Julkaistu

Rauhallinen mökkiviikonloppu

Vettä on satanut taukoamatta eilisillasta lähtien. Mökillä aika kului Dan Browndin kirjaa Da Vinci –koodi kuunnellessa, ja nyt onkin hienoinen ”kiire” yöpuulle, sillä kirjan loppuratkaisut lähestyvät. Toisekseen, aamulla menen kuulotesteihin ja korvani leikannutta lääkäriä tapaamaan. Jännittää vähän, millaisia tuloksia kuulokäyriin saan. Itse sanoisin oikean korvan leikkauksen onnistuneen paremmin, kuulen sillä mielestäni paremmin, eikä se juurikaan tinnitä. Vasen, joka ensiksi leikattiin, tuntuu huonommalta. Ei kuitenkaan ratkaisevasti. Tinnitus ei ole kadonnut, vähentynyt kylläkin. Toisinaan korvassa on kuitenkin aikamoiset tinnitusbileet, kuten esim. tänään.
Viikonloppu meni rauhallisesti mökillä. Perjantai-iltana lämmitimme takan, joimme iltateetä. Ei tehty mitään mainittavaa.
Meille piti tulla halkoja viikonloppuna. Lauantai-iltana soittivat (oltiin odotettu pe-illasta lähtien, ja jätetty kaksiinkin juhliin menemättä) että auto on rikki, mutta tuovat puut traktorilla. Soittavat aamulla kun lähtevät ajamaan. No tuota soittoa ei kuulunut eikä halkoja näkynyt tänäänkään. Ei tunnu kovin luotettavalta puun toimittajalta!
No odotellessa eilen tehtiin omenasosetta. Avokki kuori mulle omppuja, mä pilkoin ne poistaen siemenkodat. Lisäsin palojen joukkoon pari desii vettä ja desin hillosokeria. Omenoita oli paloina leirut pari litraa. Niistä tuli kaksi puolen litran purkillista sosetta. Yli jäi yhteen jogurttiannokseen maisteltavaksi. Eilisiltana nautiskelin herkun tietoisena etten seuraavaan pariin viikkoon voi jogurttia syödä.
Eilen kun vettä ei satanut, ulkoiltiin. Kovin kauaksi ei voinut lähteä kun niitä pirun puita odoteltiin. Harmaakuono sai kuitenkin nauttia vapaana kirmaamisesta yllin kyllin. Lähistöllä kävellessä huomasi hyvin miten hirmuinen ero edellisviikonloppuun verrattuna sään lämpötilassa oli. Aurinkokaan ei juuri lämmittänyt.Tuuli tuntui kylmältä, joten kyllä se vaan on uskottava, että lämpimämpiä vaatteita on kaapista kaivettava esille.
Illalla saunottiin. Avokki uskaltautui pari kertaa pulahtamaan lammessakin. Mä en sinne suostunut. Avokin nauttiessa saunaolutta, mulla oli saunajuomana hedelmäsmoothies, jossa ananasta, kiiviä, greippiä, puolukoita, vadelmia ja vettä. Ei ehkä niin janoa vievää, mutta hyvää kuitenkin. Saunan jälkeenkatottiin koneelta Speden Onks Viljoo näkyny?-elokuva. Ei välttämättä ihan mun tyylistä huumoria ja avokkikin nukkui osan siitä. Tulipahan kuitenkin katsottua vanhaa tuotantoa vuosien, vuosien takaa.
Mutta nyt on pakko painua kirjan kuunteluun ja unille!
Kaikille iloista alkavaa viikkoa!
Julkaistu

Puolukat ja omenat – varma syksyn merkki

Viikonloppuna nautimme ihanista syyspäivistä mökillä. Aa ja avokki tekivät lauantaina terassin valmiiksi mun ja äitini samoillessa metsässä ja kävellessä pikkuteillä ympäristöömme tutustuen. Metsämies oli avokille selittänyt lähellä olevan suon, jota ei löydetty 🙁 Metsä oli ryteikköä eikä kovin hoidettuakaan. Risukkoa riitti ja kulkeminen oli vaikeaa. Puolukoita löydettiin mökkitien varrelta, ei tarvinnut rymytä syvälle metsään. Keräsimme helposti viitisen litraa niitä. Ongelmana tahtoi olla niiden kypsyys. Käsi kun osui varpuun marjat rapisi maahan. Se vähän hankaloitti meikäläisen keräämistä, mutta kyllä varmastikin keräsin itse lähes puolet marjoista. Olihan äiti nopeampi, mutta käytti aikansa tehokkaasti keräten suppilovahveroita ja kanttarelleja kotiin vietäväksi mun kipon täyttymistä odotellessaan.

Metsässä oli ihana olla. Siellä tuoksui syksyn luonto. Pidän siitä. Olisin voinut samoilla pidempäänkin metsässä, mutta äiti ei jaksanut. Ymmärrän sen hyvin, niin vaikeakulkuista siellä oli.

Illan hämäryys alkoi jo laskeutua Aa:n ja avokin viimeistellessään terassia. Ehtivät kuitenkin saamaan työt valmiiksi ennen pimeyttä. Nyt meillä on jykevä hyvä terassi, IHANAA!

Äiti puolestaan perkasi puolukoita taistellen pimeyttä vastaan. Suurin osa jäi sunnuntaiaamuun. Sunnuntaina oli vielä upeampi sää kuin lauantaina. Oltiin ulkona koko päivä. Tehtiin kukkapenkki mökin edustalle laatotuksen oikean sivun viereen. Sinne istutettiin sipulikukkia: krookuksia, tulppaaneja, narsisseja ja jotain neljättä, jonka nimeä en muista. Äiti istutti kukat niin, että matalammat tulivat eteen ja korkeimmat taakse. Kukkivathan ne eri aikaan kevättä, mutta jonkinlaisen järjestyksen äiti halusi laittaa.

Pieni jännitys oli antaisiko Harmaakuono olla kukkapenkin rauhassa. No ei ainakaan vielä kaivanut sipuleita ylös, vaikka pari kertaa yllätettiinkin penkistä kävelemästä.

Sunnuntaina oli niin lämmin, että päätimme syödä hirvipataa ja perunoita ulkona. Saattoipa olla viimeinen mahdollisuus tälle vuotta. Illalla istuttiin vielä nuotiolla paistaen makkaraa. Ilta viileni, mutta nuotio lämmitti mukavasti.

Maanantaiaamuna paluu kaupunkiin. Osan puolukoista pakastin mökille ja osan toin kotiin pakkaseen. Nyt mulla on viitisen litraa puolukoita, seittemisen litraa mustikoita, 2.5 kg vadelmia. Äidiltä saan kuulemma vielä puolukkasurvosta ja puolukoitakin. Se on innostunut ystävänsä kanssa marjastamisesta. Käyvät monta kertaa viikossa metsässä, joten kyllähän niitä luonnon antimiakin kertyy.

Tänä kesänä jäi mansikat valitettavasti hankkimatta. Jotenkin se paras mansikka-aika meni liian nopsaan ohi etten oikein osannut reakoida ajoissa 🙁

Nyt illalla ystäväni kävi teellä ja toi lähes muovikassillisen omenoita. Lisäksi asiakkaani, joka on kyllä vuosien mittaan tullut myös ystäväksi toi myös pienemmän pussillisen omppuja. Jollain pihalla oli ollut kyltti, jossa annettiin lupa poimimiseen, joten hän päätti poimia. Kiitokset teille molemmille!!!

Avokki haaveili vähän omenapiirakasta. En ehkä kuitenkaan haluaisi sitä tehdä, vaikka tällä Detox-siirtymäviikolla voisin itsekin sitä vielä syödä. En vaan halua itselleni kiusauksia 😀 Omenasoseen keitto taitaa kuitenkin olla edessä lähipäivinä. Ihan mahtia valmistaa itse, tietääpähän ettei ole mitään ylimääräisiä lisäainesotkotuksia mukana.

Nautitaan syksystä ja sen antimista, luonnon herkuista!

Julkaistu

Haikeuttako vai tahto takaisin kilpakentille???

Tultiin aamulla tänne mökille ja ei kyllä upeampaa säätä olis voinu toivoa mitä nyt on, aurinko paistaa jopa kuumasti eikä tuuli suhise puissa. Harmaakuono on jo lammessa lotrannut ja multakasassa möyrinyt. Nyt rouskuttaa tyytyväisenä keppiä suurimmat energiat purettuaan. Me nautittiin ulkona teet ja nautiskelu jatkuuu roskien polton merkeissä.
Mulla Lontoon matka lähestyy, joten tällä viikolla vähän matkavalmisteluja: adapterin ja pattereiden osto, rahan vaihto, lentokentältä majapaikkaan matkareitin suunnittelua jne.   Aa on jo lentänyt Lontooseen, joten lisäinfoa matkareitistä on luvassa vielä myöhemmin. Pari ekaa päivää menee tiiviisti judohallilla. Torstaina 30. päivä ottelee Jani Kallunki -66 kiloisten sarjassa ja 31. päivänä perjantaina Päivi Tolppanen -63 kilosissa. Muuten matkasuunnitelmat aika avoimet: markkinoita, museoita tms.
Jos paralympialähetykset kiinnostaa, koosteita tulee kakkoselta to-aamusta alkaen. Karkeesti aamuisin vähän ennen yhdeksää ja iltaisin 20.30 paikkeilla. Maalipallo-ottelut taisivat alkaa 31. päivä, ja nyt Facebookista lukiessani porukan lähtötunnelmia ja fiilistelyä kisakylästä, mieleen on hiipinyt hienoinen haikeus, ehkä jopa paha mieli. Vielä 2008 tavoitteet oli Lontoon paralympialaisissa. Mutkia tuli matkaan keuhkoveritulpan muodossa. Siitä toivuin kuitenkin hyvin ja kaikki olisi voinut olla vielä mahdollista palatessani valmennukseen, mutta otoskleroosi päätti toisin. Huonolla kuulolla oli täysi mahdottomuus taistella kisapaikoista, saatika pelipaikoista ja jäätyäni ”tauolle”, paluuta en ole tehnyt. Joskus mietin miksi en palannut tammikuussa lajin pariin molempien korvien leikkauksien jälkeen. Ehkä olen ja olin ajautunut porukasta niin kauaksi etten ”osannut” palata, tai rohkeus ei riittänyt. Entä jos kuulo heikkenee uudestaan ja taas kaikki romuttuu???
En odottanut kaipauksen heräävän kilpailemiseen, mutta pakko myöntää vähän nyt sattuvan. Ehkä paluu olisi mahdollista vieläkin, mutta olenko saanut jo sen mitä maalipallolta voin saada? En ollut siinä huippulahjakkuus, joten ehkei minusta enää tällä iällä voi huippua tullakaan. Olisiko minua varten vielä jokin muu urheilulaji, jossa kokeilla rajojaan? Haluaisin vielä kokeilla ne rajani, ja laittaa itseni likoon ja toteuttaa onnistumisia urheilun parissa, ehkä jopa niitä unelmia, jotka maalipallon parissa jäi saavuttamatta.
Julkaistu

Loppukesän fiilistelyä

Oih, kesä tuli takas, ainakin hetkeksi! Tänään ja eilenkin on ollut ihanan lämmin. Viime viikon kylmyys tuntuu taas niin kaukaiselta 😀
Täällä mökillä on pihalaatotuksen ja terassin teko meneillään. Tänään on laatotusaluetta täytetty kivituhkalla ja tasoitettu sitä. Terassista on vanhat laudat irroteltu. Avokki ja Aa ovat olleet ahkeria. Itse käyttelin sirppiä mökin seinustalta viidakkoa poistaen. Ja ilmeisesti kohta tarvitaan Hepan olemattomia lihaksia kantoapuna isoja liuskekivilaattoja siirrettäessä paikoilleen. 
Lisäks olen huolehtinut taloustöistä. Ruuaksi valmistin täytettyjä tomaatteja ja paprikoita. Paprikoihin tuli pinaattia, jauhelihaa, sipulia, valkosipulia ja fetaa. Tomaateissa Feta vaihtui Monzarellaan 😀  Sitten vähän suolaa ja yrttimaustetta, ja mielestäni ateria onnistui hyvin. Jälkkärinä kahvit ja teet kera Petäjävedellä valmistetun 54%:n suklaan. Oli törkeen makeeta 😀 Avokki söi lisäks mun lauantai-iltana tekemää raparperipiirakkaa. Siitä tuli vähän kuivahkoa. Rahkaa eikä kermaviiliä ollut, joka olis vähän kostuttanut täytettä.
Raparperejä jäi yli piirakan verran. Keittelin nimittäin marmeladihilloketta 4 puolen litran purkillista. Ohjeessa 2 l raparpereja, 2-3 dl hillosokeria, 1.5-2 dl vettä. Ainekset sekasin ja kiehutus muutaman minuutin, sen verran että raparperit pehmiävät. Tein ekan satsin lauantai-iltana ja toisen sunnuntaina, joten neljä purkillista itse tekemää hilloketta, wouh!
Tuolloin lauantaina käytiin kävelemässä pitkä lenkki, nyt kilsoja taittui 15-16 ja meno oli reipasta ja ihanaa. Paluumatkalla tosin ohitsemme ajoi tuota mutkaista hiekkatietä pitkin joku helvatun kaahari/rallittelija. Melkein sydän pysähty, niin säikähdettiin ja avokin adrenaliinit nousi keskisormen näyttöasteelle.
Sunnuntaina oli tarkoitus ajaa tandem kotiin, mutta pilotin sairastumisen vuoksi pyörä on edelleen täällä. Jännittää mahtuuko se Aa:n autoon huomenna, toivottavasti! Torstaina kun olis mahdollisuus päästä tandemlenkille. Ja tää mun kilpapyöräilijä-kaveri on lähtenyt tänään pariksi viikoksi leireilemään, ja pelkäämpä pahoin ettei muita halukkaita löydy ajamaan pyörää kotiin, joten paree mahtua autoon 😀
Sunnuntaina hillokkeen valmistuksen lisäks nautittiin ihanasta kesäsäästä saunoen ja uiden. Syötiin ulkona se ainoa kerta viime viikon aikana. Kesä on niin lopuillaan, että jokaisesta tilaisuudesta on otettava kaikki irti. Illalla kotiin, sillä eilen oli töitä neljän asiakkaan verran sekä Opaskoirayhdistyksen hallituksen kolmituntinen kokous. Arki koettaa tulla ”häiritsemään” loppukesän nauttimisesta. Aa ja avokki kävivät ostamassa terassiin laudat tms. Illalla mökille ja ekaa kertaa poltettiin pesällinen minileivinuuni/takassa ja hyvin hormi veti.
Pitkästä aikaa olen saanut uuden lukijan! Jeee-jeee..:D Tervetuloa Sari joukkoon
Julkaistu

Pyöräillen mökille

Punaisella hirmulla on tällä viikolla ajettu 76 kilsaa joista maanantaina 12 ja tiistaina 64. Tiistai-iltana ajelin kilpapyöräilijäystävämme kanssa kotoa mökille. Loppumatkasta hivenen eksyimme/ajoimme harhaan, joten saatiin kahdeksan kilsaa ylimääräistä poljettavaa hiekkatiellä. Hiekkatiellä ajaminen oli huomattavasti raskaampaa ja vaativampaa polkemista vauhdin pudotessa puoleen ja allekin mitä se Vanhaa Lahden tietä huristaessamme oli. Aikaa tuohon 64 kilsaan meni 3 h 10 min. Matkan aikana emme pysähdelleet huilailemaan, joimme vauhdissa. Pariin liikennevaloristeykseen oli pysähdyttävä sekä oikeaa tietä etsiessä hiekkatieosuudella. Viimeisessä mäessä irtosi ketjut, joten pilotti ohjasi ja minä poljin parhaani mukaan. Takana kun pystyi ketjujen irtoamisesta huolimatta polkemaan. Mökin pihaan päästyämme olo oli onnellinen eikä mitenkään superväsynyt. Sää oli pilvinen ja tuulinen, tulipa matkan varrella parissa kohtaa pari pientä tihkukuuroa. Pyörän päältä noustessani kuului Harmaakuonon kirmaus luoksemme ja iloinen hyppely sivulla. Taisi herra olla iloinen, vaikka emme olleet erossa kuin tuon reilut kolme tuntia. Vai oliko siihenkin tarttunut huolestuneisuus, kun emme olleetkaan mökillä avokin, Aa:n, kaverin ja Harmaakuonon saapuessa???
Pyöräilyn jälkeen maistui karjalanpiirakat hiilaripommista huolimatta. Ja sauna tuntui vähän väsähtäneen ihmisen kropassa ihanalta.
Aamulla aamupalastettuamme alkoi fyysinen työ, liuskekivien kantaminen. Isoimmat kivet olivat neliön kokoisia ja kantajia tarvittiin 3-4. Paloista vain muutama oli yksin kannettavissa, joten lisäkädet oli tarpeen. Aa ja avokki sommittelivat kivet pihaan siihen kuvioon miten tulevat terassin edustalle. Tänään avokki on kaivanut terassin edustaa korkomerkkien mukaan, jotka Aa:n kanssa laittoivat keskiviikkoiltana. Pohjalle tulee tasaisesti kivituhkaa joidenka päälle liuskekivet. Saumojen raot täytetään kivituhkalla. Se on ens viikon projekti. Silloin myös uusitaan terassi. Nyt siinä on irrallaan olevat laudat ja lautojen välit liian isoja, sellaisia mihin jalka voi jäädä kiinni ja nilkka vääntyä.
Mä siirryin ruuan valmistukseen: lohta ja kasvisnyyttejä – yllätys! Kaverin kanssa neuloimme frillahuiveja. Alotin Virosta ostamalla pienverkkoisella langalla ja tykkään huivin neuleesta enemmän kuin isoverkkosesta. Jotenkin huivi on selkeämpi, pehmeämpi. Lanka on reunoilta mustaa ja keskeltä hopeaa. Vielä ennen Aa:n lähtöä terassin mittaus ja kahvi/teehetki.
Eilen ei tehty mitään kovin hyödyllistä. Valmistin salaatin ja grillattiin pihvit, tehtiin käsitöitä avokin touhutessa pihassa. Saunoimme pitkään käyden uimassa useampaan kertaan. KYLMÄÄ!!!
Saunan jälkeen istuimme nuotiolla ja loppuvaiheessa oli jo ihan hemskutin kylmä. Kai se on vaan uskottava, että kesä helteineen (jos nyt niitä kauheesti edes oli)  on hiljalleen kääntymässä syksyksi.
Kaverin lähdettyä tänään otimme Helppohalkojan esille ja pilkoin sillä jonkusen sylillisen turhan isoja klapeja pienemmäksi. Avokki aloitti tuon kaivausurakkansa. Puita ei hirveästi ollut, joten siirryin valmistamaan karppipitsaa. Täytteeseen laitoin kinkkua, tomaattia, paprikaa, pitsamaustetta ja juustoa. Aika tuhtia mutta hyvää.
Eilen tämä blogi täytti kaksi vuotta!
Saas nähdä mitä kolmas vuosi tuo tullessaan 😀

Käykäähän katsomassa

Julkaistu

Hiekkatietä lenkkeillen

Eilisaamuna sateen loputtua lähdimme avokin ja Harmaakuonon kanssa mökiltä kävelemään hiekkatietä pitkin reippaalla vauhdilla. Harmaakuono oli innokas opas, häntä heilui pystyssä kävelyn tahtiin. Aina ihan kaikkia lätäköitä ei ”muistanut” kiertää. Tai kiersihän se itse kuivin tassuin, mutta omat kengät ja sukat kastuivat useamman kerran. Ei välttämättä tarkkaa työskentelyä, mutta onneksi sää oli lämmin eikä märät jalat tahtia haitannu. Vähän märät sukat hankasivat, mutta silti matka taittui mukavasti.

Kävelimme metsän viertä, peltojen ohi haistellen homehtuneen heinän hajua,kävelimme tunnin ja käännyimme takaisin. Mökiltä ei pääse tekemään lenkkilenkkiä, tai ei ainakaan vielä tiedetä sellaisia reittejä. Ei muuta kuin takaisin omia jälkiä pitkin. Harmaakuono läähätti välillä aika paljon ja hidasti kulkuaan. Vauhti taas kasvoi kun irroitin otteen valjaista ja pidin vain taluttimesta kiinni. Nytkin lätäköt läiskähteli jalkojeni alla. Tällä kertaa kastui Harmaakuononkin tassut, sillä herra siinä kävellessään hörppi lätäköstä vettä. Vauhti pysyi ilmeisen hyvänä, sillä paluumatkaan meni vain viis minsaa kauemmin kuin menoon.

Harmaakuono opasti mökin pihassa portaille asti. Vapautin pojan valjaista, taputtelin ja kehuin. Häntä heilui ja ”vapaa” sanan kuullessaan singahti lampeen uimaan. Ja me avokin kanssa hikiset vaatteet laitettuamme kuivumaan, seurasimme perässä. Vesi oli raikasta. Tuntui suorastaan kylmältä! Samalla kuitenkin ihanalta 😀

Tänään kotimatkalla katsoimme auton matkamittarista kävellyn matkan, olimme käpytelleet mökin pihasta n. 6.5 kilsaa, joten 13 kilsan lenkki siitä tuli aikaan 2 h 5 min. Olen yllättynyt Harmaakuonon jaksamisesta, ja nyt vähemmän yllättynyt lenkin tuntumisesta jaloissa 😀 Ja olen niin iloinen/onnellinen! Harmaakuono jaksaa vielä pitkiäkin lenkkejä kulkea. Ehkä osuutensa on sillä, että poitsu on saanut tänä kesänä liikkua paljon vapaana ja lämpimässä säässä oman jaksamisensa mukaan. Kunto on kohonnut. Nyt se nukkuu tyytyväisenä tuhisten omassa kopassaan.

Julkaistu

Loppukuun kuulumisia/liikuntakärpäsen surinoita ja mökkipuuhia

Viikonlopun helteistä nautittiin mökillä pihapuuhien merkeissä. Mäkin käyttelin sirppiä lammen rannan raivauksessa. Homma sujui ihan kivasti, paitsi vasurina sirppi oli vääränkätinen mulle. Ranteella joutui tekemään koukkauksen, jotta heinikko leikkaantui. Vähän mua alkuun jänskätti, telonko itseni sirpin kanssa. Viiltoliike kun tehdään itseensä päin. No kumisaappaat jalkan ja varovaisuutta, niin havereitakaan ei sattunut.
  Lammessa olevista lähteistä huolimatta kahlasimme rantavedessä kaislaa pois repien. Oli osaksi aika liejuisen ja ällön tuntusia, Mutta ainahan lampi pysyy parempana, jos sen rantoja jaksaa vaan siistiä.  Sää oli niin helteinen ettei lähdepaikatkaan saaneet palelemaan. Lammen pintavesi oli jopa liian lämmintä.  Ja varmasti sanomattakin selvää, pihatöiden jälkeen tuntui todella huipulta uiskennella lammessa.
Pihassa on jonkin verran kantoja ja avokilla meni puolipäivää eräänkin kannon kanssa. Juuret olivat levittäytyneet pitkälle, joten käsisaha avuksi. Siinä taistelussa rautakankikin vääntyi. Melkoisen ähinän, puhinan, kiroilun ja hikoilun jälkeen vihdoin kanto antautui avokille ja sekös riemastutti meitä 😀
Perjantai-iltana nautiskelimme kahdessa erässä tapaksista; aurinkokuivattuja tomaatteja, viininlehtikääryleitä, valkosipulimarinoituja paprikoita, kahta Koudaa, lihapullia ja prinssinakkeja. Ite söin varmaan kahta jälkimmäistä molempia kaksi ekalla kierroksella.  Ilta jatkui nuotion äärellä istuskellen ja rupatellen.
Lauantaina grillattiin lohta foliossa sekä bataattia. Onnistui molemmat tosi hyvin. Kalalle sitruunamelissa ja pinaatti antoivat herkullisen maun. Upeeta istua ulkona aterioimassa kaikessa rauhassa
 terveellistä ruokaa.
Illan saunomista ja uimista häiritsivät polttiaiset. Saunatauolla ei kauaa kärsinyt oleskella kun polttiaiset poltti iholla. Ajoituksemme ei paras mahdollinen siis. Niitä ötököitä taitaa olla eniten päivän painuessa mailleen, sillä sunnuntaina saunoessa ennen kotiin lähtöä ei polttiaiset häirinneet olleskaan.
Iltateetä juodessa korviimme kantautui ukkosen jylinä, joka voimistui hetki hetkeltä ja melkoista ilmaa se aika pitkään pitikin. Harmaakuono ei siitä paljoa välittänyt, tuhisi vain omalla paikallaan. Sunnuntai-iltana täällä kotona oli myös hurja ukkoskuuro. Sadetta tuli koko taivaan täydeltä ja ukkonen jytisti voimalla ja tuo nelitassu makasi olkkarin matolla unihaukkuen. Se tuntui jopa liikuttavalta siinä rajuilmassa.
Sunnuntaina avokin touhutessa pihassa valmistin meille herkullisen salaatin. Inspiroiduin Bregon vinkkauksesta kikherne-broilersalaatista, joten paistoin pannulla broilersuikaleet soija-voi-pippuri-carry-marinadissa. Pilkoin rasiallisen kirsikkatomaatteja, kurkun, puolikkaan jäävuorisalaatin,  
sipulin ja liotin kikherneet yön yli, lisäsin valkosipulin kynnen makua antamaan.
Kastike syntyi turkkilaisesta jogurtista, sitruunasta, avokadosta, pippurista ja Carrysta.
Sitten kaikki sekasin ja salaatti vetäytymään. Ja herkullista tuli!
Ennen salaatilla herkuttelua mökin siivous: imurointi, mattojen pöllytys ja pölyjen pyyhintä. Ruuan jälkeen matot lattialle ja ei muuta kuin saunomaan ja uimaan.
Nyt ollaan taas arjessa tiukasti kiinni. Viimeinen viikko lomalaisten hierontoja menossa, ja tällä viikolla on ollut töitäkin; eilen kuus, tänään neljä, huomenna ilmeisesti viis ja torstai vielä avoin. Avokki ahkeroi eilisiltana oman firman asiakkaiden parissa ja tänään on mun vuoro 😀 Mä eilen taas ”pommitin” eri tahoja pilottitarveviesteillä ja parilla tutulla on jotkut kaverit joita voisivat kysyä ja eräs ilmottautui suoraan minulle ja hänen kanssaan suunnitelmissa on lenkki perjantaiaamulle.
Aijemmin olen sopinut lenkin torstaille, joka varmistui eilen. Jos nyt kaikki menee kuten pitäis, mulla on kaksi pyörälenkkiä luvassa tällä viikolla. Mä olen ihan fiiliksissä.
Ja muutenkin kroppa huutaa liikuntaa/treeniä. Eli, nyt taitaa olla oikea hetki ”kiristää” tahtia niin liikunnan kuin painon pudotuksenkin suhteen. Ei poppakonstein, vaan liikunnan lisäys ja ruokavalion tarkempi syynäys 😀 Niillä jatketaan! Kirjoitinkin jokin aika siitä etten ole hypännyt vaa’allakaan paljoa, mutta nyt viime päivinä aamuvaaka on astunut taas matkaan. Ja huomisesta lähtien merkkaan taas painon ylös kerran kahdesti viikossa, riippuu miten mökkeilemme. Vaakaa en nimittäin sinne aio raahata! Elokuussa olisi tarkoitus viettää aikaa mökillä mahdollisimman paljon työtilanne huomioiden. Kuun lopussa on lähtö Lontooseen, joten paljon ihanuuksia tälle syksyä luvassa. Kunhan vaan saan pyöräilykavereita sekä uimaan samoin, olen ikionnellinen.
Julkaistu

Mökkiviikonloppu

Aurinko paistaa kuumasti, paarmat ja kärpäset surisevat, muurahaiset polttaa ajoittain jaloissa, silti olen onnellinen! Päätimme käydä ”päiväsaunassa” ennen kotiin lähtöä, joten savu tuoksuu saunan lämmitessä.
 Avokki ähisee ison kannon kimpussa saadakseen sen irti maasta. Itse olen tänään vähän kärsinyt turhautumisesta siitä etten osaa/pysty touhuamaan pihassa niin paljon kuin haluaisin. Nytkin naputan tätä postausta avokin rehkiessä. Eilen olin fiiliksissä kun pinoin heittokuutiollisen halkoja liiteriin. Ne pinottavat loppui vaan aivan liian nopeaan. Sen jälkeen keräsin vielä pari isoa paperikassillista syttöjä. Tunsin olevani hyödyksi ja avuksi. Puuhaaminen oli aivan mahtavaa!!!
Tultiin tänne perjantai-iltana avokin ja Aa:n kanssa. Grillasimme lohta ja kasvisnyyttejä. Söimme vasta kymmenen pintaan, joten oli jo liian kylmää ruokailla ulkona, valitettavasti. Mulle mökkeilyn kohokohtia on ruokailla ulkona ja muutenkin viettää täällä aikaani mahdollisimman paljon. Kotioloissa ehtii/joutuu olemaan sisällä ihan riittävästi.
Harmaakuonolla on hotspotti oikean lavan kohdalla, joten jätkällä uimakielto. Sen liikkumavapautta on ollut pakko rajoittaa, jotta se ei polskisi lammessa. Lähdimmekin ruokailun jälkeen pienelle kävelylle ennen saunaa. Tuolta läheltä löysimme peltoaaukeita missä laidunsi lehmiä, sonneja ja hevosia. Pari kertaa ollaankin kuultu tuossa tiellä menevän hevosia. Pitäisikin melkein selvittää millaset mahikset olis päästä ratsastamaan, joskus.
Saunoimme puolelta öin, lämmintä ulkona hurjat yhdeksän astetta, mutta avokin kanssa uskaltauduimme lampeen polskimaan. IHANAA!!! Rauhallinen iltayö jatkui vielä teemukillisten äärellä rupatellen ja hullaantuen gluteiinittomiin appelsiini-suklaakekseihin, joita olin tilannut Aa:ta varten Hyvinvoinnin tavaratalosta. Kello oli kolme ennen kuin hiljennyimme yöpuulle.
Eilen Aa laittoi häkä- ja palovarottimet paikoilleen, ruuvasi suihkuhuoneeseen naulakkokorin paikoilleen ja puuhaili kaikkea pientä mihin näköä tarvitaan. Iltapäivällä saapui kesäkuussa ostamamme vuodesohva, joka on väriltään meleratun sininen ja sopii täydellisesti mökin tunnelmaan. Ehkä se on vähän hienohko mökkisohvaksi, mutta eiköhän se ajan saatossa mökkeydy 😀
Sohvan kokoamisen jälkeen joimme kahvit ja teet. Ja vielä ennen Aa:n lähtöä avokki hieroi sen matkapöydällä mun istuskellessa ulkona kirjaa kuunnellen.
Ruokailu meni taasen niin myöhäiseksi, että ilta oli jo viilentynyt, joten söimme sisällä broileria, kasviksia ja perunaa. Nyt aamusta tein jauhelihapihvejä mihin laitoin sipulia, fetaa ja vähän tomaattia mausteiden lisäksi. Jäljellä muutama peruna, jotka pilkoin nyyttiin grilliin laitettavaksi. Nyt siis rentoutumista saunoen ja syöden. Ja perhana – tänään kyllä syödään ulkona!
Julkaistu

Viikko itikoiden pistettävänä ja muiden öttiäisten purtavana

Viikko vierähti nopsaan Hartolassa mökkeillen äitin ja avokin kanssa. Tuota kesäistä viikkoa on mukavaa muistella nyt oman mökin edustalla saunan lämpiämistä odotellessa ja linnun visertelyä kuunnellessa. Avokki haravoi raivaamaansa heinää ja Harmaakuono pyörii ympärillä keppi suussaan. Päivällä kasattiin lammen rantaan kivistä nuotiopaikka. Pihapiirissä julmetusti kiviä, joten saadaanpahan ne hyötykäyttöön.

Mutta siis viime viikko vietettiin Hartolassa maanantaista maanantaihin. Tuon viikon aikana ei kertaakaan aterioitu sisällä yhtä iltateehetkeä lukuun ottamatta. Ruuatkin valmistettiin nuotiogrillissä perjantaisia broilerjauhelihapihvejä ja letun paistoa, perunoiden keittämistä, kanamunakastikkeen ja pinaattimuhennoksen valmistusta viikon varrelta laskematta.

Nuotiogrillissä valmistui herkulliset kasvisnyytit, lohifile, possupihvit, pikkusiiat. Mukana ei tietenkään ollut koko maustevarastoa, mutta pitkälle päästiin mustapippurilla, suolalla, barbequella, yrttimausteella, tuoreilla yrteillä, valkosipulilla ja sipulilla voita unohtamatta

Ensinmmäisenä iltana valvoimme pitkälle aamuyöhön. Saunomisen ja uimisen jälkeen istuimme mökin terassilla kesäyöstä nauttien ja innostuimmepa paistamaan nuotiolla vielä hirvimakkarat.

Etenkin alkuviikosta kärsittiin itikoista ja muista öttiäisistä. Nuotiossa pitämällä tulta saatiin niitä vähän karkotettua, joten tuli loimotti joka päivä myös ilman grillauspuuhia. Äiti ja avokki keräsivät pihapiiristä käpyjä ja heiniä, jotka toivat savua palaessaan ja öttiäiset pysyi vähän loitommalla.

Kun valmistin meille fetasalaattia, kannoin ainekset mökin terassin pöydälle ja ei muuta kuin kokkaamaan 😀

Ja sama juttu valmistaessa raparperi-mansikkapiirakkaa

Mökin rannassa oli soutuvene, joten kävimme melkeinpä joka päivä soutelemassa.
Toisen airon lavasta oli puolet pois, joten venettä oli vaikeaa pitää suunnassaan. Mun soutaessa pyörimmekin ympyrää 😀
Silti, kivaa ja hyvää liikuntaa 🙂

Avokki nautti soutelusta ja välillä innostui ottamaan homman puolittain treenin kannaltakin

Myös äiti ja Harmaakuono pääsivät nautiskelemaan venematkasta yhdessä ja eerikseen
 
Äiti halusi päästä onkimaan monien vuosien jälkeen, niinpä kävimme parina iltana soutelemassa järvellä ja onkimassa. Matoja ei löytynyt, joten ekalla kerralla meillä oli syöttinä katkarapuja. Salakat kyllä söi, mutta ei tarttuneet koukkuun.
Itse en ihastunut onkimiseen sinänsä. Koin sen vähän turhauttavaksi ja pitkävetiseksi puuhaksi. En tiedä olisiko ollut toisin, jos olisin nähnyt kohon liikkeet??? Nautin kuitenkin siitä rauhasta mikä järvellä vallitsi auringon laskun aikaan. Vesilinnut huutelivat, kalat hyppivät veden pintaan, järvi aivan tyyni. Siinä kyllä hermo lepää.
Toisella kerralla meillä oli matojakin, mutta edelleenkin salakat kävi syömässä eivätkä koukuttuneet. Äidillä oli tärkeä tehtävä veneessä huolehtia ettei onkemme mene sekaisin. Ja välillä olikin touhua, kun koukku tarttui kaisloihin tai lumpeisiin 😀 En tiedä miksi äidillä tässä näin tuima ilme, ehkä juuri on ollut tiukat paikat onkien kanssa 🙂
Ihan ilman kalaonnea ei jääty, sillä avokin onkeen tarttui ahven. Ehkä 10-15 cm. Eipä saatu nuotiolle kalaa tai kalasoppa-aineksiakaan, joten ahven pääsi takaisin uiskentelemaan.

Ja kun madot loppui katsottiin netistä onkitaikinan ohjetta ja löytyikin perusohje, jossa vettä ja vehnäjauhoa.
Äitihän sellaisen valmisti ja avokki istuskeli rantakivellä onkien kunnes turhautui. Kalat napsi taikinan 😀
Tässä kuvassa ei vielä ole turhauma iskenyt ja mäkin viivähdin kivellä tovin kunnes lähdin äidin kanssa uimaan.
”Välikommenttina” totean nyt olevan yön jo pitkällä. Saunoimme avokin kanssa reilusti toista tuntia lammessa pari kertaa polskutellen. Polttiaiset kiusasivat aika reippaasti. Saunan jälkeen perinteisesti iltateehetki ja tämän tietokoneen kanssa taistelua. Nettiyhteys ei ole kovin kaksinen täällä, joten tämänkin postauksen valmiiksi saaminen voi olla aika haasteellinen. Nyt kuitenkin jatketaan vielä Hartolan tunnelmissa, sillä huomenna en tänne kerkiä. Meille tulee yövieraita kahden koiran kanssa, joten huomisilta on pyhitetty muulle touhuamiselle 😀
Hartolassa uimme joka päivä ja viikon aikana vesi lämpeni hurjasti. Loppuviikosta järvessä olisi voinut uiskennella ja pelleillä ties miten pitkään. Myös Harmaakuono uiskenteli paljon. Herralla aina keppi suussa 😀
Vaikka valotus on vähän persiillään on ”pakko” jakaa järvestä myös pelleilykuvia 😀 Hauskaa!!!

Rakastan kesässä järvessä pulikointia ja nautin kun sain viikon aikana uida joka päivä monta kertaa. Vikana päivänä avokki souti mut laiturista ehkä 100 metrin päähän ja rantaa myöden uin laituriin. Se oli ihanaa.
Harmaakuonolle viikko oli myös lomaa. Työvermeitä ei juurikaan tarvinnut ylleen pukea ja kyllä herra naatiskeli. Keppi suussa juosten ja touhuillen.
Ja Harmaakuono hyvin aktiivisesti ruinusi, että sille heitettäisiin keppiä. Opaskoirille ei sitä paljoakaan tehdä, mutta olen tuosta säännöstä tinkinyt lomatapauksissa, sillä herra rakastaa saada hakea keppiä ja etsiä sitä! Silloin kun työvermeitä ei ole kuvioissa nauttikoon. Älkää kuitenkaan koskaan heittäkö opaskoiralle keppiä ilman käyttäjän lupaa!

Mökissä ei valitettavasti ollut sopivaa pannua millä letut paistaa nuotiolla. Äiti innostui viikon aikana kahdesti paistamaan lettuja ja olihan ne herkullisia tuoreiden mansikoiden kanssa. Valitettavasti lettupäivien iltoina meinasi levottomat jalat muistutella olemassa olostaan.
Mutta silti, herkullista 😀
Ja pitihän Harmaakuononkin saada omansa 😀
Ensin vaan täytyi odottaa lupaa
Ja tulihan se lupa vihdoinkin 😀
Ja kyllähän kesään kuuluu vihtominen, joten lähiympäristössä kävellessämme avokki ja äiti tekaisi kolme vihtaa. Jokaiselle oma 😀 Niillä sitten läiskittiin antaumuksella, avokin kanssa niin innokkaasti, että kärkilehdet irtoilivat 😀

Viikon aikana kuulimme monien lintujen ääniä. Valitettavasti kukaan meistä ei ole lintujen kovinkaan hyvä tunnistaja. Lokkien huudon tunnistaa lähes jokainen, joten mekin. Kuikka kajautteli iltaisin, pari kertaa joutsenet töräytti ja kävipä rannassa sorsaemo poikueineen katsastamassa keitä mökillä majailee 😀

Ja mehän siellä vietimme ihanan kesäisen lomaviikon. Sää vain parani päivästä toiseen.
Ja nyt rakkaat lukijat totean itseni melkoiseksi jääräksi… Enhän voinut kömpiä unille ennen kuin tämä tuli valmiiksi. Välillä kaatui ruudunluku ja useampaan kertaan nettiyhteys katkesi. Tässä tämä nyt kuitenkin on 😀

Julkaistu

Juhannus – rentoutuen ja kokkaillen

Avokki mietti joskus toukokuussa, että olisipa mahtavaa viettää juhannus omalla mökillä.
No tuo miete toteutui, sillä juhannusviikolla saimme mökin oleskelukuntoon. Itse tosin loistin poissaololla tiistaina avokin heiluessa pihapiirissä ruohoraivaussahan kanssa. Jäin kotiin tekemään töitä ja koomailemaan valvottuani melkein kokonaan edellisyön. Avokin kotiuduttua pakkasin parit kassilliset mökille vietävää. Olkkarin nurkka alkoi olla jo aika buukattu mökkitavarasta 😀
Keskiviikosta muodostui kaikille aika pitkä päivä. Alotin aamulla päivän työt hieromalla pari asiakasta avokin ja Aa:n lähtiessä ruokaostoksille.  Ystävä toi koiransa päivähoitoon ja työpäivä jatkui avokin ja Aa:n lähtiessä möksälle siivoamaan ja lajittelemaan tavaroita mitä jää sinne ja mitä hävitetään.  Iltapäivästä singahdin käymään Porvoon Onnimannista ostamassa kaksi mäntypuuta olevaa ekotuolia mökille ja samalla reissulla hain Hyvinvoinnin tavaratalosta tulleen paketin postista. Kotiuduttua koirien kanssa jalottelulenkille, itelle salaattia napaan ja työt jatkui vielä asiakkaan verran. Vaatteiden vaihto ja lähtö ratsastamaan. Kotona joskus puolkympin maissa ja hämmennys suuri kun avokki ei ollut vielä kotiutunut. VÄSYTTI!!!
Torstaina pakkailuja mökille lähtöä varten, viljelyksien kastelua ja leikkaamista. Otin juhannusruokiin rukolaa, sitruunamelissaa, pinaattia ja ruohosipulia.
Mökille saavuttaessa sänkymme ja astiakaappi saapuivat samaan aikaan, joten ruuat jääkaappiin ja sängyn kokoaminen, kaapin paikalleen laittoa jne. Valkoinen senkki on muuten edelleen mökillä ja se vaikuttais olevan aika hyvä säilytyspaikka tavaroille. Astiakaappi on tumma, joten senkin siistimisessä joutunee miettimään sen värjäämistä, jotta käy yhteen astiakaapin kanssa. Se on sellanen kantrihenkinen kaappi. Vetimet ovat hyvin samanlaiset kuin senkissäkin.
Juhannusruuat valmistui kätevästi muurikassa. Tuolloin torstaina laitoin lohta folion sisään. Maustoin sitruunamelissalla, pinaatilla, sitruunanmehulla, suolalla ja mustapippurilla. Foljon sisällä paistoimme myös uusia perunoita joihin laitoin Barbique-maustetta ja luomuvoita. Ja tein vielä pienen fetasalaatin, jota riitti aattoillallekin. Ruokailtiin lammen rannassa olevan pöydän ääressä luonnosta nauttien. Käytiin vähän kävelemässä ja pulahdettiin ensikerran lampeen.
Aamupalaa nautimme myös lammen rannalla aattoaamuna. Kyllä luonnon keskellä käen kukkuessa maustamaton jogurtti ja vadelmat maistuivat herkullisilta 😀 Ja teestä sai nautiskella kiireettä kesän tuoksuja tuoksutellen. Avokki innostui aamuhetken jälkeen ottamaan raivaussahan esille ja surruuttelemaan sillä tunnin verran sekä sen jälkeen haravoimaan jälkensä.
Aattona ensikertaa lämmitettiin mökin sauna. Se on kertalämmitteinen. Eli, saunan pesässä poltetaan pesällinen tai kaksi ja pellit suljetaan hiillosvaiheessa kun häkävaara on ohi. Heitetään häkälöylyt ja n. 20 minsaa ja saunominen alkakoon 😀 Kiukaan luukku aukaistaan ja kiville heitetään vettä normaaliin tapaan. Joku sanoikin tuollaista saunaa köyhän miehen savusaunaksi 😀
Harmaakuono oli vallan energinen. Kantoi keppejä pitkin pihaa ja halusi niitä heitettävän lampeen. Alkuun tullessaan lammesta muisti ravistaa matkalla, mutta innon ja kiihkon lisääntyessä ravistamiset jäi. Vinkunavolina oli melkoinen kun vanha herra oli mieliharrastuksensa parissa. Itekin pulahdettiin muutaman kerran lampeen. Pintavesi oli lämmintä, mutta syvemmällä todella kylmiä kohtia. Ja sellanenhan oli tietenkin laiturin päässä 😀
Aattoateriana meillä oli kaslerpihvit ja kasvisnyyttejä joissa oli perunaa, punajuurta, kevätsipulia, paprikaa, valkosipulia, luomuvoita. Punajuuri oli nyytissä vähän liian hallitseva. Sitä olisi pitänyt laittaa selkeesti vähemmän ja pienempinä paloina. Kauniista ja lämpimästä kesäillasta huolimatta aterian jälkeen oli pakko siirtyä sisälle hyttysiä, itikoita ja mäkäräisiä pakoon. HARMITTI. Ei auttanut hyttyssavu eikä kovasti mainostettu hyttyskarkoteranneke. No kuluhan se ilta sisälläkin rennosti rupatellen.
Lauantai oli kokkailupäivä, sillä meille tuli iltapäivällä vieraita juhannuskahville 😀 Olin jo aikasemmin päättänyt leipoa raparperipiirakkaa sekä karppiteeleipää. Oli siis kiva kun saatiin herkuille muitakin suita syömään kuin omamme 🙂
RAPARPERIPIIRAKKA (alkuperänen ohje)

Pohja:
150 g Voita tai margariinia
1 dl Sokeria
1 Muna
3,5 dl Vehnäjauhoja
1 tl Leivinjauhetta
(vähän vaniljasok jos haluu)

Täyte:
1 pussi vaniljakastikejauhetta
2 dl maitoa
1 purkki vanilja rahkaa
2 munaa
4 dl raparperiviipaleita

Ohje:
Vaahdota voi ja sokeri
Vatkaa munat joukkoon
Lisää jauho- leivinjauhoseosja sekoita taikinaksi.
Painele taikina voideltun pyöreän piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.
Sekoita vaniljavanukasjauhe maitoon ja anna turvota muutaman minuutin
ajan.
Lisää munat ja rahka ja kaada seos piirakkapohjan pinnalle ja tasoita
pinta.
Levitä raparperiviipaleet pinnalle.
Paista piirakkaa 200 asteessa noin 25-30 min
Olisin halunnut korvata vehnäjauhon vaikkapa speltillä, mutta ei ollut enkä ehtinyt etsimään viikolla karpimpaakaan ohjetta, joten pohja meni ohjeen mukaan. Täyte ei. Sekoitin purkilliseen maitorahkaa pakasterasiallisen mansikoita ja sokeria ehkä 3 rkl. Levitin taikinan päälle seoksen ja sen päälle kuoritut ja siivutetut raparperit. En lisännyt muniakaantäytteeseen.
Vyötärönmetsästäjän pizzapohja karppityyliin
1 prk maitorahkaa 
1 pss (150 g) juustoraastetta
2 kananmunaa
4 rkl jotain leseitä (vehnä/ruis/kaura tms.)
3 rkl ruisjauhoja
Sekoita kaikki aineet kulhossa sekaisin ja levitä leivinpaperilla ohueksi levyksi. Paista 200 asteessa uunissa n. 15min. Jos käytät pizzapohjana,paista ensin pelkkää pohjaa n. 10min. levitä sitten täytteeet päälle, ja paista vielä toiset 10min.
Mulla oli kauraleseitä, jauhoissa jouduin tyytymään sämpyläsiemenjauhoihin. En halunnut laittaa pelkkää vehnäjauhoakaan 😀
Lisäsin taikinaan vielä yrttimausteseosta ja tarjoilin luomuvoin kanssa.
Avokki innostui leivästä ja mietti jo miten hyvää pitsaa tuolla pohjalla saisikaan. Täytyy kokeilla joskus sitäkin.
Kahviteltiin hivenen tuulisessa säässä lammen rannalla vieraiden kanssa rupatellen.
Sitten olikin aika palata keittiöön kokkailemaan salaatti. Avokki halusi saada palan kylmäsavuporoa, joten tein salaatin johon tuli tuota kallista lihaa, leipäjuustoa, rukolaa, kirsikkatomaatteja, jäävuorisalaattia, viinirypäleitä ja kurkkua. Nyt nyytteihin laitettiin loput uudet potut, sipulit ja paprikat. Grillattiin ulkofilepihvit.
Grillaillessa ja saunaa lämmittäessä vesisade vei kauniin juhannussään, joten söimme sisällä. Vielä ennen saunaa keiteltiin teet ja syötiin piirakkaa. Sauna oli edellispäivää paljon kuumempi, joten taukoja pidettiin tiuhempaan. Käytiinpä uimassakin vesisateessa. Lammen vesi oli tasasen kylmää 😀 Vesisateessa kävely oli itse asiassa ihanaa!
Sunnuntaina siivoilimme, pakkailimme ja grillasimme broilerfilepihvit, jotka maustoin Barbiquella, soijalla ja luomuvoilla. Pihvien kanssa söimme lopun salaatin ja bataattia, namsk!
Takana erittäin rauhallinen, mutta rento ihana juhannus. Outoa oli ajatella sen mökin olevan meidän, että ei oltu vaan kylässä jossain… Harmaakuono nautti olostaan. Sai juoksennella vapaana, uida lammessa, olla ihan tavallinen koiraherra. Tänään muuten Ajankohtasessa kakkosessa tulee asiaa opaskoirista. Ohjelma alkaa klo 21.00 ja on varmaankin katsottavissa myös Areenalta jälkikäteen jonkin aikaa.