Oirehtiva neuloosi varma syksyn merkki

Käsityökärpänen on surahtanut voimakkaasti ja neuloosioireet päässeet valloilleen. Pitkin kesää neuloskelin pieniä hetkiä, mutta viimeisimmän käsityöpostauksen jälkeen sain vasta eilen ekan työn valmiiksi, ambituskaulurin. Sen kanssa taas takkusin levennyskerroksilla, niin, että jouduin purkauttamaan kerroksesta 14 aina kerrokseen 8. Lopulta tein kasinkin levennykset uudelleen edelleen mokaillen, mutta mokan onnistuin piilottamaan ja pääsin jatkamaan. Ja kun homma vihdoin alkoi sujumaan neuloosioireisto ryöpsähti valloilleen. Viime sunnuntaina istuin mökin pihassa neulomassa vaille viidestä lähes kasiin. Oli ihanaa istua koirat jaloissa ja kuunnella luonnon ääniä. Ennen kahdeksaa milloin kuvakin on otettu, alkoi itikat häiritä ja ilma viiletä niin paljon, että siirryin pesemään koirat. Iltateen yhteydessä neulominen taas jatkui.

Neule on matkannut pitkin viikkoa mukanani. Mökiltä kotimatkalla, Silmukkasiskomiitissä, Kaisa Jaakkolan luennolla, eilisellä Riksun reissulla puikot esiin, joten eilen sain ambituksen päätellä kaverin kanssa iltaa istuessamme. Ja nyt on jo puikoilla uusi työ: korinpohjaneulekuviolla punainen tuubihuivi, jota minua on pyydetty neulomaan. Keskiviikkona Espoon Menitasta löysin siihen sopivaa lankaa, uusvillaa. Langan paksuus vaihtelee vähän tapaan kuin Novitan Sylviassa, jota ei kait enään valmisteta. Menitasta ostin lankoja toiseenkin tilaustyöhön ja muutoin sainkin ostohaluni hillityksi. Mulla on niin paljon lankoja, ettei niitä pitäisi ostaa. Tänään Wanhassa satamassa olleilla Kädentaitomessuilla itsehillintä petti. Ostin boncholangat ja langat pariinkin kauluriin :D:D Lisäks bambuset 9mm pitkät ja 80 cm kaapelilla olevan pyörön. Itsehillintä piti myös maanantaisessa Vantaan näkövammaisten käsityökerhossa olleessa Novitan lankaesittelyssä. Seiskaveikkaan on tullut uusina väreinä neonkeltainen, neonpinkki jne. Nalle-langoissa oli kaiketikin kivoja syksyvärejä. Esittelyssä näin helmineuleena tehdyn peiton, ja sellainen peitto voisi olla mökille päiväpeitoksi aika kiva. Noh, en osaa helmineuletta, vaikka ystäväni mukaan sen kyllä opin. No ehkä sitten joskus tulevaisuudessa…

Alkuviikosta jännittäessäni Harmaakuonon tilannetta neulominen toimi hyvänä mielen rauhoittajana, joten niin maanantai-iltana kuin tiistainakin otin puikot käsiin aina kun ahdistus painoi päälle. Onneksi uutiset Harmaakuonon suhteen olivat hyviä, neulominenkin saattoi jatkua iloisena tapahtumana eikä ahdistuksen poistajana. Mutta niin se vaan on mitä syksymmäksi mennään sitä enemmän käsityöt innostavat ja tulee aivan uudenlaista inspiraatiota, ja se on ihanaa se. Joten, nyt kun iltatee on nautittu ja suihkussa käyty voinkin istahtaa kuuntelemaan kirjaa ja neulomaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *