Itse tehtyä – keramiikka-maljakko ja pikarit + myyjäiskuulumisia

Syksyn onnistuneimpiin keramiikkatöihin kuuluu ehdottomasti mustasta savesta tehty maljakko. Tein maljakon makkaratekniikallaja reunaan asettelin lenkkikoristusta. Raakapolton jälkeen oli aika pohtia maljakon väri. Ensiksi pohdin olisiko se kaksivärinen ja hyvien värikeskustelujen jälkeen päädyin eläväruskea-lasitteeseen. Valinta on ollut erittäin onnistunut. Kaikki, jotka ovat maljakon nähneet ovat pitäneet sen ulkonäöstä; elävyydestä hallitusta epäsymmetrisyydestä. Jopa minä itsekin olen työhön tyytyväinen. Ja minä olen AINA itse tekemääni kohtaan hirmu kriittinen.Keramiikka-ryhmämme opettaja Soile Paasonen sanoi maljakosta, että on olemassa töitä joita ei anneta lahjaksi eikä myydä ja maljakko voisi olla sellainen. Sitä voi sitten esitellä vieraille omana taideteoksenaan.Vielä en tiedä mihin maljakon laitan. Väritykseltään se voisi sopia mökille ja kesällä siihen kesäkukkia 🙂

Torstaisissa myyjäisissä nämä kolme eri korkuista pikaria herätti ihastusta ja mielenkiintoa. Minusta keramiikkatöiden hinnoittelu on hirveän vaikeaa. Myin pikarit 8 € kappale tai kaikki kolme 20 €.Pikarit sopivat hyvin tuikkuastioiksi tai niihin voi laittaa eteerisiä öljyjä, miksipä ei käyttää juomapikarinakin. Moni ryhmäläinen keramiikassa ihmetteli, että miten olin onnistunut saamaan jalat pysymään niin suorina. Enpä osannut vastata 🙂 Niistä vaan tuli tuollaisia ja saivat varmasti ihanan uuden kodin.

Helsingin ja Uudenmaan Näkövammaiset ry järjesti näkövammaisten toiminta- ja palvelukeskuksessa Iiriksessä Joulukarnevaalit torstaina aamupäivällä. Siellä oli lähes 30 myyntipöytää ja minäkin rohkaistuin osallistumaan tapahtumaan myyjänä ensikertaa. Kyllä osaan jauhaa esim. Facebookissa töistäni ja markkinoida itseäni sitä kautta, mutta kyllä oli vähän jännittävää asettautua myyntipöydän taakse myymään omia töitään. Avustajasta oli hirmuisen iso apu. Sokeana ei ole helppoa tietää milloin joku mahdollisesti katselee pöydän tarjontaa kiinnostuneena. Ja kun en ole luonteeltani sellainen, että puhuisin papupadan lailla, en vedä pulputuksellani ihmisiä puoleeni. Varmasti kokemuksen karttuessa alkaa puhumaan enemmän ja enemmän välittämättä onko siinä just nokan edessä kuulioita vai ovatko pienen matkan päässä harkitsemassa tarkempaa tutustumista tuotteisiin.Alkuun tuntui, että mitään ei mene kaupaksi, mutta kyllä se sitten onneksi vilkastui. Lopulta myin kolme valokranssia, pikarit, keraamisen raastimen, huivin, pari rannekorua ja kynttilöitä. Voin olla tyytyväinen tulokseen ja uskoakseni osallistun ensi vuonnakin tapahtumaan, jos se vain järjestetään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *