Silmien kuivuus ja sidekalvotulehdus

Olen joskus täälläkin valittanut kuivasilmäisyydestä ja yhdistänyt sen kilpirauhasen vajaatoimintaan. Ehkä jonkinlainen yhteys on, mutta ei se ihan koko totuus taida kuitenkaan olla. Olen vaivasta kärsinyt reilun vuoden enempi vähempi koko ajan, vaikka kilppariarvot pysyneet tasaisena. Tulevana perjantaina käyn vuosittaisessa laprakokeessa ja sen jälkeen voi toki asiaa miettiä uudestaan.

Oireet ovat lähinnä oikeassa silmässä. Monia eri kosteustippoja olen kokeillut, mutta silmän ärryttyä ne eivät tahdo auttaa. Syyskuun alussa kävin edellisen kerran silmälääkärissä. Tuolloin tehtiin sama diagnoosi kuin tänäänkin, sidekalvon tulehdus ja kuivasilmäisyys. Tuolloin sain antibiotti-kortisonivoidetta, joka helpottikin oireita, mutta kuurin loputtua oireet palasivat, joten uusi lääketuubi käyttöön. Tammikuun pakkaset eivät tokikaan helpottaneet asiaa, päinvastoin. Oireet pahenivat. Kotona oleva sähkölämmitys, ilmastointi, ulkona tuuli jne sai silmän vuotamaan ja öisin turpoamaan. Meillä onkin ilmankostutin pöhissyt viimeviikot ahkeraan. Varasin lääkärin viime viikon maanantaille, mutta kipeytynyt jalka siirrätti ajan tähän päivään. Nyt minulle määrättiin jälleen samaista lääkevoidetta kuuriluontoisesti ja laitettiinpa reseptille useampi tuubi, jotta voin ottaa kuurin vaivan uusiutuessa jälleen käyttöön. Tuli tunne, että vaivasta on vaikea päästä kokonaan eroon. Nyt kuitenkin nautin lääkevoiteen tuomasta helpotuksesta toivoen ettei ensi yönä tarvitsisi herätä potemaan. Olen myös harkinnut jonkin luteiinivalmisteen hankkimista, joka voisi kohentaa silmän vointia.

Silmän ollessa ärhäkkäimmillään mielessä on käynyt miete ”miksi elimen, josta ei ole mitään iloa minulle on vaivattava? Tekisi mieli poistaa koko silmä”. Kuulostaa varmasti aika raadolliselta ja hurjalta, mutta eipä nyt vakavasti ottaen sidekalvotulehdus ole syy moiseen ratkaisuun enkä sellaista kyllä oikeasti haluaisikaan.

Lähdimme äkillisestä mielijohteesta mökille viettämään pidennettyä viikonloppua torstaista maanantaihin kuun vaihteessa. Tarkoituksena oli ulkoilla paljon. Reippailua saimmekin heti mökille saapumisen yhteydessä, sillä jouduimme tavaroinemme paarustamaan umpihankea pitkin puolisen kilometriä. Voin sanoa, oli raskasta. Otto opasti kuitenkin hienosti ja käänsi meidät määrätietoisesti mökin pihaan. Tuolloin nautimme takan lämmöstä, parista punaviinilasillisesta ja illalla saunomisesta.

Seuraavana päivänä lumikengät jalkaan ja mökkitietä pitkin liikkeelle ajatellen, että kulku tapahtuu auraamattomalla tiellä umpihangessa. Kappas, ensinmmäisen mutkan jälkeen alkoi aurattu osuus. Voi kun olisimme tienneet olisimme joutuneet kulkemaan edellispäivänä tavaroinemme vain alta 100 metriä hangessa. Noh, ei muuta kuin nauttimaan reippaasta kulusta tietä pitkin. Kävelimme mökiltä lähes kolmen kilsan päähän ja takaisin. Tapasimme pari metsästäjää koirineen. Otto olisi kovasti tahtonut leikkimään. Loppumatkasta tunsin rakkojen kehittyvän vasempaan jalkaan. Muuten oli hyvä ja reipas olo. Mökille päästyämme riisuessani totesin yht’äkkiä oikeassa jalassa kiputilan. Jalalla ei voinut varata kunnolla. Alkuillan aikana kipu kuitenkin väheni enkä todellakaan osannut odottaa sellaista yötä minkä koin. Heräsin pari tuntia nukuttuani hirveään pistävään kipuun. Ei auttanut särkylääke, makuuasento oli hirvitys. En voinut nukkua. Lunta ämpäriin ja jalka sinne toi helpotusta. Kipupiste aivan jalan ulkosyrjällä kohdassa missä kantaluu vaihtuu varvasluiksi.

Rauno keitteli minulle teetä ja tarjoili siemenleipää minun kirotessa ja voihkiessa. Jäin sohvalle peiton alle Raunon lähtiessä reiluksi tunniksi lumikenkäilemään raskaaseen keliin. Nukahdin toviksi. Jalka tuntui aavistuksen paremmalta ja elättelin jo toiveita, että kiputila menisi ohi. Noh, illasta se kuitenkin paheni taas. Yön vietin sohvalla nukkuen erittäin vähän. Lumi tuntui parhaiten helpottavan kipua. Sunnuntaina peruin silmälääkärin ja jatkoin potemista. Särkylääkkeetkin loppui. Tutkin netistä jalkojen kiputiloista kertovia artikkeleita ja oireet tuntuivat täsmäävän täysin rasitusmurtumaan. Lääkäriin meneminenkin alkoi nousta varsin korkealle aatoksissa etenkin valvottuani vielä kolmannen yön. Maanantaina kuuden jälkeen lumihoidon jälkeen tapahtui jotain ja kipu alkoi hellittämään. Rauno pakkasi tavaramme ja paarustimme sen satametriä autolle. Sain särkylääkettä. Kotona oltiin puolilta päivin ja arvatkaa miten ihanaa oli nukahtaa pariksi tuntia sohvalle ja alkuillasta uudestaan.

Univelkaa oli kuitenkin kertynyt reilusti, joten väsymystä riitti useammalle päivälle. Tiistaina iltapäivästä jalalla alkoi voida varata. Pysyin kuitenkin kotona jättäen rottinkikerhon väliin ja keskiviikon asiakkaat siirtäen tälle viikolle. Koetin tehdä verkkokauppakurssin ennakkotehtäviä, mutta väsyneenä se oli aika hankalaa. Joka tapauksessa logo tuli valmiiksi ja kaikki muukin tarvittava materiaali avustajani ansiosta. Kiitos Tuula 🙂

Nyt toivon vain silmälle parempaa vointia ja ettei jalka kipeytyisi uudestaan seuraavien viikkojen aikana, sillä tiedossa on ihana mökkiviikko sekä piipahdus Kuusamoon.

CellResett 12/28 – tuntemuksia ja fiiliksiä


Puhdistuskuurin puoliväli lähestyy ja jo tässä vaiheessa voin todeta monessa asiassa muutosta tapahtuneen. Ehdottomasti niistä on selkeinpänä unen laadun paraneminen. Viime yönä en herännyt kertaakaan, en edes vessaan, joka on todella harvinaista. Kehosta on lähtenyt pahin nesteläskihöllö ja jonkinlaista kiinteytymistä tapahtunut.

Sanotaan, että ensinmmäinen viikko on kuurin raskain. Minulle väsyttävimmät päivät olivat neljäs, viides ja kuudes. Koska uupumus painoi rauhoitin viikonlopun kotona puuhailuun. Otinpa päikkäritkin lauantaina ja sunnuntaina. Päässä kyllä surrasi ja stressaantunut olo vaivasi keskiviikkona olleen Vantaan kaupungin järjestämän tilaisuuden jälkeen, jossa esiteltiin kuljetuspalvelun mahdollisia muutoksia. Asian vuoksi olenkin ollut aktiivinen keskustelija asiasta niin netissä kuin s-postissakin. Fyysinen voimattomuus ei onneksi estänyt ajatusten juoksua ja kirjallista ilmaisua. Luulen kuitenkin asian olevan sellainen mikä on nostanut stressitasoja siinä määrin, että paino jämähti paikoilleen loppuviikoksi ja nyt alkuviikoksikin.

Ensinmmäisen viikon lopulla olleeseen väsymykseen ja painon putoamattomuuteen vaikutti myös iki-ihanat naisten vaivat. Positiivista oli kuitenkin se, että kivut olivat huomattavasti lievemmät mitä aiemmin. En joutunut turvautumaan särkylääkkeisiin laisinkaan.

Tällä kuurilla jätetään paljon asioita kokonaan pois: suola, sokeri, sipuli, viljat. Etukäteen hiukan jännitti miten ruuasta saa maukasta ja hyvää ilman ripaustakaan suolaa. Eikös lohi ilman suolaa kuulosta aika hurjalta? Syötyäni mm. lohimureketta, joka maustettu chilillä, tillillä, sitruunalla, inkiväärillä, pippurilla voin todeta kaivanneeni suolaa hyvin vähän. Ripaus suolaa ehkä viimeistelisi maun murekkeessa, mutta hyvin maistuu ilmankin.

CellReset on kehon puhdistuskuuri. Matalahiilihydraattisella ruokailulla saadaan aikaan insuliinireseptoreiden puhdistuminen solutasolla, joka käynnistää hidastuneen aineenvaihdunnan. Kehon puhdistuessa vuosien saatossa sinne kerääntyneestä kuonasta solut voivat paremmin, keho voi paremmin. Pitkään mietin lähdenkö tälle tielle, mutta toistaiseksi ei kaduta. Toisaalta en voi vielä sanoa myöskään ”wau, mikä olo minulla on”. Toisilla muutokset tapahtuvat nopeammin ja toisilla vie enemmän aikaa. Tämä on joka tapauksessa mielenkiintoinen matka ja opin tästä varmasti paljon.

Ensinmmäisellä viikolla ruokailut koostuivat proteiinilähteistä. Lohimurekkeen lisäksi lautaseltani löytyi mm. kanaa eri tavoin maustettuna sekä tähän mennessä ehdottomasti herkullisin ruoka on ollut muikut sitruunanmehuun dipattuna.Ruisjauhoja enkä suolaa kaivannut. Todella herkullista, nam 🙂

Aamupala nautitaan juomineen kylmänä. Tämä tehostaa aineenvaihduntaa. Joinain aamuina onkin ollut melkoinen horkka hetken aikaa. Sillä hetkellä ei kovin mukava tunne, mutta onneksi ohi menevä. Aamiaisella usein olen syönyt keitetyn kanamunan. Niitä menee myös iltapalaksi. Onneksi kanamuna taipuu moneen. Saa vaikkapa herkullisia lettusia. Munan lisäksi vaniliaa, kanelia, kaardemummaa. Letut voi maustaa myös yrteillä.

Viikko sitten kokeilin myös tofua, jonka kanssa tehtiin garam masala-kastike. Tuo dippi oli hyvää, mutta tofun koostumus tökki pahasti.

Proteiiniviikon jälkeen maanantaina oli ihana tunne rouskuttaa porkkanaa, nauttia parsakaalista, sillä on vihreiden päivien vuoro. Lautaselta on löytynyt myös ihanaa pinaattia valkosipulilla höystettynä, nam. Kanan, kalan, tofun mussutus jatkuu siis edelleen. Tosin tofua tuskin lautaseltani kuurin loppupuoliskolla löytyy. Nyt mukaan vain tuli kasvikset.

Puhdistuskuurilla suositaan puhtaan ruuan lisäksi mahdollisimman puhtaita lisäravinteita ja minulla käytössä on ollut FitLinen tuotteet, jotka taitavat olla yleisimmät tällä kuurilla. Ne tukevat kuuria, antavat lisäboostia, auttaa palautumaan, hoitaa vatsaa jne. Juominen on myös todella tärkeää, jotta ne kuonat pääsevät ulos. Vettä sitruunalla tai ilman 2-3 litraa. Kuulostaa ehkä paljolta, jotenkin vain vettä tuntee tarvitsevansakin eri tavalla kuin normaalisti. Kyllähän normistikin se 2 litraa pitäisi juoda. Moni meistä juo aivan liian vähän vuorokaudessa.

On tärkeää myös ettei ruokailujen välit veny paljoa yli neljän tunnin. Kuurin jälkeisessä elämässä toivoisin oppineeni ainakin sen, että syön säännöllisesti eikä niin, että aamupalan jälkeen voi sujahtaa 6-8 tuntiakin ennen kunnollista ruokailua. Ruokavaliossani proteiinien määrä on ollut liian vähäinen ja hiilareita on tullut liikaa. Jatkossa toivottavasti löydän niiden kesken sopivan suhteen.

Puoliväli häämöttää jo, odotan mielenkiinnolla mitä tulevat 16 vuorokautta tuovat tullessaan, mitä kehossani tapahtuu, millaiseksi oloni muuttuu, mitä tapahtuu painolle????

Kehon puhdistuskuuri CellResett-ohjelmalla – aattoillan tunnelmia

Eilen vietimme äitini 70-vuotissynttäreitä aterioimalla yhdessä ja käymällä ostamassa äidille Icebug:in kitkakengät lahjaksi. Lisäksi kaunis kukkakimppu, joten kukkia rakastava äiti sai niin kauneutta kuin tarpeellistakin. Ihana oli samalla tavata veljiä perheineen. Liian harvoin tulee yhteyttä pidetyksi ja tavatuksi. Olisikohan tämä siltä osin parempi vuosi?

Olen liki kahden kuukauden ajan käyttänyt FitLinen ravintolisiä: optimaalisettiä, aminohappoja ja jogurttia. Olo on kohentunut huimasti ja yöunen laatu parantunut oleellisesti. Olen päättänyt ottaa seuraavan askeleen kehoni hyvinvointiin, sillä huomenna aloitan CellRESETT -ohjelman mukaisen puhdistuskuurin. Kuurin pitäisi kehoa puhdistaessaan antaa sysäys aineenvaihdunnan toimimiselle. Odotukset ovat korkealla, joten toivottavasti en joudu pettymään.

Hetkittäin iskee epävarmuus voiko ohjelma toimia, onko se liian raju, entä jos se vain saakin pahaa aikaan. Olemme kasvatetut ajatukseen, rasva on pahasta. Olen toki nyt vuosien aikana oppinut, että rasvoja tarvitaan, jotta rasva-aineenvaihdunta toimii. Uskon, että monesti syömme ihan liian vähän hyviä rasvoja.

Sanotaan myös, että ihminen tarvitsee suolaa ainakin hiukan. Kun olin syksyllä 2012 detox-kuurilla, siinäkin jätettiin suola, sokeri ja viljatuotteet pois. Suolan pois jäämistä en pitänyt ongelmallisena. Tuolloin puhdistautuminen perustui kasvisruokiin, nyt lähdetäänkin proteeiniviikolla liikenteeseen ja kasvikset tulee mukaan viikolla kaksi. Punaista lihaa ei syödä. On jännittävää nähdä miten hyvin onnistun maustamaan kalat, kanat, tofut ja onnistunko niin hyvin ettei totaalista kyllääntymistä iske. Onneksi yrttien käyttö maustamisessa on entuudestaan tuttua.

Kuurilla puhtaan ruuan lisäksi käytetään ravintolisiä. Edellä mainittujen lisäksi mukaan tulee omega-valmiste sekä puhdistava yrttitee. Huomenna se sitten alkaa, kiehtovaa, jännittävää, kiinnostavaa mitä tuleman pitää. Olen lukenut, että myös moni kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsivä on saanut kuurista jämähtäneeseen aineenvaihduntaansa apua. Olen tosin lukenut myös siitä ettei kilppariongelmainen saisi hiilihydraattien määrää laskea liian alas, mutta eihän proteeiinivaihe kestä kovin kauaa. Haluan luottaa siihen, että vastuuntuntoiset ihmiset ovat tätä minullekin suositelleet. Ja ainahan tällaisille ryhtyesssä vastuu on minun. Siksipä omaa kehoa on kuullosteltava, antaa viestin tulla perille. On toimittava kehon vaatimalla tavalla. Jos nyt menen täysin metsään, en epäile tunnustaa sitä. Jos saan avun haluan kertoa senkin.

Eli, huomenna se 28 päivän puhdistus alkaa, jonka jälkeen on ns. kahden kuukauden optimointivaihe, jonka aikana opin tuntemaan mitkä ruoka-aineet minulle sopivat ja mitkä eivät.

Satuttavat ennakkoasenteet

Maanantaiaamuna oli kilpparikokeiden ja tiistaina lääkärin tapaamisen aika. Puoli vuotta on hujahtanut lääkeannostuksen nostosta. Nyt t4v oli noussut 17.3, mutta tsh laskenut viiterajan alapuolelle 0.13. Olo minulla on hyvä. Väsymystä eikä silmäoireita ole. Jalkojen kuumotusta ja levottomuutta on jonkin verran, mutta sitä on ollut silloinkin kun kilpirauhanen on ollut enemmän vajaalla. Päiväsaikaan palelen kotosalla edelleenkin, tosin en töitä tehdessäni. Aamuyöstä minulla on usein kuuma, joskus jopa hiki. En kuitenkaan huomaa eroa aiempaan. Eli, lääkitys pysyy edelleen 1.5 aikuisten tabletissa.

Vaikka olo on hyvä, paino ei ota kääntyäkseen laskuun lisääntyneestä liikunnasta huolimatta. Se on alkanut surettamaan aika tavalla. Tiedän ettei siihen ole poppaskonsteja enkä mitään kituutusdiettejä arvosta enkä kannata. Herättelin keskustelua lääkärin kanssa asiasta mutta oikeastaan sain vain pahan mielen itselleni. Hän selvästi elää käsityksessä, että näkövammainen, itse asiassa täysin sokea ei voi liikkua, koska vamma rajoittaa. Hän ei usko minun kuluttavani vuorokaudessa paljoakaan. Onneksi kuulemma minulla on työ, niin kulutusta tulee edes vähän. Koetin kertoa esim. meidän lumikenkäilleen edellisviikolla useampia tunteja kerrallaan. Vaivaannus ja aiheen vaihto. Arveli väsymyksen vieneen sen vähäisenkin liikkumiseni. No totta on, että sairastuessani, tai oireiden iskettyä päälle, liikkuminen jäi todella vähiin. Siitä pahimmasta aivosumusta on jo kuitenkin aikaa. Siitäkin on aikaa se puoli vuotta kun kurjan oloni takia marssin verikokeisiin.

Kun pääsimme tuon kuluttamiskeskustelun yli, hän kyllä pohti asiaa aineenvaihduntani hitauden kautta. Että minulla on ollut tod.näk. aina hidas aineenvaihdunta, tullut jo perintönä. Kyseli jopa paljonko painoin 20-vuotiaana. No en muista, muistan vain olleeni pyöreä jo kouluiässäni. Gluteeinitonta ruokavaliota lääkäri sentäs piti hyvänä asiana, on matalakalorisempi. Koetin selittää ettei leivän mussutus ole ollut minun ongelmani koskaan.

Ehkä vielä jotenkin nuo keskustelut nielen, mutta en lässyttävää puhetapaa. Kun palasin käytävään, jossa avustajani minua odotti lääkärin hyvästeltyä minut, avustajani ihmetteli ”miksi hän puhui kuin lapselle”. Niinpä!!! Siksi kai kun olen vammainen. Ai joo: vastaanoton alussa lääkäri kyseli minulta ovatko minun muut aistit vahvistuneet kun näkö puuttuu. Sain luennon siitä miten aivoissa tapahtuu muutoksia ja muut aistit vahvistuvat. Tosin hajuaistista ei koskaan tule niin hyvää kuin koiralla. Koiralla kun on paljon enemmän hajusoluja nenässään. Ehkä tarkoitus oli saada minut rentoutumaan verenpaineen mittausta varten.

Jotenkin on vaan ikävää, että vammani takia minua aliarvioidaan. Se tuntuu yksinkertaisesti pahalta. Miksi aina on jaksettava todistella pystyvänsä milloin mihinkin. Miksi nykyaikana ei jo ennnakkoluulot voisi väistyä. Työtä on vain jaksettava jatkaa. Ei ole turhaa käydä puhumassa erilaisissa paikoissa vammaisen ihmisen elämästä, siitä miten pystymme elämään täysipainoista elämää vammastamme huolimatta. Tottakai rajotteitakin on, mutta niin niitä on vammattomillakin kellä mistäkin syystä.

Mutta olen kuitenkin tyytyväinen etteivät arvoni ole päinprinkkalaa, ja että oloni on hyvä painon putoamattomuutta lukuun ottamatta. Elämässäni on paljon iloisia ja hyviä asioita, joten ehkä pääsen taas tästäkin ennakkoluuloisesta lääkärin aiheuttamasta mielialasta eroon.

Kaunis ja lämmin syyspäivä 14.9.

Syyskuun alussa sovimme Saanan kanssa ulkoilupäivästä kuun puoleen ja meille sattui todella ihana, kaunis ja lämmin syyspäivä. Päivän aikana juttelimme paljon ja nautimme olosta.

Saavuttuani Saanan luo nautimme ennen ulos lähtöä herkullista feta-pinaattipiirakkaa. Kokeilin Saanan minulle tilauksestani neulomia petroolin värisiä villasukkia. Sukat ovat täydelliset. Aina sukka on kannastaan tai kärjestään liian iso. Nyt istuvuus on täydellinen. Valitettavasti ihanuuksista minulla ei ole kuvaa. Sukat ovat olleet jo joka tapauksessa ahkerassa käytössä.

Teehetken jälkeen lähdimme upeaan syyspäivään nauttimaan. Nopeasti totesin takin olevan liikaa, joten matka jatkui teepaidassa. Kävelimme Espoon puolelta Kauniaisiin. Alkumatkasta napsastiin kuva auringonkukista 🙂
Kauniaisten keskustasta matka jatkui kohden Gallträskin järveä, jonka ympäri kulkee hiekkatie. Reitillä oli paljon väkeä päivästä nauttimassa. Pojat metsästivät pokemoneja, hetkeksi pysähdyimme juttelemaan eläkeläispariskunnan kanssa. Heti reitin alussa pääsin tunnustelemaan moottorisahalla sahailtua puutaidetta. Kauniaisissa asuu mies, jonka töitä on kaupungissa esillä eri puolilla. Ilmeisesti harva tietää taiteilijan henkilöllisyyden.Reitillä oli toinenkin taideteos moottorisahalla sahailtuna. Minulle kasvoja on kuvailtu pelottaviksi punaisien silmiensä vuoksi sekä on sanottu teosta rumaksi. Omiin käsiini teos tuntuu aika rouhealta eikä kuitenkaan herätä minussa erityistä ihastusta, mutta ei inhoakaan. Neutraali tuntemus.

Pysähdyimme hetkeksi istuskelemaan puun rungon päälle ja Saana onnistui napsasemaan kauniin maisemakuvan. Kuva kertonee hyvin päivän upeudesta.Kun ihmisen on hyvä olla hymykin leviää kasvoille.

Järveä kiertäessämme Otto sai tepsutella vapaana. Poika yllätyksekseni innostui kahlailemaan rantavedessä.

Näissä kuvissa näkee miten tyyntä ja kaunista. Ne jotka näkevät varmasti ymmärtävät sen miten tyyni veden pinta rauhoittaa mieltä. Nämä kuvat ovat ehkä sellaisia. Joskus toivoisin, että voisin nähdä maiseman ja antaa mieleni rauhoittua. Toisaalta voin pysähtyä rantaan minäkin aistimaan tyyneyden ja hiljaisuuden.

Päätimme palata pitkospuita pitkin. Alue on Träskmossenin suoalue aivan Gallträskin tuntumassa. Träskmossen oli 7000 vuotta sitten Litorinameren merenlahtea. Suo on muodostunut lahden kurouduttua järveksi ja järven myöhemmin umpeenkasvettua. Suon kokonaispinta on noin 4,5 hehtaaria. Alue on rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla vuonna 1988.Pitkoksilla etenimme Saana edellä ja minä heti hänen takanaan. Helpointa oli kävellä kolmella pitkoslaudalla jalkaterät ulospäin käännettyinä. Välillä pitkosten korkeus vaihteli ja liitoskohdissa irtoilivat toisistaan. Oton annettiin kulkea pitkosten vierellä vapaana. Meillä oli oikein hauskaa. Tietä annettiin pyöräilevälle miehelle ja häneen verrattuna kulkumme tuntui taaperrukselta, mutta mitä väliä. Meillä oli aikaa, meitä helli upea syyspäivä.

Paluumatkalla piipahdimme kaupasta isot suklaajäätelötuutit. Istuskelimme nurmireunuksella niistä nauttimaan. Otto sai oman herkkunsa pureskeltavaksi. Edelleenkin tarkeni teepaitasillaan. Saanan luona joimme vielä teet ja herkuttelimme piirakalla. Ihanan neljän tunnin ulkoilun ja reilun 13 kilsan jälkeen edelleen teepöydässä juttua riitti. Kotona olin vasta joskus seitsemän jälkeen kovin onnellisena mukavasta päivästä. Onnellisuutta lisäsi myös oma jaksamiseni. Hiukan etukäteen jännitin miten jaksaisin, mutta hyvin jaksoin palautuen myös. Kilpparilääkityksen lisääminen teki siis tehtäväänsä.

Kiitokset Saanalle onnistuneesta päivästä. Jossain vaiheessa otetaan ehdottomasti uudestaan 🙂

Se on täällä taas – pirteys nimittäin

Miltein kolme viikkoa on takana 150 mikrogramman Thyroxin-vuorokausiannoksella. Olossa tapahtui jo ensinmmäisinä päivinä selvää kohentumista. Oireet lievenivät, mutta eivät ole täysin kadonneet. Silmien kuivuminen on hallinnassa eikä tippoja tarvitse pudotella kuin parin kolmen päivän välein. Akillesjännekivut aamuisin on hävinnyt kokonaan, mutta viimeisen viikon aikana olen kärsinyt levottomista jaloista. Herään jalkojen järjettömään kuumotukseen ja levottomuuteen. Syynä voi myös olla minulle toimimaton magnesium-valmiste. Myös raudan puute voi aiheuttaa levottomia jalkoja. Toki olen miettinyt myös mahdollisuutta liiallisesta kilpparilääkityksestä. Muuten olo on hyvä. Hikoilen kyllä öisin jonkin verran, niin myös ennen lääkenostoa.

Levottomiin jalkoihin paras täsmäapu on kylmä. Ikkuna auki, peitto ja patja viileäksi. Myös pakkasessa olleet villasukat rauhoittavat. Magnesium-valmiste on Lidlistä ja minulle nuo purutabletit ei valitettavasti taida toimia. Joinain öinä olen ottanut magnesiumia lisää ja olo on helpottunut.

Aamut eivät enään ole liisterissä uimista eikä järkky väsymys vainoa pitkin päivää. On ihanaa tuntea olonsa taas normaaliksi ja energiseksi. Erityisesti iloitsen viime viikkoisesta n. 13 kilsan luontoretkeilystä, jonka jaksoin hyvin ja josta en kipeytynyt tai uupunut normaalia enempää. Hengästyminen on myös vähentynyt, joten liikkuminen tuntuu mukavalta.

Tällä hetkellä tuntuisi oikealta ratkaisulta nostaa lääkeannosta. Pidemmällä aikavälillähän sen sitten näkee miten thyroxin toimii ja onko jossain vaiheessa taasen rautakuurin paikka. Nautitaan nyt kuitenkin tästä pirteämmästä olosta.

Piristyminen on tuonut vauhtia myös käsitöiden tekemiseen. Maanantaina neuloskelin loppuun kranssin päällisen, kieputtelin kahteen kranssiin valot ja päällisen paikoilleen. Ehdinpä vähän neulomaan myös turkkilaisella neuloksella huivia. Samaisena päivänä alkoi keramiikka, jossa tein saippuatelineen ja riipuksia. Tiistaisessa rottinkikerhossa jatkoin patonkikorin loppuun ja aloitin sydänkorin punomisen. Kotona huivin neulomista, jota myös eilen Novellikoukussa tikutin. Ensi viikolla pitäisi käynnistellä kynttilätehdaskin pitkästä aikaa, joten paluu normaaliin on tainnut tapahtua. Lisäksi minulla on valtava hinku hankkia parempi välineistö lintujen nauhoitteluun, jotta keväällä olen valmiina kun linnut palaavat meitä ilahduttamaan.

Syys alkaa lääkenostolla

VÄSYTTÄÄ-VÄ-syt-tää
silmät kuivuvat/kyynelkanavat valuu valtoimenaan
yöllä herää paleluun, seuraavalla kerralla hikoiluun
Aamulla akillesjänteet jäykät ja kipeät
YHDEKSÄN tunnin unienkaan jälkeen olo ei ole levännyt
VÄSYTTÄÄ!!!
Ulkoillessa hengästyy ihan liian helposti
Vaaka näyttää surullisia lukemia.
Tunnen oloni nesteläskiksi öllötykseksi!

Oli aika marssia käyttämään lähete kilpparikokeisiin, vaikka marraskuun alussa ajatus olikin seuranta vuoden päästä. Noh, kahta kuukautta vaille vuosi, joten ei tällaista oloa halua katsella yhtään kauempaa, jos apua siihen voi saada.

Jokin aika sitten oli lehdistössä artikkeleita kilpirauhasen vajaatoiminnasta ja siitä miten siitä on tullut muotisairaus. Nykyään syytetään kilpirauhasta kaikesta ja lääkitys halutaan kevein perustein. Tulkintani on vähän karrikoitu, mutta artikkeleita lukiessa tuli tuollainen tunne. Itse vältän lääkkeitä niin paljon kuin mahdollista. En todellakaan kaipaa lääkekaappiini monia purkkeja reseptillä enkä ilman. En vuosi sitten mitenkään ilahtunut saadessani Thyroxinin joka päiväiseen elämääni. Se miten lääke kuitenkin auttoi minua sai elämäni hymyilemään. Nousin tahmeasta aivosumusta väsymyksen kourista ja sain ilon ja innokkuuden takaisin.

Talvella oli tahmeampi jakso, mutta rautakuurin ansiosta? olo koheni. Nyt hiljalleen loppukesästä olo on taas muuttunut huonommaksi. Oireet ovat palanneet mitkä lääkityksen alottamisen jälkeen katosivat. Aamut ovat pirullisia tahmeudessaan. En ole oma itseni. Tällä viikolla en ole tehnyt edes käsitöitä silmukan silmukkaa.

Lääkitykseni aloitettiin vuosi sitten arvoilla tsh 4.4 ja t4v 14.1. Vasta-aineita ei ollut testin mukaan. Aikaisemmin samaiset arvot olivat tsh 2.8 ja t4v 12.6. Lääkitys aloitettiin suoraan yhdellä aikuisten tabletilla per vrk. Iso annos pelotti minua, koska olin lukenut paljon 25 mikrogramman ja 50 mikrogramman aloituksesta. Thyroxin joka tapauksessa tuntui toimivan, elämä palasi normaaliin ja reilun kuukauden jälkeen arvot olivat tsh 0.43 ja t4v 14.4. T3-arvoa minulta ei ole koskaan mitattu eikä varastorautojakaan. Ensinmmäisellä laprakäynnillä otettiin iso veren kuva, jossa punasolujen keskimassa oli alhainen ja viittasi varastorautojen vähyyteen. Tuolloin aloitinkin rautakuurin tabletteina, mutta myöhemmin olen vaihtanut nestemmäiseen rautaan.

Tälläkin kerralla lähetteessä oli vain nuo kaksi arvoa mitattavana tsh oli 1.3 ja t4v 12.9. Lääkäri sanoi arvoja kohtuullisiksi todeten niiden vähän huonontuneen edelliskerrasta. Kuunteli minun oireluetteloni ja pohti oireiden voivan johtua jostakin muustakin kuin kilpirauhasesta, mutta mietti myös minun voivan olla sellainen, joka reakoi voimakkaasti jo noilla kohtuullisilla arvoillakin. Thyroxin-annosta nostettiin puoleentoista aikuisen tablettiin. Jos se ei auta, tuskin kuulemma lisänostostakaan sitten olisi enään apua. Sain uuden lähetteen puolen vuoden päähän ja tuolloin lääkäri toivoi näkevänsä minut ihan paikan päällä. Rohkeuteni ei riittänyt ehdottaa varastorautakokeita lisättävän lapralähetteeseen. Tai en ole kyllä katsonut mitä lähetteeseen on laitettu tutkittavaksi, mutta lääkäri ei muusta ainakaan maininnut kuin kilpirauhasesta.

Kun lääkäri sanoi oireideni voivan johtuvan jostakin muustakin kuin kilpirauhasesta, heti vilkkaalla mielikuvituksella varustettuna pohdiskelen mikä minua muu voisi vaivata? Vielä mielikuvitus ei ole onneksi lähtenyt villiin lentoonsa ja toivottavasti ei lähdekään. En tiedä kannattaisiko minun käydä esim. City-terveydessä otattamassa ne rauta-arvot, niin tietäisinpähän ainakin.

Että tällainen ”mukava” MUOTISAIRAUS. Kyllä mielelläni olisin ottamatta osaa tähän muotivillitykseen. En halua hukata elämääni väsymykseen ja kaikenmailman oireiluun. Siksi olen yrittänyt pitää kaikesta sovitusta kiinni ja olen suunnitellut syksylle kaikkea mukavaa mihin haluan osallistua. Elokuussa joudin yhden tapaamisen perumaan, koska en kertakaikkiaan jaksanut. Tiedän, että minun on kuunneltava oloani ja oltava itselleni armelias, mutta en halua kuitenkaan tämän hallitsevan elämääni. Tiedän ettei palautuminen rasituksista tapahdu entiseen tapaan, on annettava enemmän aikaa. Silti en halua jäädä sairastamaan kotiin. Haluan elää ja tehdä minua kiinnostavia asioita, tehdä kaikkea sellaista mistä pidän, olla sosiaalinen, liikkua luonnossa, tehdä käsitöitä. Haluan myös hoitaa muita ihmisiä, tehdä työni hyvin. Listaa voisi jatkaa ties miten pitkälle.

Huomisaamuna otan sitten ensinmmäisen puolentoista tabletin annoksen, joten toivottavasti nousu kohden pirteyttä ja hyvää oloa alkaa. Toki etsin koko ajan myös niitä lääkkeettömiä keinoja tuoda pirteyttä ja hyvää oloa elämään.

Lämmin hyvä mieli

Kuukausi sitten rohkaistuin ja kirjoitin muutamalle lintuaiheiselle fb-ryhmälle itsestäni ja innostuksestani luontoliikkumista ja lintujen nauhoittelua kohtaan. Tekstin lopussa pyysin ottamaan yhteyttä, jos joku haluaisi lähteä retkeilemään kanssani. Ei ole välttämättä helppoa laittaa ventovieraita ihmisiä oleville ryhmille moista huhuilua. Tykkäyksiä sain ja yhden yhteydenoton. Myöhemmin laitoin myös samankaltaisen huhuilun lintuaiheiselle postituslistalle ja Suomen linnut fb-ryhmään. Ei minua/meitä kukaan tule kotoa hakemaan, jos emme pidä itsestämme ääntä. On vain jaksettava etsiä ja löytää kun kiinnostuksen kohteet nyt tuntuvat olevan sellaiset mitkä vaativat mukaan näkeviä silmiä. Välillä tulee kyllä sellainen ruinausolo ja se tuntuu masentavalta.

Tänään joka tapauksessa tapasin naisen, joka vastasi huhuiluuni. Matkasimme Sipoonkorpeen ja vietimme mukavan ja lämminhenkisen iltapäivän siellä. Kuljimme autolta hiekkatietä ja juurakkoista polkua pitkin. Menomatkalla Otolle polulla kulku tuntui haastavalta, mutta paluu sujui huomattavasti varmemmin ja reippaammin. Istuskelimme yli pari tuntia nuotiopaikalla. Söimme herkulliset suppilovahveropasteijat ja joimme teetä, jotka nuotiossa lämmitettiin. Kuulimme palokärjen, käpytikan ja tiaisten ääniä. Aika kului nopsaan rupatellen. Tulin tuosta retkestä ja tapaamisesta kovin iloiseksi ja kotona pulppusin kokemustani avokille. Joskus siis kannattaa ”ruinata” kaveria kaveriksi ulkoilemaan. Ja uskokaa tai älkää sienipasteijaa syödessäni mietin, että olisi hienoa oppia valmistamaan sieniruokia, sillä pasteija oli todella herkullinen 🙂 Mutta jos sen opettelisin olisi taas yksi kerättävä asia mihin tarvitsisin näkevän apua… Onhankeräysintolistassa jo villiyrtit ja marjat, joten sienet vaan jonon jatkoksi 🙂

Tämän päivän retki oli myös siksi oikein ihana, unohdin hetkeksi paluun tehneen väsymyksen kuivasilmäisyysoireineen. Luonto on ihmeellinen voimaannuttaja, sillä hoitaa lempeästi mieltä. Miten hyvältä syksyinen metsä tuoksuukaan, lintujen sirputus ja raikas ilma. Onneksi meillä on neljä vuodenaikaa.

Kesän viimeinen lomapätkä

Niin se vain on, että hiljalleen kesä kääntyy syksyksi ja lomailut vähenevät roimasti. Tänään on jo arkeen palattu neljän asiakkaan verran huomenna jatkaen viidellä asiakkaalla. Lähiviikkoina ehkä vielä joitain pidennettyjä mökkiviikonloppuja riippuen miten vilkkaaksi asiakasvirta tästä kehkeytyy.

Viimeisen lomapätkän tälle kesää aloitin treffaamalla Helsingin keskustassa serkkuni, jotka tulivat Savosta viettämään Stadi-viikonloppua. Kävimme teellä ja kahvilla rupatellen reilun tunnin. Illalla matkasimmekin avokin kanssa mökille. Heti lauantaista lähtien sää oli sateinen ja tuulinen eikä kovin lämminkään. Ja tuota säätyyppiä sitten jatkuikin pitkälle seuraavaan viikkoon. Sunnuntaina oli muutaman tunnin tauko sateesta, joten saatiin roskat poltetuksi ja hetki istuskeltua nuotiolla. Sitten iskikin ukkoskuuro kimppuumme ja siitä se sadesää sitten vaan jatkuikin 🙁

Viikonlopun aikana taistelin Dropsin kauluriohjeen kanssa. En saanut aaltokuviota oikein mitenkään täsmäämään. Onneksi apuja sain Fb:n kautta sitä huhuiltuani. Avokilta meinasi jo mennä hermot minun laskiessa yökaudet silmukoita ja jupistessani itsekseni. Samalla kuuntelin olympia-lähetystä radiosta.

Maanantaina avokki palasi kaupunkiin asiakkaita hoitamaan ja minä jäin mökille sadetta pitelemään. Päättelin kaulurin. Loppuloman aikana neuloin kaksi kranssin päällistä, kirjoitin pari blogipostausta, kuuntelin olympialaisia. Ja kuten ehkä olette huomanneetkin, rohkaistuin laittamaan tietoa myytävistä käsitöistäni 😀 Millään en vaan meinanut löytää mistä uusi sivu blogiin lisätään. Joskus ruudunluvun kanssa taistellessa meinaa hermo loppua. Ruuaksi valmistin ruokia mistä avokki ei pidä kuten esim. parsakaali 🙂 Tein uunivuokaan kasvisvuan missä oli reilusti parsakaalia 🙂

Torstaiaamuna avokki palasi mökille ja toi tullessaan paremman sään 🙂 Välillä jopa saimme nauttia auringosta pihalla puuhaillessamme. Viikonlopun aikana saimme pinotuksi kesällä hakatut puut. Nyt on liiteri täynnä ja ulkovaraston seinustalla iso puupino. Vielä on myös hakattavaa jäljellä.

Lauantai-iltana istuskelimme nuotiolla. Leppoisaa tunnelmaa vähän häiritsi laukaukset mitä kuului vielä kymmenen jälkeen. Sorsastus oli alkanut. Ihmettelin ja ihmettelen miten lähes pimeässä näkee mitä ammutaan. Tuli hyvin ristiriitainen olo. Myös suunnaton väsymys painoi meitä molempia. Luulen, että kilpirauhaslääkitys kaipaa päivitystä, sillä väsymyksen lisäksi kuivasilmäisyys ja akillesjännekivut ovat täällä taas. Nukun, mutta olo ei ole levännyt. Nukun, mutta levottomasti. Öisin levottomat jalat vaivaavat ja Oton kanssa kahden mökillä ollessa yhtenä yönä painuin laiturille istuskelemaan aamuviideltä ja jalat lampeen huljuamaan. Vettä satoi, jokin lintu sirputteli lammen yllä. Otto oli todella kummissaan touhuistani. Istui vieressäni kiinni minussa. Siinä nökötimme reilun vartin ja sen jälkeen rauha jalkoihin palasi ja saatoin nukahtaa.

Parina päivänä vein taasen digisanelimen ulos lintujen ääniä nauhoittamaan. Pihapiirissä sirputusta kuuluu aika vähän. Äänet tulevat kauempaa, joten eivät nauhoitu kovin hyvin. Yritin saada käsittääkseni palokärjen ääntä. Se ääntää jotenkin surullisesti paikallaan ollessaan ja lentäessään taas ääni on omanlaisensa. Silloin kun nauhuri oli päällä ei tietenkään palokärki suvainnut pihamme yllä leuhottaa.

Eilisiltana saunoimme ja vielä kymmenen pintaan oli yli 19 astetta lämmitä, vaikka vähän tuulikin. Kerran pulahdimme lammessa ja kyllä se vesi vaan kylmää oli lämpimästä viikonlopusta huolimatta. Saunatauoilla oli rauhoittavaa istuskella kuistin edustalla. Siitä lämpimästä syysyöstä ei millään olisi malttanut iltatoimille ja yöpuulle, mutta pakkohan se oli sillä huominen sieltä saapui täksi päiväksi vaihtuen. Ja nyt arki, se on täällä 🙂

Väsymys – se on täällä taas

Ei auta, on pakko myöntää niin itselleni kuin muillekin: väsymys on palannut 🙁 Se tuntuu masentavalta ja turhauttavalta. Toisaalta alkuvuodesta on ollut huimasti enemmän töitä mitä esim. alkusyksystä, mutta mieliala on ollut jo joitakin viikkoja aika ailahteleva ja sellaisia alakulopäiviä on tullut roimasti lisää. Viimeisen viikon aikana on ollut pakko pysähtyä miettimään onko kaikki hyvin ja valitettavasti ei taida olla. Painostava väsymys on täällä taas. Työni olen onneksi jaksanut hoitaa. Ja vaikka joululoman päättymisestä ei ole vielä kuutta viikkoa ensi viikon mökkilomaa odotan. Se tulee todella oikeaan aikaan. Saan palautua töistä, saan puuhailla omaan tahtiin jaksamiseni mukaan mitä haluan, olla luonnon keskellä.

Loma ei tietenkään ratkaise mitään ja tuskin vie väsymystä pois kuin väliaikaisesti. Olen kovasti miettinyt johtuuko tämä kilpirauhasen vajaatoiminnasta vai aiheutuuko tämä raudan puutteesta jolloinka Thyroxinkaan ei imeydy kunnolla. Rautaepäilyni juontaa viime kertaisiin mega-niegara vuotopäiviin. Olen ymmärtänyt mitä vähemmän kropassa on varastorautaa, se runsauttaa kuukautisvuotoakin. Ihan älytöntä siis, kroppa ”sylkee” ne loputkin raudat pihalle 🙁 Noiden jälkeen väsyneisyys on lisääntynyt selvästi ja alakuloisuus siinä sivussa.

En tiedä olenko ihan pihalla vai olenko oikeilla jäljillä, oireet tulevat varastoraudan vähyydestä eikä lääkityskään toimi, tai sitten Thyroxin ei riitä, tai onhan muunto-ongelmakin mahdollinen.

Minullahan on kontrolli-lähete. Syksyllä lääkäri kehotti tulemaan vuoden päästä otattamaan kokeet. Lähetteessä ei kuitenkaan ole kuin tsh ja t4 v. Tällä hetkellä haluaisin selvittää tuon raudan tilanteen varastorautaa myöden. Ehkäpä on syytä pyytää soittoaikaa lääkärille. Toisaalta marssimalla City-terveyteen saisin rautakokeetkin paljon edullisemmin kuin Mehiläisessä. Tarvitsen kuitenkin lääkärin tulkinnan tuloksista, koska ei ole järkevää lähteä sooloilemaan itsensä hoidon kanssa. Ei ole kokemusta riittävästi, ja kaitpa se kokeneemmaltakin vähän arveluttavaa toimintaa on. Kunpa vain oppisin mahdollisimman pian tunnistamaan oireiden syitä paremmin, jäisi tämä pirun pohdiskelu ja vähän jahkailukin pois.

Olen kuitenkin päättänyt katsoa mitä loma tekee ololle. Ehkä piristyn ja oireet taas palaa arjen alettua. Silloin ainakin tiedän, että jotain on tehtävä. Jos tämä sattuisikin olemaan vain töiden tuomaa uupumusta työpaljouden vuoksi, ehkä lepo auttaa. Tosin olen melkovarma ettei tämä kokonaan työmäärästäkään johdu.

Nyt minun on syytä painua peiton alle kuorsaamaan. Ehdinkin nukkumaan ihanan pitkät unet. Pitkät yöunetkaan ei vaan tunnu piristävän.