Jos sade tympii…

Tilaa Hepa paikalle ratsastamaan 😀
Oikeasti, se kannattaa!!!

Täällä etelässä eilisiltana alkoi tuuli tuivertaan ja vettä tulla riittämiin. Vielä aamulla keli vaikutti todella karsealta ja mietinkin valmistautuessani lähtöön kohden ratsastustuntia, että pidänkö hepostelusta niin paljon, että haluan kastua läpimäräksi vapaa-ehtoisesti??? No ei muuta kuin lämpimästi päälle ja kalvotakki, joka pitää niin tuulta kuin vettäkin, ylle ja menoks. Ja kas kummaa, sade oli loppunut perille päästyämme, IHANAA!!!

Meitä oli tänään vain kaksi ratsastamassa ja vakio-ohjaajamme sairastuttua meillä oli sijainen. Aluksi taasen kiertelimme kentällä käyntiä hahmotellen kentän muotoa, jonka jälkeen alettiin kiinnittämään huomiota oikeaan istuntaan hevosen selässä. Jälleen sain ohjeistusta nojata enemmän taaksepäin ja uutena pitää käsiä koholla about navan korkuudella. Harjoittelimme taasen pysähtymistä ja liikkeelle lähtöä. On jännää miten hevonen pysähtyy syvien vatsalihaksien jännittämisellä ja ohjista hiukan pidättämällä. Tehdessämme käännöksiä ja voltteja huomasi miten usein liian vahvasti kädellä vetää ohjasta ja pohjetyöskentely on vajavaisempaa, vaikka ilmeisesti ohjista ohjauksen pitäisi olla aika pieniliikkeistä ja käskytykset tulla pohkeilla. Tälläkin kertaa hevoset yrittivät fuskata hakeutumalla keskelle kenttää, mutta ei niin paljoa kuin viimeksi.

Ratsastin hevosella, joka ei tölttää vaan ravaa. Pääsinpä muistelemaan keventämistä ja kyllähän se oikea rytmi löytyikin aika helposti. Kai se on vähän kuin uimaan oppiminen, kerran opittua, se tulee tuolta jostain takaraivosta jatkossa pienen hakemisen jälkeen. Haastavaa oli pitää ravi yllä, keventäessä tahtoo unohtua käskytys pohkeilla, tai ehkä oikeammin ei vaan osaa tehdä montaa asiaa saman aikaisesti jaloilla; pumpata etureisillä ja puristaa pohkeita. Eiköhän sekin sieltä tule kun riittävästi harjoittelee.

Nyt kun meitä oli vain kaksi saimme yksilöllisempää ohjausta ja jälleen taisi oppien arkkuun jäädä jotain uutta. On ihanaa ratsastaa, tuntea hevosen kanssa yhteen kuuluvaisuutta, huomata kehityksen, oppia lisää ratsastamisen hienoudesta. Tunnilla kaikki muu unohtuu, joten samalla ratsastus toimii hyvänä pään nollaajana. Hieno harrastus siis!

Nyt näin ratsastus-endorfiineissani voisinkin käynnistellä kynttilätehtaan ja antaa sen jälkeen neuloosille vallan. Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille tuulesta huolimatta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *