Julkaistu

Soijavahakynttilät

Marraskuussa Inkun ideapajassa Tule sellaisena kuin olet-ryhmissä teemana soijavahakynttilät. Myös aiheesta oli yksi iltakurssi. Nähdessäni ilmoituksen katsoimme ajan, joka sopi minulle ja Hemalle. Niinpä 23.11. keskiviikkona vietimme reilut pari tuntia pajalla kynttiläpuuhissa. Avustajan mukana olo oli ehdoton, sillä niin paljon pajatyöskentelyssä oli väkeä. Se on tietysti hienoa, mutta sokkona väen paljous tuntui hiukan kaottiselta.

Olimme etukäteen kotona valinneet Heman ja minun kätköistä sopivia lasisia kippoja mihin kynttilät voidaan valaa. Ensitöiksi lasiset astiat oli merkittävä, jotta kaikki tiesivät kenen on mitkäkin.Soijavahalastut mitattiin. 2 desiä hiutaleita=1 desi sulanutta soijavahaa.

Soijavaha sulatetaan kattilassa miedolla lämmöllä. Vaha sulaa nopeasti.Sen on oltava täysin sulanutta ennen kuin sen voi kaataa kuppeihin. Huomaatte, ettei vaha ole kuvassa vielä täysin sulaa, joten vielä hetki hellalla.

Teimme kynttilät kahdessa osassa, sillä jaoimme kattilan parin muun kanssa, joten vuorottelimme. Kynttilämassan jäähtyminen kesti aika pitkään ennenkuin sydänlanka aseteltiin paikoilleen. Minun osani oli olla seuraneitinä Heman toimiessa kynttilämestarina.Kun kynttilämassa jäähtyi sen väri muuttui valkoisemmaksi.

Sydänlangan oikea aikainen asettelu on tärkeää. Jos langan laittaa liian aikaisin, se ei tahdo pysyä paikoillaan. Jos taas kynttilämassa on liikaa jähmettynyt asettelu käy hankalaksi. Puutikkua apunakäyttäen lanka asetetaan suoraan kynttilän keskelle. Puutikku on vielä kuvassa tukemassa sydänlankaa, jotta se ei liikkuisi kynttilässä.

Kun katsoo näitä sinisissä astioissa olevia kynttilöitä huomaa kummassa sydänlanka on aseteltu hiukan liian myöhään. Sydämen viereen on jäänyt jäljet.Ja tässä kaikki yhdeksän valmista kynttilää laatikkoon pakattuna

Olen antanut kynttilöitä pikkumuistamisina ja sisällyttänyt osaksi lahjaa. Kiitos Hemalle kun oli ahkera kynttilän tekijä. Kynttilämassa kaadettiin suoraan kattilasta astioihin, joten sokkona lähes mahdotonta. En tiedä miten olisi onnistunut, jos olisin esim. desin mitalla tai jollakin muulla ottanut massaa kattilasta ja laittanut kynttiläastiaan, olisiko massa kärsinyt ylimääräisestä mittausvaiheesta? Mietin myös miten sokkona sydänlangan laittaminen voisi onnistua niin, että olisin itsekin lopputulokseen tyytyväinen. Ehkäpä on mentävä jossain vaiheessa soijavahaostoksille ja tehtävä Heman kanssa testisatsi. Tuolla oli niin paljon väkeä, että työvaiheista koetettiin suoriutua mahdollisimman nopsasti, joten en alkanut yrittämään kaatelemaan massaa astioihin. Kiva oli kuitenkin oppia miten soijavahakynttilät tehdään.

Viikkoa aiemmin (15.11.) olimme myöskin Inkun ideapajassa kynttilöitä tekemässä. Kastokynttilät olivatkin jo viime syksyn kastokurssin(ylläolevasta linkistä voi lukea tarkemman postauksen kynttilöiden tekemisestä)
jäljiltä tuttu juttu. Meidän kanssa kynttilöitä oli tekemässä esikoululaisia. Lapsille ja näkövammaisille Inkun ideapajan ohjaaja tekee kynttilöiden alut.Aikuisilla kynttiläsatsissa 12 paria, eli yhteensä 24 kynttilää. Lapsilla kynttiläpareja on kuusi. Kynttiläpari kastetaan kattilassa olevaan parafiini-steariinimassaan. Nykyisin massassa on enemmän parafiinia, joka parantaa kynttilöiden palamista.

Ja tässä muutama otos kun olen kynttilöitä kastamassa. Tällä kerralla Heman osana oli seisoskelu ja hetkittäin minun auttaminen.

Kynttilämassan ollessa parafiinivoittoisempi kuin edelliskerralla, kynttilöiden päiden leikkaaminen mattoveitsellä sujui helpommin. Tällä kerralla leikkaamista ei tehty röpellysten laittamisen jälkeen. Röpellyksen laitoin jokaiseen kynttiläpariin. Kuvassa kynttilät ovat osa ylösalaisin ja osa oikein päin, joten ehkä näyttää kuin röpellyksiä olisi joka puolella?

Julkaistu

Neulomuksia esittelyssä

Minua syyhyttää hirmuisesti päästä neulomaan kesällä ostetuista langoista, mutta sitä ennen minulla on jokunen kranssin päällinen neulottavana. Perjantain ja lauantain vietän Tampereen Kädentaitomessuilla ja minulta pitäisi kieltää lankojen ostaminen, sillä niin paljon niitä tuolla jemmassa on. Nyt on kuitenkin aika esitellä muutama neuletyöni.

Maaliskuussa neuloin kuudella napilla olevan kaulurin. Langat ostin viime vuoden Tampereen messuilta. Lankojen mukana sain ohjeen kauluriin. Ohjeessa käytetään tummaa ja vaaleaa lankaa. Itse tein tästä sinivihreästä liukuvärjätystä (Merino extrafine) langasta.

Viime talvena tein pelleriinin, joka onkin ollut ahkerassa käytössä. Esitellessäni sitä täällä blogissa kirjoitin myös ensinmmäisestä pelleriinikokeilustani, joka ei hymyä huulille nostattanut. Nyt loppukesästä kaivoin tekeleen Heman rohkaisemana esille.Tuskittelin mitä tekisin, sillä lyhennettyjen kerroksien purkaminen ei innostanut tuolla langalla ei sitten pätkääkään. Pelleriini on tehty Tt Cacao lenkkialpakkalangasta. Hema ehdotti, että laittaisin työn hartiahuivina myyntiin ja niin siinä kävi, että kuvan kuvatekstissä luki ”pelleriinin kaavalla neulottu hartiahuivi”. Ei mennyt montaakaan päivää kun hartiahuivi löysi uuden omistajan. Oli ihastunut työhön, joten onnellinen loppu pelleriinitarinassa 🙂

Ykki-herran lähtiessä tähtien kotiin käsityökärpänen ei suristellut pahemmin huhtikuussa. Mökillä aloittelin kolmiohuivin neulomisen keinokuituja olevasta pörröisestä langasta. Työ valmistui joskus kesällä. Lanka ei ole minun suosikkeja, mutta myyjäisissä moni on pitänyt huivin tunnusta ja sopiihan se henkilöille joita villa kutittaa. Huivi on neulottu Novitan kolmiohuiviohjeella. On todella yksinkertainen tehdä, joten sopi tuolloin työksi aloittaa kun mieli oli maassa.

Elokuussa taistelin Dropsin aaltokuvioisen kaulurin kanssa. Kavennuksissa aaltokuvio ei meinannut millään mennä oikein. Minulle oli kaava aukaistu väärin… Tai oikeammin siinä oli yhden sanan virhe ja meikäläinen täysin solmussa. Avokilta meinasi palaa päreet kun yökaudet laskin silmukoita ja kiroilin. Lopulta työ tuli valmiiksi, mutta ei siitä minun käsialalla todellakaan kauluria tullut. Kavensinkin vielä lisää kun lankaa oli jäljellä ilman aaltokuviota. Lopputulos hämmästytti minua todella, sillä neuloin ohjeen langalla (DROPS BIG DELIGHT, 100 % villa) ja puikoilla. Ymmärtäisin, jos kaulurista olisi tullut vähän löysä/iso kaula-aukkoinen, mutta, että niin iso, huoh! Pidän aaltokuviosta kovasti, joten harmitus oli melkoinen. Noh, jo Facebookissa muutama käsityöihminen lohdutti, että keeppi on ihana ja käyttökelpoinen asuste. Samaan lopputulemaan tuli avustajanikin. Noh, taivuttavahan minun oli. Myyjäisissä keeppiä on ihasteltu ja lauantaina sille löytyi onnellinen ostaja.Katsokaa nyt miten totinen olen! Onneksi jokin juttu saa minut iloisemmaksi ja pitihän Otonkin päästä rapsuteltavaksi. 🙂Täältälöytyy kaulurin ja siihen sopivan myssyn ohje. Mietin myssyn tekemistä, mutta toistaseksi tuo tappelu aaltokuvion kanssa on liian hyvässä muistissa.

Julkaistu

Haltian luontokeskus – paljon katsottavaa, vähän tunnusteltavaa

Tämän kuun ensinmmäisenä sunnuntaina vietimme mielenkiintoisen päivän avokin ja Siljan kanssa Haltian luontokeskuksessa.Jos näkisin, päivä olisi varmasti ollut vielä antoisampi. Luonto on mielenkiintoinen ja siihen tutustumiseen luontokeskuksessa oli käytetty paljon audiovisuaalista materiaalia. Täysin sokeana oli iso pettymys kun paikassa ei ollut tunnusteltavana kuin naaraskarhu nukkuasennossaan.Minulle karhun koko oli yllätys, kuvittelin naaraskarhunkin paljon isommaksi. Opin myös ettei karhulla ole varsinaista häntää, vain pieni töpöhäntä 🙂

Otto haisteli karhua kiinnostuneena 🙂 Ja taisipa karhun käpäliä hiukan lipaista kielellään. Kummastusta koirassa herätti myös lumikanjonin lattian lasin alla olleet hirven jäljet ja papanat. Koira valjaissa teki nopeita kuonon laskuja lattiaan. Itselleni tila oli lähinnä kaikuva paikka.

Kanjonissa oli vitriinin takana mm. täytettyjä riekkoja ja teeriä. Voi kun niitä olisi voinut tunnustella millainen on esim. kiepillä oleva lintu. Kuvassa riekkoja talvipuvussaan..

Riekkojen ääntä kuulimme ”The sounds of finland” teoksessa, jossa päänäyttelysalissa soitettiin lintujen ääniä samalla kun taiteilija oli piirtänyt tietokoneohjelmalla, miltä äänet hänestä voisivat visuaalisesti näyttää. Riekon nauru oli upeaa kuulla. Voi kun joskus sen saisin kuulla luonnossa. Täältävoitte käydä kuuntelemassa tuota hädkähdyttävää, mutta kiehtovaa naurua.

Päänäyttelysalissa pyöri video viisi vuodenaikaa, sillä talvi oltiin jaettu kaamos- ja kevättalveen. Videokuvaa näytettiin ympäri Suomen: mm. kevättä Saimaan rannalta, kesää ulkosaaristosta, syksyä Kuhmoisista, talvea tunturista. Videoissa oli mukana myös äänimaisemaa. Kuulimme mm. kalasääsken, kuikan, pääskysten, lokkien, tuulen suhinan, revontulien rätinän, puron solinan. Kaamostalven aikana salissa valot himmenivät ja ilma viileni. Silja napsasi kuvan videon pyörittäessä kevättä Saimaan rannalta.

Pääsalista siirryimme huoneeseen, jossa oli pimeää. Siellä kuului erilaisia luonnon ääniä, ihmisen soutelua, virvelin heittoa, halon hakkuuta, nuotion sytytystä, teltan tai makuupussin vetoketjun avaus/sulkeminen… Huoneessa oli vitriinissä karhun kallo.

Pimeästä huoneesta siirryimme ns. kyttäyskoppiin, jossa pyöri video. Siinä isä ja poika pyrkivät kuvaamaan karhua, mutta nukkuivat onnensa ohi 🙂 Myöhemmin kopin ohittaessamme siellä samainen esitys pyöri englanniksi.

Näyttelytilassa oli myös iso puuristikoista tehty sotkan muna, jonka sisällä on Osmo Rauhalan taideteos Peliteoria. Siinä on shakkilauta, kaksi laulujoutsenta. Lasipalat, jotka roikkuvat katosta heijastavat valoa ja siksi taideteos näyttää joka hetki erilaiselta. Valitettavasti tähänkään ei voinut koskea. Salin puolella oli mahdollisuus kuunnella kuulokkeilla Osmo Rauhalan haastattelu, jossa hän kertoo taideteoksestaan sekä ylipäätään Haltian näyttelyistä. Siitä miten audiovisuaalisuutta on haluttu hyödyntää visuaalisen mailman vuoksi. Haastattelua kuunnellessani tuli kyllä vähän kurja olo. Onhan totta, että ympäristömme on hirmuisen visuaalinen ja visuaalisuus lisääntyy kaikessa koko ajan. Ikävää kun muiden aistien käyttö unhoittuu visuaalisten upeiden mahdollisuuksien myötä. Näkövammaiset saavat varmasti mailman tappiin taistella siitä, että jäisi myös näyttelyihin, museoihin kosketeltavaa.

Kävimme myös linnunpöntössä, jonka sisällä oli säkkituoleja ja seinät kuluneiden lautaseinän näköiset. Linnun lentoaukon kohdalla videonäyttö, josta näkyy maisemaa ja lintujen liikettä. Ilmeisesti pöntössä on myös ääniä, jotka ei tosin nyt toiminnassa.Ääniä ei kuulunut myöskään vedenalaisessa huoneessa.

Päivätupahuoneessa kuului kaminan rätinää ja istuimme pirtin pöydän ääressä kuuntelemassa vieraskirjamerkintöjä varaustuvista Siljan lukemana. Kirjoituksissa oli mm. presidentti Urho Kekkosen hiihtoretkistä, erään seurueen lumipyrylettukesteistä.

Vielä ennen Haltian kaupassa käyntiä piipahdimme Viherkehä-tilassa, jossa myöskin isolta skriiniltä pääkaupunki-seudun maisemia eri vuodenajoissa. Kuvissa mm. metsää, jossa paljon valkovuokkoja, meren rantaa, jossa lapset leikkivät kallioilla. Maisemat vaihtuivat nopeasti ja huoneessa oli kuuma. Äänet vaihtuivat maisemien mukaan.

Ennen pufeelounasta Haltian ravintolassa ja näyttelykierrosta kiersimme Maahisen luontopolun, joka on esteetön myös pyörätuolia käyttäville. Maastossa oli jonkin verran kalliota, toisaalta myös nenään tunkeutui suopursun maanläheinen hieno tuoksu. Reitin puolessa oli näköalapaikka, josta näkyi Pitkäjärvelle. Tuona päivänä järven pinta oli peilityyni.

Reitin loppupuolella pääsimme sattumalta kuuntelemaan käpytikan ruuan etsinnästä kuuluvaa nakuttelua. Seisoimme aivan vieressä ja Silja kertoi meille käpytikan värityksestä verrattuna Suomessa kovin harvinaiseen valkoselkätikkaan. Sain myös hyvän äänityspätkän käpytikan nakutuksesta, mutta emme malta olla hiljaa niin pitkään, että saisin arkistoitua linnun nakutteluäänen. Uusia tilaisuuksia varmasti tulee, sillä mökin pihapiirissä kuuluu monesti käpytikan tiuskintaa, vai miten kuvailisitte ääntä? Käykäähän kuuntelemassa. Luontoportin ääninäytteessäkuuluu ensin reviirirummutusta ja heti perään linnun tiuskahtelua.

Kirjoitin asiallisen palautteen Haltiaan kertoen kokemuksestamme näyttelyssä. Viikkoja myöhemmin sain myös asiallisen vastauksen. Nyttemmin näyttelyyn on tullut lisäelementtejä. Ilmeisesti eri pisteissä on mahdollisuus kuunnella tietoiskuja luonnosta. Toivottavasti jossain vaiheessa pääsisin katsomaan/kuuntelemaan näyttelyn uudestaan. Saisinko tulleilla uudistuksilla luontokeskuksesta enemmän irti. Vaikka törmäsimmekin kovaa audiovisuaalisuuteen, meillä oli oikein onnistunut päivä. Silja jaksoi kertoa meille maisemia ja kierrättää kaikki paikat läpi, lukea varaustuvan vieraskirjoja jne. Halu tutustua luontoon entistä enemmän kasvoi ja toivottavasti löytyy paikkoja ja tilanteita missä pääsee enemmän myös tunnustelemaan.

Lopuksi: Olen kirjoittanut täällä monesti yrittäväni nauhoittaa palokärjen huutelua ja lentohuutoa. Syyslomalla käydessäni nauhoituksia läpi, yllätys iloinen syyskuun 9. päivältä. Ääninäytteen voi käydä kuuntelemassa täältä.

Julkaistu

Made in korso-blogi

Pidän blogin kirjoittamisesta niin paljon, että lupauduin mukaan yhdeksi kirjoittajaksi made in korso-blogiin. Blogissa tuodaan esille Korson pehmeämpää puolta käsityöläisten kirjoituksin. En ole aiemmin ollut mukana useamman kirjoittajan blogissa, joten mielenkiintoinen matka luvassa. Blogi päivittyy kerran viikossa ja minulla on tämän vuoden puolella kolme kirjoitusvuoroa. Tänään julkaistui ensinmmäinen tekstini.

Viikko sitten blogissa julkaistiin ensinmmäinen teksti ja blogi julkaistiin made in korson sivuilla sekä fb:ssa. Tuona julkaisupäivänä alkoi todella jännittämään, että miten osaan ja pärjään blogin korkeassa tasossa mukana. 🙂 Eilen upeassa syyssäässä kirjoittelin ensinmmäisen tekstini auringon paisteessa mökin pihassa. Kun alkuun pääsi alkoi tekstiäkin syntymään. Huomasin kuitenkin, että paljon tarkemmin miettii mitä kirjoittaa kuin tässä henk.koht. blogissani. Täällä antaa vaan sormien tanssia ajatusten tahtiin eikä ole ihan niin kriittinen tekstilleen.

On mukavaa olla mukana made in korso-blogissa ja toivon näin saatavan käsitöiden arvostusta nousemaan ja myös Korson mainetta kohennettua. Teksteissäni en aio korostaa näkövammaisuuttani kuten en täälläkään. Se kulkee teksteissä mukana tarpeen mukaan ja jos se kirjoitettavaan aiheeseen jotenkin liittyy. Toivoisin kuitenkin, että minut muistettaisiin made in korso-blogissa ennen kaikkea käsitöistäni, teksteistäni, kenties korsolaisena hierojana ja vasta jossain taka-alalla vammaisuudestani. Ensisijaisesti olen kuitenkin ihan tavallinen ihminen, joka työskentelee hierojana ja joka rakastaa käsillä tekemistä.

Lokakuussa made in korsolla on villisukatmyyjäistapahtuma. Toivottavasti pääsen piipahtamaan paikalla, vaikka minulla ei olekaan myytäväksi villasukkia. Se taito kun on jäänyt puolitiehen. Marraskuussa osallistun Korson joulutorille ja tod.näk. Cafe Korson myyjäispäivään. Olen innostunut ja vähän jännittynytkin. Vielä jokunen vuosi sitten en nähnyt itseäni myyjäisissä myymässä. No nytkään en ilman näkevää apuria touhuun yksin uskaltaisi, mutta myös ihan käytännön syistäkään. En saa katsekontaktia mahdolliseen ostajaan, en välttämättä tiedä jonkun tutkivan tuotteitani, jos tämä on hipihiljaa. On siis tärkeää, että mukanani on näkevä henkilö, joka voi ottaa sen ensinmmäisen kontaktin asiakkaiden kanssa . Toivottavasti tapahtumista tulee iloisen vilkkaat ja saan monta ihanaa kohtaamista myyjäishulinassa.

Julkaistu

Symppikset alpakat

Viime viikolla saimme vieraaksemme ystäväpariskunnan, jonka kanssa sunnuntai-iltana kävimme Lahdessa kesäteatterissa katsomassa Mökkinaapurit-nimisen esityksen. Alkuun esitys ei oikein saanut syttymään, mutta onneksi edetessään koheni huomattavasti. Monilla näyttelijöillä oli (etenkin nuorilla naisilla) kovin samanlaiset äänet, joten välillä oli sokeana vaikea pysyä mukana siinä kuka on kuka. Myöskään äänentoisto ei ollut paras mahdollinen. Toisaalta, kesäteattereissa ei varmaankaan ole resursseja niin paljoa kuin esim. kaupunkien teattereissa. Asiasta en todellakaan tiedä mitään. Siltikin kesäteatterissa oli oma mukava tunnelmansa 🙂

Viikko alkoi hyvin sateisena, joten maanantaina kulutimme aikaamme paljon sisällä. Onneksi alkuillasta sade loppui ja pääsimme istuskelemaan toviksi nuotiolle ennen saunaa. Seuraavana päivänä lähdimme Hyvänmielen alpakat-tilalleMäntsälän keskustan lähistölle. Tilalla on kesätiistaisin 11-17 kotieläinpäivä milloin tilan eläimiin pääsee tutustumaan 7 euron pääsymaksulla.

Mökiltä lähteissämme ei vielä satanut, mutta sade vain yltyi kierrellessämme eläimiä katsomassa. Sateen vuoksi jäi näkemättä esim. mohairlampaat. Ne eivät sadesäällä kuulemma ulkona pahemmin viihdy. Alpakat olivat viehättäviä otuksia pitkine jalkoineen ja kauloineen. Ulkona aitauksen takana minulle tuli valtava halu päästä koskettamaan alpakkaa tunteakseni miltä sen villa tuntuu.Ja tallitilassa toiveeni toteutui, pääsin tunnustelemaan alpakkaa tai oikeammin sanottuna alpakoita 😀 Kiitos tilan emännälle siitä. Ja kyllä alpakan villa tuntui käteen pehmoiselta, lämpimältä ihanalta. Ja miten ne olivatkin niin symppiksen uteliaita ja pitivät suloista mää-ääntelyä 😀Edellispäivänä tilalla oli syntynyt alpakka-vauva, josta Maija sai napatuksi kuvan. Ymmärrettävästi sitä ei voinut tunnustella.

Onnistuimme näkemään vuohia.

Tilan aaseja ja hevosiaLisäksi tilalla oli pupuja, kanoja, koiria, kissoja ja mikropossu, joka houkuteltiin leivällä esille ja possu saapui unipeittonsa kanssa leipää rouskuttamaan.Koirista tapasimme Saran, joka pienenä terhakkaana pyöri jaloissa ja vähän koetti hypähdelläkin. Tilalta voi ostaa myös lankoja, jotka nyt olivat loppuneet. Päätyö on vierailut esim. vanhainkodeissa.

Päivä jatkui sateisena. Kaupan kautta mökille. Täällä kahvittelua, ruuan laittoa, rentoilua. Keskiviikkona jäimme avokin kanssa keskenämme mökille. Torstaina oli niin viileää ja kosteaa, että takkaan oli laitettava tulet. Aikaa kulutimme kirjojen, yleisurheilun ja minä neulomisen parissa. Perjantaina luoksemme saapui toinen pariskunta. Illalla kala-aterian jälkeen saunoimme ja me naiset jäimme höpöttelemään pitkälle aamuyöhön. Onneksi lauantaina oli lämmin ja aurinkoinen päivä. Aterioitiin ulkona kasvisvartaita ja lammasta, jälkkäriksi jäätelöä. Jossain vaiheessa sadekuuro ajoi nuotiolta sisälle, mutta palasimme tovin päästä nuotion lämpöön. Sunnuntaina vieraiden lähdettyä aika sujahti ulkosalla neuloen ja kirjaa kuunnellen kunnes vaihteeks alkoi satamaan.

Julkaistu

Herkulliset ja helpot parmesan-keksit

Juhannuksen alla löysin parmesan-keksit. En ollut koskaan ennen sellaisista kuullut. Alunperin etsin ohjetta bbq-kastikkeeseen, jonka valmistamisesta luovuin. Parmesan-keksejä päätin kokeilla ja tykästyimme avokin kanssa molemmat. Tein keksejä juhannusaattona ja ne katosivat aika rivakasti parempiin suihin saunaa lämmittäessä ja rentoillessa ateriavalmistelutkin kun oli jo tuolloin tehtynä.3 dl raastettua parmesaani juustoa(laitoin 3pussia)1 rkl vehnäjauhoja(korvasin gluteeinittomalla jauhoseoksella kahdella ruokalusikallisella)
1 tl leivinjauhetta
75 g voita
1 kananmuna (laitoin kaksi ja rasvaakin tuli varmaan himpun enemmän kuin tuo 75 g)
Sekoita juustoraasteen joukkoon kuivat aineet. Lisää huoneenlämpöinen voi ja kananmuna. Sekoita tasaiseksi. Nosta teelusikalla leivinpaperin päälle uunipellille pieniä kekoja. Jätä väliin tilaa, sillä keksit leviävät paistuessaan. Paista 200 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia.

Julkaistu

Tuhti kesäherkku – mansikka-vuohenjuustopiirakka

Alkukesästä Facebookkiin tuttava linkitti tämän mansikka-vuohenjuustopiirakan ohjeen. Ohje vaikutti todella herkulliselta, joten se kummitteli mielessäni kunnes ostin kaupasta ainekset ja ryhdyin leipomispuuhiin. Piirakka ei totisesti ole laihduttajan ruokaa. Piirakka on todella tuhti.
Vai mitä olette mieltä?
Pohjaan: 200 g voita, 6 dl kaurahiutaleita, 4 dl vehnäjauhoja, 1 1/2 dl sokeria, 1 tl leivinjauhetta, 1/2 dl vettä (vehnäjauhojen tilalle laitoin Sempperin gluteeinitonta jauhoseosta. Sitä olisi voinut laittaa ehkä hiukan vähemmän.)
Täytteeseen: 400 g maustamatonta tuorejuustoa, 400 vuohenjuustoa, 2 dl kuohukermaa, 1 1/2 dl sokeria, 2 rkl perunajauhoja, 4 kananmunaa
Sulata voi ja anna jäähtyä kädenlämpöiseksi.
Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää niihin voisula ja vesi.
Sekoita tasaiseksi.
Taputtele taikina tasaiseksi levyksi leivinpaperin päälle uunipellille.
Esipaista pohjaa 10 minuuttia.
Murustele vuohenjuusto kulhoon, lisää joukkoon tuorejuusto ja kerma.
Soseuta sauvasekoittimella sileäksi.
Sekoita joukkoon sokeri, perunajauhot ja munat.
Kaada esipaistetulle levylle ja jatka paistamista vielä 15 minuuttia, kunnes täyte on hyytynyt ja saanut aavistuksen väriä pintaansa.
Anna levyn jäähtyä huoneenlämpöiseksi tai jääkaappikylmäksi.
Viipaloi piirakalle runsaasti mansikoita, koristele sitruunamelissalla ja valuta päälle hunajaa.

Piirakka paistetaan 200 asteessa.Sitruunamelissa minulla ei valitettavasti ei ollut. Se olisi ehkäpä tuonut piirakkaan kaivattua raikkautta. Vuohenjuusto maistui vähän liian voimakkaasti. Myös pohja jäi jotenkin liian kaurakuivaksi. Herkkua syödessä tuli sellainen olo, että ohjetta pitäisi jalostaa jotenkin, saada siihen enemmän raikkautta. Vaikka kyllä tuo pellillinen katosi parissa kolmessa päivässä, joten kyllähän se herkullista oli.

Julkaistu

pinaatti-broilerjauhelihapullat

Löysimme Yhteishyvästä herkulliselta vaikuttavan jauhelihapullaohjeen. Pidän niin broilerista, pinaatista kuin parmesaanistakin. Olemme tehneet pullia kahdesti mökillä. Olen tarjoillut niitä grillatun bataatin sekä kermaviilikastikkeen kanssa. Kermaviilikastikkeeseen olen laittanut tuoretta sitruunan mehua, hunajaa sekä mustapippuria. Mielestäni kastike on ehdoton broilerpyöryköiden kanssa. Niiden koostumus jää vähän kovaksi ja kuivakkaaksi. Kastike pehmentää ja tuo lisämakua. Mielestäni alkuperäisen ohjeen mausteet 3 kynttä valkosipulia, 1 sipuli, sitruunan raastettu kuori ei ole riittävä maustaminen. Itse lisäsin ekalla kerralla carryä, mustapippuria. Toisella kertaa juustokuminaa reilusti ja toista intialaista maustetta. Jälkimmäisellä kerralla pullissa alkoi olla jo makua, mutta ehkäpä vieläkin voisi käyttää vahvemmin mausteita. Sitruunaista hunajalla makeutettua kermaviilikastiketta suosittelen lisukkeeksi ja myös bataatti toimi pullien kanssa.

Broilerpulliin tulee siis alkuperäisen ohjeen mukaan: 1 pussi pakastepinaattia, 400 g broilerin jauhelihaa, 1 dl parmesan-raastetta, 1 rkl öljyä, 1 sipuli, 3 valkosipulin kynttä, puolikkaan sitruunan raaste/mehu, 1 tl suolaa. Pullat paistetaan 225 uunissa 15 min tai pannulla viitisen minuuttia. Suosittelen käyttämään mausteita rohkeasti ja intialaistyyppiset makuratkaisut toimivat mainiosti. Pidimme pullista, mutta koostumus voisi olla pehmeämpi ja koetankin keksiä miten ohjetta voisin vielä kehittää parempaan suuntaan. Lisämaustaminen toi jo paljon parannusta.

Julkaistu

Rakkaus on sokea

Näkövammaisteatteri esitti näytelmän Rakkaus on sokea Palvelu- ja toimintakeskus Iiriksessä huhti-toukokuun vaihteessa. Itsekin kävin katsomassa 3.5. olleen esityksen. Näytelmässä pureudutaan miten sokea kokee ihastumisen&rakastumisen katsekontaktin puuttuessa. Kalle Lindh kuvasi ensi-iltaesityksen ja se on katsottavissa täältä.
Haluaisin kuitenkin heittää teille lukioille toivomuksen: Laita kuulokkeet korville ja näyttö pimeäksi. Lähde matkaan mukaan. Koe teatteriesitys kuten sokea. Tässä näytelmässä pysyt kuvailutulkin ansiosta loistavasti mukana, vaikka et näkisikään. Jos esityksen jälkeen koet, että haluat kokea sen uudelleen, katso kuvan kera. Kerro kommentteihin millaisen kokemuksen koit.

Esitys on mahdollista nähdä myös livenä Cross over -festareilla torstaina 9.6. klo 19. Kaapelitehtaalla osoitteessa Tallberginkatu1, Ruoholahti, Helsinki

Julkaistu

Opaskoira Oton matkassa

Viime torstaiaamupäivä sujahti Vantaakanava.fi:n toimittajan ja kuvaajan kanssa. Kuvia otettiin monenlaisista tilanteista ja haastattelussa minulla oli paljon sanottavaa. Esteettömyys ei ole yksinkertainen eikä kovin helppokaan aihe. Kahteen minuuttiin saatiin mukavan paljon kuvamateriaalia ja ehkäpä tiivistetysti myös se mitä halusin sanoa.Opaskoira Oton matkassa
Kommentit, kysymykset ovat enemmän kuin tervetulleita.