Olen muutaman viime yön nukkunut aika huonosti kärsien levottomista jaloista, magnesiumsitraattikaan ei ole toiminut. Tänään mulla oli parin viikon tauon jälkeen kiropraktikko, joka heti kysyi miten olen nukkunut. Selkä oli palautunut aika jumiin, mutta hoito avasi taas lukkoja. Kerroin myös levottomista jaloistani toivoen hällä olevan jokin vinkki. Iltaisin kannattaa välttää hiilareita. Keskusteltiin hiilareista ylipäätään ja samoilla ajatuksilla oltiin: kasviksia ja vihanneksia niin paljon kuin tekee mieli ja hedelmiäkin kohtuudella. Sovittiin, että soitan perjantaina ja kerron miten olen nukkunut ja onko levottomista jaloista edelleen harmia. Jatkokerroilla oireen syy pyritään selvittämään. Olen aina enempi vähempi kärsinyt pohkeiden lihasjännityksistä ja syynä voi myöskin olla hermotuksen häiriöityminen jännittyneiden lihaksien takia. Levottomat jalat voi johtua myös Uniliiton sivujen mukaan keskushermoston välittäjäaineen dobamiiniaineenvaihdunnan häiriöstä tai kudosraudan puutteesta. Sairaus on neurologinen. Uniliiton sivuilla mainitaan lääkkeistä joilla hoidetaan parkinsonintautia ja epilepsiaa isommilla annoksilla tosin. Magnesiumin syönnistä ei puhuta mitään, eikä myöskään lihasjännitysten aiheuttamisesta. Uniliiton sivujen mukaan oireet yleensä alkavat 30-vuoden jälkeen ja ikääntyessä pahenevat ja siksi hoito onkin tärkeää. Noh, muistan kärsineeni levottomista jaloista jo vuosia enempi vähempi, tosin viime vuosina useammin ja useammin voimakkaammin. Jaloissa olevaa tunnetta en kuvailisi muurahaispesään joutumisena tms. On vain pakko liikuttaa, liikkua. Ehkä enempi lihasjumikipua… No joka tapauksessa en halua ruveta syömään mitään dobamiiniagonisteja, keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä, jos oireet helpottuu muutenkin. Eli, katson kyllä mitä apuja kiropraktikolla on asiaan annettavana. Mielelläni muutan iltasyömistä, jos se auttaa! Toisaalta en nytkään niitä hiilareita iltaisin erityisemmin suosi, mutta ehkä tarkennan vielä nykyisestäänkin iltasyömistäni.
Kiropraktikon jälkeen kotiuduttuani avokki hieroi jalkapohjia ja pohkeita helpottaakseen jalkojen levottomuutta öisin. Taisi vähän olla myös ymmärrettävästi oma lehmä ojassa, jotta en pyörisi yöt ympäriinsä vuoteessa sätkien ja potkien, lähtien kävelemään jne. Pohkeet oli todella kosketusarat ja eihän sitä kestänyt kiroamatta ja huutamatta 😀 Hieronnan jälkeen tuntui miten ihana lämpö levisi pohkeisiin ja jalkateriin.
Luksuselämä vielä jatkui. Sain jalkahieronnan jälkeen vielä selän käsittelyn. Voitte uskoa, että nyt kropassa on ihana rentous, ihana olo ja odotan jo iltaa ja sitä hetkeä kun kömmin peiton alle ja toivottavasti saan nukkua koko yön rauhassa. Ei kuitenkaan kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa, mutta toiveet ovat korkealla. Jos melatoniinia ei olisi ollut olisin varmasti nyt ihan zombitilassa, sillä selvästi melatoniinin avulla pystyn paremmin nukahtamaan ja palaamaan uneen levottomuussätkyilyjen ja kävelyjen jälkeen. Ei kuitenkaan ole kiva odottaa rauhoittumista kolmen paikkeille käyden aina unen porteilla ja taas sätkimään uudestaan ja uudestaan. Melatoniinista tulikin mieleen, että purkissa alkaa pohja olla näkösällä, joten sitäkin on syytä hankkia lisää.
Viime päivinä olen paljon miettinyt taasen ruokavaliokysymyksiä ja kiropraktikon kanssa keskustelun jälkeen asia nostaa päätään entistä enemmän. Tosin emme puhuneet sanallakaan lihan syömisestä. Ja lihan syömisen vähentämistä pohdin. Minusta ei ole tulossa kasvissyöjä, mutta haluan vähentää lihan määrää ruokavaliossani ja ennen kaikkea haluan syömäni lihan olevan laadukasta ja ei tehotuotantoa, joten hinta nousee L Kukkaro voisi sen kestää, jos liha-aterioita nauttisi huomattavasti harvemmin kuin nyt. Kalaa vastaavasti haluan lisätä ruokavalioon ja kasvisaterioiden maailmaan syventyä. Jos teillä lukijoilla on hyviä kasvisruokavinkkejä, heittäkää ihmeessä kommentointiin. Tällä viikolla olen syönyt mm. falafeleja ja salaattia sekä paistosta, joka kratinoitu uunissa. Ja siinä on kukka- ja parsakaalia, juustoa, tomaattia ja tomaattikastiketta sekä hivenen täysjyväpastaa. Kasvisruualla olen nälkäisempi ja tiedän tarvitsevani proteiinia enemmän, joten rahkaa marjojen ja hillojen kera, smoothiekseen hamppuproteiinia jne. Mutta, kasvisruokaohjeita kaipailen. Ongelmana on etten pidä keitetyistä juureksista.
Hävettää oikein tunnustaa, mutta Liikuntahaaste ei ole edennyt toivotulla tatsilla. Innostuin siitä syyskuun alussa aivan valtavasti, mutta masistelujen myötä tahti hidastui. Loka-marraskuussa puolestaan on ollut MUKA niin paljon kaikkea muuta, että ei MUKA ole ehtinyt liikkumaan. Toisaalta, olen itselleni haasteessa aika ankara. En laske mukaan ylihitaita lenkkejä, vaikka aika ylittyisikin. En ”osaa” laittaa mukaan hyötyliikuttuja kilometrejä, esim. kauppamatkat tms. Jokatapauksessa olen puolimatkan krouvissa ja vähän suruissani etten pysty tavoitteeseen. Mun mielestä tavoitteeseen pääsyn miti olla kohtuullisen helppoa, mutta kuinkas kävikään… Noh, tavotteeseen ehtisin vielä muutamalla lepopäivälläkin, jos oikein ryhtyisin kirimään, mutta viikon päässä oleva korvaoperaatio estää sen. Ja niin typerää kuin se onkin, vaikuttaa fiilikseen. Onneksi haasteeseen voi tarttua uudelleen tammikuun alusta ja ottaa nämäkin lorvistelut takaisin kovennettuna 😀 Ja tuo leikkauksen läheisyys ahdistaa, tai tietoisuus siitä etten voi muutamaan viikkoon liikkua silloin kuin minusta siltä tuntuu ja tehdä hikitreeniä jos sellainen sattuu hotsittaan. No olen jo avokille puhunut, että tammikuun alusta haluan säännölliset liikunta-ajat kunnon suunnitelman ja monipuolisen liikuntaohjelman. Syyskuussa aloitettu uinti, joka on jäänyt, on saatava palautetuksi takaisin säännölliseen liikuntaan. Mielestäni uinti on todella monipuolinen ja hyvä kestävyysharjoittelumuoto, joten toivottavasti saan jonkun kavereista puhutettua kerran viikossa uimaan, tai jopa kaksi. Lunta myös tänne Pk-seudulle, että päästäisiin avokin kanssa hiihtämään. Eilen kuulemma lööpeissä oli, että talvi tulisi vasta helmikuussa kunnolla jonkun Jenkki-ennustuksen mukaan. No ehkä tänään tai huomenna joku muu ennustaa, että tulee ennätyskylmä joulukuu tai jotain muuta yhtä äärimmäistä. No joka tapauksessa, vaikka tuo Liikuntahaaste jää nyt syyskaudelta vajaaksi en aio sitä jättää edelleenkään, mutta koetan olla stressaamatta siitä sen enempää ja hyväksyä tosiasiat. Nyt tosin tuntuu jo siltä, että en pysy nahoissani sitten kun saan joulun tietämillä taas liikuntavapauteni takaisin.
Avokki hieroo tuolla päivän viimeistä asiakastaan. Mullakin on päivään mahtunut ihan töitäkin, vaikka itsekin olen päässyt nauttimaan hoidettavana olemisesta. Ja jotta rentoutumisesta tulisi täydellinen kävin juuri napsauttamassa saunan päälle, joten kohta löylyyn rentoutumaan. Laitan suklaakuorintavoiteen, jonka olen joskus Frantsilasta ostanut, ja joka tuoksuu taivaalliselta. Ihosta tulee pehmeä ja joustava kun kuonat saa kyytiä. Kuorinnan jälkeen vielä appelsiininkukilla höystettyä saunahunajaa, joten hemmottelua parhaimmillaan. Muistakaa tekin hemmotella läheisiänne ja myös itseänne!