Julkaistu

Loppukevään ja kesän käsitöitä

Tänään avustajani napsi valokuvat uusimmista valmistuneista neulomuksista ja käsitöistä, joten pitkästä aikaan teksti saa lisämaustetta valokuvien muodossa.

Käsityöharrastuksenihan on roihunnut nyt puolisentoista vuotta. Joskus aikaisemminkin olen jotain pientä neuloskellut töiden yleensä jääden kesken. Nyt niin ei enään kuitenkaan käy. Selvästi syksy ja talvi on aktiivisinta käsityöaikaa. Viime kesänä työt seisoivat keskeneräisinä ties miten pitkään, syksyn tullen into taas palasi ja samanlaisia inspiraatiokatkoksia ei ole tullutkaan. Toki välillä menee viikko tai pari ilman kosketusta käsitöihin, mutta tänä kesänä valmiitakin töitä on syntynyt.

Inspiraatio joskus katoaa vuodenajasta riippumatta, iskee alemmuuskompleksi. On olo etten osaa tehdä mitään hienoa, että työni on tavattoman yksinkertaisen tylsiä. Tuollaisen olon iskiessä on parempi hetki antaa töiden levätä ja palata niihin taas kun järkikin on palautunut päänuppiin. Halu oppia koko ajan jotain uutta on valtava, joten varmasti työnikin monimutkaistuvat ja monipuolistuvat. Olen joka tapauksessa onnellinen, että olen löytänyt käsillä tekemisen ilon, kokenut onnistumisia käsitöiden parissa, tutustunut ihaniin ihmisiin käsitöiden myötä jne.

Ennen keittiöremonttia harputtelin tuttavan pojalle sinisen pehmoisen kaulaliinan. Poika toivoi tuota pehmeyttä 🙂 Novita Rustika (51%villa 49%akryyli, puikot7-8, käsinpesu) Kaulaliina on tehty harpulla. Edellisestä harpulla tehdystä työstä olikin aikaa, sillä edellinen työ taisi olla marraskuussa tekemäni huivi.

Tuolloin huhtikuussa opettelin koirien vetolelun tekoa munkinnyöritystekniikalla. Ontelokude kävi käsiin, poltti hankautuessaan ihoon, joten vetolelun teko oli kovin hidasta. Nyörittelin aina muutaman solmun päivässä mökillä ihon parkkiintuessa tai tekniikan parantuessa, sillä lopulta kädet kestivät tehdä huomattavasti useampia solmuja kerrallaan kuin alkuunsa.

Kotiuduttuani Oton kanssa kurssilta rentouduin mökillä lammen rannassa istuen ja Wilbur Smithin kirjaa Valkoiset miehet kuunnellen. Samalla syntyi korinpohjaneuloksella tilaustyönä tuubihuivi. novita Sylvia (86%villa 14%silkki, puikot7-8, käsinpesu) 8mm pyörö/120silmukkaa/korinpohjakuvio 1-4 kerros: *3o, 3n* 5-8 kerros: *3n, 3o* Tein samanlaisen huivin tilaustyönä huhtikuun alussa ja sain toisen tilauksen esiteltyäni täällä huhtikuun postauksissa edellisen kerran valmistuneita töitä. Tuolloin huivista tuli ystäväni toivomanlainen, saas nähdä miten tämän käy.

Tein toukokuun opaskoirakurssilla tuubihuivin 8mm pyöröllä, sadalla silmukalla neuloen koko aika oikeaa ja mökillä kesäkuun alussa samoilla langoilla, mutta nyt tasona kasin puikoilla 31 silmukalla aina oikein. Lopuksi päät yhteen. Tällaisen tein viime jouluna lahjaksi ystävällenikin. Nyt minua kiinnostaa kumpi neulos miellyttää teitä lukijat enemmän? Jos kuvista nyt mitään pystyy sanomaan. yhtä aikaa neulottu novita Rose petroolinsininen (70%akryyli 30%villa, puikot 5) ja sinisenkirjava novita Silmu (36%mohair 33%polyamidi 31%akryyli, puikot 7 tai 8, käsinpesu)

Lisäksi olen kesän aikana näpertänyt jonkin verran kahvipussien parissa, neulonut valokranssiin neulomuksen, aloittanut Ampitus-kaulurin sekä mini bonchon. Ja nyt on keritty vyyhdistä lanka Revontuli-huiviin, joten syksy tulla saa 😀 Eilen tuntui ihan kauhistuttavan syksyiseltä :O, mutta tämän päivän aikana taidettiin saada kesä takaisin 🙂

Julkaistu

Hurmaava kevät – puutarhahommia mökillä

Kun Harmaakuono ja äiti oli saatu kyytiin keskiviikkoaamuna (8.5.) ajelimme mökille, jossa nautimme lammen rannalla kahvit ja teet. Ilma lämpeni hyvää vauhtia ja lintukonsertto oli hurmaava. Lähdimme kuitenkin ostamaan omenapuita, marjapensaita, kukkia istutettavaksi ja kylvettäväksi. Lannotteeksi kanan kakkaa, puutarhasakset yms. muuta pientä tarviketta löytyi myös ostoslistalta. Ja onneksi ostokset teimme Mäntsälässä eikä täällä Pk-seudulla. Säästimme ison euromäärän.

Ostosten jälkeen uusi kahvitteluhetki ennen kuin ystävämme, joka kyyti meitä lähti jatkamaan matkaansa. Me jäätiin ihailemaan äidin kanssa kevättä. Lammessa sammakot parittelivat ja välillä nousivat kurnuttamaan äänekkäästi. Käki kukkui jatkuvasti ja lintujen viserrys, piipitys, liverrys huumasi meidät. Äiti leikkasi vanhasta karviaispensaasta huonot oksat pois kuten myös mustaherukkapensaastakin. Uudet sakset olivat hyvät. Harava myös heilui innokkaasti. Valmistin meille parmesa-salaatin ja äiti oli jo kotona kietonut tankoparsaan pekonia, jotka paistettiin pannulla. Istuimme lammen rannalla keväästä nauttien hyvän ruuan äärellä. Punaviinikin maistui niin hyvältä ilta-auringosta nauttien. Illan mittaan pihapuuhastelua ja suunnittelua mihin mikin kasvi istutettaisiin.  Amppelikukka löysikin jo paikkansa terassilta.

lumihiutalekukkaa sekä kerrottu miljoonakello

Vasta kymmenen jälkeen maltoimme mennä sisälle juomaan iltateetä. Tuntui kuin kevät olisi kerralla räjähtänyt syliimme ja sydämiimme. Ei vaan voinut mennä sisälle ennen kuin alkoi palella kunnolla 😀 Jääkiekostakin ehdimme nähdä vain viimeiset kymmenen minuuttia. Jotenkin ei vaan jaksanut kiinnostaa. Luonnosta nauttiminen oli paljon tärkeämpää. Ja kyllä koko päivän ulkoilun jälkeen uni maistui hyvältä.

Aamulla avokki saapui mökille meidän lopetellessa aamupalaa ja taas ulos, jossa vierähtikin aika lähes kellon ympäri. Avokki ryhtyi kaivamaan kuoppia kahdelle omenapuulle. Maa on kivikkoista ja etenkin toisen kuopan kohdalla kivi yritti ottaa voiton avokista. Melkoisen äherryksen jälkeen kivi nousi ja avokki saattoi huokaista.

 

Avokin ähertäessä omenapuiden kuoppien kimpussa me äidin kanssa haravoimme kasvimaalla. Sain melkein heti rakon käteen, laastaria ja homma jatkui 😀 Mulla oli rautaharava, jolla vetelin  sammaleetkin lammen rannalta siivotessamme rantaa kasvimaan puolelta. Avokki ja äiti vähän nauroivat innolleni, mutta pitäähän sitä tuntea haravassa konkreettisesti, että tekee jotain hyödyllistä 😀

Tilasimme edellisviikon alussa multaa Netraudasta ja jouduimme vähän jännittämään tulisiko säkit ajoissa vai ei. Onneksi rekka ajoi mullat paikoille torstaina. Jo omenapuiden istuttaminen vei melkein kokonaan toisen säkeistä isojen kivien takia.


Omenapuu Maikki


Omenapuu Valkeakuulas


Mökkireissun ainoan aterian söimme sisällä omenapuiden istutuksen jälkeen. Istutuksen aikana tuli sadekuuro, joten katoin sisälle. Äiti paistoi silakkapihvejä. Valmistin meille katkarapusalaatin ja grilliin perunanyyttejä.

Aamupäivällä ennen haravointia äiti istutti kivikkokasveja ja kylvi sekä kehäkukkaa että auringonkukkaa samaan kukkapenkkiin. Kivikkokasvit vielä kovin pieniä ja vaatimattomia, joten näkyvät huonosti.

Ilma kirkastui, joten ruokailun jälkeen nautimme kevätillasta ulkona avokin lämmittäessä saunaa. Oli rento ja hyvä olla. Lintukonsertto huumaava ja Harmaakuono energinen, saihan se vihdoinkin olla vapaana valvotusti. Hammasoperaation vuoksi vapautta oli rajoitettava. Kepit kiinnostaa liikaa.

Puulämmitteinen sauna ja saunatauot mökin kuistilla on parhautta kerrakseen. Menihän se lähes puolille öin ennen kuin päästiin iltateen keittoon ja yöpuulle. Ja arvaattekin varmaan, uni maistui nytkin erittäin hyvin 🙂

Perjantai kului myös ulkona. Avokki kaivoi herukkapensaille kuoppia minun haravoidessa nurmialuetta ja äidin hääriessä  kukkaistutusten parissa.  Sää oli ihanan lämmin ja meillä onnellinen olo.  Taukoakin maltoimme sentään pitää alkuiltapäivästä kuten edellisenä päivänäkin. Keittelin kahvit ja teet sekä laitoin tarjolle leipää ja jälkkäriksi suklaariisikakkuja. Kyllä vaan ruoka maistuu ulkosalla niin mahtavan hyvälle 😀

 Nämä valokuvat eivät varmasti ole kovin näyttäviä, koska istutukset ovat vielä niin pieniä taimia, mutta tässä kuitenkin kasvimaan viereen istutetut herukkapensaat.

Perhe-herukkapensas

Kaksi Mortti -mustaherukkapensasta

Punaherukkapensas

Vielä ennen ruokaa istutettiin syysleimut

Äidin mukaan vanhan ajan hieno kukka. Saas nähdä millaiseksi kasvaa…

Valmistin grillattavaksi peruna- ja bataattinyyttejä, tein kylmäsavulohi-katkarapu-kermaviilidippiä ja tarjolla oli loput edellispäivän katkarapusalaattia. Lisäks herkuteltiin taasen tankoparsalla pekoniin kiedottuina. Ei ollut avokin mieleen. Parsa on pahaa, ennen kaikkea sen koostumus vastenmielinen.

Eihän sitä iltaa osattu viettää istuskellen vaan avokki ryhtyi tekemään puukehikkoa kirsikkatomaattien taimille.

Ja kokeilinpa minäkin naulaamista. Edelliskerrasta onkin aikaa, mutta kyllä naula puuhun upposi kun uskalsin vaan tarpeeksi napakasti naputtaa 😀

Pitkiin ruukkuihin kylvettiin tammenlehtisalaattia sekä rukolaa. Pyöreisiin pinaattia ja sitruunamelissaa. Aiemmin esikasvatin kolmeen ruukkuun pasillikaa, jotka jäi kuvasta puuttumaan.

Äiti otti tuolloin perjantai-iltana muutaman pihakuvan. Syksyllä tehty sipulipenkki, lampi kevätillassa, Harmaakuono toipilaana sika suussaan ja nuotiopaikka

Lopulta maltoimme lopettaa päivän työt, mutta ulkona istuskelusta jäimme vielä nautiskelemaan. Suomen jääkiekko-ottelusta näimme taasen viimeiset minuutit keitellessäni iltateetä. Teen jälkeen aika nopeaan uni hiljensi puutarhurit ja uni maistui makoisalta 😀

Lauantaiaamusta touhuaminen jatkui. Avokki kaivoi vadelmapensaille kuopat sekä hortenssialle oman paikkansa. Istutimme äidin kanssa kirsikkatomaatit ja kylvettiin herneet isoon purkkiin tomaattien viereen. Valitettavasti tomaattikuva epäonnistui, mutta kehikkoon mahtuu pari taimea lisää tomaattia ja vaikkapa paprikaa etuosaan kolme.

Vadelmapensaat

Ja napsasipa äiti vielä kuvan raparpereista, jotka kasvoivat hurjasti muutaman päivän aikana

Oli huippuihanat päivät mökillä ja oli ihanaa nähdä äiti niin innostuneena
Vielä ennen äidin kotiin lähtöä innostuimme avokin kanssa haravoimaan

Olimme kaikki aika väsyneitä, joten äidin levätessä kotonaan me avokin kanssa rentouduimme mökillä. Saunoimme, nautimme auringosta, söimme grilliruokaa ja kävimme kävelemässä. Sunnuntai-iltana kastelimme istutukset ja siivottiin mökki. Maanantaiaamuna oli aika palata kaupunkiin arkisiin askareisiin. Huomenna pääsen täältä Iiriksestä viikonlopuksi Oton kanssa pois ja suuntaamme mökille. Odotan jo innolla koirien kohtaamista ja rentoutumista mökkimaisemassa luonnon keskellä. Samalla pääsen tutkailemaan mitä istutuksille kuuluu. Avokki on kyllä niitä hoitanut mun ollessa Tallinnassa ja täällä.

Nyt taitaa olla aika mennä syömään ja sen jälkeen taasen Oton kanssa treenilenkille. Aamupalan jälkeen käytiin päivän eka harjoitus, mutta kurssitunnelmista taas omana postauksenaan.

Julkaistu

Viimeisimmät valmistuneet neulomukset

Kahden ponchon neulomisen jälkeen minuun iski hetkellinen neuloosittomuus. Sukkia neuloskelin vähän eteenpäin ja koetin opetella patenttineulosta sitä oikein oppimatta. Noh, patentti muhii ja senkin aion vielä oppia 😀 Niin, ja virkkaamisen. Sitä pääsinkin viime viikolla kokeilemaan eikä se mahdottomalta vaikuttanut. Haluaisin virkata mökille istuinalustoja ontelokuteesta.

Pääsiäislomalla neuloosi teki paluun täydellä voimalla ja mökillä syntyi tämä vihreä pörröinen tuubihuivi

Lanka: Brazilia New Fashion (50%polyesteri, 50%polyamidi,  puikot 4.5-5.5, 30astetta hienopesu)
Täyttä keinokuitua siis. Ostin langan Riihimäen Vahinko-kaupasta viidellä eurolla paketti, jossa 10 50g kerää. Huiviin taisin käyttää vajaat kolme kerää. Silmukkamäärästä ei hajua, mutta huivi menee kaulaan kaksinkerroin. Neulos koko ajan oikeaa. Neuloin 3.5mm pyöröpuikolla ja neulos aika harvaa, ainakin minun käsialallani.

Ensinmäisestä ponchosta jäi Teddy-lankaa pari kerää, joten mökillä innostuin vielä alottamaan toisen tuubihuivin.

Tein huivin sadalla silmukalla 8mm pyöröpuikolla
1-2 kerros: *1o, 1n*
2-4 kerros: 100 o
Neulokseen tuli mukavan tuntuisia nypyjä 😀 Teddyhän on Novitan lankaa (45% villaa ja loput keinokuituja).

Novitan lankaDelissä shoppailun jälkeen syntyi korinpohjaneuloskuviolla tehty tuubihuivi. Eräs ystäväni tilasi minulta vaalean tuubin. Tapaan hänet viikolla myöhemmin. Saas nähdä tuliko huivista toiveiden mukainen.

Lanka: novita  Sylvia (86%villa, 14%silkki,  puikot7-8, käsinpesu)
8mm pyörö/120s/korinpohjakuvio
1-4 kerros: *3o, 3n*
5-8 kerros: *3n, 3o*
Langan paksuus vaihtelee, on mukavaa ja helppoa neulottavaa. Neuloin kasin pyöröllä. Taidan olla erikoistunut näihin kasin puikoilla tehtyihin neulomuksiin 😀
Lankadeliin menon syynä oli Crystal-lanka. Jo vuosi sitten harputtelin ihan liian paksua ja leveää kaulaliinaa, harjoittelin raitojen tekemistä, ja kas työn edistyessä langan paksuus muuttui täysin, siitä tuli huomattavan ohutta. Tuolloin en ollut vielä niin  tietoinen lankajutuista, joten työ laatikon pohjalle odottamaan aikaa parempaa. No Silmukkasiskomiitissä tuli aika parempi, esittelin lankaa ja lankadeliin vei Siskojen tie.  Viallisen tummanruskean langan tilalle sain punaista kaksi kerää. Ruskeaa kun ei enään ollut.  Käsissä pitkä pätkä kaulaliinaa, ei kuitenkaan tarpeeksi pitkä. Siskotpa keksi, että tekeleestä tulee kassi.
Lanka: Novita Crystal (51%akryyli 18%mohair 18%polyamidi 13%polyesteri,  puikot 10 tai 12, käsinpesu)
 Siskojen avustuksella kaulaliinasta tuli olkalaukku. Läppä on ohuempaa viallista Crystallia, olkahihna on virkattu. Laukkuun voisi vielä lisätä napin. Niitähän teimme maaliskuun alussa olleessa miitissä.

Siskot olivat ostaneet Kädentaito-messuilta kotiuunissa poltettavaa savea. Ehkä savelle on jokin hienompikin nimi. Meillä oli kuvioiden tekemiseen mm. pätkä ketjua, pitsiliina… Hauskaa oli, vaikka minusta tuntui nappieni olevan tylsän yksinkertaisia 😀 No nyt niitä mulla on tallessa polton jäljiltä ja toivottavasti ainakin osalle keksin tai keksitään käyttöä. Olkalaukku voisi olla yksi kohde 😀
En ole viime syksyn jälkeen tehnyt harpulla mitään. Eilisiltana aloitin sinisen kaulaliinan, jota ystäväni poika on toivonut. Valitettavasti ei taida keskiviikoksi valmistua. Silloin pääsen opettelemaan koiran vetolelun valmistusta.  Eli, koko ajan jokin käsityöprojekti on meneillään. Huolehdinkin jo, että keittiörempan aikana (purku alkanee 26.4.)  langat ja käsityötarvikkeet täytyy saada paikkaan mistä ne on helppo ottaa aina kun uutta lankaa tarvii. Eihän toki käsityölaatikot ole keittiössä, mutta joudumme suojaamaan pölyltä myös olkkarin kalusteet. Lattian laatottaja on onneksi löytynyt, nyt odotellaan sähkäriltä vastausta ottaako homman hoitaakseen. Näin etenee remppa-asiat mun neuloosihuuman keskelläkin 😀  Hieno homma!
Julkaistu

Aurinkoinen miniloma

Upeiden säiden johdosta saimme toisen talviloman lyhyemmän, mutta ehkäpä sitäkin tehokkaamman. Lähdimme nimittäin pääsiäisen viettoon torstaiaamuna kotiutuen maanantai-iltana. Mökillä vietimme ihanan pidennetyn viikonlopun.  Miten aurinko ja keväthanget voikin tuoda niin paljon energiaa ja hyvää mieltä, endorfiini jyllää.  Joka päivä teimme kahden-kolmen tunnin lenkkejä.  Torstaina kävelimme katsastamaan vieläkö lumikenkäily on mahdollista, ja olihan se, joten muina päivinä lumikengät jalkaan ja menoks.

Olen varmaankin niin etelä-suomalainen kaupunkilaistyttö, että tuntui oudolta maaliskuun viimesinä päivinä harrastaa talviliikuntaa, kävellä järven jäällä jne. No onhan nyt ollut kylmä kevättalvi, mutta aurinkoinen. En kyllä kovin nopeaan muista olenko koskaan kulkenut lumisessa metsässä, kävellyt järven jäällä täällä etelässä maaliskuun loppupäivinä. Joka tapauksessa ulkoilu oli huippuhauskaa ja energiaa antavaa. Millään ei olis malttanut mennä sisälle ruuan valmistukseen. Olisi vaan tehnyt mieli nauttia ulkona auringosta ja mahtavasta säästä.

Sunnuntaina oli lämpimin päivä, joten harjasin Harmaakuonon mökin edustalla. Joimme ennen reippaalle lenkille lähtöä teet kera suklaariisikakkujen kanssa. Aurinko lämmitti ja lumet suli.

Selvästi lumikenkätaidot ja kenkäilykunto on talven aikana parantuneet. Kuljimme paljon moottorikelkkareittejä pitkin. Välillä jälki oli jäätiköllä, välillä kuhmurainen, kuoppainen möykkelikköä. Vauhti huonoissa kohdissa ei pudonnut niin paljoa kuin edelliskerroilla. Myöskin lihasväsymystä ei tuntunut laisinkaan. Perjantaina ja lauantainakin käveltiin myös pellolla ja suolla missä upotti moottorikelkkauraa enemmän. Valitettavasti gps-matkamittari toimi todella huonosti. Se katkesi monta kertaa, liikaa katvealueita kaiketikin. Olisi ollut mukavaa tietää kuinka paljon kävelyä tuli päivien aikana.

Iltaisin ruuan laiton ja aterioimisen jälkeen mukavaa ja rentoa oleskelua. Kahtena iltana saunoimme. Hiukan nukuksissa ollut käsityöintokin heräsi ja perjantai-iltana urakoin leikkelemällä kuutisenkymmentä kahvipussia neljään osaan taitosten tekoa varten.

Aikas hidasta puuhaa, joten pitihän sitä välillä nauttia siemenrieskasta johon lisäsin nokkosta – herkullista 😀

Jos pussien leikkaaminen tuntui hitaalta, niin hidasta vasta olikin suikaleiden taittelu. Sunnuntaina sain aikaan reilut parikymmentä taitosta.

Kahvipussitouhujen lisäksi neuloosikin keräili voimiaan. Lauantai-illan aikana neuloin vihreän tuubihuivin, jonka sunnuntaina jo päättelinkin.

Maanantaina ehdin aloittamaan Teddy-langasta Yönsininen-punaliilatuubihuivin. Mulla jäi pari kerää ponchosta lankoja, joten ajattelin saaduksi tehtyä tuubin.

Ja varmasti rakas Harmaakuono nautti olostaan. Hölkytteli mukanamme vapaudesta nauttien. Arvatenkin oma talja oli iltaisin paras paikka.


Aurinko, raikas kevättalvi, luonnossa liikkuminen, rentoutuminen hyvää ruokaa valmistaen, käsitöitä tehden, saunoen 🙂
Virkistää, piristää, antaa lisäenergiaa, joten arkeen paluu on tapahtunut ja erinäisiä suunnitelmia tehtynä, joten tervetuloa KEVÄT!

Julkaistu

Mökkitunnelmaa valokuvin

Harmaakuonon eläköityminen lähestyi taas yhdellä askeleella, sillä opaskoirakoulun johtavan kouluttajan kanssa soittelimme toisillemme ristiin. Mulla oli asiakas ja henk.koht. puhelin soi yläkerrassa. Jostain syystä tiesin soittajan, vaistosin sen. Kuulostaa pöljältä, mutta silti… Noh, hoidon jälkeen kiiruhdin kuuntelemaan vastaajaan jätetyn viestin. Ehkä hivenen vaivautunut tai oikeammin ehkä tunnesyistä varovainen soiton syyn informointi. Harmaakuonon vointia jne. Kyynel nousi väkisinkin silmään sitä kuunnellessani. Asia alkaa tulla vain konkreettisemmaksi ja konkreettisemmaksi. Soitin takaisin hetken hengiteltyäni ja keräiltyäni itseäni kasaan. Nyt kouluttajalla oli kiire, tahtoi tietää laittaako nimeni jo kevään listoihin koiran vaihtajien joukkoon. Sovittiin, että voi laittaa ja että soittaa minulle uudestaan huomenna, haastattelee paremmin. Seuraavaan asiakkaaseen oli vaikea keskittyä enkä saanut iltapäivällä kirjoitettua raporttia, jonka kirjoitus on loman takia jo muutenkin viivästynyt. En vaan kyennyt. Harmaakuono pötkötteli olohuoneen pöydän alla ja sitä rapsutellessani tassutti kättäni vastaukseksi.

Mutta nyt tämän postauksen aiheeseen, valokuviin 🙂
Vielä en ole saanut kuvailuja viime viikon kuviin, mutta sunnuntai-iltana putkahti joulukuvien kuvailut. Älkää säikähtäkö, en ala esittelemään näin maaliskuussa tontun ja muiden jouluhössötysten kuvia, mutta muutama kuva ansaitsee paikkansa täällä…

Aatonaattona kävelimme mökkitietä pitkin yllämme minun Kädentaitomessuilta ostamat jakkivillatakit joissa fleesevuori. Ostin takin avokille 4v kihlapäivälahjaksi ja samalla ihastuin itsekin. Takit on olleet todella loistohankinta mökkielämään. Tuolloinkin pakkasta oli reilut kymmenen astetta ja hyvin tarkeni.

Retkemme tarkoitus oli etsiä kuusen oksia tuoksua mökkiin tuomaan. Mökissä ei kuuselle tilaa, joten tyydyimme oksiin 😀

Aattoiltana nautiskelimme saunan jälkeen jouluaterian pitkän kaavan mukaan. Välillä pidimme taukoja antaen toisillemme lahjoja.
Ja tottahan toki Harmaakuonokin sai omansa.

Ja kun matot myllätty vokin pehmoa alkaa pureskella 😀

Lopuksi täytyy hehkuttaa vielä, mökillä tekemäni poncho on nyt valmis. Aa eilen viimeisteli sen ja teki siihen hapsut. Tänään se oli mulla illalla luennolla ja kaveri kommentoi sen olevan ihanan lämpimin väreillä neulottu. Kuva on tulossa tännekin 🙂

Julkaistu

Valmistuneet neulomukset

Kropassa on ihana liikkumisen jälkeinen olo. Päivä on ollut lähes täydellinen, juuri sellainen mitä talvimökkeilyltä haluankin. Puoleltapäivin lähdimme lumikenkäilemään. Kävelimme moottorikelkan ajamaa uraa pitkin metsässä. Harmaakuono hölkytti edellä uraa pitkin välillä tullen kepin kanssa vierelle tai taakse polvitaivetuntumaan tassuttelemaan. Selvästi huomaa, että koira välttelee upottavia hankia. Ennen ei menoa paljon hanget hidastaneet. Matkan taittuessa aurinkokin tuli pilvien takaa paistamaan. Lopuksi päätimme mennä pellolle kävelemään jonne Harmaakuono ei tullut, jäi tassuttamaan tien vierusta pitkin. Pellolla oli ojia ja humpsahdin sellaiseen. Ja arvatkaapa kuka kipitti luokseni hankea uhmaten, mun oma ihanuus Harmaakuono. Se läähätti ja tökki kuonollaan. Ylös pääsy oli hankalaa upottavan lumen vuoksi. Lopulta kuitenkin pystyyn ja matkaa jatkamaan. Harmaakuonoakin hanki upotti ja sille tuli hätä. Se olikin se mikä jättää pienen epätäydellisyyden päivään. Sydämestä riipaisi aika tavalla. Toinen niin surkeana alkoi vikisemään 🙁 Avokki auttoi Harmaakuonon pois hangen syleilystä ja saimmekin koira kävelemään meidän jälkiä pitkin. Jostain syystä avokki valitsi reitin, joka oli yhtä helvetin ryteikköä. Siellä oli vaikea kulkea upottavassa lumessa risujen, puiden keskellä samalla ankaran huolen painaessa mieltä Harmaakuonon jaksamisesta. Lopulta oltiin kuitenkin mökin pihalla ja arvatkaapas mitä Harmaakuono teki? — haki kepukan ja halusi sitä heitettävän.

Lohi savustuspussiin ja uuniin. Ennen lähtöä olin tehnyt ison salaatin, joten kalan paistuessa aloittelin uuden ponchon neulontaa. Edellisen sain viime viikolla valmiiksi.

Ohjeen löysin Novitan sivuilta nimellä Joustinneuleponcho.
Ensin luodaan 60 silmukkaa 8mm puikolle, neulotaan *2o, 2n* kunnes kaulaosa on halutun korkuinen. Vaihdetaan 5mm pyöröön ja jatketaan kunnes työ on n. 20 cm. Taas vaihdetaan puikko 8mm ja tehdään levennykset aina oikeilla silmukoilla oikean raidan molemmille sivuille. Levennyksien jälkeen jatketaan *4 o, 2 n*. Myöhemmin tulee vielä kaksi levennyskerrosta, eli neulotaan *6o, 2n* ja vikan levennyksen jälkeen *8o, 2n*. Ohjeessa on vielä, että voi tehdä alareunaan hapsut. Kuten huomaatte, en tehnyt 🙂
Lanka: teddy (45%villa 30%polyamidi 25%akryyli,  puikot 7-8, käsinpesu) Tiedot vyötteestä.
 
En ole vielä päättänyt mitä poncholle teen. Alkuun pidin Teddy-langasta, mutta nyt se tuntuu käteen ehkä vähän liian keinokuituselta. Kaikki, jotka ovat ponchon nähneet ovat pitäneet sen pehmeydestä ja ulkonäöstäkin. Tässä tuli samalla eka työ missä uskalsin tehdä raitoja. Oli mulla mittakin, mutta mittausperiaate oli vähän sinnepäin tyyppistä toimintaa.

Mun asiakas halusi punaisen tuubihuivin, joten neuloin tammikuun alussa hänelle sellaisen. Tämäkin on Teddyä.  Ensinmäinen ”virallinen” tilaustyö 😀

Puikko: 8 mm pyörö
116 silmukkaa
1.       kerros: *1o, 1n*
2.       2. kerros: 116 oikeaa
Ja vihdoinkin olen saanut avokin kaulurin valmiiksi. Sen kanssa tappelin huolella. Ja valitettavasti alussa levennyksistä ei tullut kovinkaan edustavia, ihan liian isoja reikiä. Ihme kuitenkin tapahtui ja muutama viimesin levennyskerros sujuikin paljon paremmin ja se näkyy työssä. Se myös tuntuu… Mutta kauluri siitä vihdoin syntyi, huoh!

No ehkä rumat levennykset ei kaulassa niin hirveästi näy. En tiedä oliko ponchon teosta apua. Tuli siinä treenatuksi leventämistä paksummalla langalla ja puikoilla, vai muutenko se vaan yht’äkkiä napsahti kohdilleen…

Lanka: Merino (100%merinovilla, 30asteen pesu, 3-3.5 mm puikot)

Kaulurin ohjehan löytyy Lankakomero-nimisestä blogista nimellä Ambitus-kauluri. Alkuperäisessä ohjeessa luotiin 116 silmukkaa, avokki halusi kuitenkin kaulurista napakan, joten lähdin liikkeelle 96 silmukalla.  Itselleni tuo on aivan liian tiukka. Inhoankin kaikenmailman kuristavia pooloja tms. Siksi ehkä nuo tuubihuivit sopiikin mun makuun paremmin. Haluan tehdä tuollaisen kaulurin kuitenkin toistekin, sillä haluan tietää kykenenkö tekemään levennykset siihen paremmin heti alusta lähtien.

Tuon kauluri-projektin ollessa käynnissä mulla piti olla ”hätävaratyö” Neuloin huivin

Lanka: Rosarios4 Loopy (85%mohair 10%akryyli 5%polyamidi, käsinpesu, puikot7)
29 silmukkaa aina oikein

Että näin. Sukkaprojekti etenee. Toisessa sukassa on jo kantapää ja toisessakin vähän vartta. Täällä mökillä on tarkoitus tehdä joustinneuleponcho Lang yarns Kim-langasta. Mulle jäi suklaanruskeasta tuubista lankaa yli ja haaveilin jo tuolloin tehdä tuosta langasta ponchon. Käytiin Aa:n kanssa ostamassa mulle lisää lankaa, tummanruskeaa ja punaista. Sit seuraavaksi haluaisin opetella patenttineuleen. Ohjeita olenkin tutkinut, mutta luiseen kalloon ei mahdu langan nosto puikolle-jutut, mutta ehkäpä vielä senkin tajuan kun joku näyttää kädestä pitäen.
Vielä tästä päivästä. Lumikenkälenkille tuli mittaa Gps:n mukaan 10.8 km. Ryteikössä vauhti putosi surkeaksi, mutta ulkoilu on ihanaa. Illalla käytiin kävelemässä liki neljän kilsan lenkki tuota mökkitietä pitkin. Pakkanen kiristyi alkuillan aikana 12 asteeseen, joten sai pukeutua kunnolla talvikamppeisiin. Mutta loistopäivä on ollut: ulkoilua reippaillen, hyvää ruokaa, neulomista ja tietysti yhdessä oloa avokin kanssa.

Julkaistu

Mökkeilyä

Sunnuntaina hivenen sateisena iltana tuntui hyvältä saapua lämpimään mökkiin, jossa avokki odotti valmiin ruuan ja lämmitetyn saunan kanssa. Hektiset kaksi messupäivää takana, joten hiljaisuus ja luonnon rauha helli mieltä sateen hiljaa ropistessa. Hyvä ruoka ja sauna, iltateehetken jälkeen olikin aika kömpiä puhtaiden lakanoiden väliin

En tiedä miten paljon näistä kuvista huomaa muutokset, mutta ainakin vuodenaika on vaihtunut 😀

Juhannuspäivä

Tuolloinhan meillä oli vielä laituri 😀 Se otti ja hajosi ystäväpariskunnan vieraillessa mökillä kesällä. Onneksi ei kenellekään käynyt mitään ja portaat ja laiturikin saatiin kuivalle maalle. Kevään hommia onkin sitten uuden laiturin hankinta/valmistus.

Elokuussa valmistui laatotus liuskekivistä. Syyskuussa puolestaan uusittiin terassilaudoitus ja istutettiin sipulikukkia kukkapenkkiin.

Vähän jännitimme kuinka paljon Harmaakuono yrittää kukkapenkistä sipuleita kaivaa. Vähän herra siellä kävi kävelemässä, mutta ei ainakaan olla huomattu, että sipulit olis kaivettu ylös.

Nyt terassin laudoitus on tiivis ja tukeva

Tuolloin äidin ollessa mökillä sunnuntaille sattui syksyn lämpimin päivä. Liuskekivet kerää pihalaatoituksella mökin edustalla mukavasti lämpöä, ja onhan laatotuksella tasainen alusta Harmaakuonon pureskella keppiä 😀

Avokin tekemät polut kivituhkasta helpottaa mun liikkumista pihapiirissä huomattavasti. Alkuun oli vähän hankalaa suunnistaa kun ei ollut mitään selkeitä reittejä. Nyt liiteri/huussi sekä nuotiopaikka löytyy helposti.

Ja nyt tähän viimeisimpään mökkeilykertaan takaisin…
Maanantaina oli hieno sää. Ei satanut vettä, ja se jos mikä oli ihan parasta. Lähdimmekin avokin ja Harmaakuonon kanssa lenkkeilemään. Koira sai nauttia vapaana kirmaamisesta ja me syksyn kuulaudesta.

Kuten huomaatte Harmaakuonolla aina irti ollessaan on keppi suussaan 😀
Mutta ihmeitäkin tapahtuu :O 😀

Ihmeitä tapahtuu myös, että minun ottamani kuvat onnistuvat 🙂

Tämä vähän epätarkka, mutta kuulemma sopii kuvan tunnelmaan

Itse asiassa myös nuo syyskuun kuvat olivat minun ottamia.
Herää varmaan ihmetystä, miten?
Vastaus on niinkin yksinkertainen…
Räpsin kuvia ja jotkut onnistuvat, toiset taas ei. Kuuntelen mistä suunnasta kuuluu ääniä tms… Digikamerassa on niin huippua tuo, että kuvia voi ottaa vaikka miten paljon ja poistaa huonot ennen arkistointia.

Mutta joo… Takaisin syksyiseen mökin pihaan nyt viime käynniltämme

Tuo lähes parin tunnin ulkoilu teki niin hyvää henkisesti kuin fyysisestikin!!!

Meidän lenkkeillessä lampaanfile marinoitui punaviini-valkosipuli-rosepippurimarinadissa ja pilkotut perunat kermassa ja valkosipulissa.
Kuulostaa herkulliselta ja siltä näyttäneekin?

Mutta… Joskus kun kaikki lähtee menemään pieleen, niin sitten kanssa lähtee. *huoh*
Avokki istuu pöytään ja osuu viinilasiinsa ja se kaatuu viinien roiskahtaessa pitkin penkkiä ja lattiaa. No ei muuta kuin rättäämään kiroilun säestämänä.
Istuudumme jälleen aloittaaksemme aterian uudelleen…
ja nyt kaatuu edelleen avokin toimesta minun lasi. Ei roiskahda, mutta viini on pöydällä, lautasellani ja lattialla.
Avokin turhauma käsin kosketeltava ja mies, joka ei huuda eikä juuri kiroa huutaa ja kiroaa.
Ei auta, siivoamaan taas. Tässä vaiheessa kiikutamme viinilasit tiskialtaaseen ja kaadamme sen mitä nyt pullosta jäljellä oli teemukeihin 😀 Sivuhuomautuksena espanjalainen luomupunaviini oli hyvää 🙂
Vihdoin ruokaan käsiksi. Perunat kylmenneet, liha maistui vanhalle talille eikä siitä ollut poistettu kunnolla kalvoja. Onneksi file oli vain puolen kilon, mutta ateriasta jäi vain pahamieli. Harmaakuono kyllä nautti ylimääräisestä liha-annoksesta parilla seuraavilla aterioillaan.

Ilta kuitenkin jatkui rattoisasti äänikirjan, käsityön, takkatulen ja yhdessä olon merkeissä

Tykkään meidän minitakka/leivinuunista. Se on söpö 😉
Vähemmän söpöä on petaamaton peti, mutta…
Ja käsissäni valmistuu frillahuivi, jonka kanssa kotimatkalla tuli ongelmia. Lanka sotkuun ja silmuja putosi. Eihän työ ollutkaan kuin melkein valmis… No nyt se ”hautuu” käsityökorissa ja kaivan sen taas esille, kun olen anteeksi sille antanut 🙂

Tiistaiaamuna laiskottelua ja lopulta siivouksen pariin. Innostuin pyyhkimään pölyt ja lattian. Matot vietiin ulos tuultumaan. Olihan ihana syyskuulaus. Nyt on mökki siisti ja sinne on taas mukavaa palata rentoutumaan.

Julkaistu

Kaulaliinoja ja frillahuiveja

Syksyn tullen taas neulominen ja harputtelu ovat innostaneet, ja moni ilta on venynyt liiankin myöhään käsitöiden parissa. Mukavaa se on ollut ja nyt ajattelin esitellä valmiita töitä.

Viime talvena tutustuin frillahuivin neulomiseen. Alkuun se tuntui tuskastuttavan vaikealta. Lanka meni hirvittävälle kierukkeelle, tai isosilmäisen verkkolangan silmut putosivat puikolta. Työn jouduin purkamaan aika monta kertaa, mutta vihdoin huivi valmistui. Lanka on Novitan Frillaa (100%akryylia)

Sittemmin olen tehnyt Haapsaluusta ostamasta langasta pienverkkoista frillaa. Pidän neuloksesta enemmän, mutta työ etenee hitaasti, koska lankaa on leviteltävä ja todella etsittävä se ulkoreunimmainen verkon silmu. Mökillä ja viimesimmissä käsityömiiteissämme olen työn parissa ahkeroinut, mutta ei ole vielä ihan valmis.

Alkusyksystä ennen Lontoon matkaa parissa illassa tein tämän mustan isosilmäisen frillan.

Syyskuun lopulla teimme Silmukkasiskojen kanssa visiitin Oulunkylän Lankamailmaan. Ja samana iltana aloitin tämän liukuvärjätyn frillan.

Langan toisessa reunassa kulkee verkkorivi ja loppuosa on toiseen suuntaan olevia lankoja, jotka ovat kiinni langan toisessa reunassa. (Embla 85%akryyli 15%polyesteri)

Tämä mustanyppylankafrilla tuotti pään vaivaa. Yleensä teen frillat kahdeksalla silmukalla, mutta tästä sai vain kolmella silmulla edes jotenkin järkevän mittaisen. Olen oppinut, että yksi kerä on yksi frilla. Voihan se olla toisinkin, mutta luulisi huivista tulevan aika ruma, jos siinä on paljon välisolmuja… No tästä tuli tylsä liuruke.

Ihastuin (Rosarios 85%mohair 10%akryyli 5%polyamidi) tähän. Tuntuu kädessä ihanan pehmoiselta neulokselta. Mulla on vähän se ”vika” että lankoja valittaessa otan sellaisia mitkä tuntuvat käteen erityisen hyvältä, ja siksipä kai työni sitten on usein pörröjä 😀

Tänäsyksynä on valmistunut myös tämä Novitan langasta, (Rose mohair 65%akryyli 35%), jonka ostin Haapsalusta.


 
Viime keväänä Kuusamossa ollessamme harputtelin avokin äidin sydämiin 😀

Hänelle oli harppu täysin uusi tuttavuus ja myös se että sokea voi ja osaa tehdä käsitöitä. Hän oli vaikuttunut myös, että tein huiviin hapsut. Lanka on keinokuituaLidlistä (Papillon 70%akryyli 30%polyamidi). Ei suosikkini, mutta tulipahan ostettua ja harputeltua.

Käsityökorissa odottaa vielä lisää tummaalilaa Mohairia, josta teen vähän leveämmän kaulaliinan, Kaksilla puikoilla on frilla, sekä suunnitteilla harputella Merinovillasta harpulla huivi. Sitä ostin edullisesti kesällä Haapsalusta. On ihanan pehmeää ja kutittamatonta villaa.

Julkaistu

Meidän oma relauspaikka – M Ö K K I :DD

Tässä se nyt sitten on 🙂

Keskiviikkona ajelimme Mäntsälään kaupoille. Myyjäpariskunta oli synpaattinen vanha pariskunta. Kertoivat oma-alotteisesti kaikkea mökkiin liittyvää leppoisaan tapaan.
Ehkä hiukan haikeutta ilmassa, olihan yksi elämänvaihe heillä ohi.  Sanoivat kuitenkin olevan helpottavaa saada mökki uudelle omistajalle, niin mökki ei jää hoitamattomaksi.

Kaupoilta jatkoimme mökille. Pysähdyimme Sivasta ostamaan siiderit (Alkoa kun ei osunut kohdalle, joten kuoharin siaan oli tyydyttävä tölkkiin siideriä 😀 ) ja viinerit 😀

Harmaakuono oli mukanamme ja heti auton takatilasta päästyään nappasi maasta kepin suuhunsa. Sen jälkeen herra sinkoili pitkin pihaa ja hoksattuaan lammen siellä kastautuminen, maassa piehtaroiminen oli erityisen ihanaa.  Koira oli aikas märkä ja multainen 😀

Mökin rakentaminen on aloitettu 1997 ja lopputarkastus tehty 2001. Mökin hirret on höylätty pihapiirissä omin käsin. Lisäksi mies on tehnyt mökkiin pirttikaluston.

Keittiössä on aivan liian vähän säilytystilaa ja ehkä jossain vaiheessa (ei tänäkesänä) remontoimme sen

Makuuhuone/soppi
Arvaatte varmaan, että tuo sänky vaihtuu 🙂

Minileivinuuni/takka, jota aion opetella käyttämään.
Päällä levyt, voi keitellä vaikkapa avokille pannukahvit 😀

Sähköbio-wc

Pihapiiristä löytyy myös siisti puusee

Pariskunta oli jättänyt jonkin verran kalusteita, astioita ja muuta rompetta. Niitä käytiin vähän läpi ja valitettavasti aika paljon menee kyllä poistoon poltettavaksi tai kierrätyskeskukseen. Pirttikalusto jää. Se pitää höylätä ja siistiä jossain vaiheessa. Tuvan laveri ja senkki= joutuvat myös poistoon. Eilen kävin shoppailemassa mökkitarpeistoa: sänky, vuodesohva, astiakaappi. Ikeasta löytyi kivisarjan (en tiedä sarjan nimeä, mutta näyttävät ja vähän tuntuvat myös käteen kiveltä) mukit, kulhot (keitot, aamumyslit, jälkkärit), isot lautaset ja pienet lautaset. Kulhot ja isot lautaset luonnonvalkoiset ja mukit ja pikkulautaset sinisävyiset, isohkot juomalasit joissa sinistä, viinilasit, metalliset aterimet jne. Ikean hinnat jaksavat aina kummastuttaa. Kuuden viinilasin settikin maksoi viis euroa, lautaset alle kaksi, aterimet kuudelle 9.95. Huonekalut löytyi Askosta ja niistäkin saimme roimat alennukset, joten shoppailemaan osuttiin hyvään aikaan.

Sängyn saamme sopivasti juhannukseksi torstai-iltana, joten avokin toive oman mökin rauhassa juhannuksen vietosta toteutuu, ja kyllä minustakin se on ihanaa. Suunnittelen jo mitä kaikkea herkkua voisin siellä valmistaa 😀

Valokuvat jäi valitettavasti ottamatta saunatilasta. Siellä on kertalämmitteinen kiuas. Lämmityksen jälkeen nostetaan kansi ylös ja heitetään ns. häkälöylyt, jonka jälkeen varsinainen saunominen voi alkaa. Siinä vaiheessa pesään ei enään puita lisäillä ja peltikin suljetaan.

Tuvan pöydän ääressä nautimme juhlajuomamme ja viinerimme 😀
Sitten siirryimme hyttysten syötäväksi ulos. Niitä pirulaisia oli ihan hirveästi, ja meikäläisen veri tuntui olevan suurta herkkua. Ja olinpa fiksusti lekkareissa, joten jalat sai melkoisen hyökkäyksen. Mökkifiilistely sai pienen kolauksen. Kuulemma tänä kesänä niitä inisiöitä on erityisen paljon ja pahin on kuulemma vielä edessä. HARMI! Noh, karkotusoperaatioita apuun, eiköhän oleskelumukavuus lisäänny.

Mökin terassin aiomme uusia. Terassilaudat ovat kovin irtonaiset ja jopa vähän vaaralliset sen vuoksi. Myös mökin julkisivua kohennetaan, katto putsataan, räystäät samoin…

Piha on aikas hoitamaton ja kasvusto päässyt reuhahtamaan aika hurjasti. Raivaussahalle riittää töitä. Tänään avokki kävi ostamassa sellaisen ja mieltäni hiukan rauhoittaa turvavaljaiden, housujen osto sahan lisänä. Avokki oli myös niin tunnollinen että osti kuulosuojaimet 😀

Pariskunta kertoi lammen veden olevan pehmeää, uimakelpoista. Pinta lämpenee hyvin auringosta, mutta syvemmällä on kylmää 😀  Syvin kohta on kuulemma kolme metriä..

Suunnitelmissa on, että lammen rannalle tulisi kesäkeittiö, mutta tapahtunee ensi keväänä/kesänä.

Pihapiirissä on isoja tasaisia kiviä, jotka ruohon alta ei näy kunnolla, joten tekee liikkumisen näkevällekin hivenen haasteellisemman.
Ajatuksena on tehdä pihaan polut mökistä ainakin lammelle, kasvimaalle ja varastolle Tod.näk. liuskekivistä.

Mökki on talviasuttava ja ilmeisesti maatalousoppilaitoksen kanssa on sovittavissa talviaikaan teiden aukaisu.

Kyllähän sitä
kaikkea touhua riittää mökillä kunnostamistöistä sisustamiseen. Onneksi kiirus ei ole mihinkään, joten suunnitelmat toteutuu hiljalleen. Ja pitäähän sitä välillä myös tienata, jotta tuo kaikki
suunnittelu voi muuttua todeksi 😀

Että näin tämä blogi taisi saada uuden aiheen muiden aiheiden joukkoon. Mökkijuttuja tulee varmasti jatkossakin 🙂

Julkaistu

Kuvapostaus istutusten kasvusta

Nämä puutarhakuvat on otettu viime lauantaina, joten viikossa kasvua on tapahtunut huomattavasti. En vaan aikaisemmin saanut kuviin kuvailuja, joten nyt tulee kenties jo vähän ”vanhoja” kuvia, mutta ehkä pilvisestä säästä huolimatta näistäkin pääsee kesäfiilikseen? Edelliset kuvat on itse asiassa otettu istutuksen jälkeen tasan kuukausi sitten ja tuo postaus löytyy
täältä

Näistä maisteltu basillikaa, pinaattia ja ruohosipulia 😀

Ja tässä surullisen kuuluisa herne, joka maistui Harmaakuonollekin

Villirukola on intaantunut huolella ja jo parisen viikkoa kiihtyvällä tahdilla on saanut nautiskella rukolan kesäisestä mausta 😀

Toinen rukola-lajike on kasvanut hitaammin ja harvemmin, mutta sekin alkaa olla syöntimitassaan.

Takapihan raparperi, josta kiisseli keitetty. Jos tiedätte hyviä raparperiohjeita, laittakaa kommentteihin.

Ja puu