”lumikurssi” Tammisaaressa

Opaskoirakerhomme kokoontui viikonloppukurssille Tammisaareen. Vastaava ”lumikurssi” pidettiin viime vuonna Porvoossa. Nyt paikaksi valikoitui Tammisaari. Siellä on paljon kapeita  katuja vanhan kaupungin idyllistä tunnelmaa. Kapeat ja lumiset kadut tuo haastetta opaskoiran työskentelyyn. Suojatiet lumen peitossa ja lumivallit kaventavat katuja entisestään.

Viikonloppu aloitettiin aloituskahveilla perinteisesti. Kahvittelun yhteydessä kerroin viikonlopun ohjelmarungon, jonka olin osallistujille lähettänyt myös maileitse. Jaettiin peesarit koirakoille ja ennen treenilenkkejä majottauduimme.

Itse kävin peesarin kanssa – yllätys – lankakaupassa ostamassa alpakkaa ja merinovillaa. Ovat arvokkaita lankoja muutenkin, mutta oli tuo pieni lankakauppa kalliskin. Kiertelimme vanhan kaupungin tuntumassa, Harmaakuono ei ollut parhaalla opastustuulellaan. Sitä kiinnosti enempi nuuskuttelu ja merkkauspisujen lorauttelu. Ja jostain syystä se olisi aina ja aina halunnut kääntyä oikealle heti kun vaan mahdollista. Taisipa treeni tehdä myös vanhalle herralle ihan hyvää. Käydessämme pikaisesti ruokakaupassa siellä asiakas nosti metakan siitä ettei koiria saa kaupassa olla. Kaupan kassa oli asiassa ajantasalla ja selitti hänelle opaskoirien saavan olla kaupassa. Nainen oli yllättynyt ja ihmeissään. Ehkä oppi tuona päivänä jotain uutta.

Ennen päivällistä kävelimme motellilta muutaman sata metriä Tammisaaren luontokeskukseen, joka oli mielenkiintoinen paikka. Meille kerrottiin siellä Itämerestä, sen historiasta ja nykytilasta. Pääsimme kuuntelemaan äänitteitä 30 metrin syvyydestä. Kuulimme mm. pyöriäisen, turskan, harmaahylkeen, laivojen, lintujen jne ääniä. Saimme käsin tunnustella puusta veistettyä oikean kokoista harmaahylkeä. Pääsimme tunnustelemaan minkin turkkia, merikotkan isoa sulkaa, laivan hylyn puupalaa, simpukoiden kuoria ja haahkan untuvia. Luontokeskuksessa oli myytävänä pehmolintuja jotka ääntelivät kuten oikeat lajinsa edustajansa. Ostin peipposen.

Motellille palatessamme juoksutimme jäällä tovin koiria vapaana. Lumipyry oli melkoinen ja tuuli yltynyt. Vein Harmaakuonon lepäämään huoneeseen päivällisen ajaksi.

Illalla ennen saunaa osa katseli Putousta. Saunan jälkeen istuimme baarissa yksillä ja puolilta öin yöpuulle. Sunnuntaiaamuna reippaina aamiaisen jälkeen lenkkeilemään.

Nyt kuljin peesarin kanssa kaupungin laitamia pitkin. Käytiin jollain ulkoilumetsäalueellakin, kuultiin tikan nakuttavan puussa. Osa teistä oli hautautuneet lumeen eikä niitä oltu ehditty auraamaan auki. Harmaakuono nyt ei haistellut niin paljon kuin lauantaina, mutta tahtoi mennä ylityksistä pysähtymättä, joten uusiksi ottoja tuli jonkin verran. Hyvää treeniä ja muistutusta vanhallekin koiralle. Laitoin lähteissämme gps-paikantimesta matkamittarin päälle ja lenkkiin käytimme 1 h 35 min, kävelimme 6.2 km, joten vauhti ei päätä huimannut, mutta toisaalta on muistettava nuo uusinnat ja kartasta katsomistauot jne. Loppumatkasta huomasi Harmaakuonon alkavan väsymään. Keskittyminen alkoi herpaantumaan. Olihan takana jo lauantai kaikkine koirakavereineen.

Lounaan jälkeen käytiin palautekeskustelua. Viikonloppuun oltiin pääsääntöisesti tyytyväisiä. Keskustelua kuitenkin herätti peesaripula, joka on varmastikin koko maan kattava ongelma. Hyväkuntoisia vapaaehtoisia tarvitaan, jotka jaksavat kävellä koirakoiden perässä. Osalla meistä on hirmuinen kävelyvauhti, joten polvivaivaisina tai muuten huonokuntoisina ei vaan pärjää. Toki koirankäyttäjissä on myös hiljempaa käveleviä, joten ei kaikkien peesareidenkaan tarvitse mitään huippukuntoisia olla.  Peesarit mahdollistavat mm. nämä viikonloppukurssit, he mahdollistavat myös kotipaikalla turvallisen reittien opettelun, joten jokainen peesari on arvokas ja tekee hyvää ja hienoa vapaaehtoistyötä.

Kotona olin neljän maissa. Olin aivan rättipoikkiväsynyt.  Vaikka järjestelyt olikin enempi etukäteisjärjestelyjä. Tuolla lähinnä huolehdin nuo keskustelut tms. Silti harteilla vastuu ja kai jonkinlainen huoli ja jännitys siitä miten kaikki sujuu. Kaitpa se vaan pistää väsymään, huoh. Ilta menikin tekemättä oikein mitään järkevää.

Eilen käytännön toiminnasta siirryin tuohon yhdistystoiminnan kokoustamispuoleen. Meillä oli nimittäin kolmituntinen Opaskoirayhdistyksen hallituksen kokous.  Että ehkä nyt olen ansainnut pari vapaapäivää vapaaehtois- ja yhdistystyöstä 😀 No tänään en ole asian tiimoilta muuta tehnyt kuin lukenut muutaman sähköpostiviestin reakoimatta niihin. Ehkä huomenna taas…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *