Alkukevään tunnelmia valokuvin

Nuokkuvat viime vuoden kasvien jäänteet ja väsynyt vanha koira kertovat paljon siitä millainen meidän huhtikuumme oli. Sydän täynnä tuskaa ja surua, mutta sittenkin elämä on jatkunut ja paljon mukavia asioita tapahtunut. Ehkäpä yllä oleva kuva kuitenkin ilmentää aika hyvin niitä huhtikuun alun päivien tunnelmia. Yksi aikakausi elämästämme oli päättymässä ja toinen alkamassa. Tuona huhtikuun ekana viikonloppuna saimme kuitenkin vielä nauttia Ykkin läsnäolosta, ja kyllä Ykkikin tuntui nauttivan meidän sahatessa ja pilkkoessa puita.

Olen erittäin onnellinen kun meillä oli mahdollisuus viettää vielä kerran viikonloppu yhdessä mökillä, ja sääkin oli suosiollinen. Haikein mielin palasimme sunnuntaina kotiin, mutta rakas Harmaakuono sai vielä viettää ulkoillen lähes koko lauantain.

Kahta viikkoa myöhemmin ei enään Ykki ollut luonamme. Ikävä ja suru oli suunnaton. Lauantaina kuitenkin reipastuimme puuhommia tekemään. Yksi oli joukosta pois. Sen aisti koko ajan. Puuvarasta ei ollut luonamme. Toisaalta fyysinen rasitus teki niin mielelle kuin kropallekin hyvää. Puutyöt ei vaan sujuneet yhtä tehokkaasti kuin paria viikkoa aiemmin. Kuusipuu oli kovaa ja oksaista, joten avokin voimia tarvittiin klapittamiseen.

Päivän aikana Otto innostui pari kertaa kirmaamaan, mutta enimmäkseen poika oli tavattoman vaisu meidän surumme huomaten. Hiljalleen kuitenkin Otto tuli tökkimään kuonollaan ja ilmaisemaan olevansa läsnä.

Illalla puuhommien jälkeen saunan lämmitessä löysin käsityöinspiraation ja pujottelin tukka sekaisena lasihelmikaulakorun 🙂

Vietimme mökillä myös synttäriviikonloppuni äidin ollessa vieraana. Häneltä ja Riihimäen tuttavilta sain kauniin neilikkakimpun.Vietimme mukavan ja rauhallisen viikonlopun. Oli todella kylmää, harmittavan kylmää. Rentoilun lisäksi teimme taasen avokin kanssa vähän puuhommia äitini kokatessa maksakastiketta kera perunoiden ja toisena päivänä lettuja kera mansikkahillon.

Hiihtolomaviikolla täysi kuu möllötti tiistai-iltana meidän käydessä pulkkamäessä 🙂Luntakin oli niin paljon tuolla viikolla, että avokki pääsi lumitöihin.Otto täytti viisi 27.2.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *