Vietin lauantain Espoon työväenopiston kurssilla Luonnonmukaiset voiteet, jonka piti Tiina Laurikainen. Kurssi oli mielenkiintoinen, vaikkakaan en yksikseni voiteita pysty tekemään. Niihin mittaillaan aineksia millilitrojen tarkkuudella ja grammojen tarkkuudella, joten menee sokeana ehkä turhan hankalaksi, harmi. Sain kuitenkin paljon hyvää ja mielenkiintoista tietoa öljyistä, useat eteeriset öljyt olivat minulle entuudestaan tuttuja, mutta mahtui mukaan ainakin yksi uusikin tuttavuus.
Ennen ruokataukoa kävimme öljyjä ja eteerisiä öljyjä läpi. Saimme tuoksutella ja tunnustella iholla miltä öljyt tuntuvat. Samalla käytiin öljyjen vaikutuksia läpi.
Voiteiden pohjana käytetään mehiläisvahaa, joka saa voiteesta voidemaisen. Se ei tuki ihohuokosia eikä sotke ihon omaa talituotantoa. Se suojaa ja hoitaa ihoa. Mehiläisvahan määrä vaikuttaa voiteen paksuuteen. Esim. huulivoiteissa mehiläisvaha voidaan laittaa vähemmän ja korvata puuttuva osa kaakaovoilla, joka on erittäin hyvää ja hoitavaa myös rohtumissa. Uutta minulle oli, että kaakaovoita on hajuttomana ja tuoksullisena. Kurssilla teimme huulivoiteen edellämainituista vahoista lisäten appelsiini-eteeristä öljyä. Öljyistä käytimme jojobaöljyä sekä oliiviöljyä.
Oliiviöljy on hoitavaa ja paksua öljyä, joka imeytyy hitaasti. Jojoba puolestaan on erittäin kallista, mutta tehokasta. Se on puun öljymäistä vahaa, ei siis varsinaisesti öljyä. Jojoba imeytyy hyvin, uudistaa ja normalisoi ihoa. Appelsiini-eteerinen öljy toi raikkautta ja herkullisuutta huulivoiteeseen.
Purkkiin on hyvä laittaa ainakin päiväys milloin voide on valmistettu. Voide ei mene helposti huonoksi, tuoksuttelimme kolme vuotta vanhaa voidepurkkia ja voide oli edelleen toimivaa. Huulivoidetta tulee kuljetettua mukana ja se joutuu lämpötilojen vaihteluihin, siksi menee huonoksi nopeammin. Voiteen mentyä käyttökelvottomaksi sen haistaa kyllä ja rakenne muuttuu. Saimme tuoksutella huonoksi mennyttä voidetta. Vesiliukoiset voiteet eivät säily yhtä pitkään kuin nämä vedettömät.
Tauon jälkeen opettajamme teki käytännössä tuon huulivoiteen meidän seuratessa tiiviisti vieressä. Ensiksi sulatettiin tarvittu määrä mehiläisvahaa. Sen sulamispiste muistaakseni 62 astetta. Ei saa kuumentaa liikaa ettei syty tuleen. Lisätään öljyt ja sekoitetaan. Vispata ei, jotta ei jää ilmaa seokseen. Seos kaadetaan pussiin, jossa seosta jäähdytellään kunnes se alkaa hiukan kiinteytymään. Juuri ennen pussiin laittoa seokseen lisätään vielä eterrisen öljyn tipat.
Huulivoiteen valmistuksen jälkeen meidät kurssilaiset jaettiin kahteen ryhmään. Toisella ryhmällä oli tehtävänä valmistaa ryppyvoide ja toisella jalkavoide. Saimme itse suunnitella voiteiden sisällöt tiettyjen raamien sisällä. Kaverini kanssa olimme ryppyvoideryhmässä. Mehiläisvahan lisäksi laitoimme voiteeseen kolmea öljyä, puolet jojobaa ja toisen puoliskon jakoivat Rypäleensiemenöljy ja Aprikoosinkiviöljy. Rypäleensiemenöljy on kevyttä, mautonta ja hajutonta. Imeytyy hyvin. Aprikoosinkiviöljyä voidaan käyttää mm. kasvojen puhdistukseen ja sillä on myös arpia vähentävä vaikutus. Voiteeseen valikoitui eteerisistä öljyistä Geranium (pelargoni) uudistaa ihosolukkoa, ihanteellinen ryppyvoiteisiin. Vaikuttaa ruusun tavoin tasapainottavasti ihon talituotantoon. Tasapainottaa hormonitasapainoa. Tuoksu on hyvin ruusumainen ja aika voimakas. Ryppyjen hoidossa tehokasta, joten eihän sitä voinut ohittaa. Itse en hirveästi välitä ruusuisista tuoksuista kosmetiikassa. Toiseksi eteeriseksi öljyksi valikoitui sitruuna, joka vilkastaa verenkiertoa ja on antiseptinen monipuolinen öljy. Pähkäilimme aika pitkään olisiko sitruuna vai greippi se toinen öljy, mutta greippi katosi liiaksi geraniumin alle. Minun onnekseni tuoksuteltaessa voidetta paria päivää myöhemmin, tuoksu oli parantunut ja vaikkei ruusumaisuus ollutkaan kadonnut se oli raikastunut.
Nyt teimme voiteen itse. Purkit putsattiin alkoholilla ja minun tehtävänäni oli kuivata purkit kopistelemalla. Lisäksi pääsin sekoittelemaan sulavaa mehiläisvahaa ja vielä sittenkin kun siihen lisättiin öljyt. Tipat, pussituksen ja purkkeihin laiton saivat tehdä muut.
Toinen ryhmä valmisti jalkavoiteen. Siihen tuli oliiviöljyä ja rypäleensiemenöljyä yhtä paljon ja kolmantena Safloriöljy, jossa e-vitamiinia. Tekee pinnan mattamaiseksi, hyvä monipuolinen perusöljy. Eteerisistä öljyistä olivat valikoituneet greippi, sitruuna ja teepuu. Teepuu on hyvää tulehduksiin, lieviin sieni- ja hiivatulehduksiin. Tuoksu on vähän lääkemäinen. Mielestäni jalkavoiteesta tuli huomattavasti miedopi tuoksultaan kuin muista tekemistämme voiteista.
Kävimme joitakin muitakin öljyjä ja eteerisiä öljyjä läpi, mutta otin nämä meidän käyttämämme tekstiin mukaan. Voiteen suunnittelussa on huomioitava sen käyttötarkoitus. Esim. oliiviöljy on paksua ja hitaasti imeytyvää, ei välttämättä ole kasvoissa mukavan tuntuista. Eteeristen öljyjen kanssa kannattaa olla tarkkana, että ne ovat 100% öljyjä eikä vain jokin pieni osa eteeristä öljyä. Helposti voi sekottua löylytuoksuihin yms. Esim. Suomessa Frantsilasta tulee 100% eteerisiä öljyjä. Mehiläisvahaa voi hankkia Lahtisen vahavalimosta kosmetiikkalaatuisena. Öljyjä saa aika hyvin hyvin varustelluista ruokakaupoista, etnisistä liikkeistä, eko-kaupoista.
Kurssilla pyöri isohko nippu kirjoja joidenka avulla voi tietojaan syventää ja perehtyä asioihin syvemmin ja laadukkaammin. Nyt minun pitäisi käydä läpi Celia-kirjastomme tuotanto ja katsoa moniko kirja sieltä löytyisi. Aihe on nimittäin todella mielenkiintoinen ja kiehtova. Yksin en kuitenkaan voiteita pysty tekemään, mutta kirjoissa varmasti paljon tietoa yrteistä, öjyistä, luononmukaisesta kosmetiikasta jne. Tuleva viikonloppu meneekin yrttien mailmassa.