Julkaistu

Kaksi yötä jouluun on

Pian yrityksemmekin hiljentyy joulun viettohon. Avokilla viimeinen asiakas ennen joulua. Huomenna vielä tulossa ainakin kolme lahjakorttien ostajaa. Lahjakortteja onkin mennyt ihan kivasti. Suosituimpia ovat olleet 3*45 min, 3*60 ja yhden kerran tunnin hierontaan lahjakortit. Lisäks on mennyt yksi kymmenen kerran kortti ja muita erilaisia versioita. Olen lahjakorttimyyntiin tyytyväinen. Ja olen iloinen, että ens viikolla pääsen tekemään hierontoja minäkin ainakin kahden asiakkaan verran. Aikansa menee ennen kuin sairasloman jälkeen tilanne normalisoituu ja asiakaskunta liikkuu entiseen tapaan.

Tänään avokin asiakas toi Harmaatassulle ikioman paketin. Siankorva oli paketoitu lahjapaperiin ja Harmaakuono jo yritti päästä nuuskuttelemaan. Eilen tuli Chileläistä punaviiniä muovipullossa ja taatelikakku. Aikaisemmin ollaan jo saatu suklaata ja teetä. Kyllähän se aina mieltä lämmittää asiakkaan muistaminen. Tietää ainakin hänen olevan tyytyväinen saamaansa hoitoon. Tietenkään lahjojen saaminen ei ole mikään tyytyväisyysmittari eikä tee asiakkaasta sen huonompaa, vaikka ei joulumuistamisia toisikaan. Monellakaan sellainen ei vaan ole tapana.

Itse lähetämme joulukortit niille asiakkaille, jotka ovat kuluneen vuoden aikana käyneet säännöllisesti hoidoissa ja joulukuussa käyville vakioasiakkaille olemme antaneet mehiläisvahakynttilöitä. On ihanaa nähdä miten he iloitsevat saamastaan lahjasta/muistamisesta.

Meidän perheessä ei olla joulusta otettu mitään stressiä. Huomenna aamupäivällä kauppaan ja joulukuusen hakuun toisen päivystäessä kotona lahjakorttien kanssa. Tänään on jo pölyt pyyhittyt ja tasot siistitty. Huomiselle imurointi ja keittiöpuuhastelua. Kumpikaan meistä ei erityisemmin välitä joululaatikoista, joten niitä ei valmisteta eikä ostetakkaan maksalaatikkoa lukuun ottamatta. Joulupöydästämme löytyy paljon kaloja, vihersalaattia, kinkkua, katkarapuja jne. Aattona puolilta päivin keittelemme riisipuuron. Tortut paistelen huomisiltana tai lauantaiaamuna.

Valitettavasti täällä Pk-seudulla joudumme viettämään mitä suurimmalla todennäköisyydellä mustan joulun. Se vähän kyllä kirpasee. Jouluun kuuluu lumi, mutta minkäs teet. Tuttava lueskeli jotain sääennustetta, jossa aatoksi luvattiin +6 ja vesisadetta, joulupäiväksi +7 astetta ilman sadetta… Ei kovin jouluinen sää.

Eilen vietin mukavan iltapäivän ystävän luona nautiskellen glögistä ja joulutortuista. Samalla opettelin neuleen päättämisen ja kotiuduttuani ylpeilinkin avokille ekasta harpullatehdystä kaulaliinasta 😀 Ja pitihän se uusi työ aloittaa… Ystävälläni on vajaan vuoden ikäinen koiranpentu ja kyllä Harmaakuono ja se leikkivät. Sukka sai kyytiä, muristiin ja riehkattiin. Ei ikinä olisi taas uskonut, että tuo kuonokas täytti pari viikkoa sitten kymmenen. Sen verran lennokasta ja energista meno oli. Lepotaukoja herra tarvitsi pentua enemmän 😀 mutta hetken päästä jaksoi taas.

Nuha jatkuu edelleen. En tajua mistä tuota räkää oikein riittää. Tänäänkin olen niistänyt riittämiin. Tiistaina flunssan keskelle puhkesi vielä herpeskin, joka on onneksi asettumassa lääkerasvan ansiosta. Että nyt ei sitten ihan kauheesti avokin kanssa pusutella, sillä kun ei koskaan ole herpestä ollut, joten ei viitsi tarjoillakaan sitä hälle 😀

Mä meinasin aamulla pyörtyä — kun menin vaa’alle — se nimittäin sanoi 67.7. kg! No valitettavasti uusintaotos toi 500g lisää, joten 68.2 kg, mutta tuo alle 68 kg oli ehdottomasti lupauksia antava. Kyllä se sieltä vielä tulee, akko uskoa. Ja nyt tulee joulu ”pilaamaan” kaiken 😀 Noh, onneksi meillä ei ole hirmuisia määriä herkkuja. Niitä kyllä on ja aion niistäkin nauttia kohtuullisesti. Jouluna ei stressata vaan nautitaan järkevästi, eikös vaan?

Ja tähän loppuun jouluruno, josta pidän

      Tuhat tiukua hännässään
      lähti peikko, tuo joulua etsimään.
      Suuri toivomus rinnassaan
      kulki metsään, hämärään.

      Painoi posken, lumeen pehmeään
      mikä taika siitä syntyikään,
      valo syttyi pimeään
      tuoden lämmön sisimpään.

      Tuhat tiukua hännässään
      peikko, onnen hehkussaan
      sai hangen kimaltamaan
      löysi näin, Joulun onnenmaan.

Julkaistu

Sokkona verkkokaupasta lasihelmiä – minä malttamatonko? Ei koskaan!

Toipilasaika alkaa olla lopuillaan ja hiljalleen pääsen taas normaalielämään kiinni. Sää ei vaan herätä suurtakaan hinkua lenkkeilemään koiran ulkoilutusta enempää. Niin haluaisin, että sataisi LUNTA eikä tuota vettä, jota tänäänkin on tullut koko päivän. Ikkunalaudat vaan ropisee. Ja toinen mikä liikunnan aloittamista vähän hidastaa on alkanut nuha. Torstai-iltana karhenteli kurkkua. Perjantaina olinkin jo ihan räkänen. Eilinen oli ehdottomasti pahin päivä. Nyt nuha tuntuu vaan pieneltä, joten jospa selviäisinkin ihan vaan pikkunuhalla.
En malttanut odottaa avustajan tuloon vaan perjantaina tein lasihelmi- ja korutarviketilauksen
1 x Helmilanka 15 m turkoosi (03510) = 1.95 EUR
1 x Joustolanka 0.8 mm 8 metriä (ke01) = 1.50 EUR
1 x Solmusuoja 20 kpl (8508) = 0.75 EUR
1 x 30 kpl lukkoja 12 mm hopeoitu (9426) = 2.00 EUR
3 x 8 mm kuuhelmi aqua 30 kpl (9712) = 3.00 EUR
3 x 14 mm kuuhelmi tumma petrooli 10 kpl (20229) = 4.50 EUR
3 x 6 mm tsekkiläinen lasihelmi 20 kpl huurre vihreä-turkoosi (9225) = 2.88 EUR
3 x 12 mm lasihelmi violetti 10 kpl (9500) = 2.55 EUR
2 x Lasilehti 9 mm musta 20 kpl (8717) = 2.02 EUR
3 x 6 mm tsekkiläinen lasihelmi 20 kpl turkoosi (9223) = 2.88 EUR
3 x 8 mm tsekkiläinen lasihelmi musta 10 kpl (30063) = 2.10 EUR
Musta nyt yleensä käy aika monien värien kanssa, joten voinen laittaa koruihin mustaa ja jotain väriä. Eri sinisävyjen yhteen sopivaisuudesta täytyy kysyä mielipiteitä näkeviltä. Huomioitavaa on tietysti myöskin vielä miten eri helmien pinnat sopivat yhteen jne. Toivottavasti paketti ehtii vielä ennen joulua. Tää tässä sokeudessa on ehkä välillä vähän rasittavaa, kun inspiraation iskiessä ei aina tiedä miten hulluja ratkaisuja tekee. Sopivatko tilatut tuotteet yhtään yhteen minkään kanssa jne. No riski otettiin inspiraatiopuuskassa ja katotaan miten käy…
No mitä sitten kuuluu harputukselle? Välillä meinaan turhautua ihan kokonaan, sillä saatan onnistua harputtelemaan parikymmentäkin senttiä ilman tuntuvia virheitä ja sitten… Olen alottanut työn aika monta kertaa alusta. Osasyynä voin tietysti tunnustaa olevani ihan helvatun kriittinen tekemälleni jäljelle. No eilen päätin sitten ajatuksella ”vaihtelu virkistää” vaihtaa langan. Nyt väri on edelleen tummansininen, mutta lanka on sellasta nyppystä. Neulosta on valmiina jotain 25 cm, ja opin tänään purkamaan vain virheeseen asti, joten koko työtä ei tarvinnut pistää uusiksi. No kun uusintaottoja tulee, tulee myös harjoitusta ja eiköhän ne virheetkin sitä myötä vähene. Toivottavasti ainakin. Eilisiltana istuin harppu käsissä ja kuuntelin ystäväni lukemia artikkeleja vanhoista
Lehtihän on Antioksidantti -klinikoiden asiakaslehti. Lehdessä olevat artikkelit ovat aika paljon artikkeleita siitä miten ihmiset ovat saaneet suuren avun vakavissakin sairauksissa antioksidantti-hoidoista tai antioksidanttitukihoidoista. Lehdissä kerrotaan myös tutkimuksista koskien vitamiineja ja hivenaineita.  Jutut ovat ehkä vähän samanlaisia keskenään, etenkin nuo asiakkaiden tarinat. Kaikissa on ollut onnellinen loppu, kaikissa ylistetään antioksidanttihoitoja. Maankuulu lääkäri Kaarlo Jaakkola toteaakin useammassa kuin yhdessä artikkelissa, että ravintolisiä ei pitäisi käyttää epämääräisesti, vaan tutkituttaa verestä niiden tarve, jotta voi syödä juuri oikeita lisäravinteita. Mutta, käykääpä ihmeessä lukemassa, jos aiheet kiinnostavat. Lehdet ovat pdf-muodossa.
Torstaina postitin käsin kirjoitetut joulukortit läheisille ja asiakkaille, jotka ovat vuoden aikana paljon käyneet hoidoissa meillä. Eilen kirjoittelin pistekirjoituksella olevat kortit. Jotta kortin pinta ei ”rikkoutuisi” pisteistä kirjoitan tekstin kontaktimuoville, joka liimataan korttiin ensin kirjoitettua osoite siihen. Ja vielä sai avokki yhden joulupaketin… Käytiin Aa:n kanssa kaupassa (tihkusateesta huolimatta oli ihanaa kävellä ja haukata happea) ja kaupan edustalla oli mies, joka möi nahkahanskoja joidenka sisällä oli lampaanvillavuori. Ostin hanskat niin itselleni kuin avokillekin, joten niitä pakkasia odotellessa. 😉 Huomenna kun mulla on kiropraktikko aion ostaa avokille vielä alotuskerran hoitoihin. Saa sitten itse ratkaista haluaako jatkaa hoitoja vai ei, ja ei mulla ole rahaa ostaa mitään viiden kerran sarjaa, valitettavasti.
 
Nyt en ole moneen tuntiin harputellut, sillä kidutin itseäni Makumaku-verkkokaupassa kuolaten kaikkea ihanaa ruokaa. Mieli olisi tehnyt tilata vaikka mitä, mutta joko hinta tai koko tuntui liian isoilta. Appelsiineja luomuna 2 kg, olisin tahtonut yhden kilon 😀 Tilasin mm. perunoita ja avokille Pajuniemen luomulihahyytelöä.  
Nyt alkaa olla siis aika päästä harpun kimppuun! Pitäkäähän peukkuja että virheet eivät hirmuisesti työssä kummittelisi.   
Julkaistu

Toipilaan kolme toimeliasta/seurallista ihanaa päivää

Onpa mulla ollu kolme mukavaa päivää; aika on mennyt nopeasti hyvässä seurassa. Kiitos ystävälle tiistaisesta vierailusta. Ennen hänen tuloaan valmistin meille salaatin, jossa oli salaattilehtisekoitusta, mm. rukolaa, tomaattia, kurkkua, aurinkokuivattuja tomaatteja, auringonkukan- ja kurpitsansiemeniä ja paprikaa. Harmaakuonon ja ystäväni koiran jälleentapaaminen oli riehakkaan riemullinen. Koirien touhuja oli mainiota seurailla samalla juoruillen. Innostuin paistamaan ulkoilun jälkeen meille joulutorttuja. Ulkona oltiin toista tuntia, kierrettiin tuo meidän lähilenkki pysähdellen useasti välttääksemme vauhdin nousua. Koiratkin pääsi kirmaamaan hetkeksi vapaana ja kylläpä ne nauttivatkin. Ulkoilun jälkeen joulutorttuja kera glögiteen.
Eilen suuntasin kulkuni perheeseen, jossa Harmaakuonon veli viettelee eläkepäiviään. Jälleen veljekset riehkasivat ja Harmaakuono sai niin mahdottomasti rapsutuksia ja hellyyksiä talon emäntäväeltä 😀 Joimme teetä ja söimme joulutorttuja 😀 Hyvää oli… Illalla kotona rojotti väsyneen onnellinen koira avokin kanssa nautiskellessa perinteisesti iltateetä päivän kuulumisia jutellen. Kohta pitäisikin hätistää avokki kirjan kuuntelusta iltateelle. Ensin vaan naputtelen tämän pienen turhan postauksen 😉
Tänään vietin päivän äidin luona. Vein veljien perheille lahjat ja äidille itse tekemäni kaulakorun ja Aino-tossut. Käytiin äidin ystävän kukkakaupalla, vietiin joulukortteja postiin ja äiti halusi ostaa maksaa avokille kermaisen maksakastikkeen valmistamista varten 😀 Mulle oli jo eilen tehty iso rasiallinen vispipuuroa.  Kun kerroin harppu/neulomisinnostuksesta äiti kaivoi kätköstään muovipussillisen lankoja ja yhdet suorat puikot. Nyt mulla on 4.5 kerää turkoosia, kerä punasta, kahta erilaista tummaasinistä kerätolkulla. Toinen on pörrölankaa ja toinen sellasta nyppystä 😀 Sain vielä virkkuukoukun. Avokille lähetettiin maksakastikkeen lisäks piparkakkuja ja kahvia 😀 Aika meni nopeesti teetä hörppien ja jossain vaiheessa syötiin perunaa ja hirvikastiketta. Jälkkäriksi sain jotain uutta hedelmää. Sen kun puolittaa sisällä on kaunis tähtikuvio. Kaupassa sitä myydään kuulemma kolmella eri nimellä, ja enhän mä niitä nyt tietenkään muista. Hedelmä itellään on keltainen, kuorineen oranssi 😀 Maku oli mielestäni aika makea.
Eilen piipahdin netissä tutkimassa verkkokauppoja missä myydään lasihelmiä. Löysinkin sellaisen ja kun AA tulee lauantaina töihin, pääsee kuvailemaan mulle helmiä. Ajattelin tehdä tilauksen, niin pääsen jatkamaan myös korujen valmistamista. Että tälläsiä kuuluu toipilaalle. Päivät on menny tosi nopeesti, ja välillä ei edes meinaa muistaa toipilaisuuttaan. Vielä nyt kun malttaa tämän loppuviikon ja ens viikon alusta vähän himmailla, niin sitten paluu normielämään koettakoon. Tää sairasloma on kuitenkin antanut tosi paljon uusia harrastusideoita käsityöt ja korut. Saas nähdä miten into jatkuu…
Mutta nyt teetä pannuun ja iltapalaa pöytään.
Julkaistu

Käsityökärpäsen surinaa

Torstaina kävin viidennen kerran kiropraktikolla. Edelliskerta oli viime viikon keskiviikkona. Niskani oli erityisen jumissa etenkin oikealta puolelta. Hoitajan mukaan huomasi, että olen ollut korvaleikkauksessa ja sen jälkeen joutunut varomaan. Oli tyytyväinen, että hoito oli het noinkin pian leikkauksen jälkeen. Melkoinen rutina/pauke niskasta kuuluikin ja tunsin miten hartiaseudussa alkoi hoidon jälkeen veri kiertämään paljon paremmin. Ihana lämpö levisi kehoon. Maanantaina mulla on seuraava aika.
Saas nähdä miten jumit on pysynyt hallinnassa, sillä olen kuluttanut aikaani käsitöiden parissa; pujottanut lasihelmistä kaksi helminauhaa ja tänään opetellut harpulla neulomista. Noista käsityöjutuista teen oman postauksen jossain vaiheessa. Helminauhojen viimeistelyyn tarvitsen vähän apua. En saa pääteltyä työtä tarpeeksi tiukkaan. Lankaa jää näkyviin 1-2 cm ja eihän se ole kivaa olleskaan. Korujen tekoa hidastaa myös etten saa lankaa neulansilmään kovin helposti. Pitää hankkia langanpujotin… Langan saaminen neulaan on kyllä varsinaista tuhraamista ja kestää aikansa, niin kauan, että pinna on loppumaisillaan 😀
 
Harpulla neulominen on mulle aivan uutta. Ystäväni piipahti torstaina pikasesti ja nähdessään mun koruviritelmät keksi, että voisin kokeilla harpulla neulomista. Tänään hän sitten marssi meille ja sain hältä joululahjaksi harpun ja kuus kerää lankaa 😀  Ja nyt ilta on mennyt harjotellessa. Samalla kerrattiin pyöröpuikolla silmukoiden luonti ja miten tehdään oikea ja miten nurja silmukka. Oikean muistinkin. Tuo pyöröpuikko on turhan paksu ja mietinkin jo, että pitäisiköhän mun käydä vielä ennen joulua puikko-ostoksilla. Ja jotain lankaakin voisi ostaa mikä sopisi yhteen tuon saamani kanssa.
 
Tuolloin torstaina musta tuntui, että seinät kaatuu päälle ja että tylsistyn kuoliaaksi. Avokki oli koko päivän hierontakeikalla. Onneksi ystäväni piipahti ja toisen kanssa jutskailtiin pitkä puhelu sopien treffit eilisillalle. Häntä olikin mukavaa tavata. Söimme hänen valmistamaa teeleipää ja rupattelimme teemukien äärellä. Teeleipä olikin herkullista, mutta molemmille tuli parin tunnin päästä vatsakipu ja turvotusta. Molemmat ollaan vähennetty reilusti hiilareita ruokavaliostamme ja vehnätuotteiden syöminen on jäänyt minimiin. Pohdimmekin milloin viimeksi olimme syöneet vehnää sisältävää ruokaa. Kummankin oli vaikea muistaa. No ite söin keskiviikko-iltana pinaatti-siemenmuffinssin ja lauantaina joulutortun.  Jäimme miettimään tuliko vatsakipu ja turvotus vehnästä vai ylipäätään hiilareista. Vai oliko lienee molemmista. Kyllähän sen tietää miltä masussa tuntuu hiilaripommin jälkeen, mutta olipahan taas hyvä muistutus ja opetus oman kehonsa reakoimisesta.
Joka tapauksessa hauska ilta kokouspäivän jälkeen. Päivä meni nimittäin kokoustaessa opaskoira-asioiden merkeissä. Välillä lounastimme. Kaikenkaikkiaan lounastauko mukaan laskien kokoustimme yli viisi tuntia, huh! Sen jälkeen olikin syytä rentoutua hyvässä seurassa.
Avokki laittoi saunan päälle ja istuu nyt nauttimassa löylyistä. Munkin tekis mieli saunaan, mutta…  On pakko malttaa odottaa vielä yli viikko. Noh, avokkia odotellessa voisin laittaa kynttilät  palamaan ja valmistaa glögit, ja vähän ”harputella”.
Ihanaa lauantai-illan jatkoa kaikille!
Julkaistu

Fiiliksiä ennen leikkausta – alkuviikon tohinat

Enään reilu vuorokausi kun kello soi ennen kuutta ja kulkuni suuntautuu korvaklinikalle. Siellä pitää olla seitsemältä. Ihan huippua, että pääsen heti aamusta eikä tarvitse odotella puolta päivää. Tod.näk. ennen kymmentä koko toimenpide on jo ohi. Ihan kauheesti ei vieläkään jännitä. Nyt kun tietää suurin piirtein mitä tapahtuu missäkin vaiheessa, miltä tuntuu, miltä kuulostaa jne. Äänimaisema toimenpiteessä muistuttaa aika pitkälle hammaslääkärin äänimaisemaa. Rutina, rapina, kopina, suhina, imeminen kuuluu vaan korvasta.  Inhottavin hetki on puuduttaminen, mutta ei sekään kauaa kestä, joten aika rauhallisin fiiliksin – ainakin toistaseks. En osaa vielä jännittää edes miten leikkaus onnistuu, miten paljon kuulo korvassa kohenee. Sen aika näyttää.  
   
Tähän alkuviikkoon mahtuu aika paljon kaikenlaista toimintaa. Kampaaja siirtyi maanantailta keskiviikkoon, joten kiropraktikolta suoriudun pikaisesti kampaajan hoiviin, josta avustajani hakee mut jouluostoksille. Illalla vielä yksi asiakas ja ystävän visiitti. Hän on lukenut mulle Näkökulma-lehtiä, joten luetut tallenteet siirretään mun koneelle. Kiva saadakin kuunneltavaa sairaspäiville. Tosin ajattelin pyrkiä siihen etten nyt ihan jatkuvasti möllöttäisi tässä tietokoneella vaan touhuilisin rauhalliseen tahtiin kaikkea pientä. Sainkin parit piparkakkuohjeet ja ajattelin kokeilla raaka suklaan valmistusta ihan alusta lähtien jonkun reseptin mukaan. Ostinkin jo suklaamuotteja, kaakaovoita ja kaakaojauhetta. Suklaaseen voisi rouhaista pähkinää ja Lucuma-jauhetta, joka tuo makeutta/kermaisuutta suklaaseen. Olin maanantai-iltana Jaakko Halmetojan luennolla Totuus suklaasta ja olihan sitä kotiuduttua tutkailtava reseptejä osoitteesta www.raakasuklaa.com.  Mielikuvitus taitaapi olla suklaan valmistuksessa rajana 😀  Että ainakin joulupipareita ja raakasuklaata 😀 Ajattelin kokeilla myös lasikorujen valmistamista. Aloitan ihan valmiista helmistä, jotka vaan pujottelen koruiksi. Olen jo pidempään miettinyt tuota korujen valmistamista ja erityisesti minua kiinnostaa lasikorut, koska tykkään niistä itse ihan mielettömästi. Ostin helmiä tänään (tiistaina) tavatessani ystävääni keskustassa. Käytiin pitkästä aikaa myös Thehuoneella teellä ja siemencroisantilla. Ostin sieltä minttuteetä ja luomuna kiinalaistavihreää teetä. Ystävää oli huippua nähdä ja siinä sivussa vähän shoppailla.
Ilta meni töiden merkeissä, jonka jälkeen listasin avustajalle osotteita joulukortteja varten. Avustajani tulee torstaina tänne siksi aikaa kun avokki kotiutuu hierontakeikaltaan. En saa jäädä nimittäin yksin, läsnä on oltava aikuinen ihminen. Aa mun lepäillessä kirjoittaa joulukortteja, tulostaa firman lahjakortteja myyntiin, valmistaa lahjakorttimainoksen tms. Huomaatteko, kaikki on suunniteltu huolellisesti, joten eikös silloin kaikki ole jo puoliksi tehty 😀 Huomiselle (keskiviikolle) kauppalista on tekemättä ruokaostosten osalta, joten jäänee myös impulsiiviselle ostamiselle/toimimiselle tilaa 😀 Ehkä nyt on syytä kuitenkin hipsiä tuonne avokin viereen, jotta jaksan pitkän päivän kaikkine touhuineen. Ja tähän loppuun haluan vielä toivottaa uuden lukijani tervetulleeksi Endofiinista voimaa-matkalle mukaan. Hauskaa Lina, että olet täällä!
Julkaistu

Viikonlopun tohinat

Viikonlopun ehdottomasti työteliäin ja palkitsevin hetki vietettiin avokin kanssa eilisiltana. Tartuimme harjoihin ja pesimme saunan ja suihkuhuoneen katosta lattiaan. Mä jynssäsin saunan puolella seinien, katon ja lattian kimpussa avokinpestessä suihkuhuoneen kaakeleita ja käännellen mulle lauteita tms. Aikaa saatiin kulumaan yli kaksi tuntia, joten oli perusteellinen siivous, ja nyt tuoksuu raikkaalle, ihanalle, puhtaalle. Urakan jälkeen maistelimme liköörilasilliset azorilaista karhunvatukkalikööriä ja rentouduimme. Ja ette arvaa miten ihanalta tuntui kömpiä päivän päätteeksi puhtaisiin lakanoihin, wouh!!! Elämää parhaimmillaan, tuoksuva koti, puhdas peti…
Päivällä aikasemmin olin Partylite-kutsuilla. Olen niissä vuosia sitten käynyt joitakin kertoja, mutta edelliskerrasta ainakin neljä vuotta aikaa. Oli ihan mielenkiintoista katsastaa miten tuotteet ovat muuttuneet. Tuoksuvalikoimaa oli tullut valtavasti lisää, mutta keinotekoiset tuoksut eivät saaneet mua oikein innostumaan. Esittelijä kertoi tuoksujen olevan kaikissa keinotekoinen ja siten ei allergisoiva.  Aikaisemmin olen todennut, että tuoksukynttilöistä Partylitet on parempi vaihtoehto kuin jotkut aivan halpistuoksukynttilät marketista, jotka usein saa pään kipeäksi. Valikoimista löysin kuin löysinkin luonnollisemman vaihtoehdon ja ostinkin soijakynttilöitä joiden tuoksuun on käytetty eteerisiä aromaterapiaöljyjä sekä japanilaisia suitsukkeita. Äidilleni löytyi kuvastosta valkoiset lumipallokynttilät. Olen joskus vuosia sitten hälle ne ostanut ja niitä ei meinattu raskia polttaa. Noh, nyt joulupukki tuo uudet valkoiset lumipallot 😀
Tänään oltiin toisiks vanhimman veljeni luona, jonne äitikin tuli moikkaamaan. Veljeni tytär täytti pari viikkoa sitten 11. Vietiin hälle lahjaksi lilat lintukorvikset. Äiti oli kokannut mulle puolukkavispipuuroa ja avokille kermaista maksakastiketta, jota kyllä aion minäkin huomenna syödä. Veljen luona aika kului nopsaan jutellen kuulumisia vaihtaen. Harmaakuono oli varsin energisellä ja sosiaalisella tuulella, joten perheen 6-vuotias poika oli alkuun hiukan peloissaan.
Tänään on ollut kyllä tosi tylsä sää; vettä sataa roimottanut ja tuullut hulluna. Voi kun tuo sade tulisi täällä etelässäkin jo lumena. Veljen perhe valmistautui joulukadun avajaisiin missä tytär esiintyi. Eipä sää tällä kerralla ollut suosiollinen. Me lähdettiin ennen avajaisia kotimatkalle, jotta ehdin treffaan tuttavani Hakiksen eräässä kahvilassa. Vein hänelle digisanelimen ja nipun lehtiä joista hän lukee artikkeleita mulle sanelimelle. Samalla juotiin teet ja vaihdettiin muutoinkin kuulumisia. Tänään onkin tullut teetä lipitettyä ihan hirmuisesti 😀 Pitihän se nyt vielä iltateet kotona keitellä ja maistella asiakkaan tuomaa luomusuklaata.
Keskiviikkona postailin levottomista jaloista… Olen kiropraktikon ja hieronnan jälkeen nukkunut joka toisen yön kohtuu hyvin ja joka toisen aika huonosti. Viime yöstä aamupuoli oli taasen yhtä heräilyä, mutta taas pe-la –yönä heräsin vaan kerran pissille ja muuten nukuin. Olikin eilisaamuna ihanan levännyt olo.   Keskiviikkona onkin seuraava kiropraktikkoaika ja jospa avokki ehtis vähän hieromaan jalkoja vielä ennen leikkausta, se olisi ihanaa!!!  
Torstaina kävin jouluostoksilla ja löysinkin avokille uuden partakoneen, yhdelle veljien lapsista teepaidan ja näin veljien lapsille on lahjat hankittu. Löysin myös parille ystävälle pienet muistamiset, mutta parempi olla paljastamatta, sillä saattavat käydä lukemassa tätä blogia. Avokki ei tätä lue, ei kuulemma ole koskaan lukenut… Kyselee kyllä välillä mistä olen kirjoittanut ja olenko saanut kommentteja tai uusia lukijoita, joten tää mun bloggausharrastus jossain määrin kiinnostaa.
Että näin tämä viikko on sujahtanut ja uusi alkamassa. Edessä taitaapi olla aika tiiviit kolme päivää ennen torstaita milloin korvani operoidaan. Mutta nautitaan nyt paljosta puuhaa, sillä kohta vietelläänkin monta rauhallisempaa päivää. Ja nyt iltapalaksi äidin tekemää herkullista vispipuuroa. Se on niin ihanaa!
Julkaistu

Isä on poissa

Sunnuntaina vietettiin Isäinpäivää; monessa kodissa syötiin Isäinpäiväateria ja muistettiin isää lahjoin. Tietämättäni vietin tuota päivää isättömänä, sillä tänään sain soiton, jossa kerrottiin hänen nukkuneen lauantaina pois. Tosin Isäinpäivä ei ole merkinnyt minulle 25 vuoteen oikein mitään, joten päivä on ollut minulle päivä muiden joukossa. Nyt on sitten viimeinenkin side isään katkennut, jos juuri minkäänlaista sidettä olikaan enää vuosiin. Uutisen kuultuani ei tullut kyyneleitä, ei suruakaan. Ehkä vaimonsa odotti tunnepitoisempaa reaktiota, mutta ei, sellaista ei tullut. Kysyin asiallisesti mihin isäni kuoli ja ilmeisesti syy ei ole selvillä. Ei kuulemma suostunut lääkäriin eikä antanut soittaa ambulanssiakaan. Hautajaiset ovat 3.12. eli lauantaina heti parin päivän päästä korvaleikkauksestani. Omasta voinnistani en pysty etukäteen yhtään sanomaan, olenko hautajaiskunnossa, ja olo on kuin kyseessä olisi vieraan ihmisen muistotilaisuus. Toisaalta olen ehdottomasti sitä mieltä, että jokaisen pitäisi mennä, jos vaan mahdollista vanhempansa hautajaisiin, mutta nyt itse olen valmis toimimaan toisin.  Tunnen vähän syyllisyyttä ja mietin olenko jotenkin paatunut, tunteeton vai mistä on kysymys.

Mummuni kuoltua kahdeksan vuotta sitten isäni ei tullut hautajaisiin ja olin asiasta närkästynyt. Hän kuitenkin sai äidiltään mitä osasi vain haluta, sai palkkaa pihatöistä jne, ja silti ei tullut. Huhujen mukaan hän ei samaan kirkkoon tule missä äitini sukunimellä varustettuja ihmisiä saattaa olla.  Loppujenlopulta olin siitä sakista ainoa, joka oli paikalla.

Tapasin isäni mummun perunkirjoituksen jälkimainingeissa hänen yritettyä riitauttaa mummun jättämää testamenttia. Isäni olen tavannut viimeksi talvella 2004.

Vanhempani on eronneet, mutta äiti ei ole ikinä estänyt pitämästä yhteyttä isään. Isä oli kuitenkin sitä mieltä, että äiti saa huolehtia kakaroistaan. Jotkut sanovat ettei isäni koskaan toipunut näkövammaisuudestani, tai oppinut hyväksymään, että hänellä on vammainen tytär. Mene ja tiedä, mutta yhteydenpito oli tasoa ”mikäs on tissiliivien koko”. Näin hän kysyi joskus murrosikäni alkuvaiheessa kun vastasin mummulla puhelimeen isäni soittaessa äidilleen. Minulla ei ole käsitystä millainen on tytär-isä –suhde, tai miltä tuntuu kun taloudessa on isä, joka huolehtii lähimmäisistään. Muistan aina kun olin näkövammaisen ystäväni luona Itä-Suomessa jahänen isänsä auttoi minua ottamaan lautaselleni ruokaa tms. Se tuntui aivan käsittämättömältä, uskomattomalta, vieraalta ja niin hienolta.
Olin 8-vuotias isäni lähtiessä toisen naisen matkaan. Muistot aikaisemmilta ajoilta on vähäiset. Isäni teki paljon työtä ja oli työssään ymmärtääkseni ahkera ja hyvä. Kotona hän oli hiljainen selvänä ollessaan. Juovuksissa kovaääninen ja väkivaltainen. En ole koskaan ollut katkera vanhempieni erosta, se oli ainoa oikea ratkaisu. Äiti löysi miesystävän, joka ei kättä lyöntiin nosta, joten ei tarvinnut pelätä äidin ja itsensä puolesta. Minua varmasti auttoi paljon myös, että olin viikot Jyväskylässä koulussa enkä aina ollut näkemässä ja kokemassa kaikkea sitä pahaa. Veljelle ero otti paljon kovemmalle ja hänen ongelmansa alkoivat pikkurötöksillä, koulukotiin joutumisella jne. Hänen käytöksensä takia väkivallasta ei päästy kokonaan eroon. Ja siksi vastustan väkivaltaisuutta ja sitä että aina annetaan uusia mahdollisuuksia lyöjälle. Uusi mahdollisuus päättyy valitettavan usein vielä edelliskertaa pahempaan väkivaltaisuuteen. Jos joskus saan lapsen/lapsia en halua jälkikasvun joutuvan näkemään mitään sellaista mitä itse näin ja koin niin isäni kuin veljenikin taholta. No ei sitä varmasti kukaan ehdoin tahdoin haluakkaan omille lapsilleen. Eläessäni nyt väkivallattomassa ja lapsettomassa parisuhteessa on tietysti helppo olla ehdottomasti sitä mieltä, että väkivallan kohdatessaan ei sitä toista tilaisuutta anna. Tiedän myös ettei se ole niin yksinkertaista ja mustavalkoista. Kun toista rakastaa haluaa uskoa parempaan ja antaa anteeksi, antaa sen uuden tilaisuuden.
Minulla ei siis ole tunteita isääni kohtaan. En ole hänelle katkera, en enää edes vihainen. Joskus yritimme veljeni kanssa varhaisaikuisuuden kynnyksellä tavata, mutta tapaaminen meni äidin haukkumiseen, joten minusta ei ollut enää korjaamaan välejämme. Joulukortin olen lähettänyt jouluisin. Halusin kortilla viestittää, että olen olemassa ja että halutessaan voi ottaa yhteyttä. Ei ottanut. Ehkä ei osannut, ei kehdannut… En tiedä. Näin tässä kuitenkin kävi ettemme koskaan löytäneet toisiamme minun aikuistuttuanikaan. Mahdollisuuksia yritin antaa, mutta… Ja nyt hän on poissa – minun biologinen isäni miltein vieras ihminen.
Sanotaan ettei kuolleista saa puhua pahaa. Nämä muistot ei vaan kovin positiivisia ole. Toki niitä hyviäkin hetkiä lapsuudessani ennen vanhempieni eroa on ollut. Olin aina ja aina äitin tyttö. Ukkonen oli sellainen mikä sai itkemään isän syliin ja turvaan. Muistan myös kutitusleikit; isä kutitti meitä ja me kiljuttiin riemusta 😀 Joten ei kaikki muistot ihan sittiäkään onneksi ole. Nyt on vaan annettava niille hyville muistoille paikkansa ja isälle rauha lepoon. Ei enää elämän tuskat häntä paina ja ehkä on saanut rauhan siellä missä nyt on pilven reunalla taivahan 
Julkaistu

Kiropraktikon rusauteltavana ja raakasuklaan valmistusta

Päivällä olin kiropraktikon käsittelyssä. Hoito noudatteli samaa kaavaa mitä ekalla kerrallakin. Lantio ei ollut niin vinossa kuin viimeksi. Tällä kerralla sain tarkemman infon missä ongelmakohdat ovat. Pahin on ehdottomasti niska ja etenkin sen oikea puoli. Jännitys kaularangan nikamien 1-4 välillä ja kaksi ylintä pahiten jumituksesta. Rintarangan puolelta taas ekat viis nikamaa jumissa, jonka jälkeen 2-3 joustavampaa/liikkuvampaa nikamaa ja rintarangan alaosassa jännityksiä. Jumia löytyy myös lannerangan alaosasta, ristiluun seudulta sekä Si-nivelistä, jotka hivenen kiertyneet lantion vinon asennon myötä.  Lihasjännitysten myötä hermotus heikkenee ja aivoille ei mene kunnolla viestiä virheasennosta  ja totumme siihen. Jännittyneissä lihaksissa yleensä myös lihasheikkoutta. Kiropraktiikalla vaikutetaan juurikin tuohon hermotukseen ja hermotuksen reakoimiseen.  Nivelet vapautuvat ja saavat liiketilaa ja aineenvaihdunta kohenee. Kehon jännitystilat vaikuttavat myös stressihormoonitoimintaan nostaen stressihormoonien tasoa, joka taas heikentää mm. yöunia. Viimeisen viikon aikana olen nukkunut paljon paremmin ja rauhallisemmin kuin aikoihin. Tosin vaihdoin magnesiumtabletit magnesiumsidraattiin, joka on jauhemaisena. Ja olen hehkuttanut vaihdosta unohtaen kokonaan kiropraktiikkahoidon vaikutukset. Hyvä muistutus omaa työtänikin ajatellen. Kyllähän tiedän tuon stressihormoonien nousun ja miten se vaikuttaa, mutta eihän sitä nyt omalla kohdallaan tietenkään voi ajatella niin olevan. Monesti kuulen omilta asiakkailtanikin siitä miten hoidon jälkeen unen laatu on parantunut huimasti, tai kuinka unta olikin riittänyt kellon ympäri. Lihakset olivat rennommat ja kroppa stressittömämpi. Upea fiilis, nyt tiedän sen myös omakohtaisesti.
Jatkossa hoitoajat lyhenevät 10-15 minuuttiin, ja jos tulee tarvetta enempi keskustella/kysellä varataan pidempiä aikoja tarvittaessa. Seuraava hoitokerta meni kahden viikon päähän, koska kiropraktikko on ens viikon koulutuksessa.
Terveysmessuilta ostin Cocovin raakasuklaa valmistuspaketin ja alkuillasta päätin kokeilla mitä suklaan valmistuksesta tulee. Paketista löytyi pussi raakaa kaakaojauhetta, purkki kaakaovoita, purkki agave siirappia, Goji-marjoja ja 20 muovista muottia. Niistä mulle tulee mieleen lääkeannoskupit. Ensiksi laitoin kaakaovoin kuppiin. Voihin oli sekoitettu valmiiksi kylmäpuristettua neitsytkookosöljyä. Kun kaakaovoi oli sulanut nestemäiseksi lisäsin siirapin. Sekoitin ja laitoin joukkoon kuivatut goji-marjat ja kaakaojauheen, johon oli lisätty Lucuma-jauhetta ja Himalajan suolaa. Sekoitettua aineet hyvin keskenään suklaamassaksi laitoin sitä annoskuppeihin. Massaa riitti 14 muottiin, joten taisin tehdä ehkä hiukan liian isoja herkkuja. Noh herkut jääkaappiin kovettumaan.

Iltateen yhteydessä maistoimme yhdet suklaat ja heräsi kysymyksen kysymys, nimittäin (nyt saa nauraa) miten ihmeessä suklaan saa irti muotista? Ei keksitty muuta kuin ottaa pikkulusikka kauniiseen käteen ja tonkia herkku sillä suuhun. Ei mitenkään kovin esteettistä, pikemminkin aika prutaalia toimintaa. No olimme sentään kahdestaan paikalla 😀 Suklaa oli joka tapauksessa hyvää ja heräsi ajatus näin joulun alla ihmisten muistamisesta itse tehdyllä suklaalla, mutta en halua antaa suklaata muoteissaan vaan kauniisti aseteltuina tms. Että neuvokaahan hyvät Blogisiskot tyhmää Hepaa! Ja voisihan olla mukavaa tarjota vieraille joskus myöskin tuota herkkua, mutta ei ehkä sekään olisi kivaa lääkekupin näköisistä ja oloisista muoteista.

Joka tapauksessa suklaan valmistus oli paljon helpompaa mitä luulin. No tuo olikin valmispaketti, josta tarvitsi vaan ainekset sotkea massaksi ja laittaa muotteihin. Ei tarvinnut miettiä mitä ainesta tulee minkäkin verran. Voisikin olla hauskaa tehdä suklaata joskus ihan alusta alkaen. Reseptejä varmasti löytyy täältä netin syövereistä.

Siis sillain, että ostaa raaka-aineet erillisinä ja varioi niitä ohjeiden mukaan. Mietin jo millaistakohan tulisi, jos laittaisi karpalo- tai tyrnijauhoa sekaan, tai pähkinöitä, manteleita tms. Nuo tuli ekaks mieleen ehkä siksi kun niitä sattuu tälläkin hetkellä kaapeista löytymään.

Meillä on englantia puhuva lämpömittari ja se ilmoittaa aina kun lämpötila tippuu alle nollan tai nousee yli 38 asteen. En tiedä onko pakkasasteissa jokin lukema minkä se ilmoittaa. Toiminnon saa kyllä pois päältäkin ja niinä aikoina se onkin melkein sammutettava kun lämpötila pyörii nollan molemmin puolin. Ei välttämättä ole kiva herätä yössä useampaan kertaan lämpömittarin jutteluun. Tuo on naisääni ja se ilmoittaa lämpötilan kolmeen kertaan ja aina sisä että ulkolämpötilan. Litannia kestää siten yllättävän kauan. Tänään mentiin pakkaselle jo kahdeksan jälkeen ja käydessäni Harmaakuonon kanssa iltajaloittelulla tuntuikin viileältä. Toisaalta nautin pikkupakkasesta, sillä se jotenkin piristää, virkistää mieltä. Olen kyllä viime aikoina ollut muutenkin aikas hyvällä mielellä, vaikka on ollutkin harmaita matalapaineen täyteisiä päiviä. En tiedä alkaako D-vitamiini vaikuttamaan. Olen syönyt sitä nyt kolmatta viikkoa ja aion kyllä ehdottomasti jatkaa koko talven yli.

Julkaistu

Läppärin kotiin paluu ja metkutteleva Harmaakuono

Mun läppäri kotiutui eilen. Ystäväpariskunta vietti täällä koko iltapäivän ja alkuillan. Täällä piti vielä asentaa pistenäyttö, tulostin, sähköposti, langaton verkko jne. Pistenäytön ryökäle ei meinannut olla yhteistyöhaluinen, joten sen kanssa sai taistella tuntitolkulla. Kiitos ystävälle, että jaksoi moisen urakan. Tosin mukana taisi olla myös ammattiylpeyttä ja päättäväisyyttä, että homman on toimittava. Ja iltapäivän mittaan hieroimme myös vieraamme, joten ei aika ihan koko aikaa tietokoneella mennyt. Joka tapauksessa nyt tää taas toimii ja voin palailla tänne blogimailmaankin lukemaan ja kommentoimaan, ja luultavasti myös postaamaan itsekin aktiivisemmin.
Kiintolevyhän se oli paskana, joten tähän jouduttiin vaihtamaan uus kiintolevy. Eilisiltana istuin tässä tutkaillen mitä kaikkea menetin ja mitä taas en. Valitettavasti menetin lähinnä tunnesyistä tärkeitä tiedostoja kuten äänikuvat Sydneyn paralympialaismatkasta. Ne harmittaa ihan vietävästi, mutta onneksi säilyi esim. luentomateriaalit, viimeisimpien matkojen äänikuvat jne. Sähköposti tuhoutui täysin, joten ihmisten osotteet tms. katosi, mutta ne nyt onneksi saa takaisin. Parasta kuitenkin, nyt läppäri toimii (ihanaa) ja olen täällä taas 😀
Viime maanantaina hivenen vedin lokakuuta yhteen ja se ei valitettavasti mitään ilahduttavaa luettavaa ollut. Noh, nyt marraskuun alusta olen vähän aktivoitunut ja saanut JOPA kolme liikuntasuoritusta. Lauantain liikuntasuoritukseen sain kunnon pidennyksen Harmaakuonon ottaessa ohjat käyttöönsä 😀 Lähdimme kiertämään tuota tuttua lenkkiä ja sieltä palasimme kotoa vähän matkan päässä olevaa tietä pitkin. Päätin, että kävellään tien päähän ja kierretään oikean kautta kotikulmille. Harmaakuono päättäväisesti kääntyi vasemmalle. Ajattelin, että voimme tehdä sieltä kautta pidennyksen. Noh, kävelimme jonkin matkaa ja vasemmalta löytyi tie kuten pitikin, mutta kas perkule, ei se sitten ollutkaan se tie mitä luulin. Ja siitä se sitten alkoi, Harmaakuono pyöritti mua n. kilsan päässä kotoa, ja ilmeisesti samoja katuja pitkin. Yritin eräältä naiselta kysyä apua, mutta hän otti nopeammat askeleet käyttöön ja häipyi L Noh, ei muuta kuin matka jatkui. Yritin ymmärtää missä olin, mutta olin jo niin pyöritetty, että en tiennyt. Lopulta vastaan tuli ystävällinen koiran ulkoiluttaja ja sain tietää millä tiellä olin ja vielä senkin kummassa päässä. Noh, totta kai kodistamme katsottuna siellä kauimmaisessa päässä 😀 Nyt oli kuitenkin suunta mihin lähteä ja tieto mitä pitää koiran löytää. Ja kyllähän se oikea tiekin lopulta löytyi ja poika toi kotiin. Vajaan tunnin lenkistä tuli kahden tunnin mittainen, joten Harmaakuono huolehti meikäläisen ulkoilutuksesta 😀 Kotona tee maistui hyvältä 🙂
No nyt ehkä ihmettelette, että häh, voiko opaskoira toimia noin? Kyllä se vaan voi… Tosin Harmaakuono on tehnyt tuota tosi vähän. Ollaan täällä asuttu miltein kolme vuotta ja tämä oli eka kerta. Nuorilla koirakoilla tuota sattuu enemmän yhteistyön alkuvaiheessa, luottamus kun puolin ja toisin ei ole vielä ihan priimaa. Nämä metkut taitaa taas olla näitä vanhan koiran metkuja. Avokki tosin epäili herran osottaneen mieltään, kun aamuruoka oli kooltaan pieni. Noh, mene ja tiedä. Joka tapauksessa tällaista velmuamista on ollut vähän havaittavissa. Jos teemme tuon lenkin ja en halua toiselle kierrokselle poika vie usein ohi tiestä mistä päästään suoraan meille. Tuo sen sijaan tuolta mistä nytkin tulimme ja jatkoimme vaan sen tien päähän. Ollaan vähän ihmetelty, että mikä on kun suoraan kotiin ei voi tulla.
Lauantaina valmistimme pitsaa. Siitä tulikin muhkea ja paljon täytettä. Pekonia, kanaa, juustoa ja ananasta, pohjaan tomaattipyrettä. Avokki oli innoissaan, niin herkullista se oli. Olihan se toki paljon parempaa kuin kaupan valmisversiot tai edes valmispohjaan tehdyt, mutta kyllä mun on tunnustettava ettei pitsa ole mulle mikään erityinen herkku. Eilen söinkin falafeleja tomattikastikkeella ja hyvää oli. Avokki veti pitsan loppuun. Tänään se valmisti hirvikäristystä säilykkeestä ja keitettyjä perunoita mun ahertaessa töiden merkeissä. Hassu viikko, kaikki asiakkaat osui tälle päivälle. Tokihan puhelin voi vielä soida, mutta tällä tietoa näin. Noh, huomenna illasta menen taas luennolle ja torstaina Tampereelle Apuvälinemessuille, jos työkalenteri pysyy tyhjänä. Työt menee kuitenkin tällä hetkellä etusijalle, koska reilun parin viikon päästä alkaa sitten sairasloma korvaoperaation jälkeen. Jännää, siihen on se reilu kaksi viikkoa ja ei oikeastaan jännitä vielä yhtään. Noh, nyt tiedän mitä siellä tapahtuu ja miltä se kaikki tuntuu. Täytyy vaan toivoa, että kaikki menee yhtä hyvin kuin keväälläkin.
  
Julkaistu

Kiropraktiikkahoitosarjan aloitus + kuulumisia

Mulla oli heti aamulla 9.20 aika ekaan kiropraktiikkahoitoon, ja voin sanoa ensikosketuksen tuohon hoitomenetelmään olleen positiivinen. Oli mielettömän hienoa kun hoitaja kertoi koko ajan mitä tekee ja millaisia löydöksiä löysi. Sanallisen haastattelun jälkeen katsottiin mun asentoa seisoma-asennossa ja lantion kallistuma ja vasemman hartian laskeuma olivat selkeitä löydöksiä. Pää on hivenen työntynyt eteenpäin. Tämän jälkeen lantion asentoa tunnusteltiin istuma-asennossa. Istuin hoitopöydän reunalla siten, että jalat ylttyivät lattiaan. Tutkinta jatkui vatsamakuulta ja todettiin oikean jalan olevan valheellisesti vasempaa pidempi johtuen lantion vinosta asennosta. Vasemman pakaran yläosa oli tiukka ja oikealla alempana vielä tiukempaa. Selkärangassa rintarangan yläosassa oli tiukkaa ja niska kaikkein pahin. Aluksi hoitaja hoiti alaselkää tullen ylemmäksi. Hoitopöydässä on levyjä joita liikuttelemalla (lasku ja nosto) tehostetaan liikettä. Itse liike oli pieni, mutta nopea. Kylkimakuulla jatkettiin liikuttelua, jonka jälkeen selinmakuulla välillä istumaan nousten homma jatkui. Rintarangasta kuului mahtava rutina. Niskan alueella hoitaja näytti ensin liikkeen ennen kuin teki sen. Se oli pieni sivuttaisliike ja ai mikä rutina taas kävikään. Rutina ei tule luista, nikamista, nivelistä, jänteistä vaan ilmakuplista. Niskan liikkuvuus parani ja tunsin miten niskaan ja selkään levisi lämpö. Vielä käännyin vatsalleni ja rintarankaa aktivoitiin aktivaattorilla, jonkinlainen täristin. En tajunnut pyytää näyttämään laitetta. Rankaan tuli joustavuutta ja liikettä. Lopuksi vielä katsottiin ryhtiä seisten ja nyt lantio oli suorassa ja vasen hartia noussut ylemmäksi. Hoitaja sanoi kuitenkin, että lihakseni vetävät minut takaisin osittain ainakin virheasentoon. Ensikerralla jatketaan hoitoa tuntemuksieni mukaan.

Kokemus oli miellyttävä eikä ollenkaan niin raisu kuin etukäteen ajattelin. Sanoinkin hoitajalle siitä. Hän totesi, että voimaakin voidaan käyttää, mutta jos vähempikin riittää, miksi säikäyttää ihminen pois. Näinpä! Ens keskiviikkona menen uudestaan. Olo on ollut tänään aika väsynyt, tosin nukuin aika huonosti viime yön ja tuo matalapaineinen sää harmaine pilvimattoineen ei ainakaan oloa piristä. Aavistuksen kotiuduttuani kärsin päänsärystä ja rangassani tunnen, että jotain tänään on tapahtunut, mutta esim. avokin hieronnan jälkeen olen paljon hellemmässä kunnossa. 😀 Odotan mielenkiinnolla tulevia hoitokertoja ja uskon oppivani omasta kehostani jotain lisää, ja myös tämä hoitojakso antanee myös ammatillisesti paljon.

Jokunen viikko sitten kyselin Facebookissa, että olisiko vapaaehtoisia ääneen lukijoita ja vielä niin, että luku tallentuu. Sain kolmelta kaverilta myöntävän vastauksen, josta olen erittäin iloinen ja kiitollinen. Viime viikonlopun aikana eräs ystäväni luki nauhalle Terveysmessuilta esitteitä ja lehdistä artikkeleita, ruokaohjeita tms. Tänään pötkötin sohvalla juttuja kuunnellen. En aikaisemmin ole törmännytkään Toiminnallisen lääketieteen lehteen Näkökulma, mutta oli positiivinen löytö ja mielenkiintoisia juttuja. Nyt kiinnostaisikin kuinka usein lehti ilmestyy. Artikkeleissa oli mm. juttua aliravitsemuksesta ja kaksi erilaista tarinaa elämäntaparemonteista ja miten oikeanlainen ravinto on tuonut terveyttä ja hyvinvointia. Lääkäri Kaarlo Jaakkola oksidanttiklinikalta mainittiin useampaan kertaan. Mitä olen aikaisemminkin fuktionaalisesta lääketieteestä lukenut ja kuullut kokemuksia olen ymmärtänyt sen olevan perinteiseen Länsimaalaiseen lääketieteeseen verrattuna paljon laaja-alaisempaa ja kokonaisvaltaisempaa. Todella mielenkiintoinen lähestymistapa ja monista tarinoista päätellen myös erittäin toimiva. Yhdessä artikkelissa kerrottiin mm. naisesta, jolla oli ilmeisestikin elohopeamyrkytys hammaslääkärissä käynnin
seurauksena. Nainen oireili pahasti ja häntä pidettiin lähinnä luulosairaana kunnes pääsi oksidanttiklinikalle, jossa hänen tarinansa kuunneltiin, otettiin tarvittavat kokeet ja oikea hoito löytyi. Nainen on nyt iloinen, energinen saatuaan terveytensä takaisin.

Fysi-lehdestä oli myös pari kiintoisaa artikkelia. Kerrottiin miehestä, joka kärsi yli kymmenen vuotta kovista jalkakivuista. Lopulta hän sai tahtonsa läpi ja jalat amputoitiin polvesta alaspäin. Nyt tämä mies viettää kivutonta ja särkylääkkeetöntä elämää. Kaisa Leka sarjakuvapiirtäjä kertoo myös oman tarinansa, miten amputaation jälkeen kivut loppui ja nyt hän voi pyöräillä, lenkkeillä, toteuttaa niitä asioita mitä haluaa. Aikaisemmin kun kaupassa käyntikin oli tuskaa. Molemmissa jutuissa puhuttiin paljon fysioterapian tärkeydestä ja merkityksestä kuntoutuksessa. Etenkin Turon tarina kosketti syvältä. En pysty kuvittelemaan kipua, niin kovaa kipua, että ihminen menee sikiöasentoon ja vaan kärsii kunnes kohtaus menee ohi. Olen iloinen hänen kivuttomasta elämästä. On mahtavaa, että nykyään se on mahdollista.

Eilisilta vierähti Eläinlääkäri-illassa, josta vinkkasin täälläkin. Pari tuntia meni nopeasti eläinlääkäreiden vastaillessa kysymyksiin. Kysymyksiä heille etukäteen kootessani mietin niitä olleen aika vähän, mutta ei niitä samaan iltaan yhtään enempää olisi tarvinnut olla. Pari tuntia jaksaa hyvin kuunnella, mutta sitten kaipaisi jo ainakin pienen tauon. Facebookissa kyseltiin kirjoitanko illasta oman postauksen. Muistiinpanot on, joten mahdollista se on.
Eihän tämä blogi ole tosin mikään koirablogi, mutta terveyttä käsitellään ja ravintoasioita, joten miksipä ei myös rakkaiden karvakuonojemmekin. Nuo ”aineisto”postaukset teen tosin vasta kun saan rakkaan läppärini takaisin käyttöön.

Mulle tulee Ruohonjuuren uutiskirje ja siinä mainostettiin Jaakko Halmetojan luentoa Totuus suklaasta, joka on 28.11 hotelli Arthurissa Helsingissä klo 18.00 alkaen. Olen etsiskellyt luennolle kaveria, mutta huonolta näyttää. Kuulemma Suklaaluennot ovat suosittuja ja paikat täyttyvät nopeasti, joten jos kaveria ei lähipäivinä löydy, joutunen hylkäämään ajatuksen luennolle menemisestä, valitettavasti.

Lauantaina päivä alkoi töiden merkeissä. Mulla oli kolme asiakasta ja niiden jälkeen lähdimme Harmaakuonon ja avokin kanssa lenkkeilemään. Käveltiin yli kaksi tuntia, kilometrejä taittui kymmenisen. Oli ihana fiilis syysaurinko vielä vähän lämmitti meitä. Vasta loppumatkasta Harmaakuono väsyi ja viimenen puoli tuntia tultiinkin rauhalliseen koiran päättämää vauhtia. Päivä jatkui ystäväpariskunnan vierailulla. He karppaavat, joten kahviherkkuina pähkinöitä, kaalisipsejä ja luomusuklaata pieni levy 😀 Viis tuntia hujahti rupatellen. Kaikki ollaan hierojia, joten juttua riitti myös ammatillisista jutuista. Mukavan vierastuokion jälkeen istuimme kynttilän valossa maistellen viiniä ja juustoja.Messuilta ostamani Zettar oli ihanaa kuten myös luomufeta.

Sunnuntaiateriamme koostui tällä kertaa jauhelihamurekkeesta ja perunamuussista. Rehellisesti sanottuna mua vähän jännitti miten mureke onnistuu, miten saan jauhelihan sekoittumaan hyvin korppujauhoihin ja kermaan. Munat oli loppuneet eikä jaksettu kauppaan. Mutta kyllä ruoka ihan onnistui ja hyvää tuli. Bataatin lisääminen perunamuusiin ei ollut ehkä ihan paras idea. Sitä olisi pitänyt laittaa vain vähän. Muussista tuli ihan liian makeaa.