Väsymys – se on täällä taas

Ei auta, on pakko myöntää niin itselleni kuin muillekin: väsymys on palannut 🙁 Se tuntuu masentavalta ja turhauttavalta. Toisaalta alkuvuodesta on ollut huimasti enemmän töitä mitä esim. alkusyksystä, mutta mieliala on ollut jo joitakin viikkoja aika ailahteleva ja sellaisia alakulopäiviä on tullut roimasti lisää. Viimeisen viikon aikana on ollut pakko pysähtyä miettimään onko kaikki hyvin ja valitettavasti ei taida olla. Painostava väsymys on täällä taas. Työni olen onneksi jaksanut hoitaa. Ja vaikka joululoman päättymisestä ei ole vielä kuutta viikkoa ensi viikon mökkilomaa odotan. Se tulee todella oikeaan aikaan. Saan palautua töistä, saan puuhailla omaan tahtiin jaksamiseni mukaan mitä haluan, olla luonnon keskellä.

Loma ei tietenkään ratkaise mitään ja tuskin vie väsymystä pois kuin väliaikaisesti. Olen kovasti miettinyt johtuuko tämä kilpirauhasen vajaatoiminnasta vai aiheutuuko tämä raudan puutteesta jolloinka Thyroxinkaan ei imeydy kunnolla. Rautaepäilyni juontaa viime kertaisiin mega-niegara vuotopäiviin. Olen ymmärtänyt mitä vähemmän kropassa on varastorautaa, se runsauttaa kuukautisvuotoakin. Ihan älytöntä siis, kroppa ”sylkee” ne loputkin raudat pihalle 🙁 Noiden jälkeen väsyneisyys on lisääntynyt selvästi ja alakuloisuus siinä sivussa.

En tiedä olenko ihan pihalla vai olenko oikeilla jäljillä, oireet tulevat varastoraudan vähyydestä eikä lääkityskään toimi, tai sitten Thyroxin ei riitä, tai onhan muunto-ongelmakin mahdollinen.

Minullahan on kontrolli-lähete. Syksyllä lääkäri kehotti tulemaan vuoden päästä otattamaan kokeet. Lähetteessä ei kuitenkaan ole kuin tsh ja t4 v. Tällä hetkellä haluaisin selvittää tuon raudan tilanteen varastorautaa myöden. Ehkäpä on syytä pyytää soittoaikaa lääkärille. Toisaalta marssimalla City-terveyteen saisin rautakokeetkin paljon edullisemmin kuin Mehiläisessä. Tarvitsen kuitenkin lääkärin tulkinnan tuloksista, koska ei ole järkevää lähteä sooloilemaan itsensä hoidon kanssa. Ei ole kokemusta riittävästi, ja kaitpa se kokeneemmaltakin vähän arveluttavaa toimintaa on. Kunpa vain oppisin mahdollisimman pian tunnistamaan oireiden syitä paremmin, jäisi tämä pirun pohdiskelu ja vähän jahkailukin pois.

Olen kuitenkin päättänyt katsoa mitä loma tekee ololle. Ehkä piristyn ja oireet taas palaa arjen alettua. Silloin ainakin tiedän, että jotain on tehtävä. Jos tämä sattuisikin olemaan vain töiden tuomaa uupumusta työpaljouden vuoksi, ehkä lepo auttaa. Tosin olen melkovarma ettei tämä kokonaan työmäärästäkään johdu.

Nyt minun on syytä painua peiton alle kuorsaamaan. Ehdinkin nukkumaan ihanan pitkät unet. Pitkät yöunetkaan ei vaan tunnu piristävän.

Helmikuun ensinmmäinen viikko

Voitteko uskoa, koskin vasta perjantaina puikkoihin aloittaakseni uuden neuletyön. Sunnuntaista perjantaihin olin neulomatta silmukan silmukkaa. Viikonlopun aikana olen neulonut kymmenisen centtiä puuvillalangalla toppia. Langat siihen olen ostanut jo melkein kolme vuotta sitten, joten onkin kyllä jo aika saada langat vaatteeksi.

En ole aiemmin neulonut puuvillalangalla ja luodessa silmukoita 3mm puikolle meinasi uskon puute iskeä. Lanka halkeili ja sen vuoksi silmukoiden laskeminen oli lähes mahdotonta. Lopulta sain luoduksi tarvittavat silmukat työhön ja pääsin alkuun.

Keramiikassa löysin pitkulaisen veneen muotoisen muovisen muotin. Olen monesti eri käsityömessuilla ihaillut keraamisia pitkulaisia tarjoiluastioita. Tuon muotin nähdessäni inspiroiduin siitä välittömästi. Huomenna siistin astian reunat.

Viime kerralla ehdin tekemään toisenkin työn. Jostain sydämestäni kumpusi teos, jossa on Harmaakuono keppi tassuissaan ja muita keppejä ympärillä, sekä nimi kirjoitettuna tikkukirjaimin koholla alustaan. Haluaisin työn pohjaväriksi nurmen vihreää, kepit ruskeiksi, kivet harmaiksi, Harmaakuonoon mustaa ja harmaata. Sitä en vielä tiedä millä värillä nimi tulisi laittaa. Ehkäpä työ oli omaa valmistautumista siihen päivään kun Harmaakuonoa ei enään ole. Sitä en vielä tiedä milloin se päivä on, mutta sen tiedän, että se päivä ei ole hirmuisen kaukana.

Rottingissa sain sipulikorin kantta vaille valmiiksi. Aloitin ovaalin muotoisen korin. Punoin kahdella ruskealla ja yhdellä punaisella rottingilla. Työ tuli lähes haluttuun korkeuteen. Koritöissäkin on hauska leikitellä väreillä, kunhan ei tee ihan mauttomia ratkaisuja. Tänään tilasin Helmikauppa.comista mustia, hopeisia ja punaisia soikeita helmiä, sekä pyöreitä seepraraitahelmiä ja monivärisiä kuutiohelmiä kukkakuvioin. Oli haastavaa tulkita minkä kokoiset reiät missäkin helmissä on. Onneksi Facebookissa sain tulkintaan apuja. Olisin ostanut liian pieniä helmiä. No toisaalta ne olisi voinut käyttää koritöiden sijaan koruihin.

Tällä viikolla on ollut vilkasta työrintamalla. Asiakkaita on ollut ja ihania onnistumisia. Eilen koira-asiakas rentoutui käsieni alla ja tunsin miten lihaskireydet antoivat periksi. Koiran antama palaute olemuksellaan oli jotain sellaista mitä en hetkeen unohda. Onnellisen koiran tuoksu tassuista, rennompaa olotilaa saa hakea. Tuolla kokemuksella jaksaa taas pitkään. Ja kyllä myös ihmisasiakkaatkin ovat vaikuttaneet tyytyväisiltä saamaansa hoitoon. Uusia aikoja varataan, kotiin lähdetään tyytyväisinä ja rentoina. Huomenna on taas mukava aloittaa uusi työviikko.

Kuluneella viikolla saimme yllätysvisiitille ystäväpariskunnan torstaina työpäivän lomaan. Vietimme mukavan kahvitteluhetken kuulumisia vaihtaen. Perjantaina puolestaan vietimme illan erään ystävämme kanssa. Hän teki tietokoneelleni päivityksiä, syötiin savulohta ja jälkkäriksi Ruunebergin tortut. Ystävä esitteli Iphonessa olevia, tai oikeammin Iphoneen saatavia ohjelmia joista on sokoille paljon apua. Esimerkiksi ohjelma, jolla voit skannata puhelimella tekstiä. Erittäin käytännöllinen kun haluaa tietää mitä postia on postilaatikkoon kolahtanut.

Nyt kuitenkin uni painaa silmiä, joten on aika sujahtaa peiton alle, hetki kuunnella kirjaa ja siirtyä höyhensaarille. Kaikille toivottelen mukavaa alkavaa viikkoa 🙂

Arki – se on täällä

Melkein kolmen viikon mökkiloma teki hyvää. Viimeisinä lomapäivinä jo melkein kaipasi kaupunkiin. Tosin se saattoi johtua -30 asteen pakkasista, jotka ”vangitsi” mökin lämpöön neuloskelemaan. Vaikka neulominen alkoi tympäistä, neuloosi on oirehtinut pahasti tämän reilun viikon aikana mitä kotona ollaan oltu.

Mökillä neuloin pelleriiniä ja pääsin 15. kiilaan kun Romanon alpakka-lanka loppui. Sitä piti tulla Tikataan lisää, mutta ei ainakaan vielä ole sellaisia uutisia saatu, joten tässä saattaa käynnistyä langan metsästys. Pitäkää peukkuja, sillä purkaa työtä en tahdo ja vielä se ei ole riittävän iso.

Pelleriinista siirryin neulomaan kolmosen puikoilla tuubihuivia 266 silmukalla ja sitä olen nyt arkenakin ahkeroinut viime torstaihin milloin silmukoita karkas varmaan puolet puikolta työn pudottua lattialle. Ei kun työ sivuun odottamaan avustajan visiittiä. Eilen silmukat pelastettiin ja nyt työ on jatkettavissa. Neuloosin riivaamana aloitin uuden tuubin, nyt 10mm puikoilla ja yllätys lila tuubihuivi valmistuikin jo perjantai-iltana.

Lauantaina olin sopinut neulomistreffit ystäväni kanssa ja pitihän mukaan saada jokin neulomus itsellenikin, joten uusi työ puikoille, joka nyt onkin vienyt mennessään. Eilen ymmärsin ettei huivi mene kahdesti kaulan ympäri ja nyt olen kaventanut huivia hurjasti ja odotan nyt jännityksellä millainen lopputulos; käytettävä kauluri vai purettava muodoton kauhistus 😀 Edellisessä postauksessa kerroinkin tarkemmin neulomustreffeistä ja nurjan silmukan opettelusta 😀

Kun kotiuduimme mökiltä meitä odotti ikävä yllätys: vesiputket jäässä. Ensinmmäinen yö kaupungissa meni ilman vesijohtovettä. Onneksi maanantaina iltapäivästä putkari sai putket sulatettua ja vettä saatiin putkia pitkin. Helpotti alkavaa työpäivääkin ajatellen. Viime viikolla olikin paljon asiakkaita ja arkinen aherrus tuntui mukavalta. Iltaisin ehti mukavasti neulomaankin. Tiistaina alkoi kevään rottinkikerho ja tein sydänkorin vihreillä helmillä. Tänään on taas aika aloittaa uutta koria, olisikohan vuorossa vaikkapa sipulikori.

Arkeen kuuluu myös firman paperityöt ja päätimme saattaa pakettiin mennyt vuosi mahdollisimman pian ja tehdä kirjanpidolliset asiat, joten niiden asioiden parissa on avustajan kanssa hänen työtuntinsa kuluneet. Nyt kun tekee hommat pois, saa taas jättää ikävät paperityöt taakseen joksikin aikaa.

Että näin se arki on alkanut niin töiden kuin harrastustenkin osalta. Lomatunnelmiin vielä palataan myöhemmin kunhan saan valokuvat kuvailusta, joten ootelkaa ootelkaa…

Jouluvieraana flunssa

Täällä on viime päivät kuulunut niistämisen ja aivastelun ääniä tiuhaan tahtiin. Saimme vieraan, molemmat ihan ikioman. Ei tarvitse toisen seuralaista ”kadehtia”.

Aattoyönä heräsin jossain vaiheessa ja kurkussa oli orastava flunssan tuntu, taisin avokille siitä mainita. Aamulla jo molemmat niistimme syyttäen tuulista säätä ja mökin viileyttä. Olo kohenikin ja joulutouhut saattoi jatkua. Edellispäivänä olimme kantaneet ulos peitot, tyynyt, petauspatjan, sohvatyynyt, matot ja koirien makuutaljat, imuroitu huolellisesti joka nurkka, kokattu bataattilaatikko, keitelty piparitaikina ja leivottu joulutorttuja. Aattona valmistin suklaa-appelsiinimoussen ja laittelin kalat ja lihaleikkeet tarjoiluastioihin. Ennen neljää sytytimme ulkotulet ja halkotulikorin. Saunatauoilla nautiskelimme niiden luomasta tunnelmasta. Molemmilla oli hyvä mieli. Vihdoimme saunassa oikein kunnolla ja saunatouhuissa sujahtikin reilu pari tuntia. Aterialle päästiin lopulta vasta kahdeksan jälkeen. Nautimme todella kaloista. Olivat todella onnistuneet hankinnat. Ensinmmäistä keraa ostettiin ne Hakaniemen hallista. Pirun kallista, mutta todella herkullista. Avasimme lahjat. Sain avokilta merinovillaisen aluspaidan ja toivomani kaulahelmikorun. Avokille annoin villasukat ja peltisen kahvipurnukan. Päätimme pitää pienen tauon aterioinnista. Molemmilla nokka vuosi ja aivastelu alkoi olla melkoista. Kun oli tarkoitus jatkaa ateriaa avokkia ahdisti eikä minunkaan olossani kehumista ollut. Painuimme maate.

Eilisaamuna tauti olikin sitten täysillä päällänsä. Aamuteen juotuani kömmin takaisin pehkuun kirjaa kuuntelemaan. Ja niin se eilinen kului. Alkuillasta söimme jouluaterian ”toisen osan” lihaleikkeitä, avasimme loput lahjat. Sain avokilta vielä karvalakin, Silmukkasiskoilta pannun alusia, patakintaan, teetä, suklaata. Avokille annoin merinopaidan, paksut verkkarit ja collegehupparin. Söimme jälkiruokaa ja joimme yrttiteetä. Unta ei tarvinnut odotella.

Tänään on ollut jo parempi päivä. Olen edelleen nuhainen ja aika tukkoinen, mutta en enään niin väsynyt. Avokki tuolla jo nukkuu. Päivällä ulkoilimme tovin järkystä tuulesta huolimatta. Tänään lämpötila tipahti pakkaselle ja siitä ollaan riemuittu. Jouluateriaa ollaan nautiskeltu, oltu vaan ja minä vähän neulonut.

Kyllä se joulu on sujahtanut flunssaisenakin loppujenlopulta ihan mukavasti. Onneksi ei ole ollut mitään aikataulua mitä milloinkin olisi pitänyt tehdä. Olemme voineet syödä vointimme mukaan. Ja onneksi lomaa on vielä jäljellä, ehdimme vielä touhuamaankin kaikkea mukavaa. Levätään nyt ja otetaan rennosti, annetaan flunssan häipyä mahd. vauhdikkaasti muille maille vierahille.

Itse tehtyä – keramiikka-maljakko ja pikarit + myyjäiskuulumisia

Syksyn onnistuneimpiin keramiikkatöihin kuuluu ehdottomasti mustasta savesta tehty maljakko. Tein maljakon makkaratekniikallaja reunaan asettelin lenkkikoristusta. Raakapolton jälkeen oli aika pohtia maljakon väri. Ensiksi pohdin olisiko se kaksivärinen ja hyvien värikeskustelujen jälkeen päädyin eläväruskea-lasitteeseen. Valinta on ollut erittäin onnistunut. Kaikki, jotka ovat maljakon nähneet ovat pitäneet sen ulkonäöstä; elävyydestä hallitusta epäsymmetrisyydestä. Jopa minä itsekin olen työhön tyytyväinen. Ja minä olen AINA itse tekemääni kohtaan hirmu kriittinen.Keramiikka-ryhmämme opettaja Soile Paasonen sanoi maljakosta, että on olemassa töitä joita ei anneta lahjaksi eikä myydä ja maljakko voisi olla sellainen. Sitä voi sitten esitellä vieraille omana taideteoksenaan.Vielä en tiedä mihin maljakon laitan. Väritykseltään se voisi sopia mökille ja kesällä siihen kesäkukkia 🙂

Torstaisissa myyjäisissä nämä kolme eri korkuista pikaria herätti ihastusta ja mielenkiintoa. Minusta keramiikkatöiden hinnoittelu on hirveän vaikeaa. Myin pikarit 8 € kappale tai kaikki kolme 20 €.Pikarit sopivat hyvin tuikkuastioiksi tai niihin voi laittaa eteerisiä öljyjä, miksipä ei käyttää juomapikarinakin. Moni ryhmäläinen keramiikassa ihmetteli, että miten olin onnistunut saamaan jalat pysymään niin suorina. Enpä osannut vastata 🙂 Niistä vaan tuli tuollaisia ja saivat varmasti ihanan uuden kodin.

Helsingin ja Uudenmaan Näkövammaiset ry järjesti näkövammaisten toiminta- ja palvelukeskuksessa Iiriksessä Joulukarnevaalit torstaina aamupäivällä. Siellä oli lähes 30 myyntipöytää ja minäkin rohkaistuin osallistumaan tapahtumaan myyjänä ensikertaa. Kyllä osaan jauhaa esim. Facebookissa töistäni ja markkinoida itseäni sitä kautta, mutta kyllä oli vähän jännittävää asettautua myyntipöydän taakse myymään omia töitään. Avustajasta oli hirmuisen iso apu. Sokeana ei ole helppoa tietää milloin joku mahdollisesti katselee pöydän tarjontaa kiinnostuneena. Ja kun en ole luonteeltani sellainen, että puhuisin papupadan lailla, en vedä pulputuksellani ihmisiä puoleeni. Varmasti kokemuksen karttuessa alkaa puhumaan enemmän ja enemmän välittämättä onko siinä just nokan edessä kuulioita vai ovatko pienen matkan päässä harkitsemassa tarkempaa tutustumista tuotteisiin.Alkuun tuntui, että mitään ei mene kaupaksi, mutta kyllä se sitten onneksi vilkastui. Lopulta myin kolme valokranssia, pikarit, keraamisen raastimen, huivin, pari rannekorua ja kynttilöitä. Voin olla tyytyväinen tulokseen ja uskoakseni osallistun ensi vuonnakin tapahtumaan, jos se vain järjestetään.

Mökkiviikonloppu

Torstaina tulimme mökille viettämään pitkää viikonloppua. Vielä huomisen voimme olla täällä ja ohjelmassa onkin viimeiset kynttilätehtailutunnit. Tiistaina pyörittelin parikymmentä kynttilää. Ainakin saman verran pitäisi huomenna saada valmiiksi ellei jokunen enemmänkin. Huomiseksi on luvattu todella kurjaa säätä, joten nautitaan takan lämmöstä kynttiliöitä pyöritellen.

Perjantaina ja tänään ollaan tehty puuhommia; halottu halkoja klapeiksi. Minä hakannut avokin sahatessa ja kottikärrätessä puita minulle hakattavaksi. Koirat kuljeskelivat pihalla ja etenkin perjantaina sydämeni oli pakahtua vanhuksemme sipsuttelusta. Olemme laittaneet kaulapantaan kulkusen, jotta kuulemme missä herra nuuskuttelee. Kulkusen hiljainen helinä vanhuksen liikkuessa rauhalliseen tahtiin, siinä oli jotain pakahduttavaa. Nautin myös fyysisestä työstä, hikoilusta halkoja paukuttaessani. Urakan jälkeen oli pakko käydä suihkussa kuten myös tänään. Tänään oli paljon oksaisia puita ja oksien kohdalta halkoa on haastavaa saada halki. Tuotti avokillekin välillä haastetta oikein kunnolla.

Suunnittelimme viettävämme nuotioillan, mutta sää on ollut joka ilta niin kehno, että ei ole nuotiolla istuskeltu. Kylmä ja kovahko tuuli on pilannut moiset suunnitelmat. Noh, takassa on tuli rätissyt ja me nautiskeltu sen tuomasta tunnelmasta.

Torstaina avokki urakoi puusta säilytyslaatikon, josta tuli ehkä vähän turhan suuri; vie pirukseen tilaa. Nyt kuitenkin saadaan petivaatteet yms muut tekstiilit hiiriltä suojaan. Minulla on ollut käsissä neulomus. Eilen saunoimme ja päivällä järjestelin senkin uumenissa olevia tavaroita. Että voisi sanoa rauhallisia, mutta mukavia päiviä. Sää ollut kehno, mutta niinhän se lähes aina marraskuun lopulla on. Ihana on kuitenkin ollut viettää aikaa täällä ennen jouluhössötyksiä.

Käsityövoittoinen marraskuu

Tänään kieputtelin valot ja päälliset kolmeen kranssiin. Viikolla aiemmin valmistui kaksi kranssia. Tampereen reissulla neuloin 2.5 kranssin päällistä. Viimeistä jatkoin luennolla istuessani. Sain sen valmiiksi tiistai-iltana äidin ollessa meillä kyläilemässä. Päivät meni nopsaan äidin hääriessä keittiössä ja meidän tehdessä hierontatöitä. Saunoimme, tein äidille suklaahieronnan ja vietimme rentoa eloa porukalla. Seurasimme miten Harmaakuono touhotti pirteänä äidin ympärillä. Mökkiviikonloppu tuntui tehneen vanhukselle hyvää, mieli virkistyneenä herra ollut koko viikon 🙂

Silmukkasiskojen kanssa tapasimme lokakuun lopussa. Tuolloin tein vuosi sitten Tampereen Kädentaitomessuilta ostaman mosaiikkikuusen. Tai siis, liimasin kuusen mosaiikit paikoilleen. Huomenna olisi tarkoitus saumata työ. Samaisena viikonloppuna ahkeroin kynttilöitä yli 30 kpl. Tarkoitus olisi jatkaa kynttilöiden valmistusta sunnuntaina ratsastuksen jälkeen.

Keramiikassa tulevana maanantaina on tälle syksyä viimeinen kerta. Keramiikka jatkuu tammikuun lopussa. Syksyn aikana tein n. viiden kilon möykyn verran mustasta savesta astioita. Toissa kerralla siirryin valkoiseen saveen. Iso tarjoiluastia meni nyt lasitukseen, ja parina kertana olen tuonut kotiin jo valmiita töitä. Ajattelin, että kirjoittelen keramiikkatöistäni jossain vaiheessa ihan oman postauksensa kuvien kera. Nyt kun on joulupukin apulaisena toimimispuuhaa, ei kaikkea voi tässä vaiheessa kertoa 🙂 Sen kuitenkin uskallan kertoa, että nautin keskusteluista mitä käydään ohjaajan Soilen kanssa väreistä ja töiden laadusta. Minulle ylikriittiselle ihmiselle tekee hyvää, että saan laajempaa näkökulmaa asioihin että en takertuisi johonkin yksittäiseen ”kuoppaan” tms. Että oppisin sen että työssä saa näkyä se, että on tehty käsin. Hiljalleen alan tajuamaan, että töillä on arvoa, vaikka käsin tunnustellen tuntisikin jonkin ”epämuodon”. tms. En välttämättä osaa asiaa selittää, mutta tod.näk. palaan keramiikkapostauksessani asiaan. Pysykää kuulolla 🙂

Kynttiläurakan jälkeen laitoin viikonlopun saldostakuvan Facebookiin ja se poiki heti muutaman kynttilätilauksen. Tuolla marraskuun ekalla viikolla toimitin myös pari valokranssia uusille omistajilleen. Rottingissa sain ison ovaalikorin valmiiksi, aloitin ns. margariinikoria, jonka letityksen jälkeen ehdin seuraavalla kerralla tekemään vielä pienen pyöreän korin. Äidin villapaidan tresorikin valmistui. Torstai-iltana ystävämme Maria vietti luonamme teehetken ja jaksoi kuunnella meidän valmistautumista Harmaakuonosta luopumiseen. Tuolloin todella tuntui, että siihen ei mene kauaa. Tällä viikolla on taas tuntunut toisenlaiselta, mutta eihän se rakas kuonokas nuorene.

Seuraavana iltapäivänä iski armoton leivontavimma. Leivoin suklaapiirakan Frantsilan kasvisruokakurssilla olleen ohjeen mukaan. Tosin pistin piirakan piirakkavuokaan enkä pellille. Siinä se kohosi mahtavasti ja muistutti enemmänkin kakkua kuin piirakkaa. Hyvää siitä joka tapauksessa tuli.

Tuona viikonloppuna olin lauantaina kuuntelemassa Ladysave-kuoron juhlakonserttia Porvoossa. Kuorossa laulaa Silmukkasisko Jonnu. Kyllä on ihailtava kuorolaisten taitoa laulaa ja esiintyä. Nautin! Tauolla nautin teen kanssa herkullisen gluteeinittoman suklaamuffinssin. Muffinssi oli niin herkullinen, että ansaitsee tulla mainituksi. 🙂

Sitten lähestytäänkin Tampereen reissua. Messutunnelmista- ja ostoksista tulee oma postauksensa kunhan messusaalis saadaan kuvatuksi 🙂 Tampereella vietin neljä yötä ensin yöpyen lapsuudenystäväni luona ja toisen yön puolestaan pitkäaikaisen ystävän luona. Lapsuudenystävän kanssa vietimme rentoa keskiviikkoa jutellen ja minun samalla neuloen kranssin päällistä. Toisessa kyläpaikassa ilta meni myöskin rupatellen ja nauttien herkullista gluteeinitonta juustokakkua. Perjantaina kiertelimme Tallipihassa ja shoppailuni alkoi jo sieltä. Mutta jatketaan myöhemmin kuvien kera.

Tällä viikolla osallistuin keramiikan ja rottingin lisäksi Inkun ideapajassa olleeseen kynttilän kastokurssille, josta myös teen oman tekstin. Huh, olenpas nyt luvannut paljon postauksia. Kannattaa siis pysyä täällä lukemassa 🙂

Tämän kaiken lisäksi on toki myös asiakkaita hoidettu. Selvästi kuitenkin joulun lähestyminen alkaa jo vaikuttamaan. Monet jäävät jo joulutauolle. Avokin kanssa vietetty yhteisiä iltahetkiä telkun ääressä. Vauhti on kuitenkin ollut aika vinhaa ja sään harmaantuessa ja pimeyden lisääntyessä huomaan olevani todella väsynyt. Nyt kun Thyroxinin myötä olen saanut pirteyden takaisin ja innokkuuden touhuta kaikkea, meinaa vähän unohtua, että lepoakin tarvitaan ja aikaa palautumiseen. Lääkäri oli sitä mieltä, että jatkan samalla annoksella millä lääkityksen aloitin. Lisäksi sain reseptin melatoniiniin. Nyt olen reilun viikon nukkunut reseptillä olevalla melatoniinilla, ja olen nukkunut yhtä yötä lukuun ottamatta todella hyvin. Heti kun tilanne vähän rauhoittuu on saatava liikunta/treenaus vahvemmin takaisin elämään. Jannan kanssa asiasta ollaan jo vähän viestitelty, mutta hektisyyden vuoksi aika pt-treeniin on jäänyt sopimatta, mutta kyllä mä täältä taas tulen.

Luopumisen tuska

Elämä tuntuu muuten aikas mukavalta tällä hetkellä, mutta yksi varjo ja iso varjo onkin kehkeytynyt elämäämme. RAKAS Harmaakuono on selvästi viime viikkoina vanhentunut ja jollain tapaa hiipunut. En tiedä milloin on aika ison päätöksen, tiedän vain ettei se välttämättä ole kovin kaukana. Nyt seuraamme avokin kanssa herraa hyvin tiiviisti ja faktat läpi käyden. Asia on läsnä päivittäin ja siitä puhutaan paljon. Herralla on kuulo huonontunut selvästi ja nyt tuntuu näössäkin olevan ongelmaa. Portaiden yläpäässä herra miettii laskeutua vai ei, saattaa tehdä kierroksen ja sitten mennä toistaseksi ihan reippaasti portaat alas. Joku kuitenkin laskeutumisessa jänskättää kun tarvitsee rohkaisua ja kannustusta. Valitettavasti kuulo ja näkö eivät ole ainoat ongelmat. Rasvapatit voivat paksusti ja pelkäänkin niiden alkaneen haitata koiraa.

Tänään rapsutellessani Harmaakuonoa ja kuunnellessani sen hengitystä tunsin suurta surua ja tuskaa, mutta samalla tunsin rauhan sisälläni. Olen paljon pohtinut tiedänkö milloin on aika eron hetken ja minulle on vakuutettu, että kyllä sen tietää ja että silloin pystyn tekemään tarvittavat ratkaisut. Tämän syksyn aikana luottamus itseeni asiassa on kasvanut ja nyt luulen, että tiedän kun aika on. Onneksi en ole asian kanssa yksin, rakas avokki on tukenani ja minä hänen tukenaan. Se päivä tulee vääjäämättä, mutta silloin minun on muistettava miten upeasti Harmaakuono on minun hyväkseni työskennellyt, miten paljon sitä rakastan ja se on niin valtavasti etten saa enkä voi olla itsekäs. Kun huonoja päiviä on enenevässä määrin ja ilo katoaa minun/meidän on tehtävä se mikä on oikein päästää hymynaama kirmailemaan sinne missä on oikein paljon isoja keppejä joita saa kantaa, ja jossa on aina joku niitä viskomassa kun Harmaakuono niin haluaa, paikkaan missä ei rasvapatit paina, ei niveliä kolota vanhuuden vaivat.

Harmaakuono on elänyt pitkän elämän, joulukuussa täyttäisi 14 vuotta ja kyllähän se on kunnioitettava ikä labpikselle. Iloinen energinen vauhtihirmu on saanut nauttia eläkepäivistä yli kaksi vuotta. Toukokuussa 2013 loppui Harmaakuonon työura ja muistan vieläkin miten pahalta se tuntui kun riisuin koiralta viimeisen kerran työvermeet. Silloin luovuin Harmaakuonon kohdalla opaskoirastatuksesta. Lohtua toi kuitenkin tieto siitä ettei koiran tarvitse lähteä pois toiseen perheeseen tai sinne muille kirmausmaille vaan jäi luoksemme. Ja kyllä koira onkin nauttinut olostaan etenkin mökillä. Harmaakuono rakastaa luontoa, metsää, vettä. Vieläkin se kuljeskelee pihapiirissä nuuskien ja välillä keppejä kantaen. Toki huilausta on paljon enemmän kuin ennen eikä kesällä se enään lammessa uinut kuin kerran pari. Joskus kävi vähän kahlaamassa. Olen keskiviikkona lähdössä Tampereelle ja talon miehet matkaavat mökille. Tänään tosin surin, että voinko lähteä matkaan, mutta avokki patisti minua pysymään alkuperäisessä suunnitelmassa ja lähtemään. Kuun lopulta peruimme kuitenkin tuparit mihin oltiin saatu kutsu. Enään ei halua jättää Harmaakuonoa hoitoon yön yli. Eihän koira saa liiaksi rajoittaa elämää, mutta tuntui siltä, että näin on toimittava. Onneksi tapaan myös tuparilaiset Tampereen reissullani.

Lapsuuden kodissani ei eläimiä ollut. En ole koskaan aiemmin ollut tilanteessa missä nyt. Jossain vaiheessa tämä pelotti minua hirmuisesti. Nyt pystyn suhtautumaan asiaan rauhallisemmin, ehkä olen hiljalleen valmistautunut siihen mitä tuleman pitää, ehkä olen niin valmistautunut kuin siihen voi olla. Ymmärrän se päivä ei ole helppo, se ei ole mukava, silloin on paljon kyyneleitä ja tuskaa, mutta myös rakkautta. Nyt kuitenkin Harmaakuono on vielä luonamme ja nautimme sen läsnäolosta pitäen silmämme auki mahdollisille tuleville muutoksille. Voimaa, lujuutta, rohkeutta se vaatii, mutta rakkaus voittaa. on aika minunkin painua petiin. Muut jo nukkuvat, Harmaakuonokin tuhisee unituhinoitaan.

Loppukuun kuulumisia

Onneksi Thyroxinista on ollut apua, sillä takana on melkoinen puolitoistaviikkoinen. Syyskuun alun uupuneisuuden tilassa en olisi siitä selvinnyt.

Kun palasimme toissalauantaiaamuna mökiltä lähdin heti I love me-messuille ja siellä vierähti koko päivä. Väkeä oli hirveästi, paikasta toiseen siirtymisiin meni paljon aikaa. Ostoksia tuli tehdyksi aika vähän: kuivattuja suklaapäällysteisiä marjoja, pieni keittiövälinesetti, protskupatukoita, sokeroimatonta karpalomehua ja neuletakki. Vähäisiin ostoksiini syynä oli varmaankin se, että olin ennen lomaa ostanut Madaran alennusmyynnistä luontaiskosmetiikkaa ja vitamiineja Pilleri Oy:sta. Päivän mittaa kävimme kuuntelemassa Jaakko Savolahtea paleo-ruokavaliosta ja Jaakko Halmetojaa viherkasvien ravitsevuudesta. Molemmat mielenkiintoisia aiheita. Paleoon pitäisi joskus tutustua paremmin. Maistiaisia kohtasimme aika vähän. Ensi vuoden puolella myyntiin tulee gluteeinittomat proteeinikeksit, jotka olivat yllättävän maukkaita ja mukavia koostumukseltaan. Sitä en sitten tiedä miten lisäaineita ovat täynnänsä. Toivottavasti ei, mutta pahaa pelkään. Kyllä jotain muutakin maistelimme, mutta eipä näemmä ole jäänyt mieleen. Jossain vaiheessa nautiskelimme hyisen kylmät vihersmoothiekset, jotka olivat herkulliset.

Sunnuntaina vuorossa oli ratsastus, josta kirjoittelinkin oman postauksensa, joten siirrytään maanantaihin ja se alkoi tutusti keramiikalla. Tein ison matala reunaisen tarjoiluvadin. Kotiuduttuani pikainen välipala ja töitä tekemään iltaan saakka. Seuraavana päivänä tilitys ja ruokakauppa Heman kanssa. Tuolloin sain myös tilaamani led-valosarjat kransseihin ja iltapäivällä jo viimeistelin ekan kranssin ennen rottinkikerhoa. Siellä sain valmiiksi suorakaiteen muotoisen korin johon laitoin loimiin eri värisiä kuutiohelmiä. Ehdin vielä aloittamaan isoa ovaalikoria. Koripuuhien jälkeen saimme ystävämme iltateelle luoksemme ja pari tuntia jutellen meni hujauksessa.

Keskiviikkoaamulta peruuntui asiakas, joten sain rauhallisen aamun. Keskipäivästä iltapäivään istuinkin Opaskoirayhdistyksen hallituksen kokouksessa samalla tikuttaen äidin villapaitaa. Kokouksen jälkeen ilta sujahti töiden merkeissä ja seuraavana päivänä neulontaurakka jatkui istuessa Näkövammaisten käsityöläisten infopäivässä. Välillä lounastimme ja kahvittelimme. Ennen kotiin lähtöä Iiriksestä esittelin muutamalle kiinnostuneelle koirahierontaa tunnin verran. Täällä vietin mukavan iltahetken kaverin kanssa rupatellen.

Noina päivinä valmistui toinenkin kranssi, mutta en osaa enään sanoa missä vaiheessa 🙂 Joka tapauksessa perjantaina töiden jälkeen matkasin naisten iltaa viettämään. Ennen lähtöä ennätin pakata Frantsilan viikonloppua varten, josta kirjoittelen oman postauksen. Voin luvata, että sen testin kuvia katsellessa tulee nälkä 🙂 Mutta takaisin perjantaihin: Maaritin luona oli oikein mukavaa. Ensiksi meille esiteltiin amerikkalaista kosmetiikkasarjaa, jonka jälkeen söimme herkullisen päivällisen. Ruokana oli herkullista kasvissosekeittoa, mantelileipää, jossa karamellisoitua sipulia ja vuohenjuustoa sekä siemennäkkileipää. Maarit oli tehnyt kaiken itse. Jälkiruuaksi herkullista omenaherkkua. Pöydän ympärillä oli iloinen puheen sorina ja seurustellessa sekä syödessä nautiskelimme pari lasillista valkoviiniä. Yhdeksän jälkeen oli maltettava kotimatkalle, jotta seuraavana aamuna jaksaisi matkata Frantsilan kaksipäiväiselle kasvisruokakurssille.

Tällä viikolla vauhti on onneksi vähän rauhoittunut. Keramiikassa tein pari erilaista kulhoa. Kotona ennen töitä asioiden hoitoa yms puuhaa. Tiistaina töiden jälkeen tapasin ihanan Saanan teekupposen äärellä. Hän auttoi minua eräässä verkkokauppatilauksessa tilaamalla tuotteen ja nyt sain sen. Häntä oli oikein mukavaa treffata ja juttua olisi varmasti riittänyt pidempäänkin, mutta korikerhoon kiiruhdin. Siellä jatkoin ovaalikoria.

Keskiviikkona nautin rauhaisasta aamusta. Kävelin Oton kanssa nauttien hienosta säästä, nautiskelin teetä ja kieuttelin kransseja kuten edellisaamunakin. Tällä viikolla minulla on ollut aika levoton olo aamuisin. En meinaa malttaa syödä aamupalaa loppuun kun pitää aloittaa jo puuhaamaan jotain siinä samalla. Olenkohan nyt todella herännyt sumusta vai olenkohan jo liikatoiminnalla… Joka tapauksessa käsityöt edistyy mukavasti. Keskiviikkona tein myös kynttilöitä asiakkaiden lomassa. Alkuillasta sain vieraakseni pari kiinnostunutta käsitöistäni. Esiteltyäni työt istuimme sitrus-inkivääriteestä nautiskelemaan ja rupattelemaan.

Eilinen oli taas aikas tiivis päivä. Aamulla verikoe ja yhdeksältä päivän eka asiakas, joten siitä se lähti. Töiden lomassa väänsin mieltäni kuohuttaneesta asiasta, jolle onneksi saatiin ratkaisu ja toivottavasti asiaan ei tarvitse palata. Töiden jälkeen laskujen maksua ja äänitallentimien toimintakuntoon saamisyritystä yms. tohinaa. Illalla meinasin nukahtaa uutisten ääreen ja tänään olenkin nauttinut rauhallisesta päivästä. Minulla oli vain yksi asiakas puolita päivin. Aika on sujahtanut kranssien ja kynttilöiden parissa sekä viestittelyn parissa ystävän kanssa. Ruuaksi tein bataattia ja lohta uunissa. Avokin kanssa katselimme Vain elämää minun alottaessa tresoria äidin paitaan.

Sahausta ja pilkontaa

Syyskuun viimeiseksi viikonlopuksi suuntasimme mökille. Oltiinhan sitä jo yksi viikonloppu vietetty kaupungissa 🙂 Mökillä meitä odotti purettu ulkopöytä, joka viikonlopun aikana muuttui polttopuuksi käsissämme.

Energisyydestäni ja paremmasta olostani kertonee, että perjantaina kauppareissun jälkeen ahkeroin mehiläisvahakynttilöitä Avokin hieroessa asiakkaitaan. Hema kietoi kynttilät kauniisiin paketteihin maanantaina.

Ennätinpä vielä ennen mökille lähtöä pätkimään työhuoneeseemme tulevasta rottinkisesta roskakorista ylimääräiset rottinkipätkät pois. Hema petsasi korin maanantaina. Halusin petsauksen tekevän näkevän henkilön, jotta aines tulisi tasaisesti koriin, ja jotta kori näyttäisi siistiltä työhuoneemme nurkassa.

Mökille saavuttuamme takkaan tulet ja mukiin kuuma kaakao 🙂 Siitä oli hyvä aloittaa mukava ja rento viikonloppu. Pihalla ihailimme syksyistä luontoa ja hämmästelimme miten upeassa kukassa vielä keväällä istutetut ruusut ovat. Illalla neuloin kranssin päällisen loppuun ja aloittelin uutta. Samalla seurailimme Vain elämää ja nautiskelimme pullon punaviiniä.

Hyvin nukutun yön jälkeen oli aika käydä ulkopöydän kimppuun. Tosin avokki testaili jo edellisiltana sähköistä ketjusahaansa, joka toimikin tyydyttävästi. Itse ketju ei ilmeisesti paras mahdollinen ollut, joten tällä viikolla oli hankittava sahaan varaketju.

Minun työnäni oli pilkkoa puut helppohalkojalla, puuha josta tykkään hurjan paljon. Helppohalkoja on turvallinen myös sokean käyttää. Puu asetellaan pölkylle, terä nostetaan haluttuun kohtaan ja punnuksella paukutetaan terä läpi puun. Pilkoin lähes koko pöydän, vain muutaman puun kanssa avokki auttoi. Tosin selvästi miehen teki mieli paukuttaa enemmänkin, mutta en antanut. Halusin tehdä itse, joten avokin tehtäväksi jäi pinota puut liiteriin ja minä nautin työstäni.Puita rakastavan Harmaakuonon piti toki seurata touhujani tarkasti kera puun 🙂

Reilun parin tunnin rehkimisen jälkeen aloin valmistamaan meille ruokaa avokin lämmittäessä saunan. Ilta kuluikin saunoen ja kranssin päällistä neuloen. Helppohalkojalla paukuttaminen tuntui vähän käsivarsissa vielä seuraavanakin päivänä, mutta se tekemisestä tullut lihaskipu tuntui aikas mukavalta.

Sunnuntaina avokki leikkasi koirilta kynnet ja meikä harjasi poikien turkit. Kyllä molemmista lähtikin karvaa ihan kauheat kasat. Avokki ajeli varmastikin viimeistä kertaa tälle syksyä nurmikon. Mökissä siivoilua ja rentoilua. Illalla oli aika palata kaupunkiin. Puhelu ystävän kanssa mehiläisvahakynttilöitä tehden. Iltapalaksi kaurarieskaa ja teetä.