Julkaistu

Detox – puhdistautuminen ruokavalion avulla//Siirtymäviikko

Eilisiltana oli toinen luentokerta Helsingin aikuisopistolla Virkeyttä Detoxilla-kurssilla. Tarkoituksena on viedä läpi Villa Lumon (Oy, josta kurssin vetäjä Irmeli Tuikkala on) puhdistautumiskuuri, joka alkaa siirtymäviikolla. Itse heti Lontoon matkan perään  en jaksanut asiaan paneutua riittävästi, joten oma aloitus alkaa nyt alkaneella viikolla. Tarkoitus on vähentää maitotaloustuotteiden, kovien juustojen, punaisen lihan, kahvin, mustan teen, valkoisten viljojen, sokerin käyttöä. Kuurin aikana vähennetään eläinkunnanvalkuaiset, eli protskut pois. Mulle kahvi eikä mustateekään tuota ongelmia. Juon muutoinkin paljon vihreää ja valkoista teetä. Ja sopivasti ennen matkaa shoppailin myös muutaman yrttiteen, jotka sopivat hyvin puhdistautumisen aikana. Leivän vähentäminen ei ole ongelma, syön sitä muutoinkin todella vähän. Viljoista saa käyttää täysjyväviljoja, mutta puhdistautumisviikoilla (kaksi seuraavaa) vain yhdellä aterialla. Tarkoituksena on siis puhdistaa kehosta kuona-aineita joita tulee esim. ruuassa olevien lisäaineiden myötä, kuormitusta saamme myös ympäristöstämme, muoveista, kosmetiikasta, saasteista, tekstiilien suoja-aineista jne. Tekee varmasti hyvää antaa keholleen ansaittua lepoa ja poistattaa kuona-aineita. Tänäaamuna aloitin sidruunanmehu-inkivääri-vesi  -drinkillä. Sitruuna ja inkivääri ovat hyviä tehostamaan kehon puhdistusta, ja eipä varmasti c-vitamiinipommista aamuisin olisi jatkossakaan (puhdistautumisen) jälkeen haittaa, jos jäisikin aamuohjelmaan.
Tätä kirjoittaessani mukissa on kirsikankukka-vihreää teetä, jota ostin lontoolaisesta teekaupasta. Kirsikat ei ole oikein mun juttu, mutta ihastuin kaupassa teen tuoksuun ja kyllä tämä makuhermojakin hellii hyvällä maullaan. Ja muutaman juontikerran jälkeen voi todeta olevan melkoinen diureetti. Pisulla saa rampata monta kertaa parin mukillisen jälkeen. Mitään herkkuja ei teen kanssa ole tarjolla, ei edes palaa tummaa suklaata. Tällä viikollahan ei vielä toki kaikesta tarvitse kieltäytyä, mutta onneksi muutenkaan sitä hyvää ei aina tarvitse olla saatavilla. En siis usko tulevan ongelmaa siitäkään. Jännää on nähdä miten hyvin keksin sellaisia kasvisruokia mistä pidän, miten saan esim. ne keitetyt juurekset alas jne. Vai keksinkö korvaavia vihanneksia riittävästi. Puhdistusviikoilla tarkoitus olisi, että päivässä olisi ainakin yksi ateria raakaravintoa, joka voisi minun tapauksessa olla salaatti tai raaste. Kuulemma esim. hapankaali on erittäin hyvä puhdistuksen aikana. Saa nähdä uskaltaudunko kokeilemaan.
Detoxin aikana smoothiekset palaavat ruokavaliooni. Olen ollut ihan liian laiska tekemään niitä pitkään aikaan. Toivoisin, että tämän puhdistuksen jälkeenkin smoothiekset taas jäisi päivittäiseen ruokailuun.  Toisella puhdistautumisviikolla tulee ns. nestepäivät/kolme päivää pitäisi syödä ruoka nestemäisenä; smoothiekset ja soseet. Kahden puhdistautumisviikon jälkeen tulee vielä vakautusviikko milloin siirrytään hiljalleen normaaliin ruokavalioon.
Kurssimatsku saatiin jo ekalla kerralla. En saanut kuitenkaan ketään lukemaan tuota paksuhkoa monistenippua. Eilen tuli kuitenkin asia kurssin vetäjän Irmelin kanssa puheeksi. Sain tänään häneltä sähköpostiini kurssimateriaalin, josta olen aivan tohkeissani/innoissani. Pääsen tutustumaan mm. ateriavinkkeihin yms. tarkemmin. Ja luulenpa, että kirjoittelen täälläkin aiheesta tulevien viikkojen aikana. Ajattelette varmaan ””sanot vaan, ethän nykysin juuri kirjoittele tänne””. Valitettavasti totta, mutta uskon aktivoituvan tämän blogin suhteen jatkossa. Tänään mulla on vihdoin ollut rauhallinen päivä ja olenkin ehtinyt lukemaan blogeja kotitöiden lomassa. Kokkasin itselleni vihersalaatin, jonka söin jauhelihafetapullien ja raejuuston kanssa. Ei siis vielä ihan mitä sen pitäisi olla. Onneksi siirtymäviikko on vasta aluillaan, joten pahikset ehtivät jäämään pois.
Julkaistu

Pohdintaa/tilitystä – ruokavalio-liikunta-hyvinvointi-painonhallinta

Hyvät lukijat
ehkä joku jo miettii
–           missä ne laihdutus-liikunta-hyvinvointi-elämäntapa –postaukset oikein on – mihin ne on jääneet???
 Hepa taitaa olla jo ihan ”hunningolla”. Kirjoittaa kaikesta muusta kuin blogin ehkä pääasiasta.

Myönnetään
laihdutus ei ole sujunut toivotulla tavalla ja paino hiissaa 68-69 kilon välillä, joten onneksi ei ole lähtenyt nousuunkaan.
Ja liikkumiset ovat olleet lähinnä koiran kanssa lenkkeilyä
 keskiviikkoista lyhyttä tandemlenkkiä lukuun ottamatta. Lenkki oli turkasen lyhyt ja ajonälkä jäi hirmuinen!!! Pilottien löytyminen on inhottavan ongelmallista. Olen laittanut muutamaan pyöräilyseuraankin viestiä pilottitarpeesta, mutta toistaiseksi en ole vastauksia saanut. Toivottavasti tilanne paranee heinäkuun aikana ja pääsen punaisella pyörällä nauttimaan vauhdin hurmasta 😀
Syömiset menee pääsääntöisesti toivotulla tavalla. Juhannuksena herkkuina meni salmiakkia ja raparperipiirakkaa. Ateriat pysyi kohtuukoossa ja niissä oli paljon kasviksia.
Kasviksien määrään olen tyytyväinen ja siihen, että avokkikin on innostunut grillattavista kasvisnyyteistä. Mökillä nautin kun oli aikaa väsäillä joka päivälle hiukan erilaiset kasvislisukkeet.
Tämän kevään aikana on tapahtunut iso asia – mökin hankinta. Minulle se on suuri ja ehkä myös vähän outo ajatus olla mökkiläinen. Olen ikionnellinen, että jonkinlaisesta mökkiunelmasta on tullut totta, sillä viihdyn luonnon rauhassa, jos vaan puuhaa riittää. Ja vielä sitä riittää pitkään 😀 Tuo mökkijutska on vienyt paljon aikaa. Eihän sitä olisi ollut pakko istua netissä tutkailemassa kauppojen sivuilta tarvittavien tavaroiden/tuotteiden tietoja. Kuitenkin halusin ja haluan edelleenkin itse tutustua ja saada tietoa eikä olla vain toisten tiedon ja tiedon haun varassa. Ei se ei ole epäluottamuslause ketään kohtaan, pikemminkin halu olla itsenäinen. Ja kun innostus on valtaisa ajantaju menee ja tässä tulee nökötettyä ihan liikaa. Valitettavasti myös ruudunluku hidastaa etsintää ja monet sivut eivät ole ruudunlukuohjelmalle ystävällismielisiä kaikkine kuvakkeineen ja linkkiviidakkoineen. Jokin tiedon saannin kannalta oleva sivusto saattaa tuon takia jäädä lukematta ja tietoa joutuu etsimään muualta. En kuitenkaan vikise. Olen tottunut siihen. Kuitenkin minulla on ruudunluku, joka mahdollistaa paljon tietokoneella toimimista ja netissäkin pyörimistä. Jos ruudunlukua ei olisi – en uskalla edes ajatella…
Kyllä mua harmittaa vähän miten elämän muut tohinat ovat vieneet huomion laihdutukselta. Toisaalta, painon pudotukseni on äärimmäisen hidasta ja siksi välillä myös turhauttavaa.
Ei välttämättä huonoa pitää hetki vähän rennompaa
meinikiä asian suhteen. En ole hypännyt ystävällä/vihollisella vaa’allakaan päivittäin, kerran pari viikossa. Rennompi ote ei kuitenkaan tarkoita, että homma olisi lyöty kokonaan läskiksi. Ehkä olen antanut vaan muulle enempi tilaa.
En ole luovuttanut, olen päättänyt MINÄ LAIHDUN ja tavoitan vielä tuon alle kuudenkympin rajapyykin,  Minä pystyn siihen! Nyt on kai ollut ”hengenvedon” aika, ja sekin ehkä kuuluu tähän matkaan.
Vaikka nyt on elämän muut jutut vieneet huomion, en inhoa itseäni, en syytä. Harmittaahan se ettei potku vielä riittänyt kaiken samanaikaiseen hallintaan. Itseinholla en pääse eteenpäin. Minun on hyväksyttävä ja olen hyväksynytkin, että nyt on ollut rennomman vaihteen hetki. En kuitenkaan voi olla tyytyväinen liikunnan määrään ja siitä olen itselleni näreissäni. Miksi haluan pyöräillä ja uida, lajit mihin tarvitsen kaverin? Ja kun ei aina kaveria ole, tyydyn koiran kanssa kävelyyn… Voisin painua kuntosalille tai polkasta spinningpyörällä hikitreenitn, mutta…
turha rypistellä kun on peet pöksyssä.
Ehkä minussa on vikana, että innostun jostakin valtavasti ja panostan kaiken tarmon innostuksen kohteeseen ja muu jää vähemmälle. Ja liikunnan suhteen olen laumasieluinen, kaverin kanssa paljon hauskempaa 😀 Siinä mulle olisikin opettelun paikka, oppia nauttimaan liikunnasta yksinkin.
Toisaalta elämäntapamuutoksessa on jo paljon asioita, jotka eivät enää tunnu niin uudelta ja sen myötä hehkuttamisen arvoiselta. Mihinkään ei ole kadonnut lisäaineiden välttely tai luomun suosiminen. Tai miksi toistaa täällä etten syö nykyisin juurikaan leipää, tai minulle sopii ateriaksi paremmin ylikorostettu lautasmalli kuin annos missä on lisukkeena pastaa, riisiä tai perunaa.              Ne ovat nykyisin minulle ”normaalia” ja ne ei herätä samalla tapaa kirjoitushinkua kuin aikaisemmin. Olen huomannut mitä vähemmän syön vehnähöttöä, sokerisöttöä sen parempi olo minun on. Ja jos syön jotain ruuaketta fiilis siitä, että olen oikealla tiellä vahvistuu. Aito ja alkuperäinen raaka-aine on se mihin haluan panostaa ja nuo ruuakkeet saada minimoitua jopa ”siivottua” matkaruokailuista tms. Ruuakkeella tarkoitan esim. muovipaketissa olevaa tonnikalakolmioleipää.
Lisäaineiden välttely on johtanut siihen, että maistan natriumglutamaatin. En välttämättä tunnistanut sitä aijemmin, mutta nykyisin siihen törmätessä se hyökkää vastaan ja pahasti.
Ylipäätään keinotekoisuus maistuu karsealta. Ja siksipä minusta on tullut aika kranttu monien elintarvikkeiden suhteen, mehut, leivänpäälliset jne. Joskus en kaupassa ollessani tiedä mitä sieltä haluaisin ostaa. Liikaa kaikkea ruuaketta/sontaa, teollista moskaa. Onneksi niitä positiivisiakin yllätyksiä löytyyLuomu on lisääntynyt taviskaupoissakin ihailtavan paljon. Luomutuotteiden korkea hinta välillä ahdistaa. Onneksi kaikissa tuotteissa ei hinta moninkertaistu luomun myötä.  
Vaikka paino ei ole tippunut, olen loppujen lopulta jo päässyt eteenpäin tällä matkallani ja kun saan taas liikuntavaihteen päälle, painokin putoaa. Liikunnan myötä myös kaikki tarkentuu. On sillä vaan niin ihmeellinen vaikutus. Toki pelkkä liikunta ei ihmeitä tee, se on hyvä muistaa. Itselläni liikunnan myötä aineenvaihdunta paranee ja kropassa muhivat nesteet saa kyytiä.
Nyt on takana ensinmäinen viikko lomalaisten hierontoja ja ens viikolla vietetään lomaa. Vuokrattiin jo helmikuussa lomaviikolle mökki Hartolasta, joten ens viikko vierähtää siellä. Ehdimme maksaa sen ennen kuin tuo oma tuli kuvioihin. Ei kuitenkaan lähdetty säätämään ja vääntämään peruaksemme näin liki lomaamme varauksemme. Se olisi ollut kurjaa yrittäjällekin, joten päätimme omasta mökistä huolimatta lähteä Hartolaan järven rannalle rentoutumaan. Äitini lähtee mukaan. Toivottavasti sää lämpiää ja sen myötä järven vesi, sillä haluaisin uida paljon viikon aikana.
Kirjoituksissa olen sivunnut uniongelmia sivulauseissa.  Nukkumiseni vaihtelee yöstä toiseen suuresti ja univaje on aiheuttanut väsymystä
 ja siinä myös yksi selitys rennommalle vaiheelle. Taidan olla selittelyn mestari 😀
Kun nukkuu liian vähän, ei vaan kroppa ja mieli toimi halutulla tavalla. Ei vaan jaksa. Viime viikolla huomasin konkreettisesti fyysisesti miten kroppa kulkee hitaalla, vaikka kuinka tahtoisi toisin.
Onneksi levottomat jalat ei valvoskelusta huolimatta ole erityisemmin vaivanneet. Oireet tosin lisääntyy heti, jos yritän nukkua liian lämpimässä tai olen syönyt hiilaripitoisesti. Onneksi olen lukenut läksyni aika hyvin. Nukun vierassängyssä ikkuna auki ja saan olon näin riittävän viileäksi. En syö kovinkaan hiilarivoittoisesti. Leipä ja muu höttö kun on jäänyt pois, auttaa hirmuisesti. Aamuisin tällä viiklla olen syönyt luomumysliä ja sen kroppa sietää.
Kun levottomien jalkojen oireet pysyy poissa nukkuminen sujuu paremmin. Tosin kun melatoniini heittää vajaalle, on taas vaikeaa. Onneksi lääkekaapista löytyy melatoniini-purkki, ja auttaa pahemman yli. Joskus riittää kun syö pillerin iltana parina, sen jälkeen taas pärjää. Toisinaan viikon kuuri, joskus pidempään auttaa. Ja hirsimökissä nukun ja siksipä odotan mökkimme öitä toiveikkaana 😀 Hyvin nukkuminen auttaa myös suuresti painonhallinnassa, liikunnassa ja kaikessa elämän tohinoissa. Totuus vaan taitaa olla, että melatoniini-vajeesta tulen kärsimään enempivähempi aina. Sokeus kun siihen hormoonituotantoon vaikuttaa epäedullisesti ja kun ikääntyy melatoniinin tuotanto heikentyy muutoinkin. On vaan opittava tunnistamaan milloin tarvitsee apuja pillerin muodossa, oppia myös ettei kärvistele pitkään, valvo turhaan öitä. En halua käyttää mitään keinotekoisia unen lähteitä niin kauan kuin vaan voin sen välttää. Moni sanoo mulle, miksi en mene lääkäriin ja hae nukahtamislääkkeet. EN HALUA! Siihen kierteeseen en vaan halua, ja niin kauan kuin melatoniinilla pärjäilen kohtuullisestikin, sillä mennään.
Kello on hirmuisesti. Linnut laulavat jo aamukonserttiaan. Jäin mesessä ”näppäimistä kiinni” viesteillessäni nuoruuden ystäväni kanssa. Ja nyt on vielä vähän nälkäkin. Jos olisin unten mailla en tietäisi siitä mitään, joten tässä taas yksi syy miksi soisin öisin nukkuvani. Nyt kyllä oli hauska kirjoitella ystävän kanssa, joten ”kärsin” mielelläni. Ehkä menen hedelmäkorin kautta nukkumaan 😀
Julkaistu

Kopoti-kopoti – ihanaa on ratsastaa

Koin jälleen suurta iloa ja onnistumisen tunnetta hevosen selässä 😀
Ratsastin samalla hepalla kuin pari viikkoa sitten. Mentiin ensin puolisen tuntia kentällä ja sen jälkeen tunnin verran maastossa. Nyt sain ohjausta ratsastusasentoon ja leuan nosto ylös toi paremman ryhdin; selkä suoristui ja istunta pysyi paremmin kasassa. Ja mikä parasta hevonenkin liikkui rivakammin. En ole koskaan aiemmin mennyt niin pitkiä tölttipätkiä itsekseni kuin tänään!!! Ja vitsi miten ihanalta se tuntui. Nautin!

Sain hevosen tölttäämään kivasti jo kentällä, mutta myös maastossa. Etukäteen jännitin miten selviän hevosen pyrkiessä laiduntamaan ratsastuspolun vieriltä  vihreitä herkkuja, mutta onnistuin pitämään kaverin aisoissa. Muutenkin tunsin hevosen kanssa löytäneeni jotain… jotain sellaista yhdessä tekemisen meininkiä; se kuunteli mua, se toimi kuten pyysin. Ehkä taas opin kroppaani käyttämään paremmin ja pitämään ryhdikkäämmän ratsastusasennon ja se auttaa hevosen kuulolla pysymiseenkin.

Vaellusosuudella pääsin laukkaamaan ylämäkeen ja sydän hakkasi riemusta naaman loistaessa kuin Hangon keksi 😀 Vetäjä ratsasti edessä ja hehkutti mäkeä laukatessamme ja ystäväni kannusti takana. Tultiin koko mäki laukaten. Pidin onnellisena harjasta kiinni ja nautin.

Kokeiltiin loppumatkasta vielä uudestaankin laukkaa, mutta hevosen rytmi sekosi… Oli pitkä laukkamäki, jossa paljon mutkia, joten sovimme, että mennään töltillä viimesen mäen alkuun ja loppu laukaten. Muut laukkasivat koko matkan. Noh, töltissä hevoseni päättikin siirtyä ”ohituskaistalle”, josta päästiin toki oikealle polulle takaisin. Siirryimme laukkaan, mutta ilmeisesti hevosta häiritsi takaa kaukaa kuuluva laukkaus. Sen rytmi sekosi ja mun olisi samanaikaisesti pitänyt osata ohjata vasemmalle. Ohjas oli liian pitkä ja hommasta ei meinannut tulla mitään. Pysähdyimme odottamaan muita ja oih sitä laukan ääntä 😀

Mutta se ylämäen laukkaus aijemmin reitillä oli taivaallisen ihanaa 😀 Tahtoo uudestaan, uudestaan! Sovittiinkin seuraava kerta neljän viikon päähän, ihanaa, ihanaa!!!
Odotan jo nyt pääseväni taas hevosen selkään.

Kotona mua odotti avokki ja lämmitetty sauna, joten ratsastuskamppeet pois ja löylyyn. Saunatauolla vissyä ja lintujen liverrystä. Iltateehetki rupatellen.
Siitä kaikesta ihanasta tämä ilta tehty 😀

Tänään olin taasen myös kiropraktikolla avokin kanssa. Viime kerrasta ei ole kuin reilu viikko. Silloin molempien yläselät oli jumissa. Nyt tilanne oli parempi. Keskustelimme levottomista jaloista. Kysyin hoitajan mielipidettä onko levottomilla jaloilla ja kuumuuden tunteella yhteyttä toisiinsa. Silloin kun mua vaivaa levottomat jalat, kärsin samanaikaisesti kuumuudesta, vaikka todellisuudessa ei erityisen kuuma olisikaan.
Hänen vastauksensa oli, KYLLÄ. Ja uskoi myös ruokavaliolla olevan merkitystä. Jos syö paljon hiilaripitoista ruokaa etenkin illalla se vaikuttaa heikentävästi unenlaatuun ja nostattaa stressihormoonitasoa. Olen valmis uskomaan tuon. Kun huhtikuussa olimme Kuusamossa, siellä ravinto oli hyvin hiilaripitoista ja yöt olikin aika helvetilliset. Nousin jatkuvasti kävelemään ja sängyssä sätkin ja ahdistuin. Levottomat jalat häiritsivät todella. Kotiin palattua sitä jatkui enempi vähempi parisen viikkoa, vaikka hiilareiden määrä tippuikin syömisissä oleellisesti. Nyt toukokuun aikana en ole juurikaan levottomista koivista kärsinyt, en ainakaan reiluun pariin viikkoon. En ole edes syönyt magnesiumsidraattia, jonka vaikutusta voisi tehostaa kalsiumilla ja b6-vitamiinilla. Olen pärjännyt ilman. Nyt en ole myöskään hiilareilla täyttänyt vatsaani.
En kuitenkaan ole vältellyt mitään kasviksia, hedelmiä, marjoja, pähkinöitä tms. hiilareiden vähentämiseksi.
Hiilareiden vähennyksellä tarkoitan lähinnä leivän mussutusta, leivonnaisten herkuttelua jne. No olen Kuusamon viikon jälkeen palannut minun nykyiseen normaaliin ruokailuun ja se näkyy olon kohentumisena ja unenlaadun parantumisena. Valitettavasti painossa se ei näy. Painiskelen 68-69 kilon maastossa haen taasen niitä keinoja millä matka jatkuisi alaspäin kohden tavoitetta. Mutta, tämä kaikki on niin paljon muutakin kuin painon pudotusta, tämä on ennen kaikkea elämän laadun paranemista ja se on kaikkein tärkein asia.
Perjantaina olen menossa ekokampaajalle, joten tällä kertaa väriaineista en saa elimistööni kemikaalimyrkkyjä, mutta varmasti mielenkiintoisen kokemuksen ja toivottavasti myös hurahduttavan, jotta omaa kemiakuormitusta voisi edes hiukan keventää. Tuota kemiakuormitusta pyrin pienentämään myös kuljettamalla uutta vesipulloa mukanani muovipullon sijaan.

Ja lopuksi:
Blueberry
Arpoo blogissaan, käykää osallistumassa ja jääkää ihmeessä lukemaan hänen matkaansa elämäntaparemontissaan. Upeita onnistumisia jo takana ja varmasti niitä luvassa jatkossakin.

Julkaistu

Kuulumisia viikon varrelta

Kuusamon reissun jälkeen ollaan oltu jo pari viikkoa kotona, ja todettava on miten helvatun helppoa on jatkaa lipsuilua ruokien suhteen, tai oikeammin napostelun ja herkuttelun suhteen. Oikein ottaa päähän moinen, mutta näiden viikkojen aikana on ihan liikaa vedetty napaan hiilaripommeja makean herkun muodossa. Eli, on aika ryhdistäytyä niin ravitsemuksellisesti kuin liikkumistakin ajatellen.
Tällä viikolla on mukamas ollut niin paljon kaikkea ettei ole ehtinyt kunnolla liikkumaan. Ja kattia kanssa, sanon minä!

No onneksi en aivan hunningollekaan ole lennähtänyt. Laadukkaan ja hyvinvoivan elämäntavan etsiminen edelleen jatkuu, ja ennen kaikkea miten voin parhaiten hyvin. No hiilarimössöt paljon vähemmälle ja nyt olen etsinyt kosmetiikkatuotteista niitä luonnon omista raaka-aineista valmistettuja tuotteita. Aihe on kiinnostanut jo pidempään ja kytenyt takaraivossa, mutta… nyt taitaa olla se hetki milloin muutos todella tapahtuu. Maaliskuun lopulla olleessa saunaillassa tutustuin Vihreä savi-kosmetiikkatuotesarjaan, joka tulee Italiasta. Olen käyttänyt sarjan shamppoota ja tykästynyt siihen. Ekokampaajan pakeilla käymistäkin olen jahkaillut jo pidempään, mutta ehkä nyt tuon samaisen illan innoittamana vihdoinkin saan varatuksi kampaajalle ajankin.

Perjantaina kävimme avustajani kanssa Outlet- ja Kädentaito -messuilla. Lisäksi messukeskuksessa oli lapsimessut ja jokin pienoismallitapahtuma. Pysähdyimme pitkäksi toviksi
Janron Ky:n osastolle, jossa meille esiteltiin heidän myymiään luonnon raaka-aineista valmistettuja tuotteita. Ja minä jos kuka olin otollista maaperää muutoksen tuulissa ja pohdinnoissani 😀 Ostin:
HAPPY FOOT-jalkanaamio (hedelmähapposukat, jotka pehmittävät kovettumat, poistavat kuolleet ihosolut)
DeoCrystal stick (suolakividödö, uskomatonta mutta parin päivän kokeilun perusteella toimii!!!)
DETOX - vyöhyketerapeuttinen jalkapohjalaastari (poistaa kuonia kehosta)
Kaupan päälle sain vielä jalkavoiteen.

Jalkanaamio pidetäään jaloissa pari tuntia ja 5-7 päivän kuluttua kuollut ihosolukko irtoaa. Detox-laastarit laitetaan molempiin jalkapohjiin viitenä yönä peräkkäin(yksi kuuri). Ajattelin, jos vaan kiinnostusta lukijoillani riittää, kirjoittaa molempien tuotteiden kokeilusta aikanaan oman postauksensa, kuten myös tuosta dödöstäkin.

Messuilta tein muitakin löytöjä. Ostin esim. korvikset, joissa punaiset helmet, joidenka ympärillä poron nahasta tehdyt kiekot. Hyväntekeväisyyskoruna ostin sinisen paperimassasta valmistetun rannekorun. Kuuluu samaan sarjaan kuin avokilta saamani korvikset ja helminauha viime syksynä. Itse asiassa täällä blogissa ei taida olla yhtäkään kuvaa missä minulla on nuo avokin ostamat korut. Asiahan pitäisi korjata, koska näemmä palaan koruihin uudelleen ja uudelleen. Messuilta löysin vielä hopeisen kolmi-osaisen korun. Korua voi käyttää joko yhtenä pitkänä kaulakoruna, tai siitä voi erotella kolme eri korua: ranne, nilkka ja kaulakorut 😀 Minusta koru oli jotenkin symppis ja käytännöllinen. Outlet-puolella oli aamusta nuo korut puoleen hintaan, joten sorruin vielä ostamaan kaulakorun (metallia), jossa roikkuu käkikello ja ketjun toisella sivulla lintu. On oikeastaan harmi, että mulla ei ole nyt kuvia koruista, saisitte paljon paremman käsityksen, mutta ehkäpä asia korjaantuu jossain vaiheessa saadessani asian hoitamiseksi apuja…

Tiistaina ennen Christer Sundqvistin keskustelutilaisuutta ravintorasvoista Pasilan kirjastossa, kävin entisen työkaverini kanssa syömässä. Reilu tunti vierähti rupatellen nopsaan ja kun sortumisia on nyt tullut, tuli tuolloinkin suklaaprauniiseen, huoh! Oli se hyvää, mutta… Onneksi keskustelutilaisuudessa ei puhuttu niistä hiilareista 😀 No valitettavasti tuosta suklaisesta herkusta löytyi varmasti myös niitä pahoja trans-rasvoja niiden turhakehiilareiden lisäksi. Joka tapauksessa (sortumisestani huolimatta) keskustelutilaisuus oli mielenkiintoinen. Tosin isompia väittelyitä ei päästy kuulemaan. Ei ollut paikalla kevyttuotteiden ja kovetettujen kasvirasvojen puolustajia.

Keskiviikkona sortumiset jatkuivat. Vietin ihananteema illan käsitöiden merkeissä, tutustuin muutamaan uuteen ihmiseen, jotka samalla tutustuivat harputtelun saloihin. Heillä itsellään oli paljon monimutkaisempia käsitöitä joidenka valmistuksesta minulla ei ole hajuakaan. Mukavaa oli. Iltaan kuului tietysti myös nyyttärit, joten tarjolla oli: viherfetasalaatti, tortillasipsejä, suolakeksejä, juustoa, suklaakakkua, suklaakarpaloita, suklaariisikakkuja jne. Ja kyllähän niitä ”piti” maistella 😀 Oli joka tapauksessa mahtavaa kun pääsin käsityöiltaan mukaan, ja toivottavasti kokoonnumme taas mahdollisimman pian uudestaan.
  Samaisena päivänä vierailin Harmaakuonon veljen perheen luona, jossa perheen äidin kanssa vaihdoimme kuulumisia ja söimme siskonmakkarasoppaa, teen kanssa perunapiirakat. Tarkoitus oli mennä uimaan, mutta naistenvaivat iskivät, joten uinti jäi toiseen kertaan. Ai että miten ikävöinkään uimaan pääsyä!

Nuo naistenvaivat on taasen aiheuttaneet harmaita hiuksia. Olen ollut nyt kolme päivää tosi alamaissa ja huonotuulinen ennenkaikkea avokille.  Perjantai-illastakin vaan nyyhkin sohvassa ja olisin myynyt mailmani, jos joku olis ostanut 😀 Nyt onneks alkaa helpottamaan. Tää ilta on ollut taas mukavaa yhdessä oloa, vaikka päivällä ennen opaskoirakoululle lähtöä vielä kiukuttelinkin.

Tänään vietettiin Vantaan Opaskoirakoululla avointen ovien päivää. Keskiviikkona vietettiin kansainvälistä perinteistä Opaskoirapäivää. Olin avoimissa ovissa Opaskoirayhdistyksen nimissä myymässä varainhankintatuotteitamme patamyssyjä, patakintaita, patalappuja, keittiöpyyhkeitä sekä Opaskoiravuosikirjoja. Samalla tuli tavattua tuttuja ja juteltua mm. Harmaakuonon hoitoäipän kanssa. Hänellä Harmaakuono ehti olemaan puolisen vuotta ennen kuin elämäntilanteensa vuoksi Harmaakuono siirtyi toiseen paikkaan. Oli ihanaa kuulla miten valloittava persoona tuo on ollut jo vauvana 😀 Koululla sain pitää sylissä 7-8 viikkoista labbispoikaa. Vitsi, miten suloinen tyyppi. Anturat silkinpehmeät, ei vielä yhtään kuluneet. Niin vauvamaisen pehmeät, suloset. Isot luppakorvat kokoonsa nähden ja pennun tuoksu. Teki mieleni ihan vahingossa vaan tuoda sellainen suloinen otus kotiin. Kyllä kun pentua sylkyttelin oma menkkavitutuskin hälveni 😀

Töitäkin on ”ehditty” tekemään. Tällä viikolla mulla oli pitkästä aikaa koira-asiakkaitakin. Koirien hieronnasta tulee aina niin hyvälle mielelle, siitä saa itsekin voimaa 😀 Eilisillan asiakas hoidon loputtua nuolaisi naamasta ja nojaili minuun. Se vilpitön kiitos lämmittää mieltä kummasti.

Olen saanut uuden lukijan. Tervetuloa Maijus! Toivottavasti viihdyt lukijoiden joukossa!
Ja kaikille rentouttavaa kevätsunnuntaita! Nautitaan keväästä, auringosta, linnunlaulusta, tuoksuista, tuulesta…
Ja Hepakin lopettaa herkuttelut ja alkaa liikkumaan!

Julkaistu

Ravintorasvat

Tiistaina olin Pasilan kirjastossa Christer Sundqvistin vetämässä keskustelutilaisuudessa ravintorasvoista. Paikalla oli parisenkymmentä ihmistä keskustelemassa ja ajatukset olivat aika pitkälle saman suuntaisia.
– Älä välttele luonnollisia rasvoja, nauti niitä kuitenkin kohtuudella
– Rasvoista ehdottomasti pahimpia ovat trans-rasvat, keinotekoisesti valmistetut/kovetetut kasvirasvat.
Joten jätä margariini kauppaan, osta voita!

Mitä sinä ajattelet ravintorasvoista, mitä suosit ruokavaliossasi, mitä välttelet?
Onko rasvakammo aiheellista? Kuinka käy karppaajien?
(provosoin sinut keskustelemaan!!!)

Itse suosin aitoja rasvalähteitä, joten margariiniä ei jääkaapistamme löydy.
Sieltä ei löydy myöskään kevyttuotteita.
Taloudessamme käytetään paljon oliiviöljyä, myös rypsiä.
Rakastan avokadoa, välillä vaan vaikea saada sopivan kypsiä yksilöitä
Auringonkukan siemenet kuuluu salaattiin, nam.
Smoothieksiin menee muitakin siemeniä makua ja rasvoja antamaan!
Ja ai miten herkullista onkaan rasvainen juusto silloin tällöin 🙂
Rahkaa ja jogurttia menee päivittäin…

Julkaistu

Lihaa vähemmän, kasviksia enemmän

Alakerrasta kuuluu miten avokki lisää tankoon rautaa. Meillä ollaan siis vihdoinkin palaamassa liikunnalliseen elämään! Itselleni tulee vielä asiakas ja vatsassa sulaa lohiannos salaatilla, joten asiakkaaan saatua hierontahoidon, lähdemme koko perheen voimin iltalenkille, ihanaa! Tässä välissä kun ei ehdi rautaan tarttumaan avokin kaverina. En nimittäin kestä täydellä vatsalla treenaamista. Ja syömään ehdin vasta äskettäin. Iltapäivä meni opaskoirayhdistyksen hallituksen kokouksessa, joten alkukuun järjestöannos tuli hoidetuksi. Nyt sulattelen vihreän teen voimin lohiannosta salaatilla. Mulle sopii loistavasti ateria ilman perunaa, pastaa, riisiä. Nautin salaatista hurjasti, joten ehkä mun pitäisi vielä enemmän siirtyä tähän ylikorostettuun lautasmalli –syöniseen, koska se tuntuu hyvältä minulle.
Noh, lauantaina lennämme Kuusamoon, jossa hiilareiden välttely on lähes mahdotonta. Luvassa on lähiruokaa parhaimmillaan; oman maan perunoista perunamuussia, hirvikäristystä, pannulla paistettua siikaa tai lohta, kalakeittoa, hirvikeittoa, itse leivottuja kakkuja, piirakoita, pullia, ohrarieskaa jne… Aamupalalla montaa sorttia makeaa, leipää, kaurapuuroa. Päivän mittaan parit päiväkahvit ja lämmin ruoka, iltapala… Huih… Kyllä saa hiihtää ja paljon, että kalorit kuluu. Itsehän kontrolli on syömisistään pidettävä, mutta tuolla tahtoo olla vaikeaa, koska lautaselle ilmestyy kaikkea ennen kuin ehdit kieltäytymään, tai sanomaan yhtikäs mitään. Ollaan avokin kanssa suunniteltu puhuvamme olevamme dietillä ja että syömme aamiaisen ja iltapalan mökillä eikä kotitilalla. Saa nähdä miten onnistumme 😀
No Kuusamosta kotiuduttuamme on aika sitten ottaa tarkempaan syyniin oma ruokavalionsa sen oikean syömistavan löytämiseksi.
Viime päivinä olen asiaa pohtinut paljon. Huomaan itsessäni vähän nniuhottamisen piirteitä ruuan laadun suhteen. En niuhota siitä mitä minulle kylässä tarjoillaan, mutta kotona tehdessäni valintoja mitä kaupasta ostaa, välillä tuntuu todella hankalalta löytää mitä haluaa. Välillä kyllästyttää kaikki ja mitään ei oikein tee mieli mikä mistäkin syystä.
Avokki osti viikonloppuna maustamattomia broilerinkoipia, jotka oli järkyttävän suuria. Maustoin ne ja mielestäni maustaminen onnistuikin hyvin, mutta silti… en pitänyt broilerin lihan mausta. Se maistui jotenkin… En osaa kuvailla makua, mutta mitä lähempää luuta söi sitä voimakkaampi se vastenmielinen maku on. Liian isoksi kasvatettu on vaan liian isoa. Mielikuvituksissani ajattelin broilerin maistuvan tehokasvatetulta hormoonimössöltä. No tiedänkö oikeasti mille sellainen maistuu? Joka tapauksessa mulle tuli fiilis, että en halua syödä niin isoja koipia, enkä tukea ostopäätöksilläni tehotuotantoa. Eli, loppuuko broilerin käyttö ruuan valmistuksessa? Hm… Pakko tunnustaa, ei minusta ole niin radikaaliseen päätökseen. Vähentämään kyllä pystyn, mutta lopettamaan kokonaan en. Samahan se on muussakin lihatuotannossa. En haluaisi tukea sellaista ja aina kun mahdollista lihankin suhteen valitsen luomun. Se on vaan niin pirhanan arvokasta ja hankalasti saatavaa. Voin hyvästä laadukkaasta tuotteesta maksaa enemmän, mutta en kohtuuttomia kuitenkaan. Ja haluaisin aina, että tuottaja saisi rahani. Unelmani olisikin, että voisi ostaa kaiken tiloilta suoraan ilman välikäsiä, mutta… No unelmia saa ja pitääkin olla.
Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että haluaisin vähentää lihan syömistä tuntuvasti. Avokki ei ehkä ihan samaa mieltä asiasta, joten hankaloittaa asiaa. Sitä hankaloittaa myös oma sihtisuu esim. keitettyjen juuresten suhteen. Ne ei kerta kaikkiaan maistu minulle. Ehkä vielä uunissa paistettuna jotenkin, mutta ei houkuttele. Lanttu, porkkana, nauris, ÄH! Ja niistä kun saisi niin paljon hyviä kasvisaterioita ja lisukkeita ruokiin.  Pavut on myös ongelma, en pidä niiden koostumuksesta ja jollain kisareissulla sain papujen yliannostuksen. Ne ei vaan tahdo kelvata. Niitä ehkä voisin oppia syömään helpommin kuin juureksia, ehkä.
Pitäisi vaan lähteä rohkeammin kokeilemaan kasvisruokien valmistusta ja opetella pitämään niistä juureksista ja pavuistakin. Kasvisvaihtoehtojakin tulisi käyttöön paljon isompi repertuaari. Joskus kesäkurpitsat, munakoisot, tomaatit, bataatit meinaa kyllästyttää ja mielikuvitus loppua mitä niistä valmistaa. Vinkkejä otetaan vastaan!
Haastankin teidät lukijat laittamaan minulle kommentointiosaan kasvisruokaohjeita. Lupaan valmistaa niitä ja postailla miten onnistuvat minun keittiössäni. Pastaohjeita ei kannata laittaa, koska pastaa en kasvisaterioilleni taida kelpuuttaa 😀
Liikunta on onneksi tekemässä paluuta elämäämme. Sunnuntaina teimme kovavauhtisen kävelyn, matkan pituus hivenen arveluttaa, koska meillä meni aikaa vain 80min ja olimme laskeneet matkaksi n. 9 kilsaa. Nyt odotankin, että saisin erään ystäväni meille kylään, jonka kanssa kiertää lenkki matkamittarin kanssa. Haluan tietää kuinka pitkä se oikeasti on. En halua huijata itseäni enkä kanssaihmisiäkään. Joka tapauksessa kävelimme sen verran vauhdilla, että eilen tunsi jaloissa kävelleensä, enkä yleensä kävelystä kipeydy. Tuon 
sunnuntain lenkin kruunasi sauna. Oli ihanaa saunoa kaikessa rauhassa hyvän kävelyn jälkeen.
Uimaan tekee myös mieli, mutta nyt en oikein tunnu saavan ketään kaverikseni uimahallille ja se vähän harmittaa. Helmikuussa oli niin ihanaa käydä monta monta kertaa polskimassa, joten tahtoo uinnit takaisin viikko-ohjelmaan. Tällä viikollakin olen kysellyt pariakin kaveria, mutta taitaa käydä niin ettei ennen Kuusamon reissua uimiset onnistu. No kotiuduttuani alan taas ahistelun uimakavereilleni, soriiiii!!! Se että huhtikuun loppuun mennessä 20 kilsaa pitäisi olla uituna näytti jo ihan naurettavalta tavoitteelta kun maaliskuun alussa kasassa oli jo yli 15 kilsaa. Enään tavoite ei tunnu naurettavalta, koska aikaa on enää neljä viikkoa ja yksi viikoista menee Kuusamossa, joten kyllä perkule sen 20 kilsaa on mentävä rikki! Ja täytyyhän mun päästä testaamaan matkamittarini toimivuutta 😀
Nyt mun täytyy kuitenkin vaihtaa työvaatteet päälle ja valmistautua asiakkaan tuloon, joten siirryn tästä postauksesta takavasemmalle toivoen saavani paljon reseptejä J
Julkaistu

Synteettinen lihako tehotuotetun lihan kilpailiaksi – luonnollinen ruoka voittakoon!


Eilisessä Aamulehdessä uutisoitiin tulevista kenties ruokateollisuuteenkin vaikuttavista keinotekoisen lihan valmistuskokeiluista. Minua inhottaa pelkkä ajatuskin synteettisestä lihasta, vaikka sen puolesta puhujat vetoavat luonnon ja eläinten säästymiseen. No ehkä tehotuotanto lihassa vähenisi, mutta tilalle saisimme tehotuotettua synteettistä moskaa mikä on jo todella kaukana luonnollisesta alkuperäisestä ravinnostamme. Sanotaan, että etenkin länsimaalaiset syövät mielettömiä määriä lihaa, ja olen valmis hyväksymään sen, että lihan syöntiä pitäisi vähentää, ja yritän sitä itsekin. Mielestäni on kuitenkin luonnollista, että ihminen syö lihaa. Toki se ei kaikille sovi, mutta sekasyöjäksi olen kasvanut. Ja jos vaihtoehtona on syödä kasvisruokavaliolla tai ruokavaliolla missä oikea liha korvattaisiin keinotekoisella lihalla valintaa en epäröisi tehdä kasvisruokavalion puolelle. Kyllä ihmisen pitää saada jatkossakin ravintonsa aidoista raaka-aineista eikä synteettisestä moskasta. Herääkin kysymys millaiset ovat vaikutukset vaikkapa 30 vuoden keinolihan syönnillä verrattuna oikean liha-aterian nauttimiseen?
Hollantilaistutkija Mark Post uskoo, että tämän vuoden lokakuussa syödään ensinmäinen keinotekoinen hampurilaispihvi. Hän on tutkinut synteettisen lihan valmistusta jo vuosia. Tuo ”ihanuus” pihvi valmistetaan naudan kantasoluista. Niitä on kasvatettu laboratoriossa
maljalla. ”Kantasolut on otettu lihasta, jota jää yli teurastamossa.
Kasvattamalla saadaan aikaan toistaiseksi valmistettua vain hyvin pieniä lihakuituja. Kun niitä kerätään yhteen riittävä määrä ja ne jauhetaan jauhelihan kaltaiseksi massaksi, saadaan aikaan hampurilaispihvi” Tutkija kertoo
” – Toistaiseksi olemme pystyneet valmistamaan noin golfpallon kokoisia lihamöykkyjä. Ne ovat kuitenkin vielä liian pieniä, ja niiden käsittely ja valmistaminen ruuaksi on vielä hankalaa.” Omana kommenttinani voin vaan todeta, että pysyis vaan pieninä ja hankalina valmistaa. En lämpene tälle synteettiselle lihalle pätkän vertaa, en edes mistään luonnonsuojelullisista syistäkään. Menetelmiä valitettavasti hiotaan koko ajan paremmaksi ja tuollainen kammotus tulee yhdeksi vaihtoehdoksi mistä valita ravintomme.
Post jatkaa
 ”– Uskon, että lokakuussa pystymme kasvattamaan viljelymaljoilla jo niin paljon synteettistä lihaa, että siitä voidaan valmistaa noin 150 gramman painoinen hampurilaispihvi.” Kukakohan saa ”kunnian maistaa tuotosta?
”Postin mukaan naudan kantasoluista kasvatettu keinoliha on tällä hetkellä väriltään vaaleanpunaisen ja kellertävän sekoitus. Oikean lihan kaltainen suutuntuma siihen voidaan saada, kun sitä käsitellään tietyllä tavalla kasvatusvaiheessa.”
Hm… mikäköhän tuo ”tietyllä tavalla” mahtaa tarkoittaa?
En halua ehkä edes tietää.
Joka tapauksessa pyrkimyksille rahoitus on kunnossa. Rahottajaa Post ei kuitenkaan suostu paljastamaan. Toimittajien keskuudessa epäilyt kohdistuvat isoihin hampurilaisketjuihin, no kuinkas muutenkaan. Tälle ensinmäiselle jalolle synteettiselle pihville on kuulemma jo nyt kertynyt hintaa noin 250 000 euroa, mutta jos homma toteutuu ja synteettisen lihan valmistus alkaa vörkkimään, hinta varmasti putoaa ja kuluttajat saa maistella tuota ihanuutta hampurilaisissaan. 
Luin joskus viime syksynä myös keinotekoisen broilerinlihan kehittelystä, yököttävää!
Mihin tämä mailma on menossa?
Saatan joidenkin mielestä olla ristiriitainen kun en hyväksy tehotuotettua lihaa, enkä halua sellaista ostaa. Vastustan samaan hengen vetoon kuitenkin keinotekoista ruokatuotantoa, jonka väitetään poistavan tehokasvatuksen ongelmia. Kuten kirjoitinkin, pidän luonnollisena asiana ihmisen lihan syöntiä, mutta en epäinhimillisissä oloissa tehotuotettua lihatuotantoa. Moni voisi vähentää lihan syöntiään tuntuvasti ja lisätä kasviksia yms. ruokavalioonsa. Niin voisin tehdä itsekin ja ehkä tässä elämäntapamuutoksessa pääsen vielä enemmän kasvisruuan sisälle. Ja samalla toivon sydämestäni, että tuollaisten synteettisten lihojen ja kanojen markkinointi olisi ohi menevä juttu, että kuluttajat pysyisivät hereillä luonnollisen ravinnon puolesta. Ja kun sitä moskaa joskus tulee tarjolle, emme ostaisi sitä, valitsisimme sen aidon vaihtoehdon.
Julkaistu

Kuuntelen ja opin kropan viestinnästä

Huomaan, nykyään voin syödä aina vain vähemmän ja vähemmän huonolaatuista ruokaa. Torstaina söin 3-4 Ikean lihapullaa ja 6 pakasteviininlehtikääryleitä. Päivällä aikasemmin söin pari lusikallista raskasta pastaa(pekoni, vuohenjuusto, pesto, kirsikkatomaatti, täysjyväpasta). Lautasen täytti suuremmalta osin kuitenkin vihersalaatti. En tiedä, yhdessä vai mikä näistä kolmesta ”pahiksesta” aiheutti aivan karmean närästyksen.  Ilta meni täysin pilalle; kärvistelin tuskaisena pikkutunneille ennen kuin uni voitti huonon olon. Eiliselle suunniteltu penkkitreeni jäi tekemättä ja ystävän luona visiteeraamatta. Vatsassa olo oli höhhelö, joten rauhallinen kotipäivä hyvistä aikeista huolimatta oli pakko viettää. Aikaa kulutin harputellen ja kuunnellen Kotkansilmä-nimistä kartanoromaania.
Vehnätuotteet turvottavat vatsaa ja aiheuttaa nipistelyä/pahaa oloa. Ennen ei tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia syödä isoakin pasta-annosta. Nykyään pasta ei juurikaan maistu. Ja jos pastassa on paljon rasvaa kuten nyt pekonissa ja vuohenjuustossa on, olo tulee vähänkin isommasta annoksesta huonoksi. Pari lusikallista on ok. Jos syön pekonin esim. munakkaassa samanlaista reaktiota ei tule. Vehnä-rasva –yhdistelmä ei sovi minulle. Olen todennut tuon jo aikaisemminkin, mutta nyt sain hyvän muistutuksen JÄLLEEN. Toisaalta tuon minipasta-annoksen söin kolmen jälkeen ja kahdeksan paikkeilla nuo lihapullat ja kääryleet.
Reakoin selvästi vehnätuotteisiin ja niihin yhdistettäessä tirisevä rasva, kärsimys on valmis. Nyt huomaan myös lisäainemoskien aiheuttavan inhottavaa oloa. Niitä välttelen mahdollisuuksien mukaan, mutta välillä suusta valitettavasti luiskahtaa lisäainemoskiakin, ja sen ”herkkuhetken” jälkeen kyllä tiedän syöneeni.
Minulla on sellainen fiilis, että kuukausi kuukaudelta merkitys siitä mitä syön kasvaa ja kasvaa. Ja että ruuan laadun suhteen muutun vaativammaksi ja vaativammaksi. Samalla olen iloinen, että olen oppinut tunnistamaan kroppani viestejä mikä sille on hyvästä ja mikä ei.  Koko ajan opin myös toimimaan sen viestin perusteella mitä saan, mitä keho kertoo. Se kertoo mm. minulle sopivan lämpimäksi ateriaksi iso salaatti/uunikasvikset ja liha/kana/kala tms. Tosin nykyisin olen vielä huomannut vähentäväni lihan syömistä entisestään ja hakevani sille muita vaihtoehtoja. Leipää en syö nykyisin juuri koskaan. Syön kotona vain silloin kun leipä on luomua ja tuoretta. Myönnän, joskus ravintolassa syödessäni tai kavereilla vieraillessani nautiskelen patonkia tms. Ilman leipää pärjään hyvin. En tosin koskaan ole ollut leivän suurkuluttaja. Jogurtin sekaan luomumysliä, avot, tai joskus jokin puuro. Nykyisin melkein aina kaapista löytyy riisikakkuja. Ne vaativat päälleen jotain levitettä tai leikettä. Nykyisin minun on vaikea löytää mieleistäni leivänpäälliskinkkua. Natriumglutamaattiset ja hiivauutteiset on olleet pannassa jo pidempään, mutta jotenkin ne lisäainekyllästetyt teolliset leikkeet tökkivät. Ilmakuivattukinkku on parasta, vaikka pirun kallista, tai jos joskus saa joltain pientuottajalta possua, avot. Silloin se on hyvää kun teollinen maku on pois! En tokikaan odota kylään mennessäni, että siellä olisi tuota kaikkea. Syön mitä talo tarjoaa nurkumatta ja valittamatta.Ja jos on jotain sellaista mitä en todellakaan välitä syödä kieltäydyn kohteliaasti kuten asioista mistä en kerta kaikkiaan välitä. En pakota itseäni syömään vaikkapa oliiveja tai hillosipuleita.
Paljon on muuttunut. Ennen ruokakaupasta osti mikä oli edullisinta ja helpointa. Nyt näkee mielummin vähän vaivaa ja käyttää rahaakin saadakseen laadultaan parempaa ruokaa ja ruuan valmistukseen raaka-aineita.  Ja kyllä ne marinadeissa lilluneet kanasuikaleet maistui hyvältä natriumglutamaatista huolimatta aikanaan. Ja nyt valmismarinoituja suikaleita ei osteta niiden helppoudesta huolimatta.
Enkä hirveästi ajatellut kuinka paljon saan niitä höttö/huonoja hiilareita. Nykyään viljatuotteet pääasiassa täysjyvää.
Oli aika milloin kauppakärryyn sujahti kevyttuotteita/lisäainemoskaa
ajatuksena vältellä liiallista sokerin käyttöä ja liiallista rasvan nauttimista. Noh, nyt kevyttuotteetkin on pannassa. Nyt kärryyn sujahtaa mahdollisimman käsittelemättömiä raaka-aineita ja ruokatarvikkeita rasvoineen ja sokereineen.  Niitä nautitaan vain kohtuudella!
Hyvä olo/hyvinvointi on niitä elämän pilareita. Jos voi hyvin jaksaa paljon paremmin päivien aherrukset. Mieli pysyy pirteämpänä, fiilis positiivisempana, olo kevyempänä ja raikkaampana.
Kamalan närästysillan ja eilisen höhhelöpäivän jälkeen on aika taasen lukaista läksynsä ja oppia kropastaan lisää. Silti vaan täytyy näköjään aika-ajoin käydä takomassa päätään seinään ja toteamassa, ei ne toimi edelleenkään, itse asiassa toimivat huonommin kuin viime kerralla, joten jospa nyt taas olisi tarkempi tehdessään valintoja mitä suustaan laittaa. Ehkä nuo kaikki kolme asiaa olisi olleet ihan ok, jos olisivat osuneet eri päiville.
Vaikka treeni jäi eilen väliin, ja tänäänkin aika on mennyt muissa asioissa, en ole menettänyt tuota mun positiivista energiaa, jota täälläkin olen hehkuttanut edellisissä postauksissa. Huomenna issikkavaellukselle parin ystävän kanssa ja nyt avokin kanssa nauttimaan lauantai-illan saunomistuokiosta. Elämä maistuu!
Julkaistu

Paino jumittaa, mutta ei luovuteta!

Painon pudotus vaikeutuu aina mitä lähemmäksi päästään normaalipainonrajaa. Itselläni siihen rajaan matkaa tällä hetkellä karvan yli yhdeksän kiloa. Voisi ehkä ajatella, että vielä laihtuminen sujuisi kohtuu hyvin, mutta ei vaan onnistu. Loka-joulukuu pysyin hyvin 68.2-68.8 kilon välillä. En kuitenkaan päässyt himoitsemani 68 kilon ali ja sen alitus onkin tavoitteena tapahtua 2.2. mennessä. Viikko aikaa eikä hyvältä näytä. Vuoden vaihteen jälkeen paino on seilannut 68.6-69.5 kilon välillä ja pääasiassa yli 69 kilon. Tänään (torstaina) ”virallisena punnituspäivänä” painoin 69.1 kg, joka on tauluun tullut näinä viikkoina monta kertaa.
Mikä on muuttunut joulu-lokakuuhun verrattuna? Selkeä muutos liikunnan määrässä. Se on lisääntynyt selvästi. Liikuntapäivät ei ehkä niinkään, mutta useampana päivänä on tullut tehdyksi kaksi treeniä. Treenien teho ja kovuus koventuneet. Joulukuun liikkuminen kun oli lähinnä rauhallista kävelyä/happihyppelyä toipilasloman vuoksi.
Tuo penkkitreeni ei etenkään tunnu painon pudotuksen kannalta olevan kovin hyvä. Lihaksisto imasee nesteet kudoksiin ja paino nousee. Ja on muistettava, että lihaskudos painaa rasvakudosta enemmän, joka on toki lohdullista. Mutta, ei se mun lihas vielä paina lihaksen kasvun takia, vaan elimistön nesteiden keräämisen takia. Jos tekisin paljon jalkatreeniä (kyykkyä ja maasta vetoa) isot lihasryhmät saisi vielä enemmän treeniä ja nesteiden imaisua ja paino nousisi vieläkin enemmän.
Tiesin ja tiedän tämän liikunnanaloittamisen aiheuttavan alkuun painon nousua, ja onhan se pysynyt kohtuullisena, joka toki lohduttaa. Silti turhauttaa ihan helkkaristi. Haluan päästä tässä matkassa eteenpäin kohden kevyempää tulevaisuutta! Ehkä tämä vaihe on vaan jaksettava yli ja tsempattava vielä lujemmin. Luovuttamisvaihtoehtoahan ei ole olemassakaan!
Blogisiskot, jotka taistelette painon jumituksen kanssa olen kannustanut teitä sydämestäni ja todella toivon jokaiselle pirukseen tsemppiä. Ette ole jumien kanssa yksin, jos se yhtään lohduttaa. Meidän on vaan uskottava siihen mitä ollaan tekemässä ja pysyttävä määrätietoisina. Vastoinkäymiset ei estä, ehkä ne hidastaa, mutta kun oikein haluaa ja uskoo itseensä selviämme voittajina ihan jokainen. Ja eihän laihdutus ole projekti vaan elämäntapamuutos hoikentaa. Projektien kestävyys pitkällä tähtäimellä voi olla haasteellinen. Mitä minä sitten teen kun projektini päättyy, olen tavoitteessani? Ajattele asia mielummin pysyvänä elämäntapamuutoksena. Ruokavalio ja liikuntatottumukset sellaisina millaisina ne voit pitää pitkään elämässäsi. Mielellään koko loppuelämäsi!
Liikunnan lisääntyminen siirsi myös kuukautisiani. Sekin on tapahtunut aikaisemminkin, joten osasin odottaa. Silti niin ärsyttävää kun koko ajan tuntuu, että nyt ne alkaa ja sitten eivät alakkaan. Tänään vihdoin tulivat 5-6 päivää myöhässä. Kiukutellut olen jo viime perjantaista. Ja pitkästä aikaa onkin ollut kunnon menkkakiukuttelut ja vitutukset. No nyt ne kiusankappaleet on ja mahaa koskee, mutta olo on helpottunut. Paska fiilis menee ohi ja ensi viikolle voin sopia huoletta uintitreffejä. Haluan lisätä kestävyystreeniä viikko-ohjelmaani ja koska pidän uimisesta ja se on myös laihduttamiseen hyvä liikuntamuoto sitä tulee lisää. Ainakin tällä hetkellä pari kaveriani haluaisi aloittaa säännölliset uintitreffit ja kolmaskin sanonut, että voisi lähteä joskus uimaan.  Helmikuulle onkin tavoitteena saada tuo ihana liikuntamuoto vakituiseksi viikko-ohjelmaaan 1-2 kertaa viikossa.
Onko ruokailuissani tapahtunut muutoksia verrattuna viime syksyyn? Mielestäni ei erityisemmin. Nyt kun kulutan enemmän on myös nälkä helpommin ja se asettaa oman haasteensa syödä oikein; riittävästi, mutta ei liikaa. Proteiinin määrää olen pyrkinyt nostamaan aamu- ja iltapalarahkoin ja lisäprotskun avulla. Syksylläkin tosin söin paljon rahkoja, lisäprotsku on se uus juttu verrattuna syksyyn. Olen ehkä vähän vähemmän syönyt lihaa ja hakenut kevyempiä ravintoarvoiltaan hyviä vaihtoehtoja. Huomaan vatsassa olon olevan parhaimmillaan silloin kun lämmin ruoka on muodostunut isosta salaatista, kalasta, lihasta, kanasta tai esim. falafeleista. Hiilarit mitä tulee, ovat kasviksista tms. En kaipaa perunaa, pastaa, riisiä tai leipää. Tällä viikolla olen nauttinut esim. kasviskratiinista, jossa tomaattia, kukkakaalia, parsakaalia, kesäkurpitsaa, juustoraastetta. Uunilohi on ollut maistuvainen aterian protskulähde. Ja ei ole ollut hiilarilisukkeita ikävä.
Tässä vaiheessa elämäntapamuutosta näen itseni alle 60 kilon painossa, joka liikkuu säännöllisesti ja syö hiilaritietoisesti pyrkien lisäaineettomuuteen, lähiruokaan ja luomuun.
Se on se mitä kohti matka käy.
Ja vaikka nyt painojumi ahistaa ja turhauttaa usko säilyy.
Minä saavutan sen naisen minkä näen itseni olevan vielä joskus!
Vaikka tällä hetkellä paino on mitä on luulen kuitenkin olevani hyvällä ja oikealla tiellä. Täältä löytyy se mitä haen ja haluan. Hyvä, terveellinen ruoka ja liikuntaa, liikunnan jälkeistä hyvää oloa, ihania ystävyyssuhteita unohtamatta.

Julkaistu

Pohdintaa ja paasausta ruuasta

Kylläpäs mediassa käy kuumana keskustelu karppauksesta, joka nostattaa puolesta ja vastaan suuresti tunteita. Eilen uutisoitiin mm. että Vaasan leipomo on aloittanut yt-neuvottelut leivän myynnin laskemisen myötä. Samaisessa uutisessa kuitenkin todettiin myös leipomon tuovan marraskuussa markkinoille vähähiilarisen leivän. Itse suhtaudun jotenkin hirveän varauksellisesti jo markkinoilla oleviin karppileipiin. Onko minusta tullut vainoharhainen, ennakkoluuloinen? Joitakin vuosia sitten markkinoille tuli paljon light-tuotteita joidenka piti olla niin paljon terveellisempiä kuin normirasvaiset ruokavalmisteet. Ja mitä saimme? Saimme prosessoitua ruokaa, jossa hirveästi lisäaineita, jotka antoivat makua ja oikeaa koostumusta ah, niin terveelliseen kemikaalicoktailiin! Käykö nyt samoin, korvataanko hiilarit jollain muunnelmalla esim. lisäämällä gluteiinia. Paula Heinonen luennollaan muuten kehotti välttelemään leipätuotteita missä on lisättyä gluteiinia. Olen itsekin maistanut jotain karppileivistä enkä erityisesti pitänyt siitä. Maistui teolliselta leivältä, jota olen alkanut inhoamaan. Voin todella sanoa niin, sillä heti kun syön markettileipää valitan mausta 🙁

No onko se karppaaminen sitten hyvästä vai pahasta? Moni karppaaja kertoo vointinsa kohentuneen ruokavalion myötä, joten ehkä juuri karppiruoka on hänelle oikea ja optimaalinen vaihtoehto. Lisääkö karppaus kuolleisuutta mene ja tiedä. Sen aika näyttää. Tutkioiden ajatukset ja tutkimuksethan menevät totaaliristiin rasvojen vaarallisuudesta tai hyvyydestä. Itse en varmastikaan koskaan tule totaalikarppaajaksi, mutta hiilareiden vähentämisen ymmärrän hyvin. Ne ns. huonot hiilarit voi oikeasti jättää pois. Uskon jo paljon saatavan aikaa jättämällä valkoista valkoisemmat vehnäjauhot ja sokeri ruokavaliosta niin minimiin kuin mahdollista. Rasva/vehnä/sokeri-yhdistelmä on varmasti yhdistelmistä vaarallisimpia ja addiktoivimpia. Ja tuohon vielä kun lisätään aimo annos lisäaineita, ei voi olla kovin terveellistä! Täysjyvätuotteissa on vielä vitamiineja ja hivenaineitakin tallella kuituja unohtamatta, joten varmasti täysjyvätuotteet on myös paljon parempi valinta kuin jokin pehmeä vehnämössöleipä. En siis tiedä kannattaako mennä ruokavalinnoissaan äärimmäisyyksiin. Aina ei kuitenkaan ole helppoa löytää oikeaa tapaa syödä. Ja kun sen ruokavalion pitäisi olla ennen kaikkea sellainen mikä itselle toimii parhaiten. Jotenkin tämä ruokavaliosodankäynti on mennyt liian tuomitsevaksi. Äärimmäisyydet taistelevat ja taistelu käy villinä sanasäilänä. Ja meidän kuluttajien pitäisi tietää mikä on parasta.

Itse olen hiilareissa vähentänyt nimenomaan sokereiden ja vehnätuotteiden syömistä. En myöskään syö perunaa, pastaa, riisiä kovin paljoa. Suomalaiset syövät paljon perunaa, joten normisuomalaiseen verrattuna perunan kulutus on pieni tyyliin 1-3 aterialla viikossa. Pastaa syön vielä harvemmin, muutaman kerran kuukaudessa kuten myös riisiä. Ruokailuihini kuuluu oleellisesti erilaiset salaatit joista myös saa hiilareita hedelmiä unohtamatta. Salaatti sopii oikein hyvin aterialla kalan, lihan tai kanan kaveriksi, ja en kaipaa puolta lautasellista perunaa, pastaa, riisiä viereen 😀

Haluaisin oppia syömään entistä enemmän kasvisruokia. Ongelmana on vaan etten erityisemmin välitä keitetyistä juureksista. Toisaalta esim. kasvissosekeitto kera kerman ja hyvien mausteiden, tiedän sen olevan hyvää! Kerman käyttöä en ruuan valmistuksessa arastele ja avokki rakastaa kermaisia ruokia. Mitä enemmän sitä on sen parempi. Pidän myös tomaattipohjaisista kastikkeista. Tyypillisiä vehnäjauhosuurustuskastikkeita en valmista, en oikein edes osaa. Jauhot paakkuuntuu jne ja olen tullut siihen tulokseen, että jauhokastikkeita en välttämättä edes tarvitse.

Pidämme molemmat liha- ja kanaruuista, mutta viime aikoina on totisesti alkanut ahdistamaan tehotuotetut lihatuotteet ja haluaisimmekin löytää paikan mistä voisi suoraan saada lihaa mieluiten luomuna, jos hinta ei ihan taivaaseen nouse, mutta ainakin lähiruokana. Ei vaan halua tukea tuollaista ruokateollisuutta mitä se on nykyään. Eikä se niiden eläimienkään kannalta ole reilua. Kasvissyöjäksi minusta ei kuitenkaan ole, ei ainakaan vielä.

Kalaa pitäisi syödä paljon enemmän mitä syömme. Lohi välillä kyllästyttää ja sitähän on aina saatavana eri muodoissaan. Ja kaupan kalakaan ei aina kovin tuoretta ole. Olisikin ihanaa kun olisi mahdollisuus oikeasti tuoreeseen kalaan. Sitä tulisi varmasti syötyä paljon enemmän. Käydessämme pohjosessa avokin vanhempien luona ateriat koostuvat kalasta tai hirvestä ja taatusti on lähiruokaa, herkullista sellaista!

Siemenet ja pähkinät ovat lisääntyneet ruokavaliossa paljon. Meillä on melkein aina jotakin pähkinää ja salaateissa siemeniä. Ne antavat salaattiin ihanasti makua. Leipoessani sämpylöitä, taikina taisi saada vähän ohjetta enemmän siemeniä, ja herkullista tuli. Jääkaapistamme on kadonneet maustetut jugurtit ja rahkat. Itse olen luopunut niistä jo aikaisemmin, mutta nyt myös avokki vetelee rahkaa sellaisenaan ja väittää sen olevan vieläpä hyvää. Taitaa olla kysymys vähän laiskuudesta laittaa sekaan jotain hedelmää hedelmäkorista tai marjoja pakkasesta. Marjoja onkin ihanan paljon pakastimessa ja hedelmäkoristakin aina löytyy jotain. Nyt ollaan muuten löydetty pari kertaa Reilunkaupan luomubanaaneita kaupasta.

Olemme siirtyneet myös luomumaitoon ja luomumaustamattomaan jogurttiin. Rahkoja ei marketeista luomuna löydy. Ruohonjuuressa käsittääkseni on, mutta en ole asiaan perehtynyt tarkemmin. Torstaina olen menossa luennolle ja ajattelin katsastaa kaupan luomurahkatilanteen hintoineen.

Olen tämän vuoden aikana ollut viidellä-kuudella luennolla joilla on käsitelty ruokaa, ruokavaliota, ravitsemusta. Luennoille yhteistä on ollut suositukset syödä kalaa kohtuullisen paljon, syödä luomu- ja lähiruokaa, jättää prosessoitu ruoka mahdollisimman minimiin. Hyvien rasvojen tärkeyttä korostettu (mm. omegat). Öljyjen mitä käyttää tulisi olla kylmäpuristettuja. Tämän oman ”ruokaherätykseni” aikana olen tullut siihen tulokseen, että syömällä hyvää, laadukasta ruokaa ja jättämällä sokerit, vehnä, lisäaineet minimiin, pääsee pitkälle. Kun haluaa juustoa ostaa kunnon rasvaista juustoa. Syö sitä vähän vähemmän, mutta nauttii aidosta herkullisesta mausta. Jos tarvitsee makeutusta käytä oikeaa sokeria mieluiten täysruokona. Keinotekoisiin makeutusaineisiin ei kannata koskea sormenpäälläänkään. Ja tietysti paljon paljon kasviksia, vihanneksia, marjoja, hedelmiä. Sopivasti lihaa, mahdollisimman paljon kalaa ja muita mereneläviä, siemeniä, pähkinöitä jne.

Ruokatottumuksien muuttuessa olen pohtinut myös paljon sitä, että Suomessakaan läheskään kaikilla ei ole mahdollisuutta ostaa sitä hyvää, laadukasta ruokaa kaupoista. Yksinkertaisesti se maksaa liikaa. Tulee paljon edullisemmaksi ostaa niitä ei niin laadukkaita vaihtoehtoja. Varmasti pienemmälläkin budjetilla voi tehdä erilaisia ruokavalintoja, jotka ovat hyviä, mutta vaihtoehtoja ei ole niin runsaasti. Avokin kanssa olemme vähän huonoja tuhlaamaan… Joo, tiedän, olin juuri messuilla jne. Tarkoitan lähinnä sitä, meillä ei mene rahaa esim. oman auton vakuutuksiin, bensaan, huolto- ja korjausmaksuihin. Meillä ei ole venettä tai mopoa. Rilluttelemme baareissa todella harvoin. Ei toistaseksi ole lapsiakaan jne. Raha ei kulu, paitsi kun Hepa lähtee shoppaan… No joo, siitä huolimatta en itsekään halua maksaa ylihintaa ruuasta vaan siksi, että nyt luomu on esim. in. Se uusi Hesan keskustassa oleva kauppakeskus Kluuvi on kuulemma ylihinnoiteltu paikka, jonka asiakaskunnasta taatusti näkee ettei rahahuolia ole. Pussi pinaattia maksoi kuulemma 8.5 euroa, joten todella persiistä!!! Käsittääkseni Maatilatori on saman yhtiön omistuksessa ja olen siellä kerran käynyt, en ostanut mitään. Maksan enemmän hyvästä, laadukkaasta ruuasta, jos raha todella menee tuotteen kasvattaneelle tai valmistaneelle. En halua rikastuttaa jotain firmaa. Se raha kuuluu tilallisille joilta se ruoka tulee. Olisikin ihan huippua saada kaikki lähiruokana, ei tarvitsisi tukea sen enenmpää Keskoa kuin S-ryhmän kauppojakaan.

Hyvä, laadukas ruoka, laadukkaat raaka-aineet pitäisi olla jokaisen oikeus riippumatta taloudellisesta tilanteesta. Ruoka ei saisi olla sellainen bisnes, jolla vain pyritään rikastumaan, hyötymään, pääsemään mahdollisimman halvoin kuluin. No nyt huokaat, etteihän sellainen kannata! No ei, mutta… silti se on unelmani! Kaikille laadukasta prosessoimatonta ruokaa. Ihmiset oppisivat maistamaan miltä eri ruoka-ainekset oikeasti maistuisi ilman lisäaineita. No unelmoida saa tuollaisesta mailman tappiin. Ja ei kai tämäkään ole näin mustavalkoista. Ja en halua syyllistyä tuomitsemiseen/paasaamiseen, vaikka nykyseltään suhtaudun erittäin kielteisesti valmisruokiin tms. En kuitenkaan halua tuomita ihmistä, joka niitä syystä tai toisesta syö. Toivon vain mahdollisimman monen huomaavan olevan paljon parempaakin ruokaa, joka maistuu aidolle sille mitä se on.

No nyt karkas mopo vähän… Piti kirjoittamani siitä kun meillä ei sitä rahaa mene niihin autokuluihin ja vastaaviin, ollaan huomattu, että ruokaan laitamme sitä nykyään ihan eri tavalla, vaikkakin ylihinnoittelua emme hyväksy ja siinä kohtaa äänestämme jaloillamme. Ja ruuan alkuperästä ja laadusta on tullut meille tosi tärkeitä asioita. Ei ole päivää milloin emme sivuaisi edes hiukan asiaa. Perjantaina olen tod.näk. piipahtamassa Helsingin kirja-, musiikki- ja ruoka&viini-messuilla. Odotan mielenkiinnolla näkyykö messuilla miten tämä ruokavaliosota tai lähiruuan ja luomun suosion kasvu. Eli, messupostausta on taasen luvassa lähitulevaisuudessa 😀 Ja nyt tämä paasari pistää vihreää teetä hautumaan ja lopettaa tämän vaahtoamisen tällä erää tähän.