaan keventämistä ja se sujuikin hyvin. Se olikin itselleni se ainoa positiivinen asia vaelluksen aikana. Ryhmässämme oli pari vierasta henkilöä, jotka kai kokeneempia ratsastajia ja ystäväni oli huolissaan vauhdistamme ja siitä ettei he saa vaelluksesta tarpeeksi. Jakaannuimme. Jäimme hokittomien hevosten kanssa perän pitäjiksi ja kun tulimme tölttäys- ja laukka-paikoille lähdimme tallustelemaan kohti tallia. Mieli maassa, mutta turvallisesti pääsimme tallin pihaan. Taasen tien ylityksessä laskeuduimme hevosten selästä alas. Ja voi miten varovasti ne sipsutti eteenpäin ja niitä sai kannustaa kulkemaan. Tallin pihassa vermeet pois ja harjailua. Harmitus mielin, mutta onneksi näkövammainen ystäväni pääsi kokemaan laukan hurman muiden hokillisten hevosten kanssa.

No ens sunnuntaina harjoitukset jatkuvat kenttätunnin merkeissä. Toivottavasti tuolloin kotiin palaa taas iloinen Hepa ratsastuksen jälkeen. En vielä luovuta!!!

Kotona suihkuun ja syömään avokin valmistamaa pasta-ateriaa, jonka jälkeen matkasin Silmukkasiskomiittiin Oton kanssa. Kukaan ei voinut olla huomaamatta saapumistamme. Otto oli hurjan innostunut kahdesta kissasta, mutta kissat eivät Otosta. Hetkellinen kaaos, uikuttava koira, tassut rapisten lattiassa, sihisevät kissat ja huutoa ”kohta puree” ja ”nyt se puri”. HUIH!!! Toinen kissa purasi isäntäänsä tämän ottaessa sitä Oton ulottuvilta pois. Otto istui eteisessä ulisten kun kissat vietiin yläkertaan. Ei yrittänyt perään, ehkä tiedosti olevansa kissojen mielestä talossa liikaa. Onneksi tilanne normalisoitui, mutta hetkellisesti oli sellainen olo ettei eilen olisi kannattanut liikahtaa kotoa mihinkään. Onneksi Siskojen seurassa saa terapiahoitoa huonommankin päivän jälkeen. Neuloskelua ja kynttilöiden pyörittelyä. Siinä kului muutama tunti mukavasti ja nopsaan. Kotiin palatessa oli taas jo hyvä mieli, vaikka toki Oton käytös harmittikin. Toisaalta eläimet on eläimiä reakoivat aidosti miltä niistä milloinkin tuntuu.

Kädentaito-messut Tampereella

Ei sitten olleetkaan ihan pienet messut 😀 :O NELJÄ ISOA HALLIA, jos lasketaan myös Kivi ja Korut-tapahtuma mukaan. Ja vaikka ei laskettaisikaan, silti hengästyttävän isot messut. Viikolla aiemmin tutkaillessani näytteilleasettajien luetteloa sain pienen aavistuksen messujen koosta. Siitä huolimatta väen paljous ja hallien koko yllätti.

Lauantaiaamuna lähdimme matkaan kolmen Silmukkasiskon kanssa. Neuloin reippaana tyttönä kauluria koko matkan ajan. Messukeskuksen tuntumaan päästyämme järkytyimme autojen paljoudesta. Parkkipaikat olivat täynnä. Yllättävän nopeasti kuitenkin saimme ostetuksi messuille liput ja takit narikkaan.

Ensiksi suuntasimme C-halliin, joka oli kait se toiseksi isoin halli. Etenimme hiljalleen standilta toiselle. Novitalla oli iso messuosasto ja siellä myös hirmuisesti väkeä. Ostin sieltä veljieni tyttärien lahjoihin lankaa, mutta nyt viikolla tulikin ilmi, että väärän väristä. Nyt on pakko saada oikeaa lankaa mahdollisimman pian, jotta saan neulomukset valmiiksi ajoissa. Huomenna olen menossa Helsingin messukeskuksessa oleville messuille missä myös Kädentaito-puoli. Kauhukseni totesin ettei Novita ole siellä, joten lankaongelma ei ratkennutkaan niin kätevästi kuin toivoin. Päätin nimittäin tytöille neuloa ponchot ja olisin tarvinnut lisää Teddy-langasta punaliilaa, mutta joko minä ymmärsin värien kuvailut väärin tai Sisko langan värin mitä hain. Yön sinistä Teddyä on nyt sitten muutama kerä lisää ja sitä on ennestäänkin ponchoihin riittävästi. Mutta, toivottavasti pääsen pian ostamaan punaliilaa ja ehdin saamaan ponchot vielä valmiiksikinNovitalla oli kahdella eurolla pyöröpuikkoja ja virkkuukoukkuja. Ostin 4mm ja 5mm pyöröt bambusina. En oikein muilla nykysin haluaisi neuloakkaan. Toki messuilla oli paljon muitakin firmoja, jotka myivät lankoja lankojen hintojen vaihdellessa suuresti. Sorruin ostamaan mm. lenkkimohairia punaisena, sekä löysin sopivat langat kaverini kauluriin. Pari joululahjaakin sain ostetuksi. Avokille löysin 100% merinovillaa olevat karvatossut tummanharmaana. Täydelliset mökkikäyttöön :d

Päivän aikana pidimme kaksi taukoa. C-hallin kiertämiseen meni monta tuntia. Katselimme mm. miten mehiläisvahaöljystä piirrettiin kortteihin kuvia. Monilla oli erilaisia näytöksiä käsityötekniikoista. Paljon niksejä paperiaskarteluun, korttien tekoon. Esiteltiin keramiikkaa, helmikorujen valmistusta jne. Paljon myös vaate- ja sisustusmyyntiä koruja unohtamatta. Siinä Siskojen opastuksessa kulkiessa huomasi heidän luetellessa mitä kaikkea on, luettelo alkoi toistamaan itseään.

A-halli, joka oli isoin halli piti kiertää jo vähän valikoiden ja joutusammin. E-hallia ehdimme hiukan vilkaisemaan. Siellä olisi ollut ruokia. Suklaata ostinkin. Sitten messut sulkeutuikin siltä päivältä. Eli, yksi päivä ei riitä perusteelliseen kiertelyyn, mutta ihana päivä siitä huolimatta.

Mukava päivä jatkui majottautumisella Omena-hotelliin. Matkan varrelta piti parin Siskon napata parit Ceo-kätköt :D:D ja hotellihuoneisiin vietyämme tavarat he lähtivät viemään auton parkkiin ja palatessaan kätköilemään. Me jäätiin toisen Siskon kanssa neulomaan.

Siinä neuloessa nälkä keräili voimiaan ja lähdimmekin Plehnaan syömään, jossa olikin herkullinen ruoka ja todella ystävällinen palvelu.

Hotellille palatessamme etsiskelimme tovin jotain web-kameraa, joka liittyi Ceo-kätköilyyn. Siltä erää kameraa ei löytynyt, mutta aamulla tytöt löysivät sen. Kätköily ilmeisen koukuttavaa :D:D Ehkä itsestäkin, jos olisi voinut jotenkin osallistua etsimiseen.

Jäin nukkumaan aamulla parin Siskon suuntaessa kätköjä etsimään. Aamupalan jälkeen neuloimme ennen ”lähtökahveille” menoa ja sainkin kaulurin tehdyksi levennyksiin asti kotimatkan aikana. Sää oli tuulinen Einon riepotellessa vähän kaikkea. Auton ratista sai varmasti pitää lujasti kiinni. Joka tapauksessa hieno viikonloppu Silmukkasiskojen kanssa. Ihanan kärsivällisesti he opastelivat minua ja kertoili mitä kaikkea messuilla on, lukivat ruokalistoja jne.

Kotona oli hiljaista, sillä avokki oli mökillä koirien kanssa. Sunnuntai-iltana ei rapissut tassut eikä koirat huokailleet, eikä avokkikaan äännellyt… Katselin telkkaria ja neuloin neulekranssiin päällistä. Sen sainkin maanantai-iltana valmiiksi. Nyt puikoilla on jo toinen päällinen ja kauluriin eka levennys tehty. Tuo väärien lankojen osto harmitti ja lamaannutti hetkeksi käsityöt. Tiistaina töiden lomassa loin silmukat ponchoon ja neuloinkin muutaman kerroksen. Eilen valitessani lankoja mukaan päivän tohinoihin, totuus valkenikin KAIKKI onkin Yön sinistä… Mutta näitä sattuu ja kyllä nuokin langat tulee varmasti neulotuksi. Nyt kuitenkin treffailemaan Nukkumattia, jotta jaksaa messuilla ja illalla vielä raakasuklaa-kurssille.

Lopettamispäätös

Olen kirjoittanut tätä blogia kolme vuotta ja reilut kolme kuukautta. Aika tarkalleen vuoden kauemmin olen toiminut alueellisen opaskoiratoiminnan yhteyshenkilönä täällä pääkaupunkiseudulla. Vuosittain olemme järjestäneet paljon erilaisia tapahtumia luontoretkistä kaupunkiliikkumisharjoituksiin, teemailloista pikkujouluihin, peesarikoulutuksiin jne. Vuosittain tapahtumia on ollut toistakymmentä, joten järjesteltävää on riittänyt. Tämä aika on ollut mielenkiintoista ja opettavaistakin, mutta on tullut aika muutoksen. Jatkossa haluan osallistua niihin tapahtumiin mitkä minua kiinnostaa ja ilman järjestäjän vastuita. Haluan olla tavallinen koirakko Oton kanssa muiden koirakoiden joukossa. Vapaaehtoistyöstä ei saa tulla taakkaa eikä se saa alkaa ahdistamaan. Peli on vihellettävä ajoissa poikki, marttyyriksi ei tarvitse ruveta. Jos jatkajaa ei heti löydy, se löytyy aikanaan. Tätä ajatusta olen viljellyt aina ja nyt toteutan omalta kohdaltani.

Hiljalleen huomasin etten enään nauti järjestämisestä, ja että ahdistun minulle heitettäessä ideoita tai toiveita siitä mitä voitaisiin tapaamisissa puuhata. Pohdin lopettamista pitkään, pohdin sitä paljon, jauhoin asiasta avokille varmasti kyllästymiseen asti. Lopulta annoin itselleni aikaa lomaviikkomme loppuun tehdä päätös. Ja sain päätetyksi, lopetan yhteyshenkilönä toimimisen. Sovimme muiden työryhmässä olevien kanssa, että jään pois helmikuun ekana viikonloppuna olevan viikonloppukurssin jälkeen. Olen ollut hotelliin yhteyksissä tms. hoitanut alustavia valmisteluja viikonloppua ajatellen, joten hoidan osaltani hommat loppuun. Sen jälkeen on jonkun toisen vuoro astua remmiin.

Päätöksen jälkeen on ollut vähän haikeakin olo, mutta suurin tunne on helpotus. Asian vatvominen ja pohtiminen oli yllättävän kuluttavaa. Nyt päätös on ja sen mukaan eletään. Hoidan kaiken mitä olen luvannutkin ja annan toiminnalle oman panokseni ja helmikuun alussa voin todeta toimineeni 4.5 vuotta ja siirtyä hyvällä mielellä sivuun järjestäjän vastuista, IHANAA!!

Keittiö ennen ja nyt

Meillä tehtiin viime keväänä keittiöremontti. Kaikki uusittiin jääkaappia ja pakastinta lukuun ottamatta. Suurin syy remontille oli keittiön epäkäytännöllisyys; korkeita kaappeja joissa kapeat hyllyt. Itselläni mittaa vain 156 cm eikä tuo avokkikaan ole minua kuin 11 cm pidempi. Keittiöjakkara siis molemmilla ahkerassa käytössä ja esim. kuiva-aineiden saaminen jo toiselta hyllyltä hankalaa. Lisäksi työtasoissa oli jo jonkinlaisia kulumia ja tiskikone hajoamispisteessä. Parkettilattia keittiössä kahden koiran taloudessa ei myöskään kovin toimiva ratkaisu. Etenkin tuo Harmaakuono kuljettaa vettä suussaan ja sitä tippuu lattialle 😀 Kynsien jälkiä oli riittämiin ja niitä on edelleenkin muissa yläkerran huoneissa. Joskus on aika hioo lattiat.

Vanha keittiö

Parketti sai väistyä laattalattian tieltä, korkeat kaapit vaihtui vaakakaappeihin, keraaminen liesi induktioon, valkoinen lipasto työtason jatkeeseen, jonka alla koirien ruokailupaikka laatikostojen välissä.

Työtasoja laskettiin viisi centtiä standardista. Puutaso tuntuu käteen mukavalta ja tuo lämpöä ja kodikkuutta keittiöön. Olen ihastunut työtasojen alapuolella oleviin laatikostoihin, isoja laatikoita minne mahtuu hyvään järjestykseen niin astiat kuin kuiva-aineetkin. Laatikot pysyvät paljon paremmin järjestyksessä kuin liian korkeat kapeilla hyllyillä varustetut kaapit. Ja nuo vaakakaapit on myös huiput. Ovi nousee ylöspäin ja pysyy avoinna stopparinsa ansiosta, ei tarvitse pelätä saavansa ovea naamaansa, tai lyövänsä päätään siihen. Esim. lieden oikealla puolella olevassa kaapissa on yleisimmät mausteet. Kokatessa ovi voi olla avoinna ja kun valmista, ovi kiinni 😀 Tykkään myös työtason jatko-osasta, jossa kaksi laatikostoa joidenka välissä koirien ruoka- ja juomapaikka. Kapea hylly purkeille on kätevä. Purkeista saa helposti napsittua simenet yms. mitä haluaa. Korotettu tiskikone on myös paikkansa ansainnut.

Valokuvat uudesta keittiöstä otettiin vasta jokin viikko sitten. Auringon valo tulee kovin alhalta eikä Aa ollut tyytyväinen kuviin. Ilmeisesti kaikki ei kuvissa näytä edukseen, esim. nuo maitolasiset vaakakaapit, mutta ehkä näistä kuitenkin muutoksen huomaa??
Monethan ovat vannoutuneita vaaleiden keittiöiden ystäviä, vaikka nykyisin myös värillisille kannattajansa löytyy. Avokki on mieltynyt erityisesti ruskeaan. Pohdimmekin paljon tuleeko keittiöstä liian ruskea tai synkkä, mutta vaaleneehan keittiö ylöspäin ja ehkä sitä kautta tuo avaruutta. Palaute on ollut ihastelua keittiöstä ihmisiltä keitä luonamme on käynyt. Eihän tokikaan kaikki varmaan pidä lopputuloksesta eikä tarvikkaan, mutta meille keittiö on toimiva eikä avokkikaan joudu kärsimään häikäsystä tai vääränlaisista kontrahdeista. Olemme tyytyväisiä ja päivä päivältä pidän lopputuloksesta enemmän ja enemmän etenkin nyt kun tavarat, ruoka-aineet ovat löytäneet paikkansa. Nyt ei muuta kuin nauttimaan herkullisen ruuan valmistuksesta uudessa toimivassa keittiössä.

Viikon teema KÄSITYÖT

Vaikka viikko on vasta puolessa on jo nyt selvää, että käsityöteemalla mennään. Työrintamalla on kovin hiljaista huomista lukuun ottamatta, joten on ollut aikaa paljon tehdä käsillään. Tosin eilinen meni vähän harakoille menkkavitutuksen ja harmaansään ahdistuksessa. Onneksi sain jonkin verran neulottua kauluria, joka menee pukin konttiin samalla kun kävin äänilehtiä läpi, mitä artikkeleita niistä haluan säilyttää ja mitkä menevät suorilta roskiin. Tarkotus oli tehdä mehiläisvahakynttilöitä, tumman vihreästä mehiläisvahasta kuusen muotoisia kynttilöitä. Maanantaina avokin ja Aa:n shoppaillessa tein hunajan värisiä keskipitkiä ja pitkiä kynttilöitä. Avasin ruokailutilan ikkunasta säleverhot ja nostin ne ylös, annoin auringon paistaa sisään. Tuli ihan kevättalvinen olo, vaikka marraskuun alkupuolella ollaankin. Oli kiva fiilis ahkeroida kynttilöiden parissa ja hunaja-levyt jo loppuivatkin. Nyt kuuset odottaa vielä tekiäänsä :D:D

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä loin silmukat tuubihuiviin, jossa neulon Yön sinisellä Teddy ja vaalean harmaalla -Säde -langoilla. Tuolloin alotin myös tuon pinkin kaulurin, joka menee lapsuuden ystävälle joulumuistamisena. Noiden kahden neuleen välillä olen näinä päivinä sitten vaihdellut. Tuubihan tulee nopsaan, koska Teddy on niin paksua lankaa ja mukana kulkee vielä toinenkin lanka. Kauluria väännän 3mm puikoilla, joten ei ihan niin nopsaan synnykään. Ja kyseessä on tuo Ambitus-kauluri, mutta vielä en ole levennyksissä. Kahdella aikaisemmalla kerrallahan olen niiden kanssa takunnut. Nyt jännittää miten käy. Joko olisin oppinut???

Jo kesällä neuloin ekan neuleen paperinarusta, joka tulee valokranssiin. Tein neuloksen 56 silmukalla ja 12 mm puikoilla aina oikeaa-neulosta kunnes neulos 50 cm korkea. Nyt viimeksi ollessamme mökillä sain aikaan toisen neuleen ja kolmattakin alotin. Siinä oli vaan vääränlaista paperinarua, joten se neulos ei toiminut. Joka tapauksessa olin tänään kaverini luona tekemässä kaksi valokranssia valmiiksi. Aika sujahti nopsaan ja mukavasti teetä hörppien ja käsitöitä tehden.

Ensiksi led-valot kieputellaan renkaan ympärille, tulee renkaan koosta riippuen kaksi tai jopa kolmekin kierrosta. Paperinarusta neulottu neulos taitellaan kaksinkerroin ja ommellaan käsin putkeksi renkaan ympärille. Ompeleen ei tarvitse olla kovin tiukka. Ja kun putki on valmis se venytetään renkaassa kohtaamaan päät ja ne ommellaan lopuksi yhteen. Led-valot, jotka kransseissa ovat toimivat paristoilla, 4 aa-paristoa. Tokihan kranssiin voi laittaa myös sähköllä toimivat valot. Kävin ostamassa valot heti lokakuun alussa ja silloin ei vielä kaikki jouluvalovalikoimat vielä olleet saatavilla. Avokki ja Aa toivat maanantaina oikeanlaista paperinarua, joten pariin kranssiin pitäisi vielä neulokset neuloa.

Jos alkuviikko on mennyt käsityöjuttujen merkeissä, niin menee loppuviikkokin. Huomenna ehtii ehkä vähemmän, mutta lauantaiaamuna matkaamme ihanien Silmukkasiskojen kanssa Tampereen Kädentaito-messuille. Eilisiltana kävin tapahtuman kotisivuilla ja kyllä taitaa olla luvassa paljon kaikkea ihanaa langoista ja uusista ideoista alkaen. Osaakohan sitä olla järkevä? Jos olisin fiksu, mutta kun en ole… En lähtisi koko messuille. Lauantaina järjestelin lankalaatikkoni ja totesin niitä olevan ihan kohtuullisen paljon. Järkeväähän olisi neuloa entiset pois ja sitten vasta harkita uusien ostoa, mutta kun… mennään messuilemaan, niin… Voih!!! Tää taitaa kuiteskin olla aika ihanaa hulluutta ja moni neuloosista kärsivä varmasti tunnistaa oireet???

Labpisenergiaa neljän koiran voimin :D

Toissalauantaina saimme mökille vieraaksi kavereiden mukana kaksi ihastuttavaa labpisnuorukaista. Nelisen tuntia pieniä rauhottumisen hetkiä lukuun ottamatta koirat leikkivät, painivat, nujusivat keskenään. Meidän ihmisten nauttiessa salaattia ja siemenrieskaa sekä myöhemmin kahvin kanssa pannaria koirat malttoi kutakuinkin pysyä aloillaan. Sisätiloissa kun ei riehuta – ei ainakaan paljoa 😀 Mutta ulkona senkin edestä :D:D

Koirista pienin on alle kuusi kuukautta, mutta isompien kanssa leikkiminen oli selvästi ihan parasta puuhaa. Vaalea uros on vuoden ja reilut kolme kuukautta. Otto taas 2.5v, joten nuorta innokasta energiaa riitti. Harmaakuono miltein 12-vuotiaana ei riehunaan jaksanut niin osallistua. Toi kyllä meille keppiä, jotta sitä heitettäisiin. Vieraiden tehdessä lähtöä Harmaakuono haastoi nuorukaisia leikkiin 😀 Mukava iltapäivä koirien parissa. Arvatkaapa vaan oliko meillä vieraiden lähdettyä väsyneitä koiria? Ja niin myös kuulemma vieraidemme kotona rauhallisia karvakasoja 😀

Nuorin saa kunnon höykyytystä

Otto valmiina hyökkäykseen :O
Marraskuussakin voi kastautua lähdepohjaisessa lammessa, eikä veden kylmyys tahtia haittaa 🙂

Rakas Harmaakuono <3

Ja nuoriso hyväntuulisena painimassa

Otto velmuilemassa

Harmaakuonon ikioma aarre -keppi

Jos sade tympii…

Tilaa Hepa paikalle ratsastamaan 😀
Oikeasti, se kannattaa!!!

Täällä etelässä eilisiltana alkoi tuuli tuivertaan ja vettä tulla riittämiin. Vielä aamulla keli vaikutti todella karsealta ja mietinkin valmistautuessani lähtöön kohden ratsastustuntia, että pidänkö hepostelusta niin paljon, että haluan kastua läpimäräksi vapaa-ehtoisesti??? No ei muuta kuin lämpimästi päälle ja kalvotakki, joka pitää niin tuulta kuin vettäkin, ylle ja menoks. Ja kas kummaa, sade oli loppunut perille päästyämme, IHANAA!!!

Meitä oli tänään vain kaksi ratsastamassa ja vakio-ohjaajamme sairastuttua meillä oli sijainen. Aluksi taasen kiertelimme kentällä käyntiä hahmotellen kentän muotoa, jonka jälkeen alettiin kiinnittämään huomiota oikeaan istuntaan hevosen selässä. Jälleen sain ohjeistusta nojata enemmän taaksepäin ja uutena pitää käsiä koholla about navan korkuudella. Harjoittelimme taasen pysähtymistä ja liikkeelle lähtöä. On jännää miten hevonen pysähtyy syvien vatsalihaksien jännittämisellä ja ohjista hiukan pidättämällä. Tehdessämme käännöksiä ja voltteja huomasi miten usein liian vahvasti kädellä vetää ohjasta ja pohjetyöskentely on vajavaisempaa, vaikka ilmeisesti ohjista ohjauksen pitäisi olla aika pieniliikkeistä ja käskytykset tulla pohkeilla. Tälläkin kertaa hevoset yrittivät fuskata hakeutumalla keskelle kenttää, mutta ei niin paljoa kuin viimeksi.

Ratsastin hevosella, joka ei tölttää vaan ravaa. Pääsinpä muistelemaan keventämistä ja kyllähän se oikea rytmi löytyikin aika helposti. Kai se on vähän kuin uimaan oppiminen, kerran opittua, se tulee tuolta jostain takaraivosta jatkossa pienen hakemisen jälkeen. Haastavaa oli pitää ravi yllä, keventäessä tahtoo unohtua käskytys pohkeilla, tai ehkä oikeammin ei vaan osaa tehdä montaa asiaa saman aikaisesti jaloilla; pumpata etureisillä ja puristaa pohkeita. Eiköhän sekin sieltä tule kun riittävästi harjoittelee.

Nyt kun meitä oli vain kaksi saimme yksilöllisempää ohjausta ja jälleen taisi oppien arkkuun jäädä jotain uutta. On ihanaa ratsastaa, tuntea hevosen kanssa yhteen kuuluvaisuutta, huomata kehityksen, oppia lisää ratsastamisen hienoudesta. Tunnilla kaikki muu unohtuu, joten samalla ratsastus toimii hyvänä pään nollaajana. Hieno harrastus siis!

Nyt näin ratsastus-endorfiineissani voisinkin käynnistellä kynttilätehtaan ja antaa sen jälkeen neuloosille vallan. Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille tuulesta huolimatta.

HAND-I-HAND-IKAPP-päivässä

Eilen vietettiin kolmella Espoon ruotsin kielisellä koululla HAND-I-HAND-IKAPP-päivää ja minua pyydettiin Sökövikens skola,:niin puhumaan opaskoirista ja näkövammaisuudesta seiskaluokkalaisille. Koululle oli kokoontunut päivää viettämään kaikki kolmen ruotsin kielisen koulun seiskat. Olen ollut samassa tapahtumassa joskus vuosia sitten esittelemässä maalipalloa. Pelasimme näytösottelun, jonka jälkeen oppilaat pääsivät itse lajia kokeilemaan. Nyt saavuin paikalle Oton kanssa, jolla häntä heilui iloisesti ja opettajien huoneen naulakolla yritti kovasti työkaverin Pekon kanssa ottaa painimatsia 😀 Koirat rauhoittuivat ja siirryimme avajaisiin.

Avajaisissa esiintyi näkövammainen muusikko Riikka Hänninen ja loppuhuipentumana opaskoiransa Kessu pääsi laulamaan. Oppilaat hiljentyivät hienosti kuuntelemaan. Välillä puheen sorina kohosi Riikan jututettua tai laulatettua yleisöä. Oton piti ihan hiljaa vastata Kessulle tämän vedettyä soolonsa 😀

Liikuntasalista avajaisista siirryimme luokkahuoneisiin ryhmiemme kanssa. Päivän aikana puhuin kahdelle eri ryhmälle. Kielitaito ei todellakaan riittäisi ruotsiksi opaskoirista eikä näkövammastakaan kertomaan. Puhuin suomeksi ja ilmeisesti kaikki ymmärsivät. Otto köllötti vierelläni rauhallisena valjaissa. Puhuin siitä ettei opaskoiraan saa ottaa kontaktia silloin kun sillä on valjaat. Loppupuolella tuntia otin Otolta valjaat pois ja oppilaat saivat rapsutella koiraa ja Otto kulkikin nuoren luota toisen nuoren luo häntä heiluen. Taisi poika nauttia saamastaan huomiosta. Vielä oppilaiden tehdessä lähtöä luokasta yksi poika kysyi ”saanko vielä vähän rapsuttaa”, ja saihan poika kun valjaat oli vielä tuolin selkänojalla :D:D

Oppilaat saivat myös kysellä minulta. Ekassa ryhmässä kysymyksiä tuli enemmän. Kysyttiin mm. ”Miten maksat kaupassa”, ”, ”kuunteletko musiikkia tai radiota”, ”Miten voit matkustaa” jne… Kysyttiinpä myös opaskoiraksi sopivia rotuja ja miten peesariksi pääsee. Ihailtavaa oli miten rauhallisia oppilaat olivat, ylimääräistä pulinaa ei juurikaan kuulunut. Heidän asiallisuuttaan ja ystävällisyyttään arvostan suuresti. Eräskin tyttö tarjoutui jakamaan muille oppilaille esitteet, jotka minulla oli mukana. Toinen puolestaan toi käteen pistekelloni, joka kiersi oppilailla minulta kysytyn kysymyksen ”mistä tiedät paljonko kello on” jälkeen. Kokemus oli miellyttävä ja ehdottomasti jos on tarvetta voin osallistua uudestaankin. Minua nimittäin etukäteen vähän jännitti mitä touhusta tulee, sillä joskus vuosia sitten olin jollain helsinkiläisellä koululla maalipalloesittelyä pitämässä toisten kanssa. Muut olivat myöhässä pahasti ja ennen käytännön kokeilua minun piti kertoa lajista oppilaille. Ryhmä möykkäsi koko ajan ja vitut ja haistattelut lensivät. Ei siis minulle, mutta eivät he kyllä minua kuunnelleetkaan. Nyt oli aivan erilaista ja tykästyin nuoriin.

Tuntien vä lissä oli ruokailu kouluruokalassa. Siellä tapasimme naisen, joka oli kertomassa viittomakielestä. Opettajainhuoneessa tavattiin myös liikuntavammaisia, jotka olivat samalla tapaa pitämässä esitelmää jostakin vammaansa liittyvästä. Minusta on todella upeaa, että tällaisia koulupäiviä järjestetään ja toivottavasti se karkoittaa edes hiukan ennakkoluuloja, pelkoja erilaisuutta kohtaan ja lisää suvaitsevaisuutta. Ja jos voin omalta osaltani vaikuttaa asenteisiin positiivisempaan suuntaan erilaisuutta kohtaan osallistun mielelläni omalla pienellä panoksellani. Lähden kyllä siis uudestaankin opaskoirista tai näkövammaisuudesta ylipäätään kouluille kertomaan. En toki siitä halua elämän tehtävää, mutta sillointällöin. Kyllä pääsääntöisesti haluan olla ihminen, joka muistetaan muusta kuin vammaisuudestani.

Jos huomenna liikutte Tampereella, menkää ihmeessä Apuvälinemessuille, pääsette Liikuntamaassa kokeilemaan erilaisia vammaisurheilulajeja, Pime Cafessa nauttimaan kahvit ja pullat pimeässä huoneessa jne.

Kolmen ponchon kuukausi :)

Lokakuun aikana valmistui kolme ponchoa, joten eiköhän hetkeksi ole ponchoja neulottu riittävästi :D:D

Ystäväni pyysi minua jo kesällä neulomaan äidilleen joustinneuleponchon Talvella neuloin samoilla väreillä joustinneuleponchon Teddy-langasta. Nyt levennykset on neulottu punaliila-langalla. Työ aloitetaan 60 silmukalla ja levennykset tehdään viimeisestä oikeasta silmukasta ennen kahta nurjaa, ja jälkimmäisen nurjasta silmukasta. Eli, tuo kaksi nurjaa pysyy samana koko työn läpi. Oikeat silmukat lisääntyvät ja näin oikeasilmukkaraidat leventyvät.

Toinen ystäväni halusi puolestaan lapselleen ponchon, jonka neuloin samalla ohjeella, mutta alotus 52 silmukalla. Eikä mulla ollut tarpeeksi lyhyellä kaapelilla olevaa 8mm puikkoa, joten siirryin suoraan kaula-aukon ”tiukennukseen” vitosen pyöröllä. Nyt minua jännittää tuliko ponchosta sopivan kokoinen. En ole aiemmin tehnyt lapsen koon vaatteita. Tyttö käyttää 128 cm vaatekokoa, joten toivotaan parasta. Lupasin ystävälleni, että saa palauttaa, jos koko on mennyt vikaan.

Hulluuksissani päätin soveltaa joustinneuleponchon ohjetta. Lopputulos on ehkä hiukan liian leveällä kaula-aukolla oleva poncho. Lanka: Drops Andes mix (65%villa 35%alpakka, puikot 9, 30 astetta)
Loin 8mm pyörölle 60 silmukkaa, neuloin 4 kerrosta oikeaa silmukkaa ja värin vaihtuessa tumman siniseen vaihdoin vitosen pyörön ja aloin neulomaan joustinneuletta *2o, 2n* Levennykset tein joustinneuleponchon ohjeen silmukkamäärillä, mutta nurjat tein oikeina. Ja ensinmmäisestä levennyksestä eteenpäin neuloin sileää neulosta harmaita raitoja lukuun ottamatta, jotka tein nurjin silmukoin viiden kerroksen raitoina.

Syyskuun puolella neuloin äidin ollessa mökillä seuranani tilaustyönä uusvillasta tuubihuivin. Toivomuksena oli ettei villa kutita, ja että huivi on korinpohjaneuloksena.
Lanka: Ara Dalegarn (100%villa, puikot 7-8, käsinpesu)
Neuloin kasin pyöröllä ja 120 silmukalla
Kerrokset:
1-4 *3o, 3n*
5-8 *3n, 3o*
Langan paksuus vaihtelee samaan tapaan kuin Novitan Sylvia-langassa, jota ei kai nykyisin ole enään saatavana. Lanka ja siitä tullut neulos tuntui pehmeältä ihoa vasten eikä onneksi saajaakaan kutita.

Mökillä ollessani joskus syyskuussa tein elämäni ensinmäisen kaulurin, johon tuli etu- ja takakappaleet ja tietystikin pääaukko 😀 Lanka: Drops You mix (50%alpakka, 40%villa, 10%pellava, puikot 9, 30 astetta käsinpesu)
45 silmukkaa
3 kerrosta oikein, jonka jälkeen jatkuu sileänä neuloksena.
Kaula-aukon kohdalla neulotaan 7 silmukkaa, päätellään 31 silmukkaa, neulotaan 7 silmukkaa
Seuraavalla kerroksella neulotaan 7 silmukkaa, luodaan 31 silmukkaa ja neulotaan 7.
Takaosa on pidempi kuin etuosa. Viimeiset kerrokset ennen päättelyä neulotaan oikealla silmukalla. Poimitaan silmukat kaula-aukkoa varten, Ensinmäisellä kerroksella tarvittavat kavennukset, jonka jälkeen joustinneule *2 o, 2n* jatketaan haluttuun korkeuteen.

Näin joulun alla tonttulassa on pakko miettiä tarkasti mitä uskaltaa julkaista ettei mahdolliset lahjan saajat vaan pääse näkemään lahjaansa ennakkoon, joten loput työt esittelyssä myöhemmin 😀

Rentoa lomailua – käsitöitä, kokkaamista ja ulkoilua

Lomaviikko on sujahtanut tiivistetysti otsikon kertomalla tavalla. Rauhallista ja rentouttavaa, eikä sadepäivätkään ole tunnelmaa pilannut.

Parina iltapäivänä olen käynnistänyt mehiläisvahakynttilätehtaan muotoillen hunajan värisistä mehiläisvahalevyistä keskipitkiä kynttilöitä. Mehiläisvahassa on miellyttävä ja tunnelmallinen tuoksu, sopii sadepäiviin. Tehtailija meinaa vaan olla turhan hidas, haluaisin kynttilöitä syntyvän nopeampaan tahtiin. Toisaalta kuitenkin mielummin huolellinen työskentely ja hyvä lopputulos kuin vauhdilla puolihuolimattomasti muotoillut kynttilät. Maltti on siis valttia tässäkin asiassa.

Ja jos kynttilätehdas ei ole ollut tarpeeksi tuottoisa neuloosi on oirehtinut tuottoisasti. Olen neulonut tilaustyönä lapselle joustinneuleponchon. Etsin lasten poncho-ohjeita laihoin tuloksin, joten rohkaistuin soveltamaan. Joustinneuleponchohan Teddy-langalla aloitetaan ohjeen mukaan 60 silmukalla ja pituutta työlle tulee 68 senttiä. Tosin en ole koskaan mitannut pituutta täsmällisesti. Nyt alotin työn 52 silmukalla. Tein levennykset kuten alkuperäisessä ohjeessa, työlle tuli mittaa jotain reilut 40 cm. Ja nyt arveluttaa tuliko alaosasta sittenkin liian leveä. Poncho on menossa 128 vaatekoon omaavalle tytölle. Odotan siis jännityksellä hetkeä milloin tyttö pääsee ponchoa testaamaan.

Ponchon lisäks puikoilta on valmistunut tuubihuivi sekä valokranssiin neulepäällinen. Ja nyt illalla aloitin vielä toista neulepäällistä. Mulla on tarveaineet neljään valokranssiin. Kahvipussisuikaleitakin on mukana, mutta niihin en ole vielä koskenutkaan, mutta vielähän tässä on sunnuntai-iltaan aikaa 😀

Olemme syöneet viikon mittaan aika kevyesti. Grillikausi on ohi, mutta mökillä on aikaa kokkailla lenkkien ja käsitöiden lomassa. Kahtena päivänä on ollut keittoruokaa, maanantaina valmistin linssi-kookoskeittoa ja keskiviikkona bataatti-porkkanasosekeittoa.

Linssi-kookoskeitto
2-3 dl vihreitä linssejä
1 tölkki kookosmaitoa
1 punasipuli
2-3 valkosipulin kynttä
ripaus mustapippuria ja suolaa
Linssit keitetään vedessä ja kun ovat kypsiä liika vesi pois. Lisätään kookosmaito, sipulit ja muut mausteet. Kiehautetaan ja ei muuta kuin nauttimaan herkullisesta ja täyttävästä kasvisateriasta. Uunissa paistoin siemenrieskaa, joka täydensi aterian.

Bataatti-porkkanakeitto
3 keskikokoista bataattia
4 porkkanaa
1 chili tai oman maun mukaan
mustapippuria ja suolaa
Loraus kermaa
Bataatti ja porkkanat keitetään ylikypsiksi, jonka jälkeen sauvalla muussiksi keitinveteen. Halutessaan loraus kermaa. Chili hienonnetaan ja sekaan kuten myös suola ja mustapippuri. HYVÄÄ! Bataatti samettinen ja makea, porkkana vahva ja chili tuo kivasti keittoon potkua. Yhdistelmä toimii!

Tiistaina oli vuorossa ruokaisa salaatti. Pilkoin ja maustoin broilerrintafileet soijalla, voilla, carrylla, valkosipulilla ja mustapippurilla. Annoin ennen paistumista maustua muutaman tunnin. Salaattiin laitoin perinteisten kurkun, tomaatin ja jäävuorisalaatin lisäks artisokan sydämiä ja Parmesan-juustoa. Loraus oliiviöljyä ja mustapippuria. Yhdistelmä toimi ja salaatti vei nälän mennessään. Ja mikä on ollut upeeta, myös avokkini on pitänyt viikon kokkauksista kasvisruokia myöden. Itse asiassa linssikeittoa hän ehdottaakin välillä ruuaksi, ja nyt bataattikeittokin upposi masuun enemmän kuin hyvin. Kermaviili antaa muuten keittoon kivaa pehmeyttä. Laittaa annoksen päälle lusikallisen kermaviiliä, nam!

Eilen maustoin jauhelihan tomaattipyrellä, mustapippurilla, jauhelihamausteella, punasipulilla ja valkosipulilla. Paistoin maustumisen jälkeen. Keittelin perunat, vedet pois ja muussiksi, bataattikeitosta jääneet kermat joukkoon ja soseeksi. Näinpä syntyi jauhelihaperunasoselaatikko, joka uuniin reiluksi puoleksi tuntia. Annos oli niin iso, että sitä riitti myös tälle päivää.

Eilen nautimme auringosta käyden puolentoista tunnin lenkillä. Kokeilin miten Oton kanssa sauvakävely onnistuisi. Vetoa ei tahtonut hommaan olla tarpeeksi. Hetkittäin homma sujui kohtalaisesti, mutta ajoittain koira käveli rinnallani. Hommaa pitää siis treenata myöhemmin lisää. Ongelmalliseksi kulkemisen teki vesilätäköt joita riitti mökkitiellä ihan riittämiin. Joka tapauksessa ulkoilu upeassa syyssäässä oli ihanaa. Lenkin jälkeen istuskelimme tunnin verran nuotiolla rauhallisuudesta nauttien. Tuntui hyvältä istuskella, tuntea nuotion lämpö, kuulla tulen rätinä ja varpusten sirputus. Illalla vielä maanantaiseen tapaan sauna. Molempina iltoina saunoessa sateli vettä. Saa nähdä miten huomenna käy. Toivottavasti päivällä olisi ainakin poutaa, sillä saamme vieraita ja koirat koirakavereita :D:D