Syksyinen viikonloppu – hyvä lämmin mieli

Vietimme ihanan pidennetyn viikonlopun mökillä. Lähdimme sinne torstaiaamusta kotiutuen nyt alkuillasta. Olimme mökillä myös edellisviikonlopun. Silloinkin menimme torstaiaamusta ja palasimme maanantaiaamuna kaupunkiin. Molempina viikonloppuina oli kovin tuulinen sää ja vettäkin satoi reippaanlaisesti aika-ajoin. Edellisviikolla torstaina oli mukavan lämmintä, joten vietimme päivän ulkona Raunon kehitellessä puisia kynttilän jalkoja ja minun neuloessa tuntikausia kaulaliinaa. Vasta kahdeksan jälkeen maltoimme sisälle sään viilentyessä. Viikonloppuna kokkailimme yhdessä lapin ukon keittoa, josta tulikin oikein herkullista. Ulkoilimme sadekuurojen välissä pihapuuhia tehden. Tottahan toki saunoimme myös ajan kanssa.

Nyt viikonlopuksi saimme vieraaksemme äitini. Vietimme käytännössä torstain ja perjantain ulkosalla. Torstaina vietimme tovin sisällä valmistaen lohikeittoa ja syöden sitä. Vaatetta vain lisää illan viiletessä ja nuotioon tulet. Päivällä aiemmin vähän pihapuuhastelua rupattelun ohessa. Nuotiolla istuskellessa ropsautteli pieniä sadekuurojakin. Sisälle maltoimme kuitenkin vasta liki puolilta öin.

Perjantaina aamu tuntui kovin kolealta ja tuuliselta. Sadekuurojakin ropsautti jokusen. Lähdimme kuitenkin kävelemään ns. ympyrälenkki. Äiti keräsi karvalaukkuja sekä kangasrouskuja matkan varrelta. Istuimme hyvän tovin kannon päällä teestä nauttien. Kuuntelimme mitenkä haavan lehdet havisivat tuulessa ja tuoksuttelimme syksyn ihania metsän tuoksuja.

Retkemme aikana sää lämpeni huomattavasti. Palattuamme mökille ryhdyimme heti lihapadan valmistukseen. Rauno laittoi nuotiota ja me äidin kanssa pata-ainekset pataan. Sitten pata paikoilleen ja nuotioon tulet.

Äiti ryhtyi perkaamaan kerätyt sienet ja laittoi ne likoamaan. Eilen ne keitettiin ja suolattiin. Nyt meillä on pariin sienisalaattiin suolasienet säilöttynä.

Koska ruuan valmistus aloitettiin vasta retkemme jälkeen sen valmistuminen myös kesti pitkälle iltaan. Meillä oli kuitenkin oikein tunnelmallista ulkona tuulen huminaa kuunnellen ja rupatellen. Tuntui tavallaan kovin lämpöiseltä, mutta toisaalta syyskosteus pyrki iholle. Annoimme padan hautua viitisen tuntia ja kyllä kannen aukaisun jälkeen mökkiin levisi herkullinen tuoksu. Laitoimme pataan bataattia, paprikaa, punajuurta, sipulia, valkosipulia, sian ja naudan lihaa, Provencen yrttejä, jauheena lihalientä ja himpun suolaa.

Eilinen oli se viikon tuulisin päivä ja lämpötilakin putosi lähes kymmenellä asteella. Enään ei ollut oikein ulkona istuskeluun sopiva sää. Sateen välillä tyhjensimme kasvihuoneesta ruukut. Muutoin aika kului kirjojen, neulomusten parissa. Söimme lohikeittoa. Illalla saunoimme ja tuulen tyynnyttyä kuuntelimme hiljaisuutta.

Tänään oli mukava syyssää, mutta aika meni mökin siistimiseen, tavaroiden pakkaamiseen ja ruuan laittoon. Toin pois mm. kaikki käsityölangat, sillä säiden viilentyessä hiiret saattavat tulla sisälle rellestelemään. Nyt palattu kotiin ja arkinen tohina voi alkaa erittäin onnistuneen mukavan ja voimaannuttavan viikonlopun jälkeen.

Lopuksi minun on ehkutettava vähän Raunon käsityö/rakennustaitoja, sillä kuvissa oleva nuotiogrilli on hänen suunnittelema ja keväällä muuraama.

Loppukeväästä/alkukeväästä Rauno maalasi varaston punaiseksi.

Elokuussa puolestaan Rauno suunnitteli ja rakensi kaivon päälle laitettavan puisen rakennelman.

Kehon puhdistuskuuri CellResett-ohjelmalla – aattoillan tunnelmia

Eilen vietimme äitini 70-vuotissynttäreitä aterioimalla yhdessä ja käymällä ostamassa äidille Icebug:in kitkakengät lahjaksi. Lisäksi kaunis kukkakimppu, joten kukkia rakastava äiti sai niin kauneutta kuin tarpeellistakin. Ihana oli samalla tavata veljiä perheineen. Liian harvoin tulee yhteyttä pidetyksi ja tavatuksi. Olisikohan tämä siltä osin parempi vuosi?

Olen liki kahden kuukauden ajan käyttänyt FitLinen ravintolisiä: optimaalisettiä, aminohappoja ja jogurttia. Olo on kohentunut huimasti ja yöunen laatu parantunut oleellisesti. Olen päättänyt ottaa seuraavan askeleen kehoni hyvinvointiin, sillä huomenna aloitan CellRESETT -ohjelman mukaisen puhdistuskuurin. Kuurin pitäisi kehoa puhdistaessaan antaa sysäys aineenvaihdunnan toimimiselle. Odotukset ovat korkealla, joten toivottavasti en joudu pettymään.

Hetkittäin iskee epävarmuus voiko ohjelma toimia, onko se liian raju, entä jos se vain saakin pahaa aikaan. Olemme kasvatetut ajatukseen, rasva on pahasta. Olen toki nyt vuosien aikana oppinut, että rasvoja tarvitaan, jotta rasva-aineenvaihdunta toimii. Uskon, että monesti syömme ihan liian vähän hyviä rasvoja.

Sanotaan myös, että ihminen tarvitsee suolaa ainakin hiukan. Kun olin syksyllä 2012 detox-kuurilla, siinäkin jätettiin suola, sokeri ja viljatuotteet pois. Suolan pois jäämistä en pitänyt ongelmallisena. Tuolloin puhdistautuminen perustui kasvisruokiin, nyt lähdetäänkin proteeiniviikolla liikenteeseen ja kasvikset tulee mukaan viikolla kaksi. Punaista lihaa ei syödä. On jännittävää nähdä miten hyvin onnistun maustamaan kalat, kanat, tofut ja onnistunko niin hyvin ettei totaalista kyllääntymistä iske. Onneksi yrttien käyttö maustamisessa on entuudestaan tuttua.

Kuurilla puhtaan ruuan lisäksi käytetään ravintolisiä. Edellä mainittujen lisäksi mukaan tulee omega-valmiste sekä puhdistava yrttitee. Huomenna se sitten alkaa, kiehtovaa, jännittävää, kiinnostavaa mitä tuleman pitää. Olen lukenut, että myös moni kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsivä on saanut kuurista jämähtäneeseen aineenvaihduntaansa apua. Olen tosin lukenut myös siitä ettei kilppariongelmainen saisi hiilihydraattien määrää laskea liian alas, mutta eihän proteeiinivaihe kestä kovin kauaa. Haluan luottaa siihen, että vastuuntuntoiset ihmiset ovat tätä minullekin suositelleet. Ja ainahan tällaisille ryhtyesssä vastuu on minun. Siksipä omaa kehoa on kuullosteltava, antaa viestin tulla perille. On toimittava kehon vaatimalla tavalla. Jos nyt menen täysin metsään, en epäile tunnustaa sitä. Jos saan avun haluan kertoa senkin.

Eli, huomenna se 28 päivän puhdistus alkaa, jonka jälkeen on ns. kahden kuukauden optimointivaihe, jonka aikana opin tuntemaan mitkä ruoka-aineet minulle sopivat ja mitkä eivät.

Talviloma

Vietimme talvilomaa helmikuun viimeisellä kokonaisella viikolla. Minun lähtiessä edeltävänä perjantaina Siljan kanssa Kökariin, avokki matkasi mökille touhuamaan. Minun ja Oton matkaan lähtö tapahtui aamuviiden aikoihin. Aamun ja aamupäivän aikana tuli neulottua ahkerasti tuubihuivia. Neulomisintoa riitti vielä siis lauttamatkallekin 🙂

Lauttamatkan aikana sumu hälveni ja loppupäivän saimmekin nauttia auringosta. Minun ja Siljan kohokohta oli ehdottomasti tervaleppälehdossa urpiaisparvi, jonka alle pääsimme lintujen ääntä tallentamaan. Tallenteessa kuuluu hauskaa rapinaa, lintujen ruokailurapinoita 🙂Paluumatkalla majapaikkaan tallentui sinitiaisten heleää laulua. Päivällisellä söin ehdottomasti parasta janssoninkiusausta mitä koskaan olen syönyt. Yhdeksän maissa kömmimme jo unille, sillä pitkä päivä uuvutti onnelliset lintuharrastajat. 🙂

Seuraavana aamuna lähdimme kahdeksan maissa taasen retkeilemään. Yöllä oli ollut pikkupakkanen, kaunis kirpeä kuura-aamu. Tallensimme svengaavaa talitiaista ja iloisesti visertäviä viherpeippoja, kuljimme kuuraisilla kallioilla, juoksutimme Ottoa vapaana, keräsimme lepänkäpyjä ja meriruokoa.Herkullisen lounassalaatin jälkeen liikuimme autoilla saarta kiertäen. Aurinko meni pilveen ja tuuli yltyi. Satamassa oli todella kylmä muiden katsellessa kaukoputkilla mm. uiveloita. Liikkeessä vielä tarkenikin, mutta seisoskelun myötä tuuli meni luihin ja ytimiin. Pienellä kyläkävelyllä kohdalle osui isolepinkäinen. Päivällisen yhteydessä pääsimme tutustumaan Saaristolaisleivän leivontaan. Illalla saunoimme ja projektimme tallentaa sadan eri lintulajin äänet syntyi 🙂

Sunnuntai valkeni hyvin tuulisena ja pilvisenä. Rauhallinen aamu aamupuuroineen ja pienen kävelyn merkeissä. Kotimatkalla satamassa ehdimme vielä katselemaan lintuja ja korviini kantautui laulujoutsenten äänet. Matka sujui pohdiskellessa projektimme blogille nimeä ja miten blogissa projektia esitellään. Paraisissa pysähdyimme syömään. Päästyämme kotikonnuille minun ja Oton matka jatkui vielä mökille, jossa olin vähän ennen yhdeksää.
Tarkemman retkikertomuksen Kökarin viikonlopusta voi käydä lukemassa Täältä. Suosittelen lämpimästi, sillä pääsee kuuntelemaan samalla upeita tallenteita.

Maanantaiaamuna saimme Maria-ystävän Thean ja Millin kanssa visiitille. Koirien kirmailtua pihassa nautiskelimme teet kuulumisia vaihtaen. Päivä jatkui äidin saapumisella. Tein meille ruuaksi jauhelihatäytteisiä paprikoita. Iltaa vietimme nuotiolla terästetystä kaakaosta nauttien. Taisihan siinä mailmakin parantua aika tavalla 🙂

Seuraavana päivänä ulkoilimme pihapiirissä auringosta nauttien. Tuuli oli hyisen kylmä, mutta linnunpönttö saatiin paikoilleen ja Ottoa kirmautettua 🙂Ruuaksi valmistui äidin ikiherkullista maksakastiketta ja perunoita. Illalla saunoimme ja viettelimme rauhaisaa iltaa. Edellisiltainen nuotiotunnelma taisi vähän verottaa itse kunkin reippautta. Seuraavana päivänä lähdimme kävelemään pelloille ja metsäteille. Minulla ja äidillä oli sauvakävelysauvat. Paljon näkyi jäniksien jälkiä. Oli myös ilmeisesti metsäkoirien tassut jälkensä jättänyt. Kauempaa kuului pyssyjen pauketta ja koirien haukkua. Lunta oli aika vähän, Viljankorret puskivat lumen alta läpi.Reippailun jälkeen poseerasimme mökin pihapiirissä lammen rannassa olevien kuusien luona.Äiti, jota Otto seurasi tiiviisti koko äidin vierailun ajan 🙂

Ulkoilun jälkeen maistui äidin paistamat letut kera itse tehdyn vadelmahillon ja kermavaahdon. Ulkona tuuli yltyi yltymistään ja illaksi saatiin melkoinen lumipyry. Mökissä oli kodikkaan tunnelmallista äidin täyttäessä ristikoita, avokin kuunnellessa Luonto-Suomen talvi-iltaa ja minun editoidessa Kökarin lintunauhoitteita. Oli hyvä olla rakkaiden kesken. Koko aikaa ei tarvitse olla puhumassa tai tekemässä porukalla jotain. Välillä voi olla omissa touhuissaan ja silti nauttia läheisten läsnäolosta. Ateriaksi valmistui riistakäristystä ja perunamuusia. Illalla katselimme Sykkeen ja nautiskelimme iltateet.

Torstaiaamuna äiti pakkasi tavaransa ja valmistautui kotimatkaan. Lunta oli satanut edellisillan ja yön aikana niin paljon, että äidin lähdettyä pistimme avokin kanssa lumikengät jalkaan ja suksisauvat käsiin lähtien reippailemaan reilun tunnin ajaksi. Kävelimme pitkin peltoja ja ponnistelimme ojien kautta seuraaville peltoaukeille.

Reippailun jälkeen sauna lämpimäksi ja nauttimaan saunan lämmöstä.

Perjantainen lumikenkälenkkimme venähti pariin tuntiin. Nyt kiertelimme metsäteitä ja polkuja pitkin. Kuulimme hömötiaisen ja käpytikan ääntelyä. Pilvisyys väistyi ja loppupuolella reippailua jo aurinko paistoi. Kuvaushetkellä vielä pilviharso peitti taivaan.Lenkin jälkeen valmistin makaroonilaatikon, jota riitti seuraavallekin päivää. Illalla yritin laihoin tuloksin tallettaa saunan ikkunan kautta pöllöjen ääntä. Tosin minulla ei ole aavistustakaan onko mökin lähistöllä moisia lintuja, mutta piti kokeilla. No Lopputulos oli olematon. Liian tuulista sanoisin nyt tietoisuuteni lisäännyttyä.

Lauantaina aurinko paistoi ja sää oli täydellinen. Lumikengät jalkaan ja nauttimaan. Kuljimme pelloilla, metsäteillä ja lopulta innostuimme vielä kiertämään ns. ympyrälenkinkin. Liki kolme tuntia sujahti eikä sittenkään olisi malttanut lopettaa, mutta olin aika uupunut reippailumme jälkeen. Ihanaa joka tapauksessa oli. Ei mitään väliä väsymisestä.Taisi Ottokin väsähtää, ainakin päätellen unikiepistään.

Ruuan jälkeen sauna lämpimäksi ja pitkä saunominen rentoutuen. Olo oli onnellinen. Iltateetä ja huovutuskurssipostauksen aloittelua, mutta uni voitti. Seuraavana päivänä tavarat kasaan, mökki siistiksi ja teksti huovutuskurssista valmiiksi ennen kotiin paluuta. Tälle lomaa ei paljoa säät olisi voineet olla paremmat. Kyllä ulkoilu, reippailu, kevättalvi ovat vaan niin voimaannuttavia.

Syksyinen luonto

Mökin pihassa olevista omenapuista vain toisessa oli seitsemän omenaa, mutta kovin moni on kertonut ”hukkuvansa” omenoihin ja niitä on toivottu ihmisten tulevan keräämään. Nuo muutama omppu mitkä saimme herkutella avokin kanssa suoraan puusta olivat todella herkullisia. Nyt meillä on äidin keräämiä omenoita kotinsa lähistöltä. Kyllä on ihanaa nauttia ompuista joita ei tarvitse kuoria ja jotka eivät ole ällöttävän vahan peitossa.

Pihlajan marjoja on sitten senkin edestä. Esim. ”huussipolun” vieressä olevassa pihlajassa on niin paljon marjoja, että oksat taipuvat polun ylle kaareksi ja marjatortut osuvat päähän. Viikonloppuna linnut viihtyivät puussa ruokailemassa. Kuului jännittävää naksuttavaa ääntä eikä lintuja tuntunut pahemmin häiritsevän meidänkään läsnäolo.
(Kuva on napsastu marjoista jo 20.8.)

Loppuviikosta vietimme äitini luona mukavan päivän jatkaen seuraavana aamuna mökille. Sää oli aurinkoinen ja lämmin. Kävimme paikassa, jota äiti kutsuu nummeksi. Erittäin hyvin hoidettua metsää, jossa oli helppoa liikkua. Kävelimme polulla, mutta myös sammaleen päälle. Valitettavasti veljelläni oli vähän hoppu, joten retki jäi lyhyeksi. Äiti löysi ystävättärelleen vähän kangasrouskuja. Oli myös upeita tatteja, mutta madot olivat ehtineet ensin. Maistelimme mustikoita, jotka olivat jo vähän makunsa menettäneitä.

Pienen metsäretken jälkeen lähdimme vielä kävelemään Riihimäen Urheilumäkeen. Reitin alussa äiti esitteli meille kuntoilulaitteita.Vaikka liikenne pauhasi upeasta säästä oli nautiskeltava äidin parvekkeella, jossa parvekelaatikossa vielä kukassa olevia kukkia.

Saimme äidiltä mustaviinimarja-, mustaherukka, puolukka-omena -mehuja sekä omenahilloa. Äiti keitti minulle mukaan herkullista puolukkavispipuuroa. Lähtömme jälkeen mehun keitto jatkui, sillä ystävätär antoi ämpärillisen puolukoita äidin keiteltäväksi. Eilen äiti oli kerännyt toisen ämpärillisen, joten hilloa tai survosta tulossa 🙂
(Kuva napattu heinäkuun lopulla)

Äidin luona saimme tunnustella suppilovahveroa ja hyvin pientä kanttarellia. Avokki löysi mökin pihasta haperoita lauantaina. Otimme kuvia äidille tunnistettavaksi ja tässä paras otos sienistä

Toissakeväänä istutetuista kolmesta ruususta kahdessa on kukkasia, mutta vähän kituliaasti ruusut ovat kasvuun lähteneet. Kaunis hennosti tuoksuva herkän tuntuinen kukka 🙂

Viikonlopun aikana kuulin useamman kerran palokärjen lentoäänen sekä reviiriäänen. Vieläkään en onnistunut sitä nauhoittamaan. Välillä kuului hienosti myös korpin raakkuna. Sitäkään en onnistunut ikuistamaan. Välillä tuntuu, että nauhuri saisi pyöriä joka hetki. Lauantaiaamuna vein nauhurin koivuun roikkumaan, joka on ”huussipolun” toisella puolella kuin pihlaja. Selailin pikaisesti nauhotetta ja uskon saavani siitä ihan arkistointikelpoisia ääniä. Jospa se palokärkikin sieltä löytyisi 🙂

Syksyinen luonto tuoksuu hurjan hyvältä, vaikka kyse on maatuvien kasvien tuoksusta. Mättäiden, sammaleiden tuoksut tulee ihanan mehevänä nenään. Vaikka kevät onkin minulle ehkä se kaikkein ihanin aika, rakastan myös syksyä ja sen tuoksuja. On todella rikkaus kun meillä on NELJÄ vuodenaikaa. Odotan huomista innolla, sillä menen Espooseen Saanan vieraaksi tarkoituksenamme ulkoilla upeassa syyssäässä. Nautitaan nyt näistä upeista syyspäivistä, ne voimaannuttavat taatusti pimeää aikakauttakin silmällä pitäen 🙂

Lomailua heinäkuussa

Heinäkuussa emme kaupungissa viettäneet juurikaan aikaamme. Ensinmmäisen viikon jälkeen piipahdimme kotona yhden yön yli. Hoidimme muutaman asiakkaan, kävimme ruokakaupassa, maksoimme laskut ja palasimme mökille lomailua jatkamaan tiistai-iltana. Saimme äitini vieraaksemme ja vietimmekin mukavat ja toimeliaat päivät hänen kanssaan. Illalla istuimme kuistilla sadetta kuunnellen ja mailmaa parantaen avokin viritellessä sahaansa uutta ketjua. Sisälle maltoimme vasta puolen yön jälkeen.

Onneksi sateet väistyivät. Keskiviikkona saimme niskaamme pienen sadekuuron minun pilkkoessa raparpereja, jotka laitoin hyötykasvikuivuriin kuivumaan. Lisäksi keräsimme äidin kanssa metsämansikan, horsman, metsävadelman lehtiä kuivumaan. Seuraavana päivänä vuorossa oli piharatamon lehdet, mustaherukan lehdet ja lisää metsämansikan lehtiä sekä siankärsämöä. Kuivuri pöhisi pari päivää varsin ahkeraan. Avokki valmisti mustaherukkapensaalle kehikon äidin ollessa silminä. Pesin huussin räsymaton äidin puunatessa huussin harjalla puhtaaksi. Äiti kitki päivien aikana rikkaruohoja kukkapenkeistä. Keskiviikon ateriaksi valmistimme grillissä lohta ja kasviksia. Päivän touhujen jälkeen oli ihana istahtaa herkullisen aterian ääreen.

Koska oli lämmin ja tyyni ilta sytytimme nuotion ja siinä sujahti tunti jos toinenkin jutellen. Nautiskelimme rommikaakaot ja vasta ennen kolmea maltoimme nukkumaan. Eikä unta tarvinnut odotella. 🙂

Vaikka nuotiolla meni myöhään seuraavanakin päivänä jaksoimme touhuilla. Kuivuri aamusta pöhisemään, avokki pilkkoi puita äidin kanssa keräillessä lehtiä kuivatukseeen. Jossain vaiheessa äiti käytteli rikkakasveihin sirppiä.Avokin leikatessa nurmikkoa keksin haluavani työntää moottorikäyttöistä leikkuria. En ole aiemmin ruohoa tuollaisella ajanutkaan. Äitikin innostui, joten hänkin pöristeli koneella mm. lumipalloheisin ympäristöstä ruohot matalaksi.Saunan lämmetessä äiti halusi testata helppohalkojaa.

Tänä kesänä lähipellolle on viljelty rypsiä. Halusin päästä tunnustelemaan millaista se on. Lapsuudesta muistan keltaiset pellot auton ikkunasta katsottuna. Veljeni kanssa kuulemma huusimme aina ”margariinipellot”. Rypsipellon viertä kulkiessamme tuoksu oli kesäinen, jotenkin koskettava.Samaisella kävelyllä (metsämansikoiden lehtien haku reissulla) äiti taittoi tunnusteltavakseni saniaisen oksan. Senkin muistan jollakin tavalla lapsuudesta, mutta saniaisen vähän kovalehtisyyttä en muistanut.Mökin pihassa kasvavasta ja kukassa olleesta ruususta äiti nappasi onnistuneen otoksen.

Tuolloin torstaina äiti kokkasi jälleen avokin mieliruokaa maksakastiketta. Merkkasimme pistekirjoituksella kuivuriin asteet ja ajastimen, lasipurkkeihin mitä kussakin oli. Touhukkaan päivän jälkeen nautimme saunan löylyistä ja lammen viileästä vedestä. Taukoineen sujahti reilu pari tuntia. Iltateetä puolen yön jälkeen.

Äidin lähtöpäivänä oli hyvin sateista. Hän paistoi meille broilerin jauhelihasta pihvejä sekä ison kasan lettuja joita nautiskelimme mansikkahillon kanssa. Äidin lähdettyä aika kului kirjan ja neuleen parissa. Illalla kuuntelimme ukkosen jytinää.

Reilun viikon vietimme mökillä keskenämme. Avokki pilkkoi paljon puita, minä tein lintuesittelyjä ja neuloskelin. Sain valmiiksi vihreän pörröisen kolmiohuivin ja aika paljon eteenpäin turkkilaisella neuloksella mohairlangasta huivia.Päivät olivat mukavan lämpimiä ja pulahdimme lammessa ilman saunaa useamman kerran. Teimme ruokaa yhdessä ja rentoilimme. Loppuviikosta innostuimme kuuntelemaan youtubesta vanhoja urheilujuttuja, musiikkia jne. Välillä tuli vähän sellainen olo, että mökkihöperyys iskee pahemman kerran, niin tasotonta materiaalia sieltä youtubesta kuuntelimme 😀 Seurailimme myös yleisurheilun Kalevan kisoja. Kunnon helteiden alkaessa palasimme kaupunkiin.

Hurmaava kevät – puuhastelua ja luontoa mökkitunnelmin

Päivälleen kaksi kuukautta sitten Ykki matkasi tähtien kotiin, joten aloitetaan tämä valokuvapostaus kevään luonnosta ja mökkitouhuista Ykki-herran muistopensaan istutuksella.

Maanantaina 30.5. puolen päivän jälkeen avokki kaivoi kuopan, jonka jälkeen otimme Ykkin uurnan. Kävelimme hiljalleen avokin kanssa ja heittelimme tuhkaa paikkoihin missä Ykki pihapiirissä viihtyi. Tuhkaa ripoteltiin mm. kuusen alle, tien laitaan, nurmikolle ja tietysti lampeen.Aluksi minua hiukan hirvitti koskea tuhkaan, mutta ei se lopulta pahalta tuntunutkaan. Laiturilla seistessämme ja tuhkaa lampeen ripotellessa tuhkan ripottelun ääni kuului veden pinnasta ja jaloissa tunsi miten tuhka lensi tuulen matkaan. Uurnasta tuhkaa meni ripotteluihin hyvin pieni osa, joten laskimme uurnan lammen puolelle kuoppaan.Jo silloin kun Ykin lähdöstä tähtien kotiin päätettiin ja siitä äidilleni kerroin, hän kertoi haluavansa olla paikalla kun tuhka levitellään/muistopensas istutetaan. Pitkällisen pähkäilyn ja tutkailun jälkeen päädyttiin lumipalloheisiin, jonka äiti istutti Ykin oikealle puolelle.Ja tässä vielä lumipalloheisi istutettuna Ykkin levätessä vierellä lähellä lampea, paikkaa mikä sai koiran intoontumaan 😀 Miten onnellinen ja kiitollinen olen siitä, että Harmaakuono oli elämässäni. Tassun jälki sydämessä 🙂

Äidin ollessa mökillä kanssamme, ehdimme touhuamaan muutamassa päivässä paljon. Pesin tuvan lattialla olevan ison villamaton suihkuhuoneen lattialla avokin tehdessä mansikkamaata ja äidin kylväessä kesäkukkasia ja herneitä.Innostuinpa pesemään pyykkikoneessa lampaantaljat sekä ikkunaverhot. Kun verhot pesin oli ikkunatkin pestävä. Äiti katsoi ettei jäisi raitoja minun pestessäni ja eihän sekään malttanut ihan olla osallistumatta.

Minun kokatessa raparperipiirakkaa sekä broiler-pinaattipyöryköitä avokki äitini kanssa kokosi Lidlistä ostetun kasvihuoneen. Aikaisempina päivinä oltiin jo istutettu taimet ruukkuihin.Toivottavasti nyt yrttikasvatukseni onnistuu. Kasvihuoneessa on kasvamassa mm. rukolaa, salaattia, minttua, carrynlehtiyrttiä, orekanoa, lehtikaalia, kesäkurpitsaa. Vanhaan yrttipenkkiin tehtiin kymmenen taimen mansikkamaa.Tuskinpa vielä tänä kesänä montaakaan mansikkaa saadaan, vaikka nyt viikonloppuna huomasimme muutaman raakileen.

Parina päivänä pöhisi myös hyötykasvikuivuri. Kuivasin nokkosta, koivun, vadelman ja mustaherukan lehtiä. Voikukan lehdet eivät jostain syystä oikein onnistuneet. Nokkosen riipiminen osottautui aika hankalaksi. Olisi pitänyt olla käsissä huomattavasti ohuemmat hanskat, samalla kuitenkin sellaiset hanskat joidenka läpi nokkonen ei polttaisi. Hanskat, jotka käsissäni oli todella hankalat. Niillä ei tuntenut mitään, joten äidiltä oli jatkuvasti kyseltävä onko tässä vielä lehtiä…

Ostin kaksi lopeliaa mosaiikkiruukkuun, jonka keväällä Inkun Ideapajassa tein. Ruukun valmistuksesta löytyy kerrontaa kera kuvien maalis- ja huhtikuun postauksista. Tässä nyt ruukku käytössä koristamassa mökin pihapöytää 🙂Tänäkin kesänä kuistiamme koristaa kerrottu miljoonakello. Nyt värimailma tummaa liilaa, valkoista ja fuksiaa.

Äiti napsasi kuvat vielä keltaisesta kivikkokasvista, jota kasvaa laatotuksen vieressä olevalla kivellä, ojassa kukkivista kulleroista sekä violeteista kevään varhaisista kukkasista joidenka nimeä ei muistanut.

Istuimme nuotiolla äidin vierailun viimeisenä iltana. Itikoita oli järkyttävän paljon. Ei savut eikä vaatteet tuntuneet pärjäävän sitä itikkalaumaa vastaan. Nuotiohetkemme jäi valitettavan lyhyeksi. Loppuviikosta avokin kanssa istuimme pidempään ja itikoitakin oli vähemmän. Tuolloin nauhottelimme lintujen laulua. Tässä nuotiokuva 5.5. illalta.Tuona pidennettynä viikonloppuna nauhoittelimme luonnon ääniä ja teimme puuhommia. Lauantaina sahailun ja klapittamisen jälkeen sauna maistui luonnon ääniä tauoilla kuunnellen.Tuntui niin hyvältä sään lämpeäminen ja kevään räjähtäminen. Yht’äkkiä puissa oli lehdet, tarkeni syödä ulkona, sammakot kurnuttivat ja linnut lauloivat.

Kahtaviikkoa myöhemmin 20.5. oli voikukat vallanneet nurmikentän 🙂Hieno kevätsää helli meitä tälläkin kertaa. Siksipä oli nostettava televisio ulos, jotta pystyimme grillatessa seuraamaan jääkiekkoa Suomen välieräottelua.Edellisiltana kuljeskelimme nauhurin kanssa lintuja nauhotellen. Saimme hyvän pätkän mm. töyhtöhyypän, lehtokurpan ja laulujoutsenien äänistä. Istuimme nuotiolla puolille öin ja lauantaina avokki paukutti puita minun potiessa alaselän kipua. Pitihän Otto-herran tarkkailla puukasan kasvamista.

Nyt menen keittämään teetä, katan parvekkeelle kupit ja mansikka-vuohenjuustopiirakan palat lautasille. Nautiskelemme kesähetkestä avokin lopetettua työt. Minulla on odotukset piirakasta korkealla, tuollaisista raaka-aineista ei voi tulla kuin hyvää. Tosin laihduttajan evästä se ei ole.

Päivä Porvoossa+muita kuulumisia

Olemme jo useampana vuonna joulun alla käyneet Silmukkasiskojen kanssa Porvoossa. Tänään vietimme siellä mukavan päivän hienossa säässä. Kiertelimme pikkuputiikeissa ja oli taasen mukavaa tutkailla suomalaista käsitöitä. Omat ostokset tosin rajoittui enemmän herkkuihin ja jauhoihin. Ostin nimittäin kikherne- ja qinoajauhoja, suklaata paristakin eri paikasta, teetä, kuivatun vihdan, porosalamin. Vuosi sitten mukaan tarttui herkullinen vihreä tee Talvi, jossa mantelia. Ihastuin siihen ja nyt olen ikionnellinen kun löysin teen uudelleen. Tällä kerralla ostin sitä ison metallirasiallisen 🙂

Kävimme myös nauttimassa riisipuurot ja kahvilassa juustokakkua. Päivä meni nopsaan. Ilta kotosalla on mennyt rauhallisesti. Mukavaa! Viime päivät ovat nimittäin olleet aikas vauhdikkaita: maanantaina Opaskoirayhdistyksen PITKÄ hallituksen kokous ja alkuillasta pari asiakasta. Tiistai sujahti asiakkaita hoitaen, firman paperiasioita tehden, lahjakortteja myyden.

Keskiviikko oli pitkä mutta mukava päivä. Asiakkaan jälkeen singahdin kampaajalle, josta matka jatkui kahvilaan turisemaan Saanan kanssa. Sieltä Silmukkasiskojen kanssa Kaapelin joulu-tapahtumaan. Sieltä en ostanut oikein mitään. Esillä oli paljon koruja ja näytteilleasettajia joita on nähty monilla messuilla syksyllä aiemmin. Illalla vielä Marian luo Milli-pentua katsomaan ja Marian kanssa mailmaa parantamaan. Milli on ihana pentu! Aika sujahti vauhdilla ja vasta lähempänä yhtätoista olin kotona, joten yli 12 tunnin päivä. Soitto avokille mökille, ja nukkumaan. Avokki vei möksälle lumikolan ja yöpyi siellä yhden yön yli. Kuulostaa tuo lumikolahomma todella naurettavalta näin mustan joulun alla, mutta lomamme aikana voi ehtiä luntakin satamaan. Kaikkeen pitää varautua 😀

Torstaina firman laskut ja lahjakortit olivat aamupäivän teemana. Jokunen joululahjakin vielä pakettiin. Ruokakauppa, posti, apteekki, Luontaistuotekauppa, laskujen maksua jne. Alkuillasta töitä. Eilen puolestaan taas aamupäivästä asioiden hoitoa. Ruuaksi tein kanasalaatin ja kaurarieskan, jotka nautittiin avokin työpäivän päätteeksi.

Viime viikonloppuna perjantaina matkustimme äitini luo Riksuun, jossa vietimme mukavan illan. Söimme lohikeittoa ja kahvittelimme veljieni perheiden kanssa. Lauantaiaamuna siirryimme mökille, jossa vähän jouluvalmisteluja ja illalla nuotiohetki. Sunnuntaina siivousta ja sauna. Näin se aika on sujahtanut ja joulu on ihan kohta ovella. Lunta kaipaan, mutta minkäs teet. Maanantaina vielä aamupäivästä muutama asiakas ja sitten voi kääntää itsensä lomamoodiin, yes!

Käsityövoittoinen marraskuu

Tänään kieputtelin valot ja päälliset kolmeen kranssiin. Viikolla aiemmin valmistui kaksi kranssia. Tampereen reissulla neuloin 2.5 kranssin päällistä. Viimeistä jatkoin luennolla istuessani. Sain sen valmiiksi tiistai-iltana äidin ollessa meillä kyläilemässä. Päivät meni nopsaan äidin hääriessä keittiössä ja meidän tehdessä hierontatöitä. Saunoimme, tein äidille suklaahieronnan ja vietimme rentoa eloa porukalla. Seurasimme miten Harmaakuono touhotti pirteänä äidin ympärillä. Mökkiviikonloppu tuntui tehneen vanhukselle hyvää, mieli virkistyneenä herra ollut koko viikon 🙂

Silmukkasiskojen kanssa tapasimme lokakuun lopussa. Tuolloin tein vuosi sitten Tampereen Kädentaitomessuilta ostaman mosaiikkikuusen. Tai siis, liimasin kuusen mosaiikit paikoilleen. Huomenna olisi tarkoitus saumata työ. Samaisena viikonloppuna ahkeroin kynttilöitä yli 30 kpl. Tarkoitus olisi jatkaa kynttilöiden valmistusta sunnuntaina ratsastuksen jälkeen.

Keramiikassa tulevana maanantaina on tälle syksyä viimeinen kerta. Keramiikka jatkuu tammikuun lopussa. Syksyn aikana tein n. viiden kilon möykyn verran mustasta savesta astioita. Toissa kerralla siirryin valkoiseen saveen. Iso tarjoiluastia meni nyt lasitukseen, ja parina kertana olen tuonut kotiin jo valmiita töitä. Ajattelin, että kirjoittelen keramiikkatöistäni jossain vaiheessa ihan oman postauksensa kuvien kera. Nyt kun on joulupukin apulaisena toimimispuuhaa, ei kaikkea voi tässä vaiheessa kertoa 🙂 Sen kuitenkin uskallan kertoa, että nautin keskusteluista mitä käydään ohjaajan Soilen kanssa väreistä ja töiden laadusta. Minulle ylikriittiselle ihmiselle tekee hyvää, että saan laajempaa näkökulmaa asioihin että en takertuisi johonkin yksittäiseen ”kuoppaan” tms. Että oppisin sen että työssä saa näkyä se, että on tehty käsin. Hiljalleen alan tajuamaan, että töillä on arvoa, vaikka käsin tunnustellen tuntisikin jonkin ”epämuodon”. tms. En välttämättä osaa asiaa selittää, mutta tod.näk. palaan keramiikkapostauksessani asiaan. Pysykää kuulolla 🙂

Kynttiläurakan jälkeen laitoin viikonlopun saldostakuvan Facebookiin ja se poiki heti muutaman kynttilätilauksen. Tuolla marraskuun ekalla viikolla toimitin myös pari valokranssia uusille omistajilleen. Rottingissa sain ison ovaalikorin valmiiksi, aloitin ns. margariinikoria, jonka letityksen jälkeen ehdin seuraavalla kerralla tekemään vielä pienen pyöreän korin. Äidin villapaidan tresorikin valmistui. Torstai-iltana ystävämme Maria vietti luonamme teehetken ja jaksoi kuunnella meidän valmistautumista Harmaakuonosta luopumiseen. Tuolloin todella tuntui, että siihen ei mene kauaa. Tällä viikolla on taas tuntunut toisenlaiselta, mutta eihän se rakas kuonokas nuorene.

Seuraavana iltapäivänä iski armoton leivontavimma. Leivoin suklaapiirakan Frantsilan kasvisruokakurssilla olleen ohjeen mukaan. Tosin pistin piirakan piirakkavuokaan enkä pellille. Siinä se kohosi mahtavasti ja muistutti enemmänkin kakkua kuin piirakkaa. Hyvää siitä joka tapauksessa tuli.

Tuona viikonloppuna olin lauantaina kuuntelemassa Ladysave-kuoron juhlakonserttia Porvoossa. Kuorossa laulaa Silmukkasisko Jonnu. Kyllä on ihailtava kuorolaisten taitoa laulaa ja esiintyä. Nautin! Tauolla nautin teen kanssa herkullisen gluteeinittoman suklaamuffinssin. Muffinssi oli niin herkullinen, että ansaitsee tulla mainituksi. 🙂

Sitten lähestytäänkin Tampereen reissua. Messutunnelmista- ja ostoksista tulee oma postauksensa kunhan messusaalis saadaan kuvatuksi 🙂 Tampereella vietin neljä yötä ensin yöpyen lapsuudenystäväni luona ja toisen yön puolestaan pitkäaikaisen ystävän luona. Lapsuudenystävän kanssa vietimme rentoa keskiviikkoa jutellen ja minun samalla neuloen kranssin päällistä. Toisessa kyläpaikassa ilta meni myöskin rupatellen ja nauttien herkullista gluteeinitonta juustokakkua. Perjantaina kiertelimme Tallipihassa ja shoppailuni alkoi jo sieltä. Mutta jatketaan myöhemmin kuvien kera.

Tällä viikolla osallistuin keramiikan ja rottingin lisäksi Inkun ideapajassa olleeseen kynttilän kastokurssille, josta myös teen oman tekstin. Huh, olenpas nyt luvannut paljon postauksia. Kannattaa siis pysyä täällä lukemassa 🙂

Tämän kaiken lisäksi on toki myös asiakkaita hoidettu. Selvästi kuitenkin joulun lähestyminen alkaa jo vaikuttamaan. Monet jäävät jo joulutauolle. Avokin kanssa vietetty yhteisiä iltahetkiä telkun ääressä. Vauhti on kuitenkin ollut aika vinhaa ja sään harmaantuessa ja pimeyden lisääntyessä huomaan olevani todella väsynyt. Nyt kun Thyroxinin myötä olen saanut pirteyden takaisin ja innokkuuden touhuta kaikkea, meinaa vähän unohtua, että lepoakin tarvitaan ja aikaa palautumiseen. Lääkäri oli sitä mieltä, että jatkan samalla annoksella millä lääkityksen aloitin. Lisäksi sain reseptin melatoniiniin. Nyt olen reilun viikon nukkunut reseptillä olevalla melatoniinilla, ja olen nukkunut yhtä yötä lukuun ottamatta todella hyvin. Heti kun tilanne vähän rauhoittuu on saatava liikunta/treenaus vahvemmin takaisin elämään. Jannan kanssa asiasta ollaan jo vähän viestitelty, mutta hektisyyden vuoksi aika pt-treeniin on jäänyt sopimatta, mutta kyllä mä täältä taas tulen.

Voimaannuttava luonto

Tähän asti juhannuksesta lähtien olemme viettäneet jokaisen viikonlopun mökillä. Minulle siellä vietetystä ajasta on tullut entistäkin tärkeämpää, sillä edes hetkeksi painostava kaiken nielevä väsymys on väistynyt. Viimeiset reilu pari viikkoa ovat olleet todella takkuisia arjen osalta. Asiakkaani olen jaksanut hoitaa, mutta iltaisin olen ollut aivan lopussa ja treenaamisen aloitus on jäänyt. Se ahdistaa, mutta kun ei vaan jaksa, ei ole voimia. Nyt olenkin päättänyt, että menen torstaiaamuna otattamaan lähetteessä olevat kilpirauhaskokeet. Päätös on vähän helpottanut oloa. Huomaan nimittäin väsymyksen stressaavan ja kaipaan energistä itseäni takaisin, ja jos oireet kerran pahentuneet katsotaan mitä koetulokset tuovat tullessaan.

Elokuun viimeisenä viikonloppuna vietimme perjantai-illasta maanantaihin mökillä ja nämä kuukuvat ovat lauantai-illalta saunatauoilta. Taptapsee totesi mm. ”pyöreä kuu”, ”täysi kuu”. Naureskelinkin, että mitähän eroa niillä on. Kuvia ottaessamme meillä oli avokin kanssa oikein hauskaa 🙂 Kyllähän vielä lammessakin tauoilla pulahdettiin, kylmää!!! ja vielä yksi kuva oli napsaistava puolenyön jälkeen.

Tuona viikonloppuna neuloin kranssin päällisen, sain valmiiksi lahjaneulomuksen, jota auringosta nauttien neuloin pihamaalla. Söimme tapaksia ja istuimme nuotiolla.

kaupungissa olimme vain pari yötä, sillä olimme sopineet jo aikoja sitten, että äitini tulisi mökille viettämään muutaman syyspäivän. Sää oli vähän epävakaista ja koleaakin. Jokainen ateria jouduttiin syömään sisällä. Syyskeleistä huolimatta vietimme paljon aikaa ulkona. Kokkailut tapahtui sisällä. Tulopäivänä sähkösavustimessa ahvenfileitä joidenka kanssa kanamunakastiketta ja perunoita. Illalla istuimme (yllätys) nuotiolla ja seuraavana päivänä lähdimme metsäretkelle. Oli ihanaa kuljeskella kaikessa rauhassa syksyistä metsää tuoksutellen. Istahdimmepa metsän keskelle kannoille nauttimaan. Otto hyödynsi tauon ja popsi puolukoita masuunsa. Puolukoita oli todella runsaasti. Niitä oli sokkonakin helppoa kerätä. Käsi vain mättäälle ja poimimaan. Sinne metsään olisi voinut jäädä tunniksi jos toiseksikin, mutta hiljalleen palasimme mökille ruuan valmistukseen.

Avokin lämmittäessä saunaa istuskelimme hämärtyvässä illassa ulkosalla hyvin pukeutuneina. Laitettiinpa halkotulikoriin tulet ja se loikin ihanaa tunnelmaa kauniilla kipinäsuihkullaan ja rätinällään. Äiti tykästyi. Saunasta avokin kanssa pari kertaa lampeen, ja taas hivenen kylmempää. 😀

Perjantaina lähdimme taas retkeilemään. Kuljimme meille uuteen suuntaan ratsastajien käyttämää polkua pitkin päätyen Kärkölän puolelle. Välillä maasto oli aika haastavaa, mutta meillä oli hauskaa kunnes kaatosade yllätti meidät. Tunnin verran paarustettiin märässä metsässä, mutta yllättävän vähän se harmitti. Vaatteet oli likomärät kenkiä myöden. Kaikenkaikkiaan reissussa sujahti reilu pari tuntia. Takasin palattuamme kuivat vaatteet ylle. Onneksi sade illaksi lakkasi, joten vietimme taas aikaa ulkosalla. Seuraavana päivänä äiti lähtikin kotiin. Sateisena aamupäivänä tein tämän syksyn ekat mehiläisvahakynttilät. Saunoimme jo iltapäivällä ja tuntuipa aurinko mukavalta hipsiessämme pulahdukselle. Illalla koattiin broilerpiiras ja salaattia. Kotiinlähtöpäivänä mökin siivousta ja kesäisien tavaroiden pakkausta. Hiukan haikea mieli, sillä mökkikausi taitaa olla ohi.

Tosin loppujenlopulta lähdimme viime viikonlopuksi taas mökille rentoutumaan. Alunperin oli tarkoitus olla kaupungissa, mutta päätimme toisin. Ja hyvä niin, sillä viime viikko väsymysrintamalla oli jotain ennen kokematonta, että olin jo turhauman syövereissä.

Miten tuntuikaan hyvältä istua mökissä perjantai-iltana kuunnellen takassa tulen rätinää, tuntea mökin lämpiävän, lämmityksen tuoksu. Mieli rauhoittui. Petiin puhtaat petivaatteet, iltapalaa. Aloin tuntea oloni lähes hyväksi, joten väkersinpä rannekorun.

Lauantaina keräsin viimeiset mansikat, nostin tomaatinvarret. Raakileita oli valtavasti, mutta kypsiä ei juurikaan. Nostettiin myös viimeset perunat. Tehtiin lihakastiketta pottujen kanssa ja syötiin ulkona. Illalla nuotiolla joutsenten lentoulahduksia kuunnellen ja relaillen. Sunnuntaina purettiin vanha puupöytä lammen rannalta pois ja kannettiin puut liiterin taakse. Vanha herra Harmaakuono osallistui sipsuttamalla perässämme koko ajan ihmetellen mitä nyt tapahtuu. Aurinko lämmitti ja minulle tuli hiki. Nautin myös fyysisestä rasituksesta tavattomasti ja toivoin kovasti paluuta liikunnalliseen elämään. Sitä toivon kyllä edelleenkin. Puuhailun jälkeen ateria ulkona tuntui taas niin mahtavalta. Se taisikin olla se syksyn viimeinen.

Kyllä näinä viikonloppuina olen taas todennut miten paljon luonnossa on voimaannuttavaa energiaa, miten luonto hellii väsynyttä ihmistä, helpottaa oloa, vähentää stressiä ja rentouttaa. Nyt tulevana viikonloppuna olemme kaupungissa. Mukavia asioita luvassa, joten toivon jaksamista itselleni. Tämä viikko on alkanut edellistä paremmin. Silti päätökseni pitää mennä kilpparin uusintakokeisiin. Nyt kuitenkin unimatti huhuilee patjan reunalta ja kurottelee hiekkaa heittämään silmiin, joten on aika mennä katsomaan mukavia luontounia 🙂

Teetä villiyrteistä

Istuin äidin kanssa mökin kuistilla sadetta kuunnellen ja puheeksi tuli siankärsämöt ja kuultuani niitä olevan lähiympäristössämme innostuin asiasta hirmuisesti, eikä äitiä tarvinnut houkutella keräysavuksi. Niinpä seuraavana aamuna minulla oli nippu siankärsämöä joista nypin lehdet ja kukat pellille ja uuniin kuivumaan n. 50 asteeseen. Siitä alkoi kolmen päivän yrttien kuivatus. Onneksi mökillä kiertoilmauuni ja sinne mahtuu kaksi peltiä samanaikaisesti 🙂 Siankärsämöä kasvaa ympäri Suomen ja sillä on valkoiset kukat, joskus myös vaaleanpunertavat. Äiti näki meidän lähiympäristössä kulkiessamme joitakin sellaisiakin yksilöitä. Tuolla villiyrtillä on terveyttä edistäviä vaikutuksia Siinä on alkaloideja, flavonoideja, salisyylihappoa, folaattia, karotenoideja, C-vitamiinia ja kivennäisaineita. On esim. teenä hyvää liman irroittajaa/flunssan hoitoon, auttaa ruuansulatusvaivoihin, kiihdyttää aineenvaihduntaa. Siankärsämöä voidaan käyttää mm. salaatteihin, muhennoksiin ja maustamaan voita esim. grillatun possun päälle siveltäväksi. Mitä vanhempi kärsämö on sitä paksummat lehdet ja kitkerämmät. Ehkäpä se onkin parhaimmillaan poimittavaksi ennen kukintaa, mutta voi käyttää kukkiviakin. Teehen menevät myös kukat. Koska yrtti on voimakkaan makuinen teehen kannattaa sekoittaa miedompia lehtiä sekaan. Ruoka.fi-sivustolla vinkattiin vadelmanlehdet, joten niitä poimimaan. Kalevan artikkelissa vadelmanlehtiä kerrottiin käytetyn sota-aikana teen korvikkeena ja lehdet sopivat hyvin myös mustaherukan ja maitohorsman kanssa. Yrtit.fi-sivuston mukaan lehdissä on C-vitamiinia 400 mg/100 g; venäläisissä tutkimuksissa jopa kaksinkertaisesti tämä määrä. Ilmeisesti hiostuttamalla vadelmanlehdistä saadaan enemmän makuja irti ja siksi sopii käsittelytavaksi hyvin. Vadelmanlehdillä on mm. virtsausta lisäävä vaikutus ja ainakin marjoja voidaan käyttää ummetuksen hoitoon. Itse rakastan vadelmia, tuoreeltaan voisin syödä niitä vaikka miten paljon. Tässä lähiympäristössä kasvaa villinä vadelmia, mutta ikinä vadelma-aikaan minulla ei ole ollut kaveria vattuja keräämään, nyyh… Mutta tässä siankärsämö-vadelmanlehtitee kuivattuna.

Seuraavana päivänä heti aamusta äiti kävi keräämässä piharatamoa uuniin laitettavaksi. Piharatamoa löytyy aukeilta paikoilta ja moni muistaneekin miten sen lehdillä voi hoitaa haavoja. lehdissä on hieman C-vitamiinia, paljon kalsiumia ja kaliumia, salisyylihappoa, aukubiinia ja allantoiinia, fenoleja, steroleja sekä saponiineja. Piharatamo sopii hyvin teeksi. Nuoria lehtiä voi käyttää myös ruokiin, mutta vähänkin vanhemmat ovat sitkeitä, mutta voivat toimia kääryleisiin. Myös siemenet voi kuivata ja lisätä vaikkapa siemenrieskan joukkoon. Me tyydyimme nyt vain lehtiin joita kuivatettiin teekäyttöön. Tosin kuivattuja lehtiä voi laittaa myös vihersmoothieksiin. Piharatamotee hoitaa astmaa ja yskää, irroittaa limaa, torjuu tulehduksia, lisää vastustuskykyä.

Toiselle pellille kerättiin maitohorsmaa. Maitohorsma on yleinen koko Suomessa. Sen lehdissä on paljon c-vitamiinia. Lisäksi karotenoideja, kivennäisaineita ja flavonoideja. Kukissa ja pitkissä juurissa on myös steroleja. Kasvin kaikkia osia voidaan käyttää ravinnoksi, mutta juuret eivät ole kovin maukkaita. Ne voi kuitenkin kuivata ja jauhaa sen jälkeen käytettäväksi. Keväällä horsmasta voi käyttää versot mutta niiden vanhetessa lehtiä ja kukkia. Satoa saa touko-elokuussa. Äiti muisteli, että hänen lapsuudessaan maitohorsmaa nimitettiin oppineiden kasviksi, liittyen jotenkin koulujen päättymiseen ja alkamiseen. Horsmasta saa maukasta teetä, sitä voi myös hiostuttaa. Kasvin lehtiä voi laittaa myös tuoreena esim. salaatteihin. Maitohorsma on turvallinen villiyrtti ja se on hyvä nesteen poistaja ja torjuu tulehduksia suun alueella sekä ruuansulatuskanavassa.

Apilat tuoksuvat kesältä ja tuovat lapsuuden mieleen. Apiloita voi syödä, niiden lehtiä käyttää salaatteihin, leivän päällä, pannukakkutaikinaan jne. ”Lehdissä on melko paljon proteiinia, erittäin paljon C-vitamiinia, lisänä E-vitamiinia, karotenoidia ja kivennäisaineita. Kukissa on monia hyödyllisiä aineita, muun muassa flavonoideja, joista jotkut ovat estrogeeniaktiivisia.”, sanotaan Huippukuntoon.fi-sivulla. Maistelimme puna-apilan lehtiä ja kukkaa. Kukka maistui makeammalta ja maukkaammalta 🙂 Lehdet ovat parhaimmillaan ennen kukintaa. Apilalla on myös rohto-ominaisuuksia, etenkin puna-apilalla., irroittaa limaa ehkäisee tulehduksia, lisää virtsauksen eritystä, alentaa kolesterolia. Katsotaan kääntyykö meikäläisen apilakuurin myötä kolesteroli laskuun. Apilaa ei pidä kuitenkaan käyttää liian suuria määriä kerrallaan, koska saattaa rasittaa ruuansulatusta. Estrogeeniaktiivisina ne eivät sovi hormoniriippuvaista syöpää sairastaneille. Mutta eikös olekin uuniin menossa aika herkullisen näköinen apilamix? 🙂

Päätimmepä kuivata vielä koivunlehtiä sekä mustaherukanlehtiä. Kolmantena aamuna äiti reippaana haki koivun tuoksuvat lehdet. Koivunlehdistä kirjoitetaan Yrttitarhasivustolla mm näin:
”Koivun lehdet ovat hyvin C-vitamiinipitoisia; rauduskoivun lehdissä on tutkimusten mukaan noin kolmannes enemmän C-vitamiinia kuin hieskoivun lehdissä (233 mg/100 g ja 158 mg/100 g). Koivunlehdissä on myös A-vitamiinin esiastetta sekä B2 ja B3 -vitamiineja. Pitoisuudet laskevat lehtien vanhetessa ja niitä kuivattaessa. Parhaiten C-vitamiini säilyy nopeassa tehokkaassa kuivauksessa. Valkuaisainepitoisuus on korkeimmillaan silmujen puhjetessa ja laskee nopeasti juhannukseen mennessä.” ”Hieskoivun lehdistä tehty tee on hieman miedomman makuista kuin rauduskoivun lehdistä tehty.” Lehtiä voi käyttää tuoreeltaan esim. salaatteihin, ruokien pinnalle, raasteisiin, yrttijuomiin. Lehdet ovat pahaimmillaan hiirenkorvalla ja keruuajaksi suositellaankin alkukesää. Ehkäpä olimme aavistuksen myöhässä heinäkuun ekalla kokonaisella viikolla. Toisaalta tänä keväänä ja kesänä kaikki ovat olleet myöhässä kasvussaan.

Yrttitarha-sivulta:
”Rohdoksena eri koivulajit ovat samanarvoisia, vaikka rauduskoivua on perinteisesti käytetty siihen tarkoitukseen. Koivun luetaan mietoihin yrttirohdoksiin, joilla ei yleensä esiinny sivuvaikutuksia. Vaikuttavina aineina ovat flavonoidit, mm. hyperosidi. Niillä on virtsaneritystä lisäävä ja munuaisten toimintaa vahvistava vaikutus. Lisääntyneen virtsanerityksen ansiosta koivunlehtitee vaikuttaa parantavasti munuaisaltaan, munuaisten ja virtsarakon tulehduksiin. Se myös lisää myös suolojen erittymistä virtsaan. Koivunlehtitee ei ärsytä munuaisia kuten muut diureetit saattavat tehdä. Koivunsilmujen sisältämä pihka edistää myös virtsaneritystä. Haihtuvan öljyn sisältämät metyylisalisylaatit ehkäisevät tulehduksia. Koivunlehtien sisältämä haihtuvan öljyn määrä vaihtelee erittäin paljon lehtien iän mukaan: hiirenkorvissa pitoisuus saattaa olla jopa 4-6% ja vanhoissa lehdissä vain 0,05-0,1%. Koivua on käytetty mm. virtsateiden tulehduksiin sekä kihdin ja reumatismin hoitoon. Koivulla on myös antiseptinen virusten ja mikrobien kasvua estävä vaikutus sekä fosfaatti- ja karbonaattityyppisten kivien muodostumista ehkäisevä vaikutus.”

Mustaherukkapensaat tuoksuvat ihanilta ja pensaiden luona voisi nuuskutella tuoksua ties miten kauan. Uunissa kuivutessaan lehdistä levisi herkullinen tuoksu mökkiin. Mustaherukanlehtiteetä voi valmistaa herukan kaikista osista. Näin kannattaakin kevään leikkuiden aikaan hyödyntää leikatut osat ja hiostuttaa ja kuivata ne teetä varten. Tuoreita lehtiä voi käyttää myös salaatteihin ja levitteisiin. Voi valmistaa mustaherukkalehtiteetä. Mustaherukassahan on c-vitamiinia ja käytetäänkin paljon flunssan hoidossa. Itse ainakin muistan juoneeni monta mukillista kuumaa mustaherukkamehua kuumeisena.

Tuon kolmen päivän aikana intoilimme kuin pienet lapset. Sanoinkin äidille, että minulla pitäisi täällä mökillä olla kerran kuukaudessa vähintään kaveri keräilemässä milloin mitäkin aikakautensa kasveja, marjoja, yrttejä tms. Se riemu mikä tulee luonnossa liikkumisesta, tuoksuista, äänistä, ja jos vielä keräämisistään voi hyötyä jotenkin aina parempi. Vielä en ole raskinut kuivattuja yrttejäni maistella, joten ehkäpä palaan myöhemmin niiden makuihin ja vaikutuksiin.