Opaskoira Oton hoitoa ja työskentelyä -videopostaus

Opaskoirani Otto on tärkeä osa elämäämme. Se opastaa minua teillä, poluilla, kaupungissa, luonnossa. Nyt mökkiolosuhteissa kaupunkiliikkumista ei ole tullut eikä sitä tähän videolle ollut mahdollista nyt saada, mutta pääsette katsomaan miten Otto opastaa minut mökkiautotieltä mökin pihaan.
Opaskoira tarvitsee myös hoitamista ja huoltoa, jonka teemme mielellämme ja kiitollisena hänen tekemästään työstä. Rauno leikkaa Oton kynnet ilman näköapua. Itse en uskalla sitä tehdä. Voi miten ihanaa on istua Otto vierellä harjaten sitä. Koira rötköttää tyytyväisenä tuhisten ja kuollut karva saa kyytiä.

Tottahan toki hoitamiseen ja huolehtimiseen liittyy paljon muutakin mitä videolla esitetään. Sellaisia ovat esim. korvien putsaus, punkkisyyni, madotus, tarvittaessa lääkitseminen, koiran tunnustelu, jotta mahdolliset patit yms. huomataan mahdollisimman alkuvaiheessa. Toimin myös koirahierojana joten Ottokin saa minulta hierontaa. Opaskoira on niin paljon muutakin kuin apuväline, se on rakas ystävä, joka mahdollistaa niin paljon. Toivottavasti välittäminen ja rakkaus välittyy videoklipissä.

Opaskoiran päivä -harjausta, kynsienleikkuuta ja lenkkeilyä

Kädentaitomessutunnelmaa kahden päivän taktiikalla

Kyllä se vaan niin on, että Kädentaitomessut ovat vuoden kohokohtia. Siksi iloitsenkin suuresti, että sain mahdollisuuden osallistua tapahtumaan. Valitettavasti vuosi sitten Silmukkasiskojen kanssa messuperinne katkesi ja messut jäi osaltani käymättä, mutta onneksi tänä vuonna sain Maijan kaverikseni. Vietimmekin antoisat kaksi päivää messutunnelmasta nauttien.
Minulla ei ole mitään kytköksiä postauksessa mainittuihin yrityksiin/taiteilioihin/käsityön tekiöihin! Kirjoitan omieni kokemuksieni ja tuntemuksieni pohjalta.

Lauantaina kiersimme A- ja e-hallit. Sunnuntaille jäi c- ja d-hallit. Saavuimme messuille heti puoli yhdeksän aikoihin. Ostimme rannekkeet ja jätimme takit säilytykseen kärsimättä ruuhkasta. Päästyämme messualueelle lähdimme kiertämää a-hallia kauimmasta päästä. Rauno on innostunut puukäsitöistä ja on tehnytkin leikkuulautoja, joten tutustuimme myös erilaisiin puutyötuotteisiin. Ihastuin puisiin aavistuksen koveriin tarjoiluastioihin missä oli pohjassa matalat rajat, reunoilla puun kuorta. Valitettavasti valmistajaa en enään muista. Sellainen melkein lähti matkaan, mutta hillitsin itseni. Sain hillityksi itseni myös standilla, jossa oli lämpökäsitellystä koivusta tehtyjä pyöreitä ja pyöriviä ihania tarjoiluastioita. Sellainen ihanuus lähti Maijan mukaan. Haimme Maijan varaaman astian seuraavana päivänä ja vielä oli yksi pyöreä pyörivä jäljellä. Silittelin sitä ja lopulta hillitsin edelleen itseni. Jos sellainen joskus vielä vastaan osuu saattaapi käydä toisin.

Eräällä kojulla tutustuimme sukuyrityksen mattoihin, ryijyihin ja poppanoihin. Olivat upeasti valmistettuja. Esim. ryijy oli erittäin tiivis ja ohuehkosta langasta solmittu. Siinä on kyllä solmu jos toinenkin tehty. Ei voi kuin ihailla. Hauska oli myös huomata, että standeilla missä oli makramee-seinävaatteita ja roikkuvia koristeitatöitä tunnustellessa osasi erottaa kylkiluusolmut kaksoistasosolmuista. Taaskaan ei voinut kuin ihailla tekiöiden tasaista jälkeä ja töiden monimutkaisuutta.

Vietimme hyvän tovin Toikan pisteellä kangaspuihin tutustuen. Olimme olleet kahtena edellisenä päivänä Vantaan kudonta-asemalla kutomassa poppanoita, joten kudontamailma kiehtoi. Näimme kudontaboxin, joka on jonkinlainen tietokoneohjelma, joka ohjaa milloin mikäkin viriö aukeaa. Kyselimme ohjelman saavutettavuutta. Ilmeisesti koskaan aiemmin näkövammaiset eivät ole asiaa kyselleet. Liikuntavammaisten puolelta kyselyjä ilmeisesti on tullut. Olisipa kiintoisaa tutustua asiaan enemmän. Toisaalta josko ensiksi kutoisi ihan perinteisin menetelmin. Liittyminen Vantaan kutojiin jäi kyllä parin päivän kokeilumme jälkeen kutkuttamaan. Jos liittyisin olisi luovuttava keramiikasta tai rottingista. Hierontatöitäkin kun tuntuisi tällä hetkellä olevan mukavasti.

Toivoin, että messuilta löytäisin itselleni uudet nahkasormikkaat. Minulla on pieni käsi ja joskus tuntuu sormikkaiden ostaminen sangen vaikealta. Pari vuotta sitten ostin ihanat punaiset poron nahkaiset sormikkaat, mutta keväällä hukkasin toisen mökin pihaan lintuäänityspuuhissa. Nyt sopivia sormikkaita ei löytynyt, mutta nahkakäsineet lampaan nahasta villavuorella. Vielä aivan liian lämpimät, mutta toivottavasti talvi tästä kehittyy hanskoille sopivan kylmäksi.Käsineet on valmistettu Suomessa ja ovat Käsine TM OY:n standilta.

Messuilla oli myös paljon keramiikkaa sekä tiffanylasikoristeita. Kävimme monella aiemmilta vuosilta tutuissa keramiikkastandeilla kuten esim. ihastelemassa keraamisia raastimia, upeita teemukeja, eläinhahmoja, kulhoja jne. Sunnuntaina löysimme keraamikko Paula Ruuttusen teekannut. Standilla oli myös teesihtien pidikkeitä. Standilla ollut nainen muisti minut ja että olen aiemminkin ihastellut heidän tuotteitaan. Teekannun sileys ja muoto teki minuun vaikutuksen. Oli todella lähellä ettei teekannu saanut luotani uuden kodin.

Ihastuin Puusta ja maasta-standilla tähän herkän kauniiseen pieneen keraamiseen kulhoon. Se tuntui käteen just sellaiselta, että se oli ”pakko” ostaa. Puusta ja maasta löytyy Kristiinankaupungista ja verkosta www.puustajamaasta.fiBirgitan pajan standilta löysin lapsuuden ystävälleni pienen joulumuistamisen, tämän tyylitellyn enkelin. Tunnustellessani enkeliä minulle tuli heti ystäväni mieleen ja tajusin tässä olevan kaunis joulumuistaminen.Soile Hirsimäen standilla oli mm. tiffanylasitöitä ja ihastuin tähän lintukoristeeseen. Pidin työstä siksikin, että muodot ovat tunnusteltavissa ja tiesin heti kenelle haluan sen antaa, henkilölle johon lintuharrastuksen myötä olen saanut tutustua.

Etukäteen ajattelin, että lankoja en messuilta osta, koska niitä minulla on aivan hirveästi, joten oikeasti en tarvitse lankakerän kerää, mutta kuinkas kävikään. Lauantaina iltapäivään pidin pääni, mutta sitten käteeni osui ihanan tuntuinen lanka ja kysymään ”mitäs tämä on” ja kuultuani sen olevan sataprosenttista pellavaa mieleen iskostui ”tätähän on kokeiltava”. Lappajärvenvärjäämön standilla sain tunnusteltavakseni helmineuleella neulotun käsipyyhkeen ja kangaspuilla kudotun liinan. Kohta jo kyselin langan värejä, joten peli oli menetetty. Lohdullista Maijakin osti 😀 Kuvan vasemmassa laidassa on tuo heräteostoni sininen pellavalanka. Huomatkaa, ostin myös vyyhdin paperinarua, jonka tarvitsen tilattuun kranssiin.Melkeinpä heti Lappajärven värjäämön jälkeen kuljimme Lankavan standin kohdalle ja APUA: kuulin sanovani ”katsotaan olisiko siellä aivan ihanaa Esito lenkkimohair-lankaa”. Ja mehän katsottiin ja ostettiin molemmat vyyhdit. Minulla on ollut kerran aiemminkin tätä ihanan pehmeää lankaa. Silloin tein ystäväpariskunnan vauvalle vaunupeiton. Saas nähdä mitä tästä harmaasta ihanuudesta syntyy.Että minulla oli lauantaina iltapäivästä jo kaksi isoa lankavyyhtiä kassissa ja kasvoilla varmastikin onnellisen ihmisen hymy.

Iltapäivästä kiertelimme e-hallissa. Ja kun sain käteeni Adele’s Mohair Pellava-Mohair -lankakerän huokasin syvään ”voi eiiiii”… Pieni 25 gramman kerä kädelläni lumosi minut. Lanka tuntui niin miellyttävältä ja pehmoiselta. Langan koostumus: 42% Kid Mohair, 30% Pellava, 28% Bambu. Laitoin kerän takaisin koriin ja jatkoimme matkaa. En voinut kysyä värejä enkä hintaakaan. Lanka ei kuitenkaan antanut mielenrauhaa ja vielä kun Maija yllytti sunnuntaina, että mentäisiin uudestaan sitä hypistelemään. Menimme ja rupattelimme tovin lankoja edustaneen naisen kanssa. Hypistelin mallineulepaitaa ja arvatkaapa vain lähtikö tuota ihanuutta seitsemän kerää mun matkaan? LÄHTI ja olihan se hintakin uskallettava kysyä, joka ei ehkä lopulta niin järkky ollutkaan mitä pelkäsin. En myöskään ole aiemmin törmännyt eteläafrikkalaisiin lankoihin. Mariannes mohair -sivulla kerrotaan että ”(….) lanka on ostettu vastuulliselta eteläafrikkalaiselta farmilta jolla on laatusertifikaatti. Lanka on valmistettu kokonaisuudessaan Adele´s mohairin omalla maatilalla joka työllistää n.50 maaseudun naista Port-Elizabethissa. Ostamalla vastuullisesti ja eettisesti tuotettua lankaa tuet eteläafrikkalaisten naisten työllistymistä ja paikallista luontoa. ” Standilla ollut nainen kertoi käyneensä tilalla ja vakuuttuneensa ja siksi oli nyt esittelemässä messuilla lankoja.Onhan se tunnustettava, että sunnuntaina lähti vielä yksi alpakka-lanka matkaan. Muutoin pystyin jättämään langat pöydille ja koreihinsa. Sunnuntaina tuli ehkä jo vähän lankaähkykin. Aivan liian paljon ihania lankoja, ja vielä kun rakastan aitoja kuituja, pehmeyttä, aitoutta, laatua käsi hamuaa ne kalleimmat langat tarkempaan tunnusteluun on itsensä kanssa taistelu jatkuvaa. Joskus on varmasti hyvä ettei niitä kaikkia lankoja näe eikä jokaista ihanuutta ehdi tunnustelemaankaan. Tämä alpakka-pehmoisuus on saksalainen lanka, kerässä 100g ja loppujenlopulta langassa aika vähän alpakkaa: 62% villaa, 23% polyamidia ja 15% alpakkaa.

Olen monena vuonna ostanut äidille messuilta kynttilän. Standi on vaihdellut, mutta aina äiti on todennut ”Eihän tätä raski polttaa”. Nyt kynttilän ostin Kalevantuli multialaisen yrityksen kojulta. Kynttilät ovat käsin tehtyjä.

Ei messuja ilman Forsmanin isoa teemyymälää. Sellainen löytyi nytkin Tampereelta. Pitihän se käydä teeostoksillakin. Forsmanin vihreä tee, jossa tyrniä on todella hyvän makuinen tee. Olen sitä ostanut aiemminkin. Ostin myös Anti-stress yrttiteetä ja Rauhoittava hetki yrttiteetä. Minusta on mukava iltaisin nautiskella teestä, joka ei piristä. Välillä nukun muutenkin levottomasti ja unen saanti on vaikeaa, yritän iltateeni valita mielummin ilman piristäviä ainesosia.

Lauantaina pidimme vain yhden lyhyehkön tauon kahvilassa hetken istuskellen. Viiteen asti kiertelimme ja olo oli aika ryytynyt. Kävimme ennen Maijalle menoa syömässä pihvipaikassa. Lasillinen punaviiniä ja poron ulkofile kruunasi päivän; kallista, mutta herkullista. Illalla ei unta tarvinnut odotella. Hyvin nukutun yön jälkeen aamupalan jälkeen oli aika aloittaa toinen messupäivä.

Kuten aina messuilla oli paljon koruja. Niitä jaksoi lauantaina paremmin tutkailla. Sunnuntaina tuli jo vähän koruähkykin. Ihania lankoja hiplasimme sunnuntaina paljon. Mieleen jäi mm. jakkilanka, josta olisi kiva joskus neuloa jotain. Paljon oli myös kankaita, trikoota, poppanakuteita. Pysähdyimme kojulle, jossa oli sympaattisia kierrätysmateriaaleista tehtyjä pussukoita. Pussukat oli tehty farkkujen taskuista.Unelmien helmiä -niminen yritys löytyy netistä ja sijaitsee Mäntässä. Ote yrityksen fb-sivuilta: ”Unelmien helmiä on toteutunut Unelma, unelma jonka siivet kokeilevat uutta puhuria Mäntän liiketilassa, osoitteessa Länsitorinkatu 11. Myymälämme helminä on paikallisten käsityöläisten kädentaitoja ja pientuotannossa olevien tuottajien elintarvikkeita. Teemme myös brodeerauksia ja asiakkaiden toiveiden mukaan ja yksilöllisyyttä kannattaen. Kierrätys on tuotteissamme yksi tärkeä arvo.”

Päivien aikana tutkailimme paljon myös pellava- ja pellavasekoite-pyyheliinoja, mutta täydellistä en löytänyt. Pyyhkeet jäi ostamatta mökille saunatauoille, mutta Otto sai ihan ikioman messutuliaisen Tassupyyhkeen.Otto ei ollut mukana messuhulinassa. Kahden päivän intensiivinen messu-urakka olisi ehkä ollut sille liikaa. Otto sai viettää laatuaikaa Raunon kanssa kotona. Tosin sunnuntain poika oli vahdannut koko päivän ulko-ovea eikä riemusta meinannut tulla loppua kotiutuessani.

Kesällä päällystin puurasioita mosaiikeilla ja rasiat vietiin melkein käsistä, joten tarkoitus on tehdä jossain vaiheessa muutama rasia lisää. Kahta mosaiikkimyymälää C-hallissa ei voinut ohittaa. Mosarte Taidemakasiinin valikoimasta valitsin pussin, jossa mustia erilaisia mosaiikkipalasia sekä pyöreitä sateenkaaren väreissä olevia mosaiikkeja pari pientä pussia. Mosaiikkimyymälästä mukaan tarttui puolipalloja sekä muutamaa eri väriä pienissä matoissa. Enemmänkin teki mieli ostaa, mutta hillitsin itseni.

Kierrettyämme C-hallin istahdimme lounaalle messukeskuksen toisessa kerroksessa olevaan ravintolaan. Ruokana oli keitin perunoita, lihakastiketta, uunilohta, salaattia, kahvia ja teetä. Lounaan jälkeen kävimme hakemassa Maijan ostaman pyöreän tarjottimen ja sortumassa ihaniin eteläafrikkalaisiin lankoihin. Lopuksi kiertelimme D-hallissa ruokapuolta, maistelimme juustoja, suklaata, hamppusnakseja, toffeeta. Ostin hiukan suklaata, karpalomarmeladia ja vadelmatoffeeta.

Olimme saapuneet messuille ennen kymmentä ja neljän jälkeen oli aika lähteä, jotta ehtisin junaan. Kotimatkalla nuokututti, mutta olo oli tyytyväinen. Suuret kiitokset Maijalle opastuksesta ja värien kuvailuista. Toivottavasti ensi vuonna uudestaan. Ja kiitokset teille, jotka jaksoitte lukea loppuun asti. Taisi tulla vähän pitkä postaus. Aina ei pitäisi olla ihan näin perusteellinen…

Kolmesti laivalla kymmenen vuorokauden sisällä

Ihan hengästyttää kun katsoo lokakuulta kolmelta ekalta viikolta kalenterimerkintöjään. Ei ihme, että pe 19. päivä saavuttuamme mökille syysloman viettoon istuin pöydän ääressä nauttien takkatulen lämmöstä ja rätinästä. En avannut edes tietokonetta koko iltana, en neulonut silmukan silmukkaa, en pyöritellyt kynttilän kynttilää. Nautin vain hetkestä milloin ei tarvinnut tehdä mitään.

Lokakuun ensinmmäinen viikko alkoi keramiikalla ja hieronta-asiakkailla. Tiistaina hierontojen lisäksi nahkatöiden tekoa rottinkikerhoa unohtamatta. Keskiviikkona asiakkaiden jälkeen kiireellä paperinaruvyyhdin keriminen ennen vaikuttamistoimikunnan kokousta, kokouksessa kranssin päällisen neulomista. Tuolla viikolla neuloin kaiket illat niitä. Torstaina nahkatöitä ja asiakkaita. Perjantaina oli ensinmmäinen kolmesta laivareissusta kymmenen päivän sisään

Lähdimme avustajani Tuulan kanssa Tallinnaan anivarhain. Laivalla nautimme aamupalan, kävelimme satamasta Viruhotellin tuntumaan. Shoppailimme ihanassa teekaupassa ja luontaiskosmetiikkaliikkeessä.

Ostokset tehtyämme lähdimme kohden Laululavaa raitiovaunulla. Jäätyämme eräällä pysäkillä pois kävelymatkaa oli enemmän mitä luulimme. Mikäs se oli kävellessä kun ei satanutkaan. Meillä oli todella tuuria, sillä tuo päivä oli hyvin sateinen. Päästyämme perille alkoikin satamaan ja vettä tuli välillä kaatamalla meidän sisällä tutustuessa Tallinnan käsityömessuihin. Tapahtuma oli kolmessa kerroksessa. Tunnelma oli leppoisa ja jonkin verran tuli ostoksiakin tehtyä. Pitkästä aikaa ostin koruja, hirven luusta tehdyn kaula- ja rannekorut sekä keraamiset lintu-korvikset. Löytyi vielä vähän lisää teetä 😀 Messuilla oli paljon myös kosmetiikkaa. Yläkerroksessa vietimme matshalatesta ja siemennäkkäristä nauttien taukoa, kävimme istumassa hetken myös hierovassa tuolissa. Löysimme myös hunajaa ja mausteita. Keramiikkaan ostin perhos- ja tassukuviot. Messuilla vierähti lähes kuutisen tuntia. Sae sopivasti taukosi lähtiessämme paluumatkalle. Hyppäsimme bussiin ja jäimme vanhan kaupungin tuntumassa kyydistä pois. Löysimmekin hetimiten houkuttelevan ravintolan Manna la Roosa, jossa nautimme herkulliset ateriat.

Ennen satamaa kävelyä ennätimme tunnelmoimaan keskiaikaiseen ravintolaan Olde Hansaan viinilasillisten verran.Kävellessämme satamaan oli tyyni ja ihmeellisen lämmin ilta. Laivassa todella vähän matkustajia. Siellä me nuokuttiin ravintolan pöydässä. Kotoa olin lähtenyt kuudelta ja Helsingin satamaan palasimme 00.30. Kotiin päästyä ei tarvinnut unta odotella.

Seuraavana päivänä herättyäni ja nautittua aamuteehetkestä pitkään oli aika valmistautua uuteen matkaan. Veimme Oton hoitoon ja lähdimme kohti Turkua ystäväpariskunnan kanssa. Turusta klo 21.00 lähtevään laivaan 23 tunnin risteilylle. Aloitimme risteilyn nauttimalla illallista. Raunon kanssa otimme alkupaloiksi todella herkullista Ruian pallasta, joka vei kielen mennessään. Kaikki otimme pääruoaksi sorsaa. Odotimme jotenkin voimakkaampaa makua ja vielä jälkiruuaksi juustoja. Täydellä vatsalla oli aika siirtyä kuuntelemaan Popedaa, joka laivalla esiintyi. Istuimme paikassa mihin kuuluvuus oli vähän huono. Popeda kyllä oli ihan vedossa ja soitti melkein pari tuntia.

Sunnuntaina nukuimme pitkään, kävimme aamukahvilla/teellä, ostoksilla ja vielä ennen satamaa saapumista seisovassa pöydässä syömässä. Täysin vatsoin junaan ja kotiin. Iltapalaa ei tarvinnut kukaan 😀

Maanantaina keramiikan jätin väliin suosiolla, sillä illalla töiden merkeissä sujahti kahdeksaan. Tiistaina asiakkaiden lisäksi päivä vierähti taluttimia valmistaen. Keskiviikkona käynnistyi ”kynttilätehdas asiakkaiden lomassa. Kynttilöiden pyörittely jatkui torstaiaamun kotona. Puolen päivän jälkeen siirryin Iirikseen, jossa vietettiin Näkövammaisten Liiton avoimien ovia. Olin käsityöyhdistyksemme pisteellä pyörittelemässä kynttilöitä. Kotiuduttuani asiakkaan jälkeen neuloin kranssin päällisen. Perjantaina kynttilöiden pyörittelyä, kranssien viimeistelyä, taluttimien ompelua, tuotteiden hinnoittelua jne. Päivä oli pitkä ja työteliäs.

Lauantaiaamuna lähdin kotoa ennen kahdeksaa suuntanani Myyrmäki ja Vantaan Hyvinvointi-messut, jossa olimme myymässä käsitöitä Sokkotaito Oy:N Penttilän Kaisan kanssa. Minulla oli myynnissä ensimmäistä kertaa Raunon tekemiä leikkuulautoja, jotka saivatkin todella hyvää palautetta. Messut avautui yleisölle kymmeneltä ja sulkeutui neljältä.Lauantai-iltana en neulonut enkä pyöritellyt kynttilöitä, en tehnyt mitään mainittavaa. Menin aikaisin nukkumaan, sillä se kolmas laivamatka oli vuorossa sunnuntaina.

Vietimmekin leppoisan mukavan päivän viiden naisen voimin. Menomatkalla nautimme prunssin rupatellen niitä näitä. Ehdimmepä kannellekin nauttimaan todella lämpimästä ja upeasta syyspäivästä. Aurinko paistoi lämpimästi. Ei totisesti tuntunut lokakuun puolenn välin säältä. Tallinnassa käppäilimme vanhan kaupungin katuja ihanasta ilmasta nauttien. Takkikin oli pakko riisua, niin lämmin oli. Pysähdyimme – no mitenkäs – tee- ja kahvishoppiin. Ja kukas se taas ostamaan teetä itselleen… Ostin myös valkosipulisuklaata. Vielä ei olla maistettu. Palattuamme laivaa osa teki vähän ostoksia ennen ruokailua. Taasen ruokapöydän ääressä kävi iloinen puheen pulputus 🙂 Kotiin saapui väsynyt, mutta tyytyväinen matkaaja.

Maanantaista perjantaihin olin Ura käsillä -hankkeen solmeilukurssilla. Iltaisin hieronta-asiakkaita ja loppuviikosta olo alkoi rehellisesti olemaan todella väsynyt. Kurssilla solmeilin ympyrän muotoisen pienen maton. Työ tehtiin pääosin kylkiluusolmuin keskeltä alottaen. Kierros kierrokselta työ kasvoi ja langan lisäyksiä oli tehtävä tasaseen tahtiin. Väliin tein kierroksen kaksoistasosolmuja, jonka jälkeen taas kaksi kierrosta kylkiluuta, kierros kaksoistasoa ja lopuksi kaksi kierrosta kylkiluuta. Keskeltä työ jäi vähän löysäksi, mutta työn jälki parani viikon edetessä. Kaksoistasosolmut olisi voinut ehkä aloittaa jo aiemminkin…

Olihan siinä melkoinen liki kolmiviikkoinen. Loma tuli tarpeeseen. Kynttilämateriaalit oli mökillä mukana, mutta en pyöritellyt. Kolme kranssin päällistä sentäs neuloin. Käytin aikaa lintuäänitteiden editoimiseen. Ulkoilimme, saunoimme, kokkailimme jne rentoa tunnelmaa.

Melontaretki merellä tyynessä syysillassa

Huhtikuussa täytin pyöreitä ja tuolloin sain monta ihanaa lahjaa. Eilisiltana oli kokemuksellisen lahjan aika, sillä minut vietiin melomaan. Olen melonut aiemminkin, mutta en koskaan merellä ja edellisestä melontakerrasta oli aikaa seitsemän vuotta.

Mari oli varannut meille kahden tunnin kajakin vuokrauksen
naturaviva melonta-keskuksesta
Toimistossa saimme ystävälliseltä naiselta ohjeet ja kartan. Siirryimme rantaan, jossa puettiin ylle suojapeite ja pelastusliivit.Pujottauduimme kajakkiin ja meidät työnnettiin vesille. Rannassa oli paljon levää, myös puuromaista sinilevää. En osannut ajatella, että sitä olisi vielä elokuun ihan lopussa. Toisaalta, onhan edelleen ilmat olleet todella lämpimät. Joka tapauksessa meri oli täysin tyyni ja aurinko lämmitti.

Meloimme rannan tuntumassa ja hyvin alkuvaiheessa minun oli luovuttava takista. 😀 Kauempana kulki vesibussi ja pääsipä Mari ihailemaan Vuosaaren tornitaloakin.

Meloimme Ramssinniemen ohi saapuen laivaväylälle, jossa jokin urheiluvene kulki edestakaisin. Aluksi hivenen veneestä tulevat laineet jänskätti, mutta lopulta aivan turhaan, sillä jäivät todella mataliksi.
Ylitimme veneväylän meloen Vartiosaaren edustalle. Ilmeisesti kiertämällä meloen Vartiosaaren tulisi varsin mukava melontareitti. Se vaatii kuitenkin enemmän aikaa kuin pari tuntia. Mielelläni kyllä lähtisin melomaan reitin joskus. Itse asiassa siinä meloessa mietin miten olisi hienoa keväällä liikkua rauhalliseen tahtiin kajakilla äänitellen vesilintuja. Nyt linnusto oli kovin hiljaa. Hanhien kaakotusta kuului vähän.

Hiljalleen lähdimme palailemaan takaisin kohden Vuosaaren rantaa. Paluumatka sujuikin rivakammin. Ehkä nyt emme nuolleet rantoja niin orjallisesti mitä mennessä. Saavuttuamme rannan tuntumaan ystävällinen ohjaaja nappasi vielä muutaman kuvan meistä iloisista ja tyytyväisistä melojista.

Lukiessasi tätä tekstiä ehkä mietit miten melominen sokealta onnistuu. Mistä tietää milloin mela on oikeassa asennossa… Melassa itsessään ei ole mitään merkkiä mistä voisi tietää missä asennossa lapa on. Ohjaaja laittoi teipin palan, mutta en sitä meloessani edes muistanut. Parhaiten melan asennon tietää melomalla. Jos mela on väärässä asennossa ei se liiku jouhevasti tai jää aivan pintaa viistämään. melaa liikuttamalla oikea asento kyllä löytyy. Siihen voi luottaa. Näkevä huolehtii pääosin ohjaamisesta ja kertoo, jos melotaan vain toisella puolella tms.

Könyttyämme kajakista ylös, riisuimme varusteet ja veimme ne kuivumaan. Toimistossa piipahduksen jälkeen istahdimme paikan kahvilan terassille nauttimaan kahvista/teestä, smoothieksesta, tyrnishotista ja daimkakkupalasista. Oli hyvä, onnellinen mieli <3Melonta oli kyllä todella hauskaa ja ehdottomasti haluan päästä melontaretkelle uudestaankin.

Tällä viikolla olen muutoinkin käyttänyt lahjaksi saamiani lahjakortteja. Keskiviikkona olin tunnin hieronnassa Keravalla
Hieronta-Sirussa
Rentouttava hieronta teki todella hyvää. Itseään tulee aivan liian harvoin hoidatettua, joten todettava on ystävien tienneen olevani hieronnan tarpeessa 🙂

Huomasin Facebookista toissapäivänä, että Snurressa on eilen ja tänään -20% ale neulelangoista. Mari lähti kaveriksi ja näin pääsin
Snurreen
ostoksille. Lahjakortilla ostin harjattua ihanan pehmeää albakkalankaa Børstet Alpakka Sandnesia. Väriksi valikoitui viinin punainen. Ajattelin neuloa pelleriinin tai ponchon. Lisäksi ostin tilaustyöhön alpakka-kaulaliinaan kitin väristä lankaa. Snurressa oli ystävällinen palvelu ja sopivia lankoja etsittiin useamman myjän voimin. Olen neulonut todella laiskasti neuleita viime aikoina, mutta nyt sormet syyhyää puikoille.

Alkukesästä käytin lahjakorteista Hoppypointin kortit mosaiikkipaloihin. Valmistuneista töistä tulossa oma esittelypostauksensa. Lisäksi sain lahjakortin Thehuoneelle, josta ostin aivan ihania kesäisiä teemakuja. Uudeksi suosikikseni nousi valkoinen tee, jossa mustikkaa. Sitä piti pari viikkoa sitten hakea lisää. On pehmeän makuinen lempeä tee.

Sadettta, sadettta päivästä toiseeen

Ei ole yksi eikä kaksi ihmistä, jotka ovat sanoneet nykyisin olevan vain kaksi vuodenaikaaa kevät ja helevetin pitkä syksy. Ja tottahan se on, ettei viime vuosina ole ollut kunnollista talvea eikä kesääkään. Vesisateita on kyllä senkin edestä riittänyt ja lämpötilat vaihdelleet hyvin lauhasta talvesta hytisyttävän kylmään kesään. Ei ollut montaakaan päivää viime kesässsä milloin saaatttoi pukeutua helleasuun ja nyt alkutalvesta ei montaakaan pakkaspäivää ole ollut eikä edes yötä. Onhan tämä huolestuttava suuntaus.

Perinteisesti vietimme joulun ja uuden vuoden mökillä. Tarkoitus oli kotiutua sunnuntaina, mutta palasimme kaupunkiin jo tänään. Täällä Vantaalla ei ole liukkaita jäisiä teitä, jotka mökillä estivät tehokkaasti reippailun. Vettä sataaa kuitenkin yhtälailla. Ja vettä on satanut koko alkuvuoden, öisin hiukan räntää, muta talven tuntua ei ole ollut. Ehkäpä ne parhaat päivät oli lomalla jouluaatto, joulupäivä ja Tapaninpäivä milloin sateli lunta eikä ollut kovinkaan tuulistakaan. Joulun jälkeisenä keskiviikkona alkuillasta sade taukosi ja pimeässä illassa nautimme nuotiotulen loimotuksesta.

Kaikenkaikkiaan lomamme sujui sangen rauhallisesti. Käsitöitäkään en juurikaaan tehnyt. Sain vain viimeisteltyä huovutetun kaitaliinan ja aloitettua luontoteemaisen huivin tekoa. Kerrostakaan en neulonut. Luonto-ohjelmia kuuntelimme ja mieleni halajaaa hirmuisesti luontoretkille. Olisipa upeaa keväällä päästä kuulemaan haahkojen mouruntaa, talvella Lappiin riekon naurua ihailemaan jne. Vaikka kässävimma olikin kadoksissa saimme tehdyksi kirjanpitäjälle vaadittavat paperit kuntoon.

Olimme olleet kiltttejäkin. Sain lahjakortin Sinelliin, vihreää teetä, kosmetiikkaa. Avokki kerraston, poolon, myssyn, teepaidan. Jouluruuat maistuivat molemmille kovin huonosti eikä niitä meinattu saada loppumaaan millään. Tällä viikolla onkin ollut erityisen ihanaa syödä ihan tavallisia aterioita: bataatti-porkkanasosekeittoa, tonnikalasalaattia, broileria kera lohkoperunoiden.

Vuoden vaihdetta vietimme ystäväpariskunta vieraanamme. Aika sujahti koirien riehkaamista seuraillessa, kokkaillessa, mailmaa parantaesssa. Ilotulitteita ei ammuttu eikä mökin pihaan ilotulitusta paljoa näkynytkään. Kuului jonkin verran jytyä, mutta ehkäpä aikaisempia vuosia vähemmän. Kolmen maissa uni voitti ja seuraavana päivänä vähän väsy painoi. Seurasimme televiosta Niinistön puheen ja Wiinin klassisen konsertin.

Ilmeisesti huomisiltana pitäisi pakastua ja mitä olen Iphonen sääohjelmaa seuraillut pakkasta pitäisi olla koko ensi viikon. Toivottavasti pitää paikkaansa, tai jos ei muuta niin ei ainakaan sataisi vettä. Siihen olen lopen kyllästynyt. Siksipä ei kaupunkiin paluu harmittanut. Oli oikeastaan mukavaa tulla kotiin. Tästä se vuoden 2018 arki käynnistyy. Äskettäin jo vähän järjestelin käsityöhuonetta, jossa varmastikin alkavalla viikolla pääsen hommiin oikein kunnolla. Myös ajanvarauskalenteri hierontapuolella täyttyy mukavan oloisesti, joten nautitaan nyt kaupunkielosta. Sitten taas mökkeilykin tuntuu ihanalta.

Alkukuun retkeilyt

Vietimme maaliskuun kaksi ensinmmäistä viikonloppua kaupungissa ja viikonlopuista muodostuikin toiminnan täyteisiä. Kuun ensinmmäinen viikonloppu alkoi visiitillä kirkkonummelaiselle tallille, jonne menin tuttavan pyynnöstä tallentamaan hänelle hevosen heinän syöntiä sekä askellusta. Räntää räimi taivaan täydeltä, mutta tallennukset saatiin tehdyksi. Tallilla hevosten tuoksua tuoksutellessani iski kaipaus ratsastamaan. Minun tehdessä tallennuksia Otto pääsi kirmailemaan opaskollekansa Patun kanssa. Olivat kuulemma loikkineet ojien yli onnellisina koirina.

Lauantaina tapasin pitkästä aikaa Silmukkasiskot Wanhassa satamassa Kädentaito-messuilla. Oli kiva vaihtaa kuulumisia, kierrellä messustandeja ja tulihan sitä vähän shopattuakin 🙂

Mukavan messupäivän jälkeen kiiruhdin kotiin kokkaamaan kasvissosekeittoa kera pororouheen sekä jälkkäriksi pannukakkua kera äidin vadelmahillon. Ystävämme ratkoi tietokoneongelman. Pistenäyttö ei käynnistynyt vaantuli ilmoitus jonkinlaisesta usb-ongelmasta. Onneksi Kalle sai ongelman ratkottua ja pistenäyttö toimii taas.

Avokin ja Kallen jäädessä nauttimaan parit oluet lähdimme Siljan kanssa omatoimiselle pöllöretkelle. Suuntasimme Sipoonkorven länsilaitamille. Pysähdyimme useammassa kohden kuulostelemaan. Kuulimme liikenteen kohinaa, mutta kolmannella pysähdyksellä korviime kantautui lehtopöllön huhuilu. Innostuimme valtavasti. Vilu unohtui täysin. Siinä tallennuksia tehdessämme edestämme loikki pari metsäjänistä, joten Oton hienoinen levottomuuden syykin selvisi.Olimme niin innoissamme, että emme muistaneet juoda mukaan otettua teetä ja syödä tekemääni pannaria.

Sunnuntaiaamuna kello soi 6.20 ja ennen seitsemää olin valmiina lähtöön. Minä, joka aina väittää olevansa iltaihminen ja aamun torkkuja. Tarpeeksi kiintoisaa kun on luvassa, Heidi nousee reippaasti touhuamaan. Aamuinen retkemme suuntautui Rekolanmetsään. Pakkasaamu, pilvistä ja hirmuinen intomme. Heti pysäköityämme auton kuulimme käpytikan kiihkeää ääntelyä. Lähestyimme ääntä päästen puun alle missä käpytikka oli. Saimme loistavan tallennuksen. Aamuinen lintukonsertti sai hyvälle tuulelle. Tiaiset heläyttelivät iloisesti, mustarastaat varoittelivat, pikkuvarpuset sirkuttivat ja Keravanjoki solisi kevättä enteillen. Sääkin selkeni ja autoa lähestyessämme saimme nauttia auringosta.

Parin tunnin reippailun jälkeen hurautimme Kuusijärvelle. Istahdimme kahvilaan nauttimaan teet/kahvit kera suolapalan Oton ottaessa ansaitsemansa torkut. Poika opasteli reippaasti ja hienosti koko aamun.

Kuusijärvellä emme tallennuksia saaneet, mutta nautimme ihanasta aurinkoisesta kevättalven aamusta. Kiertelimme lähes tunnin verran lintuja kuunnellen, tuntien auringon säteet kasvoillamme.

Kotiin palasin ennen yhtätoista kovin onnellisena ja vähän nälkäisenäkin. Edellispäiväinen kasvissosekeitto kera pororouheen maistui ja lintutallennteiden editointi sujui jouhevasti.

Sää suosi myös toisena viikonloppuna. Perjantaina käytyämme avokin kanssa hieronnassa, lähdin Nuuksioon. Tapasin Haltialan pääovilla opaskoirapennun hoitoperheläisen, jonka kanssa lähdimme reippailemaan. Reitillemme osui paljon jyrkähköjä mäkiä joita nuoskalumessa tarpoessa sai tehdä töitä jaloillaan päästäkseen eteenpäin. Otto opasteli mallikkaasti. Toki märimmissä kohdin poika kyllä ilmaisi inhoavansa joutumista märkyyteen. Reilu pari tuntia sujahti auringon laskiessa sulavan lumen tuoksuja tuoksutellessa. Kilometrejä taittui arviolta 8.4.

Lauantaina vietin muutaman tunnin Naisten olohuone-nimisessä tapahtumassa, jossa olin hieromassa lyhyitä niska-hhartiaseudun hierontoja. Tapahtumassa tunnelma oli leppoisan rento. Töiden jälkeen olikin aika valmistautua Tringan pöllöretkelle. Retkellä kiertelimme bussilla Sipoonkorven ja Pornaisten pöllöalueita. Retken saldona hyvin kaukaa kuulunut varpuspöllö sekä myöskin kaukana huhuillut lehtopöllö. Sää oli todella kirkas, täysi kuu kumotti tunnelmaa luoden. Otto opasteli alkuun reippaasti bussista ulos ja takaisin. Kertojen toistuessa alkoi hienoinen vetäminen ja haahuaminen.

Sunnuntaina matkasin erään toisen hoitopentuäipän kanssa Uutelan lenkkipoluille. Yöllinen pikkupakkanen oli saanut kaikkialle hirmuisen liukkaat tiet. Jouduimme tallustelemaan kovin varovaisesti, joten vauhti ei päätä huimannut. Sää oli pilvinen ja vähän tuulinenkin. Retkemme lopuksi istahdimme kaatuneelle puunrungolle juomaan teetä. Kotona bataatti-porkkanakasvissosekeittoa ja broilerinnuijapaloja, ja aika pian ruuan jälkeen oli aika uuden reippailun. Lähdimme vielä Siljan kanssa omatoimiselle pöllöretkelle. Kävelimme puolisentoista tuntia Sipoonkorven länsilaitamilla välillä pysähdellen kuuntelemaan kuuluisiko pöllöjen ääntä. Ei kuulunut. Luonto oli hyvin hiljaa. Tuuli päivästä vähän tyyntynyt ja pilviverhokin repeili. Emme malttaneet vielä palata kotiin, joten ajoimme toiselle parkkipaikalle kuulostelemaan ja nauttimaan iltateetä. Pöllöt pysyivät edelleen hiljaa, mutta meillä oli silti hyvä olla iltareippailusta ja luonnossa liikkumisesta.

Talviloma

Vietimme talvilomaa helmikuun viimeisellä kokonaisella viikolla. Minun lähtiessä edeltävänä perjantaina Siljan kanssa Kökariin, avokki matkasi mökille touhuamaan. Minun ja Oton matkaan lähtö tapahtui aamuviiden aikoihin. Aamun ja aamupäivän aikana tuli neulottua ahkerasti tuubihuivia. Neulomisintoa riitti vielä siis lauttamatkallekin 🙂

Lauttamatkan aikana sumu hälveni ja loppupäivän saimmekin nauttia auringosta. Minun ja Siljan kohokohta oli ehdottomasti tervaleppälehdossa urpiaisparvi, jonka alle pääsimme lintujen ääntä tallentamaan. Tallenteessa kuuluu hauskaa rapinaa, lintujen ruokailurapinoita 🙂Paluumatkalla majapaikkaan tallentui sinitiaisten heleää laulua. Päivällisellä söin ehdottomasti parasta janssoninkiusausta mitä koskaan olen syönyt. Yhdeksän maissa kömmimme jo unille, sillä pitkä päivä uuvutti onnelliset lintuharrastajat. 🙂

Seuraavana aamuna lähdimme kahdeksan maissa taasen retkeilemään. Yöllä oli ollut pikkupakkanen, kaunis kirpeä kuura-aamu. Tallensimme svengaavaa talitiaista ja iloisesti visertäviä viherpeippoja, kuljimme kuuraisilla kallioilla, juoksutimme Ottoa vapaana, keräsimme lepänkäpyjä ja meriruokoa.Herkullisen lounassalaatin jälkeen liikuimme autoilla saarta kiertäen. Aurinko meni pilveen ja tuuli yltyi. Satamassa oli todella kylmä muiden katsellessa kaukoputkilla mm. uiveloita. Liikkeessä vielä tarkenikin, mutta seisoskelun myötä tuuli meni luihin ja ytimiin. Pienellä kyläkävelyllä kohdalle osui isolepinkäinen. Päivällisen yhteydessä pääsimme tutustumaan Saaristolaisleivän leivontaan. Illalla saunoimme ja projektimme tallentaa sadan eri lintulajin äänet syntyi 🙂

Sunnuntai valkeni hyvin tuulisena ja pilvisenä. Rauhallinen aamu aamupuuroineen ja pienen kävelyn merkeissä. Kotimatkalla satamassa ehdimme vielä katselemaan lintuja ja korviini kantautui laulujoutsenten äänet. Matka sujui pohdiskellessa projektimme blogille nimeä ja miten blogissa projektia esitellään. Paraisissa pysähdyimme syömään. Päästyämme kotikonnuille minun ja Oton matka jatkui vielä mökille, jossa olin vähän ennen yhdeksää.
Tarkemman retkikertomuksen Kökarin viikonlopusta voi käydä lukemassa Täältä. Suosittelen lämpimästi, sillä pääsee kuuntelemaan samalla upeita tallenteita.

Maanantaiaamuna saimme Maria-ystävän Thean ja Millin kanssa visiitille. Koirien kirmailtua pihassa nautiskelimme teet kuulumisia vaihtaen. Päivä jatkui äidin saapumisella. Tein meille ruuaksi jauhelihatäytteisiä paprikoita. Iltaa vietimme nuotiolla terästetystä kaakaosta nauttien. Taisihan siinä mailmakin parantua aika tavalla 🙂

Seuraavana päivänä ulkoilimme pihapiirissä auringosta nauttien. Tuuli oli hyisen kylmä, mutta linnunpönttö saatiin paikoilleen ja Ottoa kirmautettua 🙂Ruuaksi valmistui äidin ikiherkullista maksakastiketta ja perunoita. Illalla saunoimme ja viettelimme rauhaisaa iltaa. Edellisiltainen nuotiotunnelma taisi vähän verottaa itse kunkin reippautta. Seuraavana päivänä lähdimme kävelemään pelloille ja metsäteille. Minulla ja äidillä oli sauvakävelysauvat. Paljon näkyi jäniksien jälkiä. Oli myös ilmeisesti metsäkoirien tassut jälkensä jättänyt. Kauempaa kuului pyssyjen pauketta ja koirien haukkua. Lunta oli aika vähän, Viljankorret puskivat lumen alta läpi.Reippailun jälkeen poseerasimme mökin pihapiirissä lammen rannassa olevien kuusien luona.Äiti, jota Otto seurasi tiiviisti koko äidin vierailun ajan 🙂

Ulkoilun jälkeen maistui äidin paistamat letut kera itse tehdyn vadelmahillon ja kermavaahdon. Ulkona tuuli yltyi yltymistään ja illaksi saatiin melkoinen lumipyry. Mökissä oli kodikkaan tunnelmallista äidin täyttäessä ristikoita, avokin kuunnellessa Luonto-Suomen talvi-iltaa ja minun editoidessa Kökarin lintunauhoitteita. Oli hyvä olla rakkaiden kesken. Koko aikaa ei tarvitse olla puhumassa tai tekemässä porukalla jotain. Välillä voi olla omissa touhuissaan ja silti nauttia läheisten läsnäolosta. Ateriaksi valmistui riistakäristystä ja perunamuusia. Illalla katselimme Sykkeen ja nautiskelimme iltateet.

Torstaiaamuna äiti pakkasi tavaransa ja valmistautui kotimatkaan. Lunta oli satanut edellisillan ja yön aikana niin paljon, että äidin lähdettyä pistimme avokin kanssa lumikengät jalkaan ja suksisauvat käsiin lähtien reippailemaan reilun tunnin ajaksi. Kävelimme pitkin peltoja ja ponnistelimme ojien kautta seuraaville peltoaukeille.

Reippailun jälkeen sauna lämpimäksi ja nauttimaan saunan lämmöstä.

Perjantainen lumikenkälenkkimme venähti pariin tuntiin. Nyt kiertelimme metsäteitä ja polkuja pitkin. Kuulimme hömötiaisen ja käpytikan ääntelyä. Pilvisyys väistyi ja loppupuolella reippailua jo aurinko paistoi. Kuvaushetkellä vielä pilviharso peitti taivaan.Lenkin jälkeen valmistin makaroonilaatikon, jota riitti seuraavallekin päivää. Illalla yritin laihoin tuloksin tallettaa saunan ikkunan kautta pöllöjen ääntä. Tosin minulla ei ole aavistustakaan onko mökin lähistöllä moisia lintuja, mutta piti kokeilla. No Lopputulos oli olematon. Liian tuulista sanoisin nyt tietoisuuteni lisäännyttyä.

Lauantaina aurinko paistoi ja sää oli täydellinen. Lumikengät jalkaan ja nauttimaan. Kuljimme pelloilla, metsäteillä ja lopulta innostuimme vielä kiertämään ns. ympyrälenkinkin. Liki kolme tuntia sujahti eikä sittenkään olisi malttanut lopettaa, mutta olin aika uupunut reippailumme jälkeen. Ihanaa joka tapauksessa oli. Ei mitään väliä väsymisestä.Taisi Ottokin väsähtää, ainakin päätellen unikiepistään.

Ruuan jälkeen sauna lämpimäksi ja pitkä saunominen rentoutuen. Olo oli onnellinen. Iltateetä ja huovutuskurssipostauksen aloittelua, mutta uni voitti. Seuraavana päivänä tavarat kasaan, mökki siistiksi ja teksti huovutuskurssista valmiiksi ennen kotiin paluuta. Tälle lomaa ei paljoa säät olisi voineet olla paremmat. Kyllä ulkoilu, reippailu, kevättalvi ovat vaan niin voimaannuttavia.

Tunnista sata lintulajia

Vietämme Suomen juhlavuotta; itsenäinen Suomi 100 vuotta. Juhlavuosi on tuonut paljon erilaisia juhlia, tapahtumia, kampanjoita jne. Birdlifella on mm. kampanja Tunnista satalintulajia, joka tarkoittaa minulle ja Silja-ystävälleni tallentaa sadan eri lintulajin äänet niin hyvinä, että äänestä pystyy tekemään lajimäärityksen. Idean isä on Ari Linna, joka toimi retkioppaanamme Kökarin lintuviikonlopussa helmikuun puolivälin jälkeen. Siellä kuljimme paraloidimikrofonini kanssa tallentaen mm. tavalliset sini- ja talitiaisen, viherpeipon, erikoisempana urpiaisparven ruokailua ja hippiäisen hentoa ääntelyä. Istuessamme iltaa idea syntyi ja innostuimme Siljan kanssa siitä kovasti. Kotimatka sujahtikin pohtiessa miten toteutamme projektin. Selvää oli, että perustamme blogin, mutta miten saada lintujen äänet blogiin ilman tallenteessa oltavaa kuvaa kuten youtubessa. Myös blogin nimi pohditutti, sillä halusimme siitä sellaisen, jota voisi halutessaan käyttää myös uusien projektien tullen. Luotamme siis siihen, että niitä projekteja tulee juhlavuodenkin jälkeen 🙂

Nimeksi päätettiin Satakielenlaulu ja kun saimme hyvän vinkin äänitallennuksien latauspaikastaei muuta kuin ensinmmäinen blogipostaus julki.

Olemme tästä projektista enemmän kuin innoissamme. Projektin myötä tulemme liikkumaan luonnossa paljon, ja sekös saa minut hykertelemään onnesta. Edelleen täälläkin kertoilen myös lintu- ja luontokuulumisianikin, mutta tarkemmin jos projektin edistymistä ja luontoretkikertomuksia haluaa lukea, niin kannattaa ottaa blogi seurantaan. Sen löydät täältäSamalla haluamme tuoda esiin sitä miten luonnosta voi nauttia monin eri tavoin. Läheskään aina ei tarvita näköä. Haluamme myös lintujen äänien mukaan tarinaa retkiltämme ja tuntemuksistamme. Toivottavasti moni innostuu tästä, sillä niin innoissamme itse olemme. Perustimme blogille&projektille myös Facebook-sivun, jossa myös realiaikaisia päivityksiä, joten käykäähän painamassa sitä tykkää-painiketta täällä

Mennyttä ja tulevaa

Mökkilomamme on viimeisessä illassaan. Loman aikana olen viettänyt tietokoneella aikaani todella vähän, joten myös blogin puolella se on näkynyt tekstien julkaisemisen vähyytenä. Olen keskittynyt ympyräjakun neulomiseen ja luonto-ohjelmien kuuntelemiseen. Arkeen paluu on kuitenkin edessä eikä intohimoiseen neulomiseen ole samalla tapaa aikaa kuin täällä mökillä ollessamme.

Vuosi on vaihtunut ja vuoden 2017 tohinat alkamassa. Mennyt vuosi tarjosi niin iloa kuin kyyneleitäkin, kuten joka vuosi. Tällä kertaa niitä kyyneleitä kuitenkin riitti yllinkyllin pitkäksi aikaa. Se iso tuska sydämessä rakkauden teon hetkellä on unohtumaton. Siihen Harmaakuonon lähtöön tähtien kotiin sisältyy onneksi vielä paljon enemmän rakkautta. Minun ja meidän oli aika päästää rakas Ykki matkaan huhtikuun puolessa. Ehkäpä siksi alkuvuosi mökin vesiongelmien keralla on jäänyt mieleen hiukan tahmeana ja ikävänä aikakautena.

Kevät saapui, linnut palasivat muuttomatkoiltaan ja hiukan Ykin lähdöstä toivuttuani huomasin hurahtaneeni lintuihin. Vielä kun opin leikkaamaan äänitiedostosta pätkiä Audacity-ohjelmalla nauhoittelu antoi lisäpontta lintuharrastukseen. Onneksi myös avokki kiinnostui linnuista, joten täällä ollessamme iltaisin aika kului lintuja tunnistellessa ja niiden laulua nauhoitellessa. Nauhoittelu tosin oli lähinnä minun vastuullani ja veinkin useana yönä nauhurin puuhun roikkumaan. Sadepäivinä oli hyvää aikaa käydä nauhotteita läpi ja kyllä monta upeaa ääntä sain arkistoitua. Mainittakoon esim. laulurastas, lehtokerttu, keltasirkku, käpytikka, palokärki, peippo, hernekerttu, sinitiainen jne.

Kesän kohokohtia lintuilun lisäksi oli päästä tunnustelemaan ihkaoikeaa alpakkaa, käydä katsomassa upea Kirka-musikaali ja kokea japanilainen teeseremonia Suomenlinnassa.

Valitettavasti elokuun aikana väsymys, silmäoireet, akillesjännekivut palasivat ja kilpparikokeiden jälkeen lääkenoston myötä olo taasen koheni syyskuun puolella. Elokuussa tapasin ensikertaa uuden ystävän, jonka kanssa juttelimme nuotiolla tuntikausia ja sen jälkeen olemme käyneet Sipoonkorvessa reippailemassa ja Haltian luontokeskukseen tutustumassa. Syyskuussa sain kokea myös upean päivän Espoo-Kauniainen -akselilla unohtamatta lokakuista vierailuamme Hunsalaan. Luontoretkeily on ihanaa ja alkaneelle vuodelle toivon luontoretkiä paljon lisää.

Kesää ja syksyä varjosti avokin ahdistusoireet, mutta onneksi astmalääkitys on auttanut tilanteeseen. Lokakuisella lomallamme avokki ahkeroi linnunpönttöjä oireiluista huolimatta minun pyöritellessä mehiläisvahakynttilöitä.

Elämässäni uusi valtaus tuntuu olevan käsityömyyjäiset. Olin menneenä vuonna myymässä töitäni neljästi Iiriksessä, kolmesti Made in Korso-tapahtumissa, kerran Vantaan näkövammaisten käsityömyyjäisissä. Lisäksi joulukuussa järjestin myyntitapahtuman kotonamme. Käsityöt kuului siis elämään hyvin vahvasti. Rottinkikoreja ja keramiikkatöitä syntyy turhankin paljon ja kevään jälkeen on ehkä mietittävä jatkamista ensi syksynä ryhmissä. Neuloosi riehui vahvana talven hiipuen Ykin lähtöön. Kesällä sain aikaseksi yhden kolmiohuivin ja sittemmin tikuttelin ahkerasti kranssin päällisiä. No nyt olen lomalla neulonut koko syksyn edestä melkein valmiiksi vartalo-osan ympyräjakusta.

Lokakuun lopulla olin tehnyt jo kaikki mehiläisvahakynttilät, mutta Inkun ideapajassa valmistui vielä kastamalla parafiini-steariini sekä valamalla soijavahakynttilöitä. Sovi ei unohtaa myöskään perinteikästä viikonloppua Tampereen Kädentaitomessuilla. En ostanut muuten yhtäkään lankaa 🙂

Vuoden aikana blogipostauksien määrässä jäin alle 90 tekstiin. Olen kirjoittanut vähemmän vain 2010 milloin bloggaamisen aloitin. Toivottavasti lukijat pysytte läsnä, vaikka kirjoitustahti olisikin hiukan harvempi mitä aiemmin. Ja eihän sitä tiedä miten taas innostun kirjoittelemaan tälle vuodelle. Harrastushan tämä on eikä tästä saa ottaa stressiä. Tekstiä syntyy silloin kuin hyvältä tuntuu.

Menneenä vuonna oli tasaisen hyvin töitä melkeinpä koko ajan kesäaikaa lukuun ottamatta milloin itsekin lomailimme paljon. Nyt firman paperit heti alkuvuodesta kuntoon ja veroilmoitus kasaan. Sitten saa taas olla rauhassa sellaisilta velvotteilta. Kuluneeseen vuoteen töiden määrän osalta voin olla tyytyväinen, ja voin olla tyytyväinen myös käsityömyyntiin. Tosin se on pientä, niin pientä etten ole lähtenyt firmaani laajentamaan.

Tänään päivittelin työ- ja henk.koht. kalentereitani. Olen ilmottautunut muutamalle Ura käsillä-hankkeen käsityökursseille, sopinut kolmesta linturetkestä ja työkalenterissakin on hyvin merkintöjä, joten reipastahtinen tulee olemaan alkuvuosi mielenkiintoisien asioiden merkeissä. Pääsen opettelemaan huovutusta, tekemään nahkatöitä, retkeilemään Kokarin saarella, kuulemaan pöllöjen huhuilua. Ja varmasti paljon paljon muutakin ihanaa. Toivottavasti onnistumme vanhojen ja uusien ystävien kanssa viettämään aikaa yhdessä erilaisten teemojen ja mukavan yhdessä olon merkeissä. Joskus nimittäin tuntuu, että arki vie mukanaan ja yhteydenpito on luvattoman huonoa, vaikka niin ei sen haluaisikaan olevan.

Retkeilyä Hunsalan maisemissa

Lokakuun toisena lauantaina matkasimme avokin ja Oton kanssa Hunsalaan Sarin vieraaksi. Edellisestä tapaamisestamme oli sujahtanut jokunen vuosi, joten Saria oli ihana nähdä! Olimme sopineet etukäteen retkeilystä, joten lähdimme nauttimaan kauniista syyspäivästä. Aurinko paistoi pilvien lomasta tuulen puhaltaessa kylmästi ja kohtuullisella voimalla. Liikkeellä ollessa ei tuuli kuitenkaan häirinnyt. Reittimme kiersi Hunsalan alueella metsäautoteitä ja hiekkateitä pitkin. Lintujen piipityksiä kuulimme todella vähän, joten nauhuri oli turhaa matkassa. Sari kertoili meille nähdessään peurojen jälkiä, tuoksuttelimme metsän ihanaa raikasta syystuoksua.

Metsäisimmillä pätkillä koirat saivat kirmailla vapaana. Me vaihdoimme kuulumisia iloisesti rupatellen. Lenkkiin meni kolmisen tuntia aikaa.

Retkeilyyn kuuluu myös nuotiohetki, joten haimme Sarin kotoa eväät ja kuivia klapeja. Kävelimme lähellä olevalle Sarin naapurin laavulle. Sari sytytteli nuotioon tulet ja puupölleistä virittelimme meille istuimet.

Nuotiossa paistoimme makkarat keppien nokassa. Lisäksi nuotioherkkuinamme oli folion sisään kiedottu yrttivoipatonki. Lämpimän patongin jälkeen Sari paistinpannulla lämmitti karjalanpiirakoita, jotka olivat erityisen herkullisia. Jossain vaiheessa ruokailua siirryimme laavurakennelman sisään, sillä tuuli tuntui tunkeutuvan luihin ja ytimiin, vaikka yllä olikin reilusti vaatetta.

Loppujenlopulta emme kovin kauaa katoksen alla malttaneet olla vaan palasimme vielä hetkeksi nuotiolle.

Tepsuteltuamme takaisin Sarin luo, tutustuimme hänen pihapiiriinsä ja kotiinsa. Mukava päivä oli sujahtanut vauhdilla ja oli aika kotimatkan. Vaatteemme haisi savulta, mutta olo oli onnellinen. Vielä kun kotimatkallani sain hakea tietokoneeni huollosta, elämä hymyili 🙂 Sunnuntai menikin tutustuessa Windows kymppiin. Edellisviikonloppuna Haltia-päivän lisäksi vietimme mukavan lauantain alkuillan ystäväpariskunnan vieraana. Siellä vaihdoimme kuulumisia, seurailimme koirien painimista ja vuoden ikäisen pojan touhuiluja. Edellisestä tapaamisesta oli liian kauan, joten nyt on huolehdittava, että tapaamme useammin.