Julkaistu

Herkullisia ruokia ja leipomuksia

Vietimme lomapäiviä mökillä aina perjantai-iltaan asti. Säät eivät kovinkaan kummoiset olleet. Lämpömittari ei jaksanut kivuta edes 15 asteeseen useampana päivänä ja vettä sateli riittämiin. Sateettomina hetkinä avokki surruutti kiviporalla tuhoten pihapiiristä muutaman kiven. Minulla olikin sitten hyvää aikaa kokkailla lämpimässä mökin uumenissa. Välillä kylmyys ja sateisuus meinas turhauttaa, mutta onneksi puuhaa riitti: bloggaamista, kirjan kuuntelua, neulomista ja sitä kokkaamista. Maanantai- ja torstai-iltoina lämmitettiin sauna. Uskallettiin jopa lampeen pulahtamaan, hiton kylmää vettä!!! Tiistai-iltana istuimme nuotiolla saaden niskaan pari pientä vesikuuroakin. Mukavaa oli kuitenkin relailla ihan kahdestaan. Eli, rauhallinen mökkiviikko takana. Perjantai-iltana vielä ennen kotiin lähtöä pinosimme puukuorman liiteriin, joten seuraavan kerran kun taas menemme saa saunan lämpimäks ja nuotion tulille 😀

Maanantaina vietin mukavan kokkailupäivän tehden perunasämpylöitä, mehukeittoa ja linssikeittoa 🙂

Gluteenittomat perunasämpylät 300 g keitettyä perunaa (n. 4 kpl) (käytin Ålanin pakastemuusia, jossa vain perunaa, pistin pussillisen)
150 g margariinia tai voita (oikeaa voita se olla pitää 😀 )
1,5 tl sokeria
2 kananmunaa
3 dl gluteenitonta jauhoseosta
2 tl leivinjauhetta
1,5 tl ksantaania (parantaa sitkoa)
0,5 tl (meri)suolaa
Soseuta perunat ja jäähdytä sose. Vatkaa margariini ja sokeri ja lisää munat yksitellen. Siivilöi sekaan jauhot ja leivinjauhe, lisää suola ja perunasose ja sekoita tasaiseksi. Annostele taikina noin 10 muffinivuokaan ja paista 175 asteessa 20-25 min. Sämpylät ovat parhaimmillaan tuoreina.

Ja kylläpä ne hyviltä maistuivatkin vielä uunilämpöisinä Linssi-kookoskeiton kanssa. Tein keiton lisäten sipulia, valkosipulia, juustokuminaa ja mustapippuria

Juhannukselta jäi rasia mansikoita sekä valmiiksi pilkottua raparperiä, päätin tehdä niistä mehukeiton. Joskus vuosia sitten möhlin keiton kanssa ja siihen jäi paakkuja. Nyt äidiltä tarkat ohjeet miten perunajauhon saa riittävän sekaisin ja ettei keitto paakkuunnu. Ja eihän se paakkuuntunut ja oli oikein pirteää jälkiruokaa.

Tiistaina herkuttelimme täytetyillä paprikoilla, juhannukselta jääneillä täytetyillä sienillä ja tomaatilla. Maustoin jauhelihan sipulilla, valkosipulilla, chilillä ja jauhelihamausteella. Kasviksiin lisäsin myöskin juhannuksesta jäänyttä aurajuustoa.

Innostuinpa vielä keskiviikkona leipomaan bataattipiirakan. Ohje on alunperin tarkoitettu valmispiirakkapohjalle, mutta tein ”omalla” gluteeinittomalla makean piirakkapohjan ohjeella:

Gluteeiniton bataattipiirakka
Pohja:
150 g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
3.5 dl jauhoja (2dl tattari- ja 1dl Sempperin gluteeinitonta jauhoseosta)
2 tl leivinjauhetta
2-3 rkl maitorahkaa (maustamaton tai vanilia)
Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi, lisää muna, sekoita jauhot keskenään ja lisää taikinaan, lopuksi rahka.

Bataattitäyte
350-400g bataattia
1,5dl sokeria
100g voita
1dl maitoa
2-3kananmunaa
0,5 tl suolaa
kuori, pilko ja keitä bataatti kypsäksi, anna jäähtyä ja soseuta esim. sauvasekoittimella. Lisää bataattisoseen sekaan pehmennyt voi.
Lisää kaikki muut aineet ja sekoita huolellisesti.
Paista 200 asteessa n. 40-45min
Huom: täyte on löysää!!! Meillä oli hankalaa saada piirakka uuniin ilman läikytystä 🙁 Mutta herkullista oli. Piirakka kannattaa tarjoilla esim. vaniliakastikkeen tai jätskin kanssa. On todella makeaa, joten makean himon pitäisi kadota piirakasta nautittaessa 😀

Jos viikon teemana oli minulla kokkailu Avokilla puolestaan kiviporaus

Julkaistu

Ratsastus saa hymyilemään

Pitkästä aikaa ratsastin Sebulla. Hevonen on etupainoinen ja helmasyntini könöttää etukenossa sen selässä tuntuu kertakaikkisen kamalalta, joten pakko istua paino taempana näin ratsastusasentokin korjaantuu. Aikaisemmin Sebulla ratsastaessani olen tuntenut epämukavuutta ja epävarmuutta tuon etupainoisuuden vuoksi. Nytkin alussa hain tasapainoa, mutta olo ei ollut yhtään epämukava tai edes epävarma. Se tuntui ihan huippumahtavalta.

Niin Sebu kuin Aavekin, jolla Tiina ratsasti, ovat luonnonravureita, joten treenasimme miten hevoset saadaan tölttäämään. Ohjilla pieni pidäte, paino taakse ja pohkeita, unohtamatta napakoita vatsalihaksia 😀

Ja sitten raviin, ohjat löysemmälle, paino edemmäksi (Hepa, ei kuitenkaan tarkota etukönötystä) ja polvet auki. Rytmistä kiinni ja keventämään, yes!

Ja mikä parasta, nautin myös laukan hurmasta 😀 Sebulla on hyvä puhdas laukka. Liike on isompi kuin Airalla, mutta se ei ollut pelottavaa. Laukkasimme molempiin suuntiin ja kyllähän vauhdin hurma, laukan keinunta sai hymyilemään. Tiina laukkas koko kenttää ympäri, kyllä minäkin sen vielä teen.

Laukan huuman, ravin riemun, töltin ja kaiken sen ihanuuden jälkeen alkaakin olla aika loppukäyntien 🙂

Ratsastuksen jälkeen lähdinkin iloisin, energisin mielin mökille. Seuraavaa ratsastuskertaa ei ole sovittuna, mutta kyllähän viimeistään elokuussa on päästävä hevosen selkään lisää oppimaan.

Julkaistu

Lomaviikko mökillä

Naisten kympillä haaveilin lampeen pulahtamisesta ja ihanasta kesäisestä mökkiviikosta, tosin sääennustus viilenevästä säästä kummitteli taka-alalla. En kuitenkaan osannut kuvitella miten kylmäksi ilma lopulta heittäytyi. Vielä maanantaina keli oli kohdallaan, vaikka viileä tuuli muistutteli tulevasta ennusteesta. Matkaan teepaidassa ja shortseissa.

Multasormesta tomaatin, mansikan ja sireenien taimia, oksasakset, kehäkukan siemeniä, muurahaismyrkkyä jne. Eräästä kukkakaupasta löydettiin iso miljoonakelloamppeli, mutta mistään ei herneen siementä. Onneksi sitä oli äidillä loppujenlopulta riittävästi. Ruokakaupan jälkeen mökille, yes!

Koska emme varmaankaan ikinä kasva aikuisiksi tai liian vanhoiksi pelleilemään vedessä äidin silmiin oli osunut Honkongissa aikuisten uimatuolit joilla voi vedessä kellua. Keskellä reikä, joten persaus kyllä kastuu väkisinkin. Pitihän tuoleja päästä testaamaan. Pumput ei vörkkineet, joten meni puhallushommiksi 😀 Lopulta istuimissa oli riittävästi ilmaa, joten pikinit ylle ja lampeen. Äidiltä karkasi istuin heti alkuunsa, joten joutui uimaan keskelle lampea. Pintavesi oli ihanan lämmintä, mutta syvemmältä hyisen kylmää lähteiden takia. Ei omanikaan tuoliin meno ensikerralla sujunut, joten uimasilleen minäkin. Lopulta kuitenkin istuimme tuoleissa ja kelluimme lammessa iloisina. Koirat uivat huolestuneina luoksemme, mutta palasivat kehotuksesta takaisin rantaan. Ja tottahan toki meidän ollessa lammessa aurinko meni pilveen ja viilenevä tuuli yltyi. Pakkohan se oli pois vedestä tulla ennen kuin vilustuisimme. Hauskaa oli ja jonain hellepäivänä (kyllähän sellaisia tänäkin kesänä vielä tulee) aion tuolin kanssa lilluskella lammessa pidempäänkin 😀

Ruuaksi valmistimme lohta uunissa, pannulla pekoniin kiedottuja parsoja ja lisukkeena vihersalaattia. Veimme ateriamme ulos lammen rantaan, jossa söimme ja nautimme kesästä. Istuimme pihalla auringon laskuun hakien lisää vaatetta, jotta tarkenimme. Lopulta oli kuitenkin tunnustettava tosiasia kylmenemisestä ja painuttava sisälle.

Ja olihan järkytys melkoinen herätessämme tiistaipäivään; taivas harmaa, asteita vaivoin kuusi, vesipisaroita ripsi lammen pinnalle, lampi höyrystyi ja kylmä tuuli puhalsi. Olihan ennusteet nähty, mutta silti… En olisi ikinä uskonut tuollaista kylmenemistä, mutta niin siinä vain kävi. Aamupalaa syödessämme harmitus oli melkoinen. Lähdimme kuitenkin pihapuuhiin säätä uhmaten. Maastohousujen alle merinovillapitkikset, takin alle villatakki jne… Ja kyllähän hetkellisesti tuli lämminkin kun käänsimme yrttimaan. Aiemmin siinä kasvoi kukkasipuleja, mutta voikukat olivat vallanneet alueen. Jouduimme kääntämään aika syvältä asti, jotta saimme mahdollisimman paljon myös juuria pois. Äiti rikkoi maata pikkulapiolla keräten juuria minun pehmittäessä maata isolla lapiolla. Maa saatiin käännetyksi. Saatiin myös istutettua mökin seinustalle kuusi isoa tomaattia sekä kolme mansikkaa. Lisättiin kanan paskaa mullan alle ennen uutta multaa. Herra Harmaakuonoahan paska kiinnosti ja koko ajan sai olla tarkkana ettei menisi tonkimaan multaa. Mutta tomaatit ja mansikatkin tuli istutettua sateisuudesta ja kylmyydestä huolimatta.

Sateen yltyessä oli pakko luovuttaa ja lähteä sisälle äiti ristikoiden pariin ja minä tietokoneelle. Siinä pirtin pöydän ääressä istuttiin turhautumisen hiipiessä mieliimme. Päivä kuitenkin kului kohti iltaa meidänkin ruokaillessa broilerfilepihvejä ja edellispäivän salaattia. Äiti keitteli raparperikiisselin ja viettelimme rauhaisaa mökkipäivää.

Keskiviikkona säätilassa ei muutosta, tuuli oli vielä kylmempi ja joka paikka märkänä. Uhmasimme kuitenkin taas säätä ja lähdimme pihapuuhiin. Kannoimme multaa kukkapenkkiin kottikärryjen ollessa hajalla, putsailin omenapuiden ympäriltä heinikkoa sirpillä äidin puuhatessa vessapolun vierellä olevaa kukkapenkkiä, jonka olin jo aiemmin lapiolla pehmittänyt. Sirppipuuha oli todella kylmää, sillä hanskat kastui heti läpimäriksi. Ilman hanskojakaan ei tarennut ja toisekseen nokkoset olisivat polttaneet. Lopulta luovutin ja lähdin sisälle lämmittelemään äidin jäädessä kylvämään siemenet kukkapenkkiin. Takkaan tulet edellisillan tapaan ja rentoa oleskelua.

Avokin tultua valmistimme aterian: italialaisia siigliperunoita nyyttiin, pannulle ahvenia ja uus salaatti. Syötyämme vain rentoilimme odotellessa saunan lämpiämistä. Itse asiassa uhmasimme säätä jälleen istuskelemalla kuistilla lämpimästi pukeutuneina 😀 Saunoimme ajan kanssa avokin ja äidin uskaltautuessa uimasilleenkin. Itse jäin liian pitkäksi aikaa laiturin päähän suunnittelemaan pulahdusta, jäi pulahtamatta 🙁 Ihana ilta rakkaiden keskellä. Vasta ennen kolmea kömmimme unille 🙂

Eipä seuraavana aamunakaan säässä ollut tapahtunut muutosta, päivän aikana hiukan lämpeni ja päästiin jopa kymmenen asteen yli. Puimme lämpimästi päälle ja lähdimme istuttamaan sireenit. Avokki kaivoi kuopat ja me raahattiin äidin kanssa multaa istutuspaikalle äidin samalla katsoessa, että sireenirivi tien viereen tulee suoraan. Kuvassa pilkottava Ikean sininen kassi oli ihan kätevä mullan kannossa. Äiti ei isoja kuormia selkänsä takia voi kantaa, joten toimme multaa yhdessä.

Sireenit saatuamme istutetuksi lähdin keittämään alkukeitoksi bataatti-porkkanakeittoa samalla kuvia lähetellen kuvailua varten kaverilleni. Avokki ryhtyi tekemään yrttipenkkiin aitaa, jotta koirat eivät tassuttelisi mullassa.

Ruuan puolella kalateemalla jatkettiin. Alkukeitoksi bataatti-porkkanasosekeittoa ja pääruuaksi edellispäivän salaattia ja paistettuja silakoita. En ole mikään suuri silakan ystävä, mutta nyt olivat herkullisia. Ja mikä huipuinta, SADE oli TAUONNUT! Lähdimme vielä puuhastelemaan ulos, kannoimme peltisangoilla multaa yrttimaahan avokin kanssa äidin minua opastellessa. Koirat seurasivat tuttuun tapaan touhujamme tarkasti. Harmaakuono oli erittäin likainen pyörittyä märässä maassa, vanhus oli myös todella väsynyt. Suihkutuksen jälkeen pappa pääs ansaituille unille sisälle. Mekin aloimme hiipua edellisyön valvomisesta ja päivän puuhista. Suihkuun, iltateetä ja unille 🙂

Voitteko uskoa perjantai oli sateeton päivä ja selvästi aikasempia päiviä lämpimämpi, yes!!! Ehkäpä se kesä tulee sittenkin takas. Kylvimme siemenet (avokin levitellessä multaa perunamaalla) yrttipenkkiin, joten nyt odottelemaan satoa. Kylvettiin pinaattia, basillikaa, sitruunamelissaa, rukolaa, tammenlehtisalaattia, persilliaa, hernettä ja ruohosipulia.

Minun mennessä sisälle valmistamaan ruoat grillauskuntoon äiti ja avokki häärivät perunamaalla ja marjapuskissa putsaten niiden juuret ja siistien aluetta muutenkin. Minä kokkasin täytettyjä paprikoita. Puolitin paprikat ja sisään jauhelihaa, pinaattia ja fetaa. Jauheliha maustettu sipulilla ja valkosipulilla. Tein myös peruna- ja bataattinyytit grilliin. Leivoin raparperipiirakan. Käytin vaniliarahkaa taikinaan ja piirakan päälle. Antoi todella hyvän maun, kiva lisäsäväys herkkuun.

Asteita 15-16 ja päätimme syödä ulkona 🙂 Ja kyllä se ruoka maistuukin ulkona aina niin herkulliselta 😀 Iltaa jatkoimme nuotiolla istuskellen. Keitimme maitokaakaot mihin tiraus rommia ja maistelimme leipomaani piirakkaa. Myös Harmaakuono nautiskeli nuotion lämmöstä auringon laskun aikoihin. Aika pian herra hiipi kuistille sen näköisenä, että menisin nukkumaan tuonne sisälle. Tätä ei ole aiemmin tapahtunut. Vanhus on halunnut olla siellä missä muutkin, mutta nyt ilmeisesti väsy alkaa painamaan 🙁 Harmaakuono teki samoin seuraavana iltanakin. Eipä mekään kovin pitkään jaksettu nuotiolla istuskella, joten hipsimme unille ennen puolta yötä.

Oih, ja taas vähän lämpimämpää kuin edellispäivänä ja enemmän aurinkoakin :D:D Maustettuani kaslerpihvit punaviinillä, karhunlaukalla, chilillä ja mustapippurilla liityin perunamaan viimeistelyyn mukaan. Ja tottakai perunamaalle tarvittiin vielä lisää multaa. Eipä sitten muuta kuin 20 litran sanko kantoon täynnä märähköä multaa 😀

Ja vielä tarvittiin vako perunamaalle ennen kuin päästiin istuttamaan imageanchor=”1″ >

Potut maahan

Välipalastelun jälkeen avokki ajeli nurmikon äidin ja mun pestessä saunan. Nokea oli aika paljon, mutta nyt meillä on taas ihanan puhdas sauna. Kannatti meikäläisen kontata lattiatkin :D:D Ja tottahan nyt putopuhtoiseen saunaan piti vihdat saada. Lähdimme äidin ja koirien kanssa etsimään koivun oksia ja löytyihän niitä 😀 Voitte vaan tuoksutella mielissänne miten ihanalta ja kesäiseltä koivut tuoksuivat ja miltä tuore vihta tuntui iholla saunoessamme. Lehdethän irtosivat herkästi ja siivo saunomisen jälkeen melkoinen, mutta se tunne ja olotila oli sen arvoista. Vihtomisen välillä kävimme pari kertaa lammessa pulahtamassa ja nyt minäkin uskalsin, eikä se niin hirveän kylmää ollutkaan 🙂 Vielä saunan jälkeen istuimme kuistin edustalla tyynestä kesäyöstä nauttien. Vasta ennen kahta iltapalalle ja nukkumaan.

Ennen ruokaa (pihvit, perunat ja salaatti) äiti napsi valokuvat aikaansaannoksistamme 🙂

Miljoonakello

Sireenirivi (päissä unkarin sirenitja keskellä neljä isabella sireeniä)

Tomaatit ja mansikat

Äidin ihailemat kukat tien varressa

Söimme taasen ulkona nyt jo auringonkin paistaessa ihanasti. Kesä taitaa tosiaan olla tulossa takaisin 😀 Avokki hoiti pihvien grillauksen kuten aina, herkullista tuli tälläkin kertaa. Mureaa hyvää lihaa, maustaminenkin onnistui ja itse grillaus.

Sunnuntaina sää vain parani ja nyt tarkeni jo taas shortseissa ja teepaidassa. Hiukan sieluun sattui kun piti lähteä kaupunkiin. Täällä kuitenkin luvassa taas monta mukavaa juttua ystävien kanssa, joten eipä tämä kaupunkilaiselokaan hassumpata ole. Ja onhan niitä töitäkin tehtävä :D:D Mökin siivous, äidin valmistamat munakkaat ja kotimatkaan…

Ja jos joku jaksoi kahlata tämän postauksen loppuun asti pääsee näkemään kuvat mökin uudesta keittiöstä. Valitettavasti kuvat eivät kovin onnistuneet, koska ikkunasta tulviva valo ei vaan kuvissa toimi. Tiskipöydän yllä oleva hylly erottunee aika heikosti, mutta ehkäpä näistä jonkinlaisen käsityksen saa??? Pari ystävääni pyysi kuvia keittiöstä, joten tässä:

Julkaistu

1500 l multaa perunamaalle

Viikonloppu vietettiin (arvaattekos missä???) – missäpä muualla kuin – MÖKILLÄ. Ja viikonlopun teema oli multaa perunamaalle. Ja vielä sillä ajatuksella, että minäkin pääsin touhuamaan. Avokki lapioi säkeistä multaa kottikärryihin ja minä kärräsin sen perunamaalle. Kottikärryt tuotti välillä päänvaivaa tyhjentymällä renkaansa. Se oli rasittavaa ja hankaloitti puuhaa huomattavasti. Kärräsin välillä siis sisullakin avokin huudellessa suuntia. Ensiksi säkiltä suoraan (aina jouduin liikaa vasemmalle) ja käännös ylämäkeen tielle. Matka ei pitkä ollut, mutta minä onnellinen rehkimisestä. Tosin tiedostin senkin, että jos avokki olisi kottikärryt työntänyt työ olisi tullut nopeammin valmiiksi. Sitä ääneenkin murehdin, mutta avokista oli mukavaa puuhata yhdessä ja kun kiirettä ei ollut, niin mitä väliä. Ja olihan multaa n. 1500 litraa siirtynyt perunamaalle lauantaina jo hyvissä ajoin iltapäivästä. Kottikärryilyn jälkeen olikin aika maustaa siika ja bataatti. Niiden lisukkeeksi pinaattia ja valkosipulia.

Ruokailun jälkeen menimme istuskelemaan ulos, koska lintukonsertti oli huikaiseva. Kuulimme mm. käen kukkuvan ja taivaanvuohen määkivän 😀 Kevät tuoksui; kasvava nurmi, puhkeavat lehdet. Kuistin edustalla oli hyvä olla saunan läpiämistä odotella. Koska halusimme saunatauoilla olla ulkona otimme radion kuistille, josta seurailimme Euroviisuja. Kävimme yrittämässä jälleen lampeen menoa. Avokki uskaltautui, mutta minä jänistin. Hivuttauduin kolmannelle porrasaskelmalle, joten kastuin reisiä myöden, huih. Noh, päätimme mennä uudestaan, josko nyt uskaltaisin. Pimeässä avokki opasti minua kohden laituria, ja katos perkule löydän itseni lammesta 😀 Ensinmäinen asia mitä sanon ”pyyhe kastuu”. Rantavesi ei tuntunut laisinkaan niin kylmältä kuin laiturin päässä. Siinä onkin lähteitä. Myös avokki mulahti veteen. Hälle tuli sentään huoli, että emme satuta itseämme laituriin. Ilmeisesti jokin heijasti siten, että avokki näki väärin. Noh, kolmannella kerralla olimme taas oikeassa kohtaa ja laiturikin löytyi, mutta ei, en kyennyt kuin hivuttamaan reisiin asti. Avokki pulahti jälleen veteen. Seuraavalla kerralla kyllä minunkin on uskallettava kastautua, mutta nyt voin sanoa heittäneeni talviturkin, sillä kyllä molskahdin koko kropallani rantaveteen.

Ilta oli lämmin, kuljimme saunatauoilla pihalla vesisateessa ja olimme onnellisia. Euroviisuvoittokin meni Itävaltaan, mutta yli kahteen jaksoimme saunoa. Seuraava aamu valkenikin sateisena, joten mikäpä nukkuessa univelkoja pois. Iltapäivällä istuskelin tietokoneella kuistin edustalla tovin, mutta sade ajoi takaisin sisälle. Alkuillasta sää poutaantui ja saatiin kaunis aurinkoinen ilta. Syötyämme valmistamaani kanasalaattia sekä pekoniin kiedottuja parsoja menimme ulkoilemaan. Avokki poltti roskia nuotiossa ja minä leikitin koiria.

Viikonloppu meni nopeaan, maanantaina taas kaupunkiin. Ja tämän viikon teema on ollut Silmukkasiskojen Cafe neuloosi & purkoosi, joka löytyy lauantaina ravintolapäivänä Esban puistosta aikavälillä 10-15. Myynnissä pientä suolaista ja makeaa. Poikkea kojullamme 😀 Tervetuloa!

Julkaistu

Rauhallinen vappu

Tänään herättiin sateiseen aamuun kuten myös vappupäivänä. Mikäpä paremmin sopisi sadepäivän viettoon kuin teemuki ja blogin kirjoittaminen. Vappupäivänä en tosin blogannut enkä kirjoitellut mitään muutakaan. Ei johtunut vapun railakkuudesta. Silloin ei vaan tekstiä syntynyt, mutta nyt ”synnytyslaitoksella” on montakin aihetta tulollaan, joten saadaan tännekin reilun viikon tauon jälkeen uutta luettavaa.

Ei varmaan yllätä ketään vakiolukijoista kun kerron meidän viettäneen vappua mökillä. Lähdimme aattona sinne ja kotiuduimme sunnuntaina. Aattoiltana tapastelimme joidenka lisäksi innostuin paistamaan pannulla tankoparsaa, joka oli pekoniin kiedottu. Jätin parsat rapsakoiksi ja avokkikin tykästyi, YES! Takassa loimotteli tulet, koirat nautiskeli pihalla kirmailusta. Ennen puoltayötä koko porukka olikin jo untenmailla.

Eipä vappupäiväkään tuonut riehakkuutta tullessaan. Sateista ja kylmää. Iltapäivästä sade loppui ja avokki pääsi pihapuuhiin mun maustaessa kalan ja bataatin grilliin sipulinyyttiä unohtamatta. Illalla saunoimme oikein pitkään rentoutuen. Kävimme testaamassa lammen vedenkin polvia myöden. Ei vieläkään kyennyt talviturkistaan luopumaan 🙁 Mutta hyinen vesi tekee niin hyvää mun pohkeille ja rauhoittaa jalkoja levottomista jaloista, niin nytkin. Vasta kahden jälkeen painuimme nukkumaan.

Perjantaina teimme pienen perunapenkin saaduille varhaisperunoille. Avokki kärräs multaa ja minä levitin sitä. Levitys helpottui kun laitettiin laudat rajaamaan aluetta. Oli mukavaa osallistua pihapuuhiin. Meillä on kolme tuhannen litran multasäkkiä. Että pitäisi mullan hetkeksi riittää. Toisaalta mökin piha on kivikkoista ja epätasaista, joten mullan käyttö ei varmasti muodostu ongelmaksi. Kyllä se maahan hupenee.

Avokki teki perunapenkkiin kehikon, jotta koirat pysyisivät ihanan pehmeästä houkuttelevasta mullasta pois. Kehikko ei välttämättä kovin kaunis maisemassa ole, mutta näytti ajavansa asian mitä varten se laitettiin. Ja kyllä se helpottaa minunkin hahmottamista mitä on missäkin.

Ruuaksi valmistin linssikeiton ja siemenrieskan. Illalla paistettiin vielä pannukakku, jota herkuteltiin kermavaahdon ja vadelmien kanssa. Koirat kuorsasivat tyytyväisinä päivän touhuista 😀

Lauantaina pihapuuhat jatkui. Pääsin surruuttamaan oksasilppuria. Silppusin huusin vieressä olleen oksakasan ja avokki haki kasvimaan laidalta toisen mokoman. Tykkään puuhasta hirmuisesti ja silputtava loppuikin ihan liian äkkiä. Siinä ei räntäkuurokaan pahemmin häirinnyt. Haravoitiin keskipihaa ja poltettiin roskia. Ruuan jälkeen kärrättiin silppu kasvimaalle, istuskeltiin ulkona kevään ääniä kuunnellen. Linnut oli aika hiljaa eikä sammakoiden kurnutustakaan isommin kuulunut. Kylmyyden myötä kevät otti selvästi takapakkia 🙁 Illalla vielä saunoimme taas ajan kanssa, lammessakin käytiin polvia myöden :D:D

Eli, vappu ja sen jälkeinen viikonloppu sujahti rennosti rentoillen ja vähän pihapuuhia tehden. Sunnuntaina taas kaupunkiin ja arjen tohinoihin, mutta johan huomenna taas mökki kutsuu 😀

Julkaistu

Ihana kevät – mökillä rentoutumassa

Takana on ihana pääsiäisloma 🙂 Ilma vain parani päivä päivältä. Vielä torstaina mökille lähtiessämme tuuli kylmästi muistutellen kevään raakuudesta. Toisaalta eipä tuolla niin väliäkään, sillä ilta meni uutta keittiötä järjestellessä. Ja voih, nyt on ihanan paljon työskentely- ja säilytystilaa, vaikka keittiön koko ei muuttunutkaan. Ratkaisevat tekijät, yhteneväinen työtaso, pieni hyllykkö takaseinällä, sopiva laatikosto tason alla, ylhällä pari kaappia ja jääkaapin päällä vielä yksi. Olen onnellinen nyt hyvin toimivasta keittiöstä. Valitettavasti ottamani kuvat ei siitä onnistuneet, mutta niitä tulee varmasti myöhemmin.

Avokki aloitteli loman aikana pihatyöt. Rantakanki heilui kun kivenmurikoita poistettiin tulevasta yrttimaasta. Ja lauantaina saapui tilaamamme multakuorma. Vappuna kääntyy perunamaa 😀 Perunat on nyt itämässä mökillä senkin päällä.

Nautin kokkaamisesta lomamme aikana suuresti uudessa keittiössämme. Perjantaina maustoin lohen grilliin. Laitoin siihen sidruunan mehua, savusuolaa, sitruunaista kalamaustetta ja tilliä. Perunoihin puolestaan mustapippuria, grillimaustetta ja voita. Avokaado-katkislisukkeeseen kermaviiliä, chiliä, tilliä ja sitruunan mehua. Jälkkäriksi söimme kaupan pashat. Ensiksi ajattelin, että kokkaisin pashankin itse, mutta luovuin lopulta ajatuksesta. Ruokaa jäi seuraavallekin päivää jolloin jälkkärinä itse tehtyä puolukkarahkaa. Sunnuntaina valmistimme valkosipuliperunat alusta alkaen itse. Kuusi kynttä valkosipulia, 10 isoa perunaa, 2 dl ruokakermaa, suolaa ja mustapippuria. Perunoiden kanssa valkosipulimarinoidut lammasvartaat. Ateriaa nauttiessamme ulkona lammen rannalla päätin rohkaistua joskus kokeilemaan lampaan marinointia ihan itse. Lammas oli kyllä pääosin herkullista nytkin, ja mikä parasta kevään eka ateria ulkona lammen rannalla 😀 Bortugalilainen punaviinikin toimi hyvin ja jälkkäriksi lauantailta jäänyttä rahkaa. Maanantaina valmistin vihersalaatin mihin laitoin artisokan sydämiä, keittelin porkkana-bataattikeiton, johon tuoretta chiliä. Nyt ei ollut tuoreita yrttejä eikä kermaviiliäkään, mutta hyvin maistui ilmankin. Innostuin leipomaan vielä siemenrieskankin ja tekemään jälkkäriksi lopusta kermasta, turkkilaisesta jogurtista, puolukoista, ananaksesta ja hunajasta jälkkärin. Kokkaaminen oli niin mahtavaa :D:D Ruokaa riitti vielä tiistaillekin 😀

Saunoimme pari kertaa ja sunnuntaina kävimme kokeilemassa lammen vettä. Laskeuduin veteen pohkeitani myöden, joten talvikengät on heitetty, turkista en kyennyt vielä luopumaan, mutta ehkäpä ens kerralla. Pohkeille tuo hyinen vesi teki hyvää 😀 Ja koirat kävivät pitkin päiviä kahlaamassa rantavedessä, myös Otto. Sehän ei tuollaisesta touhusta ole välittänyt. Harmaakuono tais kuitenkin viime kesänä olla aika hyvä opettaja.

Luonto on herännyt. Sorsia lenteli lammella, peipposet liversi, mustarastas soitti huiluaan ja sammakot kurnuttivat hurjasti. Sunnuntai-iltana saunan jälkeen istuimme puolilta öin nuotiolla kuunnellen melkoista sammakkokuoroa 😀 Avokki siisti parina päivänä myös kasvimaan laitaa lammen rannalta ja äitini puhelimessa pohdiskeli rantaan voitavan laittaa jotain kasvamaan. Ihmetellä täytyy Harmaakuonon energiaa, mistä sitä oikein riittää? Koira viihtyi päivät ulkona. Kuljeskeli pihapiirissä metsiköstä keppejä hakien. Pihassa olikin aika monta puoliksi pureskeltua oksaa. Ja aina kun tulit sisältä Harmaakuono vastassa kepin kanssa ja Otto vaan muuten toohottaen. Iltaisin uni maistui molemmille Harmaakuonon kuorsatessa äänekkäästi 😀 Ja kyllähän pihallakin oli välillä syytä levätä uupumuksen iskiessä.

Teimme koirien kanssa hurjan lenkin. Edellisessä postauksessahan kirjoitin Oton matelusta ja liian pienistä valjaista. Nyt iltapäiväauringossa marssimme 6.15km lenkin aikaan 67min. Alkuun Otto kulki varovaisesti tarkasti töitä tehdessä möykkysellä tiellä. Opastus tuntui kuitenkin maittavan ja koira lähti reippaaseen kulkuun. Ei jääty paljoakaan avokille ja Harmaakuonolle. En kyllä tajua miten Harmaakuono moisen rypistyksen jaksoi. Mökin pihassa vapauden koitettua herra heti keppien kimppuun. Lenkillä mä nautin vauhdin hurmasta. Sports Trackerin mukaan keskivauhti oli 5.4 ja olipa pätkiä missä vauhti on noussut jopa 7.3:een ja se tuntuu ihan uskomattomalta. Ilma oli lämmin, liikaa päällä ja kun vauhti oli tuollainen lenkin jälkeen oli suihku paikallaan 😀

Koska ilma oli niin ihana kuin oli, sisällä ei malttanut olla kuin kokkaamassa 😀 Avokin ahertaessa kivien kimpussa minä istuskelin mökin edustalla tehden yhden treenimusiikkisoittolistan, neuloen hörhelöhuivin melkein valmiiksi ja lukien kaksi sidosta kolmestatoista sidoksesta Dan Brown:in kirjaa Murtamaton linnake.

Ja lopuksi vielä hauska maisema kuva, jossa Otto tahtoo kuvaan mukaan :D:D:D 🙂

Julkaistu

Issikoilla maastossa

Hennan ja Juhanin toimesta saimme ihanan videokoosteen eilisestä issikkavaelluksesta: Kannattaa katsoa 😀

Kun tuli ilmi, että osa Silmukkasiskoista on halukas lähtemään issikkavaellukselle, laitoin heti viestiä ohjaajalle Letulle ja sovimme päivän ja ajan. Vaellusta odotettiin innolla ja innostuipa mukaan parin Siskon mieskin 😀

Sää ei kovin talvinen ollut, tihutti vettä saapuessamme tallille. Se ei kuitenkaan porukkaamme haitannut. Kypärät päähän ja issikoiden selkään. Jonomuodostelmaan ja ei kun matkaan!

Pari tuntia sujahti vauhdilla. Kaikki nauttivat ratsastuksesta ja osalla syttyi ”hullun kiilto” silmiin kysyttäessä halutaanko laukata, ja tottahan toki! Itse laukkasin kahdesti ja ne pätkät olivat elämäni pisimmät laukkapätkät. Ihanaa, mutta hengästyttävää. Jostain syystä toisen laukkapätkän alussa minua hetkellisesti hirvitti. Helpotti kun sanoin sen ääneen. Mitään hätää ei ollut. En kuitenkaan uskaltautunut kolmanteen ja neljänteen laukkaan. Toisaalta harmitti, minussakin asuu se pikkutyttö, joka haluaa aina vain lisää ja lisää. Minussa asuu myös se jännittäjä, joten päätin olla haukkaamatta liian isoa kakkupalaa kerrallaan houkutuksesta huolimatta. Jotenkin oli niin valtava kokemus, hengästyttävän upeaa ja tärisyttävää laukata niin pitkät pätkät kuin laukkasin. Onneksi kuitenkaan muiden laukkamahdollisuudet eivät loppuneet minun luuserointiini 😀 Ja minäkin pääsin painelemaan reipasta tölttiä matkalla kohti tallia (kilsan laukkasuora), jossa yleensä hevoset laukkaavat. Fenguria selvästi suututti kun emme laukanneet ja vauhti oli sen mukaista. IHANAA!!! Muut laukkasivat tuon suoran ja olivat sen jälkeen hurmiossa. Kyllä minäkin sen vielä joskus laukkaan!!!

Kenttätunneista on ollut todella paljon hyötyä. Tunsin sen itsekin maastossa mennessämme ja myös ohjaajamme totesi sen ääneen. Tasapaino on parantunut hurjasti, istunta, rohkeus ja ylipäätään se ratsastuskokonaisuus. Enään en pidä töltissäkään satulan etuosasta kiinni, paitsi vähän oli pakko laukkasuoralla 😀 Eikä istunta töltissä karkaa niin pahasti etupainoiseksi kuin ennen. Ylämäissä pysyin hyvin jaloilla ja alamäissä paino pysyi takana enkä jännittänyt mäkiä lainkaan. Jossain vaiheessa kuljimmekin paikassa missä aiemmin emme ole vaelluksilla käytykään, jyrkkiä ylä- ja alamäkiä. Aiemmin siellä kuulemma on ollut aika hankalaa risukkoa, mutta hakkuiden jälkeen helppokulkuisempaa. Ei tarvitse varoa kasvoihin osuvia oksia jne. Jyrkähkössä alamäessä totesinkin Letulle, ”täällä ei olla koskaan kyllä ratsastettu”. En muistanut sellaista mäkeä koskaan lasketelleeni, ja jos olisinkin, niin taatusti kauhusta kankeana 😀 Nyt ei edes jännittänyt, joten kehitystä on tapahtunut.

Tallin pihaan saapuessamme kaikki vaikutti tyytyväisiltä ja iloisilta. Riisuimme hevosilta satulat ja suitset, harjasimme niitä ja Fengur sai lämmikkeeksi loimen. Siinä touhuillessa alkoi hienoinen kylmyys hiipiä kosteiden vaatteiden läpi, joten aika kotimatkan. Täällä avokki oli laittanut saunan lämpiämään, joten syötyämme saunaan karistamaan vilun väreet kropasta. Illalla vielä pitkä puhelu ystävän kanssa ja teehetki avokin seurassa kruunasi upean sunnuntain. Tahtoo pian uudestaan vaeltamaan ja nauttimaan. Noh sunnuntaina taas treenataan ratsastuksen saloja kenttätunnilla, YES!!!

Julkaistu

Vihdoinkin Sports Tracker toimii !!!

Yli kuukausi siinä meni – järkyttävää!
Ja kun toimiminen oli loppujenlopulta niin pirun pienestä kiinni
”Kun käynnistät Iphonessa Sports Trackerin sulje näyttö.”
Jos näyttö lukittuu automaattilukituksella ja herättelet henkiin ”koti”-näppäimellä olet lentänyt ohjelmasta pihalle kuin leppäkeihäs eikä mitään ole tallettunut. Mutta kun lukitset näytön virtakytkimestä ja avaat samaisesta harjoituksen jälkeen, pääset tallentamaan harjoituksen. HUOH!!! Aina oppii uutta.

Olen ja olemme koettaneet tämän kuukauden aikana vaikka mitä. Maanantaina poistimme ohjelman kokonaan ja latasimme uudestaan. On tarkistettu miljoonasti, että mobiilidata on päällä ja kaikki muu taustalla päivittymisjutut. Ja ei vaan piru toimi. Vinisin Facebookissa vielä kerran toimimattomuutta ja lopulta se oikea vinkki tuli. KIITOS kera ison helpotuksen lennähtää ystäväpariskunnalle ja ennenkaikkea pariskunnan miespuoliselle Iphonen käyttäjälle.

Tänäaamuna koirien kanssa lenkille lähtiessä päätin vielä testata asian. Mielessä oli tosin jo vähän alistunut olo Sports Trackerin toimimattomuudesta. Aloin olla sillä mielellä, että muilla toimii mulla ei, mutta eihän kaikki voi kaikkea saada. Noh, puhelin taskuun ja matkaan.

Keli oli jo kostea, lumi nuoskaista ja Oton mielestä ilmeisen inhottavaa märkää möhjöä. Eihän sellaisessa ole kiva tassutella, hienot tassut kastuu :D:D Paljon hauskempaa on jumittua paikoilleen inhoten sohjoa. Kannustuksin eteenpäin päättäväisyyttä unohtamatta. Olihan Otonkin pakko liikkua ja hakea se reipas ihana vauhti minkä koira kyllä osaa. Mutta kokeilla piti josko vois taas hidastella. Lenkki oli aikamoista ailahtelua reippaasta kulusta maleksimiseen.

Kotiovella kaivoin puhelimen esille ja otin lukituksen pois päältä ja mitä korvani kuulivatkaan – Sports Tracker oli päällä ja pääsin pysäyttämään ja tallentamaan harjoituksen. Olimme kävelleet 38min ja 2.76 km keskinopeudella 4.3. Voi miten ilahduinkaan, nyt se toimii!!! Vielä en tiedä pystynkö puheen avulla katsomaan lenkin vauhdikkaammat ja hitaimmat kohdat. Vähän epäilen ettei se onnistu. Joutunen siihen käyttämään apuja, mutta siitäkin huolimatta loistojuttu Sports Tracker toimii vihdoinkin!

Alkuillasta ennen saunaa oli tarkoitus treenata kotisalilla, mutta kuinkas kävikään – kainalokkain olo voitti <3 Tarkoitus oli ruuan jälkeen hetki lepäillä ennen treeniä, mutta kainalossa sujahti horroksessa pari tuntia <3 No kainalohetki tietää huomiselle ratsastuksen lisäksi treeni-iltaa. Nyt sitten relailtiin ja saunottiin. Vähän on huono omatunto, mutta läheisyyskin on tärkeää, joten miksi kainalohetkestä ei voisi nauttia hyvällä omallatunnolla??? Huomenna sitten vähän tiukemmin, eikös? Maanantai-iltana (aamupäivällä uintia 75 min/1350m) olin vuorostani ystäväni kotikulmilla lenkkeilemässä. Hänelläkin oli Sports Trackerin kanssa ongelmia, mutta jälkikäteen matkan mittauksenkäveltyjä kilsoja tuli 11.6 km/2 h 30 min. Lenkkiä vähän paikkapaikoin hidasti Oton junnailut, vesilätäköt oli karseita käveltäviä. Varvistellen yli :D:D Ja taisipa väsymystä olla ilmassa vielä viikonlopustakin. Välillä pääsimme myös vinhaan vauhtiin etenkin lenkin loppupuolella keskivauhti nousi 5.9 km ja taisipa se käydä kuudessa kilsassakin :D:D Koko lenkin keskivauhtia on vaikea saada, koska 2.9 km meni hukkaan Tracker-ongelmien takia. Keli oli lämmin ja mulla ihan liikaa päällä. Ihanaa oli taas lenkkeillä ja sen jälkeen viettää rattoisa teehetki ystävän kanssa. Maanantaille tuli ihanan paljon liikuntaa. Keskiviikkona vuorossa vesijuoksua 45 min+uintia 20 min/450m. Kaverini oli vähän yskänen ja flunssan jälkimainingeissa, joten emme ”rehkineet” enempää. Mutta kyllä jälleen on todettava, että vesi on mahtava elementti. Uidessa unohtuu kaikki ja vesijuostessa saa treenatuksi kehon hallintaa. Lopuksi höyrysaunassa rentoutuen ja rupatellen. KIVAA!!! Kotona ruuan valmistusta ja pelleriinin neulontaa. Olen nyt 13. kiilassa ja lankakerä on vajentunut uhkaavasti, työ vaikuttaa jo nyt jotenkin isolta, vaikka yli kolmannes on vielä neulomatta. Vähän meinaa iskeä uskon puute, olenko mokannut jotenkin, vai voiko ohjeessa olla virhe… Noh, asiaa varmaankin pähkitään Silmukkasiskon kanssa lähitulevaisuudessa. Ja nyt on vuodesta se aika milloin firman paperit (tiliotteet, työlistat yms.) on käytävä läpi ennen kuin toimitan ne kirjanpitäjälle. Eilen saatiin kolme kuukautta läpi käydyksi, joten hyvässä vauhdissa ollaan. Puuha on vaan niin pirskatin tylsää ja puuduttavaa. Pakko vaan tehdä ja siihenkin tunteja käyttää, kuuluu yrittäjyyteen ja yrittäjän arkeen. Tällä viikolla ensikertaa blogissani on yli 50 rekisteröitynyttä lukijaa. Muutaman kerran on päästy 50, mutta nyt 51 lukijaan. Wauh! Kiitos teille kaikille, jotka jaksatte näitä kirjoituksiani lukea. Ja uusille lukijoille lämpimästi tervetuloa Hepan matkaan :D:D

Julkaistu

Reippaat 11 km – lenkki ystävän seurassa

Jos sunnuntain yläkroppatreeni tuntui takkuisalta, samaa ei voi sanoa eilisiltaisesta lenkistämme ystävän kanssa. Lähdimme ennen kuutta reippailemaan kymmenen asteen pakkaseen ja pienehköön tuleen kera lumisateen. Ei haitannut pakkanen, ei viima, ei lumisade. Niin Otto kuin Theakin (Opaskoirakoulun mammakoira) tassutteli reippain askelin meidän ystävän kanssa iloisesti pulputtaen. Ainoa miinus oli, että edelleenkään ei saatu mun Iphonessa Sports Trackeria toimimaan. Ystäväni kuitenkin illalla viesteili lenkkimme kulun. Kiertelimme asuinalueeni lähialueita eikä juuri pysähdyksiä tullut.
1-2 km 4.4-4.6 km vauhdilla
2-4 km 4.6-5.6 km vauhdilla
4-6 km 4.2-5.4 km vauhdilla
6-8 km 4.4-5.2 km vauhdilla
8-10 km 4.8-5.8 km vauhdilla
ja viimeinen kilsa 4.3-5.3 km vauhdilla.
Kuulemma tuolla nopeimmalla pätkällä oli vain yksi alle viiden kilsan alitus, muuten pysyteltiin 5.5 km-vauhdin tuntumassa lukuun ottamatta puoltakilsaa milloin innostuimme vieläkin reippaampaan menoon, eli tuohon 5.8km vauhtiin.

Lauantain lenkillä minua sattui aika kovasti oikeaan pohkeeseen. Eilen ei ollut mitään. Olisin voinut kävellä vaikka miten pitkään. Nauroimmekin kun aina valitsimme pidennyksiä reittiin kotia lähestyttäessä. Oli ihan käsittämättömän hyvä fiilis kävellä. Viimastakaan ei ollut haitaksi. Aikaa sujahti reilu pari tuntia. Nautin tietysti myös Oton reippaudesta. Jumitteluja ei tullut laisinkaan. Parissa kohdassa vähän hidastelua johtuen epätasaisuuksista, mutta ei mitään valittamista kuitenkaan. Nyt tuntui, että meistä tulee vielä hyvä ja reipas koirakko. Ja oli kiva kävellä sellaisia reittejä mitä en yleensä käytä ulkoillessani Oton kanssa kahdestaan. Vieraat reitit piristävät niin minua kuin varmasti myös koiraa. Odotan jo ens maanantain ystävälenkkiä. Toivottavasti pakkanen pysyy aisoissa, jotta päästään matkaan.

Lenkkihehkutuksesta vielä pelleriini-hehkutukseen 😀 Nyt illalla ”unohduin” sohvan nurkkaan neulomaan ja sain toisen kiilan valmiiksi ja sen jälkeen tulevat neljä sileää kerrosta. Jäljellä siis 20 kiilaa, mutta olen jo nyt ”rakastunut” tuohon millaista neulosta Cacao-langasta tuleekaan. Niin ilmavaa ja pehmeää… Toivottavasti työstä tulee myös yhtä ihanan näköinen kuin miltä se käteen tuntuu.

Julkaistu

Hevosen selässä ilman satulaa

Vielä perjantaina seurasin kauhulla pakkaslukemia ja jännitin miten sunnuntaisen ratsastuksen käy. Lauantaina jo riemuitsin sään lauhtumisesta ja sunnuntaina lähdin innoissani ratsastamaan.

Tällä kertaa ratsastin tutulla Fengurilla ja kokeilussa oli ns. kärkiratsastajasysteemi. Eli, minun ja ystäväni edellä oli ratsastaja. Hevoset pysyivät paljon paremmin uralla ja oikeassa suunnassa. Ei tarvinnut koko ajan korjailla vasempaan tai oikeaan. Pystyi täysin keskittymään itse ratsastamiseen. Ja voih, miten ihanaa se taas olikaan.

Tunnin aikana tölttäsimme aika paljon. Toki myös vatsalihaksilla hevosen pysäyttämisharjoitukset jatkuivat painonsiirtotreenejä unohtamatta. Ohjaaja totesi minun notkistuneen edelliskerroista, sain paremmin lonkat auki istunnassa mitä aikaisemmin. Eli, ehkä kahvakuulatreenistä on ollut lantion seutuun jotain apua, vaikka liikesuoritus ei täydellistä olekaan. Ehkä etunojasta huomautuksia tuli hiukan vähemmän kuin aiemmin. Muistan siis edes hetken istua oikein :D:D

Ennen loppukäyntejä riisuimme hevosilta satulat. Minua kyllä jännitti aikalailla. Ystäväni kuulemma istui hevosen selässä iso hymy kasvoillaan. Itse näytin lähinnä tuskaiselta. Mentiin todellakin pois mukavuusalueeltani, mutta muutaman kierroksen käveltyämme minäkin rentouduin. Hevosen selkä tuntui todella luiselta ja askeleet tuntui istunnan alla ihan eri tavalla kuin satulassa istuessa. Aluksi meno tuntui todella kiikkerältä ja olin varma ettei tästä hyvä seuraa. Jouduin todella hakemaan tasapainoa ja jos olen jäykkä kuin rautakanki, varmasti homma on vielä vaikeampaa. Rentoutumisella oli todella iso merkitys ilman satulaa ratsastaessa. Ja kun uskaltautui rentoutumaan menokin tuntui paljon mukavammalta. Harjoittelimme hevosen pysäyttämistä ja ystäväni vähän myös meni tölttiä talutuksessa. Itse tyydyin käyntiin. Ei kannata haukata liian isoa palaa kakusta kerrallaan. Kokemus oli jännittävä, mutta samalla kertaa kiehtova. Olen tyytyväinen, että sain kokea ilman satulaa ratsastamisen. Joskus on hyvä mennä pois sieltä omalta mukavuusalueelta ja samalla oppia ja kokea jotain uutta.

Kotiuduttuani lämmin suihku ja ruokaa. Pelleriinin kiilan neulontaa ja rentoutumista ennen yläkroppatreeniä. Ja hoh, aikas takkuista oli. Tavallaan jaksoi tehdä lihastyötä, toisaalta olo oli ihan vetämättömissä. Noh, ehkä kolmen päivän luonnon oma puhdistautuminen teki tehtävänsä. Turhautti ja ärsytti. No joka tapauksessa lämmittelin kahvakuulaliikkeillä, ja ylätaljalla ennen penkkipunnerrusta. Tein kolme kympin sarjaa 20 kilolla sekä 25 kilolla 10 ja 6 sarjat, jonka jälkeen käsipainopenkkiä 2 sarjaa 15 toistolla. Sama istuen. Ylätaljalla 20 kg vedot eteen, 10 kilolla ojentajat sekä hauikset 4kg kahvakuulalla ja kulmasoutu 8 kilon kuulalla. Mieli olisi tehnyt kovempaankin treeniin, mutta ei vaan pystynyt. Loppuverryttelyä ja venyttelyt, saunaan haavojaan nuolemaan… No ei nyt sentäs, tulihan tuossakin loppujenlopulta sillä ololla ihan hyvä treeni. Ei pitäisi olla itselleen aina niin pirun ankara.

Loppuillasta teehetki ja neulomista, aikas rentouttavaa ja ihanaa! Nyt luulen ymmärtäväni miten tuota pelleriiniä jatketaan, kiitos Silmukkasiskon viestien. Kiiloja tulee 22 ja niiden väleihin aina joka toinen 2 kerrosta sileää ja joka toinen väli 4 kerrosta sileää… Ihanaa neuloa jotain ihan erilaista mitä koskaan olen neulonut!