Julkaistu

Rentoa lomailua – käsitöitä, kokkaamista ja ulkoilua

Lomaviikko on sujahtanut tiivistetysti otsikon kertomalla tavalla. Rauhallista ja rentouttavaa, eikä sadepäivätkään ole tunnelmaa pilannut.

Parina iltapäivänä olen käynnistänyt mehiläisvahakynttilätehtaan muotoillen hunajan värisistä mehiläisvahalevyistä keskipitkiä kynttilöitä. Mehiläisvahassa on miellyttävä ja tunnelmallinen tuoksu, sopii sadepäiviin. Tehtailija meinaa vaan olla turhan hidas, haluaisin kynttilöitä syntyvän nopeampaan tahtiin. Toisaalta kuitenkin mielummin huolellinen työskentely ja hyvä lopputulos kuin vauhdilla puolihuolimattomasti muotoillut kynttilät. Maltti on siis valttia tässäkin asiassa.

Ja jos kynttilätehdas ei ole ollut tarpeeksi tuottoisa neuloosi on oirehtinut tuottoisasti. Olen neulonut tilaustyönä lapselle joustinneuleponchon. Etsin lasten poncho-ohjeita laihoin tuloksin, joten rohkaistuin soveltamaan. Joustinneuleponchohan Teddy-langalla aloitetaan ohjeen mukaan 60 silmukalla ja pituutta työlle tulee 68 senttiä. Tosin en ole koskaan mitannut pituutta täsmällisesti. Nyt alotin työn 52 silmukalla. Tein levennykset kuten alkuperäisessä ohjeessa, työlle tuli mittaa jotain reilut 40 cm. Ja nyt arveluttaa tuliko alaosasta sittenkin liian leveä. Poncho on menossa 128 vaatekoon omaavalle tytölle. Odotan siis jännityksellä hetkeä milloin tyttö pääsee ponchoa testaamaan.

Ponchon lisäks puikoilta on valmistunut tuubihuivi sekä valokranssiin neulepäällinen. Ja nyt illalla aloitin vielä toista neulepäällistä. Mulla on tarveaineet neljään valokranssiin. Kahvipussisuikaleitakin on mukana, mutta niihin en ole vielä koskenutkaan, mutta vielähän tässä on sunnuntai-iltaan aikaa 😀

Olemme syöneet viikon mittaan aika kevyesti. Grillikausi on ohi, mutta mökillä on aikaa kokkailla lenkkien ja käsitöiden lomassa. Kahtena päivänä on ollut keittoruokaa, maanantaina valmistin linssi-kookoskeittoa ja keskiviikkona bataatti-porkkanasosekeittoa.

Linssi-kookoskeitto
2-3 dl vihreitä linssejä
1 tölkki kookosmaitoa
1 punasipuli
2-3 valkosipulin kynttä
ripaus mustapippuria ja suolaa
Linssit keitetään vedessä ja kun ovat kypsiä liika vesi pois. Lisätään kookosmaito, sipulit ja muut mausteet. Kiehautetaan ja ei muuta kuin nauttimaan herkullisesta ja täyttävästä kasvisateriasta. Uunissa paistoin siemenrieskaa, joka täydensi aterian.

Bataatti-porkkanakeitto
3 keskikokoista bataattia
4 porkkanaa
1 chili tai oman maun mukaan
mustapippuria ja suolaa
Loraus kermaa
Bataatti ja porkkanat keitetään ylikypsiksi, jonka jälkeen sauvalla muussiksi keitinveteen. Halutessaan loraus kermaa. Chili hienonnetaan ja sekaan kuten myös suola ja mustapippuri. HYVÄÄ! Bataatti samettinen ja makea, porkkana vahva ja chili tuo kivasti keittoon potkua. Yhdistelmä toimii!

Tiistaina oli vuorossa ruokaisa salaatti. Pilkoin ja maustoin broilerrintafileet soijalla, voilla, carrylla, valkosipulilla ja mustapippurilla. Annoin ennen paistumista maustua muutaman tunnin. Salaattiin laitoin perinteisten kurkun, tomaatin ja jäävuorisalaatin lisäks artisokan sydämiä ja Parmesan-juustoa. Loraus oliiviöljyä ja mustapippuria. Yhdistelmä toimi ja salaatti vei nälän mennessään. Ja mikä on ollut upeeta, myös avokkini on pitänyt viikon kokkauksista kasvisruokia myöden. Itse asiassa linssikeittoa hän ehdottaakin välillä ruuaksi, ja nyt bataattikeittokin upposi masuun enemmän kuin hyvin. Kermaviili antaa muuten keittoon kivaa pehmeyttä. Laittaa annoksen päälle lusikallisen kermaviiliä, nam!

Eilen maustoin jauhelihan tomaattipyrellä, mustapippurilla, jauhelihamausteella, punasipulilla ja valkosipulilla. Paistoin maustumisen jälkeen. Keittelin perunat, vedet pois ja muussiksi, bataattikeitosta jääneet kermat joukkoon ja soseeksi. Näinpä syntyi jauhelihaperunasoselaatikko, joka uuniin reiluksi puoleksi tuntia. Annos oli niin iso, että sitä riitti myös tälle päivää.

Eilen nautimme auringosta käyden puolentoista tunnin lenkillä. Kokeilin miten Oton kanssa sauvakävely onnistuisi. Vetoa ei tahtonut hommaan olla tarpeeksi. Hetkittäin homma sujui kohtalaisesti, mutta ajoittain koira käveli rinnallani. Hommaa pitää siis treenata myöhemmin lisää. Ongelmalliseksi kulkemisen teki vesilätäköt joita riitti mökkitiellä ihan riittämiin. Joka tapauksessa ulkoilu upeassa syyssäässä oli ihanaa. Lenkin jälkeen istuskelimme tunnin verran nuotiolla rauhallisuudesta nauttien. Tuntui hyvältä istuskella, tuntea nuotion lämpö, kuulla tulen rätinä ja varpusten sirputus. Illalla vielä maanantaiseen tapaan sauna. Molempina iltoina saunoessa sateli vettä. Saa nähdä miten huomenna käy. Toivottavasti päivällä olisi ainakin poutaa, sillä saamme vieraita ja koirat koirakavereita :D:D

Julkaistu

Hektistä elämää

Voi miten harmaata ja sateista onkaan. Nyt ne syksyn kurjat kelit ovat saapuneet. Pitkään saimmekin nauttia aurinkoisista kuulaista upeista syyspäivistä. Matalapaineen mukana on iskenyt karmea väsymys, eikä kiireinen elämä yhtään sitä helpota. No onneksi olen melatoniinin avulla nukkunut, en välttämättä huippuhyvin, mutta nukkunut kuitenkin. Olen nimittäin heräillyt öisin todella monta kertaa ja se on aika rasittavaa.

Viikonloppuna vietin ”naisenergiset” päivät avokin lähtiessä lauantaiaamusta mökille evakkoon 😀 Järjestin luonani Evelace-alusvaatekutsut. Alkuun väkeä piti tulla huomattavasti enemmän, mutta erinäisten sattumusten vuoksi kutsut menivät pienemmällä porukalla. Kahdet uudet liivit innostuin tilaamaan. Ostosten lomassa kahviteltiin. Tarjolla oli pinaatti-fetarullia, siemenrieskaa ja mustikkapiirakkaa. Kutsujen jälkeen jatkoin iltaa lapsuudenystäväni kanssa punaviinistä ja juustoista nauttien, ja mikä ihan parasta, ehdittiin jutella kaikessa rauhassa tuntitolkulla 😀

Sunnuntaina puolestaan Silmukkasiskot saapui luokseni neulomaan. Iltapäivän puikot heilui ja juttua riitti. Välillä toki taas herkuteltiin nyyttärituomisia. Neuloin ponchoa, joka alkaakin olla viimeisiä kerroksia vaille valmis. Olo ei myöskään pirtein mahdollinen ollut, sillä yöunet jäi vähän lyhyiksi 😀 Silti Silmukkasiskojen kanssa aika sujahti vauhdilla.

Ja nyt onkin ollut aika kiireinen viikko. Joka päivälle on riittänyt asiakkaita, josta olen erityisen iloinen. Opaskoira-asiat ovat myös vieneet aikaa. Maanantai-iltana kokoonnuimme alueelliseen tapahtumaan, jossa teimme kaupunkiopastusharjoituslenkkejä ja lopuksi juotiin kahvit sekä kyseltiin toiveita ensi vuoden ohjelmasta. Otto treenilenkillä opasti aika mukavasti. Pari ekaa suojatietä meinasi unohtua pysähtyä, mutta reitin edetessä pojan opastus tarkentui huomattavasti. Ja maininnan ansaitsee myös se ettei tahmatassuilusta ollut tietoakaan 😀 Seuraavana päivänä istuimme yli kolmen tunnin kokouksen, josta kiireellä kotiin asiakkaita hoitamaan. Mielestäni on hyvä kun me hallituslaiset keskustelemme asioista huolella, joten harmitti kiireen iskiessä niskaan Mutta ei ne kokoukset Opaskoirayhdistyksen hallituksen kokoukseen loppuneet, nimittäin eilisaamuna osallistuin Opaskoirakoulun uusittavien kotisivujen suunnittelutyöhön kertomalla ruudunlukuohjelmaa käyttävän näkökulmia mitä sivuja tehtäessä tulisi huomioida. Oli mielenkiintoista ja tapaamme marraskuun loppupuolella uudestaan. Sitä ennen saan kommentoitavaksi tekeillä olevia sivuja. Kotisivupalverista kotiin, jonne saapui Lemmikit-lehdestä toimittaja ja valokuvaaja. Juttelimme koirista teen ja kahvin äärellä, jonka jälkeen ulkona kuvasimme koiria. Ilmeisesti joulukuun numerossa juttu sitten on 🙂

Ja illalla töiden jälkeen lähdin ystäväni kanssa ostamaan ratsastuskypärää. Sopivaa kypärää ei löytynyt, mutta löytyi ratsastushousut puoleen hintaan, 35 € Hantterssin housut. Kypärän metsästykseen lähdetään huomenna uudemman kerran 😀 Sunnuntaina on nimittäin eka kenttätunti ja tälle vuotta niitä on sovittuna kaikenkaikkiaan viisi ja niiden lisäks yksi vaellus. Tähän asti olen käyttänyt tallin kypäröitä, mutta haluan oman jo hygieenisyistä ja ainahan oma on OMA :D:D Olen todella onnellinen jo etukäteen tulevista ratsastuskerroista.

Vaikka aamulla olo oli hyvin takkuinen ja tuntui siltä etten jaksa uida metriäkään, olen onnellinen uimatreffeistä. Viime viikko jäi väliin ja ens viikkokin jää, joten onneksi takkuisuudesta huolimatta päästiin polskuttamaan. Polskin 1400m/80min, joten edelliskerran vauhtiin en ihan tänään yltänyt, mutta alussa ajattelin kilsan tekevän jo tiukkaa, joten siihen nähden kai voinen olla suht tyytyväinen. Ens kerralla sitten taas paremmin! Mut joo… Tälle viikolle tyypilliseen tapaan, vauhdilla uimasta kotiin asiakkaita hoitamaan. Nyt vietän taukoa ja kohta saapuvat kutsuilla tilatut tuotteet ja sen jälkeen työpäivä jatkuukin yli kahdeksaan.

Jossain vaiheessa lukiessani blogipostauksia ja kirjottaessani kommentteja huomasin, että en saa kommentointiseurantaa enään sähköpostiin, joka oli todella kätevää silloin kun halusi seurata jatkuuko kommentit edelleen… Jokin muutos on siis tapahtunut täällä bloggerissa, nyyyhhh… Vai onko tämä vain jokin ruudunlukuun liittyvä ongelma?

Julkaistu

Kun valo vähenee

Vaikka ollaan saatu nauttia upeista aurinkoisista syyspäivistä päivät lyhenevät vääjäämättä ja tuo univaikeudet pimeän ajan seuralaisina. Oli aika milloin unettomuus iski vasta joulukuussa, oli aika milloin se iski marraskuussa… Ja nyt on aika milloin oireilu alkaa jo lokakuussa 🙁 Vuosia sitten kärsin pimeän ajan yli univaikeuksieni kanssa ja välillä olin sekaisin kuin seinäkello. En osannut ongelmaa yhdistää oikein mihinkään. Tiesin, että näkövammaisilla on ehkä normaalia enemmän unettomuutta, mutta vasta kolme vuotta (onko siitäkin jo niin kauan?) juteltuani erään tuttavani kanssa valvomisesta sain vinkin kokeilla melatoniinia. Ja minähän marssin luontaistuotekauppaan ostoksille. Tuolloin reseptivapaana sain 3mg vahvusta melatoniinia. Tuon jälkeen raja on laskenut ja muuttunut useampaan kertaan. Muistan vieläkin sen autuaallisen tunteen otettua ensinmäisen pillerin. Nukuin heräilemättä ja olo oli levännyt.

Siitä lähtien olen yrittänyt huolehtia, että minulla on melatoniinia aina kaiken varalta. Pimeimpään aikaan tarvitsen sitä eniten ja pidempiä kuureja. Kesällä onneksi harvoin, mutta joskus silloinkin. Selvästi kuitenkin ongelma on loka-helmikuussa pahimmillaan. Koskaan en ole lääkärissä käynyt, vaikka melatoniini tulisi reseptillä edullisemmaksi.

En koskaan aloita yhden huonosti nukutun yön jälkeen melatoniinikuuria enkä ota pilleriä myöskään keskellä yötä todettuani, että uni ei tule. Jos unettomuus jatkuu useamman yön aloitan kuurin, ja niin tein maanantaina. Viime viikolla yö yöltä uni huononi ja väheni, joten totesin pimeän ajan alkaneen ja melatoniinini ei vaan riitä ja apuja tarvitaan purkista. Kyllähän minulle on suositeltu myös nukahtamis- tai unilääkkeitä. Sellaisia en halua syödä. En halua tulla riippuvaiseksi niistä enkä nukkua kemiallista unta. Melatoniinista ei tule sivuoireita painajaisten lisääntymistä lukuun ottamatta. Ja painajainenkin on ehkä liian vahva ilmaisu unille mitä näen. Ne ovat inhottavan todellisia ja usein vähän ahdistavia. Unien näkeminen ylipäätään lisääntyy hurjasti.

Uniongelmien aikaan usein myös levottomat jalat pahenevat, ja niin tälläkin kertaa. Mangnesiumista on siihen suuri apu. Ei kuitenkaan ole ihan sama mitä magnesiumia syön. Parhaaksi olen todennut toistaseksi Pioteekin Super Mg-valmisteen, jossa magnesiumia per pilleri 375 mg. Viime viikolla söin jotain toista ja hyöty oli laiha. Nyt on ihana köllähtää unille kun tietää ettei levottomat koivet häiritse unia. Levottomiin jalkoihin vaikuttaa myös mitä illalla suuhuni laitan. Jos iltapala on kovin hiilaripitoinen oireita riittää. Nyt pitäisikin taas ryhdistäytyä illalla syömään jogurttia tai rahkaa marjoilla ja jättämään tattarinäkkärit vähemmälle.

Käydessäni viime viikolla Thehuoneella teeostoksilla ostin SLEEP WELL -yrttiteesekoitusta, jossa aineksina rooibostee, tulsitee, melissa, sitruuna-verbena, anis, fenkoli, piparmintunlehdet ja lakritsijuuri. Tee haudutetaan 95 asteessa 7-8 min. Minulla ei ole mitään puhuvaa veden lämpötilaa mittaavaa mittaria, joten enpä kovin pääse hienostelemaan oikeiden lämpötilojen kanssa 😀 Nyt olen yrttisekoitusta nauttinut iltaisin. Mielestäni tee on miellyttävän pehmeän yrttisen makuista. Joskus yrttitee maistuu ehkä liiaksi heinältä, mutta tämä sekoitus on myös maultaan onnistunut ja myöskin rauhoittavilta yrteiltään toimiva. Yrttiteen huono puoli on, että se lisää pissalla juoksemista, joten yritän iltateestä nauttia hyvissä ajoin ennen nukkumaan menemistä.

Univaikeudet on todella kurja vaiva ja oikean avun saamiseksi kannattaa kyllä nähdä vaivaa. Se painostava väsymys on jotain todella kamalaa. Ja inhoan myös aamuja milloin olo on niin kuollut väsymyksen takia, että sovittu tapaaminen on pakko peruuttaa. Ei vaan jaksa lähteä tai on nukuttava aamupäivästä kun sattuu nukuttamaan. Ja sekään kun ei helpota nukkua päivällä. Seuraava yö on vielä hirveämpi. Toisaalta kun niitä hirveitä öitä on viikkotolkulla on pakko nukahtaa lopulta silloin kun uni on tullakseen. Onneksi tällä hetkellä ongelma ei ole niin pitkällä, eikä ole ollut melatoniinin löydettyäni. Joskus sovitun tapaamisen olen joutunut perumaan ja inhoan sellaista. Uniongelmista kärsivä voi varmasti syyn ymmärtää, mutta ymmärtääkö ihminen, joka nukkuu lähes aina heräilemättä yössä 8-9 tuntia onkin sitten toinen juttu.

Julkaistu

Syystyöt ja relausta mökillä

Viime viikolla sain miniloman, kun keskiviikkona tultiin äidin kanssa tänne mökille. Matkan varrella käytiin kaupassa ja perillä oltiin kipeine selkinemme jo puolilta päivin. Yön olin saanut nukutuksi jotenkuten ja olo ei ihan niin kivulias kuin edellisenä päivänä. Hissukseen ryhdyimme syyspuuhiin, tyhjensimme ruukut ja pesimme ne lammessa. Taukoja pidettiin aika usein kun kumarassa olo oli ikävää selkää ajatellen. Innostuimme tyhjentänään myös sipulikukkapenkistä voikukat ja muut kuolleet kasvit/lehdet, sekä poistamaan kehäkukat ja auringonkukat. Äiti otti kukista siemeniä talteen, saa nähdä lähteekö niistä jotain ens keväänä kasvamaan. Maustoin siikafileen ja tehtiin yhdessä katkarapusalaatti joita nautittiin valkoviinin kera. Ilta sujui rauhallisesti. Neuloin tilaustyönä ollutta tuubihuivia, jonka torstaina jo päättelinkin ennen päivän puuhailun aloittamista. Yöksi selkään äidiltä napakka särkylääke, joka kyllä tehos.

Pestiin mökin ikkunat. Minä pesin puukehykset ja ikkunat äidin toimiessa ”pomona”. Sain ohjeet aina mistä vielä piti pestä. Oli mukavaa touhuta yhdessä.

Samalla tohinalla pesin tuvan, ”keittiön” ja makuusopen ikkunat. Äiti koki suunnatonta turhautumista pskovista kärpäsistä. Ne pirulaiset heräsivät henkiin ja hakeutui tietystikin puhtaalle lasille tarpeilleen. Noh, kärpäsistäkin päästiin ainakin hetkellisesti eroon ja ikkunat pestyiksi.

Avokki oli tilannut halkoja neljä puolentoista heittokuution säkillistä. Ne tuli aamupäivällä ja meitä kumpaakin himotti päästä puuhommiin ikkunan pesun jälkeen. Alunperin oli tarkoitus, että sunnuntaina olisin avokin kanssa laittanut halot liiteriin. Noh, eipä tarvinnut 😀 Paiskimme vielä torstaina kolme säkillistä halkoja liiteriin ja jos ruuan laittoon ei olisi tarvinnut lähteä olisi se neljäskin säkki mennyt. Pääsääntösesti mä kannoin äidille halkoja liiteriin ja äiti pinos niitä. Kun pino tuli riittävän korkeaksi ettei äiti jaksanut kurottaa, vaihdettiin osia.

Klapien mukana tuli aika paljon syttöksi sopivaa tuohta, puun palasia tms. Niitä pussitettiin 50 litran pusseihin. Urakan jälkeen sai siis vielä kyykkiä maan rajassa 😀
Puupinoja tuli kaikenkaikkiaan kolme, kaksi vähän pidempää ja yksi lyhyempi, mutta kaikki aika korkeita. Tässä kaksi pinoistamme 🙂

Joskus kuuden jälkeen maltoimme lopettaa puuhommat ja valmistaa ruokaa. Paistettiin broilerfilepihvit uunissa, syötiin edellispäiväistä katkarapusalaattia ja pannulla paistettua Halloum-juustoa. Myöhäisiltaa innostuimme viettämään nuotiolla. Lämpimästi päälle ja hyvin tarkeni. Syksyn tuoksuva luonto ja nuotio. Siinä oli hyvä olla ja aika kului siivillä.

Perjantaina äiti teki avokin toivomaa lihakastiketta, ja antoi kastikkeen hautua pitkän tovin meidän laittaessa viimeinen puusäkillinen liiteriin. Mä leivoin omenapiirakan, joka meni heti avokin tultua uuniin. Avokki toi kanelia, joka antoikin piirakkaan ihanan maun. Avokkia odotellessa äiti aloitti saunan lämmityksen.

Katsokaa miten upeat ruskan värit haavassa
Vieläkin paljon tomaatteja ja paprikoita

Lauantaiaamuna kerättiin sato pois. Äiti vei tomaatit ja valmisti niistä vihreä tomaatti-säilykettä. Ite olen käyttänyt paprikoita salaatteihin ja osaa kypsytellyt keittiötasolla. Tuolloin perjantaina avokin saavuttua söimme lihakastiketta ja perunoita. Ennen kymmentä painuimme saunan lämpöön ja pulahdettiinpa äidin kanssa lammessakin. Luulin veden olevan kylmempääkin mitä se oli. Tosin en yritä tässä väittää, että siellä pitkään olisi viihtynyt 😀 Rennon saunahetken jälkeen keiteltiin vielä teet. Syötiin leivän kanssa avokin tuomaa kylmäsavulohta ja jälkkäriksi omenapiirakkaa.

Lauantaiaamupäivästä veljeni tuli jyrsimen kanssa tarkoituksena avustaa kasvimaan kääntämisessä. Maa oli märähköä ja konekin vähän rikki, joten lopulta avokille tuli lapiointiurakka ja jyrsimen hyöty jäi vähäiseksi.
Äidin kanssa tyhjennettiin tomaatti-paprikalaatikko ja pestiin uuni. Vielä ennen äidin ja veljeni lähtöä syötiin. Sitten me jäimmekin viettelemään rauhallista lauantaita avokin kanssa. Käytiin tunnin kävelylenkillä. Koirat saivat kirmailla vapaana. Otto ei tilaisuutta juurikaan hyödyntänyt vaan käveli perässämme 😀 Ulkoilun jälkeen illan aikana neuloin pipon. Sunnuntainakaan ei kummia tapahtunut. Tein salaatin ja paistettiin grillissä pihvit, jotka äiti oli leikannut lihasta, josta teki kermaisen lihakastikkeenkin. Ennen ruokaa käytiin reilut kahdeksan kilsaa kävelemässä. Alkumatkasta Otto kulki hitaasti vesilätäköitä kammoksuen. Välillä satoi vettä, välillä paistoi aurinko, ja välillä molemmat yhtäaikaisesti :D:D Lenkistä tuli hyvä olo ja mieli. Ja puikoille alotin bambusen tiskirätin.

Maanantaina olikin aika palata kaupunkiin ja aloittaa taas arkinen aherrus. Ja nyt taas täällä mökillä rentoutumassa. Grilliin menossa perunanyytti ja lohifile. Illalla sauna ja varmastikin neulomista. Nyt teen kauluria :D:D

Julkaistu

Oirehtiva neuloosi varma syksyn merkki

Käsityökärpänen on surahtanut voimakkaasti ja neuloosioireet päässeet valloilleen. Pitkin kesää neuloskelin pieniä hetkiä, mutta viimeisimmän käsityöpostauksen jälkeen sain vasta eilen ekan työn valmiiksi, ambituskaulurin. Sen kanssa taas takkusin levennyskerroksilla, niin, että jouduin purkauttamaan kerroksesta 14 aina kerrokseen 8. Lopulta tein kasinkin levennykset uudelleen edelleen mokaillen, mutta mokan onnistuin piilottamaan ja pääsin jatkamaan. Ja kun homma vihdoin alkoi sujumaan neuloosioireisto ryöpsähti valloilleen. Viime sunnuntaina istuin mökin pihassa neulomassa vaille viidestä lähes kasiin. Oli ihanaa istua koirat jaloissa ja kuunnella luonnon ääniä. Ennen kahdeksaa milloin kuvakin on otettu, alkoi itikat häiritä ja ilma viiletä niin paljon, että siirryin pesemään koirat. Iltateen yhteydessä neulominen taas jatkui.

Neule on matkannut pitkin viikkoa mukanani. Mökiltä kotimatkalla, Silmukkasiskomiitissä, Kaisa Jaakkolan luennolla, eilisellä Riksun reissulla puikot esiin, joten eilen sain ambituksen päätellä kaverin kanssa iltaa istuessamme. Ja nyt on jo puikoilla uusi työ: korinpohjaneulekuviolla punainen tuubihuivi, jota minua on pyydetty neulomaan. Keskiviikkona Espoon Menitasta löysin siihen sopivaa lankaa, uusvillaa. Langan paksuus vaihtelee vähän tapaan kuin Novitan Sylviassa, jota ei kait enään valmisteta. Menitasta ostin lankoja toiseenkin tilaustyöhön ja muutoin sainkin ostohaluni hillityksi. Mulla on niin paljon lankoja, ettei niitä pitäisi ostaa. Tänään Wanhassa satamassa olleilla Kädentaitomessuilla itsehillintä petti. Ostin boncholangat ja langat pariinkin kauluriin :D:D Lisäks bambuset 9mm pitkät ja 80 cm kaapelilla olevan pyörön. Itsehillintä piti myös maanantaisessa Vantaan näkövammaisten käsityökerhossa olleessa Novitan lankaesittelyssä. Seiskaveikkaan on tullut uusina väreinä neonkeltainen, neonpinkki jne. Nalle-langoissa oli kaiketikin kivoja syksyvärejä. Esittelyssä näin helmineuleena tehdyn peiton, ja sellainen peitto voisi olla mökille päiväpeitoksi aika kiva. Noh, en osaa helmineuletta, vaikka ystäväni mukaan sen kyllä opin. No ehkä sitten joskus tulevaisuudessa…

Alkuviikosta jännittäessäni Harmaakuonon tilannetta neulominen toimi hyvänä mielen rauhoittajana, joten niin maanantai-iltana kuin tiistainakin otin puikot käsiin aina kun ahdistus painoi päälle. Onneksi uutiset Harmaakuonon suhteen olivat hyviä, neulominenkin saattoi jatkua iloisena tapahtumana eikä ahdistuksen poistajana. Mutta niin se vaan on mitä syksymmäksi mennään sitä enemmän käsityöt innostavat ja tulee aivan uudenlaista inspiraatiota, ja se on ihanaa se. Joten, nyt kun iltatee on nautittu ja suihkussa käyty voinkin istahtaa kuuntelemaan kirjaa ja neulomaan.

Julkaistu

Mökillä rentoutumassa

Jessus miten iso kivi putos tänään sydämeltä. Avokin maanantaiaamuna tiskatessa veden tulo loppui kertarysäytyksellä. Sulaketaulut ja vesivaraaja näytti normaaleilta, kaivossakin kaikki kunnossa. Meillä vesi tulee lähimaatilan kaivon kautta omaan kaivoon, joten josko olisi jokin tilapäinen sähkökatkos tms. Mutta torstai-iltana tullessamme ihmettä ei ollut tapahtunut. Vettä ei tullut edelleenkään. Taas kaikki mahdollinen tarkistettiin ja kyyditsijän mukaan mikään ei näyttänyt olevan vialla. Onneksi ostettiin vettä varalta, joten päätettiin jäädä pariksi päivää. Soitettiin edelliselle omistajalle ja selvis, että sähkö on meidän omaamme, joten maatilan sähköongelmat tai vastaavat ei pitäisi vaikuttaa veden tuloon. Siinä sitten pohdittiin torstai-ilta ja eilinen asiaa milloin kenenkin kanssa. Hienoinen ahdistus oli läsnä koko ajan.

Tuolloin torstaina mulla flunssaolo teki tuloaan ja avokin lämmittäessä takkaa, se vaan savutti. Tuntu todella ettei nyt tule mistään mitään. Oli mentävä ulos raittiiseen ilmaan kunnes hormi alkoi taas kunnolla vetämään. Ateria (kertakäyttölautasilta tapaksia: täytettyjä paprikoita tuorejuustolla, artisokkia, aurinkokuivattuja tomaatteja, minisalameja ja juustoa) oli syötävä parissa osassa savuttamisen takia. No onneksi hyvät yöunet ja seuraava päivä edessä kera upean auringon paisteen. Nuha oli iskenyt täysillä kyntensä minuun, joten avokin raivatessa kasvimaata istuin omenapuiden alla kirjaa lukien. Menin avokin avuksi. Seisoin oksasilppurin edessä ja tungin suppilosta avokin raivaamia oksia silppuriin. Hieno fiilis kun oli homma mitä osasin ja mitä pystyin tekemään näön puuttumisesta huolimatta, ja vieläpä turvallisesti. Reilu tunti siinä vierähti.

Illalla istuimme nuotiolla, vaikka ilma viileni hurjaa vauhtia. Lisättiin aina vaan lisää vaatetta, joten nuotion lämmössä vierähti melkein puolille öin rupatellen. Koirat oli jaloissamme. Harmaakuono järjesti meille jännitystä syömällä kanan paskat mitä avokki omenapuille ja marjapensaille lannotteeksi laittoi. Isot yrjöt sisälle, joten ulkosalla odoteltiin toisia yrppiä, mutta onneksi niitä ei tullut. Otto puolestaan murisi jollekin. Se istui vieressäni katsellen jotain ja murisi matalasti ja hiljaa. Se ei kuulostanut vihaselta, avokki sanoi sitä jopa mielihyvämurinaksi, mutta ehkä se loppujenlopulta kuitenkin oli jotain muuta. Ehkä Otto kuuli tai näki jonkun eläimen liikkeet.

Aamulla istuin näkkäriä syöden avokin häärätessä jo pihalla. Hanan suunnalta kuului kummaa ääntä ja riensin ulos avokkia huutelemaan. Mies saapastelee paikalle ja tunnustaa käyneensä kaivossa painelemassa nappeja, ja kas perkelettä yksi napeista ei ollutkaan alhalla kuten piti. Avasimme hanan ja vettä tuli iloisesti. Heti soittamaan kyytimiehelle, että ei tulekaan hakemaan meitä tänään, vasta maanantaiaamuna. Mökkeily sai siis jatkoa eikä tarvitse nyt murhetta kantaa mistä löytäisimme ammattilaisen korjaajan. Pitäisikö sen olla sähkö- vai putkimies, vai jokin muu… Se on kyllä mielenkiintoista miksi nappi on mennyt pois päältä. Aikasemmin hanasta vesi tuli vähän sykäyksisttäin paineiden vaihtuessa. Nyt vesi valuu tasaisesti. Ilo oli ylimmillään ja mäkin kävin tunnustelemassa kaivoamme, en tosin mennyt aukosta alas.

Toivuttuamme vedentuloilostamme avokki alkoi grilliin vaihtamaan kaasupulloa, koska kaasu oli edellisellä grillauskerralla loppunut. No nyt mies huomaakin vain letkun irronneen ja kaasupullon olevan oudon painavan. Eli, eipäs kaasu ollutkaan lopussa, letku vain pois paikaltaan… Ihmeteltiinkin miten kaasu voisi taas olla loppu. Olipas kiva aloittaa ruuan valmistus (valkosipuliperunoita ja lohta) tietoisena veden riittävyydestä ja grillauksen onnistumisesta. Kun perunat sain uuniin, lohen maustettua ja tehdyksi katkisdipin, päätettiin pulahtaa lampeen. Multa melkein jäi menemättä, pirun kylmää. On ihanaa kun on lähdepohjainen lampi, mutta vähän lämpimämpää vettä kiitos :D:D Saas nähdä uskallanko saunasta pulahtaa vai en. Avokki ruokailun jälkeen (ihana syödä ulkona auringon lämmittäessä, vaikka syyskuukin jo pitkällä) rupes saunan lämmitykseen mun höpötellessä skypessä sään viiletessä hyvää vauhtia. Nyt kirjoitan tätä sisällä koirat jaloissani. Ne innostuivat tänään keskenään vetämään keppiä. Kumpikin vaikuttaa tyytyväiseltä päiväänsä, ja niin olemme mekin. Nyt saunomaan ja rentoutumaan.

Julkaistu

Ikimuistoinen nuotioilta ja relausviikonlopun tunnelmia

Lämmin, tyyni, pimeä syyskesän ilta. Nuotiossa tuli ja me kahden vain.

Meillä on juhannuksesta lähtien joka viikonloppu ollut mökillä vieraita viime viikonloppua lukuun ottamatta. Silloin olin peesaritkerhon kesäpatikalla (65 ihmistä + 40 koiraa), joten avokin kanssa kahden rentoutumisesta ei tietoakaan. Nyt kuitenkin vietämme pitkää viikonloppua mökillä kera koirien.

Kesän aikana olemme vieraidemme kanssa viettäneet mukavia kesäiltoja, naurua, hyvää ruokaa, saunomista, uimista ja juomaakin on riittänyt. Muistojen arkkuun kätkettynä monta huippuhetkeä kesän varrelta. Joten isot kiitokset YSTÄVÄT! Nyt on kuitenkin meidän hengähdyshetkemme vieraiden kanssa touhuamisesta.

Tultiin torstaina alkuillasta kuumissamme ja hikisinä. Lähes heti ruuat jääkaappiin laitettua pulahdimme lampeen – ah ihanuutta. Olimme etukäteen suunnitelleet viettävämme nuotioiltaa sään niin sallitessa, ja sehän salli!

Ilta oli tyyni, hiljainen, lämmin. Koirat laitoimme sisälle mäkäräisten takia. Harmaakuonolla on hotspot (pinnallinen ihotulehdus), joten ötököiden puremia ei enään kaivata. Istuimme nuotiolla jutellen ja aina vaan puita lisäten. Pulahdinpa puolilta öin lampeen ja kuivattelin kiireettä nuotion lämmössä. Uiminen alasti pimeässä kesäyössä on ihanaa ja uskomaton kokemus istua sen jälkeen alusvaatteisillaan nuotion lämmössä. Yleensä kun nuotiolle saa pukea reilusti päälle, jotta tarkenee. Mieletön kokemus ja mielettömän ihanaa :D:D

Lopulta annoimme tulen hiipua hiillokseksi ja paistoimme makkaraa. Lopetellessamme syömistä alkoi lempeä sade. Ei mitään ennakkovaroitusta esim. yltyvästä tuulesta. Yht’äkkiä vaan sateli vettä. Se oli lämmintä, mutta siirryimme kuistille sateen muuttuessa lempeästä kovemmaksi. Etäältä kuului ukkosen jyminää ja avokki näki jonkin verran salamia. Tuo ukkosrintama meni kuitenkin kaukaa ohitsemme. Lopulta sisälle ”iltateen” (yöllä kolmelta) keittoon ja vielähän siinä tunteroinen sujahti ennen kuin kömmimme puhtaiden lakanoiden väliin väsyneinä, mutta onnellisina.

Eilen hoitelin kuistilla istuskellen opaskoirakerhomme asioita. Julkaisin seuraavan kerhotapaamisemme ilmoituksen. Menemme lenkkeilemään Hyrylän metsiin. Samalla luin sähköpostit ja Facebookin. Ihana istuskella ulkona kaikessa rauhassa. Onneksi ilma pysyi sateettomana ja kivan lämpöisenä koko päivän. Aterioimme ulkona lohta ja perunoita.

Iltaa kohden tuuli yltyi, mutta saunomisen yhteydessä viidesti lampeen. IHANAA!!! Tuuli tuntui sen verran vilakalta ettei lammessa pulahduksen jälkeen tehnyt mieli istuskella ulkona, joten ravasimme lammen ja saunan väliä ilman huilitaukoja nauttien joka hetkestä. Emme edes halunneet siideriä tai olutta saunajuomaksi, hanasta vettä pari kertaa.

Tänään rento ja ihana oleilu on jatkunut. Ennen lenkille lähtöä maustoin ulkofilepihvit ja tein salaatin. Lenkkeilimme yhdeksän kilsan lenkin. Alkuun Otto kulki hyvin rauhallisesti, mutta vauhti kiihtyi. Epätasaisuudet se ottaa todella varoen ja hitaasti kävellen. Lähtiessä hiukan emmin tarkenenko shortseissa ja t-paidassa ja hyvin tarkenin. Välillä oli suorastaan hiki ja heti mökille takaisin tultuamme, pulahdus lampeen. Vesi oli viilentynyt eilisillasta huomattavasti. Silti tuntui mahtavalta ja virkistävältä.

Pakko se on vaan todeta, että syksy tekee tuloaan. Lenkillä metsä tuoksui väkevästi syksyltä. Tuoksu tuntui hyvältä ja rauhoittavalta, samalla hiukan haikealta. Kesä on taas mennyt hurjaa vauhtia. Toivottavasti tulee vielä upeita loppukesän ja alkusyksyn päiviä. Upeassa säässähän on niin mukavaa liikkua luonnossa.

Istahdin lammen rantaan lukemaan pisteillä Dan Brownin kirjaa Murtamaton linnake ja kirjan viidennettä vihkoa, kirjassa 13 vihkoa. Siinä sujahti tovi koirat jaloissa tuulen suhinaa kuunnellen ja kirjaa lukien.

Aterioimme ulkona, tosin oli laitettava ohuiden kesähousujen sijaan collegehousut ja pitkähihainen. Silti elättelen toivetta ettei tuo ollut vielä viimeinen ateria tälle kesää ulkona. Lasillinen punaviiniä lihan, perunoiden ja salaatin kyytipoikana, maistuipa ruoka taas hyvältä.

Avokin terotettua kirveen kipaisimme marjapuskiin keräämään karviaisia ja mustaherukoita. Linnut ja koirimukset ovat pitäneet huolen ettei mustaherukoita enään paljoa ollutkaan. Karviaisia täytyy huomenna mennä keräämään lisää. Ei niitäkään tule niin paljoa, että jotain niistä tekisin. Karviaiset onkin kyllä parhaita suoraan puskasta. Puskissa olisi viihtynyt pidempäänkin, mutta sade ajoi meidät sisälle koirien kuivauksen kautta.

Olen nauttinut tästä viikonlopusta suuresti ja vielä huomisen voimme relailla ja touhuta sen mitä huvittaa. Maanantaina paluu kaupunkiin ja arkeen. Näitä tällaisia hetkiä tarvitsee varmasti jokainen. Toki se miten rentoutuu parhaiten vaihtelee, mutta relausta ja omaa aikaa tarvii jokainen. Sitten taas jaksaa touhuta ystävien ja kavereiden kanssa, tehdä töitä ja käydä harrastuksissa.

Julkaistu

Mökkeilyä

Sunnuntaina hivenen sateisena iltana tuntui hyvältä saapua lämpimään mökkiin, jossa avokki odotti valmiin ruuan ja lämmitetyn saunan kanssa. Hektiset kaksi messupäivää takana, joten hiljaisuus ja luonnon rauha helli mieltä sateen hiljaa ropistessa. Hyvä ruoka ja sauna, iltateehetken jälkeen olikin aika kömpiä puhtaiden lakanoiden väliin

En tiedä miten paljon näistä kuvista huomaa muutokset, mutta ainakin vuodenaika on vaihtunut 😀

Juhannuspäivä

Tuolloinhan meillä oli vielä laituri 😀 Se otti ja hajosi ystäväpariskunnan vieraillessa mökillä kesällä. Onneksi ei kenellekään käynyt mitään ja portaat ja laiturikin saatiin kuivalle maalle. Kevään hommia onkin sitten uuden laiturin hankinta/valmistus.

Elokuussa valmistui laatotus liuskekivistä. Syyskuussa puolestaan uusittiin terassilaudoitus ja istutettiin sipulikukkia kukkapenkkiin.

Vähän jännitimme kuinka paljon Harmaakuono yrittää kukkapenkistä sipuleita kaivaa. Vähän herra siellä kävi kävelemässä, mutta ei ainakaan olla huomattu, että sipulit olis kaivettu ylös.

Nyt terassin laudoitus on tiivis ja tukeva

Tuolloin äidin ollessa mökillä sunnuntaille sattui syksyn lämpimin päivä. Liuskekivet kerää pihalaatoituksella mökin edustalla mukavasti lämpöä, ja onhan laatotuksella tasainen alusta Harmaakuonon pureskella keppiä 😀

Avokin tekemät polut kivituhkasta helpottaa mun liikkumista pihapiirissä huomattavasti. Alkuun oli vähän hankalaa suunnistaa kun ei ollut mitään selkeitä reittejä. Nyt liiteri/huussi sekä nuotiopaikka löytyy helposti.

Ja nyt tähän viimeisimpään mökkeilykertaan takaisin…
Maanantaina oli hieno sää. Ei satanut vettä, ja se jos mikä oli ihan parasta. Lähdimmekin avokin ja Harmaakuonon kanssa lenkkeilemään. Koira sai nauttia vapaana kirmaamisesta ja me syksyn kuulaudesta.

Kuten huomaatte Harmaakuonolla aina irti ollessaan on keppi suussaan 😀
Mutta ihmeitäkin tapahtuu :O 😀

Ihmeitä tapahtuu myös, että minun ottamani kuvat onnistuvat 🙂

Tämä vähän epätarkka, mutta kuulemma sopii kuvan tunnelmaan

Itse asiassa myös nuo syyskuun kuvat olivat minun ottamia.
Herää varmaan ihmetystä, miten?
Vastaus on niinkin yksinkertainen…
Räpsin kuvia ja jotkut onnistuvat, toiset taas ei. Kuuntelen mistä suunnasta kuuluu ääniä tms… Digikamerassa on niin huippua tuo, että kuvia voi ottaa vaikka miten paljon ja poistaa huonot ennen arkistointia.

Mutta joo… Takaisin syksyiseen mökin pihaan nyt viime käynniltämme

Tuo lähes parin tunnin ulkoilu teki niin hyvää henkisesti kuin fyysisestikin!!!

Meidän lenkkeillessä lampaanfile marinoitui punaviini-valkosipuli-rosepippurimarinadissa ja pilkotut perunat kermassa ja valkosipulissa.
Kuulostaa herkulliselta ja siltä näyttäneekin?

Mutta… Joskus kun kaikki lähtee menemään pieleen, niin sitten kanssa lähtee. *huoh*
Avokki istuu pöytään ja osuu viinilasiinsa ja se kaatuu viinien roiskahtaessa pitkin penkkiä ja lattiaa. No ei muuta kuin rättäämään kiroilun säestämänä.
Istuudumme jälleen aloittaaksemme aterian uudelleen…
ja nyt kaatuu edelleen avokin toimesta minun lasi. Ei roiskahda, mutta viini on pöydällä, lautasellani ja lattialla.
Avokin turhauma käsin kosketeltava ja mies, joka ei huuda eikä juuri kiroa huutaa ja kiroaa.
Ei auta, siivoamaan taas. Tässä vaiheessa kiikutamme viinilasit tiskialtaaseen ja kaadamme sen mitä nyt pullosta jäljellä oli teemukeihin 😀 Sivuhuomautuksena espanjalainen luomupunaviini oli hyvää 🙂
Vihdoin ruokaan käsiksi. Perunat kylmenneet, liha maistui vanhalle talille eikä siitä ollut poistettu kunnolla kalvoja. Onneksi file oli vain puolen kilon, mutta ateriasta jäi vain pahamieli. Harmaakuono kyllä nautti ylimääräisestä liha-annoksesta parilla seuraavilla aterioillaan.

Ilta kuitenkin jatkui rattoisasti äänikirjan, käsityön, takkatulen ja yhdessä olon merkeissä

Tykkään meidän minitakka/leivinuunista. Se on söpö 😉
Vähemmän söpöä on petaamaton peti, mutta…
Ja käsissäni valmistuu frillahuivi, jonka kanssa kotimatkalla tuli ongelmia. Lanka sotkuun ja silmuja putosi. Eihän työ ollutkaan kuin melkein valmis… No nyt se ”hautuu” käsityökorissa ja kaivan sen taas esille, kun olen anteeksi sille antanut 🙂

Tiistaiaamuna laiskottelua ja lopulta siivouksen pariin. Innostuin pyyhkimään pölyt ja lattian. Matot vietiin ulos tuultumaan. Olihan ihana syyskuulaus. Nyt on mökki siisti ja sinne on taas mukavaa palata rentoutumaan.

Julkaistu

Rauhallinen mökkiviikonloppu

Vettä on satanut taukoamatta eilisillasta lähtien. Mökillä aika kului Dan Browndin kirjaa Da Vinci –koodi kuunnellessa, ja nyt onkin hienoinen ”kiire” yöpuulle, sillä kirjan loppuratkaisut lähestyvät. Toisekseen, aamulla menen kuulotesteihin ja korvani leikannutta lääkäriä tapaamaan. Jännittää vähän, millaisia tuloksia kuulokäyriin saan. Itse sanoisin oikean korvan leikkauksen onnistuneen paremmin, kuulen sillä mielestäni paremmin, eikä se juurikaan tinnitä. Vasen, joka ensiksi leikattiin, tuntuu huonommalta. Ei kuitenkaan ratkaisevasti. Tinnitus ei ole kadonnut, vähentynyt kylläkin. Toisinaan korvassa on kuitenkin aikamoiset tinnitusbileet, kuten esim. tänään.
Viikonloppu meni rauhallisesti mökillä. Perjantai-iltana lämmitimme takan, joimme iltateetä. Ei tehty mitään mainittavaa.
Meille piti tulla halkoja viikonloppuna. Lauantai-iltana soittivat (oltiin odotettu pe-illasta lähtien, ja jätetty kaksiinkin juhliin menemättä) että auto on rikki, mutta tuovat puut traktorilla. Soittavat aamulla kun lähtevät ajamaan. No tuota soittoa ei kuulunut eikä halkoja näkynyt tänäänkään. Ei tunnu kovin luotettavalta puun toimittajalta!
No odotellessa eilen tehtiin omenasosetta. Avokki kuori mulle omppuja, mä pilkoin ne poistaen siemenkodat. Lisäsin palojen joukkoon pari desii vettä ja desin hillosokeria. Omenoita oli paloina leirut pari litraa. Niistä tuli kaksi puolen litran purkillista sosetta. Yli jäi yhteen jogurttiannokseen maisteltavaksi. Eilisiltana nautiskelin herkun tietoisena etten seuraavaan pariin viikkoon voi jogurttia syödä.
Eilen kun vettä ei satanut, ulkoiltiin. Kovin kauaksi ei voinut lähteä kun niitä pirun puita odoteltiin. Harmaakuono sai kuitenkin nauttia vapaana kirmaamisesta yllin kyllin. Lähistöllä kävellessä huomasi hyvin miten hirmuinen ero edellisviikonloppuun verrattuna sään lämpötilassa oli. Aurinkokaan ei juuri lämmittänyt.Tuuli tuntui kylmältä, joten kyllä se vaan on uskottava, että lämpimämpiä vaatteita on kaapista kaivettava esille.
Illalla saunottiin. Avokki uskaltautui pari kertaa pulahtamaan lammessakin. Mä en sinne suostunut. Avokin nauttiessa saunaolutta, mulla oli saunajuomana hedelmäsmoothies, jossa ananasta, kiiviä, greippiä, puolukoita, vadelmia ja vettä. Ei ehkä niin janoa vievää, mutta hyvää kuitenkin. Saunan jälkeenkatottiin koneelta Speden Onks Viljoo näkyny?-elokuva. Ei välttämättä ihan mun tyylistä huumoria ja avokkikin nukkui osan siitä. Tulipahan kuitenkin katsottua vanhaa tuotantoa vuosien, vuosien takaa.
Mutta nyt on pakko painua kirjan kuunteluun ja unille!
Kaikille iloista alkavaa viikkoa!
Julkaistu

Puolukat ja omenat – varma syksyn merkki

Viikonloppuna nautimme ihanista syyspäivistä mökillä. Aa ja avokki tekivät lauantaina terassin valmiiksi mun ja äitini samoillessa metsässä ja kävellessä pikkuteillä ympäristöömme tutustuen. Metsämies oli avokille selittänyt lähellä olevan suon, jota ei löydetty 🙁 Metsä oli ryteikköä eikä kovin hoidettuakaan. Risukkoa riitti ja kulkeminen oli vaikeaa. Puolukoita löydettiin mökkitien varrelta, ei tarvinnut rymytä syvälle metsään. Keräsimme helposti viitisen litraa niitä. Ongelmana tahtoi olla niiden kypsyys. Käsi kun osui varpuun marjat rapisi maahan. Se vähän hankaloitti meikäläisen keräämistä, mutta kyllä varmastikin keräsin itse lähes puolet marjoista. Olihan äiti nopeampi, mutta käytti aikansa tehokkaasti keräten suppilovahveroita ja kanttarelleja kotiin vietäväksi mun kipon täyttymistä odotellessaan.

Metsässä oli ihana olla. Siellä tuoksui syksyn luonto. Pidän siitä. Olisin voinut samoilla pidempäänkin metsässä, mutta äiti ei jaksanut. Ymmärrän sen hyvin, niin vaikeakulkuista siellä oli.

Illan hämäryys alkoi jo laskeutua Aa:n ja avokin viimeistellessään terassia. Ehtivät kuitenkin saamaan työt valmiiksi ennen pimeyttä. Nyt meillä on jykevä hyvä terassi, IHANAA!

Äiti puolestaan perkasi puolukoita taistellen pimeyttä vastaan. Suurin osa jäi sunnuntaiaamuun. Sunnuntaina oli vielä upeampi sää kuin lauantaina. Oltiin ulkona koko päivä. Tehtiin kukkapenkki mökin edustalle laatotuksen oikean sivun viereen. Sinne istutettiin sipulikukkia: krookuksia, tulppaaneja, narsisseja ja jotain neljättä, jonka nimeä en muista. Äiti istutti kukat niin, että matalammat tulivat eteen ja korkeimmat taakse. Kukkivathan ne eri aikaan kevättä, mutta jonkinlaisen järjestyksen äiti halusi laittaa.

Pieni jännitys oli antaisiko Harmaakuono olla kukkapenkin rauhassa. No ei ainakaan vielä kaivanut sipuleita ylös, vaikka pari kertaa yllätettiinkin penkistä kävelemästä.

Sunnuntaina oli niin lämmin, että päätimme syödä hirvipataa ja perunoita ulkona. Saattoipa olla viimeinen mahdollisuus tälle vuotta. Illalla istuttiin vielä nuotiolla paistaen makkaraa. Ilta viileni, mutta nuotio lämmitti mukavasti.

Maanantaiaamuna paluu kaupunkiin. Osan puolukoista pakastin mökille ja osan toin kotiin pakkaseen. Nyt mulla on viitisen litraa puolukoita, seittemisen litraa mustikoita, 2.5 kg vadelmia. Äidiltä saan kuulemma vielä puolukkasurvosta ja puolukoitakin. Se on innostunut ystävänsä kanssa marjastamisesta. Käyvät monta kertaa viikossa metsässä, joten kyllähän niitä luonnon antimiakin kertyy.

Tänä kesänä jäi mansikat valitettavasti hankkimatta. Jotenkin se paras mansikka-aika meni liian nopsaan ohi etten oikein osannut reakoida ajoissa 🙁

Nyt illalla ystäväni kävi teellä ja toi lähes muovikassillisen omenoita. Lisäksi asiakkaani, joka on kyllä vuosien mittaan tullut myös ystäväksi toi myös pienemmän pussillisen omppuja. Jollain pihalla oli ollut kyltti, jossa annettiin lupa poimimiseen, joten hän päätti poimia. Kiitokset teille molemmille!!!

Avokki haaveili vähän omenapiirakasta. En ehkä kuitenkaan haluaisi sitä tehdä, vaikka tällä Detox-siirtymäviikolla voisin itsekin sitä vielä syödä. En vaan halua itselleni kiusauksia 😀 Omenasoseen keitto taitaa kuitenkin olla edessä lähipäivinä. Ihan mahtia valmistaa itse, tietääpähän ettei ole mitään ylimääräisiä lisäainesotkotuksia mukana.

Nautitaan syksystä ja sen antimista, luonnon herkuista!