Tietokonehelvetti

Nyt on piru merrassa ja Hepa kauhun/itkun partaalla!

Mun läppäri otti ja levis! Siirsin tänään tietokoneelle ison kasan äänitemateriaalia luentomuistiinpanoista, matka- ja lomaäänikuviin. Ja kone jumahti hetken kuluttua ja nyt windows ei jaksa käynnistyä. Vien koneen huomenna ystävälleni, joka ymmärtää niiden päälle. Ja enhän tietenkään ehtinyt varmuuskopioida mitään sinne tänään siirtämistä äänitiedostoista, joten nyt kyllä ahistaa pahemman kerran. Ja on siellä paljon muutakin missä varmuuskopiointia ei ole tehty, joten vitutus on suuri, jos kaikki matsku on nyt menetetty. Pitäkää peukkuja ettei niin huonosti asiat kuitenkaan olisi.

Otinpa sitten tämän vanhan rouskun käyttöön, jossa vanha ruudunlukuohjelma, joka ei toimi kunnolla monessakaan ohjelmassa. Saa nähdä saanko tämän tekstin edes postattua, tai onnistuuko kommentoiminen blogeihinne olleskaan. Ei ainakaan blogeihin missä on turvallisuustarkistus käytössä. Jos olen kadoksissa johtuu näistä koneongelmista. Saa nähdä miten pitkäaikainen tilanne on.

Voin sanoa rehellisesti, että nyt vituttaa, niin addiktoitunut olen tähän virtuaalimailmaan!!! Noh, onneksi on kone, joka toimii jollain tavalla, että ei ihan pimentoon joudu. Ja kaikkein eniten ahdistaa mitä kaikkea menetän tuon läppärin leviämisen myötä. Ystäväni rohkaisi minua, että käynnistysajureiden uudelleen asennus saattaa riittää, tai Windowsin asennus, ellei kovalevy ole sitten poksahtanut. Nyt täytyykin pakata kone tohtorointia varten. Sitä ennen kuitenkin testaus toimiiko Blogger ie6 ja jaws6.0, kun toisessa on Jaws10 ja Mozillan joku versio, jossa tuo lisäpalikka noita turvallisuustarkistuksia varten… Ie8 käytän tosin kaikkialla muualla, koska siihen olen niin tottunut. Mutta, nyt tämä epätoivoinen posti postaukseen…

Terveys ja kauneus -messujen tunnelmia ja shoppailuja

Vietin hienot kaksi päivää Terveys ja Kauneus –messuilla Helsingissä. Shoppailin messutarjouksia aivan liikaa, tunnen itseni tuhlaajatytöksi. Löysin ihania bambusta tehtyjä vaatteita, tyynyn ja peiton, magnesiumsuihketta ulkoiseen käyttöön, d-vitamiinia suihkeena sisäiseen käyttöön, korvavaikun puhdistusainetta jne. Nuo suihkeet ovat käsittääkseni uutuustuotteita ja ajattelin jossain vaiheessa esitellä niitä tarkemmin ja samalla kertoa käyttökokemuksistani. Kyseiset tuotteet löysin Terveyssiskojen pisteestä.
Istuin kolmella luennolla
– Terveen paperit (Maalaislääkäri Tapani Kiminkinen)
– Elinvoimaa esivanhempien ruokavalinnoilla (Ravintokouluttaja Airi Rekilä)
– Syö ja nuku itsesi onnelliseksi (Ravitsemuskonsultti, funktionaalisen lääketieteen asiantuntija Paula
Heinonen)
Kiminkinen ja Heinonen olivat huippuhyviä puhujia, ottivat yleisönsä loistavasti. Heinosen luennolla oli väkeä niin paljon, että istuimme lattialla 😀 Näistä luennoistakin ajattelin postailla tarkemmin. Tietysti, jos nyt saan kommentteja, että ei pätkän vertaa kiinnosta, niin ehkä sitten en. 
Olen jäänyt miettimään tätä blogia viime päivinä, kuinka kiinnostavista asioista kirjoitan, onko kelleen iloa luentomuistiinpanoista jne??? Haluaisin jotenkin kehittää tätä blogia paremmaksi, kiinnostavammaksi. Ideoitakin olisi, mutta en osaa niitä toteuttaa, en tiedä edes onnistuisiko ruudunluvullani. Miten saisin esim. viisi luetuinta tekstin otsikkoa näkyviin, tai onko mahdollista saada viisi käytetyintä tunnistetta näkyviin??? Viime viikolla yritin muokata julkisessa näkymässä olevaa blogilistaa, mutta onnistuin poistamaan koko listan, joten pahoitteluni ettei bloginne näy etusivullani 🙁 Toisaalta, tarvitseeko mun yrittää saada tästä blogista jotenkin parempaa sellaisin ideoin mitä itse en osaa tai en pysty toteuttamaan? Jotenkin on kurjaa aina pyytää apua ja kun ystäväpiirissäni ei oikein ole montaakaan joka bloggerin salat tuntisi, avun pyyntö kohdistuu aina samaan henkilöön. Nyt vähän pelkäänkin kuormittaneeni hänet, koska on ollut viime viikkoina kadoksissa. Olen todella surullinen siitä ja itselleni vihainen, että olen ehkä kenties liikaa apuja pyydellyt.  Mietinkin pitäisikö heittää Facebookiin kysely, jos sais sellasen ”aputiimin”, mut luotto ois kovin tärkeää käyttäjätunnuksien ja salasanojen takia… Noh, ei tää täällä märehtimällä parane, mutta olen asiaa miettinyt paljon viime aikoina. Ja tämä meni nyt todella kauas messutunnelmista, joten…
Perjantaina olin messuilla parin ihmisen kanssa, jotka ehkä enemmän olivat kiinnostuneet kauneudesta ja muodista. Toki myös terveyspuoli kierrettiin, käytiin salaatilla jne. Kauneuspuolelta löysin aivan ihania bambusta valmistettuja päällysvaatteita. Jokin aika sitten ostin Stockmannilta tarjouksesta naisten alusasuja, jotka on tehty bambusta. Bambukankaaseen ihastuin toissakesänä löydettyäni hihattoman. Kangas on ihanan pehmeää ja miellyttävää iholla. Kuun alussa Tikkurilan maalaismarkkinoilla oli sukkia bambusta, jotka ovat jalassa huippuihanat. Nyt ostin pitkähihaisen ja lekkingsit sekä avokille saman satsin miesten versiona. Kyseinen nainen valmistaa tuotteet itse ja housuissakin oli viittä pituutta, joten mulle lyhytjalkaisellekin löytyi sopivat.  Sain hältä käyntikortin, joten uuden tarpeen iskiessä voin ottaa suoraan yhteyttä häneen. Vaatteet mitä ostin olivat mustia.
Vähän piti hemmotella itseä. Istuimme hetken nautiskellen lasilliset skumppaa kera tummalla suklaalla päällystetty mansikka, pari suklaapalaa ja basillikan lehti. Samalla kuuntelimme esitelmää nikkeliallergiasta, joka on tosi yleinen allergia. Skumppa oli mun makuun vähän kuivaa, suklaa liian makeaa ja mansikka herkullinen 😀
Terveyspuolella pääsimme maistelemaan mm. kennohunajaa, piimäjuomaa johon oli sotkettu vadelma- ja mustikkakeittoa, spelttipuuroa, erilaisia voimajuomia. Spelttipuuro oli tosi hyvää ja sitä pitääkin kyllä itekin joskus keittää. Mehiläishoitajien pisteessä oli suloisia onnenapiloita mehiläisvahasta. Ne ovat ekologinen vaihtoehto uudenvuoden tinalle. Ne oli niin söpöjä, oli pakko ostaa. Ne sulaa jo 60 asteessa ja voi käyttää uudelleen 😀 Samassa pisteessä oli ihania saunahunajia. Ostin saunahunajan, jossa oli aromaattisena öljynä appelsiininkukkaöljyä.
Biokian suklaamarjat on mun heikkous, pakko tunnustaa. Neljä pussia kympillä, maksavat normaalisti 3-4 euroa per pussi. Uutena heillä on nyt marjajauheita ja ostinkin yhden tyrnijauhepussin suklaamarjojen lisäksi. Tuotteiden esittelijä kehui, että hyvä kokonaisuus 😀 Vielä pari vuotta sitten messuilla pusseja sai viisi, joten niin ne ajat muuttuu ja hinnat kallistuu 😀
Kävin myös Shock Absorber Urheiluliiviklinikalla, josta vuosi sitten ostin urheilujuoksuliivit, jotka on olleet loistavat, ihan parhaat mitä koskaan minulla on ollut. Esittelijä muisti minut ja sain vitosen alennusta kun tulin taas käymään. Lisäks sain asiakaslahjana sellaisen käteen pujotettavan neofreemisen taskun, johon voi laittaa avaimet ja kännykän lenkille lähtiessä, jos ei ole takissa/housuissa taskuja. Ite olen tuolle neofreemille allerginen. En tiedä voisinko käyttää kuitenkin paidan päällä. Palvelu tuolla oli todella ystävällistä ja ammattitaitoista. Noh, hintaan mitä liivit maksavat on syytäkin. Olen isorintainen ihminen ja tullut siihen tulokseen, että halpisliivit ei ole minulle. Olen niitä vuosia ostanut ja aina vieläkin korkeahko hinta kirpaisee liivejä ostaessani. Sitä toivoisi niinä hetkinä olevansa lautarintainen, ei olisi niin suurta väliä liivien laadulla 😀
Tuolloin perjantaina meillä meni aika paljon ruokailuun aikaa. Oli hankalaa löytää kaikille kolmelle sopivaa syötävää 😀 Seurueessa oli täysin vegaani, jolle ei tahtonut löytyä oikein mitään. Pitsahatista lopulta lohkoperunoita. Itse en taas halunnut mitään mättöevästä ja halusin salaatin 😀 Salaattiahan ei tietenkään ollut Pitsahatin pisteessä, joten ei muuta kuin etsimään. Noh, onneksi viereisellä ravintoloitsijalla oli ja sain kylmäsavulohisalaatin.
Lauantaina messuilla meni koko päivä, koska kävimme luennoilla. Kiminkinen ja Rekilä puhuivat vajaan tunnin ja Heinonen melkein pari tuntia, joten messuajasta meni nelisen tuntia luennoilla, ja pitihän se syödäkin jotain. Söin ihanan lohileivän ja sorruin herkulliseen suklaavadelmakakkuun 😀 Kauneuspuolelle tuolloin lauantaina emme edes ehtineet vilkaisemaan. Heti päivän aluksi löysin Familonin Ultra cool peitteen ja tyynyn joista sanotaan Finlaysonin verkkokaupassa
”Climarelle® Cool koostuu ohuista ja kevyistä high tech -kuiduista valmistetusta erikoiskankaasta. Climarelle®-mikrokapselit aikaansaavat viilentävän vaikutuksen ja tuottavat miellyttävän unielämyksen ja nukkumismukavuuden. Ultra Cool -tyyny on erittäin ympäristömyötäinen. Tyynyn muotoutuva Comforel® Eco -polyesteripallokuitu valmistetaan ympäristöystävällisesti energiaa, vettä ja luontoa säästäen. Kotimaiset Ultra Cool -tyynyt ovat helppohoitoisia, turvallisia ja kestäviä. Allergia- ja Astmaliitto on myöntänyt Familon-tyynyille ja -peitteille Allergiatunnus®-merkin kuitutuotteista ainoana Suomessa.
Viilentävä aistimus, äärimmäistä keveyttä
Familonin uudet Ultra Cool -tyynyt ja -peitteet luovat optimaaliset edellytykset hyvin nukutulle yölle. Pehmeän Ultra Cool -tyynyn viilentävä vaikutus on vailla vertaa. Kankaan ja kuidun välissä olevan erikoiskankaan Climarelle®-mikrokapselit luovat ihanan viilentävän vaikutuksen ja miellyttävän nukkumismukavuuden. Tuote on saatavana vain Finlayson-myymälöissä ja -verkkokaupassa
Koko: tyyny 50×60 cm
Viilentävä & pehmeä
Päällinen: 100% puuvilla, alla Climarelle® Cool -erikoiskangas
Täyte: 100% Comforel® Eco -polyesteripallokuitu 500 g
Väri: valkoinen”
Peitteestä teksti on oikeastaan sama, peiton koko vain eri 😀 Että miksikö menin ostamaan tuollaiset? En tiedä olinko myyntipuheen uhri vai en… Kärsin useimmiten öisin kuumuudesta. Herään lähes joka yö ainakin kerran siihen, että minulla on kuuma. Ja tuo kangas tuntui kädessä todella viilentävältä ja tuotteen messutarjouskin oli oikeasti aika hyvä, hinnasta lähti kaikenkaikkiaan 60 euroa, joten hivenen kirvellen sorruin. 
Viime yönä nukuin ensinmäisen yön ja ehkä ei ollut niin kuuma, kangas pysyi viileähkönä ja viileni nopeasti, jos siirsi pois iholta. Nukkumisesta viime yönä teki taivaallisen myös sängyssä olleet puhtaat, raikkaat petivaatteet, illan sauna, pari lasia punaviiniä kera juustojen 😀
Tyynyä ja peittoa sitten raahasin koko päivän mukanani. Niistä olikin iloa Heinosen luentoa kuunnellessa, ei tarvinnut istua paljaalla lattialla vaan tyyny pehmentämään 😀 
Päivä meni nopeasti ja kotona mua odotti avokin valmistama jauhelihamakaroonilaatikko, nam. Oli löytäny k-kaupasta luomujauhelihaa ja mulle teen kanssa luomuriisikakkuja. Olin avokista enemmän kuin ylpeä 😀 Olen vähän hurahtanut noihin riisikakkuihin. On ne ehkä ainakin vähän parempi vaihtoehto kuin keksit 😀 Toivottavasti en ihan kauheasti huijaa itseäni 🙂
Varmasti palaan vielä myöhemmin messujuttuihin, kunhan oon saanut luetettua esitteitä jollakin ja nuo englanninkieliset nimet listattua jne. Ja käyttökokemuksia tulee varmasti noista suihkeista mitä ostin. Huomisaamuna alkaa d-vitamiinin suihkuttelu 😀 Toivottavasti viihdytte matkassani. Mutta, jotta tästä postauksesta ei tulisi ”liian lyhyt” jatkan vielä vähän muilla kuulumisilla.
Kiitos sille, joka vinkkasi viime viikolla blogissaan Lidlin juoksuvaatetarjouksesta. Joogan jälkeen minäkin kiiruhdin lähi-Lidliin ostamaan vaatteita itselleni ja avokille. Molemmat sai juoksuhousut, aluspaidan ja housut, avokki vielä sukat. Ostin myös Denssin, sähkökipuhoitolaitteen, joka maksaa toista sataa yleensä, Lidlissä 25 euroa, joten olihan sellainenkin hankittava 😀 Toimivuus on vielä testaamatta, mutta laitteelle tulee varmasti käyttöä. Mulla on Lidlin urheiluvaatteista hyvät kokemukset ja onkin todettava, että ei ole mitään järkeä maksaa mitään ”Intersport”-lisää vaatteista, kun edullisin hinnoinkin voi saada hyvää urheiluvaatetta. Että vinkkailkaa ihmeessä jatkossakin Lidlin tarjouksista. Meillä kun jököttää postilaatikossa ”ei mainoksia eikä muitakaan ilmaisjakelulehtiä”-kyltti. Tuo siksi, koska mainoksia tulisi ihan järjettömät määrät ja kun niitä ei nähdä lukea, on parempi ettei niitä tule olleskaan. Silti tulee isot kasat viikossa eri firmojen lehtiä ihan nimellä. ”paras” on kun yövyin toissakesänä heinäkuussa yhden yön Varalan urheiluopistolla, siitä lähtien olen saanut heidän asiakaslehtensä. Ja ei oikeesti vois vähempää kiinnostaa Varalan uutiset 😀
Meillä on nyt ”sunnuntaiateria” ollut monena viikonloppuna vähän tauolla. Ehkä viimeisin on tuo luomumunista valmistettu sairaan herkullinen munakas. Tänään (eilen) valmistimme broilersuikaleista ruokaa. Koska avokki rakastaa kermaa tein kerma-valkosipulimarinadin ja herkullista tuli. Broiskun kanssa söimme keitettyjä perunoita ja jälkiruuaksi kokkasin maitorahkasta, banaanista ja kaakaonikseistä jälkkärirahkat. Eipä sokeria kaivattu, herkullista oli ilmankin 😀 Ens viikonloppuna voisi taasen panostaa enempi tuohon sunnuntaiateriaan. Haluaisin kokeilla tehdä linsseistä tai kikherneistä jotain hyvää ja herkullista, joten jos vinkkejä, kertokaa ihmeessä!
Ja vielä ennen kuin lopetan on syytä kertoa miten maalipallon EM-kisat suomalaisittain meni. Vinkkasinhan niistä täällä menneellä viikolla tiistaisessa postauksessani. Miehet onnistuivat täydellisesti voittamalla mestaruuden. Joukkueessa pelasivat Petri Posio, Erkki Miinala, Jarno Mattila, Ville Montonen, Tuomas Nousu ja Petteri Peitso. Joukkue voitti kaikki ottelunsa turnauksessa. Liettua oli finaaliin lähdettäessä ennakkosuosikki ja Suomi haastaja. En muista milloin Suomi olisi Liettuan voittanut, mutta se tapahtui lauantaina lukemin 9-3! Edellisestä arvokisamitalista aikaa on jo vierähtänyt 15 vuotta. Miehet voittivat paralympiakultaa Atlantassa 1996, joten olihan pitkän tauon jälkeen mitali aivan loistava juttu! Onnittelut!
Naiset sijoittuivat kuudenneksi. Alkulohkossa kaatuivat Saksa ja Espanja. Venäjälle ja Tanskalle tuli selvät tappiot. Puolivälierissä Ruotsi vei jatkoajalla voiton, joten naiset päätyi pelaamaan sijoista 5-8. Ukraina kaatui 3-0, mutta Israili vei pinnat Suomelta samoin numeroin. Naisten joukkueessa pelasivat Katja Heikkinen, Krista Leppänen, Maija Somerkivi, Sanna Tynkkynen, Kaisu Hynninen ja Iida Kauppila. Molemmat joukkueethan varmistivat Lontoon paralympialaisiin paikkansa jo kevään Turkin paralympiakarsintaturnauksessa, joten kova treeni jatkukoon.
Ja vielä ihan lopuksi 😀 😀 haluan kiittää H3nn4:ää, KIITOS! Hän on maininnut blogini osoitteessa http://www.lemmikkipalstat.net/foorumit/Forum20/HTML/370792.html Tämä ilahdutti kovasti. Kiinnitin asiaan huomiota kun katsoin blogini tilastoja ja käyntejä oli yht’äkkiä paljon ja tuo linkki löytyi. Kävin tietysti uteliaana katsomassa mitä tuon linkin takaa löytyy ja yllätys oli iloinen! Ihanaa, jos tämä blogini on ansainnut mainostusta muilla foorumeilla. Ja Iiven blogissa sain menneellä viikolla myös maininnan, josta häntä kiittelinkin jo siellä, mutta kiitokset Iive vielä täälläkin! Ja nyt Ultra Cool-peiton alle ja pää tyynyyn, Hepa!

Fiilistelyä myöhäisiltaan

Millasia ajatuksia tai tunteita sinussa herättää otsikko ” Satavuotias brittijuoksija tähtää maratonille”? Entä kyseisen juoksijan kommentit? ” Singh kertoi kanadalaislehti The Globe and Mailille, ettei hän ajattele ikäänsä.
”Ensimmäiseksi on päästävä siitä käsityksestä, että on vanha”, hän sanoi.
”Toisekseen, joissakin maailman osissa ihmisiä kuolee nälkään, mutta länsimaissa
ihmiset kuolevat ylensyöntiin. He eivät harjoittele riittävästi
kuluttaakseen tarpeeksi. Syömme elääksemme, emme elä syödäksemme”, hän
huomautti.
Singh kehotti haastattelussa etenkin iäkkäitä ihmisiä olemaan luovuttamatta
liikkumisen suhteen.
”Monet ovat riittävän innokkaita nostamaan takamuksensa, mutta mielelläni
näkisin vielä useampien tekevän niin. On yksi asia sanoa olevansa innokas, mutta
toinen asia todistaa se – todella tehdä jotakin”, hän sanoi.”

Fauja Singh aikoo juosta Toronton maratonin ja on lähiviikkoina rikkonut kahdeksan juoksumatkan mailmanennätykset ikäluokassaan. Kukaan satavuotias ei ole aikaisemmin juossut maratonia. ”Turbaanitornado-lempinimellä tunnetun Singhin hallussa on jo yli
90-vuotiaiden maratonjuoksun ennätys, kertoo CNN. Ennätysaika oli viisi
tuntia 40 minuuttia,
ja sen Singh juoksi 92-vuotiaana vuonna 2003.” Tämä teräspappa on Intiasta lähtöisin ja asunut Briteissä 20 vuotta. Aloitti kilpajuoksun 89-vuotiaana pitääksensä itsensä liikkeellä vaimonsa ja poikansa kuoltua. Että aikas teräsvaari ja asenne kohdallaan 😀 Tuollaisen vanhuuden kun saisi jokainen, olla hyvävoimainen, hyväkuntoinen loppuun asti. Ja ihan jokaiselle juoksua harrastavalle ja juoksun aloittamista harkitsevalle voidaan todeta, kyllä voit juosta, pystyt juoksemaan. Tämä uutinen osoittaa sen 😀 Artikkeli löytyy kokonaisuudessaan www.hs.fi. Toronton maraton on juostu kai tänään. Olisikin mielenkiintoista tietää miten tälle 100-vuotiaalle kävi.

Ja sitten vähän tuosta koiraherrasta, joka joulukuussa täyttää sen kymmenen, onko sitten ihmisen iässä 70v??? Mene ja tiedä. Eilen ei kuitenkaan ikä tuntunut paljoakaan painavan. Olimme Hyvinkäällä sijaitsevassa Koirakylpylässä Opaskoirakerhon kanssa. Espoon Leijonaiset mahdollistivat retken sinne, joten isot kiitokset heille koirien relaushetkestä. Ryhmämme oli iso, melkein 20 koiraa. Meidät jaettiin neljään ryhmään ja uintiaika oli per koira 30 min. Harmaakuono hyppi altaaseen, kuulemma loikkasi sinne onnellisena. Ei paljoakaan viihtynyt altaan laidalla ja jotkut ihmettelikin miten se on niin hyväkuntoinen. Täytyy kyllä itsekin liittyä kummastelijoiden joukkoon. Lämpimällä säällä ei kuunaan päivänään olisi uskonut sen riehuvan tuolla tavoin kuin eilen päästeli höyryjä pihalle. Ja miten se olikin niin ikionnellinen. Tänään kuitenkin jaksoi painaltaa seittemän kilsan lenkin. Välillä vähän hissutteli, mutta silti aikaa saatiin menemään vaan 70 min, joten kymmenen minsan kilometrivauhdilla mentiin. Olen todella tyytyväinen ja iloinen. Mun Harmaakuono on niin ihana!!! Ja on aivan huippua miten se jaksaa liikkua. Tiedän kuitenkin kevät ja kesä saapuu aikanaan ja todennäköisesti vauhti hiipuu, mutta nautitaan nyt näistä reippailuista eikä surra ennen aikojaan.

Tänään lenkin ja ruuan jälkeen avokki hiero mun niskaa puolisen tuntia ja sen jälkeen oli pakko ottaa tirsat. Rentoutti ihanasti. Oli pyydettävä sohvalle välly päälle päivänokosten ajaksi. Niska oli ja on todella jumissa. En ymmärrä miten olenkin sen saanut tälläseen kuntoon. En tiedä voisiko olla vaikutuksensa noilla korvaongelmilla. Yrittää pinnistellä kuulla ja kun toisella korvalla kuulee HUOMATTAVASTI paremmin päätään kallistelee ja kääntelee sen mukaisesti ja jumittaa lihaksensa. Ai että miten onkaan turhauttavaa. Tietää, mutta silti… No jospa leikkaus toisi aikanaan helpotusta koko asiaan. Odotan operaatiota ja olen edelleenkin ihan fiiliksissäni kun nyt tiedän milloin se on.

Perjantai-illan leipuri leikataan marraskuussa

Avokki nakottaa telkun ääressä katsoen nyrkkeilyä. Laji, joka ei herätä minussa minkäänlaisia positiivisia tunteita. Onneksi voin ”paeta” tietokoneen ääreen ja pistää kuulokkeet korviin ja kirjoittaa teille postauksen.

Jos eilen sain kaksi mahtavaa yllätystä blogitunnustuksen ja arpaonni oli suosiollinen, tänään postilaatikossa nökötti Hussilta kirje kutsu korvaleikkaukseen, jota on jo vähän ehditty odotellakin. Eli, marraskuun 24. päivä operoidaan oikea korva, joten nyt kaikki peukuttamaan kuulon kohenemisen puolesta, jooko!? Nyt on aivan mahtavaa, kun tietää milloin leikkaus on, ei tarvii tässä hohhailla ja ihmetellä moista. Ja vielä ei ainakaan edes hirveesti jännitä. Tiedänhän jo suurinpiirtein mitä siellä tapahtuu. Siis ainakin, jos kaikki menee yhtä sujuvasti ja hyvin kuin viimeksi.

Iltapäivällä innostuin harjaamaan Harmaakuonon perinpohjaisesti ja pesemään sen. Nyt täällä on niin komeasti kiiltävä koira. Turkki tuntuu ihanan pehmeältä ja puhtoiselta. Herra meinasi vaan välillä harjauksen aikana pitkästyä ja suihkussa piti tietystikin hiipiä hiljaa kauemmaksi 😀

Ja nyt illalla iski leipomushinku, joten tein kolmen siemenen porkkanasämpylöitä ja seesamkeksejä. Edellisen kerran kun tein sämpylöitä porkkana puuttui ja niistä tuli ehkä vähän kuivakoita. Nyt pistin porkkanaraastetta reilulla kädellä ja heitinpä mukaan himpun juustoraastettakin. Pinnalle kurpitsansiemenien seuraks ripottelin pussinpohjat juustoraastepussista 😀 Iltateen kanssa maistelimme aikaansaannoksia ja hyvältä maistui. Ei lisäaineita, no ehkä juustoraasteessa jotain… Mut sitä ei nyt lasketa 🙂

Tänään myös kannettiin pihakalusteet ja grilli varastoon, joten talvi voi tulla. Ainakin pirun kylmä siellä on. Mitenköhän taas tähän paleluun tottuu??? Toisaalta, kirpakka syysaamu on mitä parhain. Ja tänään saatiin vielä nauttia ihanasta auringonpaisteestakin, ja sen tuomaa hyvää oloa täytyy nyt vaalia. Pohdittiin Aa:n kanssa muuten pitäisikö alkaa syömään d-vitamiinia. En ole aikaisemmin sitä popsinut, mutta voisihan sitä kokeilla miten toimii, viekö syysväsyä yhtään pois. Nyt oon kyllä jotenkin hirmusen hyvällä mielellä, ei väsyt ja alavireydet paina. Oloa jotenkin helpotti hirveesti tuo leikkausajankohdan selviäminen.

Herkullista luomuruokaa ja muuta jorinaa :)

Luomuviikko on päättynyt, mutta onneksi luomuisia valintoja voimme tehdä ilman teemaviikkoakin. Ja vielä tämä postaus pyörii luomun ympärillä, mutta lupaan tämän jälkeen taas kirjoittaa muustakin. Räkätautikin alkaa olla voitettu, joten liikunnan pariinkin voin innokkaana palailla, ihanaa!

Kävin avustajani kanssa eilen Espoossa Luomua läheltä-tapahtumassa. Tapahtuma järjestettiin Villa Elfvikin luontotalossa ja sen pihapiirissä. Tapahtumainfosta sain käsityksen, että se olisi paljon suurempi mitä loppujenlopulta olikaan. Toisaalta, voihan olla myös niinkin, että luomutorit Suomessa hakee vielä paikkaansa. Paikalla oli 4-5 luomutilaa myymässä tuotteitaan luontotalon pihapiirissä. Sisällä oli mahdollisuus seurata luentoja Itämeren tilasta ja ekologisesta ruuasta. Luomua läheltä-tapahtuman järjesti ”BERAS
Implementation 2010 -2013 on EU:n Baltic Sea Region – ohjelman
kansainvälinen hanke, joka edistää Itämeren alueen ravinnekierron
kestävää kehitystä sekä ympäristöystävällistä ruuantuotantoa
ja -kulutusta. Baltic Ecological Recycling Agriculture and Society-
projekti eli BERAS-hanke tähtää Itämeren hyvinvointiin vahvistamalla
sekä ruoantuotannon että maaseudun ekologista kestävyyttä ja
kehitystä. Tavoitteen saavuuttamiseksi hankkeessa kehitetään
luomumaatilojen tehokasta ravinteiden kierrätystä ja edistetään
elintarvikeketjujen suunnittelua lähiruoka-ajatteluun perustuen.
Projektiin on sitoutunut 9 Itämerta ympäröivää maata Ekologinen
kierrättävä maatalous on ruokatuotantoa ilman kemiallisia lannoitteita
ja torjunta-aineita. Ravinteiden sekä kotimaisten lannoitteiden ja
rehujen tehokkaammalla kierrätyksellä vähennetään maatalouden
aiheuttamaa ravinnekuormaa Itämereen ja parannetaan alueellista
ravinnetasapainoa. Suomalainen ruuanvalmistus ja Itämeren paikallinen
suojelu yhdistyvät BERAS-hankkeessa. Hankkeen tavoitteisiin kuuluu
luomulähiruoan käytön edistäminen kotona kuin myös ravintoloissa.
Puhtaamman Itämeren ateriakokonaisuudessa suositaan sekä luomua että
puhtaasti tuotettua lähiruokaa kasvukausien ja raaka-ainesesonkien
mukaisesti. Ruuanvalmistusta pyritään kehitettämään ekologisempaan
suuntaan esimerkiksi lisäämällä jätteiden kierrätystä, vähentämällä
ruoan hävikkiä ja energian käyttöä. Lisätietoja:
http://blogs.helsinki.fi/berasimplementä-tapahtuman kuvauksesta.tation/”
Tiedot otettu Facebookin Luomua läheltä-tapahtuman kuvauksesta.

Nyt en kuitenkaan käy läpi luentojen sisältöä sen enempää. Totean vain Itämeren tilanteen olevan surkea ja ettei kaikkea hyvää voi saada ekologisilla ruokavalinnoilla kerralla, vaan on valittava oma suunta mitä tukea. Luennot olivat pienessä huoneessa, jonka vieressä oli lasten leikkipaikka. Ei valitettavasti paras mahdollinen paikka luentojen kuuntelua ajatellen. Kahvila Satakielestä sai ostaa luomuherkkuja, mutta luomusoppa oli esim. loppunut jo kahdentoista pintaan.
Paikalla oli aika paljon ihmisiä ja jotenkin tuli sellainen tunne ettei järjestäjä ollut varautunut niin suureen suosioon. Toki eilen oli aivan upea päivä; tuuletonta ja aurinkoista. Ostin luomutilallisilta perunoita, porkkanaa, sipulia, naudanpaistin, naudan jauhelihaa, ruisvuokaleivän, vadelmahillon, mustaherukkamehun, luomumunia ja punajuuria. Valkosipulit olivat valitettavasti loppuneet. Etukäteen jotenkin ajattelin kaiken paljon kalliimmaksi mitä tuotteet olikaan.

Valmistimme munakkaan johon laitoimme kirsikkatomaatteja, pekonia ja juustoraastetta. En tiedä olenko ikinä syönyt niin herkullista munakasta. Munat olivat lauantaina munittuja. Vatsa tuli vaan täyteen eikä annos tarkoituksella ollut suurensuuri, mutta mieli olisi syönyt vaikka kuinka paljon.

Tänään keitimme luomuperunoita ja niiden kanssa luomunaudanjauhelihaa sekoitettuna poronkäristeeseen. Sekaan tomaattia ja kermaa avokin maun mukaan. Herkullinen ateria ja jälleen todettava perunoiden olleen herkullisia. Vetisyydestä ei tietoakaan. Ne olivat kertakaikkiaan maukkaita. Kyllä tuoreeltaan luomuruoka on taivaallisen hyvää, siitä ei pääse yli eikä ympäri.

Tänään tuli toinen osa Lisäaineet lautasella-ohjelmasarjasta ja jakson näkee Areenasta, jos ei ehtinyt katsomaan. Valitettavasti äänitekstitystä ohjelmassa ei ollut, kuten ei viime viikollakaan. Haluankin kiittää Iiveä Voimaa hoitsulle-blogin kirjoittajaa hänen hyvistä kirjoituksistaan blogissaan juuri tuosta Lisäaineet lautasella-ohjelmasta ja muistakin viime viikon ohjelmien herättämistä teksteistä. Niitä on ollut mukava lukea.

Viime viikkoina olen Facebookin kautta löytänyt uusia ja mielenkiintoisia kauppoja joihin pitää joskus päästä tutustumaan. Tässä vinkkejä teillekin:

Aitoja makuja -store
”Haluamme tuottaa asiakkaillemme uusia maku- ja ostoelämyksiä tarjoamalla korkealaatuisia ja kohtuuhintaisia (erikois)tuotteita meiltä ja maailmalta. Valikoimissamme on niin elintarvikkeita kuin ruokaan liittyviä muitakin tuotteita.
Keskitymme mahdollisimman puhtaisiin, lisäaineettomiin ja terveellisiin ruokatuotteisiin – unohtamatta, että välillä meistä jokainen tarvitsee myös ”hemmottelutuotteita” (comfort food), jotka eivät aina ole niin terveellisiä, mutta – ah, niin hyvänmakuisia!
aitojamakuja.store@gmail.com

Osoite: Runeberginkatu 54, 00260 Helsinki, Finland”

”Ekovintti on Helsingin Töölössä sijaitseva uusi ekoshop josta löydät puhtaita, synteettisistä kemikaaleista vapaita hygienia tuotteita, sekä tuotteita kodin puhdistukseen, ekologiseen kauneuteen sekä pehmeitä luomuasusteita ja lahjoja lapsille. Palvelemme myös verkossa.
Osoite: Mannerheimintie 98, 00250 Helsinki, Finland”

”Osuuskauppa Tuusulan Oma Maa on paikallisten viljelijöiden omistama osuuskunta, jonka tarkoituksena on tarjota terveellistä, tuoretta, ekologista ja lähellä tuotettua ruokaa kuluttajille.
Osoite:” Rannankoukku 18, 04300 Tuusula, Finland
Lauantaina Osuuskauppa Oma maa avasi liikkeen myös Kallioon, mutta osoitetta en tähän hätään löytänyt, mutta osotteessa www.loydaluomusi.com on sekin ja paljon muuta mielenkiintoista tiedotetta.

Tokihan mulle kuuluu muutakin kuin luomua luomun perään 😀 Flunssa alkaa olla taltutettu, joten treenikärpänen voi taas alkaa suristelemaan. Mun viikonloppuun luomuilun lisäks kuulu järjestötouhuja. Perjantaina kokoonnuimme Opaskoirayhdistyksen hallituksen kanssa kokoustamaan ja lauantaina yhdistyksellä oli ylimääräinen kokous, josta päivä jatkui vielä Yhteyshenkilötapaamisella, joten kotiuduttua oli aika väsähtänyt. Sauna, vähän punaviiniä ja juustoa mieltä hellittelemään 😀 Ja eilen ystäväpariskunta piipahti kahvittelemassa. Oli hauska päästä rupattelemaan. Ja mikä ilahduttavaa tänään työpuhelin on soinut monta kertaa. Olisiko nyt merkki siitä, että vihdoinkin alkaisi vähän vilkastumaan. Pari sellaistakin soittajaa joiden edelliskäynnistä on yli puolitoistavuotta. On todella mieltä lämmittävää heidän paluunsa. Tänään eräs asiakas vei työpaikalleen esitteitämme ja käyntikorttejamme, joten saas nähdä poikiiko sieltä suunnalta jotain. Fiilis on tällä hetkellä hyvä ja toivottavasti syksyn alavireydet on nyt taakse jäänyttä ja nyt positiivisin mielin eteenpäin. Ja nyt suihkuun! Ja vielä ennen suihkua haluan toivottaa 23. lukijan insensibilityn tervetulleeksi joukkoon. Toivottavasti täältä löytyy kiinnostavaa luettavaa nyt ja tulevaisuudessa. Kupariperhonen on saanut muuten sadannen lukijan blogissaan Liian läski lentämään, onnittelut. Ja te jotka ette ole vielä tutustuneet hänen blogiinsa, tehkää se, sieltä löytyy paljon mielenkiintoista luettavaa. En siis ihmettele yhtään lukijoiden paljoutta. Hih, itselläni on aikas pitkä matka tuohon kolminumeroiseen lukijamäärään! Pitäsköhän luomutella vähemmän ja keksiä kiinnostavampia aiheita, jottalukijoita löytyisi lisää 😀 Noh, ehkä tätä jokunen anonyymikin lueskelee tuon 23 lukijan lisäksi.
Hei, mutta tällasta jaarittelua ei kyllä lue kukaan, joten postaus julki ja Hepa suihkuun!

Alavireisen viikon kuulumisia + pohdintoja

Mulla on ollut tällä viikolla jotenkin ihan alavireinen ja alakuloinen fiilis, vaikka kumpaankaan ei ole mitään syytä. Tänään olen onneksi ollut taas jo ilosempi ja sosiaalisempikin. Että eiköhän tämä tästä taas. Jäin vaan miettimään onko tuolla säällä vuosivuodelta voimakkaampi vaikutus. Vielä maanantaiaamupäivästä nautin lenkkeilystä. Sitten alkoi sateet ja vettä tulikin litratolkulla useampana päivänä. Ja mun fiilis laski kuin lehmän häntä 🙁 Kiukuttelin avokille kaikesta ja oikeesti ihan turhaan. Ja tänään kun aurinko on paistanut olen ihan eri mielellä kuin esim. eilen. Jos säätila näin vaikuttaa toivon todella niitä ihania kuulaita syyspäiviä, mutta ilmeisesti huomenissa sateet on taas tulossa. Mut jospa nyt olisi alavireilty joka tapauksessa tarpeeksi ja alkavalla viikolla elämä olisi sosiaalisempaa. Olen huomannut myös sen, jos olen ”liikaa” kotona, turhaudun ja tylsistyn. Ei se tarkoita ettenkö kotona viihtyisi, mutta sosiaalinen puoleni on kai niin vahva, että en vaan jaksa päivätolkulla kotopuolessa nyhjäämistä etenkin kun työtkin on täällä. Toisaalta töiden puolesta on ollut aika hiljaista enkä uskalla nyt järjestää markkinointitempausta kun en tiedä millon kutsu käy korvaleikkaukseen. Uinti ja ystävän tapaaminen peruuntu sairastumisien vuoksi, joten kotona oleskelua tuli lisää. Noh, keskiviikkoiltana olin Itäkeskuksen Ruohonjuuressa Hyvää yötä nukahtamisvaikeudet-luennolla ja sen jälkeen tuli vähän shoppailtuakin. Ostin sinäpäivänä leivottua perunalimppua, ja taivas miten leipä voi olla hyvää. Mä totisesti alan ymmärtämään miksi en nykyisin leivästä pidä, joka on ostettu tavismarketista. Tuo perunalimppu, se oli pehmeää, maukasta, hyvää… Siinä ei ollut mitään teollisuushiivaa, ei lisäaineita. NAM!!! Ostin sen siis Itiksen Ruohiksen lähitilaosastolta, vai mikä nyt ikinä onkin nimeltään. Ja oih, siellä oli Italiasta kylmäpuristettuja täysmehuja kolmen litran pöniköissä appelsiini, omena, päärynä ja viinirypäle. Ostin päärynämehun. Itse luento oli mielenkiintoinen. Sen pitivät kaksi Nlp-menetelmää valmennuksissa käyttävää ohjaajaa. Teimme pari rentoutusharjoitusta joidenka pitäisi helpottaa nukahtamista. Tarkoituksena on kirjoittaa aiheesta oma postaus, kuten siitä Kaisa Jaakkolan luennostakin. Olen vaan niin vaativa, että en meinaa saada tekstejä valmiiksi, kun mun mielestä ne ei ole riittävän hyviä, mutta ennemmin tai myöhemmin tulossa on 😀

Hatha-joogassa en oikein päässyt tunnelmaan. Jotenkin miltein pommiin nukkuminen ärsyynnytti niin paljon, että keskittyminen oli mitä sattuu. Torstaihin iloa toi käydessäni hieromassa koiravaaria. Koira on piristynyt viikon aikana valtavasti ja haluaa tehdä pitkiä lenkkejä, lelut on saaneet kyytiä jne. Tuli ihana onnistumisen tunne. Hieronnan jälkeen istuimme kaakaolla ja riisikakuilla jutellen lisäaineiden haitallisuudesta. Oli mukavaa löytää samanhenkinen ihminen. Juttua olisi riittänyt pidempäänkin, mutta oli kiiruhdettava kotiin töitä jatkamaan.

Helsingin ja Uudenmaan näkövammaiset järjestivät opastetun kiertokäynnin Kumpulan kasvitieteelliseen puutarhaan, jossa olin avustajani kanssa. Siellä sai kosketella kasveja ja opas napsi kasveista lehtiä meille näytille. Oli huomattavasti rennompi meininki kuin Azoreiden vastaavassa. Siellä ei saanut koskea oikeastaan mihinkään 🙁 Siitä kuitenkin enemmän Azorit-postauksissa. Kumpulassa on kasveja Euroopasta, Pohjois-Amerikasta, Kaukoidästä ja Japanista. Puutarhasta löytyi myös hyötykasvipuoli, jossa pääsin tutkimaan mm. latva-artisokkaa, isoja kesäkurpitsoja, erilaisia kaaleja ja salaatteja. Maistoimme tyrniä suoraan pensaasta kuten myös tuoksuvattua. Oli hauska reilu tuntinen, jonka jälkeen juotiin teet kahvilassa ennen kotiutumista.

Tällä viikolla olen pohtinut myös tätä blogia, että mikä blogi tää oikein on. Tässä kun on niin paljon kaikkea: sokeudestani, laihduttamisestani, elämäntapamuutoksista, fiiliksistäni, elämästäni… Oikeastaan aiheet menevät laidasta laitaan. Olisiko parempi keskittyä vain johonkin esim. laihduttamiseen tai näkövammaisena selviytymiseen? Ei, ei se tuntuisi minulta. Tämä miten nyt kirjoitan milloin mistäkin on ehkä luontaisinta minulle, mutta kiinnostaako ketään nämä pohdiskelut. Olen kuitenkin saanut todella mieltä lämmittävää palautetta kirjoituksistani, joten ehkä mietin ihan turhaan asiaa. Ja jotenkin minusta on mukavaakin avata vähän millaista elämä on näkövammaisena. Tietystikin se on minun elämäni ja minun tapani tuntea. Joku toinen näkövammainen kirjoittaisi varmasti ihan eri tavalla. Toki toivon, että minusta jäisi jotain muutakin mieleen kuin, että ”no se on se sokee”, enkä halua tästä jotain sokon selviytymisblogiakaan, mutta sopivissa annoksissa sitäkin puolta. Ehkä eniten haluan jakaa niitä endorfiinia tuottavia asioita/kokemuksia, sitä miltä tuntuu liikunnan jälkeen, miltä maistuu laadukas ruoka, kertoa matkastani oppia tuntemaan oma kehoni tarpeet paremmin jne. Vaikka surkeuteni alhossa olen näitä pohtinut, tuskinpa suurempia muutoksia sisältöön tulee 😀 Että miksi sitten tästäkin piti kirjoittaa? No kun olen hölösuu ja avaudun kaikesta näin helposti 😀 Mutta kiitän teitä, jotka olette kommentoineet ja palautetta antaneet. Ja edelleen voitte heittää aiheita mistä haluaisitte lukea.

Tämän viikon liikunnat ovat olleet myöskin hivenen alavireissävytteiset. Maanantaina reipas lenkki ja illalla aika ryytynyt kuntosalitreeni, keskiviikkona spinnigtreeni kevyehkösti polkien ja torstaina tuo jooga. Nyt huomisaamuna klo soi kasilta ja lähdemme pitkälle lenkille avokin ja Harmaakuonon kanssa. Ja illalla kuntosalille, torstaina jooga ja sunnuntaina ratsastus. Ja jospa myös uima-altaaseen pääsisi kaloreita hukuttamaan, lenkkipoluille hikoilemaan useamman kerran. Niihin iloisiin asioihin muuten kuuluu Harmaakuonon totaalinen piristyminen. Tällä viikolla se suorastaan syöksyy alas kun huomaa jonkun suunnittelevan ulos lähtöä. Hyppii, vaikka ei sais. Intoa on niin pirhanan paljon, ja jaksaa kävellä. Eilen pääsi hihnalenkille ja kirmailemaan vapaana kun Avustajan mies vei poitsun ulkoilemaan avustajan ollessa avokilla hieronnassa. Lenkin jälkeenkin virtaa piisasi, vaikka olivat ulkona puolitoistatuntia. Tänään Harmaakuono on päivystänyt ulko-ovella tai jaloissani 😀

Eilisiltana alkoi tämä mun fiilis kohota parempaan suuntaan. Saunoimme ajan kanssa ja vietimme rentoa iltaa teet ja kahvit keitellen. Tänään nukuin pitkään ja herätessäni olin paljon paremmalla mielellä, onneksi! Ruuaksi valmistettiin alusta valkosipulikermaperunat. Avokki oli ostanut kermamarinoidut pihvit. Pidin saarnan sille aiheesta, että marinoimme pihvimme itse. Ja kyllä tuota valmismarinoitua syödessä taas kerran huomasi sen valtavan eron mikä on maustamattomassa ja maustetussa lihassa. Avokki oli kyllä samaa mieltä ja miettikin mistä saisi kätevimmin luomulihaa. Ja nyt kun olen lukenut tuota Petos lautasella –kirjaa, oikeesti nuo valmismarinoidut ja teolliset tuotteet yököttää. Oikeasti kauhistuttaa se mitä meille ruokateollisuus työntää ostettavaksemme. Ollaan muuten siirrytty luomumaitoon, joka on maultaan paljon täyteläisempää.

Meillä on nyt suunnitelmissa, että sunnuntaisin teemme jotain ns. parempaa ja aikaa vievämpää ruokaa. Ja päätämme vuoroviikoin mitä se on, ja se joka on päätäntävuorossa on ns. pääkokki. Toinen toki voi valmistuksessa auttaa. Mä esim. puristin valkosipulit kerman joukkoon, katoin pöydän jne. Ens sunnuntaina olenkin päävastuussa. Mieleni tekisi kokeilla bataattikeittoa. Mulla taitaa täällä koneen syövereissä olla parikin ohjetta joita voisi harkita.

Eli, alavireys on selvästikin talttumassa. Avokki laittaa pyykkejä kuivumaan, joten menempä auttamaan! Meidän taloudessa kun kumpikin tekee kotitöitä ihan sen mukaan mitä milloinkin pitää tehdä. Ei ole miesten töitä ja naisten töitä 😀 Se onkin ihanaa kun kumpikin osallistuu ilman mitään kotiroolituksia arkisiin kotipuuhiin. Nautitaan siitä ja päästetään endorfiini taas jylläämään ja jätetään alavireys jonnekin menneeseen.

Helleviikon kesäpuuhat ja ruoka

Kylläpäs tuo sää nopeasti muuttui; eilisiltana vielä huokailua kuumuudesta ja nyt jo joutuu pohtimaan suojatako yrtit ensi yöksi kylmältä. Tuo mennyt lämpöaalto käsittääkseni on kesäkuussa aikas harvinainen ilmiö täällä Suomessa. Rakastan kesää ja kesäpuuhastelua, mutta välillä helteillä iskee ahdistus/masennus omasta näkövammaisuudestaan. Ei voi vaan heittää sandaaleja jalkaansa ja lähteä rannalle tai hengailemaan jonnekin muualle. Tai no voi, mutta eihän se yksin ole mukavaa, tuskin näkevästäkään… No joka tapauksessa tuo ahdistusfiilari on kurja ja inhoan sitä. Onneksi en kärsi siitä kovin usein, lähinnä kuumina kesäpäivinä, jos en pääse toteuttamaan kesäpuuhailua ja purkamaan kesäenergiaani. Tälle hellejaksollekin tuo ahdistus ehti vierailulle pariinkin otteeseen, mutta onneksi positiivinen luonne vie yleensä voiton, ja pääsin nauttimaan kesästäkin. Tosin Harmaakuonon nivelrikkoepäily lisäsi paskaa oloa, mutta helpotus oli suuri epäilyn osottauduttua vain epäilyksi.

Toissasunnuntaina kävimme Hakaniemen torilla kiertelemässä ja shoppailemassa. Avokkini osti mm. säilykkeessä käristysporoa ja kauppias korosti ettei tuotteessa ole säilöntäaineita. Harmaakuono sai pari poron luuta joista onkin takapihalla nautiskellut meidän grillaillessa. Ostin luomupuolukkahunajaa, jota ajattelin kokeilla smoothieksiin. Kalakauppiaalta ostimme herkullista kylmäsavusiikaa ja Kivikylän pisteestä avokille maksamakkaraa ja savupalvia. Lopuksi ehdimme vielä istuskella ja nautiskella upeasta säästä ennen kuin matkajatkui. Avokki tuli kotiin ostoksineen ja me avustajani kanssa lähdimme Ruohonjuuren tapahtumaan Liiku itsesi iloiseksi-lenkille. Lähtö tapahtui Kampin Ruohonjuuren edestä. Ensiksi hivenen pyörittelimme kroppaa ja sitten matkaan. Kiersimme kahdesti Töölönlahden. En ole aikaisemmin sielä käynytkään ja tuntui aika hienolta löytää sellainen paikka ihan ytimestä. Ihmisiä oli paljon liikkeellä ja jotenkin ihana leppoisa tunnelma. Kahviloissa paljon väkeä. Harmaakuono olisi mielellään käynyt meressä viilentymässä, mutta eihän sinne saaste- ja rytyrantaan voinut poitsua laskea. Poika selkeästi kärsi kuumuudesta ja etenkin toinen kierros meni hissutellen. Tuolloin tietysti pohdin paljon tuota nivelrikon mahdollisuutta, johtuuko matelu siitä. Noh kuvauksien mukaan ei.

Palattuamme Kampin Ruohonjuureen pääsimme siellä maistelemaan kookosvettä ja erilaisia pähkinöitä. Kookosvesi maistui hyvältä. Ehkä se olisi ollut vielä parempaa, jos olisi ollut vähän kylmempää. Tapahtumaan osallistuneet sai Ruohonjuuresta tuotekassit joidenka arvo oli n. 50 euroa. Kassista löytyi mm. Ecoverin tiskiainetta ja yleispuhdistusainetta, Frantsilan kylmägeeliä, Quinoasuklaapatukoita, Mango-energiapatukoita, pikkupusseja erilaisia muroja, kookosöljyä, luonnonkosmetiikkanäytteitä, Auringonkukansiemenleipätaikina-aines(vähähiilarinen), spelttipuurojauhoannospussi jne. Maanantai-ilta menikin niitä merkkaillessa pisteille. Ostimme keittiöön uuden keittiölipaston. Sinne ”purkitimme” mun terveysruokatuotteet ja purkkeihin merkinnät pistekirjoituksella mitä missäkin on. Nyt on tosi kätevää avata vain laatikko ja lukea purkin kannesta mitä siinä on. Meillä on paljon sinänsä kaappitilaa, mutta kaapit ovat kapeita ja korkeita, ei siis kovin käytännöllisiä tälläselle pätkälle. Nyt ei tarvitse kurotella ja varmasti kaapit ja lipaston laatikot pysyy siistimpinäkin, ainakin toivon niin. On muuten aika hassua, mutta jotenkin tuntuu tärkeältä, että nuo terveysruuat ovat siistissä järjestyksessä 😀 No kyllä toki siisteys on muillekin tavaroille, esineille ja tuotteille ihan tervetullut juttu. No joka tapauksessa tuolloin sunnuntaina vielä ennen kotiin lähtöä kävelimme Stockmannin herkkuun, josta ostin kolmen litran pönikän kylmäpuristettua omenamehua, joka on täydellisen hyvää, suosittelen lämpimästi! Sorruin ostamaan myös Siemencroishantteja, joihin olen hurahtanut Thehuoneessa. Kotona olikin ihanaa istuskella ulkona herkuttelemassa sellainen teen kanssa ja rentoutua kirjan parissa. Luen tällä hetkellä pistekirjoituksella Nora Robertsin kirjaa Musta ruusu, joka on jatkoa kirjalle Sininen daalia. Ei mitään huippulukemistoa, mutta pihakeinussa menee kivasti 😀 Kun luen ulkona luen mielummin pisteillä kuin äänitteenä. Samalla on ihana kuulostella lintujen laulua ja muita kesän ääniä. Jos istuisin siellä kirja korvilla moni ihana kesä-ääni jäisi kuulematta 🙂 Ja se tuntuisi jotenkin epäsosiaaliselta. Nukkumaan mennessä kuuntelen aina kirjaa.

Keskiviikkona treenasimme avokin kanssa yhdessä kotikuntosalilla. Ehkä hellepäivää voisi paremminkin viettää. Ei vaan, meillä oli tosi hauskaa ja treenin jälkeen ihana olo. Mä penkkipunnersin ihan perussettiä ja sit apuliikkeinä käsipainopenkkiä ja pystypunnerrusta. Ylätaljalla vetoja eteen myötä- sekä vastaotteella, kulmatangolla hauiskääntöjä, kahvakuulalla heilautuksia, kyykkyjä tanko niskan takana jne. Sainkin jalat treenistä tosi kipeeks. Ne onkin mun heikko kohta ollu aina. Ylipäätään vapailla painoilla treenaaminen on ollut mulle aina hankalaa, koordinaatio yms. Taitaa valitettavasti tällä näkövammalla olla osuutensa asiaan. Oikeastaan vasta avokin myötä olen oppinut paremmin ja yläkropassa koordinaatiota löytyykin aika kivasti ja penkkipunnerruksessa tekniikkakin toimii. Mutta ne jalat, jalat… Kahvakuula on kyllä oikeesti tosi mahtava treeniväline. Sen kanssa kehittyy koordinaatio, voima, kestävyys, kehon hallinta jne. Siinä on oikeastaan vain mielikuvitus rajana. Mut kun ne pirun jalat tulee niin pirun kipeeks 🙁 No kyllä se helpottaa kun treenikertoja tulee tiiviimmin. Ja treenikipu on tervettä, ei se tapa, vaikka portaiden nousu ja lasku onkin tuskaa. Joka tapauksessa treenin jälkeen oli niin huippufiilikset. Mulla oli brotskujuomana muuten smoothes, jossa oli hamppuproteiinia, raakasuklaata, parapähkinöitä, macajauhoa, vettä vuorisuolalla ja sitruunalla sekä mustikoita. Hunajaa siihen olisi voinut vähän heittää, olisi ollut ehkä vähän pehmeämmän makuista. Mutta muuten sotkotus oli ihan jees. Suihkun ja venyttelyn jälkeen grilli kuumaksi ja broilerfilepihvit paistumaan, jotka olin marinoinut soijahunajalla ja pippurilla. Lisukkeena salaattia, jossa rukolaa, jäävuorta, tomaattia, kurkkua, paprikaa, raejuustoa ja hunajameloonia. En ole oikein aikasemmin rukolasta tykännyt, nyt se maistui ihanan kesäiseltä, joten aika-ajoin kannattaa testailla makuja uudestaan mistä ei ole pitänyt. Niistä saattaa ruveta tykkäämäänkin. Mulle kävi kyl just näin rukolan suhteen.

Perjantaina kävelimme avustajani kanssa kauppaan ja ostimme grilliin munakoisoa, kesäkurpitsaa ja bataattia. Pintaan vuorisuolaa ja pippuria. Ja kalatiskistä ahvenfilettä, joka oli kallista kuin faaan… Teki kuitenkin mieli saada jotain muuta kalaa vaihteeksi kuin lohta. Kauppias kertoi kalan tulleen heille edellisiltana Oulusta, joten olihan se sen pari päivää vanhaa ja eihän se aivan tuoreelta enään maistunut, vaikka ihan hyvää olikin. Omista yrteistä kalaa maustamaan pääsi sitruunamelissa ja ruohosipuli. Jälkkäriksi ostimme mansikkahimossamme ruotsalaisia mansikoita, jotka oli kovia ja onttoja sisältä. Varmasti säilöntäaineiden kyllästämiä kemikaalikammotuksia eikä hivellyt kenenkään meistä makuhermoja.

Lauantaina kävimme retkeilemässä Kaunissaaressa pienellä porukalla koirinemme. Lauttamatka kesti tunnin ja lautta lähti Vuosaaresta. Itse Kaunissaarta ei ihan hirveästi valitettavasti kierretty, koska aika meni grillikatoksella lettuja- ja makkaraa paistaen.

Kuvaaja: Sini Merikallio

Letut puolukkahillolla olivatkin herkullisia pitkästä aikaa. Makkrasta en nykyisin oikein välitä. Jos syön makkaraa sen pitäisi olla jotakin todella laadukasta ja vähärasvaista. Ei kuitenkaan keinotekoisesti kevennettyä. Mutta ilman makkaraa pärjään loistavasti ja ehkä kerran parissa kuukaudessa voin syödä yhden makkarankin. Ehkä letuista huolimatta kuitenkin parasta oli kun koirat pääsi rentoutumaan ja uimaan.

Kuvaaja: Sini Merikallio
Siinä vilistikin iloisesti neljä koiraa veteen lotraamaan. Ja varmasti helteisenä päivänä vesi viilensi oloa mukavasti. Ainakin paluumatkalla Harmaakuono nukkui tyytyväistä ja onnellista koiraherran unta. Lepäily jatkui kotona takapihan nurmella piehtaroinnin merkeissä mun lukiessa kirjaa keinussa. Mukavan kesäpäivän iltaan kuuluu grilli ja näin tälläkin kerralla. Possun ulkofilepihvit chilitahnalla ja valkosipulilla marinoituna sekä salaattia, jossa mm. rukolaa, appelsiinia, kurkkua, tomaattia, kurpitsan siemeniä, montsarella-juustoa. Ulkona on ihana vain istua kuunnellen lintujen iltakonserttoa ja nauttia muki teetä herkullisen illallisen jälkeen. Ai joo: lauantaiaamun smoothies: yksi avokado, pari pikkumittaa hamppuproteiinia, lusikallinen pellavansiemenrouhetta, 2 dl mustikoita, pari lasia vettä, jossa suolaa ja sitruunan mehua, kurpitsansiemeniä… Piti nälän hyvin loitolla. Lettukestien alkaessa mulla ei ollut vielä edes nälkä. Smoothieksen vetäsin ennen ysiä ja lettuja söimme kahden paikkeilla. Että hiljalleen alkaa löytyyn eri tilanteisiin toimivia smoothiessekoituksia. Se on kyllä ihan huippujuttu! Mut nyt taitaa olla aika lopettaa taas tämä ruuasta jauhanta. Onkohan mulla kohta yhtäkään lukijaa???

Kevät: Luonto herää — niin minäkin

Tätä kirjoittaessani mustarastaan kaunis laulu kantautuu korviini ja ollaan saatu nauttia upeasta kevätpäivästä, lämmintä yli 20 astetta, aurinkoista ja kohtuullisen tuuletonta. Lumet ovat saaneet kovaa kyytiä viime viikkoina ja kevät on tosissaan lyönyt itsensä läpi talven otteesta. Lumien sulaessa ja sään lämmetessä myös minä olen herännyt henkiin; kuulo on kohentunut ja nyt leikattu korva onkin se kuulevampi korva. Tinnitusta on aika paljon ja välillä se on hermoja raastavaa. Sen kanssa on vain elettävä ja toivottava asettuvan edes jonkin verran. Nyt huomenna leikkauksesta tulee viisi viikkoa ja olen saanut vapauden liikkua, rehkiä, kastella pääni; elää normaalia elämää. Viimeisin lääkärikäynti oli 15.4. Tuolloin korvaa jälleen puhdistettiin ja sovittiin ekoista kuulotesteistä kesäkuulle. Niiden jälkeen tapaan jälleen kirurgin. Huimausoireista en kärsinyt missään vaiheessa sairaslomaani enkä sen jälkeen. Vielä tän kuun eka viikko meni aika epäsosiaalista elämää viettäessä ja kuulon kohentumista odotellessa. 5.4. olin läsnä järjestäjän ominaisuudessa Opaskoirakoululla peesarikoulutuksessa. Oli ihanaa huomata kuulevansa kohtuullisesti, vaikkakin ”pöntön takaa”. Onneksi minun ei tarvinnut tilaisuudessa sinänsä oppia mitään, joten sain ottaa tilanteen aika rauhallisesti. Perjantaina 8. päivä olin avokin ja avustajamme kanssa äänestämässä ja ruokakaupassa. Ulkoilusta nautin suunnattomasti, ja samalla tuli myös kansalaisvelvollisuus suoritettua. illalla piipahdimme iltaa istumaan Kallioon. Kuulo oli taas vähän tiistaita parempi, mutta vielä ei jaksanut keskittyä kuulemiseen kovin hyvin.

Tuolla viikolla Turkissa järjestettiin Näkövammaisten Mailmankisat joista oli paralympiapaikkoja Lontoon kisoihin jaossa. Maalipalloilijat niin miehissä kuin naisissa pelasivat itsensä Lontooseen. Miesten joukkue voitti turnauksen ja naiset sijoittuivat toiseksi. Lisäksi judossa miesten -66 kg sarjassa voiton vei Jani Kallunki ja sai näin arvokkaita rankingpisteitä tuota Lontoon paikkaa ajatellen. Naisjudoka -63 kg sarjassa Päivi Tolppanen sijoittui viidenneksi. Sijoitus sama kuin viime kevään MM-kisoissa. Judokoilla nuo paralympialaispaikat ratkeavat marraskuun EM-kisoissa. Ja täällähän ollaan tietysti hengessä mukana.

Pari viikkoa sitten kuulemisen kannalta vietin raskaan päivän neljän tunnin kokouksen muodossa. Suunnistaminen kaikuvissa käytävissä oli hankalaa ja itse kokouksessa oli vaikea kuulla mitä kukin sanoi. Olinkin aivan rättipoikki kotiuduttuani enkä jaksanut lenkille. Tuo ihanuus siirtyi seuraavaan iltaan, ja olikin elämys. Huomasin kuulevani vasemmalla korvalla mutkien takaa autojen äänet jo paljon kauempaa mitä aikaisemmin. Lintujen laulu oli ihanaa musiikkia korvilleni ja liikunnan ilo. Tuntui mahtavalta painaltaa sulia teitä pitkin koira valjaissa opastamisesta innokkaana. Taas siis huomaaminen kuulon kohentumisesta.

Lauantain 16. oli ensinmäinen päivä milloin en tuntenut väsymystä kuuntelusta. Ensin ystäväni kävi hieronnassa, jonka jälkeen lähdin tapaamaan toista koirakkoa kiinalaisessa syöden ja hänen luonaan iltaa jatkaen. Ulkona tuntui oudolta, kuulin lintujen siipien räpsettä ja pihoilta paljon enempi ääniä mitä aikaisemmin. Kaunis kevätpäivä silloinkin. Nyt todella alkoi tuntua, että haluaa paljon tekemistä ja tavata ihmisiä ja olla taas sosiaalinen. No heti seuraavana päivänä pääsinkin nauttimaan tuosta kaikesta kerhomme ulkoilupäivän muodossa. Kokoonnuimme Laakson kentälle, josta lähdimme kävelemään Maunulan majalle. Koirat opastivat iloisina ja ihmisillä keväästä iloinen mieli. Keskuspuistossa reiteillä oli vielä jonkin verran lunta. Tuntuikin hivenen utopistiselta tarpoa latupohjaa pitkin peipposten visertäessä. Pysähdyimme koirapuistoon jossa koirat saivat hetken kirmailla vapaana ja touhuilla keskenään. Maunulan majalla söimme ja kahvittelimme. Jatkoin vielä erään peesarin kanssa matkaa Pitkäkoskelle ja sieltä hänen kotiinsa. Käveltyä tuli 13 km ja oli ikionnellinen ja hyvä olo.

Sairaslomanihan loppui jo 10. päivä, mutta ekat asiakkaat minulla oli 18. päivä, ja oikeasti hyvä niin. Kuuleminen vielä tuon 11.4. alkaneen viikon alussa oli niin työlästä. Viime maanantaina olikin mukava aloittaa työt pitkästä aikaa. Nyt huhtikuussa onkin ollut aika hiljaista, liekö kauniiden kevätpäivien ansiosta vai mistä. Saa nähdä vilkastuuko vielä ennen kesälomia toukokuun aikana, tai millainen myynti tulee äitienpäivälahjakorteista.

Tiistaina oli mukava ja kiireinen päivä. Aamusta lähdin Vuosaareen tapaamaan perhettä, jossa opaskoirani velipoika viettää eläkepäiviään opastellen perheen tyttöä kotiympäristössä. Kävimme tunnin lenkillä ja vietimme rattoisan teetuokion koiria kuvaten ja vertaillen toisiinsa. Vuosaaresta piipahdin Itikseen teelle mailikaverini kanssa. Hänet oli kiva tavata ihan livenä ja jäi tapaamisesta tosi hyvä mieli. Toivottavasti tapaamme uudelleen. Sitten olikin aika kiiruhtaa kotiin suihkuun ja syömään, sillä oli aika päivän töiden. Niiden jälkeen lähdimme avokin kanssa tunnin lenkille ja reippailun jälkeen kuntosalitreeniä penkkipunnerruksen muodossa sekä keskiropan lihasten vahvistamista. Suihku, iltapala, venyttelyt iltatee. Tuon päivän jälkeen olin niin onnellinen! Elämä on siis palaamassa ennalleen ja siitä olen kovin onnellinen ja iloinen. Kuuleminen ei tuota enään tuskaa. Nyt vain toivoisi tuon oikean korvan leikkaamista. Se ei kuitenkaan varmasti ennen syksyä tapahdu. Joka tapauksessa tilanne on paljon talvea parempi, joten stressistä sen suhteen voipi hellittää. Nyt taas kiinnostaa kuntoilu, treenaaminen, sosiaalinen elämä. Pääsiäisenä tapasinkin kaksi ystävää, veljeni perheineen. Aikaa jäi myös avokin kanssa laatuajan viettoon hyvän ruuan merkeissä sekä vaihtohieronnat tehden. Eilen laadimme mulle myös penkkitreeniohjelman 12 seuraavalle viikolle, ja sitten pitäisi nousta 43-45 kg. Avokilla puolestaan tavotteena 120 kg, joten hiukan eri kilomäärien kanssa painitaan 😀 Tärkeintä kuitenkin treenaaminen ja kroppansa hyvään kuntoon saaminen! Jospa täällä blogissakin voitaisiin kääntää uusi lehti ja tuo korvapropleema jäisi vähän vähemmälle ja tilaa saisi elämän muut hienot asiat.

Kohden kevättä maalipallon jättämää aukkoa täyttäen

Pari viikkoa on eletty tuon päätöksen kanssa jättää rakas harrastus maalipallo toistaiseksi. Avokkini on kahtena maanantaina lähtenyt treeneihin ja maajoukkueet viettäneet yhden leiriviikonlopun. Reilun viikon päästä pelataan sarjojen viimeinen runkosarjakierros ennen toukokuista lopputurnausta. Jahkailin monta päivää lähteäkkö mukaan katsojan roolissa, mutta päädyin olevan parempi olla kiusaamatta itseään. Päätösturnaus pelataan Helsingissä Synapsiassa toukokuun puolessa välissä, joten ehkä silloin menenkin paikalle turnausta seuraamaan. Ja voi miten toivonkaan, että tuolloin jo korva olisi leikattu ja kuulo kohentunut. No ei sillä saralla kuitenkaan sellaisesta merkkejä ole, ja odottavan aika on helvetin pitkä. Valmennusleiriviikonloppuna olin alakuloinen ja huonotuulinen. Koin itseni yksinäiseksi ihmiseksi, jolla ei ole mitään eikä ketään. Ja eihän tuo pidä paikkaansa alkuunkaan. Tuonakin viikonloppuna lenkkeilimme molempina päivinä avokkini ja opaskoirani kanssa ja sunnuntaina haistoimme kevään. Lauantai-iltana meillä vieraili pitkäaikaisia ystäviä, joten en ollut yksinäinen. Narisin kuitenkin avokille siitä miten ei ole mitään tekemistä, ja että ei tapahdu mitään jne. Ehkä alitajunta työskenteli, vaikka valmennusleiriä en tietoisesti ajatellutkaan. Ja sekin on muistettava, että ihan itse tein tuon ratkaisun jättää touhu toistaiseksi. Kukaan ei minua sieltä pois ajanut! Luopumisen tuskasta huolimatta tiedän tehneeni oikean päätöksen. Tuskat on vaan kärsittävä ja täytettävä muulla mukavalla tuo maalipallon jättämä aukko.

Paukkupakkasten loppuminen ja kevään aavistus piristävät mieltä kummasti. Pitkille lenkeille emme kuitenkaan ole päässeet. Rakkaalta karvanaamalta putsattiin patti, jonka päällä paksu rupi ja diagnoosina hilsepunkkiepäily. Koira jäi opaskoirakoululle hilseshampoopesuun ja loislääkitykseen. Ette usko miten hirveää oli olla vuorokausi ilman tuota nelitassua! Opaskoirakoululla varmasti pidetään koirista hyvää huolta, mutta tarhaolosuhteet. Ajatus siitä miten se oma opas on sille varatussa ”kopissa”. jne. No iloisena häntää heiluttaen sain jätkän luokseni ja ohjeena pitää kauluria, jotta ei tyyppi pääsisi suorittamaan itsehoitoa puhdistettuun kohtaan. Mukaan antibiootit. Jännitin vähän miten poika kaulurissaan viihtyy, eikä tuo tuntunut olevan sille mikään ongelma. Tuli sosiaalisena luo rapsutuksia hakemaan. Joskus kun tassuissa on ollut palkeenkieliä on laitettu sukat jalkaan nuolemisen estämiseksi. Tuolloin ollaan niin surkeena ja syyllistävänä; maataan okkarin pöydän alla eikä hyväksytä silityksiä eikä muutenkaan seuraa. Kauluri ei onneksi samanlaista reaktiota aiheuttanut. Mutta niin kai se on, että kun on jotain harmia ja se alkaa toentua toinen seuraa perässä ja näin kävi meillekin. Poika sairastui kennelyskään ja viime viikko vietettiinkin keväisistä ihanista päivistä huolimatta rauhaiseloa kotinurkilla ja opastukset jäi vähiin. Se koiran yskimisääni, se oli ihan järkyttävä. Ensin ei oikein tiennyt mistä on kysymys; yrittääkö oksentaa, onko kurkkuun jäänyt jotain, hengitysvaikeudet, sydänvika… kaikki mahdollinen ja mahdotonkin kävi mielessä. Kennelyskän mahdollisuus ei tullut edes mieleen. No onneksi ammattitaitoiset ihmiset opaskoirakoululta sai mieleni rauhoittumaan ja poitsunkin röhinäköhinäkohtaukset hiipuivat, ja jossain vaiheessa äänen saattoi jopa kuvitella yskimiseksi. Loppuviikosta koira olikin jo oma itsensä ja energiaa kertynyt valtavasti. Riehkasikin vieraamme kanssa possu suussaan oikein kunnolla 😀

Viime viikolla kävin ystäväni kanssa nappiostoksilla hänen kutomaansa neuletakkiin ja samalla käytiin Eerikinkatu 10:ssä sijaitsevassa teehuoneessa nimeltään Thehuone. Ihastuin paikkaan täysin. Olen joskus viime keväänä ostanut sieltä ihania teelaatuja. Tuolloin ei kuitenkaan ollut vielä tuota Teehuonetta. Nyt saimme teelistan, jossa yli 300 eri teetä, aivan kuin olisi viinilistaa lukenut. Maistelimme vietnamilaista lootuskukkateetä. Paikan Croishantti oli aivan ihana, siinä oli auringonkukan siemeniä, jotenkin tuli olo, että syö paljon terveellisempää crhoisanttia mitä normaalisti 😀 Paikassa oli neljä pöytää ja tunnelma jotenkin ihanan leppoisa, rauhoittava. Palvelu ystävällistä ja asiallista. Harmi kun keskustaan on tosi harvoin asiaa, sillä tuosta voisi tulla ”kantapaikkani”. No huomenna olen menossa kameraostoksille, joten jos oppaallani ei kovin kiire ehkä piipahdamme Thehuoneessa. Ostin sieltä mustaa teetä, jossa kylmäpuristettua karpaloa ja vadelmaa, nebalilaista mustaa teetä sekä matalakofeeinista keltaista teetä. Netistä löysin tuon teelistan bdf-muodossa ja tämä ruudunlukuni ei selviytynyt siitä kovinkaan hyvin, joten lähetin Thehuoneeseen kiitokset hyvästä palvelusta ja viihtyisästä paikasta. Samalla kysyin olisiko listaa mahdollisuus saada Wordina ja sain vastauksen, että yrittävät saada sellaisen minulle mahdollisimman pian. Se olisikin aivan mahtavaa kun voisi kaikessa rauhassa tutustua teelaatuihin etukäteen.

Jaa, että mitä varten sokko kameraostoksille? 😉 Sitä vähän ihmettelen itsekin. Silloin kun näin lapsena vähän toisella silmällä muistan katselleeni valokuvia ja ne kertoivat paljon. Elävässä elämässä en nähnyt ihmisten kasvonpiirteitä ja ilmeitä, mutta valokuvasta, joka oli lähikuva näin ne. Muistan vieläkin valokuvan, jossa vanhin veljeni itkee, miten suu on mutrussa. Hän sai ensinmmäisen kalansa ongella ja pelkäsi kalaa 😀 Joskus vein kameran kouluunkin, mutta kuvat eivät kovin hyvin onnistuneet. Eli, kiinnostus valokuviin tulee varmaan jo ihan lapsuudesta. Ja nyt kun en itse näe, silti ne ovat kivoja muistoja matkoilta ja tapahtumista. Ei minulla kuvia tokikaan ole albumi tolkulla, mutta jotain kumminkin. Nyt ehkä ystäväni myötä olen innostunut keräämään tietokoneelle digikuvia ja kansioimaan ne aiheittain/tapahtumittain. Esim. 30v-synttärikuvat ovat yhdessä kansiossa ja kuvien lisäksi tiedosto, johon avustajani on sanallisesti kuvaillut kuvat. Ja nyt haluan oman kameran, jotta ei tarvitse niin muilta pyydellä kuvia. No nyt kyllä joutuu aina jotakuta pyytämään kuvaamaan 😀 Ja käymään kuvat läpi ja vielä kuvailemaan ne, joten eipä valokuvaharrastuksessa avuntarve ainakaan lopu.

Vietimme naisten iltaa seksivälinekutsujen merkeissä. Kotikutsuilla oli esittelijä, joka esitteli tuotteita naisille ja pariskunnille. Hän kertoi kiertäneensä kotikutsuja jo 12 vuotta, joten paljon pidempään mitä olin ajatellut. Itse en ole aikaisemmin ollut seksivälinekutsuilla ja en kyllä seksivälinekaupassakaan. Kokemus oli siis uusi kokonaisuudessaan. Noh tulipahan nähtyä monenlaisia hieromasauvoja ja klitoriskiihottimia. Koot ja ominaisuudet vaihtelivat yhdestä tärinästä seitsemään erilaiseen tärinään 😀 Tunnelma kutsuilla oli lämminhenkinen ja avoin. Emännän tarjoilema booli rentoutti väen mukavasti. Oli jännä huomata miten välittömästi ja rennosti ihmiset kertoivat kokemuksistaan, vaikka kaikki ei tunnettukaan toisiamme, tai ehkäpä juuri siksi. Niin avoimeksi ei kuitenkaan heittäydytty, että ostoksia olisi tehty toisten läsnäollessa 🙂 Saimme tuoksutella myös erilaisia liuku- ja hierontavoiteita sekä hypistellä mielihyväkuulia ja treenikuulia. Puhuimme lantionp ohjanlihaksiston hyväkuntoisuuden tärkeydestä, virtsan karkailusta jne. Eli, keskustelussa oli myös terveydelliset näkökulmat miksi kuulia kannattaisi käyttää. Minulle uutta oli tieto että kohdun laskeutuminen voi johtua huonossa kunnossa olevista lantionpohjan lihaksista. Ja nyt Nyt kun asiaa ajattelee onhan se ihan loogista ja ei varmasti siksikään turhaan puhuta lihaksiston kunnossapidon tärkeydestä. Ja virtsankarkailu on varmasti myös hyvin kiusallinen ja ikävä vaiva. Esittelijän lähdettyä söimme herkullista makaroonikinkkusalaattia ja patonkia jutellen ”naisten juttuja”.

Kyllä tähän pariin viikkoon on mahtunut myös töitä. Itse asiassa avokkini on ollut hyvinkin työllistettynä. Työmäärää nostaa kahden päivän työt viikottain eräässä firmassa. Talvilomaviikko oli vähän hiljainen ja tuota luppoaikaa minulla ihan liikaa märehtimiseen ja murehtimiseen. Onneksi tuo alakulo on väistymässä ja työrintamallakin vilkastunut. Ilta-ajat menevät hyvin; vilkkainta 16.00-20.00. Uusia yhteydenottoja tulee tasaseen tahtiin, joten voi hyvällä syyllä todeta meillä menevän hyvin. Töitä on, vaikka vapaa-ajastakin ehdimme nauttimaan. Silloinhan elämä on tasapainossa kun töitä on tasasesti ja riittävästi, mutta siten että levolle, ystävien tapaamiselle ja harrastuksille jää myös aikaa. Pidän tästä, että työajat vaihtelevat, ja että voin vaikuttaa milloin ahkeroin, milloin taas touhuan jotakin muuta. Esim. ensi viikolla maanantai-ilta menee Helsingin ja Uudenmaan Opaskoirakerhossa Espoossa ja tiistai-ilta puolestaan tiiviisti töiden merkeissä. Ja nyt tulevana torstaina ahkeroidaan aamukasista puoleen päivään ja jatketaan iltaviidestä kasiin, siis tämän hetkisten varauksien mukaan ja perjantaiaamun asiakkaan jälkeen singahdan Viikkarille ja päivämatkalle Tallinnaan. Eli, näin ne päivät vaihtelevat ja nautin siitä. Ja kyllä maalipallon tauotustuskakin kääntyy vielä voitokseni. Pitäkää peukkuja, jotta pääsen pian tuohon korvaleikkaukseen! Nyt kuitenkin kutsuu nukkumatti kirjan kuunteluun ja unimaille.

Uudet asiakaskontaktit – näkyvyys – ammatillisuus

Joulu vietetty, vuosi vaihdettu; on aika normiarjen. Seuraaviin juhlapyhiin onkin monta kuukautta aikaa pääsiäisen ollessa vasta huhtikuun lopulla. Alustavasti tiedossa on tuolloin lomalaisten hierontoja, jos lomien järjestäjillä kaikki menee suunnitelmien mukaisesti. Sitä ennen kuitenkin viikot vierivät oman asiakaskunnan parissa. Ja nyt näyttääkin mukavalta, sillä ajankohdasta huolimatta uusia asiakkaita olemme saaneet mukavasti, Googlen sponsorilinkin loppumisesta huolimatta. Juuri äsken laskin viikon sisällä käyneen kuusi uutta asiakasta ja seitsemän uutta asiakasta on tehnyt aikavarauksen lähipäiville, joten uusia asiakkaita/yhteydenottoja 13 kpl. Pidän sitä hyvänä huomioiden nyt olevan tammikuun. Ja tammikuu on yleensä kohtuu hiljainen kuukausi. Totuushan kuitenkin on ettei se riitä, että uusia asiakkaita tulee. Nyt on tärkeää saada heistä myös – ainakin osasta – vakituisia asiakkaita, asiakkaita, jotka palaavat takaisin kun hoitotarvetta ilmenee. Aina ja aina on tärkeää tehdä oma työnsä niin hyvin, että asiakkaalle jää hyvä ja positiivinen mieli. On kuitenkin muistettava kaikkia ei voi miellyttää, vaikka kuinka haluaisi. Hierontatyylejä on yhtä monta kuin hierojaa. Toinen tyyli sopii toiselle ja toiselle taas ei. Meillä on hyvä tilanne siinä suhteessa voimme tarjota asiakkaillemme naishierojan tai mieshierojan. Suurimmalle osalle ei ole väliä, mutta on niitä jotka haluavat ehdottomasti naishierojan, tai niitä jotka luottavat enemmän mieshierojan voimaan. Minusta osoittaa ammattitaitoa ja ammatillisuutta kun hyväksyy edellämainitut asiat. Omaa työtään voi ja pitääkin aina pyrkiä kehittämään. Missään tapauksessa ei saa kangistua kaavoihinsa, rutinoitua, tehdä työnsä aina samalla kaavalla. Asiakaslähtöisyys on kaikkein tärkeintä. Hoitajan tulee myös olla aina hoitotilanteessa läsnä henkisestikin. Mikään ei ole kamalempaa kuin hoitaja, joka rutiinilla kaavamaisesti tekee työnsä ja ei ole läsnä. Itse en koskaan halua tulla sellaiseksi. Haluan säilyttää asiakaslähtöisyyden, empatiakyvyn, kuuntelu- ja kosketustaidon. Siksipä onkin hyvä välillä pysähtyä miettimään omaa itseään hoitajana ja miten voisi tulla entistä paremmaksi hoitajaksi. Asiakkaiden positiivinen palaute ruokkii aina ja antaa voimaa jatkaa eteenpäin. Ja tällaisista asiakaskontaktien lisääntymisestä innostun kovasti ja haluan antaa uusille asiakkailleni parasta mahdollista hoitoa mitä vain osaan. Toki on myös tilanteita missä oma ammattitaito ei riitä, tai asiakkaan olisi hyvä kääntyä lääkärin puoleen. On tärkeää osata myöntää itselleen ja asiakkaalleen omat rajansa ja ohjata hänet eteenpäin apua saamaan. Jos ammattitaito ei riitä silloin se ei riitä ja on turha vain leikkiä asian kanssa. Ammatillisuutta sekin!

Maanantaina vedimme kuluneen vuoden yhteen ja vertailimme sitä edelliseen. Katselimme kuukausia sillä silmällä miten mikin markkinointitempaus on näkynyt asiakasmäärissä. Totesimme viime syksyn olleen huomattavasti hiljaisempi sitä edelliseen verrattuna. Tuolloin meillä oli mainos Kauppakalenterissa, jonka kautta saimmekin parisenkymmentä asiakaskontaktia. Levikki oli 10-12 tuhatta, joten siihen nähden kohtuu heikkoa, mutta näemmä silti näkyy asiakasvirtauksessa selkeästi tuon syksyn kohdalla. Viime syksynä meillä oli tuo Googlen sponsorilinkki ja se ei tuonut nostetta lainkaan samaan tapaan. Olemme jakaneet myös postilaatikoihin yrityksemme esitettä. jonka jakomäärä ei tietenkään likikään samaa luokkaa kuin Kauppakalenterin, sillä suoritimme jakamisen itse. Viime kevättalvella maaliskuun jaosta tuli alle 10 asiakaskontaktia. Toisaalta, nyt emme ole kuukausiin jakaneet mitään ja hiljattain kävi asiakas, joka kertoi saaneensa tuon esitteen ja siitä jääneen nimemme mieleen.

Näkyvillähän sitä pitääkin olla ja siksi varmasti jatkossakin jakaa esitettämme ihmisille, viedä kauppojen ilmoitustauluille lappuja jne kuten tähänkin asti. Joku huomaa ja tulee kokeilemaan. Paras markkinointikanava on ehdottomasti puskaradio, ja kyllähän se lämmittää myösomaa mieltä asiakkaan kertoessa saaneensa suosittelut työkaveriltaan, naapuriltaan, sukulaiseltaan, ystävältään. Silloin tietää itsekin onnistuneensa ja tehneensä hyvää työtä, työtä joka on miellyttänyt asiakasta. Onhan sekin totta, että myös ne huonot kokemukset leviävät, ja ehkä vielä paljon nopeammin ja paremmin kuin ne kehut. Siksipä otettaan hoitoon ei saisi koskaan päästää kirpoamaan eikä niitä huonoja hoitoja saisi tulla. Siltikin ihmiset olemme inhimillisiä, me hoitajatkin…

Tällä hetkellä joka tapauksessa iloitsen asiakasvirran nosteesta, johtui se sitten mistä hyvänsä. Ehkä tämä Suomen lamakin on taittumassa ja talous kääntyy nousuun, ihmiset uskaltavat taasen kuluttaa, ja jos näin on me teemme parhaan työpanoksemme ja tarjoamme ammattitaidolla hoitoja heille, teille!