Julkaistu

Mökkiviikonloppu

Torstaina olin sopinut kuntosali/spinningtreffit, jotka jouduin perumaan heikohkon menkkaolon takia. Harmitti ihan hirvittävän paljon. Olin niin odottanut ystäväni tapaamista ja yhteistä treeni-iltaa. Tajusin kuitenkin huonovointisena, että ei ole mitään järkeä hypätä treenin pyörteisiin ja kenties oksennella sen jälkeen. Vietin rauhallisen koti-illan avokin jo matkustettua mökille. Aina kun suunnittelin lenkille lähtöä Oton kanssa vettä ryöpsyi taivaan täydeltä. Puhuin parit puhelut ja kirjottelin Facebookin chatissa muutaman kaverin kanssa, joten treeni-ilta vaihtui rentoiluun.

Perjantaina lähdin heti aamupäivästä kaverin kanssa mökille ja teehetken jälkeen lähdimme koko porukka kaikkine koirinemme lenkille. Harmaakuono johti joukkoa avokin kanssa ja vauhti oli melkoinen. Mulla oli jalassa vaelluskengät, joista ilmeisesti iskunvaimennus on pettänyt, joten oli ihan liian kovat kengät kävellä eikä oloa helpottanut tietenkään iki-ihanat naistenpäivät. Sitkeästi vain eteenpäin ja olokin koheni, myös Oton vauhti parani. Toisaalta alkumatkasta tie on aika huonokulkuista ja poika kierteli törrökiviä ja vesilammikoita aivan oikeaoppisesti.

Poikkesimme päätieltä sivutielle, josta piti päästä toista sivutietä pitkin takaisin päätielle. Jossain vaiheessa menimme jonkin pidennyksen kautta ja palattuamme päätielle huomasimme olevamme mökistä ainakin viiden kilsan päässä. Koirille Otolle ja Pekolle tuli hyvää opastustreeniä metsäautotietä pitkin. Saimme muutaman vesikuuronkin niskaan, mutta onneksi Ottokaan ei niistä ollut moksiskaan. Palattuamme päätielle ja tajuttuamme miten paljon matkaa oli takaisin, huoli Harmaakuonon jaksamisesta hiipi sydämiin. Vanhus oli siihen asti painanut menemään hyvää vauhtia ja onneksi jaksoi mökille asti. Toki viimeisillä kilometreillä vauhti hidastui ja sijaistoiminnot lisääntyi. Piti juoda vesilätäköstä, haistella tien vierien kasvustoa jne. Loppuvaiheessa Harmaakuonokin innostui vielä kiristämään vauhtia, mutta mökin pihaan päästyämme se pötkähti nurmikolle huokaisemaan. Olihan se tepsuttanut 12.6 km alle kahdessa ja puolessa tunnissa keskinopeudella 5.3 km/h. Voitte arvata, että vanhus lepäsi ja nukkui koko illan päästyään suihkutuksen ja kuivauksen jälkeen mökkiin lampaantaljalleen loikoilemaan.

Avokki ryhtyi saunan lämmitykseen ja me naiset ruuan laittoon. Kaverini valmisti katkarapusalaatin herkullisella oliiviöljy-valkosipuli-Provencen yrtit-sitruunakastikkeella. Minä maustoin lohen sitruunalla, merisuolalla, sitruunaisella kalamausteella ja tillillä. Valmistin myös oman maan perunoista perunanyytin grilliin. Aterialla maistelimme ranskalaista valkoviiniä ja jälkkäriksi hömpsyt Talvilikööriä.

Saunasta kolmasti lampeen ja pari kertaa laiturilta pohkeita uittaen todeten lammen veden viilentyneen edellisviikonlopusta hurjasti. Jaloille kylmä vesi teki hyvää ja vei levottomat jalat loitolle. Sama meno oli lauantai-iltanakin. Perjantaina saunan jälkeen istuskelimme vielä nuotiolla ja sisälle mennessämme lämpötila oli tippunut alle kuuteen asteeseen. Syksy tulee ja viileät yöt, ei auta, ei!

Perjantain lenkillä onnistuin hankkimaan rakot jalkoihini, joten reippailut jäi osaltani lauantaina väliin. Jäimme Harmaakuonon kanssa mökille muiden tehdessä liki kahdeksan kilsan lenkin. Maustoin broilerin rintafileet soijalla, carrylla, valkosipulilla, chihlillä ja yrttisekoituksella. Täytettyihin paprikoihin laitoin sipulia, kesäkurpitsaa, Provencen yrttejä, juustoraastetta ja mustapippuria. Lisukkeeksi kaverini valmisti vihersalaatin johon lisäsi raejuustoa ja tein vielä bataattinyytin. Lenkkeilyn jälkeen koirat juoksentelivat vapaana käyden lammessa useampaan kertaan. Kivaa niillä tuntui olevan. Tarkoitus oli olla pidempäänkin ulkosalla, mutta viileä sää ajoi sisälle.

Ilta kului syöden ja saunoen. Saunan jälkeen paistoin pannarin, jonka kanssa mansikoita ja kermavaahtoa. Iltateen kanssa sitä maisteltiin. Ennen puolta yötä jo kömmittiin unille. Olihan edellisiltana mennyt pajon myöhempään.

Sunnuntaina mökin siivous ja tavaroiden pakkaus. Koirat kirmaili pihassa ja kun aikaa jäi lähdin kaverin kanssa kävelemään. Tosin jalassa kumisaappaat, jotta rakot eivät kipeytyisi entisestään. Vauhtimme ei siis kovin hurja ollut, mutta kaikenkaikkiaan reilut kahdeksan kilsaa taaperrettiin. Tavattiinpa nainen hevosen kanssa ja Otonhan piti pari kertaa haukahtaa tuolle isolle eläimelle 😀 Matka kuitenkin jatkui. Palatessamme ihan viimesillä metreillä onnistuttiin eksymään. Onneksi ei kuitenkaan kovin pahasti. Kilsan verran saatiin lisää mittaa lontostuslenkillemme :D:D

Kotiuduttuamme melkeinpä heti lähdin Marin kanssa ajamaan lainatandemia Kallioon. Oli ihanaa ajella viilenevässä illassa. Nyt ajoimme hieman eri reittiä kuin ajaessamme pyörää Korsoon. Kilsoja tuli reilut 28, keskinopeuden ollessa jotain 15 kilsan paikkeilla. Välillä vähän haahusimme reittiä mistä pitäisi ajaa, mutta pyörä saatiin palautetuksi omistajalleen. Ja nyt kun satulan korkeus oli sopiva lukkopolkimilla ajo pääsi oikeuksiinsa. Oli mahtavaa ja nyt oikeastaan haluaisin omaan pyöräänikin lukkopolkimet. Ja kun viikonlopuksi on luvattu hyvää säätä kovasti toivoisin pääseväni tandemlenkille, sillä vietämme viikonlopun kaupungissa. Saas nähdä miten käy.

Kotimatkalla junassa alkoi uni silmiä painamaan. Avokki odotteli ilta-aterian kanssa, joten ruokaa massuun, iltateehetki ja unille. Mukava viikonloppu oli vietetty ja mukavasti liikuttu. Tästä on hyvä jatkaa syyskuuhun!

Julkaistu

Herkullisia ruokia ja leipomuksia

Vietimme lomapäiviä mökillä aina perjantai-iltaan asti. Säät eivät kovinkaan kummoiset olleet. Lämpömittari ei jaksanut kivuta edes 15 asteeseen useampana päivänä ja vettä sateli riittämiin. Sateettomina hetkinä avokki surruutti kiviporalla tuhoten pihapiiristä muutaman kiven. Minulla olikin sitten hyvää aikaa kokkailla lämpimässä mökin uumenissa. Välillä kylmyys ja sateisuus meinas turhauttaa, mutta onneksi puuhaa riitti: bloggaamista, kirjan kuuntelua, neulomista ja sitä kokkaamista. Maanantai- ja torstai-iltoina lämmitettiin sauna. Uskallettiin jopa lampeen pulahtamaan, hiton kylmää vettä!!! Tiistai-iltana istuimme nuotiolla saaden niskaan pari pientä vesikuuroakin. Mukavaa oli kuitenkin relailla ihan kahdestaan. Eli, rauhallinen mökkiviikko takana. Perjantai-iltana vielä ennen kotiin lähtöä pinosimme puukuorman liiteriin, joten seuraavan kerran kun taas menemme saa saunan lämpimäks ja nuotion tulille 😀

Maanantaina vietin mukavan kokkailupäivän tehden perunasämpylöitä, mehukeittoa ja linssikeittoa 🙂

Gluteenittomat perunasämpylät 300 g keitettyä perunaa (n. 4 kpl) (käytin Ålanin pakastemuusia, jossa vain perunaa, pistin pussillisen)
150 g margariinia tai voita (oikeaa voita se olla pitää 😀 )
1,5 tl sokeria
2 kananmunaa
3 dl gluteenitonta jauhoseosta
2 tl leivinjauhetta
1,5 tl ksantaania (parantaa sitkoa)
0,5 tl (meri)suolaa
Soseuta perunat ja jäähdytä sose. Vatkaa margariini ja sokeri ja lisää munat yksitellen. Siivilöi sekaan jauhot ja leivinjauhe, lisää suola ja perunasose ja sekoita tasaiseksi. Annostele taikina noin 10 muffinivuokaan ja paista 175 asteessa 20-25 min. Sämpylät ovat parhaimmillaan tuoreina.

Ja kylläpä ne hyviltä maistuivatkin vielä uunilämpöisinä Linssi-kookoskeiton kanssa. Tein keiton lisäten sipulia, valkosipulia, juustokuminaa ja mustapippuria

Juhannukselta jäi rasia mansikoita sekä valmiiksi pilkottua raparperiä, päätin tehdä niistä mehukeiton. Joskus vuosia sitten möhlin keiton kanssa ja siihen jäi paakkuja. Nyt äidiltä tarkat ohjeet miten perunajauhon saa riittävän sekaisin ja ettei keitto paakkuunnu. Ja eihän se paakkuuntunut ja oli oikein pirteää jälkiruokaa.

Tiistaina herkuttelimme täytetyillä paprikoilla, juhannukselta jääneillä täytetyillä sienillä ja tomaatilla. Maustoin jauhelihan sipulilla, valkosipulilla, chilillä ja jauhelihamausteella. Kasviksiin lisäsin myöskin juhannuksesta jäänyttä aurajuustoa.

Innostuinpa vielä keskiviikkona leipomaan bataattipiirakan. Ohje on alunperin tarkoitettu valmispiirakkapohjalle, mutta tein ”omalla” gluteeinittomalla makean piirakkapohjan ohjeella:

Gluteeiniton bataattipiirakka
Pohja:
150 g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
3.5 dl jauhoja (2dl tattari- ja 1dl Sempperin gluteeinitonta jauhoseosta)
2 tl leivinjauhetta
2-3 rkl maitorahkaa (maustamaton tai vanilia)
Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi, lisää muna, sekoita jauhot keskenään ja lisää taikinaan, lopuksi rahka.

Bataattitäyte
350-400g bataattia
1,5dl sokeria
100g voita
1dl maitoa
2-3kananmunaa
0,5 tl suolaa
kuori, pilko ja keitä bataatti kypsäksi, anna jäähtyä ja soseuta esim. sauvasekoittimella. Lisää bataattisoseen sekaan pehmennyt voi.
Lisää kaikki muut aineet ja sekoita huolellisesti.
Paista 200 asteessa n. 40-45min
Huom: täyte on löysää!!! Meillä oli hankalaa saada piirakka uuniin ilman läikytystä 🙁 Mutta herkullista oli. Piirakka kannattaa tarjoilla esim. vaniliakastikkeen tai jätskin kanssa. On todella makeaa, joten makean himon pitäisi kadota piirakasta nautittaessa 😀

Jos viikon teemana oli minulla kokkailu Avokilla puolestaan kiviporaus

Julkaistu

Keskikesän juhla

Nyt kesäkuussa olen valvonut kolmena yönä aamuun asti, kertaalleen liikuntasuorituksen ja kahdesti juhlimisen takia. Viikkoa ennen juhannusta vietimme ystäväni 40-vuotispirskeitä, jossa tapasin monta kaveria vuosien takaa. Illan aikana söimme hyvin ja juomapuolesta voisi sanoa samoin. Valkoviini ja pooli teki tehtävänsä – Hepa humaltui. Ehkä lohdullista on etten ollut ainoa, ja pahempaa krapulaakaa ei tullut. Kivat juhlat ihanien ihmisten seurassa, vaikka kuppia olisin voinut kallistaa hiukan hillitymminkin 😀

Juhannusta vietimme täällä mökillä. Ystävämme saapui torstaina iltapäivällä Nelli-koiransa kanssa. Päätimme keitellä ”tervetulokahvit/teet” ja juoda ne ulkona. Ja niinhän siinä kävi, että istuskellessamme alkoi vesisade, joka kestikin koko illan. Tein grilliin täytettyjä tomaatteja, sisälle juustoraastetta ja valkosipulia sekä ympärille pekonisiivu. Ystävä teki puolestaan pekoni-aurajuusto-herkkusieniä. Lisukkeeksi vihersalaattia ja perunanyytistä perunoita. Avokki lämmitti saunaa. Saunominenhan sopi sadesäähän loistavasti. Pulahdimme pariin otteeseen lammessa, aikas vilakkaa vettä 😀 Puolilta öin kömmimme jo unille.

Viideltä paistoi upeasti aurinko ja kesäaamu näytteli parhaita puoliaan

Emme sentäs noin aikaisin nousseet ylös. Aurinko paistoi vielä aamupäivälläkin, joten päätimme nauttia aamupalan lammen rannalla. Aurinko lämmitti mukavasti, mutta kylmä tuuli muistutteli koleudesta. Avokin höylätessä ulkopöydän ja siistiessä pihaa me naiset valtasimme keittiön. Leivoin raparperipiirakan, valmistettiin salaatti, perunanyytti, valkosipulikermaviilidippi. Kokkailun jälkeen olikin mukava nautiskella vähän ulkoilmasta. Sää oli pilvistynyt, mutta onneksi vettä ei satanut.

Nelli

Janoinen Otto

Harmaakuono mielipuuhassaan

Panoraama pihapiiristä

Alkupaloiksi grillasimme maissia, joka olikin minulle positiivinen yllätys. En ole aiemmin syönyt grillattua maissia, joka on riittävän kypsä. Kiitos Maijalle tästä positiivisesta makunautinnosta. Pääruokana naudanpihvit, perunaa ja salaattia. Pihvit olivat mureita, joten aattoillan ateria oikein herkullinen. Aterian jälkeen avokki valmisteli kokkonuotion. Sateettomasta illasta piti ottaa tietysti kaikki mahdollinen irti, joten kokko tulille ja nautiskelemaan.

Nuotiolla istuimme pitkään, Maijan kanssa yli puoli kuuteen eikä avokkikaan paljoa aiemmin unille vetäytynyt. Juttua riitti laidastalaitaan, naurua ja välillä vähän vakavampaakin asiaa. Aamuyön lintukonsertti oli upea ja mikä parasta juhannusyönä ei satanut vettä! Jossain vaiheessa myös omamme karvakuonot halusivat sisälle uinumaan

Arvatakin saattaa, että seuraava päivä meni oleskeluun. Toisaalta sade palasi ja ulkona ei pystynyt mitään tekemäänkään, joten mikäs siinä relaillen univeloissaan. Kirjan kuuntelua ja pitkästä aikaa neulomista. Neuloin frillahuivin. Näky olevan vielä huivilankaa lankojen joukossa, ja vaikka moinen hörhellys ei oikein enään nappaa päätin neuloa langat valmiiksi töiksi ja lahjoittaa johonkin hyväntekeväisyyteen. No en ole koskaan itse frillahuiveja pitänytkään, mutta alkuun niitä oli ihan hauska tehdä. Nykyään tuntuu vähän turhan yksinkertaiselta. Ainoa mikä haastaa on langan kierukkeelle meneminen ja se on rasittavaa. No joka tapauksessa tuolloin lauantaina huivin neuloin äänikirjaa kuunnellen.

Julkaistu

Suolaista rahkapiirakkaa ja teekurssitunnelmia

Loppujenlopulta en eilen uskaltautunutkaan pyörän selkään. Päkiöiden rakot olivat edelleen pirun kipeät. Poistin laastarit ja kieroin jalkaterät sideharsoon, jotta rakot pysyisivät puhtaina, mutta saisivat ilmaa. Se onkin tuntunut toimivalta ratkaisulta. Eilen vielä vähän niistä valui kudosnestettä, joka ratkaisi etten lenkkareita vielä jalkaani halunnut laittaa. En tiedä miten hyvin olisivat mahtuneetkaan, sillä nilkoista alaspäin jalat ovat jonkin verran turvoksissa. Mahtaakohan olla normaalia tuollaisen rasituksen jälkeen? Tällä viikolla olen joutunut luopumaan vesijuoksusta/uinnista sekä pyöräilytreffeistä. Muuten kaikki suunnitelmat ovat toteutuneet. Hiukan tämä hissuttelu rakkojen vuoksi alkaa ärsyttämään. Mieli kun tekisi jo reippaasti liikkumaan. Toisaalta varmasti myös jalat ovat väsyneet, joten pakkolepo tehnee niille hyvää.

Maanantaihin mahtui paljon asioita ja tapaamisia. Päivä alkoi asiakkaan hoidolla, jonka jälkeen Opaskoirayhdistyksen hallituksen kokoukseen, joka kesti yli kolme tuntia. Kokouksesta matka jatkui Silmukkasisko-miittiin. Sain jopa valmiiksi hörhelöhuivin, jota olen tehnyt ties miten kauan. Käsityöinto on viime kuukausina ollut valitettavan nukuksissa. Ei ole syntynyt mitään. Ystävälle menevä kaulurikin on edelleen kesken. Olen jopa toisessa levennysvaiheessa menossa, joten kyllä se syksyyn valmistuu 🙂

Ennen kotiin lähtöäni vielä herkuteltiin hedelmäsalaatilla, jäätelöllä, suklaalla ja maissilastuilla 😀 Muut jäivät vielä jutskailemaan ja käsitöitään tekemään minun lähtiessäni kotiin. Ystäväni tuli iltateelle ja häntä oli ihana nähdä pitkästä aikaa. Puheenaiheena aikalailla oli tuo lauantai-illan rypistykseni 😀 Siinä istuessamme rakkoja alkoi todella kivistämään, joten kylmää jaloille jne.

Tiistaina mulla olikin aamupäivä ja osa iltapäivääkin vapaata vesijuoksun jäädessä ohjelmasta pois. Ehkä se oli hyväkin, sillä iski tajuton väsy ja vetäsin parin tunnin päikkärit. Jalat tuntui rakkoja lukuun ottamatta hämmästyttävän hyviltä. Tuntemukset tosin ilman suurempaa rasitusta.

Eihän sitä nyt koko päivää voinut nukuskella, joten ryhdyin leipomaan. Tein suolaisen rahkapiirakan jauhelihatäytteellä. Korvasin vehnäjauhot gluteeinittomalla Sempperin jauhoseoksella ja kyllä toimi hyvin. Tein piirakan testimielessä ajatellen ystäväni lauantaisia 40-vuotisjuhlia. Koska piirakka onnistui niinkin hyvin leivon sellaisen uudestaan lauantaina. Mutta tässä teillekin ohje:

Suolainen rahkapiirakka

POHJA:
2 prk MAITORAHKAA
3 kpl kananmunia
9 rkl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta

Täyte:
400 g paistettua jauhelihaa/ lohta/ kanaa
2 prk valutettua ananasta

päällinen:
2 kpl kananmunia
2 dl Kermaa
300 g juustoraastetta

Sekoita pohjan kaikki aineet tasaiseksi ja levitä uunipellille leivinpaperin päälle.
Ripottele pohjan päälle täytteet ja sekoita munat ja kerma keskenään, kaada täytteen päälle ja ripottele juustoraaste päällimmäiseksi.
Paistetaan 225 asteessa noin 25min.

Itse kaipasin pohjaan ehkä hiukan suolaa ja jauhelihaan enemmän mausteita. Ohjeessahan ei puhuta maustamisesta mitään, mutta jokainenhan maustaa esim. tuon jauhelihan niin kuin haluaa. Mielestäni piirakka oli oikeastaan kylmänä parempaa, mutta makuasia varmasti sekin.

Viideksi suuntasin kulkuni Forsmanin tehtaanmyymälään teekurssille. Huhtikuun lopulla näin Vantaan näkövammaisten ilmoituksen ja ilmottauduin heti mukaan teen suurkuluttajana. Ilta olikin mielenkiintoinen. Maistelimme kolmea eri teetä. Ensiksi valkoista ns. helmiteetä, joka maustettu vanilialla. Kuppiin laitetaan 3-4 helmeä ja kuuma vesi päälle. Helmet avautuvat kostuessaan ja ovat lopulta kapeita teelehtiä. Valkoinen teehän kerätään hyvin pienenä, jopa nuppuina/silmuina ja siinä on paljon kofeiinia. Toisena joimme appelsiiniroibosta. Roiboshan on teenkaltainen, yrtti, joka kasvaa Etelä-Afrikassa eikä sen viljely ole onnistunut missään muualla. Roiboksessa ei ole kofeiinia. Kolmantena maistoimme vihreää teetä, joka maustettu inkiväärillä. Aikaisemmin olen juonut vastaavaa mustaa teetä. Inkivääri maistui vahvasti teessä. Inkiväärihän on hurjan hyvä terveysvaikutuksiltaan. Meille tarjoiltiin myös croishantit ja erilaisia suklaaherkkuja, joista ostinkin valkosuklaavadelmia ja kookosmanteleita, namsk! Meille kerrottiin tiivistetysti teen eri valmistusmenetelmistä, tuotannosta ja vähän Forsmanin omista tuotteista. Kurssin jälkeen kiertelin myymälässä tehden teevalintoja. Teekaapissa onkin ollut viime viikkoina hiukan tyhjää, mutta nyt tuli täydennystä ihan reippaasti 😀 Liiolii oli mukana teeillassa ja hänen postauksensa kuvineen voi lukea täältä
Saimme hypistellä ja tuoksutella mm. Buer-teekiekkoa. Se on kuin reikäleipä ja tuoksahtaa tallin takaselle :D:D On kiinalainen terveystee, joka on vuosituhansia vanha ja terveysvaikutuksiltaan ensiluokkainen. Teehän yleensä menettää makuaan, jos pussi tai purkki on avoinna yli kolmen kuukauden ajan. Tee kostuu ja joutuu hapen kanssa tekemisiin. Buerissa taas mitä vanhempaa se on sitä parempaa se on. Buerista onkin vuosikertoja. Valmistusmenetelmä kansanomasesti sanottuna tapahtuu ”mädättämällä”. Ei kovin houkuttelevaa, vai mitä. Olen juonut viisi vuotta vanhaa bueria. Forsmanilla on vuodelta 2007 olevaa vuosikertaa. Kiekosta murretaan pieniä paloja joita haudutetaan kuumassa vedessä. Buer-kiekon lisäksi saimme tunnustella teekukkasia, jotka valmistettu käsin, ja jotka avautuvat teemukissa isoiksi kukiksi. On ilmeisesti visuaalisesti hienon näköisiä.

Aiemmin en ole törmännyt jääteehen kuin Nestlen jauheisiin ja kaupan valmisjuomiin, sekä Amerikassa Liptonille maistuvaan kylmään teehen mihin oli laitettu kilo sokeria ja jäitä. Forsmanilta löytyi kolmea eri jääteemakua joihin ei ymmärtääkseni ole lisätty mitään ylimääräistä. Ostin sitruksen ja mintun. Haudutus tapahtuu kylmään veteen ja haudutusaika voi olla jopa 30 min. Jäätee ei kitkeröidy. Odotan innolla, että pääsen maistelemaan. Voin kuvitella kesähelteellä mökillä olevan maistuvaisia, jos vaan se jäätee on hyvää 😀

Eilinen meni aikalailla pelastusarmeijalle. Rakkoja särki, vaihdoin niihin sideharsot, hieroin pari asiakasta, peruin pyörätreffit, surffailin netissä tekemättä oikein mitään järkevää. Että todellinen hukkapäivä. Tänään on sitten töitä ihan eri tavalla. Tätä olen kirjoittanut asiakkaiden välillä. Työpäivän lopettelen vähän yli kahdeksan. Toivon vaan ettei rakot nyt kiukustu seisomatyöstä. Huomenna haluan nimittäin päästä jo kuntosaleilemaan ja polkemaan spinnutunnille.

Julkaistu

Ihana kevät – mökillä rentoutumassa

Takana on ihana pääsiäisloma 🙂 Ilma vain parani päivä päivältä. Vielä torstaina mökille lähtiessämme tuuli kylmästi muistutellen kevään raakuudesta. Toisaalta eipä tuolla niin väliäkään, sillä ilta meni uutta keittiötä järjestellessä. Ja voih, nyt on ihanan paljon työskentely- ja säilytystilaa, vaikka keittiön koko ei muuttunutkaan. Ratkaisevat tekijät, yhteneväinen työtaso, pieni hyllykkö takaseinällä, sopiva laatikosto tason alla, ylhällä pari kaappia ja jääkaapin päällä vielä yksi. Olen onnellinen nyt hyvin toimivasta keittiöstä. Valitettavasti ottamani kuvat ei siitä onnistuneet, mutta niitä tulee varmasti myöhemmin.

Avokki aloitteli loman aikana pihatyöt. Rantakanki heilui kun kivenmurikoita poistettiin tulevasta yrttimaasta. Ja lauantaina saapui tilaamamme multakuorma. Vappuna kääntyy perunamaa 😀 Perunat on nyt itämässä mökillä senkin päällä.

Nautin kokkaamisesta lomamme aikana suuresti uudessa keittiössämme. Perjantaina maustoin lohen grilliin. Laitoin siihen sidruunan mehua, savusuolaa, sitruunaista kalamaustetta ja tilliä. Perunoihin puolestaan mustapippuria, grillimaustetta ja voita. Avokaado-katkislisukkeeseen kermaviiliä, chiliä, tilliä ja sitruunan mehua. Jälkkäriksi söimme kaupan pashat. Ensiksi ajattelin, että kokkaisin pashankin itse, mutta luovuin lopulta ajatuksesta. Ruokaa jäi seuraavallekin päivää jolloin jälkkärinä itse tehtyä puolukkarahkaa. Sunnuntaina valmistimme valkosipuliperunat alusta alkaen itse. Kuusi kynttä valkosipulia, 10 isoa perunaa, 2 dl ruokakermaa, suolaa ja mustapippuria. Perunoiden kanssa valkosipulimarinoidut lammasvartaat. Ateriaa nauttiessamme ulkona lammen rannalla päätin rohkaistua joskus kokeilemaan lampaan marinointia ihan itse. Lammas oli kyllä pääosin herkullista nytkin, ja mikä parasta kevään eka ateria ulkona lammen rannalla 😀 Bortugalilainen punaviinikin toimi hyvin ja jälkkäriksi lauantailta jäänyttä rahkaa. Maanantaina valmistin vihersalaatin mihin laitoin artisokan sydämiä, keittelin porkkana-bataattikeiton, johon tuoretta chiliä. Nyt ei ollut tuoreita yrttejä eikä kermaviiliäkään, mutta hyvin maistui ilmankin. Innostuin leipomaan vielä siemenrieskankin ja tekemään jälkkäriksi lopusta kermasta, turkkilaisesta jogurtista, puolukoista, ananaksesta ja hunajasta jälkkärin. Kokkaaminen oli niin mahtavaa :D:D Ruokaa riitti vielä tiistaillekin 😀

Saunoimme pari kertaa ja sunnuntaina kävimme kokeilemassa lammen vettä. Laskeuduin veteen pohkeitani myöden, joten talvikengät on heitetty, turkista en kyennyt vielä luopumaan, mutta ehkäpä ens kerralla. Pohkeille tuo hyinen vesi teki hyvää 😀 Ja koirat kävivät pitkin päiviä kahlaamassa rantavedessä, myös Otto. Sehän ei tuollaisesta touhusta ole välittänyt. Harmaakuono tais kuitenkin viime kesänä olla aika hyvä opettaja.

Luonto on herännyt. Sorsia lenteli lammella, peipposet liversi, mustarastas soitti huiluaan ja sammakot kurnuttivat hurjasti. Sunnuntai-iltana saunan jälkeen istuimme puolilta öin nuotiolla kuunnellen melkoista sammakkokuoroa 😀 Avokki siisti parina päivänä myös kasvimaan laitaa lammen rannalta ja äitini puhelimessa pohdiskeli rantaan voitavan laittaa jotain kasvamaan. Ihmetellä täytyy Harmaakuonon energiaa, mistä sitä oikein riittää? Koira viihtyi päivät ulkona. Kuljeskeli pihapiirissä metsiköstä keppejä hakien. Pihassa olikin aika monta puoliksi pureskeltua oksaa. Ja aina kun tulit sisältä Harmaakuono vastassa kepin kanssa ja Otto vaan muuten toohottaen. Iltaisin uni maistui molemmille Harmaakuonon kuorsatessa äänekkäästi 😀 Ja kyllähän pihallakin oli välillä syytä levätä uupumuksen iskiessä.

Teimme koirien kanssa hurjan lenkin. Edellisessä postauksessahan kirjoitin Oton matelusta ja liian pienistä valjaista. Nyt iltapäiväauringossa marssimme 6.15km lenkin aikaan 67min. Alkuun Otto kulki varovaisesti tarkasti töitä tehdessä möykkysellä tiellä. Opastus tuntui kuitenkin maittavan ja koira lähti reippaaseen kulkuun. Ei jääty paljoakaan avokille ja Harmaakuonolle. En kyllä tajua miten Harmaakuono moisen rypistyksen jaksoi. Mökin pihassa vapauden koitettua herra heti keppien kimppuun. Lenkillä mä nautin vauhdin hurmasta. Sports Trackerin mukaan keskivauhti oli 5.4 ja olipa pätkiä missä vauhti on noussut jopa 7.3:een ja se tuntuu ihan uskomattomalta. Ilma oli lämmin, liikaa päällä ja kun vauhti oli tuollainen lenkin jälkeen oli suihku paikallaan 😀

Koska ilma oli niin ihana kuin oli, sisällä ei malttanut olla kuin kokkaamassa 😀 Avokin ahertaessa kivien kimpussa minä istuskelin mökin edustalla tehden yhden treenimusiikkisoittolistan, neuloen hörhelöhuivin melkein valmiiksi ja lukien kaksi sidosta kolmestatoista sidoksesta Dan Brown:in kirjaa Murtamaton linnake.

Ja lopuksi vielä hauska maisema kuva, jossa Otto tahtoo kuvaan mukaan :D:D:D 🙂

Julkaistu

Bataatti-porkkanasosekeitto ja sunnuntain treenaukset :D

En ole koskaan pitänyt keitetystä porkkanasta enkä ylipäätään keitetyistä juureksista. Kasvisruokia kohtaan kiinnostus on kuitenkin vuosien saatossa lisääntynyt ja monta herkullista ateriakokonaisuutta ruokavaliooni siirtynyt. Äsken söin esim. parsakaalia ja Kolmen viljan pihvejä joihin lisätty sipulia ja pinaattia. HERKULLISTA. Parsakaalin pinnalle hiukan oliiviöljyä ja mustapippuria, avot!

Kasvissosekeitot ovat aina menneet paremmin kuin juurekset paloina keittoruuissa. Bataattisosekeitosta on tullut minun suosikkikeitto ja kerta kerralta olen laittanut siihen enemmän ja enemmän porkkanaan. Ensinmmäisillä kerroilla riitti kaksi-kolme porkkanaa. Viimeksi tehdessäni keiton laitoin koko pikkupussillisen porkkanoita sekä yhden ison bataatin. Keittelin bataatin ja porkkanat pehmeiksi ja pistin monitoimikoneeseen keitinvesineen. Tuore chili joukkoon ja herkku soseeksi. Keiton päälle tuoretta pasillikaa ja kermaviiliä, namsk. Edelliskerralla laitoin tuoretta minttua silputtuna, ja sekin toimi loistavasti. Chili antaa ihanasti keittoon potkua, bataatti makeutta ja kermaviili kivasti pehmeyttä 😀 Suosittelen.

En taaskaan meinaa malttaa pysyä nahoissani. Olen lähdössä ystäväni kanssa kuntosalille ja vuoristospinningtunnille. Vielä on odotettava melkein tunti, pläääähhh. Ihanaa päästä taas hikoilemaan. Eilinen oli lepopäivä liikunnasta, meni töiden merkeissä. Jalat ja selkä aikas kipeät lauantain kahvakuulatreenistä. Sunnuntaina ennen ratsastusta kuvittelin vielä, että pääsin yllättävän vähällä, mutta niin vaan treenikipu hiipi kroppaan pikkuhiljaa pitkin päivää, huoh! Hevosen selkään kivutessa olo oli kankea ja raihnainen. Oli kuitenkin kiva ratsastaa taas pienen tauon jälkeen. Fengurilla oli vaan hätähousuinen päivä. Töltti oli melkoista tikutusta. Pieni tihkusade ei ratsastusiloa vienyt. Töltättiin, tehtiin pysähtymis- ja peruutusharjoituksia, ratsastettiin pienemmällä kehällä käyttäen painonsiirtoja jne. Kaverini myös laukkasi, mutta Fengurin hätäilyn vuoksi jätin laukat toiseen kertaan suosiolla.

Illalla lähdimme ystävän kanssa vielä lenkille. Otolla ei oikein menohaluja ollut. Alkuun se kulki pää riipuksissa ja kuulemma erittäin vittuuntuneen näköisenä. Eka kakkapysäys ei auttanut, toisella kerralla tilanne helpottui ja vauhtikin parani. Ja olihan riesana vielä märkä asfaltti tai hiekkatie, vesilätäköt. Tassut kastuu ja se on inhottavaa :D:D Käveltiin n. 7.4. km/1h40min, joten vauhti ei kaikenkaikkiaan päätä huimannut. Oli kuitenkin happirikasta ilmaa sateen jäljiltä ja kaunista lintujen liverrystä, Kevään tuoksu, joten varmasti oiva palauttava lenkki myös jalkaparkojani ajatellen 🙂

Ja kohta nää koivet saa taas kyytiä kun pääsen polkemaan, yes!!!

Julkaistu

Gluteeiniton pannukakku

Jostain syystä minulle iski viime syksynä hinku tehdä pannukakku. En tiedä olenko koskaan aiemmin sellaista itse tehnyt, no en ainakaan gluteeinittomana. Tuon hingun iskiessä kotona sattui olemaan tarvittavat ainekset, joten ei muuta kuin leipomaan 😀 Sittemmin olen tehnyt pannaria muutaman kerran kahdella eri ohjeella. Enkä kyllä pysty sanomaan kummalla ohjeella tulee parempaa. Ohjeissa on käytetty Semperssin jauhoja, jotka olen osittain korvannut terveellisemmällä vaihtoehdolla tattarijauhoilla. Sokeria olen laittanut vähemmän mitä ohjeissa. Ja onhan ohjeissa sokerin määrässä desin ero, mielestäni aika iso. Ei pannariin todellakaan tarvitse laittaa sokeria 1.5 dl!!! No makuasiahan se tietysti on, mutta herkullista tulee huomattavasti vähemmälläkin. Margariinia en käytä koskaan leivonnassa, (enkä kyllä muuallakaan) joten voita margariinin tilalla 😀 Aiemmin en ollut törmännyt pannariin missä kauraa, nyt törmäsin, ja toimii kyllä.

Pannukakku
7 dl maitoa
3 munaa
4 dl Vaaleaa Semper-jauhoseosta
1.5 dl sokeria
1 dl puhdas-kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniliinisokeria
100 g margariinia
Kaikki aineet sekoitetaan keskenään. Kaurahiutaleet voi jättää pois jos ne eivät sovi ruokavalioon. Eikä kaurahiutaleita tarvitse korvata lisä jauhoilla tai muulla.
Kaada leivinpaperin päälle pellille ja paista 225 asteessa puoli tuntia.
Maistuu esim mansikoiden kanssa, kuten kuvastakin voi huomata 😀

Ja tässä vielä se toinen ohje:
4dl Semper Fin Mix jauhoseosta
0,5dl sokeria
1,5tl leivinjauhetta
1tl suolaa
1tl vaniljasokeria
8dl maitoa
4 munaa
50g voisulaa tai juoksevaa Oivariinia
Sekoita kuivat aineet, kaada sekaan munat, maito ja rasva. Sekoita ja anna hetki tekeytyä.
Kaada leivinpaperin päälle vuokaan/reunalliselle pellille. Paista 225 asteessa 30-40 minuuttia.

Ei muuta kuin ihania herkutteluhetkiä gluteeinittoman pannarin suussa sulaessa :D:D

Julkaistu

Ei päästä irti otteestaan

Ylimääräiset kilot nimittäin… Turhauttavaa, raivostuttavaa!
Tiedän – VAAKA EI KERRO KOKOTOTUUTTA, mutta silti…
Loppiaisen jälkeen elämässämme tapahtui ryhtiliike; herkut pois ja liikunnan lisäys. Molemmat olemme sitoutuneet tähän hyvin. Herkuista emme ole kokonaan kieltäytyneet, mutta niitä ei myöskään kaupasta kanneta.

Ryhtiliikkeen myötä odotin ja toivoin, että paino lähtisi laskuun. Tiedän vanhastaan, että äkillinen reipas liikunnan lisääminen ei heti tuo vaa’alle toivottuja tuloksia, ei ainakaan mulla. Mutta kyllähän sellaista tapahtuu esim. Jutan Superdietissä – ainakin keskiviikkoiltojen ohjelmien mukaan. En paini samojen kilomäärien kanssa mitä ohjelmassa useimmat, eikä ruokavalionikaan ole niin pielessä mitä monella on ollut. Mutta onko ruokavaliossani kuitenkin jotain vialla? Vaikka en mätä hampurilaisia, sipsejä yms. roskaruokaa ja kuvittelen syöväni terveellisesti ja jopa monipuolisestikin. Eniten epäilen etten saa riittävästi proteiineja ja hyviä rasvoja. Niitä olen nyt yrittänyt lisäillä ruokavalioon. Eilinen iltapala oli mm. maitorahkaa, jossa mustikoita, banaania ja vähän hunajaa sekä teen kanssa kourallinen pähkinöitä. Salaatteihin lisään useasti auringonkukan siemeniä tai kurpitsan siemeniä, jotta saisin kuituja ja hyviä rasvoja. Punasta kokolihaa olemme syöneet todella vähän, mökillä hirvipataa ja kerran porsaanleikkeitä ryhtiliikkeen alettua. Broileria ja kalaa eri muodoissaan on mennyt sitäkin enemmän. Lisäks olen syönyt kasvisruokia linssi-qinoa-pihvit, tomaatti-kesäkurpitsaspagetti, kukkakaali-parsakaalikratiini, uunikasvikset ja juurekset jne. Olemme valmistaneet hedelmäsalaattia, nauttineet appelsiineja, tehty marja- ja hedelmäsmoothieksia. Niihin lisätty mm. pellavarouhetta tai pähkinöitä.

Olisi mielenkiintoista pitää ruokapäiväkirjaa ja toimittaa se jollekin asiantuntijalle analysoitavaksi, joka voisi ohjata tarvittavat korjaukset. Tosin ne korjauksetkin riippunee vähän kunkin suuntautumisesta. Ravitsemus on kyllä mielenkiintoinen juttu ja miten jokainen voi löytää itselleen parhaiten toimivan ruokavalion.

En suostu toisaalta uskomaan, että ruokailutottumukseni olisi totaalisen metsässä. Varmasti parannettavaa/hiottavaa löytyy, mutta väitän liikunnalla olevan myös osuutensa asiaan. Painon vaihtelu on yllättävänkin isoa treenien ympärillä. Mitä kovemman lihaskuntotreenin teet sen isommat on vaa’an lukemat. Lihakset tarvitsevat nestettä ja imasevat itseensä sitä. Kroppa pyrkii myös pitämään tiukasti niistä ällöttävän turhista rasvasoluista kiinni. Niitähän saattaa piruvie tarvita kun tyyppi nyt noin treenaa ja kuluttaa… On se keho vaan kummallinen. Tarvitsee aikaa sopeutumiseen ja ”ymmärtämiseen” että turhasta voi kulutuksesta huolimatta päästää irti. Ja kun en treenaa päivään pariin vaa’an lukemat jo ilahduttaa.

No miksi helvatussa sitten rääkätä itseään, jos painonhallinta vaikeutuu liikunnan myötä? Ennen kaikkea liikunnasta tulevan hyvän olon ja mielen vuoksi, ja myös siksi, että kyllä aikanaan se kroppa herää tajuamaan, ”huoh, päästänpä tuosta rasvasolusta irti”. Ja kyllähän se on mukavempaa olla vaikka saman painoinen kuin nytkin, mutta kiinteämpi. Totuushan on lihas painaa läskiä enemmän. Ja tuo kiinteytyminen onkin se mikä tällä hetkellä rohkaisee ja antaa lisämotivaatiota hommaan, vaikka vaaka murjookin turhauttavia lukemia. Kun minulle sunnuntaina sanottiin laihtuneeni, ensireaktio oli ”no ei pidä paikkaansa”, mutta huomaan nyt itsekin, että olen hoikistunut/kiinteytynyt. Reisistä ja vatsasta on ylimääräistä kadonnut. Pienennytään sitten kiinteytymällä, jos ei kiloina :D:D Vaikka turhauman keskellä uskon vielä vaa’ankin alkavan näyttämään toivomiani lukemia. Kyllä ne viikot tulevat milloin kilo tai kaksi katoaa ja sitten taas junnataan.

Tammikuun lopun tavoite oli -68 kg, josta jäin 600g. Helmikuun lopussa eli perjantaina tavoitteena on -67.5 kg, joka ei tule toteutumaan – ei ainakaan eilisen ”virallisen” punnitustuloksesta päätellen, joka oli 69 kg. Siinä se on nyt viikkoja pyörinyt. Nyt pitäisi asettaa maaliskuun loppuun tavoite. En voi ilmeisesti ainakaan pudottaa -67 kiloon, jota toivoin, joten ehkä se on edelleen tuo -67.5 kg… Hidasta niin pirun hidasta. Mutta liikunnallinen elämä jatkukoon ja nyt syömään herkullista ruokaa täytettyä munakoisoa. Täytteessä kookoskermaa, fetaa, tuoretta pinaattia, kesäkurpitsaa jauhelihaa ja yrttejä. Jauhelihan voi korvata myös soijarouheella. Yksi puolikas riittää täyttämään vatsan ja lisänä salaattia, jossa on mm. parsakaalia, kurpitsan siemeniä, salaattisekoitusta, yrttejä, tomaattia ja syntisesti hiukan halloum-juustoa, namsk!!!

Julkaistu

Iisee Aero 45 min

Ai miten mahtavaa, pääsin tänään jo toisen kerran tällä viikolla spinnupyörän selkään :O Nyt Iisee-ohjaajan Hennan ensitunnille, jossa oli muita ohjaajia ja meitä Hennan kavereita. Mahtavaa!!! Kiitos Henna kun pääsin mukaan!!!

Tunti oli hyvin selkeä, 2 lämmittely biisiä, jonka jälkeen kolme kahden biisin työosuutta työosuuksien välillä ollessa biisin mittainen palautus jolloin vastusta laskettiin. Viimeisen työosuuden jälkeen vielä palauttelua ja venyttelyt. Työosuuksissa tehtiin 2-3 kierrosta. Kierroksella lisättiin vastusta 2-4 kertaa. Kierroksilla ajettiin myös pätkiä seisten. Tällä 45 minuutin tunnilla poljettiin kuulemma 6min5sek. seisten. Viimeinen työosuus oli pisin. En tiedä onko se aina niin Iisee-tunneilla, mutta eikös useimmiten lopussa oteta vielä kaikki irti? Tunti oli kuulemma Aero-tunnin ylärajoissa rasittavuudeltaan. Vaativin Iisee-tunti on Focus, jonka kesto on 55 min tai 60 min. Tahtoo joskus polkemaan sen. Siinä työosuudet ovat kolmen biisin mittaiset. On olemassa vielä Lime 30 min, jossa työosuudet yhden biisin mittaiset. Iisee-ohjaajat kouluttautuvat vuosittain, Iisee-tunnit ovat rakenteeltaan aina samanlaiset paikasta tai ohjaajasta riippumatta. Ohjaaja valitsee kuitenkin musiikit itse.

Poljimme tunnin watti-pyörillä joissa oli vaihteet. Valitettavasti en näe millä vaihteella ajan ja säätö on portaaton, joten ajoin vastuksen lisäysten osalta kuten ennenkin. Ja oli ihanaa ajaa ja 45 min meni aivan liian nopeaan. Ja Henna pärjäs oikein hyvin, vaikka taisi jännittää aikalailla ennen tunnin alkua. Treenistä tuli todella hyvä ja energinen olo.

Eilen illallisvalmistelujen lomassa teimme kuntosalitreenin. Aluksi ajatuksena oli, että teemme jalkatreenin, mutta mun osalta vaihdettiinkin yläkropan treeniin. Huomenna sitten jalat töihin. Aikataulu oli hiukan tiukka, joten tunnin treeni reippaaseen tahtiin. Lämmittely kahvakuulalla: heilautukset yhdellä ja kahdella kädellä, vauhtipunnerrusta, yhden käden punnerrusta. 20 kilon tangolla 3 sarjaa (toistot 15, 15 ja 10), ylätaljalla vedot eteen ja taakse sekä ojentajaliike seisten, käsipainoilla käsipainopenkkiä ja pystypunnerrus istuen. Kulmatangolla hauiskääntöjä ja kulmasoutua, loppu verryttely ja venyttely. Yes, treeni tuli tehdyksi, vaikka päivällä ateriavalmisteluja ja illalla vieraita illallisesta nauttimassa. Alkupalana tarjoilin bataatti-porkkanakeittoa johon sai lisätä oman maun mukaan ranskankermaa ja tuoretta minttua. Keiton maustoin tuoreella chilillä. Keiton kanssa tarjolla siemenrieskaa johon voi-oliiviöljy-ruohosipuli-levitettä. Pääruokana uuniperunaa, haukea kerma-sipulihaudukkeessa. Haukeen laitoin myös kuivattuja yrttejä ja suolaa. Katkarapusalaatti lisukkeena. Jälkkärinä mango-appelsiinirahkaa, teen kanssa minttusuklaata. Vieraanamme oli opaskoiratoiminnan alueellinen työryhmän jäsenet miehineen. Vietimme läksiäisiäni. Kohtahan yhteyshenkilönä pestini päättyy. Kahden viikon päästä Riihimäen viikonloppukurssi on jo ohi.

Kropassa on edelleenkin ihana, hyvä olo. Tuntuu hyvältä tuntea treenin aiheuttamaa väsymystä. Sänky kutsuu puoleensa vastustamattomasti, joten toivotan HYVÄÄ YÖTÄ ja liikunnallista alkavaa viikkoa kaikille!

Julkaistu

Uunilohta ja tillipestoa ekan kahvakuulatreenin aattona

Innostuinpa valmistamaan uunilohelle tillipeston. Ohjeen löysin jo joskus syksyllä netin syövereistä. Olin ehkä makuun hiukan pettynyt. Pestoon laitoin kaksi nippua tilliä, 1 dl parmesan-juustoa(käytin palaa, josta leikkasin kuutioita tehosekottimeen, jossa peston tein), 1 dl pinjan siemeniä, 2 dl oliiviöljyä, yhden sitruunan kuori raastettuna ja ripaus mustapippuria. Pestossa oli aavistuksen pistävä maku, josta kumpikaan meistä avokin kanssa ei pidetty.

Lohen kanssa syötiin katkarapusalaattia johon laitoin tomaattia, kurkkua, jäävuorisalaattia, paprikaa ja Koudaa, tiraus sitruunan mehua, jota kalan päällekin pirskottelin.

Illalla innostuin vielä tekemään iltapalaksi smoothiesta mihin laitoin turkkilaista jogurttia, mustikoita, hunajaa ja chian siemeniä, herkullista – nam! Ei sitä oikeastaan muuta tarvinnutkaan. Iltateen (Clipperin mustaherukka) kanssa kourallinen pähkinöitä 😀 Todella toivon, että Chia-siemenet auttaisi kovavatsaisuuteen ja ovathan ne muutenkin melkoinen terveyspommi. Ja olen fiiliksissä kun avokillekin terveyssmoothiekset ja ruuat maistuvat. Itse asiassa mies kokkasi keskiviikkona meille broiler-nuijien kanssa herkullisen salaatin.

Töiden jälkeen syötyämme marssimme alakertaan kotikuntosalin siivousta tekemään. Keittiörempan yhteydessä huoneesta tuli vähän varasto, ja kun treenirintamalla on ollut hiljaista huone on ollut käyttämättömänä. Joskus ennen joulua totesinkin avokille, että joko aletaan treenaamaan tai treenivälineet myydään. Mies tais säikähtää 😀 Noh nyt joka tapauksessa kuntosali on siivottu; pölyt pyyhitty, imuroitu, lattiat pesty ja treenivälineistö paikoilleen laitettu. Eikä niitä laitteita myyty! Yes, tästä se lähtee :O Huomenna (tänään) eka kahvakuulattelu. Avokki on jo suunnitellut viiden liikkeen kolmen kierroksen ohjelmaa meille. Nyt tämän innon on kannettava pitkään!!!