Syys alkaa lääkenostolla

VÄSYTTÄÄ-VÄ-syt-tää
silmät kuivuvat/kyynelkanavat valuu valtoimenaan
yöllä herää paleluun, seuraavalla kerralla hikoiluun
Aamulla akillesjänteet jäykät ja kipeät
YHDEKSÄN tunnin unienkaan jälkeen olo ei ole levännyt
VÄSYTTÄÄ!!!
Ulkoillessa hengästyy ihan liian helposti
Vaaka näyttää surullisia lukemia.
Tunnen oloni nesteläskiksi öllötykseksi!

Oli aika marssia käyttämään lähete kilpparikokeisiin, vaikka marraskuun alussa ajatus olikin seuranta vuoden päästä. Noh, kahta kuukautta vaille vuosi, joten ei tällaista oloa halua katsella yhtään kauempaa, jos apua siihen voi saada.

Jokin aika sitten oli lehdistössä artikkeleita kilpirauhasen vajaatoiminnasta ja siitä miten siitä on tullut muotisairaus. Nykyään syytetään kilpirauhasta kaikesta ja lääkitys halutaan kevein perustein. Tulkintani on vähän karrikoitu, mutta artikkeleita lukiessa tuli tuollainen tunne. Itse vältän lääkkeitä niin paljon kuin mahdollista. En todellakaan kaipaa lääkekaappiini monia purkkeja reseptillä enkä ilman. En vuosi sitten mitenkään ilahtunut saadessani Thyroxinin joka päiväiseen elämääni. Se miten lääke kuitenkin auttoi minua sai elämäni hymyilemään. Nousin tahmeasta aivosumusta väsymyksen kourista ja sain ilon ja innokkuuden takaisin.

Talvella oli tahmeampi jakso, mutta rautakuurin ansiosta? olo koheni. Nyt hiljalleen loppukesästä olo on taas muuttunut huonommaksi. Oireet ovat palanneet mitkä lääkityksen alottamisen jälkeen katosivat. Aamut ovat pirullisia tahmeudessaan. En ole oma itseni. Tällä viikolla en ole tehnyt edes käsitöitä silmukan silmukkaa.

Lääkitykseni aloitettiin vuosi sitten arvoilla tsh 4.4 ja t4v 14.1. Vasta-aineita ei ollut testin mukaan. Aikaisemmin samaiset arvot olivat tsh 2.8 ja t4v 12.6. Lääkitys aloitettiin suoraan yhdellä aikuisten tabletilla per vrk. Iso annos pelotti minua, koska olin lukenut paljon 25 mikrogramman ja 50 mikrogramman aloituksesta. Thyroxin joka tapauksessa tuntui toimivan, elämä palasi normaaliin ja reilun kuukauden jälkeen arvot olivat tsh 0.43 ja t4v 14.4. T3-arvoa minulta ei ole koskaan mitattu eikä varastorautojakaan. Ensinmmäisellä laprakäynnillä otettiin iso veren kuva, jossa punasolujen keskimassa oli alhainen ja viittasi varastorautojen vähyyteen. Tuolloin aloitinkin rautakuurin tabletteina, mutta myöhemmin olen vaihtanut nestemmäiseen rautaan.

Tälläkin kerralla lähetteessä oli vain nuo kaksi arvoa mitattavana tsh oli 1.3 ja t4v 12.9. Lääkäri sanoi arvoja kohtuullisiksi todeten niiden vähän huonontuneen edelliskerrasta. Kuunteli minun oireluetteloni ja pohti oireiden voivan johtua jostakin muustakin kuin kilpirauhasesta, mutta mietti myös minun voivan olla sellainen, joka reakoi voimakkaasti jo noilla kohtuullisilla arvoillakin. Thyroxin-annosta nostettiin puoleentoista aikuisen tablettiin. Jos se ei auta, tuskin kuulemma lisänostostakaan sitten olisi enään apua. Sain uuden lähetteen puolen vuoden päähän ja tuolloin lääkäri toivoi näkevänsä minut ihan paikan päällä. Rohkeuteni ei riittänyt ehdottaa varastorautakokeita lisättävän lapralähetteeseen. Tai en ole kyllä katsonut mitä lähetteeseen on laitettu tutkittavaksi, mutta lääkäri ei muusta ainakaan maininnut kuin kilpirauhasesta.

Kun lääkäri sanoi oireideni voivan johtuvan jostakin muustakin kuin kilpirauhasesta, heti vilkkaalla mielikuvituksella varustettuna pohdiskelen mikä minua muu voisi vaivata? Vielä mielikuvitus ei ole onneksi lähtenyt villiin lentoonsa ja toivottavasti ei lähdekään. En tiedä kannattaisiko minun käydä esim. City-terveydessä otattamassa ne rauta-arvot, niin tietäisinpähän ainakin.

Että tällainen ”mukava” MUOTISAIRAUS. Kyllä mielelläni olisin ottamatta osaa tähän muotivillitykseen. En halua hukata elämääni väsymykseen ja kaikenmailman oireiluun. Siksi olen yrittänyt pitää kaikesta sovitusta kiinni ja olen suunnitellut syksylle kaikkea mukavaa mihin haluan osallistua. Elokuussa joudin yhden tapaamisen perumaan, koska en kertakaikkiaan jaksanut. Tiedän, että minun on kuunneltava oloani ja oltava itselleni armelias, mutta en halua kuitenkaan tämän hallitsevan elämääni. Tiedän ettei palautuminen rasituksista tapahdu entiseen tapaan, on annettava enemmän aikaa. Silti en halua jäädä sairastamaan kotiin. Haluan elää ja tehdä minua kiinnostavia asioita, tehdä kaikkea sellaista mistä pidän, olla sosiaalinen, liikkua luonnossa, tehdä käsitöitä. Haluan myös hoitaa muita ihmisiä, tehdä työni hyvin. Listaa voisi jatkaa ties miten pitkälle.

Huomisaamuna otan sitten ensinmmäisen puolentoista tabletin annoksen, joten toivottavasti nousu kohden pirteyttä ja hyvää oloa alkaa. Toki etsin koko ajan myös niitä lääkkeettömiä keinoja tuoda pirteyttä ja hyvää oloa elämään.

Shoppailupäivät

En ole mitenkään erityisen muotitietoinen ihminen, enkä ostele kulloisenkin hetken muotiasusteita. Vaatteeni ovat aika ajattomia, ei silti välttämättä ihan tylsiä, mutta ei myöskään sellaisia mitkä on muodista muutaman kuukauden päästä pois. No perjantaina olin avustajani kanssa shoppailemassa ja saatiin ihan huippuhyvää palvelua Jumbon liikkeissä. Ja vielä mikä edesauttoi shoppailuövereitä oli hyvät alennukset.

Niin, että mihin nyt sitten höyrähdin? Varmasti osa teistä järkyttyy pahemman kerran kun kerron. Ostin nimittäin karvaliivin, sellaisen missä on edessä tummanruskeaa karvaa, sivujen kangas tummaabeikeä, karvaa myös selkäosassa. Myyjän mukaan erittäin naisellinen, tyylikäs asu. Samainen myyjä löysi aivan ihanan petroolinsinisen mekon, joka sopii minulle täydellisesti. Eli, mustat lekkingsit, Azoreilta ostetut siniset mokkanahkaiset kengät, alle musta tiukka paita, mekko ja karvaliivi, avot. Avustajani oli aivan tohkeissaan kun pidin kotiuduttuamme asustenäytöstä 😀 Nyt vaan tarviis ne juhlat/bileet mihin pukeutua 🙂

Toinen muotiostos oli lekkareiden päälle laitettavat armeijanvihreät shortsit. Ne on mulle vähän pitkät, kun oon tällänen töppöjalka.

Kun ostoksille lähdettiin tarkoitus oli käydä ostamassa juoksupaitoja ja sellaisiakin löytyi parilla kympillä. Avustaja innostui ostamaan kengät ja jotain housuja itselleen. Samalla reissulla vietiin hajonnut sauvasekotin takas ja sain tilalle uuden kympin kalliimman laitteen. Toivottavasti nyt pysyy ehjänä.

Ja shoppailuöveri sai tänään jatkoa Tikkurilan maalaismarkkinoilla. Olin mun pitkäaikaisen ystävän kanssa kiertelemässä oikein ajan kanssa markkinoilla kojujen tarjontaa tarkkaan syynäten. Ostoksiakin tuli siis tehtyä, itse leivottuja karjalanpiirakoita, omenapiiras, mansikka- ja karpalomehua makeuttamattomana, puolukkahilloa, pambusukkia, Harmaakuonolle pari lelua, säilykkeenä lisäaineettomat hirvi- ja poronkäristelihat. Luomujuttuja ei nähty kuin jokin luomukukkamyyntipiste. Tämä ystäväni on miehensä kanssa aloittanut karppaamisen ja kiinnostus lisäaineettomuuteen herännyt, joten tenttasimme mehu- ja hillomyyjiltä myös lisäaineista. Sorruin ostamaan hollantilaisia juustoja ihan pienet maistiaispalat: valkosipuli, pesto ja saksanpähkinä. Jokaista sai myös maistaa. Eräs myi lisäaineettomia karjalanpiirakoita joihin oli lisätty pekonia. Jäin miettimään onko heillä ollut todella käytössään myös lisäaineetonta pekonia… Maistiainen oli todella rasvaista, joten en ostanut. Vaihtoehtona oli myös aurajuustolla maustettuja tai sitten ihan taviksia. Laku- ja karkkimyyjiä oli paljon kuten hunajaa myytiin melkein joka kojulla. Katseltiin myös hienoja puutöitä; leluja, jotka tehty puusta. Lampaantalja tuntui kädessä ihanalta sekä lampaan- tai poronnahasta olleet hansikkaat/lapaset. Paljon myytiin myös erilaisia koruja, jotka ei tosin oikein sytyttäneet. Ja tietysti muikkuja paisteltiin joka kulmalla 😀 Eli, paljon kaikkea mahdollista ja vähän mahdotontakin. Aurinko paistoi melkein koko ajan. Välillä tuuli vähän kylmästi. Oli kuitenkin ihanaa kierrellä ja katsella kaikessa rauhassa tuotteita ja samalla vaihtaa kuulumisia ystävän kanssa.

Lokakuu aloitettiin reippaalla lenkillä avokin ja Harmaakuonon kanssa. Aurinko paistoi ja syksyinen ihana sää siivitti menoamme n. 7 kilsan verran, ja taasen on iloittava koiraherran reippaudesta. Lenkin jälkeen suihku ja uusi lähtö. Kävelimme vajaan parin kilsan päässä olevaan ravintolaan syömään. Valitettavasti ruokailu ei ollut täydellisyyttä lähelläkään. Tilasin naudanpihvin parilalla ja tylyhkö tarjoilija tuli jossain vaiheessa ilmoittamaan ettei nautaa ole, koska se on umpijäässä. Otin sitten karitsaa valkosipulikastikkeella ja lohkoperunoilla. Noh, valkosipulikastiketta ei ollut. Lisukkeena olikin vuohenjuustoa kauhea köntti, joka maistui paikotellen aurajuustolle 🙁 Avokin maksa maistui kananmunalle ja jotenkin epäsiistille. Edellisen kerran käydessämme joskus helmikuussa ystäväpariskunnan kanssa samaisessa paikassa, palvelu oli todella ystävällistä ja ruokakin hyvää. Oltiinpa siis aika pettyneitä. Paluumatkalla kävimme lottoomassa kuten varmasti aika moni muukin suomalainen eilen teki. Nyt täytyy jännätä tiistaihin onko voittoa. Silloin tapaan avustajan ja saa tarkistaa rivimme.

Koska eilen olimme syömässä sunnuntaiateria oli tällä kertaa vaatimaton; kinkkukiusaus avokin tapaan. Paljon kermaa! Olo on täysi juuri syötyämme, mutta ei tarvinnut syödä paljoa 😀 ja koska aavistuksen viluttaa keittelen teetä ja maistamme pienet palaset omenapiirasta ennen tuon töllön ääreen asettumista. Pitäähän se nyt katsoa itsekin mitä sitä helmikuussa oikein tuli höpötettyä lumesta 😀