Shoppailupäivät

En ole mitenkään erityisen muotitietoinen ihminen, enkä ostele kulloisenkin hetken muotiasusteita. Vaatteeni ovat aika ajattomia, ei silti välttämättä ihan tylsiä, mutta ei myöskään sellaisia mitkä on muodista muutaman kuukauden päästä pois. No perjantaina olin avustajani kanssa shoppailemassa ja saatiin ihan huippuhyvää palvelua Jumbon liikkeissä. Ja vielä mikä edesauttoi shoppailuövereitä oli hyvät alennukset.

Niin, että mihin nyt sitten höyrähdin? Varmasti osa teistä järkyttyy pahemman kerran kun kerron. Ostin nimittäin karvaliivin, sellaisen missä on edessä tummanruskeaa karvaa, sivujen kangas tummaabeikeä, karvaa myös selkäosassa. Myyjän mukaan erittäin naisellinen, tyylikäs asu. Samainen myyjä löysi aivan ihanan petroolinsinisen mekon, joka sopii minulle täydellisesti. Eli, mustat lekkingsit, Azoreilta ostetut siniset mokkanahkaiset kengät, alle musta tiukka paita, mekko ja karvaliivi, avot. Avustajani oli aivan tohkeissaan kun pidin kotiuduttuamme asustenäytöstä 😀 Nyt vaan tarviis ne juhlat/bileet mihin pukeutua 🙂

Toinen muotiostos oli lekkareiden päälle laitettavat armeijanvihreät shortsit. Ne on mulle vähän pitkät, kun oon tällänen töppöjalka.

Kun ostoksille lähdettiin tarkoitus oli käydä ostamassa juoksupaitoja ja sellaisiakin löytyi parilla kympillä. Avustaja innostui ostamaan kengät ja jotain housuja itselleen. Samalla reissulla vietiin hajonnut sauvasekotin takas ja sain tilalle uuden kympin kalliimman laitteen. Toivottavasti nyt pysyy ehjänä.

Ja shoppailuöveri sai tänään jatkoa Tikkurilan maalaismarkkinoilla. Olin mun pitkäaikaisen ystävän kanssa kiertelemässä oikein ajan kanssa markkinoilla kojujen tarjontaa tarkkaan syynäten. Ostoksiakin tuli siis tehtyä, itse leivottuja karjalanpiirakoita, omenapiiras, mansikka- ja karpalomehua makeuttamattomana, puolukkahilloa, pambusukkia, Harmaakuonolle pari lelua, säilykkeenä lisäaineettomat hirvi- ja poronkäristelihat. Luomujuttuja ei nähty kuin jokin luomukukkamyyntipiste. Tämä ystäväni on miehensä kanssa aloittanut karppaamisen ja kiinnostus lisäaineettomuuteen herännyt, joten tenttasimme mehu- ja hillomyyjiltä myös lisäaineista. Sorruin ostamaan hollantilaisia juustoja ihan pienet maistiaispalat: valkosipuli, pesto ja saksanpähkinä. Jokaista sai myös maistaa. Eräs myi lisäaineettomia karjalanpiirakoita joihin oli lisätty pekonia. Jäin miettimään onko heillä ollut todella käytössään myös lisäaineetonta pekonia… Maistiainen oli todella rasvaista, joten en ostanut. Vaihtoehtona oli myös aurajuustolla maustettuja tai sitten ihan taviksia. Laku- ja karkkimyyjiä oli paljon kuten hunajaa myytiin melkein joka kojulla. Katseltiin myös hienoja puutöitä; leluja, jotka tehty puusta. Lampaantalja tuntui kädessä ihanalta sekä lampaan- tai poronnahasta olleet hansikkaat/lapaset. Paljon myytiin myös erilaisia koruja, jotka ei tosin oikein sytyttäneet. Ja tietysti muikkuja paisteltiin joka kulmalla 😀 Eli, paljon kaikkea mahdollista ja vähän mahdotontakin. Aurinko paistoi melkein koko ajan. Välillä tuuli vähän kylmästi. Oli kuitenkin ihanaa kierrellä ja katsella kaikessa rauhassa tuotteita ja samalla vaihtaa kuulumisia ystävän kanssa.

Lokakuu aloitettiin reippaalla lenkillä avokin ja Harmaakuonon kanssa. Aurinko paistoi ja syksyinen ihana sää siivitti menoamme n. 7 kilsan verran, ja taasen on iloittava koiraherran reippaudesta. Lenkin jälkeen suihku ja uusi lähtö. Kävelimme vajaan parin kilsan päässä olevaan ravintolaan syömään. Valitettavasti ruokailu ei ollut täydellisyyttä lähelläkään. Tilasin naudanpihvin parilalla ja tylyhkö tarjoilija tuli jossain vaiheessa ilmoittamaan ettei nautaa ole, koska se on umpijäässä. Otin sitten karitsaa valkosipulikastikkeella ja lohkoperunoilla. Noh, valkosipulikastiketta ei ollut. Lisukkeena olikin vuohenjuustoa kauhea köntti, joka maistui paikotellen aurajuustolle 🙁 Avokin maksa maistui kananmunalle ja jotenkin epäsiistille. Edellisen kerran käydessämme joskus helmikuussa ystäväpariskunnan kanssa samaisessa paikassa, palvelu oli todella ystävällistä ja ruokakin hyvää. Oltiinpa siis aika pettyneitä. Paluumatkalla kävimme lottoomassa kuten varmasti aika moni muukin suomalainen eilen teki. Nyt täytyy jännätä tiistaihin onko voittoa. Silloin tapaan avustajan ja saa tarkistaa rivimme.

Koska eilen olimme syömässä sunnuntaiateria oli tällä kertaa vaatimaton; kinkkukiusaus avokin tapaan. Paljon kermaa! Olo on täysi juuri syötyämme, mutta ei tarvinnut syödä paljoa 😀 ja koska aavistuksen viluttaa keittelen teetä ja maistamme pienet palaset omenapiirasta ennen tuon töllön ääreen asettumista. Pitäähän se nyt katsoa itsekin mitä sitä helmikuussa oikein tuli höpötettyä lumesta 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *