Julkaistu

Kuulumisia viikon varrelta

Kuusamon reissun jälkeen ollaan oltu jo pari viikkoa kotona, ja todettava on miten helvatun helppoa on jatkaa lipsuilua ruokien suhteen, tai oikeammin napostelun ja herkuttelun suhteen. Oikein ottaa päähän moinen, mutta näiden viikkojen aikana on ihan liikaa vedetty napaan hiilaripommeja makean herkun muodossa. Eli, on aika ryhdistäytyä niin ravitsemuksellisesti kuin liikkumistakin ajatellen.
Tällä viikolla on mukamas ollut niin paljon kaikkea ettei ole ehtinyt kunnolla liikkumaan. Ja kattia kanssa, sanon minä!

No onneksi en aivan hunningollekaan ole lennähtänyt. Laadukkaan ja hyvinvoivan elämäntavan etsiminen edelleen jatkuu, ja ennen kaikkea miten voin parhaiten hyvin. No hiilarimössöt paljon vähemmälle ja nyt olen etsinyt kosmetiikkatuotteista niitä luonnon omista raaka-aineista valmistettuja tuotteita. Aihe on kiinnostanut jo pidempään ja kytenyt takaraivossa, mutta… nyt taitaa olla se hetki milloin muutos todella tapahtuu. Maaliskuun lopulla olleessa saunaillassa tutustuin Vihreä savi-kosmetiikkatuotesarjaan, joka tulee Italiasta. Olen käyttänyt sarjan shamppoota ja tykästynyt siihen. Ekokampaajan pakeilla käymistäkin olen jahkaillut jo pidempään, mutta ehkä nyt tuon samaisen illan innoittamana vihdoinkin saan varatuksi kampaajalle ajankin.

Perjantaina kävimme avustajani kanssa Outlet- ja Kädentaito -messuilla. Lisäksi messukeskuksessa oli lapsimessut ja jokin pienoismallitapahtuma. Pysähdyimme pitkäksi toviksi
Janron Ky:n osastolle, jossa meille esiteltiin heidän myymiään luonnon raaka-aineista valmistettuja tuotteita. Ja minä jos kuka olin otollista maaperää muutoksen tuulissa ja pohdinnoissani 😀 Ostin:
HAPPY FOOT-jalkanaamio (hedelmähapposukat, jotka pehmittävät kovettumat, poistavat kuolleet ihosolut)
DeoCrystal stick (suolakividödö, uskomatonta mutta parin päivän kokeilun perusteella toimii!!!)
DETOX - vyöhyketerapeuttinen jalkapohjalaastari (poistaa kuonia kehosta)
Kaupan päälle sain vielä jalkavoiteen.

Jalkanaamio pidetäään jaloissa pari tuntia ja 5-7 päivän kuluttua kuollut ihosolukko irtoaa. Detox-laastarit laitetaan molempiin jalkapohjiin viitenä yönä peräkkäin(yksi kuuri). Ajattelin, jos vaan kiinnostusta lukijoillani riittää, kirjoittaa molempien tuotteiden kokeilusta aikanaan oman postauksensa, kuten myös tuosta dödöstäkin.

Messuilta tein muitakin löytöjä. Ostin esim. korvikset, joissa punaiset helmet, joidenka ympärillä poron nahasta tehdyt kiekot. Hyväntekeväisyyskoruna ostin sinisen paperimassasta valmistetun rannekorun. Kuuluu samaan sarjaan kuin avokilta saamani korvikset ja helminauha viime syksynä. Itse asiassa täällä blogissa ei taida olla yhtäkään kuvaa missä minulla on nuo avokin ostamat korut. Asiahan pitäisi korjata, koska näemmä palaan koruihin uudelleen ja uudelleen. Messuilta löysin vielä hopeisen kolmi-osaisen korun. Korua voi käyttää joko yhtenä pitkänä kaulakoruna, tai siitä voi erotella kolme eri korua: ranne, nilkka ja kaulakorut 😀 Minusta koru oli jotenkin symppis ja käytännöllinen. Outlet-puolella oli aamusta nuo korut puoleen hintaan, joten sorruin vielä ostamaan kaulakorun (metallia), jossa roikkuu käkikello ja ketjun toisella sivulla lintu. On oikeastaan harmi, että mulla ei ole nyt kuvia koruista, saisitte paljon paremman käsityksen, mutta ehkäpä asia korjaantuu jossain vaiheessa saadessani asian hoitamiseksi apuja…

Tiistaina ennen Christer Sundqvistin keskustelutilaisuutta ravintorasvoista Pasilan kirjastossa, kävin entisen työkaverini kanssa syömässä. Reilu tunti vierähti rupatellen nopsaan ja kun sortumisia on nyt tullut, tuli tuolloinkin suklaaprauniiseen, huoh! Oli se hyvää, mutta… Onneksi keskustelutilaisuudessa ei puhuttu niistä hiilareista 😀 No valitettavasti tuosta suklaisesta herkusta löytyi varmasti myös niitä pahoja trans-rasvoja niiden turhakehiilareiden lisäksi. Joka tapauksessa (sortumisestani huolimatta) keskustelutilaisuus oli mielenkiintoinen. Tosin isompia väittelyitä ei päästy kuulemaan. Ei ollut paikalla kevyttuotteiden ja kovetettujen kasvirasvojen puolustajia.

Keskiviikkona sortumiset jatkuivat. Vietin ihananteema illan käsitöiden merkeissä, tutustuin muutamaan uuteen ihmiseen, jotka samalla tutustuivat harputtelun saloihin. Heillä itsellään oli paljon monimutkaisempia käsitöitä joidenka valmistuksesta minulla ei ole hajuakaan. Mukavaa oli. Iltaan kuului tietysti myös nyyttärit, joten tarjolla oli: viherfetasalaatti, tortillasipsejä, suolakeksejä, juustoa, suklaakakkua, suklaakarpaloita, suklaariisikakkuja jne. Ja kyllähän niitä ”piti” maistella 😀 Oli joka tapauksessa mahtavaa kun pääsin käsityöiltaan mukaan, ja toivottavasti kokoonnumme taas mahdollisimman pian uudestaan.
  Samaisena päivänä vierailin Harmaakuonon veljen perheen luona, jossa perheen äidin kanssa vaihdoimme kuulumisia ja söimme siskonmakkarasoppaa, teen kanssa perunapiirakat. Tarkoitus oli mennä uimaan, mutta naistenvaivat iskivät, joten uinti jäi toiseen kertaan. Ai että miten ikävöinkään uimaan pääsyä!

Nuo naistenvaivat on taasen aiheuttaneet harmaita hiuksia. Olen ollut nyt kolme päivää tosi alamaissa ja huonotuulinen ennenkaikkea avokille.  Perjantai-illastakin vaan nyyhkin sohvassa ja olisin myynyt mailmani, jos joku olis ostanut 😀 Nyt onneks alkaa helpottamaan. Tää ilta on ollut taas mukavaa yhdessä oloa, vaikka päivällä ennen opaskoirakoululle lähtöä vielä kiukuttelinkin.

Tänään vietettiin Vantaan Opaskoirakoululla avointen ovien päivää. Keskiviikkona vietettiin kansainvälistä perinteistä Opaskoirapäivää. Olin avoimissa ovissa Opaskoirayhdistyksen nimissä myymässä varainhankintatuotteitamme patamyssyjä, patakintaita, patalappuja, keittiöpyyhkeitä sekä Opaskoiravuosikirjoja. Samalla tuli tavattua tuttuja ja juteltua mm. Harmaakuonon hoitoäipän kanssa. Hänellä Harmaakuono ehti olemaan puolisen vuotta ennen kuin elämäntilanteensa vuoksi Harmaakuono siirtyi toiseen paikkaan. Oli ihanaa kuulla miten valloittava persoona tuo on ollut jo vauvana 😀 Koululla sain pitää sylissä 7-8 viikkoista labbispoikaa. Vitsi, miten suloinen tyyppi. Anturat silkinpehmeät, ei vielä yhtään kuluneet. Niin vauvamaisen pehmeät, suloset. Isot luppakorvat kokoonsa nähden ja pennun tuoksu. Teki mieleni ihan vahingossa vaan tuoda sellainen suloinen otus kotiin. Kyllä kun pentua sylkyttelin oma menkkavitutuskin hälveni 😀

Töitäkin on ”ehditty” tekemään. Tällä viikolla mulla oli pitkästä aikaa koira-asiakkaitakin. Koirien hieronnasta tulee aina niin hyvälle mielelle, siitä saa itsekin voimaa 😀 Eilisillan asiakas hoidon loputtua nuolaisi naamasta ja nojaili minuun. Se vilpitön kiitos lämmittää mieltä kummasti.

Olen saanut uuden lukijan. Tervetuloa Maijus! Toivottavasti viihdyt lukijoiden joukossa!
Ja kaikille rentouttavaa kevätsunnuntaita! Nautitaan keväästä, auringosta, linnunlaulusta, tuoksuista, tuulesta…
Ja Hepakin lopettaa herkuttelut ja alkaa liikkumaan!

Julkaistu

Aurinkoinen synttäripäivä – kevät on parasta aikaa

Kävin Harmaakuonon kanssa lenkillä ja miten auringon paiste, lämpö, lintujen laulu, kevään tuntu… saikaan minut iloiseksi ja energiseksi. Kävellessäni mietin miten kovaa linnut lauloivatkaan tajuten etten viime keväänä kuullut niitä molemmin korvin kunnolla. Olin lintukonsertosta aivan myyty ja kaikista kevään äänistä. Vaikka vuosi sitten vasemman korvan kuulo oli jo palautunut, ero nykyiseen on uskomaton. Ihmekkös tuo, että kotiuduttuani pulppusin iloa ja energiaa. Siivosin parvekkeen; pesin kaiteet, kalusteet ja lattian. Sillä välin avokki valmisti sunnuntaiateriana synttäriateriaksi perunoita ja jauhelihakastiketta. Kastike muodostui kermasta ja tomaatista 😀 Jälkkäriksi sain Valion välipalarahkan appelsiini maultaan. Aamulla aamupalan jälkeen nenän eteen lykättiin herkullinen mansikkaviineri. Ja en muista milloin olisin syönyt niin herkullista viineriä. Siinä oli paljon OIKEAA mansikkaa eikä sokeriviivatkaan maistuneet keinotekoisille kemiallisille viivoille 😀 Viineri oli jostain pienleipomosta. Nam….

Aterian jälkeen sain vielä puolentoista tunnin hieronnan. Pyysin hieromaan alaselkää, mutta sain koko selän hieronnan. Avokki hoiti myös takareisiä toivoen mun levottomien jalkojen asettumista. Olen Kuusamosta lähtien kärsinyt öisin toisinaan tosi voimakkaistakin levottomista jaloista. Vaiva on todella inhottava/rasittava. Hieronnan jälkeen on ollut ihanan rentoutunut olo ja unimattikin jo hiippailee lähistöllä, joten ehkä tänäiltana en jämähdä tähän.

Keskiviikkona mulla oli kiropraktikko ja selkäni oli paremmassa kunnossa kuin aijemmin. Hiihtäminen ja uimattomuus oli tehneet yläselälle hyvää. Valitettavasti uintitekniikkani ei ole niskahartia-ystävällinen.  Siitä huolimatta uimaan halajaa mieli. Toivottavasti alkavalla viikolla se mahdollistuu.

Keskiviikkoiltana vietin aikaa kulttuurin parissa. Olin kaverini kanssa katsomassa Espoon kaupunginteatterissa Risto Isomäen kirjaan Sarasfatin hiekkaa  perustuvaa teatteriesitystä. Kirja on hyvä ja intensiivinen. Näytelmä oli pettymys! Se oli kertakaikkisen pitkäveteinen ja ehkä vähän ylitaiteellinen mun makuuni. Siinä oli paljon erilaisia valoshow-tyyppisiä juttuja. Meille näkövammaisille oli kuvailutulkkaus, joten ne valo- ja muut visuaaliset jutut ei olleet ongelma. Ongelma oli pitkäveteisyys. Ihmettelimmekin miten niin hyvästä, tiiviistä kirjasta voikin saada noin tylsän.

Torstaiaamuna oli vuorossa kaverin kanssa kahdeksan kilsan lenkki. Pidimme mukavaa vauhtia ja nautimme kevätaamusta . Reippaan lenkin jälkeen teehetki ja kotona töitä kolmesta seittemään. Viime viikko olikin töiden suhteen mukava. Monta sellaista asiakasta soitti, josta ei ole kuulunut aikoihin, jopa pariin vuoteen mitään. Se on aina lämmittävä tunne ja ilahduttavaa kun vanhat asiakkaat tauon jälkeen palaavat.

Ja olen saanut uusia lukijoita! Tervetuloa Ruusa ja Quantina mukaan! Toivottavasti viihdytte!

Ja lauantaille 5.5. on junalippu Jyväskylään ostettu, joten nyt ei enään jänistetä 😀

Julkaistu

Suksiboxi ja laukut pakattu

Vajaat neljä viikkoa sitten leväytimme matkalaukut esille. Tuolloin lensimme etelän aurinkoon ja lämpöön. Nyt lennämme vastakkaiseen suuntaan, pohjoiseen. Toivomuksena on toki aurinkoa ja ihania ulkoilusäitä tällekin reissulle.  Laukut on siis jälleen pakattu ja lisäksi suksiboxi. Tarkoituksena onkin hiihdellä mahdollisimman paljon pitkin peltoja ja järven jäätä. Avokin isä on ajellut meille moottorikelkallaan latuja. En ole aijemmin kevättalvella pohjosessa käynytkään. Avokki muistuttaa minua ettei Kuusamo ole Lappia 😀 No etelän tytölle taitaapi olla, kun porojakin liikkuu pihoilla ja pelloilla. On siinä Harmaakuonollekin taas haisteltavaa ja ihmeteltävää; uusia ihania tuoksuja 😉

Viime päivinä on tullut kirjoiteltua tosi vähän. Mua on vaivannut jonkin asteinen kirjoitusanemia. Kyllä juttua olisi ollut, mutta ei vaan ole lähtenyt. Ei, ei mua masenna eikä mitään sellaista. Kirjallinen ilmaisu ei vaan ole nyt luonnistunut. Jaksakaa kuitenkin vielä odottaa tuota Kanarian reissun ”loppuraporttia”. Otan koneen Kuusamoon. Saa nähdä saanko mokkulan toimimaan. Vanha otti ja hajos. Sain uuden tilalle ja se ei yhdistykään automaattisesti vaan se pitää hiirellä klikata. No eihän se multa onnistu 🙁 Ruudunluku ei pukahdakkaan valikoissa. Meni tovi selvitellessä miten näppäimin saan mokkulan yhdistymään verkkoon:
sarkain ja välilyönti, tovin odotus nuoli vasen ja enter. Se piru kysyy jotain rekisteröintiä ja tekee sen välillä useamman kerran. Ruudunlukuni ei tietenkään toimi ohjelmassa, joten saas nähdä miten homma vörkkii vai vörkkiikö lainkaan.  No sunnuntaille olen laittanut ajoituksen kautta postauksen puhuvista apuvälineistä, jotain siis luvassa  reissuajallamme…

Bloggerin hallintasivullani kököttää pelottava lause ”blogger saa uuden ilmeen huhtikuussa”. Toivottavasti uudistus ei ole meille ruudunlukua käyttäville huononnus. Aina nuo sivustojen uusimiset/päivittämiset jännittää. Niin monesti tulee tulkitsematonta grafiikkaa tms. ja ruudunluku ei selviä muutoksista.
Pitäkäähän peukkuja, että tulevat muutokset ei tee bloggaamisesta mahdotonta meikäläisille.

Mutta nyt lähden katsomaan olisko nukkumasalle mulle unihiekkaa, sillä avokin kello soi kahdeksalta, yöööhk…
Kaikille hauskaa pääsiäisen jatkoa!

Julkaistu

Kanarian auringosta Suomen kevääseen

Sohjo vain rahisi jalkojen alla noustessani kotimäkeä aamuviiden aikaan. Ei enään ollut tietoakaan Kanarian lämmöstä kuin muistona vain. Onneksi päivemmällä aurinko paistoi ja tuntui keväiseltä. Hakiessani Harmaakuonoa hoidosta lintukonsertto muistutti tulevasta kesästä ja nyt varhaiskeväästä. Kyllähän nyt on jo kevät! Rakastan kevättä, vaikka en tuota loskaa, liukkautta, kuraa. Rakastan kevään tuoksuja, auringon valoa ja lämpöä, lintujen konsertteja, ja ennen kaikkea sitä tunnetta minkä kevät minussa herättää; piristyn, elän, nautin…

Pesimme eilen pari koneellista pyykkiä ja kuivatimme ne ulkona. Alakerrasta kodinhoitohuoneesta leijaileekin ihanat tuoksut; raikkaiden puhtaiden vaatteiden. Kevät on saapunut! Ehkä Suomeen paluu ei sittenkään tunnu niin kurjalta kuin sohjossa aamuviideltä kahlatessani tuntui.

Takana on rentouttava lomaviikko ystävämme luona. Kirjoittelen myöhemmin tarkemman ”matkaraportin” kuvien kera. Nyt olen liian väsynyt moiseen. Loman aikana saimme ”jopa” kaksi liikuntapäivää Liikuntahaasteeseen. Toisen kävellessämme kraaterin pohjalle ja takaisin ja toisen hiekkadyynireissulta. Shoppailukävelyitä tms. ei lasketa 😀 Lomalla söimme hyvää grilliruokaa: mm. tonnikalapihvejä, kasviksia, täytettyjä munakoisoja. Ulkona söimme yhden lounaan ja yhden illallisen ja muutaman kerran kahvittelimme kahviloissa.

Reissulla tuli otetuksi aika vähän valokuvia Azoreiden reissuun verrattuna. Mutta kuviin palataan kun saan kuvailut niihin. Lisäksi ajattelin esitellä vähän shoppailujani. Ystäväni on tulossa kuvaamaan ostoksia, sillä niitä tuli taasen jonkin verran tehdyksi. En tiedä ketä moinen kiinnostaa, mutta kaikkea pitää kokeilla blogia elävöittämään 🙂

Nyt pitäisi palata arkeen, huomenna seitsemän asiakkaan rutistuksella aloitetaan. Univelkaa on, sillä matkustusyönä nukuin vasta kotona muutaman tunnin ja viime yönäkin uni oli kadoksissa, vaikka väsytti suunnattomasti. Kanarialla vikana yönä valvoimme lähes aamuun, joten olo on vieläkin aika uupunut. Saunassakaan ei kovin kauaa jaksanut löylytellä. Nyt on tee hautumassa, joten pienen iltapalan aika.

Kävimme avokin kanssa tänään kiropraktikolla ja molemmilla yläselät juntturassa. Ehkäpä koneessa nuokkumisella aika iso syy moiseen. Itelläni lisäksi huono uintitekniikka(pää pinnalla miltein koko ajan), mutta eiköhän kroppakin taas aukene ja jumitukset lähde. Tosin eipä tämä tietokoneella kökkiminen asiaa edistä. Lauantaina ilmeisesti ystäväpariskunta tulee meille ja saadaan olla heille harjotusasiakkaina kalevalaisessa jäsenkorjauksessa ja sen ensinmmäisen kurssiviikonlopun
oppien mukaisesti, joten mielenkiintoisia kokemuksia luvassa.

Julkaistu

Ei tassut rapise, ei koira huokaa

Ei korviin kantaudu Harmaakuonon huokailuja, ei tassujen rapsetta lattiaan
On kovin hiljaista. Selvästikin herra ei ole täällä.
Ja se jos mikä tuntuu kovin oudolta. Aika-ajoin ”kuulee” tassutusta ja melkein käsi ojentuu taputtamaan… Niin, eihän koira olekkaan kotona.
Taidanpa siis olla hivenen hassu 😀

Olo on vähän orpo ja joka kerta kun Harmaakuono ei ole kotona, se tuntuu yhtä oudolta, ja siihen ei näemmä koskaan totu.

Päivä on kulunut siis matkavalmistelujen merkeissä. Vierassängyllä rotkottaa laukkumme avoinna. Aamulla viimeset pakkaukset ja matkaan 😀

Avokki ehti tänään tekemään vielä parin tunnin kuntosalitreenin mun viedessä Harmaakuonoa hoitoon. Mun liikunnat tältä viikonlopulta ei kehuja saa. Perjantaina tunnin lenkki. Eilinen jotenkin vaan meni hohhaillessa kotosalla ja käydessä moikkaamassa kaveripariskuntaa.

Ollaan kuitenkin lomatunnelmassa. Avokki on laulellut ”mua kutsuu Kanarian hiekkadyynit” ”kohta saa sangriaa”…
Ja kyllä itestäkin on ihanaa lähteä lämpöseen ja aurinkoon.

Varmaan huomasittekin, sähläsin täällä. Taisin olla niin lomatunnelmassa, että onnistuin Azorit-postausten vikan osan päivittämään maaliskuulle 2012. Muokkasin tekstien tunnisteita ja kappas yht’äkkiä ”Azorit osa 4” nökötti maaliskuun ppostauksissa. No enhän tietenkään osannut palauttaa tekstiä oikealle paikalleen. Lohdullista, kaverinikin joutui hetken etsimään mistä se tapahtuu… Mutta siis älkää hämmästykö, jos täältä löytyykin yht’äkkiä jotain vanhaa tai muuten omituista tyyliin fontit, värit sekaisin. Minä voin onnistua tekemään näemmä mitä vaan 😀

Tarkoitukseni oli kirjoittaa pari postausta loman ajalle, jotka olisin laittanut julkaisuun eri päiville, mutta enhän ole saanut mitään kirjotetuksi. Johan tästäkin huomaa millaista lörpöttelyä tämä nyt on.
Mutta, jos mun nauttiessa auringossa mieleen tulee kysymyksiä mihin kaipaat multa vastauksia tai idea aiheesta mistä voisin kirjoittaa, niin paiskaa kommentilla tai viestillä Ota yhteyttä -sivun kautta.
Kaipaan aiheita mistä kirjoittaa.

Nyt kaipaan myös nukkumasan hellää kosketusta, joten eiköhän ole aika sulkea silmät tältä illalta. Aamulla vielä loput pakkaamiset ja sitten lomalle!

Ihanaa, keväistä viikkoa kaikille lukijoilleni!

Julkaistu

Alkukuun kuulumisia

Olin innoissani aamulla, pääsinhän puolentoista viikon tauon jälkeen UIMAAN!
Into kuitenkin laski kuin lehmän häntä uinnin aikana. Alkuun radalla oli hyvin tilaa eikä tarvinnut varoa kanssauimareita. Väki kuitenkin lisääntyi ja sen myötä myös riski törmäilyyn. Uin sääntöjen mukaisesti aina kulkusuunnan oikean puoleista reunaa. Eräässä vaiheessa kaverini sanoi, että voisin ohittaa edellä uivan ja niin teinkin. Olin tovin väärässä laidassa ja juuri palaamassa omaan laitaan kun meille ärähdettiin, että pitäs vähän katsoa. Selitimme tilanteen ja vastaus oli, ”silti vois huomioida muitakin”. Multa meni ihan fiilikset. Yritimmehän juuri väistää, ohittaa kanssauimaria, jotta en uisi hänen kannoilleen. Kaverini pysäytti vielä ärähtäneen uimarin ja sanoi uudelleen, että en näe jne. No sitten hän kuulemma ymmärsi paremmin.
Noh, loppuajan koko ajan minusta tuntui, että oli varottava etten uisi kenenkään päälle. Päädystä otan yleensä pitkän liu’un. Nyt en uskaltanut, joten etenin kuin laiskiainen. Noh, kaikesta huolimatta sain uiduksi 1400 m, mutta aikaa meni se 75 min. Fiilis huomioiden pitää kai olla tyytyväinen L
Uimasta kiiruhdin suoraan kampaajalle. Hiukseni värjättiin lämpimänvaaleanruskealla ja mukaan muutama vaalea raita. Ja tietysti hiukset lyhenivät aika tavalla. Olihan viime kerrasta kolme kuukautta aikaa. Mä en kovin ahkerasti kampaajalla käy, pakko myöntää. Se tapahtuu 3-4 kuukauden välein. Monet kun käy reilun kuukauden välein. En mä vaan… No nyt on mukavaa kun hiukset on siistit lähdettäessä lomamatkalle ens maanantaina.
Viime päivinä ollaan saatu nauttia ihanasta auringonpaisteesta. Mä rakastan alkavaa kevättä. Kevät on ehdottomasti parasta aikaa. Sunnuntaina lähdimme ulkoilemaan avokin ja Harmaakuonon kanssa. Käveltiin pari tuntia ja kilsojakin tuli varmaan se yhdeksän. Tiet oli tosi möykkelöisiä ja liukkaita. Jälleen totesin miten huippuostos on ollut Icebogin kengät. Niillä pysyy pystyssä ja voi kävellä aika rennostikin.
Teiltä siirryttiin tuolle meidän lähiulkoilualueelle missä on latukin. Ladun sisäpuolelle on tampattu polkuja ja tehty siltoja ojien yli. Kuljeskelimme metsässä ristiin rastiin innokkaina. Harmaakuonon häntä heilui vaakatasossa. Se oli suorastaan välillä tiellä kun piti kulkea ihan perätysten, oli niin kapea polku. Harmaakuonosta paistoi tyytyväisyys, onnellisuus. Taisi tosissaan tykätä tehdä töitä talvisessa metsässä 😀
Lauantaina lankashoppailujen jälkeen oli tarkoitus mennä uimaan, mutta uimahallilla olikin jotkin kisat, joten uinti jäi vain haaveeksi. Päiväni meinas mennä melkeinpä pilalle 😀 No vietiin koirat koirapuistoon juoksemaan. Avokki hiihti melkein 30 kilsan treenin iltapäivällä.
Illalla meillä olikin ne Tupper-kutsut, jotka minut houkuteltiin pitämään. Samaa laulua en jaksa toistaa ruuan valmistuksesta mikrossa ja tuotteiden huikeista hinnoista.
Esittelyn jälkeen istuimme iltaa, saunoimme ja söimme nyyttärituomisia. Tarjolla oli nakkeja pekoniin kiedottuna, tonnikalapastasalaattia, tonnikalapiirakkaa, pippurikermassa wokkivihanneksia ja meiltä feta-aurinkokuivatuttomaatitsalaatti ja patonki. Kahvipöydässä esittelyn yhteydessä ruispuolukkamuffinsseja ja pinaattifetapasteijoita.
Illan aikana nautin kolme lasia punaviiniä sekä pikkutölkin karpalosiideriä. Viimeset vieraat lähtivät puokahden paikkeilla. Painuimme avokin kanssa suoraan unille 😀
Perjantaina ajoin ennen töitä tunnin spinningtreenin, joten maaliskuulle on saatu kolme liikuntasuoritusta. Tällä kerralla hain jo tiukempia vastuksia ja kyllähän se sitten myös vähän jaloissa tuntui. Huomenna voisi olla taasen pyörähetken vuoro 😀
Jos teillä lukijani on joitain postausaiheita mistä haluaisitte mun kirjoittavan, tai mielessä kysymyksiä mihin kaipaatte vastauksia, laittakaa kysymyksiä ja aiheita mulle, niin saatte jotain muutakin luettavaa kuin vaan jotain ”olen uinut” ”oltiin lenkillä” ”ajoin spinningtreenin”… Että en alkais toistaan itteäni. Mulla on vähän sellainen olo, että nää kirjotukset polkee nyt paikallaan ja toistaa samoja asioita, joten lukijat pommittakaa, pommittakaa, haastakaa uusiin aiheisiin!!!
Nyt vuorossa kuitenkin iltatee!
Julkaistu

Painon pudotusta ja Harmaakuonon kuulumisia

Mun ei varmaan pitäis hehkuttaa täällä, koska painoni on heitellyt aika reippaasti viime aikoina. Viikko sitten kauhistelin täälläkin punnitustulosta jolle selitykseksi annoin suolaisen ruuan, tuoreen ruisleivän ja menkkojen läheisyyden. Onneksi paino ei tuosta noussut enempää, vaikka menkat iskivätkin vasta maanantaina. Kävin kuitenkin etsimässä ”virallista” tietoa menkkapainonnoususta ja löysinkin artikkelin, jossa sanottiin painon voivan nousta 1-3 kiloa menkkojen takia. Siitä ei pidä huolestua, sillä nestekertymät sulaa pois kuukautisten aikana. Siihen on avuksi myös liikunta, joka myös helpottaa kuukautiskipuja. En kuitenkaan löytänyt tietoa siitä montako päivää ennen kuukautisten alkua nestettä alkaa kertymään kroppaan. Eiköhän se ole yksilöllistä kuten se miten paljon paino nousee menkkojen alkumainingeissa.
Tuolloin maanantaina pudotusta viime torstain lukemiin tuli 700 g, joten ehkä sillä suolaisella wokillakin oli osuutensa asiaan. Edellismaanantainahan oltiin jo alle 68 kilon lukemissa.
Ja tänään vaaka yllätti iloisesti kertoen painoksi 67.3 kg, joten tuo 68 kiloa on alittunut selvästi. Näin vaaka väitti myös eilen ja tiistaina, joten voinen vähän hehkuttaa 😀 Jeee, jeee, jeee!!!
Ilahduttaa kovasti myös se kun avokki tulee halaamaan ja toteaa ”kyllä sä oot pienentynyt”. Ja äidin kommentit ”noissa viime kesän kuvissa oot paljon pyöreämpi kuin nyt” ja ”sulta on lähtenyt tosta rintojen edestä ja alta sekä vyötäröstä, vatsasta”. Ja ite huomaan joidenkin housujen lököttävän alapersauksesta. Että kaitpa tämä on oikeasti totta, että vihdoin tapahtuu muutoksiakin kropassa eikä vain iänikuista jumitusta kuukaudesta toiseen.
Ja että muutokset ovat sellaisia mitkä toisetkin saattavat huomioida enkä vain minä itseäni tutkiskellessani 😀
Tästä kuitenkin matka jatkuu edelleen. En kuvittelekkaan, että nyt laihdutus olisi kokenut jonkin helppouspainikkeen. Tod.näk. nyt putoaa sen mitä putoaa ja sitten alkaa taas sitkeääkin sitkeämpi taistelu jumituksia vastaan.  Huhtikuun 2. tavoitteena painaa alle 66 kg, huih ja tammikuun alussa olen asettanut tavoitteekseni 30.4. 65.5 kg, joten sitä kohti matkataan. Kanarian ja Kuusamon reissut kieltämättä tuo hommaan hiukan lisähaastetta, mutta katsotaan miten ämminkäisen käy.

Aamulla kävin opaskoirakoululla. Eilisellä lenkillä valjaiden kahvasta kuului naks ja se katkesi. Aisat lenkottivat ja tuntuma koiraan huono. Pääsimme lenkin loppuun onnellisestikuiteskin. Koululla sain heti kommentin kennelpäälliköltä ”no nää valjaat on kävelty ihan puhki, te olette ainakin kävelleet”. Valjaista uusittiin aisa, eli se mistä pidän kiinni. Koiran kroppaosa kori pysyi vanhana. Olisin saanut senkin uuden, mutta tulimme siihen tulokseen, että koiralla on mukavempaa kun ei ole niin jäykät vermeet päällä.

Samalla kennelpäällikkö leikkas Harmaakuonon kynnet, katto korvat, suun, karvaa ja ihoa. Terveeltä vaikutti ja hyväkuntoiselta energiseltä pakkaukselta. Harmaakuonolla on kuulemma hyvin tyypillinen ikääntyvän opaskoiran kroppa; etupää vankka/vahva ja takapäässä heikkoutta. Harmaakuono ei mielellään varannut takapäälleen kovinkaan vahvasti kynsiä leikattaessa. Harmaakuonon harmaantuminen/valkoistuminen keräsi myös hymyäviä kommentteja niin johtavalta kouluttajalta kuin kennelpäälliköltäkin.  Juteltiin myös vähän Harmaakuonon lämmönsietokyvystä. Kyllä minua jännittää miten tuleva kesä menee. Nyt poitsu on niin energinen, että ei huolen häivää, mutta miten parin kolmen kuukauden päästä.

Tänään se on tosin ollut hyvin rauhallinen koko päivän. Koululla käynti taitaa olla vähän stressaavaa. Siellä unohtuu kyllä opastukset tyystin. Hajuja on joka puolella valtavasti ja niitä on ihan pakko haistella 😀
Julkaistu

Lauantai-illan kuulumispostaus

Mä ootan huomista penkkitreeniä ihan kybällä!
Tosin tän viikon liikunnat on menneet aikas vituralleen selkäkipuilun vuoksi ja loppuviikosta ei vaan ole ehtinyt, mutta huomenna! No nyt illalla ois voinu treenata, mutta mun ystävä teki mulle vatsalynffa-hoidon ja sen jälkeen pitäisi viettää rauhallista eloa, jotta hoito tehoaisi paremmin. Lynfahan vilkastuttaa aineenvaihduntaa ja ystäväni halusi kokeilla saisinko apua kovaan vatsaan. Hoidosta on nyt aikaa parisen tuntia eikä toistaseks ainakaan ole erityisempiä tuntemuksia. Ei tarvii edes pisulla ravata 😀 Luultavasti tarvitsisin useamman hoitokerran, jotta hoito oikeasti tehoaisi. Oli kuitenkin rentouttavaa ja jotain elimistössä tapahtui, sillä hoidon loppuhetkillä palelin. Palelen aina silloin kun olen onnistunut rentoutumaan tai kuonat ovat lähteneet liikkeelle.
Alaselkä oli tosiaan etenkin tiistain ja keskiviikon aika kipeä. Turhautti, sillä treenihammasta kolotti. Torstaina treffasin ystävää, jonka kanssa käytiin teellä ja lankaostoksilla. Lapsuudenkamu halus, että harputtelen hälle pinkin kaulaliinan, joten samalla käytiin ostamassa langat siihen. Ostin myös leveämmän puisen harpun, parit neulepuikot jne.

Mukavan ystävätreffauksen jälkeen vietin aika kurjat pari tuntia eräässä palverissa, josta en täällä voi avautua, vaikka mieleni tekisikin. Toteanpahan vaan, että olipahan kokemus; hävetä sai kunnolla…

Kotiin päästyä stressi laukesi aikamoisena päänsärkynä. HUOH!!!
Parin viikon päästä Porvoossa järjestetään Helsingin ja Uudenmaan Opaskoirakerhon viikonloppukurssi, missä koirakoilla on mahdollisuus treenata kaupunkiliikkumista peesareiden ohjauksella. Eli, jos vaikkapa ongelmana on, että koira ei pysähdy kunnolla suojatien eteen vaan koettaa mennä läpi pysähtymättä, hommaa treenataan, että se toimis. Tai jos koira kiertää huonosti ns. yläesteitä tms. Ja kellä nyt on mitäkin skarpattavaa. Olen toinen järjestäjistä ja aivan helisemässä. Tulee peruutuksia, jälki-ilmottautumisia, erinäisiä vaatimuksia ja toiveita. Nyt pari päivää olen säätänyt kyytien, huonejakojen ja peesarijakojen kanssa. Tänään sain ne vihdoin valmiiksi ja enää en ota yhtäkään jälki-ilmottautunutta huomioon. Peruutukset on kai huomioitava. Toivottavasti niitä ei vaan tule!
Avokilta meinas eilen palaa jo pinna kun säädin puhelimessa kerhoasioita ja torstain palverin jälkipuintia.
Ehdin eilen tekemään ”oikeita” töitäkin ja pitkästä aikaa sain tehdä kuumakivihierontahoidon, josta syntyikin ajatus kirjoittaa
 
Eilen alottelin pinkin kaulaliinan ja neuloin vähän myös mustaa kaulaliinaa, josta olikin kuva keskeneräisenä
Käsityöt rentoutti fiilistä mukavasti.
Ja oih, miltä tuntui käydä iltajaloittelulla Harmaakuonon kanssa lumipyryssä. Lumi tuntui kengän alla niin ihanan talviselta. Toivottavasti nyt saatais nauttia talvesta jonkin aikaa ilman räntäloskajäätikkäpaskaa!!!
Ja nyt illalla aiotaan saunoa ajan kanssa ja sen jälkeen syödä avokin synttäreiden kunniaksi suklaavadelmakakkua, namsk…
Ootte varmasti tekin huomanneet, että tän bloggerin kommentointi on muuttunut. Olen vielä vähän ”hukassa” eikä kommenttini välttämättä aina tule oikeisiin kohtiin, tai välillä en saa edes kommentoitua, joten toivottavasti ette menetä hermoja, jos Hepa heiluu jossain missä ei pitäis, tai jotain yhtä hauskaa…
Mun sähköposti on sanonut itsensä irti. Viestit kyllä lähtevät koneelta, mutta en saa posteja. Kävin katsomassa palvelimeltakin ja nollaa näyttää. Olen lähettänyt testausviestejä itselleni ja aamupäivästä monta viestiä Porvooseen liittyen, sekä palverikeskustelu käy postituslistalla kuumana. On siis mahdottomuus ettei minulle olis tullut päivän aikana viestin viestiä. AHDISTAA, enkä osaa asialle tehdä mitään!
Raudan ryminä on hiljentymään päin, joten kohta lauteille relaamaan, ihanaa!!!
  
Julkaistu

Postaus ”mitä mieleen juolahti” -löpinät

No niin, nyt se on tapahtunut
Eilisessä postauksessa, jossa esittelin valokuvia jouluaatolta kuusen paikalle olikin tullut suolakivilamppu 😀 Onneksi ystäväni tuli hätiin ja vaihtoi oikean kuvan, joten nyt joulukuusi on paikallaan 😀
Olenkin ”jännityksellä” odottanut, että milloin onnistun kuvien laitossa mokaamaan ja eilen se sitten tapahtui. Ehkä tuo kuusen tilalla ollut suolakivilamppu on saanut kummastusta aikaan ja sainpa kommentin ettei kannattas kuvia laitella, kun kerran ei näe eikä tuu oikeita kuvia  oikeisiin kohtiinsa.  Ehkä ei, mutta silti aion jatkossakin kuvia laittaa, nyt kun kerran olen oppinut miten se tapahtuu. Ja jos mokia sattuu, niin sitten sattuu. Ja sellaisen sattuessa mulle ystävät hyvät aina saa vinkata asiasta, jotta saan homman korjatuksi. Ei siis saa arkailla viestiä, että tuo on nyt ihan viturallaan tms. Valokuvat tuo kuitenkin aina väriä ja elävyyttä teksteihin ja olen iloinen, että osaan nyt kuvia jakaa, ja osaan myös tehdä niitä linkkejä, mutta virheitä sattuu varmasti jatkossakin, mutta nauretaan hyvällä niille. Ystävän kanssa hymyiltiinkin, että meillä on ollut hiukan erilainen joulukuusi mihin ollaan totuttu. No se siitä ja kuvamateriaalia tulee jatkossakin 😀
Mulla on kauhea kirjoitushimo tänne blogiin, mutta aina ei vaan ole mitään erityisempää kirjoitettavaa. Senhän huomaa tästäkin postauksesta 😉 Joo, mulla olis monen luennon muistiinpanot mitkä voisin kirjoittaa auki, mutta nyt tää kirjotushimo on sellainen, että tekstiä pitäisi saada vaan tulla tajunnanvirrassa eikä muistiinpanojen pohjalta. Tiedätte varmaan mitä tarkoitan… Että jos teillä bloggaajat on kysymyksiä tai aiheista mistä haluaisitte lukea mun kirjottamana, laittakaa ihmeessä kommentointiin, niin pääsen luovasti naputtelemaan.
Facebookiin laitoin huvikseni kysymyksen hyvistä aiheista ja ilmeisesti opaskoiran kanssa toimiminen ja eläminen kiinnostaa. Olen opaskoirasta ehkä suhteessa kirjoittanut aika vähän. Jos olisin kirjoittanut blogia saadessani tuon Harmaakuonon, tekstiä olisi tullut paljon enemmän aiheesta, koska silloin minullekin kaikki oli uutta ja ainutlaatuista. Nyt elämä on asettunut uomiinsa ja elämä opaskoiran kanssa tuntuu tavalliselta ja siitä ei mukamas osaa kirjoittaa. Mutta, mikä jottei aiheeseen voisi paneutua vähän enemmän täälläkin. Heitettiin kysymys, että miksi anoin opaskoiraa, mikä sai haluamaan opaskoiran? Rehellisesti sanoen, vaikea muistaa. Olin pyörittänyt asiaa mielessäni jo pidempään. Haaveilin pitkistä reippaista lenkeistä ja uskoin opaskoirasta olevan hyötyä myös minun urheiluharrastuksen oheistreenaamiseen. Valkoisen kepin kanssa kun liikkuminen on hitaampaa, ainakin minulla. Ja kun koiran sain, se oli juuri ilo siihen mitä halusinkin. Oli hienoa kävellä kovaa, joskus liiankin kovaa…Liikkuminen jouhevoitui. Koira kun kiersi esteet, ei tarvinnut enää kepin kanssa koluta esteitä ja miettiä mistä pääsee ohi. Nyt koira tekee sen puolestani ja se tunne alkuun oli aivan uskomattoman hieno. Mulle opaskoira on edelleen ehdottomasti paras apu nimenomaan lenkkeilyssä. Ja vähän vieraammillekin reiteille uskaltautuu. Jos eksyy, eipähän eksy yksin 😀
En tiedä osaanko paremmin edes vastata tuohon miksi halusin opaskoiran. Ehkä palaan aiheeseen omana postauksenaan jossain vaiheessa. Ja opaskoirajutut varmastikin lisääntyy siinä vaiheessa kun on Harmaakuonon eläköittämisen aika ja uuden oppaan kanssa liikkuminen alkaa. Tiedättekö, ajatus on todella pelottava. Lähteä nyt jonkun vieraan nuoren koiran kanssa lenkille, huih! Ja tässä kohtaa totean, Harmaakuono ei todellakaan aina ole maailman luotettavin innostuessaan vetämään ja kohkaamaan liikaa. Olen kuitenkin oppinut sen metkuihin ja pelottaa ajatus siitä millainen sen seuraaja oikeasti on. Osaanko sen kanssa kulkea, löytyykö yhteinen sävel, kohtaako kemiat jne???
Onneksi on tukiverkostoa opaskoirien kouluttajat ja vapaaehtoistyötä tekevät peesarit joidenka kanssa voin treenata kulkemista, ja kasvaessamme koirakoksi, opimme luottamaan toisiimme pikkuhiljaa. Se on lohdullinen ajatus ja siihen pitää vain luottaa. Nyt kuitenkin nautin Harmaakuonon kanssa liikkumisesta niin kauan kuin se on mahdollista. Näin talvella herra jaksaa loistavasti. Sunnuntainen seitsemän kilsan lenkkikään ei tuntunut missään, vaikka vauhti olikin ihan kohtalainen. Kesällä ei tosin voinut ajatella kävelevänsä läheskään niin pitkästi, ei edes 20asteen aurinkoisessa säässä. Tuleva kesä vähän pelottaakin. Tässä pähkin, että soittaakko opaskoirakoululle vai mitä tehdä. Haluan päästä kesälläkin pitkillekin lenkeille. No en välttis missään hirveessä helteessä, mutta parissakympissä kylläkin. Nyt vaan menee niin hienosti Harmaakuonon jaksamisessa, että kesän ongelmat tuntuvat kaukaisilta ja ihan jostain toiselta aikakaudelta olevilta…
Ja ette voi kuvitella miten nämä kohta kahdeksan vuotta on saanut mut niin kiintymään tuohon opastajaan. Jokainen varmasti kiintyy tavalla tai toisella kotona olevaan lemmikkiin.  Oman kiintymisen Harmaakuonoon tunnen tietystikin ainutlaatuiseksi ja ainutkertaiseksi samalla tietäen muiden tuntevan samoin omien koiriensa kohdalla.  Rakkautta ja kiintymystä lisää paljon se mitä ihanaa koira on tuonut taloon tullessaan, mitä mahtavia reissuja opaskoiran myötä olen tehnyt jne. Harmaakuono säilyy aina ja aina muistoissain lämpimin ajatuksin, vaikka joskus pinna meinaa palaa vetämiseen tai kohkaamiseen.
Mutta, varmasti myös sen seuraaja tuo samoja ihania asioita elämääni ja varmasti myös jotain uutta.
No ei tämä nyt ole mikään Harmaakuonon jäähyväispostaus, joten naatitaan yhteiselosta niin kauan kuin sitä kestää…
Mulla on alaselkään kertynyt kunnon kuonakertymät syystä tai toisesta. Ne tuntuvat tosi aroilta hierottaessa ja alaselkä on tosi arka ja jäykän kipeä.  Tää alko eilen ja on jatkunut nyt nää pari päivää. Olen venyttänyt pakaraa, nivusta tms. helpottaakseni painetta alaselässä laihoin tuloksin kuitenkin. Tätä on ollut joskus ennenkin, menee yleensä parissa-kolmessa päivässä ohi. Ärsyttää vaan kun alkuviikon treenit on kärsinyt moisen takia ja huomenna en ehdi treenamaan. No toivottavasti perjantaina voin tarttua kahvakuulaan ja vetästä ainakin kevyen treenin. Ja tällä viikolla on sit penkkitreenikin luvassa ja sitä en halua missata. Mun on pakko saada tietää onnistunko tuossa kymmenen viikon ohjelmassani! Tosin treenaamattomuus pitäis vaakalukemat kivempina 😀 Sunnuntaina paino oli 68.4 kg, joten paluu nestevähyysjutusta tapahtunut. No Treenien jälkeen vaaka onkin huidellut 69.4-69.7 kilon välillä. Saas nähdä mitä vaaka huomisaamuna virallisena punnauspäivänä mulle huutelee.
Arvasin kyllä, että treenaamisen alotus aiheuttaa tuon painon nousun, lihaksisto imasee nesteet itteensä jne, ja menee hetki kropan tottua lihastreenin tuomaan kuormitukseen. Silti ärsyttää tuo kilon nousu. Tavote kun ois päästä sinne alle 68 kilon mahd. pian. Noh, kyllä tää tästä. Ärsytykselle ja turhaumalle ei vaan maha mitään, vaikka kuinka tietää ja järki sanoo muuta!
No jop, jospa nyt lopettelisin tältä erää tämän ”tajunnanvirtaus” postauksen ja ottaisin harpun kouraan ja kirjan korville. Eilisilta meni mukavasti noissa merkeissä kuunnellen Kapteeni Randtia etsimässä ja harputellen 😀 Mut ennen harppuhetkeä täytyy lukasta päivän postaukset. Niin, nukkumaankin tietysti pitäs mennä…
Julkaistu

Joulu-kuulumiset :)

Kalaisa joulu takana ja vaakakin näyttää suopeita lukemia 😀 — 68.3 kg!
Joulu ei siis lihottanut kiloja lisää. Tunnustetaan tosin, että Tapanina lukemat kävi 69 kilossa, mutta lasku tapahtunut rivakasti ja ylimääräiset nesteet hävinneet menkkojen mukana. Olen tästä aika yllättynyt, sillä yleensä ruuasta aiheutunut turvotus laskee minusta hitaasti. Liekö syynä, joulun aikana söin hiilareita todella vähän. Jouluateriamme nimittäin koostui: kylmäsavulohesta, savusiiasta, lämminsavulohesta, marinoiduista katkaravuista, luomukinkusta, vihersalaatista, jossa Parmesan-juustoa. Avokki söi lisäks kaupan punajuuri- ja italiansalaatteja, maksalaatikkoa sekä jotain kammottavaa lihahyytelöä ja silliä. Kaloja oli meillä ihan liian paljon. Niiden suolaisuus ahdisti jo pahasti. Tapanina pistin uuniin molemmille kaksi uuniperunaa folion sisään. Maustoin tilkalla oliiviöljyä, pippurilla ja suolalla. Kalat maistui taasen perunoiden kanssa herkullisilta.
Aattoaamuna avokki koristeli kuusen minun tehdessä vihersalaatin ja paistaessa joulutorttuja. Torttujen paiston lomassa ehti hyvin sekoittamaan riisipuuroa, joka kiehuskeli hiljakseen hellalla. Riisipuurosta tulikin ne joulun hiilarit. Tunnustan toki syöneeni myös parit joulutortut. Suklaata meni yllättävän vähän. Kolmessa päivässä söimme belgialaista simpukkasuklaata pieni rasiallinen ja avokki vetäs jonkun pussin jotain suklaaliköörikarkkeja, josta en pitänyt.
Puuron jälkeen sytytimme etu- ja takapihalle ulkotulet, lämmitimme saunan, vastailimme joulutekstareihin… Sytytimme kynttilöitä keittiöön, olohuoneeseen, makkariin. Ennen jumalaista saunahetkeä ehdin vähän harputtelemaankin 😀 Ja sauna, se oli aivan mahtavaa monen viikon tauon jälkeen. Menkkojen runsainpana päivänä siellä ei tosin jaksanut olla niin pitkään kuin mieli olisi halajanut.
Jouluaterian söimme saunomisen jälkeen kaikessa rauhassa. Kalojen kanssa nautiskelimme lasilliset valkoviiniä, kinkun ja salaatin kanssa punaviiniä 😀 Harmaakuonokin sai hiukan kinkkumaistiaisia 😀
Ruokailun jälkeen avasimme lahjat. Annoimme aina vuorotellen toisillemme paketit. Sain avokilta – ei kun joulupukilta – Bodyshopin sitrussarjan(ei varmaan virallinen nimi) dödön, suihkugeelin ja vartalovoiteen, ison pefletin, kaksi kasvopyyhettä ja päälahjaksi tarkoitettu kevyt vohvelikankainen saunatakki saapuu joskus jälkitoimituksena. Ei siis tullut pyyheliinojen ja persliinan mukana. Sitten sain kahta tummaa suklaata ja ranskalaista sitruunalla aromisoitua teetä. Saan kuulemma vielä lahjakortin johonkin käsityö/ompelu-liikkeeseen… Avokille ostin partakoneen, josta olikin haltioissaan, yhden kerran lahjakortin kiropraktikolle, lampaannahkaiset/villaiset sormikkaat ja tavallistakin tavallisemmat pitkätkalsarit 😀 Aalta saimme kaksi villaista sängynpäällispeittoa. Hänelle ostettiin lampaannahkatossut. Tänään eräs ystävämme piipahti tuomaan katajanmarjoja joita voi kuulemma lisätä esim. riistaruokiin ja teen joukkoon. Kiihdyttää mm. aineenvaihduntaa 😀 Pakkasessa onkin hirvipatalihat, joten lahja tuli tarpeeseen. Ja täytyyhän niitä teessäkin kokeilla. Kiitos ystävä!
Aattoiltaan kuului vielä iltateehetki kera joulutorttujen.
Itse joulupäivä meni hyvin rauhallisesti. Katselimme pari jaksoa Dvd:ltä Metsoloita mun harputellessa. Kuunneltiin kirjoja, rentouduttiin. Ei tehty oikein mitään mainitsemisen arvoista. Ei myöskään Tapanina. Suunnitelmissa oli pitkä lenkki, mutta myrskytuuli sai pysyvään sisällä käsitöiden parissa. Joulupäivänä sain lilan kaulaliinan valmiiksi ja tapanina aloitin tummansinisestä pörrölangasta uutta. Sitä on jo kohta pari kerää harputeltuna 😀 Puikoille alotin lilasta langasta kaulaliinaa, jossa kikkailen nurjan ja oikean silmukkain kanssa. Kokeilen kuviota, joka menee näin(Saa nauraa, en pahastu!)
Leveys 30 silmukkaa
10 kerrosta
10o-10n-10o
11. kerros kokonaan oikealla silmukalla
12—14. kokonaan nurjalla silmukalla
15. kerros kokonaan oikealla silmukalla
Ja sitten lähtee alusta… Homma on kokonaan minun pikkupäästäni 😀
Olen myös pujotellut melkein valmiiksi yhden kaulakorun pikkuhelmistä, kuunnellut melkein loppuun Enni Mustosen Jääleinikki –kirjan ja tietysti viettänyt laatuaikaa rakkaani kanssa 😀
Eilen oli aika palata arkeen ja minunkin töiden pariin. Olikin oikeastaan tosi mukavaa pitkästä aikaa päästä hieromaan. Mulla oli eilen sekä ihmisasiakas, että koira-asiakas. Itse kävin kiropraktikolla. Yläselkäni alkaa kuulemma antamaan hiljalleen periksi. Edelliskerralla sain liikkeitä joita pitäisi tehdä, no arvatkaa olenko tehnyt… Pakko tunnustaa niiden jääneen. Olin kyllä hoitajallenikin rehellinen. Suositteli tekemään… Että näin sitä toimii, vaikka ite tietää asian ja ite omillekin asiakkailleen ohjaa, neuvoo, suosittelee…
Räkätautikin on hellittänyt vihdoin ja on aika päästää Hepa liikkumaan. Olenkin suunnitelmia täynnänsä sekä liikuntaenergiaa. Nyt tämä ”kone” on vaan saatava aloittamaan 😀 Uimaan tekee mieli ihan hirmuisesti. Toivottavasti ens viikolla saisin jonkun kaverikseni uimahalliin polskimaan 60-75 min uintitreenin.
Mulla oli tarkoitus laittaa tähän ”joulupostaukseen” kuvia, mutta mulla ei vielä ole joulukuvista kuvailuja, joten tulee myöhemmin joulukuvapostaus erikseen.  Nuutinpäivänähän vasta joulu siivotaan pois, joten ehkä myös siihen asti voi blogissaan laittaa joulukuviakin??? :D:D