Syksyinen luonto

Mökin pihassa olevista omenapuista vain toisessa oli seitsemän omenaa, mutta kovin moni on kertonut ”hukkuvansa” omenoihin ja niitä on toivottu ihmisten tulevan keräämään. Nuo muutama omppu mitkä saimme herkutella avokin kanssa suoraan puusta olivat todella herkullisia. Nyt meillä on äidin keräämiä omenoita kotinsa lähistöltä. Kyllä on ihanaa nauttia ompuista joita ei tarvitse kuoria ja jotka eivät ole ällöttävän vahan peitossa.

Pihlajan marjoja on sitten senkin edestä. Esim. ”huussipolun” vieressä olevassa pihlajassa on niin paljon marjoja, että oksat taipuvat polun ylle kaareksi ja marjatortut osuvat päähän. Viikonloppuna linnut viihtyivät puussa ruokailemassa. Kuului jännittävää naksuttavaa ääntä eikä lintuja tuntunut pahemmin häiritsevän meidänkään läsnäolo.
(Kuva on napsastu marjoista jo 20.8.)

Loppuviikosta vietimme äitini luona mukavan päivän jatkaen seuraavana aamuna mökille. Sää oli aurinkoinen ja lämmin. Kävimme paikassa, jota äiti kutsuu nummeksi. Erittäin hyvin hoidettua metsää, jossa oli helppoa liikkua. Kävelimme polulla, mutta myös sammaleen päälle. Valitettavasti veljelläni oli vähän hoppu, joten retki jäi lyhyeksi. Äiti löysi ystävättärelleen vähän kangasrouskuja. Oli myös upeita tatteja, mutta madot olivat ehtineet ensin. Maistelimme mustikoita, jotka olivat jo vähän makunsa menettäneitä.

Pienen metsäretken jälkeen lähdimme vielä kävelemään Riihimäen Urheilumäkeen. Reitin alussa äiti esitteli meille kuntoilulaitteita.Vaikka liikenne pauhasi upeasta säästä oli nautiskeltava äidin parvekkeella, jossa parvekelaatikossa vielä kukassa olevia kukkia.

Saimme äidiltä mustaviinimarja-, mustaherukka, puolukka-omena -mehuja sekä omenahilloa. Äiti keitti minulle mukaan herkullista puolukkavispipuuroa. Lähtömme jälkeen mehun keitto jatkui, sillä ystävätär antoi ämpärillisen puolukoita äidin keiteltäväksi. Eilen äiti oli kerännyt toisen ämpärillisen, joten hilloa tai survosta tulossa 🙂
(Kuva napattu heinäkuun lopulla)

Äidin luona saimme tunnustella suppilovahveroa ja hyvin pientä kanttarellia. Avokki löysi mökin pihasta haperoita lauantaina. Otimme kuvia äidille tunnistettavaksi ja tässä paras otos sienistä

Toissakeväänä istutetuista kolmesta ruususta kahdessa on kukkasia, mutta vähän kituliaasti ruusut ovat kasvuun lähteneet. Kaunis hennosti tuoksuva herkän tuntuinen kukka 🙂

Viikonlopun aikana kuulin useamman kerran palokärjen lentoäänen sekä reviiriäänen. Vieläkään en onnistunut sitä nauhoittamaan. Välillä kuului hienosti myös korpin raakkuna. Sitäkään en onnistunut ikuistamaan. Välillä tuntuu, että nauhuri saisi pyöriä joka hetki. Lauantaiaamuna vein nauhurin koivuun roikkumaan, joka on ”huussipolun” toisella puolella kuin pihlaja. Selailin pikaisesti nauhotetta ja uskon saavani siitä ihan arkistointikelpoisia ääniä. Jospa se palokärkikin sieltä löytyisi 🙂

Syksyinen luonto tuoksuu hurjan hyvältä, vaikka kyse on maatuvien kasvien tuoksusta. Mättäiden, sammaleiden tuoksut tulee ihanan mehevänä nenään. Vaikka kevät onkin minulle ehkä se kaikkein ihanin aika, rakastan myös syksyä ja sen tuoksuja. On todella rikkaus kun meillä on NELJÄ vuodenaikaa. Odotan huomista innolla, sillä menen Espooseen Saanan vieraaksi tarkoituksenamme ulkoilla upeassa syyssäässä. Nautitaan nyt näistä upeista syyspäivistä, ne voimaannuttavat taatusti pimeää aikakauttakin silmällä pitäen 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *