1500 l multaa perunamaalle

Viikonloppu vietettiin (arvaattekos missä???) – missäpä muualla kuin – MÖKILLÄ. Ja viikonlopun teema oli multaa perunamaalle. Ja vielä sillä ajatuksella, että minäkin pääsin touhuamaan. Avokki lapioi säkeistä multaa kottikärryihin ja minä kärräsin sen perunamaalle. Kottikärryt tuotti välillä päänvaivaa tyhjentymällä renkaansa. Se oli rasittavaa ja hankaloitti puuhaa huomattavasti. Kärräsin välillä siis sisullakin avokin huudellessa suuntia. Ensiksi säkiltä suoraan (aina jouduin liikaa vasemmalle) ja käännös ylämäkeen tielle. Matka ei pitkä ollut, mutta minä onnellinen rehkimisestä. Tosin tiedostin senkin, että jos avokki olisi kottikärryt työntänyt työ olisi tullut nopeammin valmiiksi. Sitä ääneenkin murehdin, mutta avokista oli mukavaa puuhata yhdessä ja kun kiirettä ei ollut, niin mitä väliä. Ja olihan multaa n. 1500 litraa siirtynyt perunamaalle lauantaina jo hyvissä ajoin iltapäivästä. Kottikärryilyn jälkeen olikin aika maustaa siika ja bataatti. Niiden lisukkeeksi pinaattia ja valkosipulia.

Ruokailun jälkeen menimme istuskelemaan ulos, koska lintukonsertti oli huikaiseva. Kuulimme mm. käen kukkuvan ja taivaanvuohen määkivän 😀 Kevät tuoksui; kasvava nurmi, puhkeavat lehdet. Kuistin edustalla oli hyvä olla saunan läpiämistä odotella. Koska halusimme saunatauoilla olla ulkona otimme radion kuistille, josta seurailimme Euroviisuja. Kävimme yrittämässä jälleen lampeen menoa. Avokki uskaltautui, mutta minä jänistin. Hivuttauduin kolmannelle porrasaskelmalle, joten kastuin reisiä myöden, huih. Noh, päätimme mennä uudestaan, josko nyt uskaltaisin. Pimeässä avokki opasti minua kohden laituria, ja katos perkule löydän itseni lammesta 😀 Ensinmäinen asia mitä sanon ”pyyhe kastuu”. Rantavesi ei tuntunut laisinkaan niin kylmältä kuin laiturin päässä. Siinä onkin lähteitä. Myös avokki mulahti veteen. Hälle tuli sentään huoli, että emme satuta itseämme laituriin. Ilmeisesti jokin heijasti siten, että avokki näki väärin. Noh, kolmannella kerralla olimme taas oikeassa kohtaa ja laiturikin löytyi, mutta ei, en kyennyt kuin hivuttamaan reisiin asti. Avokki pulahti jälleen veteen. Seuraavalla kerralla kyllä minunkin on uskallettava kastautua, mutta nyt voin sanoa heittäneeni talviturkin, sillä kyllä molskahdin koko kropallani rantaveteen.

Ilta oli lämmin, kuljimme saunatauoilla pihalla vesisateessa ja olimme onnellisia. Euroviisuvoittokin meni Itävaltaan, mutta yli kahteen jaksoimme saunoa. Seuraava aamu valkenikin sateisena, joten mikäpä nukkuessa univelkoja pois. Iltapäivällä istuskelin tietokoneella kuistin edustalla tovin, mutta sade ajoi takaisin sisälle. Alkuillasta sää poutaantui ja saatiin kaunis aurinkoinen ilta. Syötyämme valmistamaani kanasalaattia sekä pekoniin kiedottuja parsoja menimme ulkoilemaan. Avokki poltti roskia nuotiossa ja minä leikitin koiria.

Viikonloppu meni nopeaan, maanantaina taas kaupunkiin. Ja tämän viikon teema on ollut Silmukkasiskojen Cafe neuloosi & purkoosi, joka löytyy lauantaina ravintolapäivänä Esban puistosta aikavälillä 10-15. Myynnissä pientä suolaista ja makeaa. Poikkea kojullamme 😀 Tervetuloa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *