Smoothiesta energiaa kevääseen ja treenikärpäsen purema

Viimesen viikon aikana sauvasekottimella on töitä riittänyt, sillä nyt tehdään smoothiesta mitä erilaisimmin sekoituksin. Pakkasesta kannuun mustikoita, pensasmustikoita ja vadelmia, hedelmäkorista tuoretta ananasta ja banaania, kuiva-ainekaapista pellavansiemenrouhetta, auringonkukan siemeniä ja hunajaa ja jääkaapista luonnon jugurttia ja rasvatonta rahkaa. Näitä raaka-aineita on sekoiteltu erilaisin sekoituksin ja hyvää on ollut. Pari smoothiesannosta päivässä. Maustetut ja sokeroidut jugurtit ovat jääneet kaupan hyllyille. Smoothiesannoksiini en ole lisännyt sokeria enkä lisää. Makeutta tuo hedelmien hedelmäsokeri tai hunaja. Välttämättä ei tarvitse kumpaakaan. Sitä tottuu hyvin nopeasti sokerittomaan ja sen jälkeen sokerilliset tuotteet maistuvatkin ihan liian makeilta. Tästä tullaankin siihen tosiasiaan, että valmistuotteista saamme jumalottomat määrät piilosokeria. Ei ole turhaa lukea tuoteselosteita ja katsoa energiamääriä. Ja kun ei syö noita makujugurtteja tms. ei myöskään makean himo iske kovin helposti. Talvella kirjoittelinkin laihduttamisesta. No se on sujunut hitaanlaisesti, mutta vuoden alusta on lähtenyt kolme kiloa, ja mikä parasta paino ei sairaslomankaan aikana lähtenyt nousuun. Nousi sen jälkeen vähän – alle kilon – lisäessäni liikuntaa roimasti. Taisipa lihakset imaista nesteet itseensä. Nyt kuitenkin suunta on oikea ja tuo alle kilo pudonnut pois. Tästä on siis hyvä jatkaa. ”Smoothieskausia” on ollut ennenkin, mutta milloin mistäkin syystä into laantunut. Tuo sauvasekotin on kätevä, sillä pystyy kätevästi valmistamaan annoksen kerrallaan. Monitoimikoneessamme on hirmuisen iso ja painava posliinikannu, ei joka päiväiseen käyttöön välttämättä paras mahdollinen. Siksipä hankimme tuon sauvasekottimen. Ja nyt ainakin näyttää innon suhteen enemmän kuin hyvälle. Lisäintoa antoi maanantainen valmentaja ja hyvinvoinnin asiantuntija Jukka Harjun ”Energiaa elämään” luento. Ja tuo asiantuntevuus tuli luennolla hyvin esille. Hän kertoi faktat ja kokemukset. Ei fanatisoinut, ei kiihkoillut. Luennolla oli paljon tuttua asiaa, mutta mentiin syvemmälle. Hän puhui alkuperäisien ruokaraaka-aineiden puolesta, ja se on helppo ymmärtää. Niin paljon nykyisin tuotteisiin lisätään kaikenmailman kemikaalit, joita keskimäärin ihminen syö vuodessa 6-7 kg, eli aivan järkyttävä ja kauhistuttava määrä. Kyllä ehdottomasti kannattaa tutkia tuoteselosteet mahdollisimman tarkkaan ja mitä vähemmän eetä löytyy sen parempi. Onhan tuosta kaikesta viime aikoina puhuttu paljon ja eikä todellakaan syyttä suotta. Ehkä minusta on tulossa joidenkin mielestä hyvää vauhtia ruokasnopi, mutta ei mahda mitään. Kiinnostun viikko viikolta enemmän ja enemmän asiasta ja olenkin menossa ensi keskiviikkona olevalle Eevi Vepsän luennolle Eväät puhtaampaan ja laadukkaampaan ruokaan, joka pidetään Itäkeskuksen Ruohonjuuressa. Ja kyllä se vaan valitettavasti on tosiasia, että ihan jokapäiväisessä elämässä huomaa tuon ruuan laadun vaihtelun. Nykyisin olen hyvin pettynyt usein broilerfilesuikaleihin. Ovat yhtä marinadimössöä, joka palaa pannuun kiinni 🙁 Valmismarinoidut lihat maistuvat samalta, vaikka mauste- tai marinadiseoksen nimi onkin eri 🙁 Avokkini ostaa usein evääkseen kolmioleipiä joissa päiväys saattaa olla yli viikon päässä, joka on minusta aivan järkyttävää. Se kaikenmailman kemikaalisotkujen määrä on valtaisa, jotta majoneesissa lilluva leipä pystyy säilymään niin kauan. Eihän mailma varmasti siihen kaadu, jos joskus syöt pika- ja valmisruokia, mutta ne eivät saisi olla pääravintoa. Mitä enemmän syö alkuperäisistä raaka-aineista olevaa ravintoa, sen parempi. Ei niinkään tuotteita mihin on lisätty kemiallisesti vitamiinit tai kuidut. Jukan ohjeena oli mm. ”Älä syö sellaista mistä et pidä”, sillä ruuasta pitää voida nauttia. Ruokailutottumuksiaan miettiessään on hyvä tiedostaa myös että parhaiten itselleen parhaan tavan löytää kokeilemalla. Kaikki eivät toimi kaikilla. No tässä omasta elämästäni voisin todeta hyvän esimerkin. Avokkini syö mielellään pastoja tms, onneksi nykyisin täysjyväsellaisia. Hänellä ei paino nouse, mutta jos meikäläinen vetää yhtä vahvat annokset pastaruokaa on taattua ettei paino ainakaan laske. Ja avokkini vain porskuttaa paino kurissa. Hän kaipaa aterioilleen hiilarilisäkettä, minulle riittää iso kasa salaattia, kasviksia ja lihaa tai kalaa. Tästä syystä valmistamme välillä omat ateriamme, toisaalta avokin ruokailutottumukset ovat muuttuneet paljon yhdessä olomme aikana. Uuniin ei mene enään paistumaan kiusausta, jossa 15%:n kermaa, valmislihapullia, aurajuustoa, kananmunia, nakkeja… ja päällä juustoraastetta. Valmislihapullia ei jääkaapissamme juuri koskaan näy, kinkkukiusaukseen riittää 5-7 prosentin kerma. Ja nyt avokkini on puhunut siitä että kesän grillikauden alettua ostaisimme lihat ilman marinadeja ja marinoimme ne itse. Näin ne ajatukset muuttuu ja kaitpa myös vaatimustaso kasvaa, onko se sitten snobpailua? Sen voi jokainen miettiä tykönään. Itse kuitenkin haluan entistä enemmän vältellä kaikkea tuollaista mistä kroppani saa pahoja aineita sulatettavakseen. Tuntuu luomuuden tulevan päivä päivältä tärkeämmäksi. Ja ennen kaikkea tuo ettei vetäisi kilokaupalla kaikkea moskaa sisuksiinsa. Hommaa ei ole tehty kuitenkaan helpoksi. Kaupan hyllyiltä löydät tuotteita missä on keinotekoisesti makeutettu, väriaineita lisätty, makuaineita lisätty tms. Sokkona tuoteselosteiden luku ei kaupassa ole mahdollista. Onneksi avustajani on saman henkinen, joten asiaan pystymme oikeasti kiinnittämään huomiota. Ja kyllä ruuan valmistus vaatii enemmän aikaa kun teet marinadit tms. itse. Toisaalta, miksi et nauttisi siitä mitä saat aikaan. Mitä enemmän suosit luomua sitä vähemmän kannatat tuollaista ruokataloutta mikä vahvana vallitsee. On todella ikävää että ruuasta on tullut valtaisa bisnes ja myynnin lisäämiseksi ollaan valmiita tekemään mitä tahansa. Onneksi pieni ihminen voi edes vähän taistella vastaan tekemällä toisenlaisia ratkaisuja ja suosimalla alkuperäisiä raaka-aineita ruuan valmistuksessa.

Luennolla puhuttiin toki paljon muustakin: hiilihydraatit ruokavaliossa, ph-tasapainosta, rasvoista. Jukka suositteli käytettävän oliiviöljyä ja avokaadoa hyvien rasvojen saamiseksi. Ei suositellut laittituotteita ja keinotekoiset makeutusaineet kuten aspartaamin tyrmäsi kokonaan. On taas kuitenkin muistettava että esim. diabeetikot joutuvat käyttämään sairautensa vuoksi mahdollisesti keinotekoisesti makeutettuja tuotteita. Iltapalaksi Jukka suositteli kevyttä proteeni- ja rasvapitoista ateriaa. Esimerkkinä hän mainitsi jugurtin johon lisätään siemeniä ja pähkinöitä. Viljoja ja hedelmiä suositteli vähemmän korkean hiilaripitoisuuden vuoksi, sillä unen laatu voi kärsiä. Pääsimme maistamaan myös smoothiesta, jossa oli vettä, mustikoita, banaania, kurpitsan, auringonkukan ja seessaminsiemeniä, salaatinlehteä, hunajaa, merisuolaa. Yllätyin smoothieksen hyvästä mausta ja vihreästä kesäisestä tuoksusta. Uutena vinkkinä tuli avokaadon käyttö ja sitä aionkin kokeilla omiini smoothiesannoksiini kuten myös tuon salaatin käytön aijon ottaa resepteihini mukaan. Jos sinulla Lukijani on jokin hyvä ja terveellinen smoothiesohje laita kommentointeihin, kiitos! Mutta nyt ruoka- ja ravintoasioista toiseen tärkeään myös elämän laadun kannalta olevaan, nimittäin liikuntaan ja treenaamiseen.

Avokki laati minulle 12 viikon penkkipunnerrusohjelman jonka lopuksi otetaan maksimi. Tavoite on 43-45 kg. Tavoitteen toteutuessa se olisi uusi ennätykseni. Eihän se mikään kummonen ole, mutta toisaalta huomioiden mun taustat vapailla painoilla treenaamisessa. Avokin myötä olen vasta siihen kunnolla oppinut. Ja kahvakuulahan on ihan loistoväline lihaskoordinaation kehittämisessä! Nyt olen myös innostunut reippaista kävelylenkeistä, joten minä ja koira saamme paljon hyödyllistä liikuntaa ja siinä samalla hengittää kevään raikasta happirikasta ilmaa, kuunnella lintukonserttoa ja nautiskella liikunnan riemusta. Ainoa murhe on jumiutuva pohje, joka myös puutuu. Olen tullut siihen tulokseen, että lenkkarini ovat liian kovapohjaiset ja tarvitsisin kengät joissa rullaus astuessa sujuisi paremmin. Tilannetta ei varmastikaan helpota sekään, että opaskoirani kulkee hivenen vinottain minun edessäni. Joudun itsekin kieroon asentoon ja ”heittämään” toista jalkaa askeltaessani. Tuo koiran sivuvinoumakävely pitäisi saada korjatuksi meidän molempien kuormitusta ajatellen. Penkkitreenin ja lenkkien lisäksi treeniohjelmassa kahvakuulailua ja toivottavasti sen myötä keskivartalon hallinta paranee ja liikkuvuus lantiossa lisääntyy. Tammi- ja helmikuussa kävimme ystäväni kanssa säännöllisesti uimassa 60-75 min kerrallaan ja ensi viikolla palaamme uima-altaaseen. Mieleni syövereissä on kehkeytynyt myös ajatus oman tandempyörän hankkimisesta, joten asia selvittelyssä. Haluan kokeilla myös ratsastusta 18 vuoden tauon jälkeen ja suunnitteilla onkin parin ystävän kanssa mennä ratsaille. Aika sitten näyttää innostunko siitä enemmän vai jääkö yhteen kertaan tai silloin tällöin tapahtuvaksi harrastukseksi.

Tervehtymiseni ja kuulon kohentumisen myötä minulle on tullut kova halu kokeilla kaikkea uutta, liikkua entistä enemmän ja haluan saada itseni hyvään fyysiseen kuntoon ja ylimääräisen läskin lähtevän pois. Siinäpä tavoitetta kerrakseen. Valitettavasti minussakin asuu joskus aika isokin laiskiainen. Nyt sille otukselle ei vaan ole tilaa. Olen aina ollut vähän sellainen on/of-tyyppi kovan treenaamisen suhteen. Nyt on se vaihe, että mennään eteenpäin ja nautitaan siitä. No ei oikeasti vielä voi puhua ”kovaa treenaamisesta”, mutta takaraivossa kummittelee ajatus siitä ja millaisia tuloksia se voisi tuoda. Lenkki- ja treeniseura on tervetullutta! Nautin kun saan hikoilla seurassa, vaikka en treenin aikana juorukerhokeskusteluihin lähde mukaan. Eilenkin oli mahtava fiilis kotisalillamme kun avokki ähisi kahvakuulan kanssa minun teh

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *