Terveellisen ruuan päivä ja ajatuksia laihtumisesta

Käsittääkseni Satu Silvon omistama Sivoplee on tunnettu ja suosittu lounaspaikka. Meilahdesta korvalääkäristä matkasimme ratikalla Hakaniemeen ja päätimme lounastaa Silvopleessa. En ollutkaan käynyt siellä koskaan aikaisemmin. Ruoka oli todella herkullista. Söimme Pufeepöydästä ja annoksen hinta määräytyi annoksen painon mukaan. Ehdottomasti yksi suosikeistani oli omenasipulisalaatti, jonka ohjeen voisin huolia itsellenikin 😀 Kukkakaali ei kuulu suosikkeihini, mutta kevyesti höyrytetty ja pestolla maustettu versio olikin mitä parhainta herkkua. Marinoidut kikherneet ja keltainen kiivi vei myös kielen mennessään. Lohikäärmehedelmä ei maistunut oikein miltään, ei hyvää eikä pahaa. Taatelikaalisalaatti oli yllättävän hyvää huomioiden etten ole taateleiden ystävä. Linssejä pääsin maistamaan ja eivät nekään hassumpia olleet. Lämpimänä söin tomaattisessa kastkkeessa olevia kasviksia, kesäkurpitsaa, munakoisoa, paprikaa. Ravintolasali on korkea, joten paikassa oli kovin kaikuisaa ja vähän sellanen työpaikka- tai kouluruokalafiilis. Ruoka teki minuun vaikutuksen.

Silvopleen vieressä olikin Ekolo, joten sinne ostamaan Falafel-jauhoseosta ja kokeilumielessä kookosvettä ananaksella ja kirsikalla maustettuna. Falafel-pyörykkäseos maksoi Ekolossa 2.90 e ja saman tuotteen saa Hyvinvoinnin verkkokaupasta hintaan 2.49, joten seuraavan kerran kun teen Hyvinvointiin tilauksen listalle myös nuo uudet herkut 😀

Ja kun ”ruokasnobpailussa” alkuun päästiin kävelimme Hakaniemen halliin ostoksille. Vaikka kuhafileiden hinta tuntuikin aika suolaiselta ostimme niitä. Mukavaa saada vaihtelua loheen välillä. Tänään siis aterioimmekin pannulla paistettua kuhaa omilla yrteillä maustettuna(sitrusbergamontia, basilikaa ja tilliä), lisukkeena höyrytettyä parsakaalia ja uusiaperunoita.

Ihanan terveellistä ja herkullista!

Juustotiskiltä löytyi kotimaista vuohenjuustotsettaria ja brandipähkinäjuustoa. Ja sorruin ostamaan kylmäsavuporoa 200g. Järkyttävän kallista! Ah, mutta niin ikiharvinainen herkku. Avokille vielä raakatuoremakkaraa possusta yrtein ja valkosipulilla maustettuna. Huh, rahaa meni ehkä liikaakin, mutta nautitaan arvokkaasti hyvästä ruuasta. Ja vielä ennen kotiutumista ihan tavisruokakauppaan S-markettiin, josta Harmaakuonolle kaalia, porkkanaa, meille salaattiainekset, luonnonjugurttia jne.

Tästä ruokashoppailusta voinkin hypätä aiheeseen mitä olen jonkin verran viime aikoina miettinyt. Olimme nimittäin viikonloppuna eräissä juhlissa, jossa tarjolla mm. ”peitettyjä nakkeja”, eli voitaikinan sisään laitettu nakinpalasia, dallaspullaa, sipsejä ja jotain niitä suikerosipsejä 😀 Booli valmistettu lantrinkinaan Funlihgtiä. Aspartaamia sisältäviä tuotteita olen vältellyt jo pidempään ja tuo mehu on yksi kammotuksista nykyisin. Toisaalta paikalla oli myös diabeetikoita, joten sinänsä ymmärrän haetun sokerittoman vaihtoehdon, jotta kaikki voisivat juoda samaa. Enkä halua moittia tarjoilua, mutta olen tainnut ”kasvaa” toisella tavalla ruokailijaksi 🙂 Miten ystävä- ja kaveripiiri siihen suhtautuu? Olenko ruokasnobi? Viihdytäänkö seurassani ruokailumuutoksistani huolimatta? Toisaalta tämä on minun elämäni ja jos koen laadukkaan ruuan tärkeäksi ja nautinnolliseksi, miksi en toteuttaisi itseäni? Eivät ne todelliset ystävät katoa. En kuitenkaan haluaisi etääntyäkkään, mutta jos se hinta on maksettava maksan sen. Terveys ja laadukas ruoka ovat kuitenkin elämän hyvinvoinnin kannalta oleellisia asioita. Ja onneksi on niitä samanhenkisiäkin ihmisiä ympärilläni ja toivottavasti täällä ”blogimailmassa” myös löytyy uusia kontakteja. Kyllä minä juhlissa vähän maistelin tarjolla olleita herkkuja, mutta huomasin miten vähän niistä välitinkään.

Laihduttamisestani olen tähän mennessä kirjoittanut aika vähän, mutta ehkä erilaisia laihdutusblogeja löydettyäni rohkaistun siitäkin kirjoittamaan enemmän. Olen lyhyt, vain 156 cm pitkä, ja aina olen ollut pyöreä ja en ole aikuisiälläni painanut alle 60 kiloa koskaan. Ja tuo onkin tavoitteeni, vielä joskus painaa alle 60 kg. Kymmenen kiloa pitäisi saada pois. Tällä hetkellä paino on jymähtänyt paikalleen. Heilahtelee kilon verran, joten nyt täytyisi löytää ”lääkkeet” uuteen painon laskuun. Jojoilusta haluan ehdottomasti eroon ja varmasti tämä ruokainnostuskin kertoo omaa kieltään toivottavasti pysyvästä muutoksesta. Motivaatiota on ainakin helkkaristi. Minun äitini ja minun molemmat mummut ovat olleet pyöreitä. Olen leveälanteinen, joten ”kukkakeppiä” minusta ei saa tekemälläkään. Jos oikein vaatisin itseltäni, pudotettavaa voisi olla jopa 15-18 kg, mutta tässä vaiheessa tuo 60 kilon rajapyykin alittaminen on se mihin pyritään. Laihdutuksesta en halua pakkopullaa, vakavaa touhua. Sen pitäisi pystyä tekemään rennosti ja hyvällä fiiliksellä, joten endorfiini jyllätköön jatkossakin.

2 Replies to “Terveellisen ruuan päivä ja ajatuksia laihtumisesta”

  1. Oli taas kiinnostava kirjoitus! Kun sitä pääsee laadukkaan, ravinnetiheän ruuan makuun, niin ei ne kaikki lisäaine- ja valkaistujauhopommit meinaa oikein maistua, ei millään tee enää mieli. Ja kun vielä tietää, ettei semmoisen sapuskan jälkeen ole hyvä olo. Joten eiköhän se ole lähinnä vain hyvä asia, kun oppii niitä itselleen sopimattomia ruokia karttelemaan. Varmaan tosi ystävät ymmärtää tai ainakin oppii ymmärtämään.

    Minäkin olen aivan ihastunut Silvopleehen ja juuri tuo samainen salaatti oli erityinen suosikkini! 🙂

  2. Komppaan Mustikkatyttöä! Parempi ruoka ja vielä parempi mieli (ja olo). Tässähän tuli lukiessa nälkä 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *