Ylipainoinen – huonompi ihminen?

Te jotka olette kirjoitteluani jo pidempään seuranneet, olette lukeneet useamman kerran tavoitteestani päästä alle 60 kilon. Tuolle tavoitteelle olen joutunut heittämään toistaiseksi hyvästit. Josko joskus sinne alle 70 kilon pääsisin, saisin hurrata.

Syksyllä aloittamani Thyroxin-lääkitys on auttanut viime kesänä ja alkusyksynä vaivanneeseen järkyttävään väsymykseen. Kuivasilmäisyys ja akillesjännekivut ovat kadonneet. Nyt tammikuun puolella painon nousukin on asettunut. Toisaalta kuivasilmäisyyttä on viime viikkoina hiukan esiintynyt ja mielialat ovat vaihdelleet suuresti. Onneksi inspiraatiota käsitöihin ei ole mennyt. Tosin viime viikolla en neulonut vasta kuin perjantaina. Tuolla viikolla kärsin megalomaaliset naisten päivät. Nyt vetelenkin nestemmäistä rautaa päivittäin. Josko vähän auttaisi. Noiden vuotojen takia oli pakko perua pt-treeni. Peruutuksia on tullut aiemminkin tammikuun puolella ihottumien takia. Toivottavasti nyt perjantaina päästään Jannan kanssa vihdoin asiaan.

Mutta se paino, se ei halua luovuttaa kilon kiloa pois, vaikka mä niin tahtoisin. Kun kotiuduimme mökkiviikonlopun vietosta hyppäsin vaa’alle ja kuulin karseat lukemat. Heti liikunnan lisäännyttyä, paino taas nousuun. Arvatkaa tuntuiko se masentavalta, vaikka tiedän lihaksien imaisevan nestettä itseensä ja asia kyllä tasaantuu. Onneksi niin myös on käynyt ja voin kirjoittaa tuon, että painon nousu on pysähtynyt.

Tuo kilpparin vajaatoiminta selvästi vaikuttaa elimistööni. Jalat eivät palaudu niin nopeaan kuin ennen pitkän työpäivän jälkeen, nukun pitkiä yöunia vaikkakin melatoniinin avustamana, parin kiireisen päivän jälkeen kaipaan rauhallisempaa päivää väliin jne. Ei ole mitään järkeä lähteä revittelemään hulluna ja pitämään kovia diettejä. Pelkään sotkevani kroppani entisestään. Voinko sitten laihtua? Se onkin kysymys johon en tiedä vastausta. Uskoisin kuitenkin, että kyllä sekin on mahdollista, mutta entistä paremmin kuunnellen omaa kehoa ja sen viestejä. Asiaan pitää löytää rento ote, ei stressata jne. Ei välttämättä kovin helppoa, mutta yritetään.

Kun painoa olen avokille pohtinut, hän on sanonut ”ei se tee sinusta sen huonompaa ihmistä”, vaikka ylipainoa olisikin. Hän on varmasti siinä oikeassa, mutta monesti törmään siihen, että joko ylipainoinen ihminen kokee itsensä huonommaksi kuin muut, tai sitten reilusti ylipainoisesta henkilöstä puhutaan vähättelevään ja syyllistävään sävyyn. Sellainen ei tietenkään kenestäkään tunnu hyvältä.

Johtui ylipaino mistä tahansa, myös me olemme ihmisinä arvokkaita. Se on hyvä muistaa meistä jokaisen. Meillä voi olla erilaisia syitä miksi painon pudotus ei ole helppoa, vaikka halua siihen olisikin. Miksi siis kokea itseään sen huonommaksi kuin muut? Miksi ihmismieli on välillä niin pirullinen? Miksi toisten asenteet vaikuttavat alentavasti? Ja ne omat pelot/kuvitelmat kanssaihmisten asenteista tekee mielen ihan matalaksi. Pakko minun on tunnustaa, että kyllä minua jänskättää taas palata salille pitkän tauon jälkeen. Jännittää näkövammaisuudestaani johtuen, mutta myös muutoksista mitä minussa on tapahtunut, lantio levinnyt. Mitä muut mahtavat ajatella? Alemmuuskomplessissani tietysti kuvittelen ”No hyvänen aika, onpas tuo lihonnut!” ”Mitä tuo läski täällä tekee???” Totuus taitaa kuitenkin olla, että tuskinpa kovin moni koko asiaa edes huomaa. Ja oikeasti MITÄ SITTEN, jos huomaakin. Onko sillä muka oikeasti väliä? En taatusti ole ensinmmäinen enkä viimeinenkään jolle on tullut takapakkia ja asioita on lähdettävä rakentamaan uudelleen ja ehkäpä vähän erilaisella otteella.

Mutta kysymykseen onko ylipainoinen huonompi ihminen, vastaan mielialojen heilahtelujen keskeltä: EI OLE! Minäs, Sinä ja Me olemme hienoja, arvokkaita ihmisiä sellaisina kuin olemme. Toivotan kaikille hirmuisesti tsemppiä liikakilojen kanssa taisteleville ja niille fiiliksille mitä siihen liittyy. Tehdään parhaamme stressittä matkakalla kevyemmäksi. Unohdetaan syyllisyys ja itsensä vähättely!

Tunnustuksia

Minun lomaillessa olen saanut ihanan tunnustuksen -blogin kirjoittajalta Iiveltä
Kiitos Iive!

s400/liebster-blog
Liebster tarkoittaa ”rakkain” tai ”rakastettu”, mutta se voi arkoittaa myös suosikkia. Liebster palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille joilla
on alle 200 seuraajaa.

Tunnustuksen säännöt:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi sen sinulle.
2. Valitse viisi suosikki blogiasi (joilla siis alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
Tämä on hieno idea jakaa tunnustuksia, mutta nyt olen hivenen tylsä kun en jaa tätä eteenpäin. Johtuu siitä, että lomani aikana suurin osa on tainnut tämän jo saada. Ja toisekseen tuo linkin lisäys temppuilee, tai on jotenkin muuttunut, enkä jaksa sen kanssa nyt tapella. Mutta suosittelen teitä lukemaan/tutustumaan Hennan ja Karhuttaren blogeihin, sekä vammaisurheilublogiin Kohti Lontoota, jossa kirjoituksia n. kerran viikossa huippuvammaisurheilijoilta.

Ja jos kuvaa ei ole mukana, pahoittelen. Kopioin sen kyllä, mutta ei aavistustakaan onko siirtynyt tähän 🙂
Ainakin ruudunluku pölpöttää kuvatiedostoille tyypillisiä kirjaimia ja numeroita 🙂

3. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi.

No kuten jo edellä totesin, en varma onko palkinto täällä vai ei :D:D
Enkö sitten olekkin ”ihana” blogikamu??? 😛

4. Toivo, että ihmiset, joille lähetit palkinnon, antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikki blogilleen!

On tainnu kiertää jo ja tuskinpa Kohti Lontoota-blogi tällaisista innostuu 😀 Mutta Henna ja Karhutar napatkaa, jos ette ole vielä tähän törmänneet…

Ja toisen tunnustuksen sain
Iiven lisäksi Hiilarihirmulta
Ja Hiilarihirmu anteeksi etten linkitä blogiasi tähän, mutta syy tuolla ylempänä.
Toivottavasti linkin lisäys palaa ennalleen, jotta en joudu niistä kokonaan luopumaan.

s320/one+lovely+blog+award
 
One Lovely Blog Award ” pelisäännöt ”:

1.Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän awardin.
Hiilarihirmu, kiitos!

2. Kirjoita seitsemän random-faktaa itsestäsi.  
3. Lahjoita tämä sama award 15 parhaalle blogille/bloggaajalle
Ja taaskin olen tylsä enkä ala linkittämään, mutta napatkaa ken tahtoo.

* Mustarastaan kaunis laulu on kevään kohokohtia
* Viime aikoina on herännyt halu mennä kehonkoostumusmittaukseen, mutta lukemat hirvittää
* Pelkään Harmaakuonosta luopumista
* Olen itseäni kohtaan monesti ylikriittinen ja aliarvioin osaamistani, (esiintyi pahiten maalipallourallani)
* Tämä alkuvuosi on ollut täynnänsä positiivisuutta ja energisyyttä – olen herännyt horroksesta tai jostain apeustilasta sosiaaliseen elämään
* Haluaisi päästä uintitekniikkakurssille, joka olisi näkövammaisille (vamma osattaisiin silloin ohjauksessa huomioida paremmin enkä jäisi näkevien kurssilaisten jalkoihin. Ehkä aliarvioin itseäni ja arastelen turhaan)
* Lapsuuden kesiin kuului siili-vieraat takapihallamme, parhaimmillaan niitä oli kerrallaan pihassa 12. Rakastin niiden tuhinaa, mutta koskaan en onnistunut nauhoittamaan sitä läheltä 🙁 Ja sehän tietysti pientä tyttöä harmitti.

Melkeinpä hävettää tämä toteutus, mutta eihän tämä nyt niin vakavaa ole…

Kahden yllärin päivä: arvonnan voitto ja blogitunnustus

Ennen kuin mennään tämän postauksen aiheeseen Tunnustukseen, on ihan pakko hehkuttaa!
Nimittäin olen voittanut painamalla Facebookissa tykkää-painiketta 780 euron arvoisen palkinnon! Ja MULLA EI IKINÄ ole arpaonnea, joten tämä on aivan käsittämätöntä!!!
Joku jakoi linkin seinällään, jossa kerrottiin 10.10. mennessä tykänneiden kesken arvottavan 12 kerran kiropraktiikkahoitosarjan, ja minähän tykkäsin ajatellen lähinnä saavani jatkossa mahdollisesti tietoa terveys/ravitsemusluennoista ja uutisista. En todellakaan unelmoinut voitosta, koska olen ehkä vähän aina aristellut kiropraktiikkaa kuvitellen sen rajuksi hoitomuodoksi. Mutta, mitenkäs kävikään? Arvonnan ensiksi voittanut luopui palkinnostaan ja uusinta-arvonnan jälkeen nimeni nökötti Helsinki Kiropraktiikka & Simply Well:in tilapäivityksessä. Ja ihan pakko tunnustaa, minua vähän jännittää, mutta aion ottaa palkinnon vastaan ja mennä tutustumaan kiropraktiikkaan hoitomuotona ja toivottavasti myös saamaan kroppaani parempaan kuntoon. Jos innostuit ja haluat myös painaa tykkää-painiketta, suora osoite on
http://www.facebook.com/pages/helsinki-finland/helsinki-kiropraktiikka/175235392530756

Ja nyt toiseen päivääni piristäneeseen yllätykseen. Mustikkatyttö antoi minulle blogissaan tunnustuksen, josta isot kiitokset hänelle. Mustikkatyttöhän kirjoittaa mielenkiintoista blogia Mustikkatyttö macamaassa osoitteessa
http://mustikkatytto.blogspot.com/
Sieltä löytyy paljon mielenkiintoista tietoa mm. luonnon omista antimista.

Lahjan saajan tulee kiittää tunnustuksesta antajaa, joten vielä kerran kiitos Mustikkatyttö!

Sitten tulee jakaa tunnustus tai blogipokaali kahdeksalle muulle blogille sekä kertoa kahdeksan
tai kymmenen satunnaista seikkaa itsestään.

Tehdäänpä siis paljastuksia itsestäni. Pitää ihan miettiä mitä en ole täällä lörpötellyt 😀

1. Yläasteiässä olen ollut fanaattinen Tappara- ja Tsekki-jääkiekkoilijat –fani. Olen saanut suosikkipelaajaltani Jiri Kuceralta nimmarin Jyväskylässä ja lähettänyt hänelle synttärionnittelukirjeen, jossa vielä kiitin nimmarista 😀

2. Olin marraskuussa 1996 Helsingin jäähallissa Metallican konsertissa ystävieni kanssa. Olimme aivan lavan edessä rautakaiteen takana. Bändin manageri puristi käsiimme tletrat ja passin takahuoneeseen. Siellä sitten keikan jälkeen odotimme umpiväsyneinä ja silloinen basisti ilahdutti läsnäolollaan. Yksitellen haimme nimmarit ja taas odottamaan josko joku toinenkin tulisi moikkaamaan fanejaan. Ei tullut. Väsytti ja harmittikin jo siinä vaiheessa, mutta tuo nimmari ja tletra ovat edelleen tallessa kuten Kucerankin nimikirjoitus 😀

3. En voisi elää ilman kirjoja. Olen ollut aina kirjojen suurkuluttaja ja en pysty ajattelemaan mahdollisuutta ettei piste- ja äänikirjoja olisi. Olen monta yötä valvonut hyvää kirjaa lukien. Kirjojen suhteen olen mielestäni moniruokainen. Fantasia ei tosin ole mun juttu. Olen lukenut niin kotimaista kuin ulkolaistakin kirjallisuutta. Hevoskuiskaaja, Kantaäiti, Robin Cookin tuotanto, Matti Yrjänä Joensuun Harjunpää-kirjat, Sheldonin Timanttidynastia, Kingin Uinu uinu lemmikkini, Mesterttonien Hovimäki- ja Metsola-sarjat, ja voi niitä on niin paljon Wilbur Smithiä unohtamatta.

4. Rakastan kevättä. Se on ehdottomasti parasta aikaa. On ihana tuoksutella kevään tuoksuja, kuunnella lintujen viserrystä, tuntea ja aistia miten luonto herää eloon, Aurinko hellii lämmöllään ja valollaan ja saa minutkin henkiin energisenä touhuamaan. Kyllähän toki kaikissa vuodenajoissa on niitä huippujuttuja. Talvella aurinko ja sopiva pakkanen, mikä hienompaa kuin ulkoilla silloin. Kesällä helle ja hellepuuhat uimisineen, syksyllä reippaat tuoksuvat lenkit jne… Syksyn vesisateet ja etenkin räntäloskavaihe on masentavia ja joka vuosi toivon sen ajan jäävän mahdollisimman lyhyeksi, ja niinhän kahtena edellisenä talvena on täällä etelässäkin käynyt.

5. Kaukaisin paikka missä olen käynyt on Sydney. Olin siellä 2000 paralympialaisissa maalipallojoukkueessa. Turnauksessa jäimme neljänneksi häviten pronssimatsissa vapaaheittokisassa Ruotsille. Itse pelasin turnauksessa huikeat 34 sekuntia 😀 Ruotsalaispelaajia oli vain viisi, joten en päässyt vapaaheittokisaankaan 🙁 Totuuden nimessä on kuitenkin sanottava, että olin halkeamaisillani pissahädästä ja toivoin vain ottelun loppuvan mahdollisimman pian… Koville se tappio silti otti, vaikka tekopirteästi soitinkin äidille ilmottaakseni tuloksen. Miettikää, herätin hänet ja miesystävänsä yöllä kolmelta. Puolustauduin sillä, että pyysivät ilmoittamaan 😀 Minä ilmoitin :O 😀

6. Olen kävellyt toisessa kerroksessa ikkunalaudalla ja parvekkeen kaiteella. Oikeasti, ihan järkyttävää, mutta kouluaikoina Jyväskylässä tuokin piti testata. Kiipesimme myös isojen vaatekaappien päälle ja kaverini potkaisi ns. pikkuvalon rikki. Siinäpä olikin selittämistä miten se oli mahdollista. Taisipa olla pakko tunnustaa, että oltiin kiivetty kaapin päälle 😀

7. Vuosia sitten olimme ystäväni kanssa ”vähän” viihteellä 😀 Pohjiksi pullot vadelma-Ofeliaa(mahtaako moista nykyään Alkossa myytävänkään? Jos jäis juomatta!) ja baariin. Siellä tod.näk. aika kovaäänistä keskustelua avautuen ties mistä. Lopuksi luokseni kahvin keittoon. Seuraavana päivänä löysin hattuhyllyltä mukin ja tiskipöydältä tuopin, jossa vettä ja purut 😀 Kaverini ei tainnut saada kahvia 😀

8. Elämäni on muuttunut aika paljon. Minun pitäisi onnistua löytämään maalipallon tilalle jotain uutta puuhaa ja samalla uusia ihmisiä ympärilleni. Samalla ruokatottumukset ovat muuttuneet ja joskus minua pelottaakin, että kaverini alkavat vierastamaan minua sen takia. En haluaisi karkottaa ketään luotani, mutta ehkä viime aikoina olen kokenut itseni vähän yksinäiseksi. Ei varmaankaan johdu ruuasta niinkään, mutta harrastuksen jättämän aukon takia. Tämä ”blogimailma” on antanut minulle valtavasti ja varmasti antaa jatkossakin, mutta kaipaan lisää myös liveystävyyttä.

9. Rakastan kynttilöitä, vaikka niitä en näekkään. Muistan kuitenkin lapsuudesta hämärän huoneen, jossa paljon kynttilöitä. Niistä tuleva tuoksu ja lämpö saa hyvälle ja romanttisellekin tuulelle.

10. Mulla oli lapsena kaksi suosikkilaulua joista toinen Mikko Alatalon Takapenkkiräpätys ja toinen Makdaleena on pikkuinen tyttö, jonka virallista nimeä en muista, enkä kyllä esittäjääkään. Ne oli ihan parhaat, mut isoveljien huvitukseksi räävyin myös jotain heviä ja soitin ilmakitaraa. Ne nauro mulle 😀 Ja tietysti Dingo oli paras!!!!

Tunnustuksen tai pokaalin lahjoitan seuraaville inspiroiville blogeille ♥ :

Iiven
http://voimaahoitsulle.blogspot.com/

Kupariperhosen
http://liianlaski.blogspot.com/

Toppapahan
http://corenitimmix.blogspot.com/

Blueberryn
http://pudotuspeli.blogspot.com/

H3nn4:n
http://elamakaloreitavastaan.blogspot.com/

Monta hyvää blogia jäi linkittämättä, mutta tää on vaan niin hidasta ettiä oikeat osotteet etten nyt jaksa enempää. Jokainen ihana lukija ottakoon tunnustuksen omakseen näiden linkitettyjen lisäksi!

Tunnustus

                                                                                                                    Sain Hiilarihirmulta jo aikaa sitten tunnustuksen, kiitos ja anteeksi kun en osaa linkittää nimimerkkiisi blogiasi!
Tunnustuksen saaneen tulee kertoa kolme asiaa
1 Lempiväri: Sinisen ja turkoosin eri sävyt
2 Lempiruoka: Aidoista raaka-aineista valmistetut ruuat 🙂 Grilliherkut, salaatit, falafelit
3 Paikka jossa haluaisin käydä: Niitä on monia. Sydneyssä olen käynyt, mutta haluaisin käydä uudelleen ja kiertää Australiaa enemmänkin. Prahassa olen aina halunnut käydä. Luontomatkailu kiinnostais myös.
Tunnustus pitäisi lähettää 15 bloggaajalle, mutta edelleenkään en osaa linkittää teitä tähän, ja toisekseen moni on jo tämän saanut ja kirjoittanut oman tunnustuksensa. Mutta heitänpä tunnustuksen ilman linkityksiä seuraaville: Piiuli, Inna, Jaunde, Kaunisolo(isosti tervetuloa lukijakseni), Marsaliittus ja Perhonen