Detox – jalkapohjalaastarit

Monet hyvinvointi-alojen yritykset myyvät detox-tuotteita. On laastareista jalkakylpyihin, yrttiuutteista puhdistaviin teejuomiin jne. Itse kävin viime syksynä kurssilla, jossa ruokavalion avulla ohjattiin kehon puhdistaminen. Puhdistukseen kulutettiin neljä viikkoa. Ihastuin muutamaan kasvisruokareseptiin ja nautiskelen niistä aina silloin tällöin. Olen myös harkinnut, että tekisin syksyn aikana puhdistautumisen ruokavalion avulla uudelleen.

Nykyisin kehoomme kertyy paljon erilaisia vierasaineita ja kemikaaleja, jotka kuormittavat elimistöämme ja kertyvät erityisesti kehon puhdistautumiselimiin munuaisiin ja maksaan. Valitettavasti kuormitukselta on melkeinpä mahdotonta välttyä. Saasteet, ruokien ja juomien lisäaineet, iholla käytettävät keinotekoiset kemikaalit, kodin puhdistusaineet, tupakka, alkoholi ja paljon muuta. Omilla valinnoillamme voimme toki jonkin verran kuormittavuuteen vaikuttaa, jos tiedostamme asian. Kerrotaanko asiasta riittävästi? Saako ihmiset tietoa helposti ja tarpeeksi? Tutkimusten mukaan suomalaiset saavat kehoonsa keskimäärin 350 vierasainetta. Onneksi nykyisin tietoa on enemmän ja erilaisten vieraiden aineiden vaikuttavuutta tutkitaan. Tosin pieni ihminen on usein hämmennyksissään kun tutkimustulos usein kumoaa toisensa. Millaiseen tutkimukseen voit luottaa?

Mistä voit tietää, että keho on ylikuormittunut kuona-aineista? Oireita voi olla mm. vatsaoireet, ihon huono kunto, väsymys, tunkkainen olo, huono verenkierto,, uniongelmat, vastustuskyvyn heikentyminen, erilaiset kivut ja säryt. Elimistön oma puhdistusjärjestelmä ei aina pysty riittävän tehokkaaseen puhdistautumiseen syystä tai toisesta. Tämänpä takia detox-tuotteita suositellaan avuksi.

Ostin messuilta jo aikoja sitten kaksi pakettia Detox – jalkapohjalaastareita ja vihdoinkin ennen Tampereen matkaa päätin kokeilla. Laitoin laastarit kahdeksana iltana jalkoihini. Sanotaan, että ensinmäisien öiden jäljiltä laastarit voi olla tummat/likaisen näköiset, ja kosteat. Kuurin edetessä laastarien väri jää vaaleammaksi. Valitettavasti väristä en pysty sanomaan mitään. Kosteannihkeitä ne oli joka aamu ja yrttityynyt koppuraiset.

Kehon puhdistuessa :
•verenkierto paranee ja aineenvaihdunta vilkastuu (Yöllä pari kertaa kova pissahätä, jaloissa kuumotusta verenkierron vilkastuessa)
•kipu ja säryt helpottuvat (Kuuria alottaessa ei ollut kiputiloja)
•nukut rauhallisemmin ja syvempää unta (Tämän allekirjoitan, nukuin noina öinä todella hyvin. Jos pisuhätä ei olisi tullut, tuskin olisin heräillyt ollenkaan)
•vastustuskyky paranee •turvotus ja nesteen kertyminen vähenevät (Ehkä kuurin aikana, mutta en kokenut vaikutuksen jatkuvan)
•painon hallinta helpottuu (Tällä hetkellä en voi tuota allekirjoittaa, sillä painoni pyrkii ylöspäin. Toki reissun aikana kurkusta meni alas jokunen herkku ja viinilasi)
olet energisempi ja virkeämpi (Kyllä, joo)
Väittämät tai mainoslauseet napattu
www.deodoranttikivi.net -sivulta, josta myös laastareita voi ostaa.

Laastareita voi käyttää myös kivun hoitoon. Laastari annetaan vaikuttaa kipukohdassa 8-12 tuntia, ja laastari tehoa parhaiten yöaikaan ainakin puhdistautumisessa, koska tuolloin lynfakiertomme on vilkkaimmillaan. Laastareita voi käyttää milloin vain, mutta paras hyöty yöllä. ”Jalkapohjalaastarien vaikuttavat luontaiset aineet saadaan Aasian luonnosta ja niitä on käytetty perinteisesti vuosituhansia puhdistamaan kehoa ja estämään kehon ennen aikaista rappeutumista. Detox-laastarit ovat japanilaisten tiedemiesten ja lääkärien yhteistyössä 26 vuotta kestäneen tieteellisen tutkimuksen ja kehittämisen tulos. Testattu ihmisillä: The Sanitation Epidemic Prevention Bureau in China” Laastareita voi kokeilla myös selluliitin poistoon, josta minulla ei ole kokemusta mutta sivulla sanotaan: ”Yrtti-laastareiden aineosat auttavat tehokkaasti vapauttamaan lymfanesteeseen ja vereen kertyneitä solumyrkkyjä. Solumyrkyt taas erittyvät ihon huokosten kautta ulos ja kerääntyvät laastarityynyyn. Laastarista itsestään ei imeydy minkäänlaisia aineosia elimistöön”

Jalkapohjalaastarin vaikuttavat aineet
Bambuetikka 32,6 % ja Eukalyptusetikka 30,1% – parantaa verenkiertoa, vahvistaa vastustuskykyä, vähentää väsymystä ja kipuja
Yrttijauhe 7,4 % Herba houttuyniae, voikukka, maissi
Kitosaani 6 %, merestä saatavien äyriäisten kuoriainesta. Kitosaani tunnetaan rasvasiepparina, joka sitoo tehokkaasti erilaisia rasvoja. Käytetään yleisesti lääkkeissä, haavasiteissä, leikkausompeleissa ja palovammojen hoidossa. Tappaa bakteereja ja estää niiden kasvun.
Turmaliini 3 %, jolla on verenkiertoa tasapainottava ja puhdistava vaikutus, infrapunalämpöä ja negatiivisia ioneja tuottava ainutlaatuinen maaperän mineraali
C-vitamiini 0,9% – infektioita vastaan, helpottaa raudan imeytymistä
Tuote sisältää pieniä määriä kitosaania.”
Jalkapohjalaastareita käytettäessä pyydetään huomioimaan
”Mikäli olet allerginen äyriäisille, olet raskaana tai imetät kysy laastarien käytöstä ensin lääkäriltäsi, ei alle 10-vuotiaille lapsille. Älä käytä rikkoutuneelle iholle, säilytä kuivassa ja viileässä. Raikkaan veden runsas päivittäinen juominen edistää puhdistumista!”

En kokenut laastareita käyttäessäni mitään suurenmoista puhdistautumisen tunnetta. Aineenvaihdunta vilkastui jonkin verran, yöni nukuin hyvin ja olo oli pirteä. Ruokavaliolla tehdystä Detox-kuurista koin hyötyneeni enemmän. Joskus ehkä kokeilen uudelleen kuten ruokavalion avullakin tehtävää detox-kuuria.

Aidompi vaihtoehto jäätelölle

Jäätelö on ollut suosikkiherkkuni, mutta sen syönti on vähentynyt, voisi melkein sanoa, jäänyt ”ruokaherätyksen” jälkeen lähes kokonaan.  Hyvää siinä on turhien kaloreiden jääminen vähemmälle. Enpä ole ”taistellut” vastaankaan, joten jätski on harvinainen herkku nykyseltään. Myönnetään, joskus (kesällä lähinnä ) iskee jäätelöhimo, joka kyllä talttuu tuoteselostuksia luettaessa. Miten paljon kaikkea lisäaineiksi luokiteltavaa jäätelöistä löytyykään. Ihmetyttää joskus onko jäätelöissä juuri mitään aitoa.

Maanantaisella luennolla luennoitsija vinkkasi millä jäätelön voi ”korvata”, ja mikä on myös ravintoarvoiltaan parempaa. Sekoittaa turkkilaista jogurttia kermavaahtoon, lisää siihen marjoja. Jos haluaa makeutusta, hunajaa tai sokeria, steviakin toki käy. Nyt illalla päätin kokeilla. En ole aijemmin jogurttiin sotkenut kermaa jne. Noh, nyt vatkasin luomukermapurkillisen, lisäsin jogurttia 4-5 dl (en mitannut tarkalleen) vaahtoon. Sekoitin. Lisäsin hunajaa teelusikan kärjellisen. Sitten pakkasesta puolisulaneita vadelmia ja mustikoita yhteensä n. puol litraa sekaan. Tunniksi jääkaappiin tekeytymään ja iltateen kanssa maistelemaan. Hyvää! Mietinkin jo miten herkullista voisi tulla kesällä tuoreista mansikoista. Herkussa ei ole keinotekoisia aromeita, ei keinotekoisia vitamiineja eikä kaikenmailman täyteaineita mitkä takaa koostumuksen hyvyyden tms. Suosittelen kokeilemaan!

Ja onhan mun vähän hehkutettava. Meillä oli Silmukkasiskojen miitti ja yksi Sisko keksi keinon miten selviän avokin Ambitus-kaulurin levennyksistä siten ettei neulokseen tule reikiä. Olen ikikiitollinen ja onnellinen. Nyt taas neuloosi voi hyvin. Olin jo sen voinnista hiukan huolissani 😀 Ehkä uskallan aloittaa ponchonkin neulomisen 🙂 Kovasti tekis mieli vielä istua neulomaan, mutta nyt on maltettava mielensä. Muuten on aamuyö ennen kuin pääsen unille.

Harmaakuono on parina viime yönä herättänyt meidät – ulvomalla kaihoisasti. Mitä lie unia vanha herra katsellut 😀 Tiistaina on sitten vuorossa liikkumistaidon ohjaajan visiitti luonamme, silloin se koiran vaihto -prosessi sitten käynnistyy. HUIH!!!

Kalenteri täyttyy

Moni sanoo, että tammikuu on pitkä ja tylsä kuukausi. Minulle tammikuu on kuitenkin syyshorroksesta heräämisen aikaa. Kun aurinkoisten päivien määrä lisääntyy, olo piristyy, mieli virkistyy. Saan uutta virtaa, uutta intoa ja nautin kun kalenterini täyttyy kaikesta mukavasta. Tänäänkin olen sopinut ens viikolle jo parit treffit teemalla käsityöt. Ens viikon teemana voisikin sanoa olevan neulominen, sillä jo aikaisemmin on sovittu pari muutakin käsityötapaamista. Eräs ystäväni sanoikin minulle, että olen samanlaisella innolla ja hurahtaneisuudella paneutunut neulomiseen mitä aikanaan maalipalloon. Ehkä niin. Kun innostun jostakin annan innostukselle joskus ehkä liiankin suuren vallan. Nyt haluan koko ajan oppia neulomisesta lisää, tehdä aina vain erilaisempia töitä jne. Sais nuo edellisetkin ensin loppuun 😀 On yritettävä hallita mopoa paremmin ettei se vallan lähde keulimaan.

Liikunta taistelee tilasta kovasti käsitöiden kanssa, ja hyvä niin. Torstaille olen sopinut lumikenkäilytreffit ja huomenna avokin kanssa tarkoitus lenkkeillä ja perjantaina kuntosaleilla. Lauantaina lähdenkin heti aamusta Tammisaareen Opaskoirakerhon viikonloppukurssille, jossa olen järjestäjänä. Ja ens viikolla pääsee uimaan!!!

Tähän loppukuuhun mahtuu pari Keravan opiston luentoakin. Torstaina menen kuuntelemaan Varpu Tavia:
”LUONNON VOIMAA: HERKUTELLEN KAUNIIKSI JA TERVEEKSI
Kokonaisvaltaiseen terveyteen ja luonnolliseen kauneuteen
erikoistunut ja Saksassa asuva tietokirjailija tulee puhumaan
ruokavalion vaikutus ulkonäköön ja hyvinvointiin. Teemoja:
”Elämäntavoilla voit ennaltaehkäistä elintasosairauksia.” ”Sokeri
vanhentaa ja rumentaa.” ”Liika eläinrasva tursuaa ihosta.” ”Akne –
ihon diabetes.” ”Ruokavalinnoilla voit vähentää PMS- ja
vaihdevuosioireita.” Osallistujille tarjolla Vogelin
luomumehumaistiaiset. ”Terveellinen ruoka on ilo silmälle, sielulle ja
makuaisteille!” En ole lukenut yhtäkään Tavin kirjaa, mutta kuullut hänestä paljon. Valitettavasti hänen kirjojaan ei ole tehty pisteille tai äänitteeksi. Olisikin aika mahtavaa, jos joku innostuisi lukemaan jotain hänen kirjoistaan. Tänään annoin Aa:lle Kaarlo Jaakkolan kirjan Vatsa kuntoon luettavaksi minulle. Voitin kirjan arvonnassa ja kirjassa ilmeisen paljon hyvää ja tärkeää asiaa hyvinvointiin liittyen.

Maanantaina on vuorossa luento
HYVÄT PAHAT LISÄAINEET (2t)
DI, lis. ravintoneuvoja Nina Westerback
”Elintarvikkeiden tuoteselosteet vilisevät outoja E-koodeja.
Lisäaineita käytetään elintarvikkeissa muun muassa vahventamaan makua,
parantamaan koostumusta, pidentämään käyttöaikaa sekä parantamaan
väriä. Onko elintarvikkeissa pakko käyttää lisäaineita? Mitä
lisäaineet ovat? Ovatko ne vaarallisia? Mitä lisäaineita kannattaa
välttää ja mitä voi popsia?”
Nykyiseltään suhtaudun lisäaineisiin pääsääntöisesti negatiivisesti, ja siksi kuulenkin mielelläni näkemyksiä ns. hyvistä ja luonnollisista lisäaineista. Ja toivottavasti nyt kun tämä kirjoitusvimma on taas parantunut saan luennoista naputeltua teillekin tietoa.

Eli, mahtavaa olla terve ja suunnitella touhua päiviinsä töiden lisäksi.

Paula Heinosen luennolla + Detox-kuulumisia

Olin eilen Espoossa Paula Heinosen yleisöluennolla Voitko hyvin – Energiaa ja voimaa arkeen. Asiaa tuli paljon. Tosin moni juttu oli jo minulle tuttua. On pakko ihailla Paulan positiivista energisyyttä, voimaa, intesiteettiä millä hän ottaa yleisönsä ja pistää itsensä täysillä likoon huumoria unohtamatta.

Yleisöstä suurin osa oli naisia, mutta oli paikalle jokunen mieskin eksynyt. Välillä auditoriossa raikasi nauru hersyvänä Paulan pistäessä parastaan. Hänen luennollaan ei jouda haukottelemaan eikä tylsistymään. Ehkä joidenkin makuun hän paasaa tai on liian paatoksellinen, mutta hänen luja usko parempaan terveyteen, terveyden hoitoon, ravitsemukseen on valtaisa. Se vaatii kuitenkin meitä kaikkia mukaan; tekemään niitä parempia valintoja. Hän kannusti syömään mahdollisimman paljon luomua, jättämään pois teollisuuden tarjoamat ateriat. Ei kuitenkaan pidä mennä paniikkiin, jos joskus kiireen tai jonkin muun takia syö valmisaterian. Tietysti aina parempi, jos on reissussa omat eväät(siemenet, pähkinät). Kunhan ei syö jatkuvasti eineksiä ja lisäaineilla täytettyä ruokaa. Leivistä suositteli olemaan tarkkana, yli 50% täysjyvää, kuituja yli kymmenen eikä paketissa saa lukea ”lisättyä gluteiinia” tai nykyisin on alotettu myös merkitsemään ”lisättyä vehnäproteiinia”, joka on gluteiinia. Suositteli jättämään väliin karppileivät tms. tuotteet.  Hän puhui myös hyvien rasvojen puolesta joita saa pähkinöistä, siemenistä, öljyistä, kalasta jne. Kovetetut kasvirasvat sai tuomion. Ei myöskään öljyistä sellaisia mitkä on lämpökäsitelty. Aina ja aina öljypullossa tulee lukea ”kylmäpuristettu”. Voin käyttö on ok. kohtuullisissa määrin. Jos on taipumusta korkeaan kolesteroliin, sen käytön suhteen kannattaa olla kohtuullisen tarkka.

Paula puhui myös suoliston hyvinvoinnin tärkeydestä, sivuutti useampaan eri otteeseen fuktionaalista lääketiedettä, jossa hoidetaan kokonaisuutta. Etsitään oireen aiheuttaja eikä hoideta vain oiretta. Esimerkkinä vaikkapa iho-ongelmat voivatkin johtua suoliston ongelmista. Fuktionaalisessa lääketieteessä otetaan testejä paljon tarkemmin ja syvemminkin. Erittäin mielenkiintoinen lähestymistapa ja varmasti sellainen suunta mihin terveydenhuollon pitäisi mennä. Testit ovat kuitenkin kalliita ja valitettavasti ei niihin ole mahdollisuutta läheskään kaikilla suomalaisistakaan.

Paula puhui myös positiivisesta ajattelusta ja siitä miten suuri merkitys on sillä mitä ajattelemme, miten asennoidumme. Jos on väsyttävä tylsä vesisade, se pännii kun koko ajan ajattelee sen olevan ärsyttävää. Entä jos ajattelisikin ”sataa vettä, ei haittaa. Täällähän on piristävää, mukavaa kävellä”. Pakko tunnustaa, että tuollainen vaatii meikäläiselle ainakin vähän harjoitusta 😀 Uskon kyllä siihen, että mitä positiivisempi pystyy olemaan sen parempi olo, mieli ja energiatasokin on.

Lisäravinteista hän suositteli ehdottomana lisänä D-vitamiinia. Jos muita lisiä ei voi, tai ei halua käyttää, mutta d-vitsku on sellainen mitä emme muuten saa tarpeeksi. Ylipäätään Paula korosti ruokavalion tärkeyttä. Lisäravinteilla ei korvata rempallaan olevaa ruokavaliota. Se kuntoon ja tarvittaessa tukena lisäravinteita. Ja tässäkin suositteli mittauttamaan mistä vitamiineista tai hivenaineista on puutos. Moni vaiva usein saa avun kun löydetään se mitä on elimistössämme liian vähän. Tässä taas tullaan kysymykseen mistä rahat käydä mittauttamassa nuo vitamiini- ja hivenainearvonsa. Tällä hetkellä kait d-vitamiiniarvon testi maksaa M vähiten 55 €, Terveystalossa lähemmäksi satasen. Ei pientuloisilla, eläkelläisillä, työttömillä ole tuollaiseen rahaa.

Olen menossa Helsingin Terveys- ja kauneus -messuille, jotka ovat parin viikon päästä. Paula luennoi myös siellä lauantaina.

Eilen alkoi Detox-kuurin nestepäivät. Aamiaiseksi marja-hedelmäsmoothies, mukaan mangosmoothies. Lähdin ennen puolta päivää Opaskoirayhdistyksenn hallituksen kokoukseen. Aikaa jäi parisen tuntia tapettavaksi ennen Paulan luennolle lähtöä. Kävin Aa:n kanssa ostamassa melatomiinia ja syömässä. Arvatahan se piti, ettei sopivaa ruokaa oikein löytynyt Detox huomioiden. Ostin sipulikeiton, joka maistui natriumglutamaatille 🙁 Ja josta tuli hetkellisesti todella huono olo, kuvotti. Siinä oli hyvä muistutus miksi puhdistautuminen elimistölle kaikesta kuonasta ja ylimääräsestä on paikallaan, ja miksi lisäaineita kannattaa vältellä niin paljon kuin mahdollista. Aa:lla ei mennyt paljoa paremmin. Hän osti uuniperunan kylmäsavulohitäytteellä. Täytteessä 2-3 dl majoneesia, pienenpieniä kalan paloja siellä täällä, hirmuisesti salaatinlehtien päällä salaatinkastiketta. Lautaselle jäi majoneesia lähemmäks pari desiä Aa:n ongittua kalat sieltä. Ja hällekin tuli huono olo 🙁

 Kotona mua odotti avokaado-parsakaali -kylmäsosekeitto 😀 Keitto oli hyvää, yllättävän hyvää ja vei hyvin nälän. Kun olen tämän kirjoittanut syön keiton loppuun. Sitten onkin aika valmistautua illan töille.

Tänään on ollut ns. kotipäivä. Aamupäivästä asiakkaita ja nyt viideltä työt jatkuu. Aamulla smoothiesta, nyt kohta keittoa ja illalla jälleen smoothiesta. Pitkin päivää olen lipittänyt sitruuna-inkiväärivettä ja aamulla Frantsilan Lähde-yrttiteetä, joka loppui. Näiden nestepäivien aikanahan on tarkoitus syödä ravinto nestemmäisessä muodossa, käyttää paljon vihreitä kasviksia, jotka ovat kehoa puhdistavia. Nestettä tulisi nauttia n. 4 litraa joista yksi litra vettä.

Harhaluuloja terveellisestä ruuasta

Joskus keväällä laitoin Turun yliopistolehdestä Utuonline pari artikkelia. Nyt lehti on palannut kesätauolta ja silmiini pisti tämä alla oleva artikkeli.
Nyt haastankin teidät lukijat kertomaan mitä tämä herättää teissä?
Ymmärrän luonnolliset lisäaineet, en kuitenkaan kemiallisesti valmistettuja lisäaineita enkä pidä harhana kiinnittää asiaan huomiota valintojani tehdessäni.

Teksti alkaa:

Syksyn alkaessa moni herää uudistamaan elämäänsä terveellisemmäksi.
Tarkkailetko tuotteiden lisäaineita? Perehdytkö muotidieetteihin?
Haetko virtaa liikkumiseen, työhön ja opiskeluun energiajuomista?
Vikaan menee.

Professori Rainer Huopalahti Turun yliopiston Biokemian ja
elintarvikekemian laitokselta tietää, että lisäaineita luetaan
tuoteselosteista turhan pelokkaina.

Lisäaine on sana, joka nostaa karvat pystyyn, vaikka siihen ei olisi
syytä liittää negatiivisia mielleyhtymiä. Suurin osa lisäaineista on
luonnosta peräisin ja nekin lisäaineet, jotka on teollisesti tuotettu,
ovat käyneet läpi perusteellisen testauksen, Huopalahti sanoo.

Huopalahti havainnollistaa asiaa puolukan; terveellisen ja raikkaan
luonnonmarjan avulla.

– Puolukka sisältää suuria määriä bentsoehappoa, joka edesauttaa sen
säilymistä. Elintarvikkeiden valmistus on niin säänneltyä, että niihin
ei voitaisi laittaa vastaavaa määrää tätä ainetta.

Lisäaineita käytetäänkin pääasiassa ruuan säilyvyyden parantamiseksi
ja ilman niitä erilaiset mikrobiologiaan liittyvät sairaudet kuten
ripuli olisivat bakteerikasvun myötä paljon yleisempiä.

Syömme silmillämme
Kuluttajille ruuan ulkonäkö on oleellinen asia eivätkä hailakat värit
herätä ruokahalua. Kun ruoka näyttää hyvältä, sitä pidetään
houkuttelevana ja laadukkaana, vaikka väri saattaa olla keinotekoinen
tuote.

– Erilaisilla rehuilla voidaan esimerkiksi vaikuttaa siihen, miten
keltainen kanamunan sisus on tai miten punaista kirjolohen lihasta
tulee. Jos kananmunan keltuainen on haalea, voi tuntua, että se on
jotenkin pilalla, vaikka kyse olisi vain värisävyjen eroista.
Mieltymyksissä on myös kulttuurisia eroja, sillä Meksikossa syödään
mielellään kananmunia, joiden keltuaiset on tehty punertaviksi,
Huopalahti kertoo.

Vaikka teolliset väriaineet eivät ole vaarallisia, olisi luontainen
väri parempi vaihtoehto. Huopalahti tutkii yhdessä Maa- ja
elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:n kanssa sitä, miten
luontaisten väriaineiden säilyvyyttä saataisiin parannettua. Voi olla,
että kohta keltaista väriä saadaan samettikukasta ja punaista
revonhännästä.

Kohtuus kaikessa paitsi marjoissa
Dieettien, terveellisten ja epäterveellisten ruoka-aineiden listat ja
ohjeet tuntuvat vaihtuvan niin tiheään, ettei enää tiedä, mitä olisi
parasta syödä. Huopalahdella on asiaan selkeä näkemys.

Professori Rainer Huopalahti tutkii
ruoka-aineiden terveellisyyttä.

– Ihminen on sekaravinnon syöjä, jolle on terveellisintä syödä
kohtuullisesti ja tasapuolisesti kaikkia ruoka-aineita.
Ravintotieteilijän ruokalautasmalli pitää siis edelleen paikkansa.

– Marjat ovat sellainen ruoka, jota ei oikeastaan voi syödä liikaa,
täydentää professori Heikki Kallio biokemian ja elintarvikekemian
laitokselta.

Marjat eivät ainoastaan edistä terveyttä vaan myös vähentävät riskiä
sairastua tiettyihin tauteihin ja lieventävät niiden oireita.

– Lääkkeiksi marjoista ei ole, mutta niiden terveyttä edistävät
vaikutukset ovat kiistattomia. Esimerkiksi tyrnimarjojen öljyt
helpottavat kuivasilmäisiä ja atooppisesta ihottumasta kärsivien
oireisiin auttaa mustaherukan siemenöljy. Marjojen kuten mustaherukan,
tyrnin, puolukan ja mustikan syöminen taas tasaa maksan arvoja
terveelliseen suuntaan sekä pudottaa sokeriarvoja kakkostyypin
diabeteksen riskiä alentaen, Kallio kertoo tutkimustuloksista.

Entä mikä on pahin terveyspommi, jota ruokaostoksilla kannattaa
välttää?

– Itse voisin poistaa energiajuomat ja limsat vallan pois hyllyjen
valikoimista. Ne saavat kehon sokeritasapainon järkkymään. Jos
elimistöään kiusaa jatkuvasti, se voi pettää, Huopalahti toteaa.

Teksti: Henna Borisoff
Julkaistu 30.08.2012 12:31, päivitetty 30.08.2012 15:03

DeoCrystal – kiveä kainaloon

Olettekos ajatelleet kuinka paljon elimistöömme kertyy vuosittain kaikenmailman ylimääräistä, keinotekoista sinne kuulumatonta kemiaa?
Mitä kaikkea vastaan elimistömme joutuu tappelemaan tai pyrkiä suojaamaan itseään? Ympärillämme on jatkuvasti eri muodoissaan meille haitallisia aineita, jota ei tule välttämättä edes ajateltua. Sanotaan mm. ettei juomapullona pitäisi koskaan käyttää muovipulloa, koska siitä irtoo jotain ei sopivaa elimistöömme. En muista mitä se on. Vaikka tuon muovipullon haitallisuuden tiedänkin, en asian suhteen ole onnistunut (saanut aikaiseksi) tehdä parannusta.  Vettä lipittelen edelleen muovisesta pullosta, mutta ehkä vielä hankin tarkoitukseen paremman vaihtoehdonkin.
Ruokaan lisättävistä lisäaineista ja niiden vastustamisesta olen täällä paasannutkin ja kirjoittanut puhtaamman, luonnon omista raaka-aineista valmistettujen ruokien puolesta.  Ja edelleenkin kannustan kaikkia välttelemään tehotuotettua ruoka-ainesta lisäaineineen mahdollisuuksien mukaan. Kiroan hyvälaatuisen ruuan kalleuden, koska meillä kaikilla pitäisi olla siihen mahdollisuus taloudellisesta tilanteesta riippumatta.
Ja sama pätee myös luonnon kosmetiikan puolella. Olen ostanut silloin tällöin joitain tuotteita kokeiluun useasti myös hintaa kauhistellen. Monellakaan ei ole varaa vaihtaa luonnon kosmetiikkaan vaikka kuinka haluaisikin. Kyllä kukkarolle on väliä maksaako dödö 3 euroa vai 10 tms. Itse olen viime aikoina etsinyt miellyttävää dödöä ja Kädentaito-messuilta taisin sen löytää: kivideo!
En ole tarkemmin perehtynyt mitä kaikkea kosmetiikan kautta elimistöömme joutuu. Voin vaan todeta, että onneksi en esim. meikkaa, joten ehkä kemikaalisotkuni on aavistuksen kevyempi, ehkä? Itse käytän lähinnä pesuaineita, ihovoiteita, hajuvettä ja dödöä, joskus kuorintavoiteita. En juurikaan käytä hiuslakkoja tai muita muotoilutuotteita. Hiukseni olen värjännyt jo vuosia 3-4 kertaa vuodessa.  Kuuleman mukaan 3-5 minuuttia kun väriaineiden kemikaalit ovat värin laitosta elimistössä ja siksipä nykyisin ei esim. raskaana oleville suositella hiusten värjäystä eikä alle 16v, vai oliko alle 17v. Jotkut kampaajat ei ilmeisesti suostu värjäämään raskaana olevan hiuksia aineiden myrkyllisyyden takia. Ja oman kauneutemme takiako olemme valmiit kantamaan tuonkin kemikaalicokteilin? Varmasti niinkin, mutta myös tietämättömyydellä on varmasti osuutensa. Kyllä minun on ainakin sanottava, että en ole asiaa paljoakaan ajatellut, tai ollut innokas selvittämään ja saamaan tietoa. Muut jutut ovat vieneet mennessään. Toisaalta kohdatessani jotain luonnon omista raaka-aineista valmistettua tms. olen kiinnostunut ja innostunutkin ollut aijemminkin. Mutta nyt viimesen parin vuoden ja viimesimmän vuoden aikana luonnonmukaisuus hyvinvoinnissa on noussut hurjasti.  Etsin koko ajan parempia vaihtoehtoja niin ruuan kuin kosmetiikankin suhteen. Tämä on varmasti loputon matka, koko ajan tulee uusia tuotteita, uusia tutkimuksia tms. Omalla pikku maalaisjärjellään pitäisi osata tehdä ne oikeat valinnat elämän laadun parantamiseksi entisestään.
Ja ehkä yksi parannus on kivideo. Olen aina kärsinyt enempi vähempi iho-ongelmista ja monet deot aiheuttavat kainaloihin kutinaa, joskus jopa ihottumaa. Rakastan raikkaita tuoksuja ja vieroksun täysin tuoksuttomia vaihtoehtoja. Nekin tuoksuvat tuoksuttomalle 😀 Tämä kivideo on oikeasti tuoksuton ja silti puhdas/raikas. Olen todella yllättynyt kivideon pitävyydestä. Se on paljon tehokkaampi kuin monet keinotekoisesti hajustetut dödöt. Ja kivideon käyttöikä on 1-2 vuotta päivittäisessä käytössä. Tödön hinta taisi olla 12.90 €, joten kividödön käyttäjäksi siirtyminen säästää myös rahaa, vaikka olisikin aikaisemmin käyttänyt edullisempiakin vaihtoehtoja.
Aikaisemmin suihkun jälkeen olen kuivannut kainalot heti ennen deon laittamista. Kivideota käytettäessä kainalon on oltava kostea/märähkö, jotta kivi luistaa iholla. Jos iho on liian kuiva kivi ei liuvu ja dödön levitys ei onnistu. Olen joutunut opettelemaan ”suihkun jälkeisrituaalini” uudenlaisiksi 😀 Ei kainaloiden kuivausta!  Kiveä käytetään kokokainalon alueelle ja jos teho ei ole riittävä sitä on liian vähän. Deo ei tahraa kainaloita eikä vaatteita. Olo on hyvin luonnollinen, kainalossa ei ole ylimääräistä mönjäkettä eikä hajuja 😀
Hienhajuhan  syntyy vasta iholla, kun iholla olevat bakteerit alkavat hajottaa elimistöstä poistuvia kuona-aineita. DeoCrystalista irtoaa veden mukana täysin huomaamaton suolapinta iholle. Iholla vaikuttavat luonnon suolat ja niiden hapan pH-arvo estävät tehokkaasti hajubakteerien kasvun ja epämiellyttävää hienhajua ei synny. Ei muuta ihon pH –arvoa, eikä vähennä luonnollista eritystä.
Esim. ”tavis” dödöissä on hikitiehyeitä tukkivia, normaalia aineenvaihduntaa ja lämmön säätelyä estäviä alumiiniyhdisteitä kuten Aluminium Chlorohydrate tai Zirconium tetrachlorohydrex. Kivideossa näitä ei ole, kuten ei myöskään muita kemiallisesti keinotekoisesti valmistettuja aineita joita ”taviksissa” dödöissä on jopa kuutisenkymmentä. Eikö olekin aika hurja määrä erilaisia kemiallisia aineita? Kemiasta noin 60% kulkeutuu ihon kautta elimistöömme eikä kaikkien keinotekoisten kemian tuotosten terveysvaikutuksista ja ennen kaikkea niiden yhteisvaikutuksista tiedetä riittävästi. Kivideo on selvästi luonnollisempi vaihtoehto verrattuna niin moniin muihin vaihtoehtoihin. Arvostan myös ettei tuotteessa ole käytetty säilöntä- ja väriaineita. Ja kun kivi vielä toimii loistavasti, hyvä valinta!
Olen kivideoihin törmännyt parin vuoden aikana messuilla, mutta tähän asti suhtautunut vähän skeptisesti. Voiko tuollainen toimia, onko huijausta??? Nyt voin vastata itselleni: Ei ole huijausta ja kyllä toimii, vieläpä hyvin. Olen iloisesti yllättynyt. Ja jos mietit itsekin siirtymistä luonnollisempien vaihtoehtojen käyttäjäksi kivideota voin suositella ilman paasauksia ja mainostamisia.
Ja vielä
Mitä aluna on?
Lainaus Deodoranttikivi.net-sivustolta:

”Deodoranttikivemme sisältävät elintarvikelaatuista ammonium -alunaa, mineraalisuoloja ja vettä. Aito luonnontuote, joka EI SISÄLLÄ alkoholia, hajusteita, mineraaliöljyjä, säilöntäaineita (parabeenit), tukkivia alumiinyhdisteitä, väri- eikä ponneaineita.
Aluna on väritöntä ainetta , jota muodostuu luonnossa kahdeksankulmaisista tai kuutionmuotoisista kiteistä.

DeoCrystallin mineraalisuolat saadaan maakerrostumista Aasian tulivuorialueilta Mineraalit muodostuvat vuosituhansien ajan puhtaassa luonnossa maaperän eri kivilajien rapautuessa. Mineraalisuola (aluna) erotetaan muusta maa-aineksesta ja vesi haihdutetaan pois kuukausien ajan, jolloin suolat kristalloituvat kiinteiksi kappaleiksi Tämän jälkeen ne hiotaan käsin ja ovat valmiita ihokäyttöön. Aluna- kristallin molekyylipaino on 474,38 ( vrt. vesi 18), joten se EI LÄPÄISE IHOA, eikä solukalvoja ison molekyylirakenteensa vuoksi . Vaikuttaa siis ainoastaan ihon pinnalla. Lisäksi alunamolekyylit ovat varautuneet sähköisesti siten, että solukalvot hylkivät niitä.”

Varmasti kivideon valmistajia on muitakin ja kenties dödön koostumus erilainen. En ole lainkaan perehtynyt asiaan, joten en tiedä onko tuo aluna aina yksi aines kivideoissa vai ei. Mutta tämä esittely kivideoista on nyt muutenkin juuri tuosta minulla käytössä olevasta DeoCrystalista.

Kaikenmailman sontaa

Törmäsin pari päivää sitten Facebookin kautta Iltalehdessä kuun alussa julkaistuun artikkeliin, joka on käsittääkseni tiivistelmä/suomennos Guyism.com –sivustolta. Tekstissä kerrotaan kymmenen ruokafaktaa. Artikkelissa ei mulle oikeastaan mitään uutta ja pöyristyttävää. Onpahan vain surullista lukea mitä kaikkea sontaa aterioihin lisätään. Ja saa minut aina vain varmemmaksi tekemästäni valinnasta vältellä valmisruokia ja lisäaineita täynnä olevia tuotteita. Onneksi en myöskään ole pikaruokaloiden vakiokäyttäjä. ”Keskimääräinen pikaruokaravintolan asiakkaan väitetään syövän vuodessa keskimäärin 12 häpykarvaa.” Herää kysymys, mistä helvetistä häpykarvat joutuvat ruokaan? Missä tekemisissä ruoka ja häpykarvat oikein on, ja missä vaiheessa aterian valmistusta? Toisaalta, ruokateollisuudessa nyt tapahtuu ties mitä ilmeisen vastenmielistä, joten ehkäpä ne häpykarvat on lopulta sieltä pienimmästä päästä.

”Oikeat raaka-aineet ovat kalliita. Tämän vuoksi esimerkiksi pirtelön valmistamiseen voidaan käyttää kymmeniä kemiallisia aineita. Niiden avulla mansikkapirtelö saadaan maistumaan mansikalta. Suuhumme saamme marjojen sijaan kuitenkin muun muassa etyyliasetaattia, fenyylialkoholia ja liuottimia.” Ai miten herkullista 🙁
Tietääkö kohta nykyihminen lainkaan miltä maistuu aidoista raaka-aineista valmistettu pirtelö?

Ollaan ostettu avokin kanssa viime aikoina erilaisia luomujuomia, jotka maistuvat alkuperäiselle marjalle/hedelmälle. Usein maku on paljon miedompi mitä kemikaalilitkuissa. Ollaankin monesti pohdittu tunnistaako nykyihmiset miten hyvin alkuperäiset ja luonnolliset maut. Moni on tottunut keinotekoiseen makuun ja se on pelottavaa ja surullista. Itse haluan palata takaisin luonnollisiin aitoihin makuihin.
Ja siksi nykyisin valitsen mahdollisimman vähän keinotekoisia tuotteita.

En ole koskaan ollut mikään hampurilaisten ja pitsojen kuluttaja. Roskaruokalasta ostin kananuketteja useimmiten. Nykyisin nekin ovat mustalla listalla, joutuneet jo  vuosia sitten..
”Kananugetteja valmistetaan menetelmällä jota kutsutaan mekaaniseksi erotteluksi. Se on kustannustehokas tapa erotella lihat luista. Eläinmassa puristetaan erottelijan läpi ja syntynyt vaaleanpunainen tahna puhdistetaan ammoniakilla, maustetaan ja värjätään. Tästä on kyse myös monien muiden lihavalmisteiden valmistuksessa.” Nukettien mustalle listalle joutuminen on siis vaan ja ainoastaan hyvä asia! Ei tätä faktaa lukiessa ala roskaruokahammasta kolottamaan.
”Muun muassa McDonald’s käyttää kananugeteissaan naudanlihaperäisiä lisäaineita. Näillä parannetaan tuotteen makua. Näistä aineista voi kieliä pakkausmaininta ”aromi”.”
No ei ollut yllätyksellistä tietoa tuokaan. Ällöttävää on mitä moskaa meille ihmisille valmistetaan!

Väitetään myös, että esim. 100 grammassa maapähkinävoissa voi olla hyönteisiä 30 siivua. Ehkä hassua, mutta minua ei ällötä nekään niin paljoa kuin nuo kaikenmailman ammoniakit ja muut kemialliset aineet. Eihän hyönteisraadot tokikaan kovin hygienistä kuvaa anna. ”Sellakka on hyönteisperäinen lakka, jota käytetään paitsi huonekalujen ja puun, myös joidenkin karkkien kiillottamiseen. Se on peräisin thaimaalaisesta Kerria lacca- hyönteisestä.” Ei tunnu kovin houkuttelevalta ajatukselta, että siinä mitä syömme on samaa ainetta mitä käytetään huonekalujen kiillotukseen. Ehkä tähän joku voisi sanoa, että onhan kyseessä luonnollinen aine. Onneksi kuitenkin karkkiherkuttelut ovat jääneet hyvin pieneen ja niistäkin yritän hakea aina sen mahdollisimman puhtaan vaihtoehdon.

Monien suosikkijuoma, tuo jumalainen musta Cocacola ei ole koskaan kuulunut minun suosikkeihini. Ylipäätään en ole koskaan limsoista erityisemmin välittänyt. Limsojen kittaaminen on rajoittunut matkoille tms. Fanta on se kemikaalisotku mitä olen juonut. Ei varmasti Cocista yhtään sen parempi. Kirjoituksessa on nyt kuitenkin mainittu tuo musta herkku. Tölkillisessä on sokeria 10 palan verran. Paljon, öklöttävän paljon, joten imelyyttä tasapainottamaan on joukkoon sujautettu fosforihappoa. NAM-nam!

”Yksittäispakatut sulatejuustoviipaleet voivat sisältää jopa 49 prosenttia erilaisia lisäaineita, kemikaaleja ja aromeja. Jos niitä olisi enemmän, sulatejuustoa ei saisi kutsua juustoksi.” Surullista ja ällöttävää, eikös. Ymmärtääkseni esim. kevytmajoneesissa ei ole mitään alkuperäisiä raaka-aineita mitä majoneesiin tulee, silti se nököttää hyllyssä etiketti loistaen ”majoneesi”. No onhan se kevyt ja ah, niin ”terveellinen” vaihtoehto – ja kissanviikset. Missä se alkuperäisyys ja luonnollisuus onkaan? Voihan kemikaalisonta sentään…

”Pikaruokaravintoloiden lounassalaatteja pidetään rapeina ja raikkaina mahdollisimman pitkään muun muassa kemiallisin keinoin. Viherannokseen saatetaan lisätä propyleeniglykolia, joka voi joillekin aiheuttaa silmä- ja iho-oireita.” Ja taas kuluttajaa kusetetaan! Näyttäähän tuo salaatti tuoreelta ja raikkaalta… Tietysti, jos säilyvyyttä ei paranneltas jouduttaisiin heittämään paljon ruokaa roskiin, mutta voisiko sitä kerrallaan olla hiukan vähemmän tarjolla ja oikeasti tuoreena?

Ja lopuksi kerron konkreettisen esimerkin. Kävin lomalla keskustelun, jossa minulle kerrottiin miten valtavan kokoiseen lihanvalmistussammioon kaadetaan reilut parikymmentä kiloa suolaa ja hivenen pienempi säkillinen lisäaineita. Kyllähän olen tiennyt, että sitä moskaa tungetaan liikaa moneen paikkaan, mutta se konkretisoitui mielikuvaksi miten valkeaa jauhoa kaadetaan ruokaan, jota meille myydään, jonka suutuntumaa on kenties manipuloitu tms. Ei mitenkään herätä positiivisia tuntemuksia.

Tästä voisin paasata maailman tappiin. En ole aikoihin täällä vouhkannutkaan lisäaineista, mutta tuo Iltalehden juttu toi asian jälleen pintaan. Joskus viime kesällä kirjoittelin valmismarinoinneista ja sekään artikkeli ei ruokahaluja nostattanut, minkä pohjalta postaus syntyi. Teksti löytyy 
täältä

Kanarialla ei muuten näkynyt valmismarinadeissa lilluvia broiler-, liha, tai kalapaketteja! Siellä ei ilmeisestikään ole tuota valmismarinadikulttuuria!
Ja meillä on välillä todella vaikeaa löytää tuotetta mihin ei oltaisiin lisätty mitään, ei vettäkään.

Luomuviikon tv-ohjelmien herättämää

Tällä viikolla on julkisuudessa puhuttu paljon ruuasta liittyen lisäaineisiin ja luomuun. Ykkösellä maanantaina alkoi kolmi-osainen ohjelmasarja Lisäaineet lautasella, jossa tunnettu ruokatoimittaja selvittelee lisäaineiden vaarallisuutta ja välttämättömyyttä. Toinen osa nähdään maanantaina ja tuo eka osa löytyy vielä Yle Areenalta. Itse en ohjelmaa valitettavasti ole voinut seurata sen englanninkielisyyden vuoksi, mutta eräs ihana ihminen on luvannut sen referoida minulle.

Eilisiltana A-talkissa keskusteltiin otsikolla
”Hyvä, paha luomu” Vieraina: luomuviljelijä Osmo Rauhala, dosentti
Jussi Tammisola, luomuilija Hanna Pajala-Assefa ja viljelijä Hannu Vuorikko. Aihe selvästi herätti tunteita molemmissa ”leireissä” ja keskustelu kävi kuumana. Mielestäni Dosentti Tammisolan väitteet luomun myrkyllisyydestä, taikauskoisuudesta höyrähtäneiden ihmisten humpuukia –jutut tuntui aika karmaisevilta. Minun pieneen päähän ei mahdu millään miten prosessoitu ruoka voi olla terveellisempää ja parempaa kuin luomu. Varmasti luomupuolellakin laiminlyöntejä tapahtuu, mutta varmasti myös tehotuotannossa. Eikö vitamiinit ole parhaimmillaan kun ne saa luonnon antimista eikä synteettisesti valmistetuista keinotekoisista versioista? En sano, että aina pitäisi valita luomuversio. Kyllä, jos tarjolla on suomalainen kurkku ja vaikka saksalainen luomukurkku valitsen suomalaisen kurkun. Ei ole mitään järkeä tuoda sellaista pitkin Eurooppaa tai mailmaa minkä saa täälläkin. Tiistaina kun olin ostamassa luomukanaa altaasta löytyi suomalaista luomukanaa ja saksalaista luomubroileria, otin suomalaista luomukanaa. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että lähiruoka on hyvä asia ja aina parempi, jos sen saa luomuna. On paljon sellaistakin mitä täällä Suomessa ei pystytä viljelemään, kasvattamaan silloin ymmärrän myös ulkomaalaisen luomuvaihtoehdon. Noh, ohjelmassa ei puhuttu suomalainen vai ulkolainen –asetelmasta juurikaan, joten menin vähän aiheesta sivuun.

Ohjelmassa näytettiin pätkä Mattilan luomutilalta ja sain siitä positiivisen kuvan, isäntä oli innostunut asiastaan ja symppiksen oloinen. Toivon hänelle menestystä luomuviljelmillään. Ja ylipäätään toivon lähiruoka-ajattelun kasvavan ja kiinnostus sitä kohtaan lisääntyy varmasti, prosessoitua ruokaa kohtaan tulee epäluuloa ja kyseenalaistusta, joten on aivan loistavaa, että näitä keskusteluja käydään. Tuo eilinen A-talk näkyy 6.11. saakka osoitteessa
http://areena.yle.fi/video/1317928965878?ns_campaign=social-media&ns_mchannel=facebook&ns_source=like&ns_fee=0&cmpid=ye

Keskiviikkona Silminnäkijä pureutui lasten ruokiin. Ohjelman mukaan alle kolme-vuotiaat syövät keskimäärin päivässä 2.5 purkkia valmisruokaa. Sanotaan myös, että n. 1-vuotiaat söisivät teollisesti valmistettua ruokaa 3-4 purkkia päivässä.
Runsaalla täyssäilykkeiden syönnillä saattaa olla yhteys ykköstyypin
diabeteksen ja allergioiden lisääntymiseen. Näin arvelee mikrobiologi,
Helsingin yliopiston biokeskuksen tutkimusjohtaja Mirja
Salkinoja-Salonen. Hän on tunnettu mikrobien toksiinien (myrkkyjen) tutkija. Mirjam perustaa arvionsa immuunijärjestelmään koskevaan tutkimusaineistoon. Evirassa ei tuohon mahdollisuuteen uskota. Nestlestä todetaan ”lastenruokia säädellään
tarkasti ja lisäksi säilyvyyden, turvallisuuden ja hygienian kannalta
on välttämätöntä, ettei niissä ole mikrobeja. Tämän takia tuotteet
lämpökäsitellään”. Salkinoja toteaa puolestaan ihmisen tarvitsevan mikrobeja, jotta pysyisimme terveenä, ja etenkin lapsi, jotta immuunijärjestelmä kehittyisi. Jos tätä kehitystä ei pääse kunnolla tapahtumaan riski sairastua allergioihin, astmaan ja ykköstyypin diabetekseen kasvaa. Niin, olemmeko jo nykyään ylihygieenisiä? Missään ei saa olla paktereja, vaikka ne ovat juuri tuon immuunin kannalta hyvinkin tärkeitä. Meillä tuo nuoruusiän diabetes on lisääntynyt hurjasti.

”Tutkimusjohtaja Mirja Salkinoja-Salonen muistuttaa, että lastenkin
valmisruuista löytyy aineita, jotka vaikuttavat aineenvaihduntaan.
Yksi tällainen on kiinteytykseen eli emulgointiin käytetty
diasyyliglyseroli.
– Se aiheuttaa pankinräjäjäytysilmiön, hän kuvaa tilannetta. Eli
lyhyesti: kun suolistoon tulee runsaasti diasyyliglyserolia, haiman ja
muiden elinten hormoneille tulee väärä viesti, esimerkiksi pitääkö
verenkiertoon pumpata insuliinia vai muuttaa sokeri rasvaksi. Myös
monet muut aineet sotkevat hiilihydraattiaineenvaihduntaa.” Mielestäni kammoksuttavaa, kamalaa… Tällä teollisella ruuallako pilaamme elimistömme jo vauvaiässä? Mihin tämä mailma ja ruokabisnes on menossa? Toisaalta, minulla ei ole lasta, lapsia, joten en tiedä miten helppoa tai rankkaa on valmistaa lasten ruuat itse. Mutta, jos tähän perheeseen tulee lapsi haluaisin ehdottomasti voivani ja jaksavani tehdä mahdollisimman paljon itse teollisen ruuan siaan. Onneksi pakkanen on keksitty ja sinne voi valmistaa isomman satsin kerrallaan vaikkapa kasvissoseita. Noh, kohdallani asia ei ole ajankohtainen, mutta… tietoa nappasin täältä
http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/10/lasten_purkkiruoan_terveellisyydesta_vaannetaan_katta_2926780.h Ja sivulta löytyy myös käytyä keskustelua ohjelman tiimoilta.

Ja ohjelman voi katsoa kuukauden päivät Areenalta
http://areena.yle.fi/video/13178448

Eli, aikas paljon tullut kaikkea ajattelemisen aihetta antavaa. Omilla valinnoillamme varmasti pystymme edes hiukan vaikuttamaan tulevaisuuden ruokateollisuuteen, toivottavasti ainakin.

Sunnuntaina menen avustajani kanssa Espoossa järjestettävään Luomua läheltä-tapahtumaan, jossa Villa Elfvikin luontotalon pihamaalle levittäytyy luomutorialue, jossa on luomutuottajia myymässä tilojensa kausituotteita. Ravintola Juuren kokki kokkaa ruokaa ja luomukahvila Satakielestä saa myöskin luomuherkkuja. Talon sisällä järjestetään tietoiskuja miten luomuvalinnat vaikuttavat Itämereen. Tapahtuman järjestää Beras Suomi. Odotan innolla sunnuntaita :O Sitä ennen kuitenkin istun huomisen järjestöpuolen asioissa kokoustamassa, joten on aika iltapalan

Paino tippuu, se tippuu sittenkin

Tänään on ”virallinen” punnitusaamu. Kellon soitua teenkeitin päälle ja vessaan, josta takaisin makuuhuoneeseen. Siellä asustaa tuo niin armoton kaveri vaaka. Vedän sen jalallani sängyn alta esiin. Vähän nukuttaisikin vielä, mutta päivän puuhat odottaa. Kosketan kevyesti jalalla vaa’an pintaan, jotta se heräilee henkiin. Korviin kantautuukin naisäänellä ”valmis”. Nyt on aika asettua vaa’alle kuulemaan ne aamun lukemat. Kuukautisetkin alkaa olla loppumaisillaan, joten niiden aiheuttama turvotuskin on poissa. Vaaka sanoo ”Painonne on 68.4 kiloa, painonne on 68.4 kiloa, painonne on 68.4 kiloa”. Tosin vaaka jutteli monia muitakin lukemia, jotka liikkuivat 67.8-68.5 kilon välillä, mutta lopulta sain kolmesti tuon 68.4 kg, joten ehkä nyt voi ihan pikkuisen hehkuttaa? JEEEEEEEE!!!!! JEEEEEEE!!!! Monen kuukauden jumitus on lähtenyt ja laskua tapahtuu, ihan mahtavaa.Olen päässyt alle 69 kilon, joten matka jatkukoon kohden 60 kilon alitusta. Lauantaina 1.10. tämän kuun lähtöpaino oli 68.7 kg, maanantaina kuukautisturvotus käytti lukemat 69.3 kilossa, mutta nyt ollaan lähempänä 68 kuin 69 kiloa, joten tästähän flunssaisin, räkäisin aivoin saa vain lisäinnostusta projektilleen. Kyllä se 60 kilon alitus tulee vielä, tuleehan!!!
No ei nuolaista ennen kuin tipahtaa ja pidetään nämä töppöjalat ihan vaan maan kamaralla. Mutta ihanaa huomata hiljalleen tulevan pientä edistymistä ja se jos mikä kannustaa eteenpäin, ihanaa! Antaa vaan sataa ja myrskytä, nenän vuotaa, mä olen iloinen!

Vajaan parin tunnin päästä olen lähdössä kuuntelemaan Christer Sundqvistin luentoa Aivot ja ravinto. Christerhan kirjoittaa suosituinta terveysblogia Veteraaniurheilija. On mielenkiintoista päästä kuulemaan häntä livenä ja varmastikin oppimaan ravitsemuksesta taas jotain uutta. Ravitsemus aivojen kannalta onkin vieraampi lähestymistapa asiaan. Toisaalta monilla lisäaineilla sanotaan olevan muistia heikentäviä vaikutuksia, joten varmasti myös aivojen kannalta lisäaineettomuus on hyvästä. Eli, luulisi ruuan laadukkuudesta ja kemikaalittomuudestakin luennolla kuultavan.

Kävin mun entisen työkaverin kanssa lounaalla. Hän halusi kiinalaiseen, ja koska aikaa oli niukasti, suostuin. Nyt on todettava kuitenkin, että olen huonovointinen ja suussa maistuu natriumglutamaatti. Jätin annoksestani puolet syömättäkin. Ei vaan mahtunut eikä maistunutkaan. En todellakaan väitä, että kiinalainen ruoka olisi aina huonoa tai pahasta, mutta nuo pikaeväät ei kyllä laadulla pääse juhlimaan. Ja mä tunnun aina vaan reakoivan voimakkaammin ja voimakkaammin ei-hyviin ruokiin. Johtuuko siitä, että lisäaineiden välttely
on tuonut paljon paremman olon ja nyt sen eron todella tajuaa/tuntee kropassaan, kun saa lisäaineshokkihoitoa kropalleen. Että ei muuta kuin jatketaan valitulla ja paremmaksi havaitulla tiellä: lisäaineet minimiin ja pikaruokaloiden ovet pysyköön kiinni. En oikeasti halua tällaista oloa mikä nyt minulla on. Ystävät, kyllä lähden ulos syömään, mutta teen toisenlaisia valintoja ruuan suhteen, eikä teidän tarvitse ottaa siitä stressiä. Ja nyt keitän mukillisen vihreää teetä!

Ruokaa luomukanasta luomuviikkoon :D

Hyvää luomuviikkoa blogisiskot ja veljet!

Olen viikon teeman mukaisesti valinnut kaupassa käydessäni mahdollisimman paljon luomutuotteita jo pidempään. Kertakerralta tuntuu luomutuotteita tipahtelevan kärryyn lisää. Valikoima selvästi koko ajan laajenee, ja hyvä niin. Kun olen lukenut kirjat Petos lautasella ja Aitoa ruokaa sekä lehtikirjotuksia lisäaineista olen viime aikoina tuntenut ruokakaupassa suoranaista ahdistusta. Välillä en oikein tiedä mitä haluaisin ostaa, mistä tuotteista haluaisin kulloinkin kuulla ne karmeat tosiasiat… On todella pöyristyttävää miten paljon tuotteet pursuaa lisäaineita ja todella pohdituttaa onko se ihan välttämätöntä. Tarvitseeko tuotteiden säilyä kuukausitolkulla, jopa vuosia? Onko tarpeen tunkea väriaineita, jotta tuote näyttäisi paremmalta ja ehkä suorastaan epäaidommalta? Onko nykyisen kuluttajan käsitys aitoudesta vääristynyt, kadonnut? Kerroin aamulla taksikuskille meneväni ostamaan luomukanaa. Kuski kysyi ”mitä se on” ja ”miten se eroaa normaalista kanasta”. Onko kuluttajalle ”normaali” kana tuo tehotuotettuvroiler? Onhan se paljon edullisempaa ja helppotöisempääkin.

Noh, Itiksen Cittarissa pyörimme aikamme luomukanaa etsien, lopulta se löytyi perimmäisestä nurkasta pienestä pakastealtaasta. Ei mitään mainosta tuotteesta. Ihan kuin se olisi laitettu puolipiiloon, ettei sitä monikaan edes huomaisi 🙁 Pakasteesta löytyi suomalaista luomukanaa Pajuniemen toimittamana kilohintaan 10.90 € ja saksalaista luomubroileria hintaan 15.90 €. Kanat oli kokonaisina luineen päivineen. Luomukana oli paljon pienempi kooltaan eivätkä lihakset olleet jättikokoisia. Liha oli tehotuotettuun verrattuna paljon kiinteämpää, tiiviimpää. Loppujenlopulta syömistä oli aika vähän, mutta nautin lisäaineettomuudesta ja ei-tehotuotetusta ruuasta! Se tuntui hyvältä. On kyllä pakko tunnustaa, en ole ikinä laittanut ruokaa kokonaisesta kanasta. Laitoimme sen uuniin jonkun ohjeen mukaan. Vähän liikaa kuivahti. Uskon kuitenkin oikean valmistustavan löydyttyä luomukanasta saa oikeasti herkullista ravintoa.

Tänään tulee uusintana ykköseltä 22.45 Prisma, jossa aiheena Lisäaineet lautasella. Ruokatoimittaja ottaa selvää ovatko lisäaineet niin vaarallisia mitä väitetään. Ilmeisesti jaksossa paneudutaan nyt erityisesti väriaineisiin. Sarja on kolme-osainen ja ens maanantaina nähdään toinen osa. Käsittääkseni Prisma on nähtävissä myös Yle Areenalla.

Huomisessa Silminnäkijässä kakkosella 22.05 aiheena on miksi vauvanruokiin saa laittaa enemmän lisäaineita kuin koiranruokiin? Että ei muuta kuin telkun ääreen keräämään lisää ahdistusta lisäaineista 😉 Tieto lisää tuskaa, mutta silti haluaa tietää enemmän!