Viikko itikoiden pistettävänä ja muiden öttiäisten purtavana

Viikko vierähti nopsaan Hartolassa mökkeillen äitin ja avokin kanssa. Tuota kesäistä viikkoa on mukavaa muistella nyt oman mökin edustalla saunan lämpiämistä odotellessa ja linnun visertelyä kuunnellessa. Avokki haravoi raivaamaansa heinää ja Harmaakuono pyörii ympärillä keppi suussaan. Päivällä kasattiin lammen rantaan kivistä nuotiopaikka. Pihapiirissä julmetusti kiviä, joten saadaanpahan ne hyötykäyttöön.

Mutta siis viime viikko vietettiin Hartolassa maanantaista maanantaihin. Tuon viikon aikana ei kertaakaan aterioitu sisällä yhtä iltateehetkeä lukuun ottamatta. Ruuatkin valmistettiin nuotiogrillissä perjantaisia broilerjauhelihapihvejä ja letun paistoa, perunoiden keittämistä, kanamunakastikkeen ja pinaattimuhennoksen valmistusta viikon varrelta laskematta.

Nuotiogrillissä valmistui herkulliset kasvisnyytit, lohifile, possupihvit, pikkusiiat. Mukana ei tietenkään ollut koko maustevarastoa, mutta pitkälle päästiin mustapippurilla, suolalla, barbequella, yrttimausteella, tuoreilla yrteillä, valkosipulilla ja sipulilla voita unohtamatta

Ensinmmäisenä iltana valvoimme pitkälle aamuyöhön. Saunomisen ja uimisen jälkeen istuimme mökin terassilla kesäyöstä nauttien ja innostuimmepa paistamaan nuotiolla vielä hirvimakkarat.

Etenkin alkuviikosta kärsittiin itikoista ja muista öttiäisistä. Nuotiossa pitämällä tulta saatiin niitä vähän karkotettua, joten tuli loimotti joka päivä myös ilman grillauspuuhia. Äiti ja avokki keräsivät pihapiiristä käpyjä ja heiniä, jotka toivat savua palaessaan ja öttiäiset pysyi vähän loitommalla.

Kun valmistin meille fetasalaattia, kannoin ainekset mökin terassin pöydälle ja ei muuta kuin kokkaamaan 😀

Ja sama juttu valmistaessa raparperi-mansikkapiirakkaa

Mökin rannassa oli soutuvene, joten kävimme melkeinpä joka päivä soutelemassa.
Toisen airon lavasta oli puolet pois, joten venettä oli vaikeaa pitää suunnassaan. Mun soutaessa pyörimmekin ympyrää 😀
Silti, kivaa ja hyvää liikuntaa 🙂

Avokki nautti soutelusta ja välillä innostui ottamaan homman puolittain treenin kannaltakin

Myös äiti ja Harmaakuono pääsivät nautiskelemaan venematkasta yhdessä ja eerikseen
 
Äiti halusi päästä onkimaan monien vuosien jälkeen, niinpä kävimme parina iltana soutelemassa järvellä ja onkimassa. Matoja ei löytynyt, joten ekalla kerralla meillä oli syöttinä katkarapuja. Salakat kyllä söi, mutta ei tarttuneet koukkuun.
Itse en ihastunut onkimiseen sinänsä. Koin sen vähän turhauttavaksi ja pitkävetiseksi puuhaksi. En tiedä olisiko ollut toisin, jos olisin nähnyt kohon liikkeet??? Nautin kuitenkin siitä rauhasta mikä järvellä vallitsi auringon laskun aikaan. Vesilinnut huutelivat, kalat hyppivät veden pintaan, järvi aivan tyyni. Siinä kyllä hermo lepää.
Toisella kerralla meillä oli matojakin, mutta edelleenkin salakat kävi syömässä eivätkä koukuttuneet. Äidillä oli tärkeä tehtävä veneessä huolehtia ettei onkemme mene sekaisin. Ja välillä olikin touhua, kun koukku tarttui kaisloihin tai lumpeisiin 😀 En tiedä miksi äidillä tässä näin tuima ilme, ehkä juuri on ollut tiukat paikat onkien kanssa 🙂
Ihan ilman kalaonnea ei jääty, sillä avokin onkeen tarttui ahven. Ehkä 10-15 cm. Eipä saatu nuotiolle kalaa tai kalasoppa-aineksiakaan, joten ahven pääsi takaisin uiskentelemaan.

Ja kun madot loppui katsottiin netistä onkitaikinan ohjetta ja löytyikin perusohje, jossa vettä ja vehnäjauhoa.
Äitihän sellaisen valmisti ja avokki istuskeli rantakivellä onkien kunnes turhautui. Kalat napsi taikinan 😀
Tässä kuvassa ei vielä ole turhauma iskenyt ja mäkin viivähdin kivellä tovin kunnes lähdin äidin kanssa uimaan.
”Välikommenttina” totean nyt olevan yön jo pitkällä. Saunoimme avokin kanssa reilusti toista tuntia lammessa pari kertaa polskutellen. Polttiaiset kiusasivat aika reippaasti. Saunan jälkeen perinteisesti iltateehetki ja tämän tietokoneen kanssa taistelua. Nettiyhteys ei ole kovin kaksinen täällä, joten tämänkin postauksen valmiiksi saaminen voi olla aika haasteellinen. Nyt kuitenkin jatketaan vielä Hartolan tunnelmissa, sillä huomenna en tänne kerkiä. Meille tulee yövieraita kahden koiran kanssa, joten huomisilta on pyhitetty muulle touhuamiselle 😀
Hartolassa uimme joka päivä ja viikon aikana vesi lämpeni hurjasti. Loppuviikosta järvessä olisi voinut uiskennella ja pelleillä ties miten pitkään. Myös Harmaakuono uiskenteli paljon. Herralla aina keppi suussa 😀
Vaikka valotus on vähän persiillään on ”pakko” jakaa järvestä myös pelleilykuvia 😀 Hauskaa!!!

Rakastan kesässä järvessä pulikointia ja nautin kun sain viikon aikana uida joka päivä monta kertaa. Vikana päivänä avokki souti mut laiturista ehkä 100 metrin päähän ja rantaa myöden uin laituriin. Se oli ihanaa.
Harmaakuonolle viikko oli myös lomaa. Työvermeitä ei juurikaan tarvinnut ylleen pukea ja kyllä herra naatiskeli. Keppi suussa juosten ja touhuillen.
Ja Harmaakuono hyvin aktiivisesti ruinusi, että sille heitettäisiin keppiä. Opaskoirille ei sitä paljoakaan tehdä, mutta olen tuosta säännöstä tinkinyt lomatapauksissa, sillä herra rakastaa saada hakea keppiä ja etsiä sitä! Silloin kun työvermeitä ei ole kuvioissa nauttikoon. Älkää kuitenkaan koskaan heittäkö opaskoiralle keppiä ilman käyttäjän lupaa!

Mökissä ei valitettavasti ollut sopivaa pannua millä letut paistaa nuotiolla. Äiti innostui viikon aikana kahdesti paistamaan lettuja ja olihan ne herkullisia tuoreiden mansikoiden kanssa. Valitettavasti lettupäivien iltoina meinasi levottomat jalat muistutella olemassa olostaan.
Mutta silti, herkullista 😀
Ja pitihän Harmaakuononkin saada omansa 😀
Ensin vaan täytyi odottaa lupaa
Ja tulihan se lupa vihdoinkin 😀
Ja kyllähän kesään kuuluu vihtominen, joten lähiympäristössä kävellessämme avokki ja äiti tekaisi kolme vihtaa. Jokaiselle oma 😀 Niillä sitten läiskittiin antaumuksella, avokin kanssa niin innokkaasti, että kärkilehdet irtoilivat 😀

Viikon aikana kuulimme monien lintujen ääniä. Valitettavasti kukaan meistä ei ole lintujen kovinkaan hyvä tunnistaja. Lokkien huudon tunnistaa lähes jokainen, joten mekin. Kuikka kajautteli iltaisin, pari kertaa joutsenet töräytti ja kävipä rannassa sorsaemo poikueineen katsastamassa keitä mökillä majailee 😀

Ja mehän siellä vietimme ihanan kesäisen lomaviikon. Sää vain parani päivästä toiseen.
Ja nyt rakkaat lukijat totean itseni melkoiseksi jääräksi… Enhän voinut kömpiä unille ennen kuin tämä tuli valmiiksi. Välillä kaatui ruudunluku ja useampaan kertaan nettiyhteys katkesi. Tässä tämä nyt kuitenkin on 😀

7 Replies to “Viikko itikoiden pistettävänä ja muiden öttiäisten purtavana”

  1. Nämä sadepäivät kun seuraa vaan toisiaan on kyllä todettava meillä olleen sään puolesta huipputuuri tuolla Hartolan viikolla. Ja siksipä se niin ihanaksi kesäviikoksi muodostuikin…

  2. Kuulostaa kivalta kesälomalta! Avokkisi ilmeisesti näkee, vai? Mietin vain aiemmin, että eikö ole hirveän hankalaa kaikki mökkijutut, jos ette kumpikaan näe, kun olin jostain aiemmin ymmärtänyt, ettei hänkään näe, mutta ilmeisesti se oli vain omaa kuvitelmaani.

  3. Näkövammoja on eri asteisia. Henkilö, jolla on näköjäännettä on vaikeasti heikkonäköinen, heikkonäköinen tai lievästi heikkonäköinen. Henkilö, joka ei nää mitään, tai erottaa vähän valoa ovat sokeita.

    Itse olen sokea, en erota valoakaan.
    Avokki on heikkonäköinen, hänellä puuttuu tarkan näön alue, eli ei nää lukea tai muita pikkutarkkaa puuhaa tehdä. Hänellä on kuitenkin jäljellä liikkuma- ja värinäköä. Häntä auttaa myös paljon menneisyytensä: maatalon isäntä, joten monet hommat onnistuvat vanhasta muistista. Ehkä vähän hitaammin tai soveltaen, mutta onnistuu kuitenkin.

    Osasinkohan yhtään vastata selventävästi kysymykseesi/ihmettelyysi???

  4. Juu, osasit. Olin vain mielestäni jostain lukenut, että olette molemmat ihan kokonaan sokeita ja ihmettelin, että miten sitten siellä mökillä miehesi pystyy tekemään tiettyjä asioita tai miten uskaltaa lähteä soutelemaan. Koska minä olen joskus onnistunut jäämään keskelle järveä ilman aavistustakaan mihin suuntaan pitäisi lähteä, vaikka näössäni ei ole mitään vikaa! 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *