I love me – päivä messuhulinassa

Heidi nautiskelee hierontakuppien esittelystä messuhulinan keskellä valkoisella hoitotuolilla maaten hoitajan tehdessä esittelyhoitoa.
Heidi nautiskelee hierontakuppien esittelystä messuhulinan keskellä.

Huomaa: Postaus EI ole kaupallista yhteistyötä. Kerron tuotteista oma innostukseni lähtökohtana.

Onnea Freetoxin messulippuarvonnassa

Minulla oli useamman vuoden tauko I love me -messuille osallistumisessa. Osallistuin Freetoxaajat -fb-ryhmässä All-in-One-Fretox Ateriakorvikkeen ja messulippujen arvontaan. Ja voi sitä riemuakun sain tiedon arpaonnen suosineen minua. Pääsin viettämään mielenkiintoisen messupäivän avustajani Tuulan kanssa. Lisäksi sain mahdollisuuden tutustua All-in-Oneen, joka on osoittautunut varsin maukkaaksi ja hyväksi tuotteeksi. Lämmin suositus siis.

Maistiaisten maailma ja ketogeeninen ruokavalio

Tapasimme Messukeskuksen edessä hiukan ennen puolta yhtätoista ja kiertelimme messuilla yli viiteen. Paljon nähtiin, mutta varmasti myös paljon jäi näkemättä ja kokematta. Muoti-, kauneus- ja liikuntapuoli jäivät vähemmälle tarkastelulle. Viihdyimme enemmän terveyden ja luonnollisuuden parissa. Maistiaisia oli paljon. Edellisen kerran olen messuilla käynyt 2014 tai 2015 ja siltä kerralta on mieleen jäänyt maistiaisten vähäisyys. Nyt oli toisin. Erilaiset proteiini- ja välipalapatukat tuntui olevan kovasti pinnalla sekä erilaiset nesteeseen sekoitettavat jauheet. Moni tuote oli pilattu liiallisella sokerilla tai keinomakeutuksella. Toki mielipiteeseeni vaikuttanee etten ole kolmeen kuukauteen makeutettuja tuotteita käyttänyt juurikaan. Tosin muistan aiemmilta kerroilta samanlaisia fiiliksiä. Etenkin minua harmitti ja harmittaa, jos minulle esitellään tuotetta superterveellisenä ja sitten se onkin keinomakeutettu. Tiedän monien kaipaavan makeutta esim. erilaisiin tuotteisiin, mutta keinomakeutusta on jotenkin vaikea hyväksyä. Pakko myöntää ettei minun makuhermojani hellinyt luonnollisempikaan makeuttaminen, sillä minulle oli iso pettymys esim. Puhdistamon uudet energiajuomat, jotka ovat makeutettu stevialla. Minä ilmeisesti kuulun siihen ryhmään, joka ei steviasta pidä. Tosin koskaan minulla ei ole ollut tilaisuutta maistaa itse kasvia steviaa. Steviaa valmistetaan myös synteettisesti, jota paljon käytetään elintarviketeollisuudessa. Tiedän myös henkilöitä, jotka pitävät stevian mausta.

Messustandien kiertelyn lomassa kävimme kuuntelemassa Tomi Kokkoa. Hän kertoi ketogeenisesta ruokavaliosta ja ylipäätään muutoksen tekemisestä. Esitys oli lyhyt, joten laajaan aiheeseen pintaraapaisu. Tomia kuunnellessani koko ajan pähkäilin mikä minulla pielessä kun ketogeeninen ei saa vauhtia painon pudotukseen. Jotain asialle olisi tehtävä, mutta mitä? Tähän palaan myöhemmissä postauksissani.

Hyvän unen jäljillä Gütguiden osastolla

GütGuiden standilla tutustuimme heidän maitohappobagteerituotteisiinsa. Heillä oli mm. BifidoMAX -raakasuklaapatukoita (73% kaakaota), joissa on maitohappobakteereja ja bifidobakteereja. Yksi pala sisältää päivän annoksen hyödyllisiä bakteereja. Äkkiseltään tuntui aika erikoiselta, mutta miksi ei voisi toimiakin. Vähän teki mieli ostaa tuote kokeiluun, mutta kiinnostuin enemmän Sleepgüide melatoniinisuihkeesta. Minullahan on melatoniini säännöllisessä käytössä ihan reseptille kirjoitettuna. Suihkemuoto herätti kuitenkin kiinnostukseni. ” Patentoitua mikroemulsioteknologiaa hyödyntävä suihkemuotoinen melatoniini vaikuttaa nopeammin ja on tehokkaampi kuin tablettimuotoiset vastaavat”, kerrotaan tuotteesta mm. GutGüiden verkkokaupassa. Vasta myöhemmin minulle selvisi, että tuote on makeutettu sukraloosilla. Se on minulle valitettavasti pisteitä laskeva. Aion kuitenkin antaa suihkeelle mahdollisuuden, sillä olisihan se hienoa saada apu pienemmällä annostuksella. ” Limakalvolle suihkutettu melatoniini imeytyy kolme kertaa nopeammin ja saavuttaa hajoamattomana aivojen melatoniinireseptorit 3-4 x vahvempana kuin suun kautta nautittuna”, sanotaan tuotetiedoissa. En ole vielä ottanut suihketta käyttöön, koska vastikään hain apteekista 3mg vahvuista melatoniinia.

Sleepguiden nopeasti imeytyvä ja tehokkaaksi kehuttu melatoniinisuihke mustassa pahvipakkauksessaan puisen senkin päällä.
Sleepguiden nopeasti imeytyvä ja tehokkaaksi kehuttu melatoniinisuihke.

Runsauden pulaa Puhdistamon osastolla

Puhdistamolla oli iso messuosasto ja paljon maistiaisia. Heillä oli mm. uusia makuja elektrolyyttijauheissa. Syksyllä aiemmin olen ostanut  marjaisan elektrolyyttijauheen, joka makeutettu stevialla. Olen purkista käyttänyt kaksi mitallista eikä enempää uppoa, harmi. Varmistettuani avustajaltani sekä vielä kassalla steviattomuuden keto kollageeni-jauheessa, ostin sitä kokeiluun. Kollageenina on tuotteessa käytetty tutkittua Bodybalance® kollageenipeptidiä. Jauheessa on MCT-jauhetta, jossa on laadukkaita keskipitkiä rasvahappoja. Lisäksi tuote sisältää hydrolysoitua guarpapukuitua (Sunfiber®). Paketti on vielä korkkaamatta, joten en pysty omakohtaisia kokemuksia toistaiseksi kertomaan.

Tripla magnesium on minulla joka päiväisessä käytössä ja sitä voin suositella. On vatsalle hellävarainen ja toimii. Minua vaivaa jonkin verran levottomat jalat öisin (nykyisellä ruokavaliolla vähemmän) ja valmiste rauhoittaa öitäni huomattavasti. Tripla magnesiumissa on kolmea magnesiumin muotoa: magnesiummalaattia, -glysinaattia ja -tauraattia

Puhdistamon messuosastolta ostin magnesiumin ja keto kollageenin lisäksi kookosöljyä, jota menee nykyisin reilusti. Ehkäpä olisi kannattanut ostaa isompi purkki kantoon. No onneksi sitä saa aika hyvin tavan ruokakaupoistakin.

Puhdistamon Tripla magnesium, kookosöljy ja keto kollageeni rivissä.
Puhdistamon Tripla magnesium, kookosöljy ja keto kollageeni.

Terveellisiä herkkuja Ruohonjuuresta

Ostan silloin tällöin pussillisen manteleita ja nyt messuilla Ruohonjuuren messuosastolta löytyi tarjouksesta luomumantelit, joten pitihän niitä ostaa. Luomumanteleissa on 276 mg kalsiumia, magnesiumia 278 mg, sinkkiä 3,3 mg, rautaa 5,2 mg ja E-vitamiinia 26,4 mg/ 100g. Viime aikoina olen törmännyt pesto-ohjeisiin missä pinjansiemenet ovat korvattu manteleilla. Mantelipesto menee ehdottomasti kokeiluun. Manteli on muuten todella hyvä lisä pinaatti-valkosipulimuhennoksessa.

Ostan harvoin pussiteetä. Nyt kuitenkin ostin Clipperin detox-teen. Yksi parhaista pussiteistä on Clipperin valkoinen vadelmatee. Myös tämä Detox-tee on hyvän makuinen yrttitee. Siinä on mm. nokkosta, malvaa ja lakritsanjuurta. Lakritsanjuurihan tuo juomaan mukavaa makeutta, vilkastuttaa aineenvaihduntaa, parantaa vastustuskykyä ja avittaa ruuan sulatuksessa. Malva puolestaan edistää ruuan sulatusta ja hengitysteiden hyvinvointia. Ja nokkonen on rautapitoinen immuniteettia parantava, edistää sydämen ja eturauhasen hyvinvointia. Nokkosella myös suotuisia vaikutuksia nivelille, luustolle, kynsille ja hiuksille.

Ruohonjuuren messuosastolta löytyi Clipperin detox-pussiteetä, Aduki-luomumanteleita ja Puhdas snack-patukka jossa makuna mustikka, karpalo ja goji-marja.
Ruohonjuuren messuosastolta löytyi Clipperin detox-teetä, Aduki-manteleita ja Puhdas snack-patukka.

Kotimaisia hampputuotteita Hamppufarmilta

Olen monesti miettinyt hamppuöljyn ostamista. Nyt Hamppufarmin standilla tuli tilaisuus maistaa öljyä, ja olipahan hyvää. Ostin pullollisen ja olen sitä ahkerasti lorautellut salaattien päälle. hampunsiemenöljy sisältää runsaasti omega-3, omega-6 ja omega-9-rasvahappoja, ja öljyssä on Omega-6 ja -3 rasvahappoja juuri oikeassa suhteessa.

”Mikään muu öljy ei sisällä omega-6- ja omega-3-rasvahappoja suhteessa 3:1. Tämä suhde on erittäin tärkeä. Omega-3 ja omega-6 ovat hyviä rasvahappoja vain, jos niitä saadaan oikeassa suhteessa. Useimmat maailman merkittävimmistä terveysorganisaatioista suosittavat omega-6:n ja omega-3:n suhteeksi 3:1. Nykypäivän ruokavalioissa on liikaa omega-6-rasvahappoa, jolloin omega-6:n ja omega-3:n suhteeksi voi tulla 14:1 tai jopa 20:1. Lisäksi ylimääräinen omega-6 varastoituu kehoon rasvana, kun taas käyttämättömän omega-3:n keho poistaa nopeasti. Tästä johtuen ei ole lainkaan helppoa taata ihmiskehon tarvitsemien omega-öljyjen saantia.”, kerrotaan Hamppufarmin sivuilla. Minulle myös plussaa on tuotteen kotimaisuus. Ostin myös paahdettuja ja suolattuja hampunsiemeniä niitä standilla maisteltuani. Sopivat salaatteihin, keittoihin tai ihan sellaisenaan naposteltavaksi.

Hamppufarmin hyvänmakuinen hamppuöly ja paahdetut hampunsiemenet vievät kielen menessään. Lasinen hamppuöljypullo ja iso pussi paahdettuja ja suolattuja hampunsiemeniä.
Hamppufarmin hyvänmakuinen hamppuöly ja paahdetut hampunsiemenet vievät kielen mennessään.

”Hyvien Jätkien” kombuchatuotteet

Kombuchaa pääsin maistamaan The Good guysin standilla. ” Hyvien jätkien sivustolla kerrotaan: ”Kombuchaa on käytetty jo vuosituhansien ajan Aasiassa ja Venäjällä. Muiden käymisteitse valmistettujen ruokien tapaan, kombuchan sisältämien bakteerien on ajateltu tukevan suoliston, ja sitä kautta myös mielen hyvinvointia. Sisäisen tasapainon löytämisessä on tärkeä muistaa myös positiivinen ajattelu, hymyily, hetkessä eläminen, hassuttelu ja terveelliset elämäntavat.” Itselleni kombucha on kohtuullisen uusi juttu, mutta yrttinen juoma maistui standilla oikein hyvältä. Lisäksi heillä oli uutuustuote kombuchasaippua joka on valmistettu yhteistyössä Flow Cosmeticsin kanssa. Tuoksuttelin saippuaa ja tuoksu oli raikas. Lisäksi ihastuin heidän mustan teen valikoimaan ja keskihintainen pussukka sai meiltä kodin. Kombuchaan sitä en ole käyttänyt, mutta olen tehnyt siitä rasvateetä aamuisin. Toimii siihenkin. Parasta tosin pelkiltään. The Good guystin kombuchat menevät kyllä myös kokeiluun. Saa nähdä innostunko joskus valmistamaan juomaa itse.

The Good Guys:ien maahantuomaa Black Strings -teetä valkoisessa pussissaan.
The Good Guys tuo myös maahan erinomaisia teelaatuja kombuchan valmistusta varten vaikka maistuvat ne toki ihan sellaisenaankin.

Purkillinen metsää Arctic Warriorseilta

Alkusyksystä lueskelin Freetoxin verkkokaupasta Arctic Warriorsin kuusenkerkkäjauheesta. Sain tuotteesta erittäin hyvän vaikutelman, mutta hillitsin ostohaluni sillä kertaa. Nyt messuilla en enään pystynyt olla ostamatta maistettuani kuusenkerkkälattea. Se oli herkullisen terveellisen hyvää. Joten kassiin sujahti ihana metsän tuoksuinen ja makuinen jauhe. Lämmin suositus. Arctic Warriorsin Kerkkä-kuusenkerkkäjauhe sai kunniamaininnan Vuoden Luomutuote 2019 –kilpailussa. – Kunniamaininnalla haluamme nostaa esille Suomen metsien vajaakäytetyt keruutuoteaarteet, joiden markkina etenkin luomusertifioituina kasvaa kansainvälisesti hurjaa vauhtia, Luomuliiton elintarvike- ja keruuasiantuntija Jaana Elo perusteli valintaa.

Kuusenkerkkäjauheesta valmistui herkullinen kuusenkerkkälatte! Kuvassa musta lasinen kuusenkerkkäjauhepurkki.
Kuusenkerkkäjauheesta valmistui herkullinen kuusenkerkkälatte!

Urtekramilta pohjoisen luonnon suojaa talvea vastaan

Alkaa olla se aika vuodesta kun ilma viilenee ja sisätiloissa lämmitystä lisätään aiheuttaen ihon kuivumista. Ostinpa Urtekramin osastolta Aloe Vera Hand Creamia, jota on ollut minulla aiemminkin. Pidän sitruunan tuoksusta ja voiteen koostumuksesta. Lisäksi ostin Nordic Berries Spray Conditioneria. Olen aika laiska käyttämään hoitoaineita, mutta ihastuin tähän marjaisaan suihkeeseen, josta kerrotaan tuotteessa näin: ” Tyrnin, mustikan, karpalon ja ruusunmarjan vitamiinit ja ravintoaineet yhdessä hyaluronihapon kanssa ravitsevat ja kosteuttavat hiuksia. Luonnonmukainen aloe vera ja glyseriini elvyttävät ja hoitavat kuivia ja vaurioituneita hiuksia. Pajunkuoriuute tukee ja vahvistaa muiden kasviperäisten ainesosien vaikutusta.” Hoitoaine on vielä korkkaamatta, sillä päätin käyttää loppuun ensin edellisen jämät.

Urtekramin suihkutettava Nordic berries -hoitoaine ja aloe vera käsivoide.
Urtekramin suihkutettava Nordic berries -hoitoaine ja Aloe vera käsivoide.

Lunetten kuukuppeihin tutustumassa

Monesti lukiessani kuukupista suosituksia ja kokemuksia olen ihmetellyt, että millainen kyseinen kuukuppi oikein on. Kuvia en näe, joten mielikuvien varaan olen asiassa jäänyt. Onneksi avustajani mainitsi Lunetten messuosaston kohdalla olostamme ja heti tajusin tilaisuuteni tulleen, pääsisin tunnustelemaan käsin millaisesta kupista on kyse. Meitä palvelikin oikein ystävällinen naishenkilö ja sain tunnustella millainen kuukuppi on. Ihmettelin myös miten sellaisen voi saada asettumaan paikoilleen. Kuukupin osto on kummitellut mielessäni, sillä ensi kesänä olen lähdössä Isolle Karhunkierrokselle ja ajatus käytettyjen terveyssiteiden mukana kuljettamisesta on aika inhottava. Toisekseen kuukuppi kestää vuosia ja on ekologinen valinta sekä pitkässä juoksussa säästää selvää rahaa.

Messustandilla tein pian ostopäätöksen kuukupista, puhdistusaineesta ja puhdistusliinoista. Lunette kuukautiskuppi on lääketieteellisestä silikonista Suomessa valmistettu. Rehellisyyden nimissä en vielä ensimmäisellä kierrolla kupin kanssa sinuiksi tullut. Aluksi onnistuin saamaan sen hyvin paikoilleen, mutta seuraavilla kerroilla ei onnistunut ja oli otettava tuttu Vuokkoset terveysside käyttöön. Harjoitukset siis jatkukoot seuraavalla kierrolla.

Lunetten aloituspakkauksen tuotteet: lilan värinen (värivaihtoehtoja on useita) kuukuppi sinisessä kuljetuspussissaan, kuppien puhdistukseen tarkoitetut pyyhkeet yksittäispakattuina, puhdistusgeeli sekä Pieni kirja kuukautisista.
Lunetten aloituspakkauksen tuotteet: kuukuppi sinisessä kuljetuspussissaan, kuppien puhdistukseen tarkoitetut pyyhkeet, puhdistusgeeli sekä Pieni kirja kuukautisista.

Tuoksuttelin vielä Lunette aromaterapiaöljyä ihastuen siihen. Sitä myös testailin viime kierrolla ja pidin tuoksusta kovasti. Laitoin sitä ranteisiin, korvan taakse ja alaselkään. Öljy on kätevässä pienessä rollonpullossa. Se on kehitelty yhteistyössä Frantsilan kanssa. Lunetten sivuilla kerrotaan öljyn ainesosista näin: ” ”Tuoksuterapiaöljyn pohjana on jojobaöljyyn hitaasti uutettu mäkikuisma, joka rauhoittaa stressiä ja vaikuttaa kipuun ja kramppeihin”, Virpi sanoo ja esittelee myös muut tuoksun ainesosien vaikutukset:

•     MÄKIKUISMA siis nostaa mielialaa ja parantaa unen laatua.
•     APPELSIINI lämmittää, piristää ja lisää rohkeutta, mutta samalla myös rauhoittaa ja hillitsee stressiä.
•     LAVENTELIA kutsutaan ”eteeristen öljyjen äidiksi”, koska se hoitaa hellävaraisesti monessa vaivassa. Se tasapainottaa ailahtelevaa mielialaa, rauhoittaa mielen ennen nukkumaanmenoa ja auttaa vatsan toiminnan tasapainottamisessa.
•     KATAJA vahvistaa oloa ja tekee hyvää lihaksille sekä aineenvaihdunnalle.
•     SUOPURSU antaa tukea kipujen ja tunnemyllerrysten hallintaan.
•     METSÄTÄHTI tekee levollisen olon ja auttaa rauhoittumaan.
•     LUMME vahvistaa henkisesti.

Lunetten aromaterapiaöljy kuukautiskipuja helpottamaan ja mielialaa nostamaan valkoisessa pahvipakkauksessaan.
Lunetten aromaterapiaöljy kuukautiskipuja helpottamaan ja mielialaa nostamaan.

Freetoxin osastolla rentoutumassa hierontakuppiesittelyssä

Kuukuppien jälkeen pääsin tutustumaan Freetoxin osastolla Bellabacin hierontakuppeihin ja seerumeihin. Eveliina näytti käsivarteen miten kuppeja hoidettavalla alueella liikutellaan. Sain myös tutustua vartalokuppien lisäksi kasvohierontakuppeihin ja oikein isoihin vartalokuppeihin. Seerumit olivat taivaallisen tuoksuisia etenkin Cellulite Be Gone. Vaikka minustakin selluliittia löytyy, en koskaan ole osannut siitä erityisemmin harmistua saatika hankkia tuotteita millä se vähenisi. Itse asiassa olen suhtautunut aika skeptisesti ja ehkä pitänyt myös jonkinlaisena turhamaisuutena. Nyt kun paino jumittaa, jalkoja turvottaa, aineenvaihdunta tarvitsee boostausta joka suhteessa tuli tunne, että jos näillä kupeilla ja seerumilla saan lisää hyvinvointia mikä sen parempi. Pitkin päivää olin ostellut kaikenlaista, joten jätin hierontakupit ja seerumit hautumaan. Ystävällistä Eveliinaa oli ihana nähdä standilla. Arvatkaapa miten kävi, seuraavalla viikolla tilasin Cellulite Be Gone-lahjapakkauksen. Olen nyt joitain kertoja ”kupitellut”, ja oi miten jalkani pitävätkin kupittelusta 😀

Eveliina opastaa Heidiä hierontakupin käytössä Freetoxin messuosastolla. Näytehoito tehtiin käsivarteen hoidettavan maatessa hierontatuolissa. Tässä Eveliina opastaa kädestä pitäen Heidiä oikeista otteista silikonisen kupin käyttöön.
Eveliina opastaa Heidiä hierontakupin käytössä Freetoxin messuosastolla.
Hierontakuppihoito lähikuvassa. Läpinäkyvä suuren tutin mallinen silikonikuppi on ilmatiiviisti kättä vasten ja hoitaja liikuttaa sitä hoidettavalla alueella.
Hierontakuppihoitoa lähikuvassa.

Messupäivän päätteeksi löytyi kassista myös erilaisia ilmaisnäytteitä.

Kassin täydeltä ilmaisnäytteitä: kompostoituvia Vuokkoset siteitä luomupuuvillasta, Urtekramin shampoo ja hoitoainenäytteet, Mahti eliksiiri vastustuskykyä ylläpitämään, Vagisan emätinvoidetta, sinkkiasetaattia flunssan hoitoon, Plantur hiustenhoitotuotteita ja Kauneus- ja hyvinvointilehti.
Kassin täydeltä ilmaisnäytteitä.

Kyllä kannatti voittaa arvonnassa <3

Kiitos mielenkiintoisesta messupäivästä <3

Kasvisruokakurssi Frantsilassa

Olen jo pitkään halunnut osallistua Frantsilan kasvisruokakurssille ja vihdoinkin se oli mahdollista. Vietinkin upean kurssiviikonlopun kaverini Kirsin kanssa kasvisruokien herkullisessa mailmassa. Etukäteen minua vähän jännitti osallistuminen näkevien kurssille kaverin mukana olosta huolimatta. Mietin pysynkö tahdissa mukana ja miten pärjään vieraassa keittiössä. Kaverin mukana olo oli hyvä asia, vaikka ehkä vähän hankaloitti muihin kurssilaisiin tutustumista. En kuitenkaan halunnut lähteä kurssille yksin ja olla täysin tuntemattomien avun varassa. Totuushan kuitenkin on, että en vieraassa ympäristössä itsenäisesti olisi pärjännyt.

Ryhmämme oli iso, 20 henkeä, valmistettavia ruokia paljon. Jälkeenpäin kun kurssimateriaalia tutkailee ja Kirsin valokuvien kuvailuja lukee, tulee ähky mukavalla tavalla. Näin sokkona minulle olisi ollut ehkä helpompaa, jos ryhmän koko olisi ollut vähän pienempi, mutta en ihan jalkoihinkaan jäänyt keittiöhäärinnässä. Ja olihan Kirsi mukanani. Ja ilo oli huomata, että muut kurssilaisetkin ottivat minut mukavasti ihmisenä eikä vain vammaisena henkilönä. Jos kurssi olisi kestänyt useamman päivän varmasti myös minun rohkeuteni olisi lisääntynyt tehdä alotteita keskusteluihin, puikkelehtia itsenäisesti paikasta toiseen, kysyä apua sitä tarvitessa jne. Silloin kun tarjoilupöytää katettiin ja ruokia koristeltiin tunsin itseni hyödyttömäksi ja nolotti istuskella tilannetta seuraillen. Vieraassa paikassa ei olisi tullut mitään, jos olisin alkanut kantamaan kuumia astioita tms. Olisihan se onnistunut, mutta aikaa vienyt kohtuuttomasti ja vahinkojen riski kasvanut.

Kurssin emäntänä toimi Aija Lento tyttärensä Emman kanssa. Saunan lämmityksestä huolehti Aijan mies. Alkusanojen jälkeen siirryimme nopeasti itse asiaan, kokkaamaan. Teimme Kirsin kanssa kidney-pataa. Pavut oli laitettu jo edellisiltana likoamaan ja veden vaihdon jälkeen niitä keitettiin 1-2 tuntia. Pataan pilkottiin varsiselleriä, kesäkurpitsaa, bataattia ja paprikaa. Öljyssä mausteet viimeisinpänä lisättiin kurkuma. Rosmariini ja tinjami saivat kiehutella pisimpään niiden kovavartisuuden vuoksi. Tomaattimurskaa ja kasvikset, vettä sen verran, että kasvikset peittyvät. Lopuksi mukaan pavut.

Tuolloin aamupäivällä kokattiin myös päivällisen ruokia ja iltapalapitsaa. Pitsatäytteessä oli mm. kukkakaalia, porkkanaa, aurinkokuivattuja tomaatteja ja oliveita joista kaksi viimeistä lisättiin vasta lopuksi. Pitsa oli oliiveista huolimatta erittäin herkullista. Kurssilla otettiin erittäin hyvin huomioon erityisruokavaliot ja gluteeiniton vaihtoehto oli aina olemassa. Pitsataikinoitakin tehtiin siis kaksi.

Päivällisellä herkuttelimme mm. perunasalaatilla, jossa paahdettuja mantelilastuja ja jogurttia. Oli todella herkullista. Tokihan lounaalla herkuttelimme myös monella muullakin ruualla kuin kidney-padalla. Myös tarjolle asetteluun kiinnitettiin huomiota.
Kaaliraaste, jossa mm. suolapähkinää Odotin jotenkin, että suolapähkinän maku nousisi enemmän esille kuten myös mausteet. Ehkä useamman tunnin maustuminen olisi tuonut raasteeseen enemmän makua.
JuureslaatikkoLaatikko oli ehdottomasti positiivinen makuelämys. Vieroksun keitettyjä lanttuja, porkkanoita tms enkä erityisemmin ole välittänyt laatikoistakaan. Palsternakkaa en ole koskaan käyttänyt ja sen mausta vähiten pidin laatikossa, mutta lanttuun ja porkkanaan sopi mausteseos täydellisesti. Mausteita laitettiin: hing, mustapippuria, kurkumaa, rosmariinia, fenkolia, jeeraa. Kerma pemensi ihanasti makua. Tätä uskon joskus kokeilevani omassa keittiössänikin, kuten päivällisellä ollutta perunasalaattiakin.
Kidney-pataPidin myös padasta tosi paljon. Pilkoin kasviksia pataan ja sain maustaa ruuan Aijan kanssa. Patakin on sellainen ruoka, jota haluan joskus tehdä.
Riisi, jonka seassa mm. punaisia linssejä

Myös aterioilla olleet leivät ja sämpylät leivottiin itse sekä levitteet yrttivoi ja hummus valmistettiin itse. Gluteeinittomat sämpylät olivat herkullisia molemmilla levitteillä.
Lauantain lounaan jälkiruokana oli marjahherkkua, jonka maku oli todella voimakas. Omalla tavalla hyvääkin, mutta toisaalta puistattavaa. Ehkä pidin siitä vähiten. Sunnuntaista rusinakiisseliä en uskaltanut maistaa, vaikka sahramilla maustettu kiisseli kiinnostikin, mutta ne kokonaiset rusinat…Vielä yksi kuva herkullisesta lounaasta: Tarjoiluun lisätään kauniita pieniä yksityiskohtia: salaatin koristeeksi muutama vihreälehtinen varsi saksankirveliä, levitteiden koristeeksi basilikan lehtiä.

Lähes kaikki ateriat söimme Sinisessä salissa. Frantsilan päärakennus on vuodelta 1903. Ihana ja viihtyisä paikka.Herkullisen lounaan jälkeen oli tovi rauhaisaa omaa aikaa. Kävimme Kirsin kanssa pienellä kävelyllä upeassa syyspäivässä. Aurinko paistoi upeasti. Ulkoilun jälkeen palattiin Siniseen saliin kuulemaan Frantsilan esittelyä ja päiväkahville, jonka kanssa söimme suklaapiirakkaa, jonka päällä cashewpähkinä-kookoskermaa. Piirakan resepti oli alunperin spelttijauhoille, mutta se tehtiin gluteiinittomiin jauhoihin. Taikinaan raastettiin kesäkurpitsaa. Piirakka oli herkullista. Yrttiteetä oli tarjolla pitkin päivää, jota sai nautiskella sopivin välein.

Kahvi/teehetken jälkeen yläkerrassa vietimme pienen hoitohetken parityöskentelynä Aijan ohjaamana. Jalat kylpyveteen ja kylvyn aikana hoidettiin hartia-niskaseutua lempein rauhallisin ottein. Hieronnan jälkeen kuivattiin jalat ja tehtiin pieni jalkahieronta. Jalkahoidossa käytettiin Frantsilan omia tuotteita, jotka oli muutoinkin käytettävissämme. Vessoista löytyi yrttihammastahnaa ja Sinisestä salista uutteita, voiteita, eteerisiä öljyjä. Hoitotuokion jälkeen aika pian oli aika päivällisen. Jo mainittujen ruokien lisäksi tarjolla oli linssi-papukeittoa, porkkanaraastetta jotka olivat valmistettu aamupäivän kokkauksien yhteydessä. Päivällisellä ja sen jälkeen meitä jututti tuotesuunnittelija Virpi Raipala-Cormier. Hän piti halukkaille myös sunnuntaiaamuna joogahetken. Siellä olivat lähes kaikki kurssilaiset. Minulla ei ollut oikein sopivia vaatteita ja taisipa vähän iskeä ujous/pelko siitä etten ymmärtäisikään millaisia liikkeitä ohjataan tekemään, joten jäin pois. Heräilin kaikessa rauhassa rauhallisesta aamusta nauttien pitkien yöunien jälkeen.

Lauantai-iltana ennen sänkyä oli vielä rentouttava saunahetki yrttisaunassa. Sielläkin oli Frantsilan omat tuotteet käytettävissä, joten kokeilemaan kasvonaamiota, kasvovoidetta, shampoota, hoitoainetta, vartalon pesuainetta ja tietysti nauttimaan ihanista löylyistä. Iltapalalla herkuttelimme pitsalla, joka todella yllätti herkullisuudellaan. Mulle tuli tosin siitä mieleen enemmän kasvispiirakka kuin kasvispitsa, mutta hyvää oli.

Aamiaisella meille tarjoiltiin ihanan pehmeää, maukasta kvinoa-puuroa. En ole tiennytkään kvinoasta voitavan tehdä puuroa. Tarjolla oli myös jogurttia, vihanneksia, juustoa, leipää. Vettä oli myös aina saatavana joko sitruunalla tai saksan kirvelillä maustettuna. Aamiaisen jälkeen oli aikaa pienelle happihyppelylle. Pajuportilta lähti puron vartta pitkin polku jatulintarhaan.Matka ei ollut pitkä reilu pari sataa metriä. Jatulintarhassa kävellessä on hyvä ratkoa pulmia.Ulkoilun jälkeen oli aika aloittaa päivän kokkaukset. Kirsin kanssa teimme kasvislasagnen valkokastikkeen johon tuli tofua, kukkakaalia ja palsernakkaa sekä tietysti mausteita. Kurssin miehet kokkasivat lasagnen tomaattikastikkeen. Pilkkomisen lisäksi asettelin gluteiinittomaan versioon lasagnelevyjä, jotka olivat hyvin hajoavaisia. Lasagne oli taas positiivinen yllätys. Makarooni yhdistettynä juureksiin on ollutminusta aika vastenmielistä, mutta nyt pidin ruuasta. Ehkä gluteeiniton lasagnelevy ei ole paras mahdollinen, mutta ylivoimaisesti parasta kasvislasagnea mitä olen ikinä syönyt.
Punajuuri-hirssilaatikko oli todella herkullista. On taas niitä ruokia joita aion uskaltautua kokkaamaan itsekin.
Nautin myös kikhernepadan eli karhin mausta. Herkullista, herkullista 🙂
Koftapallot olivat mielenkiintoinen ja herkullinen uusi tuttavuus. Kaaliraasteesta poistettiin kaalinmehu ja pääsimme ottamaan kaalimehushotteja. Oli yllättävän hyvää. Tässä koftapallot odottaa rasvakeittimeen pääsyä.
Sunnuntaina lounaalla herkuttelimme myös pienillä porkkanarieskoilla. Levitteisiin tehtiin kolmaskin vaihtoehto tomaatti-basillika-oliivitahna, jota oliivien takia en uskaltautunut maistamaan.
Rusinakiisselin suhteen en tosiaan kyennyt ennakkoluuloisuuttani voittamaan, mutta tässä kuitenkin sekin herkku.
Vihersalaatti
Runsas lounas ja lopuksi vielä lämpimien ruokien koristelu saksankirvelin ja basillikan oksilla.Lounaan jälkeen hetki rentoilua. Ulkona oli sateinen sää, joten happihyppelyt jäi lyhyeen. Vielä oli jäljellä päätöskahvi palautteineen unohtamatta herkullista kaurakakkua. Siinä oli maut todella kohdillaan, nam!

Olen tyytyväinen, että lähdin kurssille mukaan. Valitettavasti en pysty jakamaan herkullisia tuoksuja mitä keittiössä oli kokkailuiden aikana ja jälkeen. En voi jakaa myöskään mahtavia makuelämyksiä, mutta voin suositella kurssia lämpimästi. Aijan ja hänen taustajoukkojensa lämpö ja rakkaus hyvinvointia, työtään kohtaan oli käsin kosketeltavaa. Ja se miten sitä kaikkea hyvää he olivat valmis jakamaan muillekin. Paikkana Frantsila on rauhoittava ja viihtyisä, ja uskon joskus palaavani sinne uudestaan.

Neuloosi kerää voimiaan

Viime viikkoina neuloosi on ollut rauhallisessa vaiheessa, mutta pakotti minut pakkaamaan kopallisen lankoja mukaan tänne mökille. Viestitti mulle, että tylsistyn, jos tekemistä ei ole riittävästi jne. No lankoja on montaa erilaista, joten fiiliksen mukaan voi vielä valitakin mitä seuraavaks alan neulomaan. Loppusuoralla on merinovillainen kaulaliina.

Edellisessä postauksessa kirjoittelin mehiläisvahakynttilöistä, ja siitä miten mukavaa on ollut antaa joulumuistamisena itse tekemiään kynttilöitä. Myös muutama huivi on kääräisty pakettiin. Torstaina treffasin ystävääni, joka oli jo pakettinsa aukaissut ja ottanut yönsinisen Teddy-langasta neulotun tuubihuivin käyttöönsä. Saamastani tekstarista päätellen hän oli iloinen lahjastaan ja tuo tunne vahvistui tavatessamme ja hänen esitellessään äidilleen huiviaan.

Tämän huivin postitin lapsuudenaikaiselle ystävälle

Babouska (52%villa 39%akryyli 9%nylon)
Toivottavasti on tarpeeksi pinkki, sillä hän pyysi minua tekemään pinkin huivin itselleen jo viime talvena.  En oikein löytänyt sopivaa lankaa silloin, mutta toivottavasti joulupaketti ilahduttaa. Huivi on harpulla tehty.

Marraskuussa Silmukkasiskojen kanssa vietimme mukavan päivän Messukeskuksessa Kädentaitomessuilla. Novitan ständiltä ostin  langat  tuubihuiviin petroolinsininen Rose (70%akryyli 30%villa) ja sinisenkirjava Silmu (36%mohair 33%polyamidi 31%akryyli). Neuloin ohjeen mukaan kasin puikoilla leveydellä 31 silmukkaa, koko ajan oikeaa.   Tuubihuivista tuli lyhyehkö, menee juuri ja juuri kaksinkerroin kaulan ympäri. On aivan makuasia onko se liian ahdistava kurkulla vai ei. Huiviin meni kerä Rose-lankaa ja kaksi kerää Silmua. Aan nähdessä huivin, ihastui siihen. Löysi itsensä lankakaupasta ja häneenkin on tarttunut neuloosi 😀 On tehnyt vastaavanlaisen punaisen tuubihuivin minkä itse tein sinisenä, on tehnyt myös tuubin oranssi-silmusta, ja ilmeisesti huiveja on syntynyt lahjaksi läheisilleenkin 🙂 Eli, varokaa ystävät hyvät, neuloosi saattaa olla hyvinkin tarttuvaa. Mutta tämän huivin saaja nauttii nyt etelän lämmöstä, mutta ehkä kotiuduttuaan täällä talvipakkasessa huiville on käyttöä ja toivottavasti ei ole liian ahdistava kurkulla.

Tultiin tänne mökille eilisaamuna ja kotiin palaamme vasta vuoden vaihduttua. On tarkoitus ulkoilla paljon, rentoutua, neuloa, viettää aikaa kirjojen parissa…
Nyt menee luomukinkku leivinuuniin yöksi paistumaan. Aattoyöhön kuuluu kinkun tuoksu 🙂 Ja odotukseni on korkealla kinkun suhteen: luomua ja leivinuunissa paistettua, sen on pakko olla herkullista :O 😀

Toivotan kaikille lukijoilleni ihanaa jouluaikaa. Rentoutukaa, nauttikaa läheisienne seurasta. Joulu on rauhan, rakkauden, hyvänmielen juhla.
Valitettavasti näin ei kaikkialla kuitenkaan ole. On monta yksinäistä, jota joulu kouraisee kipeästi. On niitä joidenka elämässä on surua eikä joulu onnea tuo. Tuntuu pahalta kun ajattelee Artun kohtaloa Ylöjärvellä. Perhettä on kohdannut hirmuinen suru eikä varmasti joulumieltä ole. Voimia sinne paljon, ja voimia myös kaikille muillekin joille joulu ei tuo rauhaa, hyvää oloa.

Rentoa elämää

Kuu vaihtuu ja Hepa ja avokki ryhdistäytyy! Huomiselle suunnitteilla pitkä lenkki, joten nyt maaliskuun laiskottelut on laiskoteltu!

Vaikka liikunta on jäänyt luvattoman vähälle, ollaan vietetty mukavia iltoja. Tänään kävimme ystävien kanssa syömässä ja elokuvissa. Alkupaloiksi popsin friterattuja tiikerinkatkispyrstöjä ja chilikastiketta, pääruuaksi herkullista kuhaa ja salaattia. En halunnut piparjuuriperunamuhennosta. Jälkkäriksi sorruin ottamaan valkosuklaatuorejuustokakkua ja vadelmamelbaa, nam. Ruokajuomana talon valkoviini, jotain yhdysvaltalaista kuivaa juomaa. Ei ollut kovin erikoinen viini.

Elokuvana katsoimme Vares ja uhkapelimerkit. Siitä onkin pitkä aika kun viimeksi olen katsonut mitään elokuvaa ja vielä kauemmin kun olen ollut elokuvateatterissa. Oli hauskaa ja elokuvakin ihan ok. Ei ehkäänikään helmi, mutta ei tarvinnut katuakkaan.

Eilisiltana samaiset ystävät olivat luonamme treenaamassa perinteistä jäsenkorjausta. Tällä kertaa hoidettiin selkä kokonaisuudessaan. Nyt alaselässä on pientä arkuutta, mutta samalla tuntuu jumien lieventyneen. Selän hoidossa asiakkaalla on aktiivinen rooli hoitoa tehtäen. Useammassa vaiheessa hoidettava liikkuu eteen-taakse suunnassa hoitajan painaessa hoitokohdista. Yläselkään tultaessa asiakas vetää lapaluita lähemmäksi toisiaan. Lavan lihaksistoa hoidettaessa, asiakas pyörittää rauhallisin laajoin liikkein harteitaan hoitajan painellessa lapaluun lihaksistoa. Rintalihasten jumeja helpotetaan tukemalla lihaksen runkoa toisella kädellä ja toisella kädellä pyöritetään asiakkaan yläraajaa. Sanoisin, tehokasta!

Hoitojen jälkeen istuimme ruokapöytään. Meillä oli kahta eri salaattia. Olin valmistanut feta-aurinkokuivatutomaatit-salaatin ja ystävämme puolestaan vihersalaatin, jossa oli mm. punasipulia. Jälkkäriksi syötiin rahkaa. Laitoin siihen rahkan ja kerman lisäks raakakaakaojauhetta, lucuma-jauhetta, vadelmia, mansikoita, yhden banaanin ja pinnalle tummaa minttusuklaata. Oli, vaikka itse sanonkin aika herkullista. Kukaan ei kaipaillut sokeriakaan 😀

Torstaina olin sauna illassa, jonka kutsussa sanottiin mm. näin:
”Kantavina teemoina ovat luonnonmukaisuus, alkuperäisyys ja puhtaus.
Tuulahduksen Italiasta iltaamme tuovat ekokampaaja Virpi Niinistö
Vipamaniasta ja Monditaly.” Ja voin sanoa illan olleen mielenkiintoisen ja ihanan. Alkumaljoiksi meille tarjoiltiin itse tehtyä omenaraparperimehua. Saunassa saimme käyttää vihreäsavinaamiota, pestä hiuksemme saman sarjan shamppoolla ja käyttää hoitoainetta. Saunan jälkeen saatiin valita tuoksullinen tai tuoksuton voide. Itse kun rakastan tuoksuja, valitsin tuoksullisen. Vielä seuraavanakin päivänä iho tuoksui ihanan raikkaalta ja puhtaalta.

Kaikki tuotteet olivat 100% luonnollisia eivätkä sisältäneet mitään kemikaaleja, ja tämä oli erittäin tärkeää ekokampaaja Virpille, jolta tuotteita sai myös ostaa. Hän kertoi myös työstään ekokampaajana ja sisälleni jäi kutina ”haluan kokeilla”, joten ehkäpä vielä joskus täälläkin saatte lukea aiheesta enemmän.

Tarjoilut oli vallan herkulliset ja ylelliset. Luomuteemaa noudatettiin pääpiirteittäin myös syömisissämme. Italialainen salaatti, jossa oli makaroonia ja artisokkaa maistui herkulliselta. Olen artisokan suhteen ollut vähän epäileväinen, mutta salaatissa ainakin pidin siitä.

Maistelimme paria juustoa, josta toinen oli luomua ja erittäin herkullista. Ei kyllä toisessakaan mitään vikaa ollut 😀 Tarjolla oli myös luomusuklaata, tyrnimakeisia, pähkinöitä, Kaarinassa valmistettua luomusiideriä, ruisnappeja, aurinkokuivattuja tomaatteja jne.

Keskustelut pyörivät paljolti luonnonmukaisuudessa, kemikaalien haitoissa, elämässä jaksamisessa jne. En tuntenut kuin järjestäjät ja yhden muun vieraan ja kaksi muuta olin tavannut viime syksynä luennolla. Olen iloinen, että sain olla illassa mukana, kiitos!

Kaikenmailman sontaa

Törmäsin pari päivää sitten Facebookin kautta Iltalehdessä kuun alussa julkaistuun artikkeliin, joka on käsittääkseni tiivistelmä/suomennos Guyism.com –sivustolta. Tekstissä kerrotaan kymmenen ruokafaktaa. Artikkelissa ei mulle oikeastaan mitään uutta ja pöyristyttävää. Onpahan vain surullista lukea mitä kaikkea sontaa aterioihin lisätään. Ja saa minut aina vain varmemmaksi tekemästäni valinnasta vältellä valmisruokia ja lisäaineita täynnä olevia tuotteita. Onneksi en myöskään ole pikaruokaloiden vakiokäyttäjä. ”Keskimääräinen pikaruokaravintolan asiakkaan väitetään syövän vuodessa keskimäärin 12 häpykarvaa.” Herää kysymys, mistä helvetistä häpykarvat joutuvat ruokaan? Missä tekemisissä ruoka ja häpykarvat oikein on, ja missä vaiheessa aterian valmistusta? Toisaalta, ruokateollisuudessa nyt tapahtuu ties mitä ilmeisen vastenmielistä, joten ehkäpä ne häpykarvat on lopulta sieltä pienimmästä päästä.

”Oikeat raaka-aineet ovat kalliita. Tämän vuoksi esimerkiksi pirtelön valmistamiseen voidaan käyttää kymmeniä kemiallisia aineita. Niiden avulla mansikkapirtelö saadaan maistumaan mansikalta. Suuhumme saamme marjojen sijaan kuitenkin muun muassa etyyliasetaattia, fenyylialkoholia ja liuottimia.” Ai miten herkullista 🙁
Tietääkö kohta nykyihminen lainkaan miltä maistuu aidoista raaka-aineista valmistettu pirtelö?

Ollaan ostettu avokin kanssa viime aikoina erilaisia luomujuomia, jotka maistuvat alkuperäiselle marjalle/hedelmälle. Usein maku on paljon miedompi mitä kemikaalilitkuissa. Ollaankin monesti pohdittu tunnistaako nykyihmiset miten hyvin alkuperäiset ja luonnolliset maut. Moni on tottunut keinotekoiseen makuun ja se on pelottavaa ja surullista. Itse haluan palata takaisin luonnollisiin aitoihin makuihin.
Ja siksi nykyisin valitsen mahdollisimman vähän keinotekoisia tuotteita.

En ole koskaan ollut mikään hampurilaisten ja pitsojen kuluttaja. Roskaruokalasta ostin kananuketteja useimmiten. Nykyisin nekin ovat mustalla listalla, joutuneet jo  vuosia sitten..
”Kananugetteja valmistetaan menetelmällä jota kutsutaan mekaaniseksi erotteluksi. Se on kustannustehokas tapa erotella lihat luista. Eläinmassa puristetaan erottelijan läpi ja syntynyt vaaleanpunainen tahna puhdistetaan ammoniakilla, maustetaan ja värjätään. Tästä on kyse myös monien muiden lihavalmisteiden valmistuksessa.” Nukettien mustalle listalle joutuminen on siis vaan ja ainoastaan hyvä asia! Ei tätä faktaa lukiessa ala roskaruokahammasta kolottamaan.
”Muun muassa McDonald’s käyttää kananugeteissaan naudanlihaperäisiä lisäaineita. Näillä parannetaan tuotteen makua. Näistä aineista voi kieliä pakkausmaininta ”aromi”.”
No ei ollut yllätyksellistä tietoa tuokaan. Ällöttävää on mitä moskaa meille ihmisille valmistetaan!

Väitetään myös, että esim. 100 grammassa maapähkinävoissa voi olla hyönteisiä 30 siivua. Ehkä hassua, mutta minua ei ällötä nekään niin paljoa kuin nuo kaikenmailman ammoniakit ja muut kemialliset aineet. Eihän hyönteisraadot tokikaan kovin hygienistä kuvaa anna. ”Sellakka on hyönteisperäinen lakka, jota käytetään paitsi huonekalujen ja puun, myös joidenkin karkkien kiillottamiseen. Se on peräisin thaimaalaisesta Kerria lacca- hyönteisestä.” Ei tunnu kovin houkuttelevalta ajatukselta, että siinä mitä syömme on samaa ainetta mitä käytetään huonekalujen kiillotukseen. Ehkä tähän joku voisi sanoa, että onhan kyseessä luonnollinen aine. Onneksi kuitenkin karkkiherkuttelut ovat jääneet hyvin pieneen ja niistäkin yritän hakea aina sen mahdollisimman puhtaan vaihtoehdon.

Monien suosikkijuoma, tuo jumalainen musta Cocacola ei ole koskaan kuulunut minun suosikkeihini. Ylipäätään en ole koskaan limsoista erityisemmin välittänyt. Limsojen kittaaminen on rajoittunut matkoille tms. Fanta on se kemikaalisotku mitä olen juonut. Ei varmasti Cocista yhtään sen parempi. Kirjoituksessa on nyt kuitenkin mainittu tuo musta herkku. Tölkillisessä on sokeria 10 palan verran. Paljon, öklöttävän paljon, joten imelyyttä tasapainottamaan on joukkoon sujautettu fosforihappoa. NAM-nam!

”Yksittäispakatut sulatejuustoviipaleet voivat sisältää jopa 49 prosenttia erilaisia lisäaineita, kemikaaleja ja aromeja. Jos niitä olisi enemmän, sulatejuustoa ei saisi kutsua juustoksi.” Surullista ja ällöttävää, eikös. Ymmärtääkseni esim. kevytmajoneesissa ei ole mitään alkuperäisiä raaka-aineita mitä majoneesiin tulee, silti se nököttää hyllyssä etiketti loistaen ”majoneesi”. No onhan se kevyt ja ah, niin ”terveellinen” vaihtoehto – ja kissanviikset. Missä se alkuperäisyys ja luonnollisuus onkaan? Voihan kemikaalisonta sentään…

”Pikaruokaravintoloiden lounassalaatteja pidetään rapeina ja raikkaina mahdollisimman pitkään muun muassa kemiallisin keinoin. Viherannokseen saatetaan lisätä propyleeniglykolia, joka voi joillekin aiheuttaa silmä- ja iho-oireita.” Ja taas kuluttajaa kusetetaan! Näyttäähän tuo salaatti tuoreelta ja raikkaalta… Tietysti, jos säilyvyyttä ei paranneltas jouduttaisiin heittämään paljon ruokaa roskiin, mutta voisiko sitä kerrallaan olla hiukan vähemmän tarjolla ja oikeasti tuoreena?

Ja lopuksi kerron konkreettisen esimerkin. Kävin lomalla keskustelun, jossa minulle kerrottiin miten valtavan kokoiseen lihanvalmistussammioon kaadetaan reilut parikymmentä kiloa suolaa ja hivenen pienempi säkillinen lisäaineita. Kyllähän olen tiennyt, että sitä moskaa tungetaan liikaa moneen paikkaan, mutta se konkretisoitui mielikuvaksi miten valkeaa jauhoa kaadetaan ruokaan, jota meille myydään, jonka suutuntumaa on kenties manipuloitu tms. Ei mitenkään herätä positiivisia tuntemuksia.

Tästä voisin paasata maailman tappiin. En ole aikoihin täällä vouhkannutkaan lisäaineista, mutta tuo Iltalehden juttu toi asian jälleen pintaan. Joskus viime kesällä kirjoittelin valmismarinoinneista ja sekään artikkeli ei ruokahaluja nostattanut, minkä pohjalta postaus syntyi. Teksti löytyy 
täältä

Kanarialla ei muuten näkynyt valmismarinadeissa lilluvia broiler-, liha, tai kalapaketteja! Siellä ei ilmeisestikään ole tuota valmismarinadikulttuuria!
Ja meillä on välillä todella vaikeaa löytää tuotetta mihin ei oltaisiin lisätty mitään, ei vettäkään.

Ruisleipäkurssilla Varpulassa

Viime keskiviikkona olin Vantaan seudun näkövammaiset ry:n ja Inkun ideapajan yhteistyössä järjestämällä ruisleivän leipomiskurssilla Sipoossa Varpulan tilalla.
Varpulan emäntä Riitta on valloittava, ihana ihminen. Ennen leivän tekoa saimme kahvin/teen kanssa maistella ruisleipää kirnuvoilla, namsk! Ja ”jälkkäriksi” Pappilan hätävaraa, jossa ruisjauhojen lisäksi oli piparitaikinaa, kermaa, puolukoita. Herkullista sekin ja hiilareiden yliannostus 😀

Riitta oli aloittanut ruisleipätaikinan valmistuksen paria päivää aikaisemmin. Teimme leivän siis juureen tehtyyn taikinaan, jossa on Lassilan luomutilan ruisjauhoa, suolaa, vettä. Istuimme pitkän pirtin pöydän ääressä vastatusten. Väliimme aseteltiin leivinpaperi kulmittain. Toinen leipoi leipänsä toiselle reunalle ja toinen toiselle. Saimme paperille ruisjauhoa ja käteen taikinapallon, jota pyörittelimme tovin ja sen jälkeen asetimme sen paperille. Kämmenillä hiljalleen taputeltiin pallo reikäleivän paksuiseksi pyöreäksi leiväksi. Saimme valita muotin millä teimme leipään reiän. Käytin lintumuottia ja ystäväni puolikuuta 😀

Ja tässä pelkkä oma leipäni 😀

Valitettavasti uunista tulleesta leivästä kuva jäi ottamatta.

Leipien kohotessa ja paistuessa emäntä esitteli meille miten lampaan villasta kehrätään lankaa. En edes yritä selittää miten se tapahtuu, koska minulle ei auennut oikein miten karstauksessa villa saatiin oikeanlaiseksi. Olisi tarvinnut olla rauhallisempi tilanne ja enemmän aikaa. Tämä oli kuitenkin kurssiin kuulumatonta ja iloitsen tästäkin, että pääsin tutkimaan millainen värttinä on.

Karstain

Ja tässä tutkin karstainta

Tilalla järjestetään ruisleipäkursseja sekä erilaisia käsityökursseja. Kesäisin tilalta saa itsepoimittuna tai valmiina luomumansikoita ja mustaherukoita. Tilalla myös lampaita.
Emäntä todella ihanan oloinen, reipas ihminen. Kannattaa piipahtaa paikanpäällä jos siihen tulee tilaisuus.

Olen saanut pari uutta lukijaa.
Jenny ja Pia ei muuta kuin toivottavasti viihdytte matkassani, ja tervetuloa mukaan!!!

Olen viettänyt ihanaa liikunnallista elämää äitini vierailun aikana. Tänään taittui suksin yhdeksän kilsaa, lauantaina lumikenkäilimme puolitoistatuntia ja eilen kävelimme normaalisti kahden tunnin ajan. Elämä on aikas mahtavaa! 

Messufiilareita (outletExbo, Elma, metsä, kädentaito)

Eikös teistäkin kuulosta aika ihanalta lauantai-illan vietolta glögiä rakkaan kanssa kynttilöiden valossa??? Minusta ainakin, ainoa huono puoli on painonnoston mm-kisat ja niiden tv-lähetykset. Avokki ei malta pysyä telkkarin ääreltä poissa hetkeä pidempään, ja lähetys kestää vaatimattomat neljä tuntia. No luomuglögi tilkalla vodgaa maistui hyvältä, vaikka nuo kisat vei avokilta voiton. No onneksi ovat vain kerran vuodessa, mutta tämä on jo kuudes ilta 😀
No minulla on siis oikein hyvä syy tulla tänne kirjoittamaan postausta ja kertoa eilisestä. Nimittäin eilinenkin sujahti messuilla, tällä kertaa täällä Helsingissä  (ELMA-, Metsä-messut sekä Kädentaitotapahtuma, uutena mukana myös laatumerkkien myyntitapahtuma OutletExpo). Lauantaina ja sunnuntaina vielä messukeskusta täyttää Lemmikkimessut. Valitettavasti lemmikkejä ei vielä sielä ollut kun Aa:n kanssa siellä kiertelin.
OutletExbossa oli oikeasti hyviä tarjouksia ja pääsimme joulupukin apulaisiksi; veljieni lapsille löysin pitkähihaisen keijupyjaman, röllipyjaman sekä poronnahkaiset ihanan pehmeät ja lämpimän oloiset kintaat. Vielä pari lahjaa puuttuu. Mulla on hintaraja joululahjoihin, koska veljiä on neljä ja kaikilla 2-3 lasta, joten joulupukki on joutunut säännöstelemään hinnoittelua, jotta homma ei mene överiksi. Ja pukki muistuttaa myös, että muistaminen tärkeintä 😀 Avokille löysin meidän kihlajaispäivään lahjan. Hän käyttää paljon talvisaikaan pitkiä alusvaatteita ja kerrastoja. Itselleni ostin viime joulun jälkeen alennusmyynneistä merinovillaisen aluskerraston ja ei pakkanenkaan sen jälkeen tahtia haitannut. Nyt messuilta löysin samoja kerrastoja miehille ja todella edulliseen hintaan, joten avokki saa merinovillaisen kerraston kihlajaisvuosipäivänä. Viime vuonna ystäväni neuloi hänelle ihanan villapuseron. Kaksi vuotta sittenavokkia ilahdutin suolakivilampulla.
Takaisin messutunnelmaan 😀 Itselleni ostin nyt muodissa olevan tuubihuivin; pehmeänvillaisen tummansinisen lämmikkeen sekä ohuen tavallisen huivin, joka myöskin sininen. Olen aina ollut aika huono käyttämään huiveja ja kaulaliinoja, mutta tänä syksynä olen vähän niistä innostunut, joten katsotaan miten näiden uutuuksien käy. Veljen tyttärelle, joka täyttää 11 vuotta ostin lilat lintukorvikset, jotka on tehty laaserilla leikkaamalla. Itselleni löysin lasiset sinisävyiset korvikset. Mä rakastan lasikorjuja. Musta ne on jotenkin niin suloisia ja käteen hyväntuntuisia 😀 Nuo korvikset ostin oikeastaan siksi, kun Barcelonasta vastaavat ostettuani toinen on kadonnut, tippui syyskuisella shoppailukierroksella ja huomasin vasta kotimatkalla  Aa teki myös ostoksia pari Suomessa valmistettua paitaa, jopa puuvilla oli kudottu kotimaassa 😀 Huiveja, korviksia, siskon lapsille lahjoja.
Elma-puolella oli jonkin verran myynnissä ruokaa, ja olihan se ihanaa tukea lähi- ja luomuruuan tuottajija. Lappi oli hyvin esillä. Ostin Kitkan herkun savumuikkua, joka oli ihan sairaan hyvää, vaikka olikin säilykekalaa. Leipäjuusto lakkaomenahillolla vei kielen mennessään ja sitäkin herkkua oli pakko ostaa kotiin 😀 Maistelimme parin juustolan juustoja ja shoppasin erään luomutilan pisteestä viherherukkapaprikamarmeladia, joka sopii liharuokien tai juustojen seuraksi. Luomupuodissa oli mielettömän hyviä tarjouksia; smoohtiekset, jotka normikaupassa 3 e, nyt 50 senttiä tai euron. Kaksi pulloa vitosella luomuglögiä jne. Maistoimme muuten valion Aurinkoiset hedelmät –luomutuoremehua ja maistui todella hyvältä. Maistoimme saksalaisia luomukermajogurtteja ja juttelimme maistattaneen miehen kanssa. Meijeri, joka jogurtit valmistaa on Euroopan suurin luomumeijeri. Jogurtti oli hyvin samantyyppistä mitä Lidlistä löytyy, mutta luomuna. Kyseisiä tuotteita saa kuulemma niin K- kuin S-kaupoistakin. Heillä on myös maustamatonta rahkaa luomuna. Jogurtteja sai messuilla eurolla ja suosituin maku kuulemma oli siihen mennessä ollut kirsikka.     
Metsä-puolella oli paljon eri yhdistysten pisteitä, jotkut esitteli metsäkoneita, moottorisahoja, puun istutusta, lannotteita jne. Ei oikein mitään erityistä metsättömälle kulkijalle. Lavalla esiintyi nukketeatteri sekä Eini. Kädentaitotapahtumasta löysin timanttisen käsikäyttöisen veitsenterottajan. Sellainen puuttuu taloudesta ja veitset alkaa olla aika onnettomia, joten oli oikeasti tarpeellinen hankinta. Esillä oli paljon käsitöitä ja niihin tarvittavia välineitä; lankoja, askartelutarvikkeita, puutöitä, koruja, tauluja jne. Kädet alkoi olla täynnä tavaraa ja ostoksetkin painamaan, joten Kädentaitopuolen pääpiirteittäin kierrettyämme suuntasimme ruokakaupan kautta kotiin. Oli kyllä mukavat messut ja nuo todelliset messutarjoukset ilahdutti. Ja kun pääsen paikkaan missä tuottajia myymässä tuotteitaan tunnen oloni taivaalliseksi. On niin ihanaa ostaa heiltä itseltään suoraan, tukea heidän tuotantoaan! Ja joulumuorinakin oli kiva olla, kun löytyi kohtuu helposti ostettavat. Yritän aina veljien lapsille ostaa jotain käyttökelpoista. Ehkä olen vähän tylsä täti, mutta leluja ja krääsää saavat niin kauheasti aina synttäreillä ja jouluna, että sitä en halua tukea sen enempää. Noh, ehkä korut on krääsää, mutta toisaalta ehkä 11-vuotiaalle mieluinen lahja.
Uskoakseni tämän vuoden messut on nyt messuiltu Mielenterveysmessuja lukuun ottamatta(menemme kuuntelemaan sinne pari luentoa). Viimesen kuukauden aikana on kyllä messuja riittänyt ja rahaakin mennyt. Välillä oikein nolottaa miten paljon olenkin shoppaillut messuilla . Täälläkin minusta saa varmaan ihan kamalan tuhlaajanaisen vaikutelman, ja silti… vaikka ette ehkä usko en jotenkin suostu olemaan sellainen. Tuo lähi- ja luomuruoka saa kyllä mut vähän… ”hulluks” ja se näkyy ostoksissakin. Ja toisaalta en ole aikaisempina vuosina näin paljon käynytkään erilaisissa tapahtumissa. Oikeastaan tähän puoleentoistakuukauteen mahtuu
– Tikkurilan maalaismarkkinat
– Läheltä luomua-tapahtuma
– Terveys- ja kauneusmessut
– Kirja, musiikki, Ruoka & viinimessut
– Apuväline, koti ja hyvinvointimessut
– Elma, metsä, OutletExbo ja kädentaito-messut

Terveysmessuilla olen käynyt melkein joka vuosi nyt viimesten vuosien aikana. Kirja-messuilla viimeksi pari vuotta sitte, apuväline-messuilla taas neljä vuotta sitten kuten myös Tikkurilan maalaismarkkinoilla, ja tuo Läheltä-luomua –tapahtuma olikin mulle aivan uusi tuttavuus. Ja nyt nämä kaikki lyhyellä aikavälillä, vähemmästäkin tulee tuhlaajanaisen maine J

Ja on kyllä tunnustettava myös, että olen nauttinut tapahtumista suuresti. Olen saanut ostaa lähi- ja luomuruokaa, kuunnella hyviä terveysluentoja, kuulla livenä Nora Sinleriä ja Sofi Oksasta, maistella viinejä, kokeilla vatsalautaslaalomia, suoriutua tasapainoradasta ja toimia joulupukkina 😀
Tänään messuilun vastapainoksi lähdimme Harmaakuonon ja avokin kanssa lenkille. Teimme tunnin reippaan lenkin ehkä hivenen koleassa ja kosteassa säässä. Melkeinpä odotan pikkupakkasta, niin ilma kuivuisi eikä tuntuisi niin syväkylmältä. No luomuglögiä maistelimme tuossa jokin aika sitten ja rauhaisaa viikonloppua vietellään.
Minä levoton sielu vaan tahtoisin melkein koko ajan puuhailla jotain enkä vain oleskella. Jostain olen saanut aivan uutta energiaa, ei edes tuo marraskuun harmaus saa minua hidastamaan. En tiedä virkistääkö tuo d-vitamiini, jota olen Terveysmessuista alkaen syönyt. Syyskuisista masisfiiliksistä ei ole tietoakaan ja koko ajan vaan haluan paljon tekemistä ja kokemista. Ehkä on vähän alitajuntaistakin. Tiedän kohta korvaleikkauksen olevan ja sen jälkeen on rauhallisempaa elämää muutaman viikon ajan edessä. Jotenkin sitä mukamas nyt pitäisi ehtiä vaikka mitä, vaikka eipä tuo korvaoperaatio estä ihmisten tapaamisia senkin jälkeen. Kunhan nyt ei lähde hikilenkeille, tai johonkin hälypaikkoihin treffaileen ketään, niin eipä pitäisi olla hätää, jos vaan kaikki menee kuten viime kerrallakin.
Mutta, hei ne painonnostokisojen lähetykset loppu tältä illalta, joten…

Messupäivän tunnelmia(kirja-, ruoka&viini- ja musiikkimessuilta)

Perjantaina vietin melkein koko päivän kirja-, ruoka&viini- ja musiikkimessuilla. Etukäteen olin vähän tutkinut tapahtuman ohjelmaa, mutta kirjailijavieraita yms. oli niin valtavasti ja tietoa monen linkin takana, että homma jäi vaillinaiseksi. Vielä kun tuo läppärini otti ja hajos valmistautuminen jäi heikoksi. Pikaisesti tutustuimme messulehtiseen päivän alkajaisiksi Aa:n kanssa. Tuli tarjonnanpaljousähky. Aa halusi mennä kuuntelemaan paneelikeskustelua lähisuhdeväkivallasta, jossa yhtenä keskustelijana oli kirjailija Sofi Oksanen. Itse en ole lukenut yhtään hänen kirjaansa, vaikka monesti onkin pitänyt tutustua. Paneelikeskustelu kesti miltein tunnin. Välillä luettiin otteita Sofin uudesta kirjasta Liian lyhyt hame keittiössä. Pätkät olivat todella riipaisevia ja koskettavia. Ja tuon tunnin aikana nousi myös itselleni muistoja lapsuudestani. Valitettavasti elämämme ei ollut väkivallatonta ja monet riidat fyysisine tappeluineen olen nähnyt. Ne jotka tietävät lapsuuden tapahtumista monesti ihmettelevät miten olen näin tasapainoinen. Ihmettelen sitä joskus itsekin. Olen kuitenkin onnellinen siitä, että selviydyin siitä ajasta. Veljelleni ei käynyt yhtä hyvin, pikkurötöstelystä lastenkodin kautta koulukotiin, huumeita, vankilassa istumista jne. Kaikesta ei pidä tietenkään syyttää menneisyyttään, mutta kyllä se lapsuus varmasti aina jälkensä jättää. Keskustelua kuunnellessani mietin, että onneksi turvaverkostot ovat nykyisin ehkä paljon paremmat mitä tuolloin 80-luvulla. Ei meille tarjottu mahdollisuutta mennä johonkin turvakotiin. Poliisi totesi vain, että pysykää makuuhuoneessa vesikannun kanssa aamuun.Lähisuhdeväkivalta on vieläkin vaiettu asia, mutta ehkä siitä onneksi nykyään puhutaan enemmän ja paneelikeskustelun ehdoton sanoma olikin naisille Puhu nyt! Uskalla puhua! Hae apua! Ja että uhrin ei tarvitse hävetä, ei tuntea häpeän tunteita tai syyllisyyttä.

Itse olen siinä onnellisessa tilanteessa, että elän väkivallattomassa suhteessa ja riemuitsen myös siitä ettei äitini joudu enään kärsimään väkivaltaisen miehen kirouksesta. Olen aina sanonut, että jos joudun väkivallan uhriksi parisuhteessani lähden. Tiedän, se on helpommin sanottu kuin tehty. Olen nähnyt sen lapsuudessa, kuullut myös lupaukset siitä ettei väkivaltaisuus enään toistu, ja mitä sitten tapahtuu, lupaus rikkoutuu ja taas, ja taas… Ehkä joskus asiat voivat korjaantua ja väkivaltaisuus loppuu, mutta… itseni sellaista on vaikea uskoa, ja minut on vaikea saada uskomaan. Jos lyö kerran, lyö toisenkin ja valitettavasti seuraavalla kerralla vähän kovempaa. Toivon kaikille hurjasti voimia, jotka lähisuhdeväkivallan kanssa taistelevat. Ei varmasti ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa miten tilanteesta päästä ulos.

Mutta, takaisin messupäivään. Seuraavaksi menimme kuuntelemaan Nora Singlerin haastattelua Kirjailijakahvilaan. Haastattelu kesti vajaan puolituntia. Nora kertoi kärsineensä päänsäryistä, vatsakivuista ja siitä miten olo koheni ruokavaliomuutoksin. Alkuun oli vaikeaa löytää sopivia tuotteita, mutta nykyisin ohjeena toimii hyvin, osta sellaisia tuotteita missä ei tuoteluetteloita. Nora muistutti myös kosmetiikkatuotteiden kemikaalien haitallisuudesta ja kertoi miten siirtyi käyttämään luonnonkosmetiikkaa. Alkuun ajatuksena vaihtaa tuote kerrallaan kun jokin loppuu, mutta sekaisin käyttämisestä ei tullut mitään. Tuli ihottumia, näppylöitä tms, joten siirtyminen lopulta luonnonkosmetiikkaan piti tehdä kerralla. Blogikirjoittamisen alottamisen jälkeen hän huomasi ihmisiä todella kiinnostavan luonnolliset vaihtoehdot. Noran blogilla kait kymmenisen tuhatta lukijaa, kunnioitettava määrä! Kahvila oli aivan täynnä, joten jouduimme jäämään hivenen sivuun ja kuuluvuus oli vähän huono, tai oikeammin ympärillä ihan mieletön meteli.

Ruokapuolella minua erityisesti kiinnosti näkyykö tämä frenti lähi- ja luomuruuasta ja ilokseni voin todeta näkyi se vähän. Tein luomuisia ostoksiakin. Löysimme kreikkalaisia herkkuja luomuna fetaa, halloumia, aurinkokuivattuja tomaatteja, oliveja, oliviööljyä jne. Ja mikä huippua hinnottelu ei ollut yli, ehkä 50sentistä euroon kalliimpia eikä kaikissa sitäkään. Heidän tuotteitaan kai saatavilla (apua, Cittareissa vai S-marketeissa??? Ei muista!!!, noloo!!!) Täytyy pyytää Aata tarkistamaan niiden esitteen teksti ja laitan myöhemmin tännekin lisätietoa. Löysimme myös uuden luomuteen tuojan, mutta senkin nimi on nyt osastolla unhola 🙁 Ostin vihreää teetä sitruksella, joka on aivan sairaan hyvää!!!Eilen muuten iltasella maistelimme luomufetaa ja ihanan pehmeän makuistahan se oli. Toinen Halloumeista pääsi salaattiin ja hyvää sekin. Ei luomuna ostin Zettaria yrtillä ja savulla, sekä pötkön hirvimakkaraa. Jututimme muuten luomuruokapiirin Makumaku toimitusjohtajaa. Heillä on noutopisteitä mihin tilatut tuotteet tuodaan tai mahdollisuus myös kotiin kuljetukseen. Heillä tällä hetkellä valikoimissaan 100 tuotetta. Nettisivuihin tai toimitusjohtajan antamaan esitteeseen en ole vielä ehtinyt perehtymään. Sen verran kuitenkin selvisi, että heillä ei ole mitään minimitilausrajaa, joten esim. lihaa ei tarvitse kerralla ostaa kymmentä kiloa. Kun saan rakkaan läppärini takaisin, tutustun tuohon toimintaan tarkemmin. Samankaltainen luomuruokapiiri on kait Tampereen seudulla toimiva Luomulaatikko. Jos jollakulla kokemusta Makumakusta, olisin kokemuksistasi erittäin kiitollinen.

Lopuksi vietimme aikaa viinialueella maistellen viinejä. Kulkeminen oli vähän hankalaa kun kasseja oli kertynyt niin runsaasti 😀 Viineistä mitä maistelimme mikään ei oikeastaan noussut ylitse muiden. Kaikki olivat aika perusjuotavaa. Maistoimme yhtä kuoharia, valkkaria, roseeta ja punkkua. Viinialueella alkoi jokin samppanjaseminaari, johon olisi etukäteen pitänyt ilmottautua ja joka olisi maksanut 25 euroa. Ilmeisesti siellä oli tarjolla maistiaisia ja jonkin sortin viinituntemusohjausta 😀

Meidän kulkumme suuntautui ruokakaupan kautta kotiin, ruuaksi katkaraputomaattimunakkaat. Oli hirveän iso nälkä. Ja kyllä myös jumalaton väsymys 😀 Tuona iltana ei nukkumasaa tarvinnut odotella.

Pohdintaa ja paasausta ruuasta

Kylläpäs mediassa käy kuumana keskustelu karppauksesta, joka nostattaa puolesta ja vastaan suuresti tunteita. Eilen uutisoitiin mm. että Vaasan leipomo on aloittanut yt-neuvottelut leivän myynnin laskemisen myötä. Samaisessa uutisessa kuitenkin todettiin myös leipomon tuovan marraskuussa markkinoille vähähiilarisen leivän. Itse suhtaudun jotenkin hirveän varauksellisesti jo markkinoilla oleviin karppileipiin. Onko minusta tullut vainoharhainen, ennakkoluuloinen? Joitakin vuosia sitten markkinoille tuli paljon light-tuotteita joidenka piti olla niin paljon terveellisempiä kuin normirasvaiset ruokavalmisteet. Ja mitä saimme? Saimme prosessoitua ruokaa, jossa hirveästi lisäaineita, jotka antoivat makua ja oikeaa koostumusta ah, niin terveelliseen kemikaalicoktailiin! Käykö nyt samoin, korvataanko hiilarit jollain muunnelmalla esim. lisäämällä gluteiinia. Paula Heinonen luennollaan muuten kehotti välttelemään leipätuotteita missä on lisättyä gluteiinia. Olen itsekin maistanut jotain karppileivistä enkä erityisesti pitänyt siitä. Maistui teolliselta leivältä, jota olen alkanut inhoamaan. Voin todella sanoa niin, sillä heti kun syön markettileipää valitan mausta 🙁

No onko se karppaaminen sitten hyvästä vai pahasta? Moni karppaaja kertoo vointinsa kohentuneen ruokavalion myötä, joten ehkä juuri karppiruoka on hänelle oikea ja optimaalinen vaihtoehto. Lisääkö karppaus kuolleisuutta mene ja tiedä. Sen aika näyttää. Tutkioiden ajatukset ja tutkimuksethan menevät totaaliristiin rasvojen vaarallisuudesta tai hyvyydestä. Itse en varmastikaan koskaan tule totaalikarppaajaksi, mutta hiilareiden vähentämisen ymmärrän hyvin. Ne ns. huonot hiilarit voi oikeasti jättää pois. Uskon jo paljon saatavan aikaa jättämällä valkoista valkoisemmat vehnäjauhot ja sokeri ruokavaliosta niin minimiin kuin mahdollista. Rasva/vehnä/sokeri-yhdistelmä on varmasti yhdistelmistä vaarallisimpia ja addiktoivimpia. Ja tuohon vielä kun lisätään aimo annos lisäaineita, ei voi olla kovin terveellistä! Täysjyvätuotteissa on vielä vitamiineja ja hivenaineitakin tallella kuituja unohtamatta, joten varmasti täysjyvätuotteet on myös paljon parempi valinta kuin jokin pehmeä vehnämössöleipä. En siis tiedä kannattaako mennä ruokavalinnoissaan äärimmäisyyksiin. Aina ei kuitenkaan ole helppoa löytää oikeaa tapaa syödä. Ja kun sen ruokavalion pitäisi olla ennen kaikkea sellainen mikä itselle toimii parhaiten. Jotenkin tämä ruokavaliosodankäynti on mennyt liian tuomitsevaksi. Äärimmäisyydet taistelevat ja taistelu käy villinä sanasäilänä. Ja meidän kuluttajien pitäisi tietää mikä on parasta.

Itse olen hiilareissa vähentänyt nimenomaan sokereiden ja vehnätuotteiden syömistä. En myöskään syö perunaa, pastaa, riisiä kovin paljoa. Suomalaiset syövät paljon perunaa, joten normisuomalaiseen verrattuna perunan kulutus on pieni tyyliin 1-3 aterialla viikossa. Pastaa syön vielä harvemmin, muutaman kerran kuukaudessa kuten myös riisiä. Ruokailuihini kuuluu oleellisesti erilaiset salaatit joista myös saa hiilareita hedelmiä unohtamatta. Salaatti sopii oikein hyvin aterialla kalan, lihan tai kanan kaveriksi, ja en kaipaa puolta lautasellista perunaa, pastaa, riisiä viereen 😀

Haluaisin oppia syömään entistä enemmän kasvisruokia. Ongelmana on vaan etten erityisemmin välitä keitetyistä juureksista. Toisaalta esim. kasvissosekeitto kera kerman ja hyvien mausteiden, tiedän sen olevan hyvää! Kerman käyttöä en ruuan valmistuksessa arastele ja avokki rakastaa kermaisia ruokia. Mitä enemmän sitä on sen parempi. Pidän myös tomaattipohjaisista kastikkeista. Tyypillisiä vehnäjauhosuurustuskastikkeita en valmista, en oikein edes osaa. Jauhot paakkuuntuu jne ja olen tullut siihen tulokseen, että jauhokastikkeita en välttämättä edes tarvitse.

Pidämme molemmat liha- ja kanaruuista, mutta viime aikoina on totisesti alkanut ahdistamaan tehotuotetut lihatuotteet ja haluaisimmekin löytää paikan mistä voisi suoraan saada lihaa mieluiten luomuna, jos hinta ei ihan taivaaseen nouse, mutta ainakin lähiruokana. Ei vaan halua tukea tuollaista ruokateollisuutta mitä se on nykyään. Eikä se niiden eläimienkään kannalta ole reilua. Kasvissyöjäksi minusta ei kuitenkaan ole, ei ainakaan vielä.

Kalaa pitäisi syödä paljon enemmän mitä syömme. Lohi välillä kyllästyttää ja sitähän on aina saatavana eri muodoissaan. Ja kaupan kalakaan ei aina kovin tuoretta ole. Olisikin ihanaa kun olisi mahdollisuus oikeasti tuoreeseen kalaan. Sitä tulisi varmasti syötyä paljon enemmän. Käydessämme pohjosessa avokin vanhempien luona ateriat koostuvat kalasta tai hirvestä ja taatusti on lähiruokaa, herkullista sellaista!

Siemenet ja pähkinät ovat lisääntyneet ruokavaliossa paljon. Meillä on melkein aina jotakin pähkinää ja salaateissa siemeniä. Ne antavat salaattiin ihanasti makua. Leipoessani sämpylöitä, taikina taisi saada vähän ohjetta enemmän siemeniä, ja herkullista tuli. Jääkaapistamme on kadonneet maustetut jugurtit ja rahkat. Itse olen luopunut niistä jo aikaisemmin, mutta nyt myös avokki vetelee rahkaa sellaisenaan ja väittää sen olevan vieläpä hyvää. Taitaa olla kysymys vähän laiskuudesta laittaa sekaan jotain hedelmää hedelmäkorista tai marjoja pakkasesta. Marjoja onkin ihanan paljon pakastimessa ja hedelmäkoristakin aina löytyy jotain. Nyt ollaan muuten löydetty pari kertaa Reilunkaupan luomubanaaneita kaupasta.

Olemme siirtyneet myös luomumaitoon ja luomumaustamattomaan jogurttiin. Rahkoja ei marketeista luomuna löydy. Ruohonjuuressa käsittääkseni on, mutta en ole asiaan perehtynyt tarkemmin. Torstaina olen menossa luennolle ja ajattelin katsastaa kaupan luomurahkatilanteen hintoineen.

Olen tämän vuoden aikana ollut viidellä-kuudella luennolla joilla on käsitelty ruokaa, ruokavaliota, ravitsemusta. Luennoille yhteistä on ollut suositukset syödä kalaa kohtuullisen paljon, syödä luomu- ja lähiruokaa, jättää prosessoitu ruoka mahdollisimman minimiin. Hyvien rasvojen tärkeyttä korostettu (mm. omegat). Öljyjen mitä käyttää tulisi olla kylmäpuristettuja. Tämän oman ”ruokaherätykseni” aikana olen tullut siihen tulokseen, että syömällä hyvää, laadukasta ruokaa ja jättämällä sokerit, vehnä, lisäaineet minimiin, pääsee pitkälle. Kun haluaa juustoa ostaa kunnon rasvaista juustoa. Syö sitä vähän vähemmän, mutta nauttii aidosta herkullisesta mausta. Jos tarvitsee makeutusta käytä oikeaa sokeria mieluiten täysruokona. Keinotekoisiin makeutusaineisiin ei kannata koskea sormenpäälläänkään. Ja tietysti paljon paljon kasviksia, vihanneksia, marjoja, hedelmiä. Sopivasti lihaa, mahdollisimman paljon kalaa ja muita mereneläviä, siemeniä, pähkinöitä jne.

Ruokatottumuksien muuttuessa olen pohtinut myös paljon sitä, että Suomessakaan läheskään kaikilla ei ole mahdollisuutta ostaa sitä hyvää, laadukasta ruokaa kaupoista. Yksinkertaisesti se maksaa liikaa. Tulee paljon edullisemmaksi ostaa niitä ei niin laadukkaita vaihtoehtoja. Varmasti pienemmälläkin budjetilla voi tehdä erilaisia ruokavalintoja, jotka ovat hyviä, mutta vaihtoehtoja ei ole niin runsaasti. Avokin kanssa olemme vähän huonoja tuhlaamaan… Joo, tiedän, olin juuri messuilla jne. Tarkoitan lähinnä sitä, meillä ei mene rahaa esim. oman auton vakuutuksiin, bensaan, huolto- ja korjausmaksuihin. Meillä ei ole venettä tai mopoa. Rilluttelemme baareissa todella harvoin. Ei toistaseksi ole lapsiakaan jne. Raha ei kulu, paitsi kun Hepa lähtee shoppaan… No joo, siitä huolimatta en itsekään halua maksaa ylihintaa ruuasta vaan siksi, että nyt luomu on esim. in. Se uusi Hesan keskustassa oleva kauppakeskus Kluuvi on kuulemma ylihinnoiteltu paikka, jonka asiakaskunnasta taatusti näkee ettei rahahuolia ole. Pussi pinaattia maksoi kuulemma 8.5 euroa, joten todella persiistä!!! Käsittääkseni Maatilatori on saman yhtiön omistuksessa ja olen siellä kerran käynyt, en ostanut mitään. Maksan enemmän hyvästä, laadukkaasta ruuasta, jos raha todella menee tuotteen kasvattaneelle tai valmistaneelle. En halua rikastuttaa jotain firmaa. Se raha kuuluu tilallisille joilta se ruoka tulee. Olisikin ihan huippua saada kaikki lähiruokana, ei tarvitsisi tukea sen enenmpää Keskoa kuin S-ryhmän kauppojakaan.

Hyvä, laadukas ruoka, laadukkaat raaka-aineet pitäisi olla jokaisen oikeus riippumatta taloudellisesta tilanteesta. Ruoka ei saisi olla sellainen bisnes, jolla vain pyritään rikastumaan, hyötymään, pääsemään mahdollisimman halvoin kuluin. No nyt huokaat, etteihän sellainen kannata! No ei, mutta… silti se on unelmani! Kaikille laadukasta prosessoimatonta ruokaa. Ihmiset oppisivat maistamaan miltä eri ruoka-ainekset oikeasti maistuisi ilman lisäaineita. No unelmoida saa tuollaisesta mailman tappiin. Ja ei kai tämäkään ole näin mustavalkoista. Ja en halua syyllistyä tuomitsemiseen/paasaamiseen, vaikka nykyseltään suhtaudun erittäin kielteisesti valmisruokiin tms. En kuitenkaan halua tuomita ihmistä, joka niitä syystä tai toisesta syö. Toivon vain mahdollisimman monen huomaavan olevan paljon parempaakin ruokaa, joka maistuu aidolle sille mitä se on.

No nyt karkas mopo vähän… Piti kirjoittamani siitä kun meillä ei sitä rahaa mene niihin autokuluihin ja vastaaviin, ollaan huomattu, että ruokaan laitamme sitä nykyään ihan eri tavalla, vaikkakin ylihinnoittelua emme hyväksy ja siinä kohtaa äänestämme jaloillamme. Ja ruuan alkuperästä ja laadusta on tullut meille tosi tärkeitä asioita. Ei ole päivää milloin emme sivuaisi edes hiukan asiaa. Perjantaina olen tod.näk. piipahtamassa Helsingin kirja-, musiikki- ja ruoka&viini-messuilla. Odotan mielenkiinnolla näkyykö messuilla miten tämä ruokavaliosota tai lähiruuan ja luomun suosion kasvu. Eli, messupostausta on taasen luvassa lähitulevaisuudessa 😀 Ja nyt tämä paasari pistää vihreää teetä hautumaan ja lopettaa tämän vaahtoamisen tällä erää tähän.

Herkullista luomuruokaa ja muuta jorinaa :)

Luomuviikko on päättynyt, mutta onneksi luomuisia valintoja voimme tehdä ilman teemaviikkoakin. Ja vielä tämä postaus pyörii luomun ympärillä, mutta lupaan tämän jälkeen taas kirjoittaa muustakin. Räkätautikin alkaa olla voitettu, joten liikunnan pariinkin voin innokkaana palailla, ihanaa!

Kävin avustajani kanssa eilen Espoossa Luomua läheltä-tapahtumassa. Tapahtuma järjestettiin Villa Elfvikin luontotalossa ja sen pihapiirissä. Tapahtumainfosta sain käsityksen, että se olisi paljon suurempi mitä loppujenlopulta olikaan. Toisaalta, voihan olla myös niinkin, että luomutorit Suomessa hakee vielä paikkaansa. Paikalla oli 4-5 luomutilaa myymässä tuotteitaan luontotalon pihapiirissä. Sisällä oli mahdollisuus seurata luentoja Itämeren tilasta ja ekologisesta ruuasta. Luomua läheltä-tapahtuman järjesti ”BERAS
Implementation 2010 -2013 on EU:n Baltic Sea Region – ohjelman
kansainvälinen hanke, joka edistää Itämeren alueen ravinnekierron
kestävää kehitystä sekä ympäristöystävällistä ruuantuotantoa
ja -kulutusta. Baltic Ecological Recycling Agriculture and Society-
projekti eli BERAS-hanke tähtää Itämeren hyvinvointiin vahvistamalla
sekä ruoantuotannon että maaseudun ekologista kestävyyttä ja
kehitystä. Tavoitteen saavuuttamiseksi hankkeessa kehitetään
luomumaatilojen tehokasta ravinteiden kierrätystä ja edistetään
elintarvikeketjujen suunnittelua lähiruoka-ajatteluun perustuen.
Projektiin on sitoutunut 9 Itämerta ympäröivää maata Ekologinen
kierrättävä maatalous on ruokatuotantoa ilman kemiallisia lannoitteita
ja torjunta-aineita. Ravinteiden sekä kotimaisten lannoitteiden ja
rehujen tehokkaammalla kierrätyksellä vähennetään maatalouden
aiheuttamaa ravinnekuormaa Itämereen ja parannetaan alueellista
ravinnetasapainoa. Suomalainen ruuanvalmistus ja Itämeren paikallinen
suojelu yhdistyvät BERAS-hankkeessa. Hankkeen tavoitteisiin kuuluu
luomulähiruoan käytön edistäminen kotona kuin myös ravintoloissa.
Puhtaamman Itämeren ateriakokonaisuudessa suositaan sekä luomua että
puhtaasti tuotettua lähiruokaa kasvukausien ja raaka-ainesesonkien
mukaisesti. Ruuanvalmistusta pyritään kehitettämään ekologisempaan
suuntaan esimerkiksi lisäämällä jätteiden kierrätystä, vähentämällä
ruoan hävikkiä ja energian käyttöä. Lisätietoja:
http://blogs.helsinki.fi/berasimplementä-tapahtuman kuvauksesta.tation/”
Tiedot otettu Facebookin Luomua läheltä-tapahtuman kuvauksesta.

Nyt en kuitenkaan käy läpi luentojen sisältöä sen enempää. Totean vain Itämeren tilanteen olevan surkea ja ettei kaikkea hyvää voi saada ekologisilla ruokavalinnoilla kerralla, vaan on valittava oma suunta mitä tukea. Luennot olivat pienessä huoneessa, jonka vieressä oli lasten leikkipaikka. Ei valitettavasti paras mahdollinen paikka luentojen kuuntelua ajatellen. Kahvila Satakielestä sai ostaa luomuherkkuja, mutta luomusoppa oli esim. loppunut jo kahdentoista pintaan.
Paikalla oli aika paljon ihmisiä ja jotenkin tuli sellainen tunne ettei järjestäjä ollut varautunut niin suureen suosioon. Toki eilen oli aivan upea päivä; tuuletonta ja aurinkoista. Ostin luomutilallisilta perunoita, porkkanaa, sipulia, naudanpaistin, naudan jauhelihaa, ruisvuokaleivän, vadelmahillon, mustaherukkamehun, luomumunia ja punajuuria. Valkosipulit olivat valitettavasti loppuneet. Etukäteen jotenkin ajattelin kaiken paljon kalliimmaksi mitä tuotteet olikaan.

Valmistimme munakkaan johon laitoimme kirsikkatomaatteja, pekonia ja juustoraastetta. En tiedä olenko ikinä syönyt niin herkullista munakasta. Munat olivat lauantaina munittuja. Vatsa tuli vaan täyteen eikä annos tarkoituksella ollut suurensuuri, mutta mieli olisi syönyt vaikka kuinka paljon.

Tänään keitimme luomuperunoita ja niiden kanssa luomunaudanjauhelihaa sekoitettuna poronkäristeeseen. Sekaan tomaattia ja kermaa avokin maun mukaan. Herkullinen ateria ja jälleen todettava perunoiden olleen herkullisia. Vetisyydestä ei tietoakaan. Ne olivat kertakaikkiaan maukkaita. Kyllä tuoreeltaan luomuruoka on taivaallisen hyvää, siitä ei pääse yli eikä ympäri.

Tänään tuli toinen osa Lisäaineet lautasella-ohjelmasarjasta ja jakson näkee Areenasta, jos ei ehtinyt katsomaan. Valitettavasti äänitekstitystä ohjelmassa ei ollut, kuten ei viime viikollakaan. Haluankin kiittää Iiveä Voimaa hoitsulle-blogin kirjoittajaa hänen hyvistä kirjoituksistaan blogissaan juuri tuosta Lisäaineet lautasella-ohjelmasta ja muistakin viime viikon ohjelmien herättämistä teksteistä. Niitä on ollut mukava lukea.

Viime viikkoina olen Facebookin kautta löytänyt uusia ja mielenkiintoisia kauppoja joihin pitää joskus päästä tutustumaan. Tässä vinkkejä teillekin:

Aitoja makuja -store
”Haluamme tuottaa asiakkaillemme uusia maku- ja ostoelämyksiä tarjoamalla korkealaatuisia ja kohtuuhintaisia (erikois)tuotteita meiltä ja maailmalta. Valikoimissamme on niin elintarvikkeita kuin ruokaan liittyviä muitakin tuotteita.
Keskitymme mahdollisimman puhtaisiin, lisäaineettomiin ja terveellisiin ruokatuotteisiin – unohtamatta, että välillä meistä jokainen tarvitsee myös ”hemmottelutuotteita” (comfort food), jotka eivät aina ole niin terveellisiä, mutta – ah, niin hyvänmakuisia!
aitojamakuja.store@gmail.com

Osoite: Runeberginkatu 54, 00260 Helsinki, Finland”

”Ekovintti on Helsingin Töölössä sijaitseva uusi ekoshop josta löydät puhtaita, synteettisistä kemikaaleista vapaita hygienia tuotteita, sekä tuotteita kodin puhdistukseen, ekologiseen kauneuteen sekä pehmeitä luomuasusteita ja lahjoja lapsille. Palvelemme myös verkossa.
Osoite: Mannerheimintie 98, 00250 Helsinki, Finland”

”Osuuskauppa Tuusulan Oma Maa on paikallisten viljelijöiden omistama osuuskunta, jonka tarkoituksena on tarjota terveellistä, tuoretta, ekologista ja lähellä tuotettua ruokaa kuluttajille.
Osoite:” Rannankoukku 18, 04300 Tuusula, Finland
Lauantaina Osuuskauppa Oma maa avasi liikkeen myös Kallioon, mutta osoitetta en tähän hätään löytänyt, mutta osotteessa www.loydaluomusi.com on sekin ja paljon muuta mielenkiintoista tiedotetta.

Tokihan mulle kuuluu muutakin kuin luomua luomun perään 😀 Flunssa alkaa olla taltutettu, joten treenikärpänen voi taas alkaa suristelemaan. Mun viikonloppuun luomuilun lisäks kuulu järjestötouhuja. Perjantaina kokoonnuimme Opaskoirayhdistyksen hallituksen kanssa kokoustamaan ja lauantaina yhdistyksellä oli ylimääräinen kokous, josta päivä jatkui vielä Yhteyshenkilötapaamisella, joten kotiuduttua oli aika väsähtänyt. Sauna, vähän punaviiniä ja juustoa mieltä hellittelemään 😀 Ja eilen ystäväpariskunta piipahti kahvittelemassa. Oli hauska päästä rupattelemaan. Ja mikä ilahduttavaa tänään työpuhelin on soinut monta kertaa. Olisiko nyt merkki siitä, että vihdoinkin alkaisi vähän vilkastumaan. Pari sellaistakin soittajaa joiden edelliskäynnistä on yli puolitoistavuotta. On todella mieltä lämmittävää heidän paluunsa. Tänään eräs asiakas vei työpaikalleen esitteitämme ja käyntikorttejamme, joten saas nähdä poikiiko sieltä suunnalta jotain. Fiilis on tällä hetkellä hyvä ja toivottavasti syksyn alavireydet on nyt taakse jäänyttä ja nyt positiivisin mielin eteenpäin. Ja nyt suihkuun! Ja vielä ennen suihkua haluan toivottaa 23. lukijan insensibilityn tervetulleeksi joukkoon. Toivottavasti täältä löytyy kiinnostavaa luettavaa nyt ja tulevaisuudessa. Kupariperhonen on saanut muuten sadannen lukijan blogissaan Liian läski lentämään, onnittelut. Ja te jotka ette ole vielä tutustuneet hänen blogiinsa, tehkää se, sieltä löytyy paljon mielenkiintoista luettavaa. En siis ihmettele yhtään lukijoiden paljoutta. Hih, itselläni on aikas pitkä matka tuohon kolminumeroiseen lukijamäärään! Pitäsköhän luomutella vähemmän ja keksiä kiinnostavampia aiheita, jottalukijoita löytyisi lisää 😀 Noh, ehkä tätä jokunen anonyymikin lueskelee tuon 23 lukijan lisäksi.
Hei, mutta tällasta jaarittelua ei kyllä lue kukaan, joten postaus julki ja Hepa suihkuun!