Julkaistu

Väsymys – se on täällä taas

Ei auta, on pakko myöntää niin itselleni kuin muillekin: väsymys on palannut 🙁 Se tuntuu masentavalta ja turhauttavalta. Toisaalta alkuvuodesta on ollut huimasti enemmän töitä mitä esim. alkusyksystä, mutta mieliala on ollut jo joitakin viikkoja aika ailahteleva ja sellaisia alakulopäiviä on tullut roimasti lisää. Viimeisen viikon aikana on ollut pakko pysähtyä miettimään onko kaikki hyvin ja valitettavasti ei taida olla. Painostava väsymys on täällä taas. Työni olen onneksi jaksanut hoitaa. Ja vaikka joululoman päättymisestä ei ole vielä kuutta viikkoa ensi viikon mökkilomaa odotan. Se tulee todella oikeaan aikaan. Saan palautua töistä, saan puuhailla omaan tahtiin jaksamiseni mukaan mitä haluan, olla luonnon keskellä.

Loma ei tietenkään ratkaise mitään ja tuskin vie väsymystä pois kuin väliaikaisesti. Olen kovasti miettinyt johtuuko tämä kilpirauhasen vajaatoiminnasta vai aiheutuuko tämä raudan puutteesta jolloinka Thyroxinkaan ei imeydy kunnolla. Rautaepäilyni juontaa viime kertaisiin mega-niegara vuotopäiviin. Olen ymmärtänyt mitä vähemmän kropassa on varastorautaa, se runsauttaa kuukautisvuotoakin. Ihan älytöntä siis, kroppa ”sylkee” ne loputkin raudat pihalle 🙁 Noiden jälkeen väsyneisyys on lisääntynyt selvästi ja alakuloisuus siinä sivussa.

En tiedä olenko ihan pihalla vai olenko oikeilla jäljillä, oireet tulevat varastoraudan vähyydestä eikä lääkityskään toimi, tai sitten Thyroxin ei riitä, tai onhan muunto-ongelmakin mahdollinen.

Minullahan on kontrolli-lähete. Syksyllä lääkäri kehotti tulemaan vuoden päästä otattamaan kokeet. Lähetteessä ei kuitenkaan ole kuin tsh ja t4 v. Tällä hetkellä haluaisin selvittää tuon raudan tilanteen varastorautaa myöden. Ehkäpä on syytä pyytää soittoaikaa lääkärille. Toisaalta marssimalla City-terveyteen saisin rautakokeetkin paljon edullisemmin kuin Mehiläisessä. Tarvitsen kuitenkin lääkärin tulkinnan tuloksista, koska ei ole järkevää lähteä sooloilemaan itsensä hoidon kanssa. Ei ole kokemusta riittävästi, ja kaitpa se kokeneemmaltakin vähän arveluttavaa toimintaa on. Kunpa vain oppisin mahdollisimman pian tunnistamaan oireiden syitä paremmin, jäisi tämä pirun pohdiskelu ja vähän jahkailukin pois.

Olen kuitenkin päättänyt katsoa mitä loma tekee ololle. Ehkä piristyn ja oireet taas palaa arjen alettua. Silloin ainakin tiedän, että jotain on tehtävä. Jos tämä sattuisikin olemaan vain töiden tuomaa uupumusta työpaljouden vuoksi, ehkä lepo auttaa. Tosin olen melkovarma ettei tämä kokonaan työmäärästäkään johdu.

Nyt minun on syytä painua peiton alle kuorsaamaan. Ehdinkin nukkumaan ihanan pitkät unet. Pitkät yöunetkaan ei vaan tunnu piristävän.

Julkaistu

Ylipainoinen – huonompi ihminen?

Te jotka olette kirjoitteluani jo pidempään seuranneet, olette lukeneet useamman kerran tavoitteestani päästä alle 60 kilon. Tuolle tavoitteelle olen joutunut heittämään toistaiseksi hyvästit. Josko joskus sinne alle 70 kilon pääsisin, saisin hurrata.

Syksyllä aloittamani Thyroxin-lääkitys on auttanut viime kesänä ja alkusyksynä vaivanneeseen järkyttävään väsymykseen. Kuivasilmäisyys ja akillesjännekivut ovat kadonneet. Nyt tammikuun puolella painon nousukin on asettunut. Toisaalta kuivasilmäisyyttä on viime viikkoina hiukan esiintynyt ja mielialat ovat vaihdelleet suuresti. Onneksi inspiraatiota käsitöihin ei ole mennyt. Tosin viime viikolla en neulonut vasta kuin perjantaina. Tuolla viikolla kärsin megalomaaliset naisten päivät. Nyt vetelenkin nestemmäistä rautaa päivittäin. Josko vähän auttaisi. Noiden vuotojen takia oli pakko perua pt-treeni. Peruutuksia on tullut aiemminkin tammikuun puolella ihottumien takia. Toivottavasti nyt perjantaina päästään Jannan kanssa vihdoin asiaan.

Mutta se paino, se ei halua luovuttaa kilon kiloa pois, vaikka mä niin tahtoisin. Kun kotiuduimme mökkiviikonlopun vietosta hyppäsin vaa’alle ja kuulin karseat lukemat. Heti liikunnan lisäännyttyä, paino taas nousuun. Arvatkaa tuntuiko se masentavalta, vaikka tiedän lihaksien imaisevan nestettä itseensä ja asia kyllä tasaantuu. Onneksi niin myös on käynyt ja voin kirjoittaa tuon, että painon nousu on pysähtynyt.

Tuo kilpparin vajaatoiminta selvästi vaikuttaa elimistööni. Jalat eivät palaudu niin nopeaan kuin ennen pitkän työpäivän jälkeen, nukun pitkiä yöunia vaikkakin melatoniinin avustamana, parin kiireisen päivän jälkeen kaipaan rauhallisempaa päivää väliin jne. Ei ole mitään järkeä lähteä revittelemään hulluna ja pitämään kovia diettejä. Pelkään sotkevani kroppani entisestään. Voinko sitten laihtua? Se onkin kysymys johon en tiedä vastausta. Uskoisin kuitenkin, että kyllä sekin on mahdollista, mutta entistä paremmin kuunnellen omaa kehoa ja sen viestejä. Asiaan pitää löytää rento ote, ei stressata jne. Ei välttämättä kovin helppoa, mutta yritetään.

Kun painoa olen avokille pohtinut, hän on sanonut ”ei se tee sinusta sen huonompaa ihmistä”, vaikka ylipainoa olisikin. Hän on varmasti siinä oikeassa, mutta monesti törmään siihen, että joko ylipainoinen ihminen kokee itsensä huonommaksi kuin muut, tai sitten reilusti ylipainoisesta henkilöstä puhutaan vähättelevään ja syyllistävään sävyyn. Sellainen ei tietenkään kenestäkään tunnu hyvältä.

Johtui ylipaino mistä tahansa, myös me olemme ihmisinä arvokkaita. Se on hyvä muistaa meistä jokaisen. Meillä voi olla erilaisia syitä miksi painon pudotus ei ole helppoa, vaikka halua siihen olisikin. Miksi siis kokea itseään sen huonommaksi kuin muut? Miksi ihmismieli on välillä niin pirullinen? Miksi toisten asenteet vaikuttavat alentavasti? Ja ne omat pelot/kuvitelmat kanssaihmisten asenteista tekee mielen ihan matalaksi. Pakko minun on tunnustaa, että kyllä minua jänskättää taas palata salille pitkän tauon jälkeen. Jännittää näkövammaisuudestaani johtuen, mutta myös muutoksista mitä minussa on tapahtunut, lantio levinnyt. Mitä muut mahtavat ajatella? Alemmuuskomplessissani tietysti kuvittelen ”No hyvänen aika, onpas tuo lihonnut!” ”Mitä tuo läski täällä tekee???” Totuus taitaa kuitenkin olla, että tuskinpa kovin moni koko asiaa edes huomaa. Ja oikeasti MITÄ SITTEN, jos huomaakin. Onko sillä muka oikeasti väliä? En taatusti ole ensinmmäinen enkä viimeinenkään jolle on tullut takapakkia ja asioita on lähdettävä rakentamaan uudelleen ja ehkäpä vähän erilaisella otteella.

Mutta kysymykseen onko ylipainoinen huonompi ihminen, vastaan mielialojen heilahtelujen keskeltä: EI OLE! Minäs, Sinä ja Me olemme hienoja, arvokkaita ihmisiä sellaisina kuin olemme. Toivotan kaikille hirmuisesti tsemppiä liikakilojen kanssa taisteleville ja niille fiiliksille mitä siihen liittyy. Tehdään parhaamme stressittä matkakalla kevyemmäksi. Unohdetaan syyllisyys ja itsensä vähättely!

Julkaistu

Helmikuun ensinmmäinen viikko

Voitteko uskoa, koskin vasta perjantaina puikkoihin aloittaakseni uuden neuletyön. Sunnuntaista perjantaihin olin neulomatta silmukan silmukkaa. Viikonlopun aikana olen neulonut kymmenisen centtiä puuvillalangalla toppia. Langat siihen olen ostanut jo melkein kolme vuotta sitten, joten onkin kyllä jo aika saada langat vaatteeksi.

En ole aiemmin neulonut puuvillalangalla ja luodessa silmukoita 3mm puikolle meinasi uskon puute iskeä. Lanka halkeili ja sen vuoksi silmukoiden laskeminen oli lähes mahdotonta. Lopulta sain luoduksi tarvittavat silmukat työhön ja pääsin alkuun.

Keramiikassa löysin pitkulaisen veneen muotoisen muovisen muotin. Olen monesti eri käsityömessuilla ihaillut keraamisia pitkulaisia tarjoiluastioita. Tuon muotin nähdessäni inspiroiduin siitä välittömästi. Huomenna siistin astian reunat.

Viime kerralla ehdin tekemään toisenkin työn. Jostain sydämestäni kumpusi teos, jossa on Harmaakuono keppi tassuissaan ja muita keppejä ympärillä, sekä nimi kirjoitettuna tikkukirjaimin koholla alustaan. Haluaisin työn pohjaväriksi nurmen vihreää, kepit ruskeiksi, kivet harmaiksi, Harmaakuonoon mustaa ja harmaata. Sitä en vielä tiedä millä värillä nimi tulisi laittaa. Ehkäpä työ oli omaa valmistautumista siihen päivään kun Harmaakuonoa ei enään ole. Sitä en vielä tiedä milloin se päivä on, mutta sen tiedän, että se päivä ei ole hirmuisen kaukana.

Rottingissa sain sipulikorin kantta vaille valmiiksi. Aloitin ovaalin muotoisen korin. Punoin kahdella ruskealla ja yhdellä punaisella rottingilla. Työ tuli lähes haluttuun korkeuteen. Koritöissäkin on hauska leikitellä väreillä, kunhan ei tee ihan mauttomia ratkaisuja. Tänään tilasin Helmikauppa.comista mustia, hopeisia ja punaisia soikeita helmiä, sekä pyöreitä seepraraitahelmiä ja monivärisiä kuutiohelmiä kukkakuvioin. Oli haastavaa tulkita minkä kokoiset reiät missäkin helmissä on. Onneksi Facebookissa sain tulkintaan apuja. Olisin ostanut liian pieniä helmiä. No toisaalta ne olisi voinut käyttää koritöiden sijaan koruihin.

Tällä viikolla on ollut vilkasta työrintamalla. Asiakkaita on ollut ja ihania onnistumisia. Eilen koira-asiakas rentoutui käsieni alla ja tunsin miten lihaskireydet antoivat periksi. Koiran antama palaute olemuksellaan oli jotain sellaista mitä en hetkeen unohda. Onnellisen koiran tuoksu tassuista, rennompaa olotilaa saa hakea. Tuolla kokemuksella jaksaa taas pitkään. Ja kyllä myös ihmisasiakkaatkin ovat vaikuttaneet tyytyväisiltä saamaansa hoitoon. Uusia aikoja varataan, kotiin lähdetään tyytyväisinä ja rentoina. Huomenna on taas mukava aloittaa uusi työviikko.

Kuluneella viikolla saimme yllätysvisiitille ystäväpariskunnan torstaina työpäivän lomaan. Vietimme mukavan kahvitteluhetken kuulumisia vaihtaen. Perjantaina puolestaan vietimme illan erään ystävämme kanssa. Hän teki tietokoneelleni päivityksiä, syötiin savulohta ja jälkkäriksi Ruunebergin tortut. Ystävä esitteli Iphonessa olevia, tai oikeammin Iphoneen saatavia ohjelmia joista on sokoille paljon apua. Esimerkiksi ohjelma, jolla voit skannata puhelimella tekstiä. Erittäin käytännöllinen kun haluaa tietää mitä postia on postilaatikkoon kolahtanut.

Nyt kuitenkin uni painaa silmiä, joten on aika sujahtaa peiton alle, hetki kuunnella kirjaa ja siirtyä höyhensaarille. Kaikille toivottelen mukavaa alkavaa viikkoa 🙂

Julkaistu

Lomatunnelmaa valokuvin

Vuoden vaihteessa vietimme melkein kolmen viikon mökkiloman. Alkulomasta riesana oli karmea nuha ja loppulomasta kovat pakkaset. Tosin ei jouluaatonaattonakaan riemun kiljahduksia syntynyt talsiessamme hakemaan kuusen oksia maljakkoon. Kumisaappaiden alla vain vesilätäköt lätsähtelivät, mutta mökkiin saatiin oikean kuusen tuoksua vinossa olevista oksista huolimatta.Tuolloin aatonaattona tuuletimme peitot, tyynyt, sohvatyynyt, koirien makuualustat ja matot. Pyyhittiin pölyt ja imuroitiin. Kokkasin ensinmmäistä kertaa itse bataattilaatikon. Siitä tuli herkullista, sopi erittäin hyvin kalojen kanssa.Illalla vielä leivoin joulutorttuja, jotka menivät parempiin suihin hyvin nopeaan.

Äidiltä saimme joulukukan amarylliksen. Kukka toi joulutunnelmaa senkin päällä, jonka takana naulakko ja siinä olevat vaatteet vähän häiritsevät. Kuvassa oleva taatelikakku on avokin asiakkaalta.

Aattona aamupäivästä paistoimme 2.5 kilon Tammisten luomukinkun, joka oli onnistunut valinta ja sitä oli meille myös sopivan paljon. Minä valmistelin jouluateriaa avokin lämmittäessä saunaa. Jälkiruuaksi tein suklaahyvettä johon tuli tummaa suklaata, kuohukermaa ja appelsiinituorejuustoa. Ateriavalmistelut saatuani valmiiksi olikin aika sytyttää ulkotulet ja halkotulikori saunataukoja ilahduttamaan.

Aika kului rentoillen ja sairastaen. Äänikirjoja kului sekä neule edistyi.Pelleriiniä neuloin niin innolla, että Rowanin alpakka-lanka, jota oli kuusi kerää, loppui kesken. Oli yritettävä saada lankaa lisää ja kolme kerää sainkin Uuden vuoden aattona samalla kun lähdimme ystävämme 40-vuotisjuhliin.

Tapaninpäivänä tuuli kylmästi, silti nuhaisina ulkoilimme puolisen tuntia, jotta koirat saivat vähän puretuksi energiaa. Alkuillasta satoi ohuen ohut lumikerros lämpötilan painuessa pakkaselle. Talvi saapui 🙂 Kirjojen kuuntelun lomassa vietin aikaa myös Yle-Areenalla seuraamalla Ompelijatar-dokumentin katsottuani ensin Punainen kolmio-sarjan sunnuntai-iltaisin.

Onneksi olo kohentui ja 7-9 asteen pakkasesta huolimatta vietimme maanantain iltapäivästä iltaan nuotiolla. Lampikin oli jäätynyt ja jää kantoi kuin kantoikin meitä. Tiedän, oltiin tyhmänrohkeita kun poseerattiin jäällä glögimuki käsissä. Jää ei vahvalta vielä näyttänyt. Älkää tehkö siis niin kuin me, vaikka mitään ei sattunutkaan.Poseerauksien jälkeen pysyimme kiltisti nuotion ääressä. Uunissa valmistui herkullinen riisipuuro, jota söimme nuotion äärellä talvesta nauttien.

Keskiviikkona saimme vieraaksemme vanhimman veljeni perheineen. Lapset peuhasivat jäällä, rupattelimme, kahvittelimme ja hassuttelimme. Valokuviakin otettiin, mutta en jaa täällä lapsista kuvia, koska en ole lupaa vanhemmilta kysynyt. Joka tapauksessa vietimme mukavat reilu parituntisen. Loppupäivän saattoikin taas rentoilla käsitöiden parissa 😀

Vuosi vaihtui ystävämme 40-vuotisjuhlissa. Aloitimme kuohuvalla jatkaen aterioimalla ja saunoen. Raketit katseltiin parvekkeelta. Oli mukava ilta rentojen ihmisten parissa. Keskustelut soljui mukavasti eikä syntynyt kuppikuntia. Yhden jäälkeen olimme takaisin mökillä. Ja siitä päivästä/yöstä sää alkoi viilenemään. Tarkoituksemme oli viettää liikunnallinen viimeinen lomaviikko. Kolmena päivänä se onnistuikin. Lauantaina tepsuttelimme vajaan tunnin 13 asteen pakkasessa ja onnistuttiinpa napsimaan muutama hyvä kuvakin.Tuon hatun sain avokilta joululahjaksi 🙂 On todella lämmin, mutta peittää turhan tehokkaasti kuuluvuuden. Ihanaa oli reippailla ja seuraavana päivänä luistimet jalkaan ja nauttimaan lammen jäälle talvesta. Kuvista huokuu hyvä mieli, vaikka toinen luistimistani kuvasta puuttuukin 😀Vielä maanantaina lähdettiin tuuliseen 14 asteen pakkaseen reippailemaan. Sitten tulikin niin kylmää ettei ulkoilu oikein innostanut. Tuossa vaiheessa Rowanin lanka alkoi taas olla loppu, joten pelleriini tauolle ja tuubihuivi puikoille. Iltaisin katselin Areenalta Koukussa-sarjaa samalla neuloen. Tiistaina saunoimme ja katselimme Pikkuleijonien mm-kulta-ottelua. Tuolloin kävin myös 23 asteen pakkasessa luonnossa saunatauolla pisulla kuunnellen samalla hirren pauketta, joten pakkanen siellä teki työtään. Jääkiekko-ottelun päätyttyä vielä iltateetä ja rauhoittumista.

Loppulomasta ei ihmeempiä tapahtunut. Kova pakkanen alkoi tympimään, neulominen ja äänikirjat kyllästyttämään. Loma taisi tehdä tehtävänsä kun kaupunkiin paluu ei tuntunut hassummalta. Oli oikeastaan mukavakin aloittaa arjen aherrus ja olla taas ihmisten parissa.

Julkaistu

Laatuaikaa – Viikonloppu mökillä

Johan sitä oltiin viikonloppua vaille kolme viikkoa vietetty kaupungissa, joten perjantaiaamuna starttasimme 7.30 matkan kohden mökkiä. Siellä nautimme aamupalasta takan lämmityksen ohessa. Iltapäivästä lähdimme kävelylle. Kuljimme tovin mökkitietä pitkin todeten sen olevan melkoinen möykkelikkö, liukkaine jäätiköineen, paakkulumineen, isoine vesilätäköineen. Otto kulki pää alhalla ilmeellä ”voi v… mitä touhua tämä”, mutta siirryttyämme hankeen pellolle kävelemään häntäkin alkoi heilumaan. Hangessa oli vaan todella raskasta tarpoa nuoskalumessa. Harmaakuono vietiin mökille lepäämään ja lähdimme vielä ns. ympyrälenkille. Päästyämme mökkitieltä ympyrälle kulku helpottui, sillä lenkki oli jostain syystä aurattu, joten siellä saattoi kävellä melkein rennosti. Lenkin edetessä Oton opastus parani hurjasti ja mökkitiellä uskalsi tehdä jo itsenäisiä ratkaisuja isojen vesilätäköiden kohdalla. Välillä tarvitsi vähän kannustusta. Lähes pari tuntia lenkkeilyyn meni aikaa, vauhti ei päätä huimannut. Silti oli pakko käydä suihkussa ennen aterian valmistusta.

Avokki kuori ja pilkkoi bataatin, joidenka päälle ladoin leikkaamani rbroilerin rintafileestä paloja, joissa pekonia. Lopuksi kermaa ja vuoka uuniin. Ruuan paistumista odotellessa aloittelin 266 silmukan tuubihuivin päättelyä. Aterian jälkeen saatoinkin aloittaa uuden työn. Edellisiltana löysin lankalaatikon uumenista kaksi kerää Novitan Crystal-lankaa. Ei totisesti kuulu mun suosikkeihin nykyisin, mutta päätinpä neuloa langat pois, joten viikonlopun aikana syntyi kaksi punaista kauluria. Perjantai-ilta meni rauhallisesti neuloskellen rentoillen.

Ihanan pitkät yöunet ilman ylimääräisiä heräilyjä. Aamupala kaikessa rauhassa samalla ekan kaulurin päättely. Ennen yhtä lähdimme taasen kokeilemaan onneamme. Nyt kuljimme ensin peltoa pitkin ja metsätietä Jerikon suuntaan. Tiessä oli todella liukkaat urat. Otto hakeutui koko ajan tasaisimmalle reitille, mutta samalla kaikkein liukkaimmalle. Oli vaikea ymmärtää, että nyt saa kulkea piannarta pitkin. Tunnin tarpomisen ja liukastelun jälkeen tuotiin koirat lepäämään ja lähdimme vielä tarpomaan pellolle ja lähitielle, jossa ei ollut kulkenut autoja. Lenkistämme tuli lopulta yli parin tunnin mittainen. Loppuvaiheessa aloin olla aika väsynyt. Jalat painoivat tonnin. Silti olisi mieli tehnyt jatkaa, aurinko paistoi ja tuntui ihanalta rehkiä.

Mökille päästyämme hernekeitto porisemaan levylle, pikasuihku. Avokki aloitti saunan lämmityksen ja minä vatkasin kermavaahdon valmiiksi illan herkkuhetkeä varten. Ehdinpä aloittelemaan toisen kaulurinkin ennen hernekeittoateriaamme, jonka jälkeen piakkoin päästiin saunomaan. Tuntuipa rentouttavalta ja hyvältä löylytellä puilla lämmitettävässä saunassa.

Saunan jälkeen pannukakku uuniin, jota herkuttelimme kermavaahdon ja mansikkahillon kanssa. Keittelin meille yrttiteetä kesällä kuivatetuista villiyrteistä. Oli rento ja hyvä olla. Unille painuttiin selvästi ennen puolta yötä.

Eilisaamuna taasen rauhallinen aamupalahetki ja vaiheilua lähdettäisiinkö lenkkeilemään. Pakko tunnustaa minulla oli jalat aika kipeät, joten lopulta luovuttiin. Kirjoittelin ystävälleni mailin ja neuloin kaulurin loppuun avokin rentoillessa äänikirjan parissa. Vielä ennen kotiin lähtöä hernekeittoa nassuun, mökin siivous ja aika palata kaupunkiin.

Julkaistu

Kotimaisia sarjoja seurannassa

Monesti ajatellaan ettei sokeana voi katsella televisiota. Ja kyllähän se on totta, että sokeus rajoittaa katsomista jonkin verran. Minua rajoittaa myös kielitaidottomuus, joten ulkolaiset elokuvat ja sarjat jää seuraamatta. Kyllähän tuo tekstitys-palvelu on osaan ohjelmiin saatavilla, mutta en ole koskaan tullut sen kanssa sinuiksi. Puhesyntetisaattorihan lukee ruudussa olevan tekstin monotoonisella äänellä häivyttäenohjelman henkilöiden äänet pieniksi ja se on minusta häiritsevää elokuvissa ja Sarjoissa. Dogumetteihin ja vastaaviin tuo palvelu sopii paremmin. Tämä nyt on kuitenkin vain minun kokemukseni asiasta ja jonkun päivityksen jälkeen hollannin kieli, joka pitää olla valittuna, jotta äänitekstitys toimii, se on kadonnut jonnekin meidän mööpelistämme 🙁

Suomalaisissa elokuvissa ja sarjoissa ratkaisee niiden seurattavuuden miten paljon ohjelmassa puhutaan. Muistan aina kun ryhdyin vuosia sitten katsomaan paljon kehuttua elokuvaa Poika ja ilves. Sehän on hyvin visuaalinen ja hienoin maisemin oleva leffa, mutta ei sokon saavutettavissa, ei ainakaan ilman kuvailutulkkausta. Jos pääsee seuraamaan kuvailutulkattua elokuvaa, se aukeaa ihan eri tavalla. Ensinmmäinen kuvailutulkattu elokuva oli muistaakseni Varpunen, jonka näin. Oli upeaa seurata elokuvaa kun kuvailutulkki kertoi musiikin, erilaisien äänien aikana mitä elokuvassa tapahtuu. Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry on mukana kuvailutulkkien koulutuksissa. Tulkin on valmistauduttava tulkkaukseen, nähtävä elokuva ennakkoon, suunniteltava mitä kertoo, mikä on sellaista minkä voi jättää pois jne. Olen seurannut myös joitakin teatteriesityksiä kuvailutulkkauksen kanssa, ja se tuo kyllä paljon lisäinfoa esityksestä.

Minusta tuntuu, että olen ihan ajastani jäljessä aina kun kerron suosikkisarjoistani. Lapsuudesta muistan sarjan Vihreän kullan maa. Haluaisin sen nyt aikuisena katsoa uudestaan onko se niin hyvä mitä silloin kuvittelin. Mutta ehdoton suosikkini on edelleenkin Metsolat. Siihen on kiva palata aina uudelleen ja uudelleen. Antti ja Annikki olivat niin ihana pariskunta, Jaana raivostuttava kitisiä, Eeva rauhallinen määrätietoinen hyvä ihminen, Erkki symppis taistelija, Kaukovaara huoh… Metsoloita tuli nelisenkymmentä jaksoa ja taso säilyi alusta loppuun.

Samaa ei valitettavasti voi sanoa Hovimäestä. Se on myös upea sarja, mutta valitettavasti huononee loppua kohden. Kaksi ensinmmäistä tuotantokautta olivat todella koukuttavat. Olen katsonut ne monta kertaa. Olen lukenut myös kaikki viis vai kuus kirjaa kuten myös kaikki Metsolat-sarjan kirjatkin. Hovimäessä minua häiritsee vieläkin ettei Axel-herra kuole missään vaiheessa. Etenkin kirjoissa loppua kohden välillä tuli tunne, että ”kaikkien” oleellisten henkilöiden piti kuolla, mutta Axel ei kuole ei televisiossa eikä kirjassakaan. Jos se on mennyt minulta ohi, KERTOKAA!!!

Kun Kotikatu alkoi, seurasin ensinmmäisen vuoden, mutta sitten maalipallo vei mennessään. Ja mitä myöhemmin sarjaa koetin seurailla, taso oli romahtanut. En piitannut myöskään Blondi tuli taloon. Ihmeiden tekijöitä seurasin ja Parhaita vuosia. Samaa sukua eri maata-sarja oli vähän huonolla seurannalla. Lapsuudessa piti toki katsoa Ruusun aika, Mummo, Kyllä isä osaa jne. Salattuja elämiä seurasin pari kautta 2000-luvun alussa, mutta sitten se jäi.

Vuosiin en seurannut mitään sarjoja enkä juuri ohjelmiakaan, joskus Idolsia tms. Minulta on jäänyt katsomatta Pirun pellot, Karjalankunnailla ja monet muut sarjat. En tiedä ovatko ne olleet hyviä vai eivät. Toissa syksynä kiinnostukseni heräsi kun kuulin sairaalasarjan Syke alkamisesta. Siihen koukutuin ja nyt jo odotan innolla sen uusia jaksoja. Ropan ekaa tuotantokautta en katsonut ja nyt minua se harmittaa, sillä pidin syksyllä tulleesta toisesta kaudesta. Maanantai-iltaisin istuinkin telkan ääressä neuloen. Mahtaisikohan löytyä dvd:nä nuo?

Syksyllä alkoi myös uusi Koukussa-sarja. Tuolloin en siitä innostunut ekaa jaksoa katsellessani. Sen verran se jäi kuitenkin mieltä kutittelemaan, että päätin katsoa Areenalta jakson uudelleen joululomalla. Sitten tulikin ahmittua muutamassa päivässä kaikki kymmenen osaa. Kiinnostuin myös Kotikatsomon Punainen kolmio Hertta Kuusisesta kertovasta sarjasta. Intouduinpa Areenalta katsomaan siihen liittyvän Ompelijatar-dokumentinkin.

Ainahan lähes joka ohjelmassa tulee hetkiä milloin en tiedä mitä siinä juuri sillä hetkellä tapahtuu ja näkevästä olisi apuja suuresti kertomaan aukkokohdat. Esim. Mustat lesket-sarjan ekassa osassa oleellinen tieto osan lopusta olisi jäänyt saamatta, ellei joku olisi kertonut Jukan olevan elossa. Rupesin siis seuraamaan tätäkin sarjaa. Silloin kun se tuli pari vuotta sitten en jostain syystä koukuttunut. Nyt koukutuin. Olen myös seurannut pari viikkoa sitten alkanutta Ihon alla. Siinä on aika paljon sellaisia hetkiä milloin on vähän pihalla tapahtumista.

Mä olen melkeinpä järkyttynyt siitä, että haluan katsoa kaksi ohjelmaa viikossa ja kun Syke alkaa tulee kolmaskin 😀 Normaalisti meillä avokki katselee televisiota paljon enemmän kuin minä. Hänen suosikkinsa on Huutokauppakeisari Aki Palsanmäki sekä Jyrki Sukulan ohjelmat sekä nyt alkanut Haluatko miljonääriksi. Myös välillä Poliisit ja Tulli on seurannassa. Nuo kaikki ovat sellaisia, jotka tulee uusintana miljoonasti viikossa ja vuodessa, joten ei onneksi tarvii taistoa käydä kumman ohjelmaa katsotaan 😀 😀 Nuo ovat myös sellaisia helppoja ohjelmia seurata ilman näköäkin. Uutiset ja Urheiluruutu kuuluvat lähes päivittäiseen seurantaan. Tosin kesäaikaan minua ei televisio kiinnosta. Mökillä ollessamme voidaan olla päiväkausia avaamatta koko mööpeliä, ja jos sen joku avaa se on avokki. Se on vielä todettava, että hyvin harvoin istun vain katselemassa televisiota. Lähes aina minulla on neule käsissäni. Ja nyt tämä neuloosi riehuu pahana, joten onneksi tulee ohjelmia mitä seurata iltaisin töiden jälkeen 😀

Julkaistu

Neuloosin riivaama

Tiivistetysti viikko on mennyt asiakkaita hoitaen, kirjanpitoa tehden ja neuloen. Torstaina sain valmiiksi kaulurin, josta tuli aikas kiva. Aloitin työn 120 silmukalla ja kavensin 60 silmukkaan. Leveän osan neuloin leikitellen oikeilla ja nurjilla kerroksilla. Kapea osa syntyi joustinneuleella. Vähän kapeaharteisemmalle kuin minä kauluri yltää harteille asti. Kun työ on kuvattu esittelen vielä sen tarkemmin.

Avustajan kanssa kirjanpidon lomassa teimme Titityystä lankatilauksen. Siellä oli Romanon Alpakkalankaa, jota pelleriiniin tarvitsin. Tilauksesta sain postilta perjantaina klo 17 maissa tekstarin, että paketti on noudettavissa. Ja kyllä paketti oli saatava vielä samana iltana käsiin. Ilta kului neuloen. Ja niin kului lauantaikin. Vietimme Silmukkasiskojen kanssa mukavan iltapäivätuokion rupatellen ja käsitöitä tehden. Kotiuduttuani neuloosi jatkui yli yhteentoista. Silloinkaan en olisi malttanut lopettaa, mutta päänsärky vei voiton. Sunnuntaille jäi kaksi kiilaa neulottavaksi.

Sunnuntai-iltana saatuani pelleriinin valmiiksi hyrisin tyytyväisyyttäni siihen ja oli mukava istahtaa saunan lauteille löylyistä nautiskelemaan. Iltapalaksi itse tehtyä kaurarieskaa ja vihreää teetä.

No eilisiltana jatkoin keskeneräisen tuubihuivin neulomista, jossa on 266 silmukkaa. Työ lähtee mukaan huomiseen Opaskoirayhdistyksen hallituksen kokoukseen. Neuloosi on siis täällä, elää ja hengittää oikein voimakkaana 😀 Kaikista töistä tulee kyllä myöhemmin vielä valokuvin postaus, mutta pitäähän mun vähän jo nyt hehkuttaa.

Uskomatonta, mutta totta. Elämään on mahtunut muutakin kuin neuloosin riivausta. Firman kirjanpito on hyvällä mallilla ja itse työtilannekin on hyvä. Pt-treenejä ei ole päästy aloittamaan ihottuman vuoksi. Pakkasen lauhduttua selvästi ihokin alkaa voimaan paremmin, joten toivottavasti seuraava suunniteltu treeniaika onnistuu ja toteutuu.

Eilen alkoi keramiikan kevätkausi. Lähes kaikilla tuntui olevan käynnistymisvaikeuksia, keksiä mitä savesta tekisi. Itsellänikin pää löi tyhjää. Aloitin teemukia, mutta se ei luonnistunut. Päädyin yrittämään lankakerälle pesää. Ensinmmäinen yritelmä luhistui, joten uusiksi meni. Työstä tuli tossun mallinen ja auttamattomasti liian pieni. Monet pitivät kuitenkin työn muodosta eikä sitä hennonnut lytätä, joten ”tuotekehittelyssä” eteenpäin. Lopulta aukkoa isonnettiin sen verran, että siitä mahtuu asettelemaan tuikkukynttilän alustalle. Päälliseen tein reikiä ja joku kommentoikin ”tossusta” tulevan mieleen proksi… Ei siis aina mene ihan niin kuin suunnittelee 😀 🙂 Tästäkin lupaan esitellä valokuvan kun työ on raakapoltettu ja lasitettu. Kannattaa pysyä lukemassa 🙂

Viikko sitten aloitin rottingissa sipulikorin. Haastavaa oli saada kori leviämään ulospäin. Sisäänpäin on paljon helpompaa tehdä. Tänään pääsin kavennuksessa jo mukavan pitkälle ja ens kerralla kori sitten jo valmistuukin.

Kuten huomaatte aika käsityövoittoista tämä meikäläisen elämä tällä hetkellä, mutta mikäs siinä. Nautitaan käsillä tekemisestä.

Julkaistu

Marraskuista tunnelmaa valokuvin

Iltapäivällä kirjoittamassani postauksessa lupailin lomatunnelmia valokuvin. Vielä ei päästä lomatunnelmiin, sillä mennään vieläkin kauemmaksi; marraskuun tunnelmiin. Näin lumen peittäessä maan ja pakkasen paukkuessa nämä syksyisen maiseman valokuvat taitavat tuntua vähän synkiltä. Joka tapauksessa marraskuussa saimme ison kasan puuta avokin tilauksesta. Tuo kuvassa oleva kasa kun saadaan sahattua ja halottua polttopuuksi on jokunen työtunti kulunut.Marraskuun viimeisenä viikonloppuna mökillä ollessamme aloitimme urakan sahaten ja halkoen puita parina päivänä. Kuva on otettu jo kuun puolessa minun humputellessa Tampereella.

Niin tämäkin suloinen ja sopuisa koirakuva. Asetelma on mökillä tuttu. Rakkaat karvakuonot pötköttelevät lampaantaljoilla vieretysten.

Avokki osti jiirisahan ja tuona marraskuun lopun viikonloppuna hän innostui työstämään ison puulaatikon. Laatikon kanssa menikin oikeastaan koko tulopäivämme.Valitettavasti avokista kuva ei ihan priimaa takaraivosta palan puuttuessa, mutta ehkäpä kuitenkin näkyy herran sahauspuuhat.

Kun laatikko oli valmis, meillä oli hurjan hauskaa kuvatessamme laatikkoa. Kuten huomaatte, siitä tuli vähän turhan suuri. Minäkin mahdun sinne istuskelemaan, joten saadaan vaatteet, petivaatteet yms. hiiriarmeijalta suojaan. 🙂Laatikon koko aiheutti uudelleen järjestelyä. Senkki siirrettiin naulakon taakse, naulakon ja pirtin pöydän väliin ja iso laatikko senkin paikalle. Vähän tuli ehkä ahdasta, mutta joululoman aikana siihen kummasti tottui. Tosin pirtin pöytä voisi olla pienempikin.

Päivän valossa oli vielä vähän hassuteltava ja pyydettävä Otto laatikon päälle poseeraamaan 🙂

Meidän tehdessä puuhommia koirat saivat tutusti kuljeskella vapaana pihapiirissä. Harmaakuonolla oli pannassaan kulkunen, jotta kuulemme missä se liikkuu. Tuo kulkusen ääni ja vanhuksen tassuttelu liikutti minua syvästi. Otin iphonella pienen videopätkän. En tiedä miten hyvin onnistui, koska tätä ei ole kukaan näkevä kuvaillut. Ehkä kuvaakin tärkeämpi on äänet. En tiedä pystyykö siihen mitenkään eläytymään, mutta minulle se rauhallinen liike ja kulkusen ääni teki syvän vaikutuksen.Kulkusen kilinän lisäksi kuuluu avokin puun hakkaus, mutta älkää antako sen häiritä 🙂

Julkaistu

Arki – se on täällä

Melkein kolmen viikon mökkiloma teki hyvää. Viimeisinä lomapäivinä jo melkein kaipasi kaupunkiin. Tosin se saattoi johtua -30 asteen pakkasista, jotka ”vangitsi” mökin lämpöön neuloskelemaan. Vaikka neulominen alkoi tympäistä, neuloosi on oirehtinut pahasti tämän reilun viikon aikana mitä kotona ollaan oltu.

Mökillä neuloin pelleriiniä ja pääsin 15. kiilaan kun Romanon alpakka-lanka loppui. Sitä piti tulla Tikataan lisää, mutta ei ainakaan vielä ole sellaisia uutisia saatu, joten tässä saattaa käynnistyä langan metsästys. Pitäkää peukkuja, sillä purkaa työtä en tahdo ja vielä se ei ole riittävän iso.

Pelleriinista siirryin neulomaan kolmosen puikoilla tuubihuivia 266 silmukalla ja sitä olen nyt arkenakin ahkeroinut viime torstaihin milloin silmukoita karkas varmaan puolet puikolta työn pudottua lattialle. Ei kun työ sivuun odottamaan avustajan visiittiä. Eilen silmukat pelastettiin ja nyt työ on jatkettavissa. Neuloosin riivaamana aloitin uuden tuubin, nyt 10mm puikoilla ja yllätys lila tuubihuivi valmistuikin jo perjantai-iltana.

Lauantaina olin sopinut neulomistreffit ystäväni kanssa ja pitihän mukaan saada jokin neulomus itsellenikin, joten uusi työ puikoille, joka nyt onkin vienyt mennessään. Eilen ymmärsin ettei huivi mene kahdesti kaulan ympäri ja nyt olen kaventanut huivia hurjasti ja odotan nyt jännityksellä millainen lopputulos; käytettävä kauluri vai purettava muodoton kauhistus 😀 Edellisessä postauksessa kerroinkin tarkemmin neulomustreffeistä ja nurjan silmukan opettelusta 😀

Kun kotiuduimme mökiltä meitä odotti ikävä yllätys: vesiputket jäässä. Ensinmmäinen yö kaupungissa meni ilman vesijohtovettä. Onneksi maanantaina iltapäivästä putkari sai putket sulatettua ja vettä saatiin putkia pitkin. Helpotti alkavaa työpäivääkin ajatellen. Viime viikolla olikin paljon asiakkaita ja arkinen aherrus tuntui mukavalta. Iltaisin ehti mukavasti neulomaankin. Tiistaina alkoi kevään rottinkikerho ja tein sydänkorin vihreillä helmillä. Tänään on taas aika aloittaa uutta koria, olisikohan vuorossa vaikkapa sipulikori.

Arkeen kuuluu myös firman paperityöt ja päätimme saattaa pakettiin mennyt vuosi mahdollisimman pian ja tehdä kirjanpidolliset asiat, joten niiden asioiden parissa on avustajan kanssa hänen työtuntinsa kuluneet. Nyt kun tekee hommat pois, saa taas jättää ikävät paperityöt taakseen joksikin aikaa.

Että näin se arki on alkanut niin töiden kuin harrastustenkin osalta. Lomatunnelmiin vielä palataan myöhemmin kunhan saan valokuvat kuvailusta, joten ootelkaa ootelkaa…

Julkaistu

Onnistumisen riemua ratsastustunnilla

Leveä hymy nousee kasvoille tätä postausta kirjottaessani, sillä tämän päiväinen ratsastustunti oli todella ihana pakkasesta huolimatta. Itse asiassa en palellut tunnin aikana juurilainkaan, vaikka mittari oli pudonnut 12-13-miinusasteeseen. Pukeutuminen onnistui! Ja niin onnistui myös tunti.

Ratsastin Airalla ilman satulaa. Jalustimet olivat terapiavyössä, jossa oli nahkainen kahva. Alkukäyntien aikana otin jalustimet pois jalasta ja kuljin pitkät pätkät siten. Yllättävän vähän minusta tuntui meno kiikkerältä ja pelottavalta. Ehkä tietoisuus jalustimien olevan lähellä tarvittaessa riitti. Uskalsin ratsastaa pitäen ohjista. Kahvaan tartuin vain töltissä, ravissa ja laukassa. Tunnin aikana Lettu kannusti minua ratsastamaan tölttiä ilman jalustimia ja aika pitkän pätkän sitten meninkin vaan kahvasta kiinni pitäen. Jalustimet jalassa ollessa pyrin irrottamaan niin töltissä kuin ravissakin kahvasta siinä onnistuenkin. Laukassa luonto ei antanut niin paljoa rohkeutta 😀

Tunnin alussa teimme muutaman pysähdyksen ja peruutuksen. Harjoittelimme töltistä raviin siirtymistä ja päin vastoin ilman käyntiaskeleita. Meillä Airan kanssa tosin tahtoi aina tulla käyntiä väliin. Lopussa onnistuin kerran pari toivotulla tavalla. Paksut hanskat käsissä oli vaikea välillä hahmottaa ohjien löysyyttä/tiukkuutta ja ohjia pitikin korjailla tunnin aikana useamman kerran.

Lettu ehdotti laukkaa ja olimme molemmat Tiinan kanssa vähän epäröiviä. Tiinalla oli Aave eikä terapiavyötä sen enempää kuin satulaakaan. Epäröinnit sikseen ja laukan nostoja, ja onneksi Lettu kannusti meidät siihen. Oli nimittäin aivan mahtavaa. Tunsin miten hymy levisi kasvoille ja tahdottiin uudestaan. Laukattiin myös toiseen suuntaan. Hevosetkin tuntuivat olevan fiiliksissä ja laukkasivat reippaasti. Me nautimme!!! Kokemus oli todella hieno! Onneksi Lettu tietää mitä milloinkin meiltä voi vaatia, vaikka itse alkuun epäröisimmekin.

Laukkahuuman jälkeen vielä töltti- ja raviharjoituksia. Tunti meni aivan liian nopeaan. Pian oli aika loppukäyntien ja ne menin ilman jalustimia. Tänään saimme todella onnistumisen riemua ja hyvää mieltä hevosen selässä. Heppa myös lämmitti mukavasti ja istunnan oli pysyttävä hyvänä, jotta ratsastus sujui. Ilman satulaa ratsastamisesta on kyllä paljon hyötyä ja uskon sen kehittävän minua/meitä/ratsastajia. Tunnin aikana selkä pysyikin hyvin suorassa ja etukönötystä oli paljon vähemmän edelliskertoihin verrattuna.

Avokki oli napsauttanut saunan lämpiämään, joten kotiuduttua saunan lämpöön nautiskelemaan. Sen jälkeen ruokaa, neulomista, rentoilua ja nyt on jo iltateekin juotuna. Takana on mukava viikonloppu!

Eilen nimittäin vietimme Tiinan kanssa iltapäivää neulomisen merkeissä. Tavotteena oli Tiinan oppia nurja silmukka, ja ilokseni voin kertoa onnistuimme siinä. Kuulostaa varmasti aika ”jännittävältä”: kaksi sokeaa joista toinen vasen ja toinen oikea kätinen. Vasen kätinen koettaa ohjata miten oikeakätisen nurja silmukka tehdään. Siinä sohvalla istuimme vieretysten puikot käsissä ja minä selitän: ”Tyhjän puolen puikko on itsestäsi kauempana ja puikkaat silmukan sisälle kauempaa itsestäsi. Et vatsasi puolelta. Lanka kiertyy puikatusta puikon ympäri, ei puikkojen välistä.” Välillä maltoimme herkulliselle kana-kasvisaterialle ja jälkkäriksi herkullinen jäätelöannos. Kotona neulomusvimma jatkui.