Viimeinen vuoro

Eilen Suklaafestareiden jälkeen matkasimme teatteriin. Tosin paikka ei vaikuttanut millään tasolla teatterilta, keskellä teollisuusaluetta, ja kun ovesta astui sisälle vasten kasvoja iski voimakas työhallin tuoksu. Joko nyt Viimeinen vuoro alkaa? No ei sentäs. Odottelimme esityksen alkamista kaikuisassa hallissa. Olisi hyvin voinut olla metrotunneli. Vielä kun junaradan liikenne kuului läheltä ja selvästi. Hajumailma sopi myös tunnelmaan. Katsojat saivat silmälaput, jotka laitettiin silmien peitoksi ennen teatteritilaan siirtymistä. Ihmiset ohjattiin paikoilleen sen mukaan oliko pelkääjän vai ei pelkääjän paikalle ostanut lipun.

Matka saattoi alkaa. Kuulimme metron äänet, kuulutukset, ihmisten puheensorinaa jne. Hiljalleen alkoi tapahtumaan. Vartijat keskustella ja ennättipä kyytiin kovaääninen asiakaskin. Tilanne kiristyi ja vartioille riitti puuhaa kunnes… alkoi tapahtumaan outoja asioita. Metro pysähtyi ja paniikki levisi. Kylmä ilmavirta pyyhki kasvoillamme, hajut vaihtelivat ja vartioiden hätä suuri. Alkoi tapahtumaketju, jonka jokaisen on koettava itse ja luotava oma käsityksensä siitä. Paljon pelkoa, kauhua, hätää, mutta mitä sitten??? Kuumaa ilmaa, kolinaa, laulua, kosketuksia jne. Lopulta kuitenkin matka jatkuu ja pääteasemalle päästään. Metrossa täysi hiljaisuus kunnes kuulemme ”esitys on päättynyt”. Hitaasti yleisö herää todellisuuteen, alkaa jutella kokemuksestaan. En ole aiemmin ollut teatterissa missä yleisö ei taputtanut. Ja taputtamattomuus ei varmasti johtunut siitä etteikö esityksestä oltaisi pidetty, ehkä kokemus oli niin voimakas ja hämmentäväkin, ettei metromatkan päätyttyä tuntunut oikealta taputtaa. Hieno esitys, upeat äänitehosteet, onnistunut toteutus. Itse istuin ei pelkääjän paikalla, joten sain esityksen aikana kosketuksia ja kokea jotain märkää… Suosittelen ehdottomasti mennä kokemaan teatteri Tuikkeen esitys Viimeinen vuoro. Käsittääkseni tällä hetkellä liput on loppuun myyty, mutta jos tulee lisänäytöksiä, tarttukaa tilaisuuteen. Heillä on menossa myös toinen esitys Tulitikkutyttö, jota on valtavasti kehuttu. Itse en ole sitä kokenut, mutta koen mielelläni, jos saan kaverin teatteriin. Ja jos haluat lukea esityksestä toisenkin blogikirjoituksen käy lukemassa: http://riikkahanninen.blogspot.fi/2014/10/aistikauhua-silmat-peitettyna.html

Itse koin esityksen kuten sokeana äänimailman muutoinkin. Minusta olisi kiva kuulla täysin näkevän henkilön teatterikokemuksesta silmät peitettynä pimeässä tilassa. Miltä tuntuu kun yksi aisteista on pois ja muilla koetaan vahvemmin.

2 Replies to “Viimeinen vuoro”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *