Kotisalilla kahvakuulailua

Hierottuani viisi asiakasta söin lohta ja salaattia, jälkkäriksi vihreää teetä. Ja koska naisten riesapäiviä ei edelleenkään näkynyt vaihdoin treenivaatteet ja taistelin sykemittarin kanssa häviten taiston. En ymmärrä mikä mättää. Kastelen vyön kuten kuuluukin ja koetan saada sen paikoilleen mahdollisimman oikeaan kohtaan, jotta en joutuisi siirtelemään kosketuspintoja, mutta paskat yhteyttä tule. Jätin kuitenkin treenin ajaksi yhteyden auki ja sykemittarin ylle, mutta ei missään vaiheessa toivottua tulosta. Ei välttämättä hirveän kivaa, että ennen treeniä sykemittarin kanssa saa taistella yhden puoli tuntia ja sitten vielä hävitä taistelun.

Joka tapauksessa oli mukavaa treenata. Avokki ”määräsi” liikkeet ja antoi suorituksesta palautetta. Aloitin kahden käden perusheilautuksilla siirtyen heilautukseen, jossa kuula menee mahdollisimman pitkälle jalkojen väliin. Tämän jälkeen heilautukset siten, että liikesarja lähti vasemmalla kädellä, heilautus ja seuraava kahdella kädellä, kolmas oikealla, neljäs kahdella, viides vasemmalla jne. Neljännessä liikkeessä kuula lähtöasennossa olkapään korkeudella ja otettaessa askel eteen kyykäten kuula käsi suoristuu ylös. Vaatii tasapainoa ja keskivartalon hallintaa. Toistojen jälkeen kuula toiseen käteen ja menoksi. :DD Tein kaksi kierrosta ja kolmannella kierroksella askelkyykky vaihtui vauhtipunnerrukseen. Kokeilin tehdä myös punnerrusta lattiatasolla jalat ilmassa. Sain 20 toistoa, mutta jalat jäivät ehdottomasti liian koukkuun liikkeessä, mutta siitäpä niitä voi jatkossa koettaa saada suoremmaksi ja myöskin yläkroppaa alemmaksi. Kierroksien jälkeen tein vielä ylätaljalla vetoja eteen sekä kapealla otteella vastaotteella vetoja eteen ja alas. Jumppakepillä punnerruksia takaa ja edestä sekä kulmasoutua. Lopuksi verryttelyä ja ravisteluja. Oli kivaa!!!

Vihdoin sain aikaseksi smoothieksen. Laitoin puoli litraa jäisiä vadelmia, yhden banaanin, pari lusikallista raakakaakaojauhetta, yhden lusikallisen Lucumaa, pari lusikkaa hamppuprotskua, 4dl vettä, kolme kukkuralusikkaa turkkilaista jogurttia. Treenin ajan vadelmat sai sulailla tehosekottimessa ja treenin jälkeen ei muuta kuin smoothies valmiiksi ja herkutellen. Laitoin jo aamuksi valmiiksi koneeseen mustikoita, ananasta, banaanin, protskujauhetta, kurpitsan siemeniä, raakakaakaota. Katsotaan uskaltaisinko lisätä vähän jäävuorisalaattia jogurtin ja veden lisäksi. En uskalla jättää aineiden blenderiin laittamista aamuun, silloin tod.näk. smoothies jäisi tekemättä. Nyt ei tarvitse paljoa tehdä kun herkku on valmis.

Sisäreisissä tunnen, että eilen olen ollut ratsastamassa, yes!!! Ja minulla on sellainen olo, että ehkä opin ravissa kevennyksen yhteydessä pohkeiden annon. Katsotaan olenko seuraavan ratsastuskerran jälkeen vielä samaa mieltä. Nyt kuitenkin tuntuu, että olen tehnyt töitä jaloilla. Kahvakuulan jälkeen avokki totesi tasapainoni parantuneen ja keskivartalon hallinnan. Ehkäpä ratsastuksesta on ollut hyötynsä ja muista treenaamisista, vaikka vähän epäsäännöllistä onkin ollut. Uskoakseni tästä on hyvä jatkaa matkaa parempaan kuntoon ja kevyempään olemukseen. Tsemppiä mulle ja kaikille treenaajille!!!

Positiivisia ryhmäliikuntakokemuksia

Ennusteet rankkasateista ja myrskyn jäämistä sai aikaan ratsastuksen perumisen tältä päivältä. Ajatus ratsastustunnista kaatosateessa, kovassa tuulessa ja muutaman asteen lämmössä ei houkutellut. Niin pajoa ratsastamisesta en tykkää ja taispa mukavuustekijätkin astua kuvaan. Tuossa säässä raha olisi mennyt täysin hukkaan, joten naatitaan nyt kirkasvalosta, yrttiteestä ja parista palaa suklaata. Samalla on kiva kirjoittaa kahdesta upeasta treeni-illasta torstailta ja perjantailta. Eilinen meni I love me-messuilla, joten ehkäpä rauhallinen relapäivä tekee välillä hyvää. Huomenna mennään taas!!! Yes! Aamulla on eka pt-treeni Jannan kanssa! Mä jo niin odotan ja melkein olen pakannut kamat kassiin :DD

Torstain liikkumistaito/reittiharjoittelu Vidaan peruuntui ohjaajan sairastuttua. Onneksi saatiin kuitenkin uusi aika sovittua seuraavalle aamulle. Aamuasiakkaan jälkeen oli hyvää aikaa siivota vaatekaappiaan ja laajentaa avustajan sijaisen etsintää. Pakkasimpa treenikassinkin jo yhden pintaan, vaikka vasta neljän jälkeen lähdin kohden Espoota Isonomenan Fressiä, jonne kaverini osallistuttuaan tyytyväisyyskyselyyn sai minulle ilmaistreenikerran. Päätimme kokeilla ohjattua kahvakuulaa ja polkea spinningtunnin. Ja kyllähän minua se kahvakuula vähän jännitti, vaikka avokin ohjauksessa olenkin kuulaa heilutellut. Ehkäpä syyslomien takia väkeä oli aika vähän. Puolen tunnin treeni tehtiin toiminnallisen harjoittelun alueella Laurin ohjauksessa. Ensiksi käytiin treenin aikana tehtävät liikkeet läpi ja lämmiteltiin. 20 min jäi varsinaiseen harjoitukseen. Yleensä kuulemma lämmittelyä ei alussa ole, ajatuksena ilmeisesti on, että väki tulee tunnille jo kropat lämpiminä. Minulle tuo lämmittely ja liikkeiden läpikäynti oli hyvä ensikertalaisena.

Tehtävät liikkeet olivat hauis/pystypunnerrus, askelkyykky, 45 sek. pito, kulmasoutu ja kahden käden heilautus. Tavoitteena neljä kierrosta 10 kerran toistoin 20 min ajassa. Itse pääsin kolme kierrosta ja neljänneltä ekan liikkeen. Oli kiva huomata Laurin kiertävän treenaajien luona ohjaten ja itsekin sain häneltä neuvot miten korjata liikettä paremmaksi. Hän uskalsi tulla lähelle ja koskea, joka ei aina ole itsestään selvää. Askelkyykyt tein ilman kuulaa. Tasapainoni on vähän mikä on ja koipeni onnettomat, joten ilman kuulaakin sain jalat kipeiksi. Huomautuksia sain, kuten odotinkin liian lyhyestä askeleesta ja selän taittumisesta. Kierros kierrokselta tasapaino parani ja askelkin piteni ja selkä pysyi paremmin suorassa. MAHTAVAA! Kulmasoudussa vedin ehkä hivenen liikaa ylös kun liike riitti lonkan sivustalle. Hauis/kulmasoutu-liike sujui yllättävänkin kivuttomasti. Ollaan sitä joskus avokin kanssa väännetty ja väännetty ja jotenkin en ole osannut jatkaa oikein hauiskäännöstä ylös, mutta nyt se onnistui. Ilmeisesti kuukausien makustelu alitajunnassa on tehnyt tehtävänsä :DD

Tuossa 45 sekunnin pidossa oltiin selinmakuulla, nostettiin ylävartalo/kädet ylös sekä jalat alaselän jäädessä tiukasti lattiaan. Vatsalihakset töihin ja pito! Yllätyin miten helposti jaksoin pitää itseni asennossa. Kahden käden heilautus olikin tuttua tutumpi ja siihen ei tullut korjauksia. Käsiliikkeessä minulla oli kuuden kulmasoudussa kahdeksan ja heilautuksessa 12 kilon kuulat. Heilautuksissa olisi mennyt varmasti painavempikin kuten kulmasoudussa. Ajattelin kuitenkin olevan parempi tutustua hommaan rauhassa ja totutella ryhmäliikkumiseen. Ja kyllä hiki tuli näinkin. Olihan vielä edessä 75 min spinning. Jälkikäteen on helppo todeta, että onneksi pidättäydyin noissa kuulissa, sillä Riian ohjauksessa otettiin kyllä mehut irti tästä akasta ja varmaan muistakin treenaajista.

Riialla oli superhyvät musiikit. Tunnilla oli kolme työosuutta, Aloitettiin kahden biisin lämmittelyllä, jonka jälkeen neljän biisin työosuus. Ajettiin mäkeä istuen, seisten, poljettiin satulasta vastatuuleen, poljettiin nopeampaan tempoon mäkivastuksella jne. En pysty enään muistamaan mitä tapahtui missäkin biisissä 🙁 Pienen palautuksen jälkeen homma jatkui viiden biisin työosuudella. Kolmas työosuus alkoi 7 min kappaleella, jossa jokainen ajoi oman halunsa mukaan joko seisten tai istuen. Ajatuksena oli, että ajettiin mäkeä ja että vastusta lisäiltäisiin matkan varrella. Riia kellottii kohdat 5, 4, 3 2.30, 2, 1.30 1 min ja 30 sek. Näissä kohdin ”ehdotti” myös vastuksen lisäyksiä”. Vielä oli jäljellä pari biisiä ja hiki virtasi, syke sykki korkealla, elimistö nautti! Jossain vaiheessa huomasin haaveilevani jostakin palautusjuomasta ja syömisestä :DD Ja olihan kotimatkalle ostettava protskujuoma sekä patukka 🙂 Riian tapa miellytti minua. Innostava, mutta ei liikaa höpöttävä tekopirteilijä vaan hyvä ohjaustyyli. Positiivinen, reipas, napakka, vaativa! Ei voi sanoa muuta kuin KIITOS!!!

Kotiin matkasi väsynyt mutta hyvinkin onnellinen nainen. Olin kokenut upean treeni-illan. Saanut hienon kokemuksen ryhmäliikuntatunnista ja nauttinut spinningin ihanuudesta. Olin aikaslailla valmista kauraa pehkuun!

Perjantaiaamuna aurinko ja kuiva keli, joten Otto opasteli Vidaan mukavasti saaden ovella herkkupalan :DD Meno oli aivan erilaista kuin tiistaina ja nyt reittikin hahmottui minunkin mieleeni paremmin, yes! Paluussa Otto vähän haahuili, joten huomenna vielä katsotaan tilannetta, ja huomenna kiusanamme taitaa taas olla sadepäivän jälkeiset lätäköt ja märkyydet. Huomisaamun aloitankin liikkumistaidon ohjauksella Vidaan, ja nyt harjoitellaan myös sisätilat. Ja kun ohjaaja on mukanani en ainakaan myöhästy haahuilun tai lätäköiden takia Jannan tapaamisesta. Koska liikkumistaidon ohjaajan työpiste ei ole kaukana, hän hurauttaa treenini jälkeen paikalle ja katsotaan miten kotiin paluu onnistuu. Onnistuuko paremmin kun paikassa ollaan tovi oltu. Otolla on nimittäin vähän takkuista samoja jälkiä pitkin paluut, jos paluu tapahtuu välittömästi päätepisteeseen saapumisen jälkeen.

Perjantainen reittiharjoittelu meni kuitenkin huomattavasti tiistaita paremmin, joten saatoin lähteä avustajani kanssa iloisin mielin ruokakauppaan maanantaita odotellen. Sitä ennen oli kuitenkin edessä perjantai-illan pumppi ja syvävenyttely Miisan ohjauksessa Vidassa. Etenkin pumppi tuntui jännittävältä ja kaverini Marin kanssa välineistöä kerätessämme tunnin alussa melkeinpä hirvitti :DD Kaksi eri painoista tankoa, käsipainot, kahvakuula, steppilauta, matto. Lämmittely alkoi kahvakuulalla kauppakassiotteella. Tunnin aikana tapahtui niin paljon etten millään pysty käymään sitä liike liikkeeltä läpi ja en aina ehkä kaikkea ihan ymmärtänytkään oikein. Varsinainen treeni alkoi joka tapauksessa meikäläisen murheenkryyneillä kyykyillä. Olihan koivet jo ennestään kipeät. Minulle oli outoja liikkeissä olevat kahden, kolmen ja neljän kerran pidot niin ylös kuin alaskin mentäessä. Uskon kuitenkin, että jos pumpissa käy säännöllisesti liikerytmityksen oppii eikä se enään tunnu niin oudolta. Logiikka ei kuitenkaan ihan täysin ekalla kerralla avautunut. Ehkä se johtui siitäkin, että jouduin ylipäätään keskittymään niin paljon siihen, että ylipäänsä ymmärrän mitä milloinkin tehdään. Ei siinä ehtinyt miettiä biisijakoja tms. Miisa kävi välillä luonani näyttämässä joitain juttuja ja se tietysti helpotti treenausta eikä Marinkaan panosta neuvomisessa sovi unohtaa. Kivaa oli ja hauska treenimuoto pumppikin. Toisaalta hieroja-minä vähän pohtii miten järkevää tuollainen pumppailu on. Olen tavannut työssäni monta asiakasta, jotka ovat jäätävässä jumissa käytyään pumpissa monta kertaa viikossa. On oikeasti todella tärkeää, että liikkeet tekee oikein, ja että oppii tekemään ne myös siten, että ei jännitä yläkroppaansa. Pumppi ei voi olla ainoa liikuntamuoto, jota tekee monta kertaa viikossa. Kerta kaksi liikkeet oikein tehtynä on varmasti ok. En toki ole mikään liikunnan ammattilainen ja omakohtaiset kokemuksetkin treenimuodosta vähäiset. Oli kuitenkin upeaa kokea pumppi ihan itsekin ja näin voi asiakkaitaankin ymmärtää paremmin. Ehkä tuo 4-5 kertaa viikossa pumpissa käynti-villitys on tosin vähän laimentunut, ainakin omia asiakkaitani ajatellen. Mutta, kyllä minä toisenkin kerran voin pumppiin lähteä. En toistaseks ehkä ilman kaveria, mutta kaverin kanssa joo, joten koskas Mari mennään treenaamaan?

Syvävenyttelyssä Miisalla oli todella hyviä venytyksiä ja mielestäni ilmaisi hyvin mitä milloinkin oli tarkoitus tehdä. Ohjatessa on tärkeää, että sanoo selkeästi mitä milläkin jalalla tai kädellä tehdään. Silloin sokkonakin pysyy hyvin kärryillä. Taisi olla yksi venytys, jossa Miisa kävi ohjaamasa minut oikeaan asentoon. Muuten pärjäsin hänen sanallisen ilmaisunsa ohjaamana. Venyttelytunneilla kävin säännöllisesti maanantai-iltaisin loka06-maalis07 aikavälillä ja siksi en venyttelytuntia jänittänytkään etukäteen. Arvatkaa vaan tekikö kipeiden lihojensa venyttäminen hyvää??? Suutarin lapsi on totisesti ne kenkänsä hävittänyt, joten tuonnekin on syytä hipsiä uudestaan!

Olen katsellut alkavan viikon kalenteria ja torstaina Vidalla olisi spinning ja pilates, jotka minua houkuttaisi. Saa nähdä uskaltaudunko yksikseni matkaan ja tunneille mukaan. Kun tämän tänne kirjoitan, ehkä se tuo lisärohkeutta. Myös lauantain spinnuun ehtisin eikä tuolle perjantaillekaan sovittuja menoja ole 😀 Tosin valuvikapäivätkin häämöttää ja silloin kaksi-kolme päivää menee ilman kovaa rasitusta, VALITETTAVASTI! Joka tapauksessa huomenna aloitetaan Jannan kanssa, Yes Yes ja vielä kerran YES!!!

Mutta isot kiitokset treeniseurasta Saana ja Mari sekä teille ohjaajille ohjauksesta Lauri, Riia ja Miisa!

Ps: Nyt myös blogillani oma Facebook-sivu Endorfiinista voimaa, käy tykkäämässä!

Reittiharjoittelua Vidaan

Tätä päivää olen odottanut siitä hetkestä kun Jannan kanssa sovimme projektistamme, sillä treenaus hänen ohjauksessaan Vidassa ei onnistuisi ilman, että opimme Oton kanssa reitin Vidaan ja takaisin kotiin. Liikkumistaidon ohjaus osui sateiseen päivään ja teiden varsilla riitti vesilätäkkö poikineen. Otto inhoaa niitä varvasvälikarvojaan myöden, työmotivaatio aikalailla nollassa. Pieniä pätkiä koira kulki kohtuullista vauhtia, mutta pääosin kulku oli matelua. On todella vaikeaa liikkua ylihitaasti kulkevan koiran kanssa. Väkisinkin ite välillä menee askeleen edemmäksi milloin koira ei mahdu edes työskentelemään. Ja kun tahtomattanikin ohjailen koiraa ja mahdollisesti vielä huomaamattani käännän rintamasuuntaa, eksyminen on valmis. Kun koira kulkee reippaasti ja veto on sopiva, koiraan on hyvä tuntuma ja liikkeellä olo pitää myös minut paremmin kartalla eikä touhu mene haahuamiseksi.

Valitsimme rauhallisemman reittivaihtoehdon, joka menee radan vartta pitkin, josta laskeudutaan asematunneliin ja sieltä kohden Vidaa. Kaverin kanssa käydessämme Vidassa tutustumassa kuljimme ison parkkialueen/aukion läpi, mutta liikkumistaidon ohjaaja piti sitä vaihtoehtoa vaarallisena, joten kiersimme teitä pitkin, eikä reitti kovin hankalalta vaikuttanut. Reittiin saisin vaan vielä paljon paremman tuntuman Oton opastaessa reippaammin. Puhuimmekin asiasta paljon ja ohjaaja lupasi viedä viestiä asiasta Oton kouluttajalle. Hänet tapaankin parin viikon päästä olevalla täydennyskoulutuskurssilla. Toivottavasti silloinkin on paljon lätäköitä ja märkää, jotta päästään ongelmaan huolella paneutumaan.

Vidassa piipahdimme vain eteisessä. Torstain harjoittelukerralla opetellaan myös sisätiloja ja katsotaan paikka missä Otto minua odottelee treenaukseni ajan. Torstaille ei ole luvattu sadettakaan, joten… ehkä reitti sujuu paremmin.

Tuolloin ostan myös Vidaan 10-kerran kortin. Siitä se sitten käynnistyy! Yes! Olen aivan huippuinnoissani, vaikka Oton kanssa reitti vielä vähän arveluttaakin ja mietinkin kuinkakohan paljon aikaa matkaan minun on varattava maanantaina. Olemme nimittäin sopineet maanantaiaamulle Jannan kanssa treffit, yes!!! Enkä todellakaan halua myöhästyä, en halua treeniajastani hukata haahuiluun Oton kanssa, sorry vaan rakas opaskoirani mun!!! Lisäks kaverini kyseli mua treenaamaan kanssaan perjantaina. Ehdotti pumppia ja syvävenyttelyä. En ole pumpissa aiemmin ollutkaan, joten jännittävää. Tiedän kuitenkin useammankin sokeankin tunneilla käyneen, joten varmasti parin kerran jälkeen homma sujuu. Tokihan se auttaa, jos ohjaaja osaa verbaalisesti toimia hyvin liikkeitä opastaessaan. Katsotaan miten käy, uskaltaudunko. Nyt uskon uskaltavani.

Mulla taitaa olla vähän ”kaikki tai ei mitään”-meininki, sillä jo lähes kuukausi sitten sovin tuttavani kanssa meneväni hänen kotisalilleen torstaina kahvakuula- ja spinningtunneille. Kahvakuulaa olen kotona heilutellut, mutta en koskaan ole ollut ohjatulla tunnilla. En totisesti ota kuitenkaan stressiä miten pärjään. Yritän nyt olla vain rohkea ja kokeilla eri ryhmäliikuntamuotojakin. Osa ehkä jää elämääni, osa ei. Osaan tykästyn, osaan en. Jos en kokeile, en koskaan saa tietää miten tunneilla pärjään. Jos en ole rohkea, en koe upeita hetkiä liikunnan parissa. On vaan uskallettava, vaikka jokin tuolla jossain syvällä sisälläni piipittääkin ja yrittää luoda epävarmaa mielialaa. Tiedän kuitenkin, että moni muukin jännittää ryhmäliikuntatunteja kuka mistäkin syystä. Sokeuteni on se minun suurin jännityksen aiheuttaja. Minä en häpeä vartaloa, vaikka en ole hoikka, ja vaikka haluan kropassa tapahtuvan kiinteytymistä, voimaantumista ja sivutuotteena laihtuvan. En voi sanoa häpeäväni vammaanikaan, mutta kait vaan toivoisin siitä olevan haittaa mahdollisimman vähän muille, että en häiriköi haahuilullani muiden treenihetkeä, en olisi vaivaksi, että selviytyisin itsenäisesti. Toisaalta jokainen meistä tarvitsee joskus apua jossakin asiassa eikä siinä ole mitään pahaa. Jokainen haluaa tulla loppujenlopulta autetuksi ja toivottavasti myös mahdollisimman moni haluaa myös itse auttaa. ”apua saa se joka tajuaa sitä myös antaa”(ehkä ei sana sanalta mennyt oikein) – sanotaan laulussakin. Jos saan joltakin apua sitä tarvitessani ihan taatusti autan itse myös aina kun voin.

Tottakai minua jännittää myös maanantai, miten treenaus Jannan ohjauksessa lähtee käyntiin, löydänkö Oton kanssa Vidaan, osaanko varmasti pukuhuoneeseen, alasalille jne. Ei siis riitä, että jännitän treeniasioita, minun ”pitää” jännittää jo matkaa treenaamaan. HAUSKAA!!! Ja kun viikkoja vierähtää, kenties tämäkin postaus tuntuu vähintäänkin nololta tai huvittavalta – ainakin toivon niin. Mutta nyt ja tässä olen innoissani, suorastaan täpinöissäni, olen myös jännittynyt, ehkä vähän epävarma, mutta tätä mahdollisuutta en halua missata. Olen ottanut askeleen kohden unelmaa ja aion ottaa sen toisen ja kolmannenkin. Ja kun askeleet on otettu voikin asettaa niitä treenitavoitteita, mutta Jannan kanssa aloitellaan projekti maanantaina, sitä ennen käyn rohkeasti ryhmäliikkumaan ja nauttimaan spinnintunnin huumasta, joten hyvällä tiellä ollaan!

Kahvakuulatreeni

Ai miten kropassa onkin nyt hyvä treenin jälkeinen olo 🙂 Takana 90 minuutin treenisessio pääosin kahvakuulaillen. Sitä ennen reippailimme reilun viiden kilsan lenkin koirien kanssa, joten päivän liikuntasaldoksi ajallisesti tulee 2.5 tuntia, yes!

Aloitin treenin kahdeksan kilon kuulalla tekemällä kaksi kierrosta 20 toiston sarjoilla kahden käden heilautus(olis mennyt painavempikin kuula), yhden käden heilautukset sisä- ja ulkokautta, pystypunnerrus ja kulmasoutu. Kierrosten jälkeen kyykkyjä kuula niskan takana sekä kuula edessä 20 toiston sarjat, toiset sarjat samoilla toistomäärillä leveää kyykkyä, josta olikin hyvä siirtyä maastavetoon. Tein kolme sarjaa, yhden 8 ja kaksi 10 kilon kuulalla 20 toiston sarjoina. Maastavetojen jälkeen olikin vuorossa minulle ehkä hankalin liike, kapealla asennolla maasta veto, joten selkä suorana, vatsalihakset tiukkana jne… Minun oli vaikea saada liike tehdyksi oikein. Selkä pyöristyi väkisin. Lopulta tajusin miten yläselkä on suorassa, silloin myös alaselkä ei pyöristy. Tein kaksi 20 toiston sarjaa kymmenen kilon kuulalla. Huoh, pisti huohottamaan ja päästä vippaamaan. Palautumisen jälkeen askelkyykkyjä kahdeksan kilon kuulan ollessa aina kyykkäävällä puolella. Askelkyykyt ei koskaan ole ollut mun parhautta, mutta sain väännettyä molemmille jaloille 20 toiston sarjat.

Kuula hetkeksi sivuun ja kulmatanko niskan taakse askelkyykkyjen jatkuessa 20 toiston sarjalla, huoh!!! Sitten pari sarjaa rinnalle vetoja ja kolmas sarja siten, että mukaan tuli työntö ylös. Kaikki sarjat 20 toistoilla. Kulmatangossa ei ollut lisäpainoa, joten tangon paino 7 kg, muistaakseni. Pakko tunnustaa, hengitys tihentyi :D:D Lopuksi taas kasin kuula käteen ja vatsoja jalat ilmassa ja kuulalla pystypunnerruksia tehden. Kasilla tein 20 toiston sarjat ja kolmannen 6 kilolla. Tarkoituksena saada jalat suoremmiksi ja yläkroppa alemmaksi. Jäin 15 toistoon, ja vatsalihoja/läskejä suorastaan poltti. HUOH, mutta ah niin ihanaa! Piti vielä ahnehtia pari kymmenen toiston sarjaa penkkipunnerrusta 20 kilolla, jonka jälkeen loppuverryttely ja venyttely. Avokki jo alotteli lämmittelyään omaan treeniinsä. Tuolla se nyt ryskää rautoj ähisten ja puhisten, joten kohta täällä on kaksi endorfiinihuuruissa euforiassa olevaaa ihmistä.

Suihkusta tultuani kaivelin kaapista vaatteet, mustan tunikan/mekon, jonka olen viime syksynä ostanut. Mekko on yläosastaan löysähkö, mutta nyt minusta se tuntuu ehkä jopa hiukan isolta 🙂 Ehkäpä tässäkin kropassa on jotain muutosta tapahtunut, vaikka se vaaka ei sitä pahemmin ilmaisekaan. Tosin nyt tällä viikolla se on suostunut antamaan jo lupauksia antavia lukuja, eilen 68.4 kg. Tällä hetkellä kirjaan tiistaisin ja perjantaisin painon ylös, ja on todella ilahduttavaa kun käyrä on selvästi laskusuunnassa. Ja kyllä kaverini väitti keskiviikkona vesijuoksussa, että olen kaventunut. Ehkäpä minun itsenikin on se uskottava.

Vietimme viikko sitten mukavan illan ystävien kanssa käyden ulkona syömässä ja sen jälkeen heidän luonaan iltaa istuen. Tänäänkin meillä on toisten ystävien treffausilta. Nyt ruokailemme ja saunomme kuulumisia vaihdellen, joten varmasti luvassa taasen mukava ilta. Välillä tuntuu, että ystäviään ehtii tapaamaan ihan liian harvoin, mutta onneksi nyt treffaus onnistuu. Eipä siis muuta kuin tuliaiset ja saunakamat kassiin ja menoksi.

Kuntosali/kahvakuulahehkutusta – treeni-into huipussaan!

En olisi uskonut, mutta… treenihuumassa päätin testata saanko tehdyksi 20 kilon kahvakuulalla kahden käden heilautuksia, ja SAIN! Tein 2 10 toiston sarjaa. Mieli teki rehkiä lisää, mutta olin jo tehnyt paljon paljon heilautuksia treenin aikana, joten eipäs innostuta liikaa. Oli kuitenkin ”pakko” kokeilla kulmasoutua ja neljä toistoa tuli aika helpostikin. Jäinkin treenin jälkeen miettimään, että olenko aloittanut treenaamisen turhan pienillä painoilla. Nyt kun tein treeniä 10 ja 12 kilon kuulilla mielestäni tekniikkakin pysyi paremmin kasassa ja mikä parasta lantiossa tapahtuu liikettä, joten ehkä en olekaan ihan toivoton tapaus :D:D

Eilen tein lämmittelyksi kahvakuulalla heilautuksia kapeammalla ja leveämmällä seisoma-asennolla sekä pienestä kyykystä. Heilautuksien jälkeen kyykkyjä 10 kilon kuula niskan takana ja etukyykkyä 8 kilolla. Molempia 3 15 toiston sarjaa. Vasemman jalkaterän ulkoreunaan sattui välillä helvetisti, liian pehmeäpohjaiset tossut. Varvistuksia 10 kilon kuulan kanssa. Oli oltava tarkkana, että ei hae vauhtia kropalla varvistukseen vaan että liike menee suoraan ylöspäin. Tasapainoilua siis samalla.

Kahvakuulat välillä huiluulle ja 17 kilon tangolla kulmasoutua 3 10 toiston sarjaa, jonka jälkeen sama 12 kilon kuulalla molemmin puolin. Ylätaljalla vedot eteen. Avokki laittoi painoa 15 kg, mutta lisättiin 20 kiloon ja taas mentiin 😀 Nyt 3 * 15 sarjoilla. Lopuksi pari sarjaa seisten vedot eteen. Ja vielä treeni-intoa jäljellä… Teimme syväkyykkyjä seisten vastatusten ja kyykäten samanaikaisesti avokin ohjatessa oikeaa liikerataa. Arvatkaa vaan meneekö entinen SM-tason voimannostaja syvään kyykkyyn??? No menee, ainakin jos multa kysytään ja mun onnettomilta etureisiltäni 🙂 Sitkeästi kyykkäsin pari sarjaa, jonka jälkeen innostuin vielä heilauttamaan kahvakuulaa ja endorfiinihuuruissa lipsahti käteen se 20 kilon kuulakin 😀 Siinä avokkia varmasti hymyilytti ja heilautellessani puolittainen hämmennys kuului äänestä miehen toistellessa ”hyvä”. Nyt tunsin liikkeen lantiossa, syvissä vatsalihaksissa, tai ainakin niiden paikoissa. Fiilis korkealla. Oli aika vaikea laskeutua normi oloon. Kello oli jo yli yhdeksän, joten oman jännityksen toi miten saisin nukutuksi. Alkuyö olikin vähän levoton, mutta ei niin paha kuin pelkäsin.

Lauantaina en treenissä päässyt laisinkaan samanlaiseen hurmioon. Välillä meillä on avokin kanssa vähän ongelmana kun ”painimme” niin eri sarjoissa treenien suhteen. Esim. jos mä nostan penkkipunnerruksessa 25-30 kilon treenipainoilla herralla lukemat on sadan molemmin puolin. Ja kun tilaa on vähän ja painojen jatkuva edestakaisin venkslaaminen rasittavaa… Avokilla voimatreenaus on niin verissä, että välillä se ”unohtaa” mun pikkutreenaukseni ja ”siirtelee” mua pois tieltään sen mukaan missä oma treeninsä on menossa. Tuolloin lauantaina odottelin tunnin verran, jotta hän olisi tehnyt kovimman vaiheen treenistään, mutta siitä huolimatta tuntu siltä, että olin vaan tiellä. Vähän tietysti siitä kiukuttelinkin. Parastahan olisi jos treenaisimme aina erikseen, mutta se ei vaan aikataulutuksellisesti ole mahdollista. Ei ainakaan aina. Eli, meillä on positiivinen ongelma, molemmat haluaa treenata ja tehdä hyviä tehokkaita treenejä. Eiköhän me vielä se toimiva tapa löydetä. Eilen meni jo paljon paremmin.

Aloitin treenin taasen kahvakuulaheilautuksilla, kahden käden, sisäkautta, ulkokautta, pystypunnerrus, kulmasoutu, hauis… Ylätaljalla vedot eteen ja taakse. Penkkipunnerruksessa tein 3 *10 sarjat 20 kg, 22.5 kg ja 25 kg sekä kasin sarjan 27.5 kg. Kapeaa penkkiä kolme 10 sarjaa 22.5 kilolla, pystypunnerrusta istuen 4 kilon käsipainoilla, hauikset seisten, kulmatangolla pystypunnerruksia eteen, kulmasoutua ja hauiksia. Käsipainoilla vipunostoja ja sitten olikin aika loppuverryttelyn ja suihkun. Lähdimme ystäväpariskunnan luo syömään. Siellä ilta kuluikin rattoisasti rupatellen.

Lauantaina kävelimme reilut yhdeksän kilsaa. Aamupäivällä lähdimme koirien kanssa lenkille. Sää tuntui todella keväiseltä. Vielä teiden pinnoilla oli jäätä, mutta tuoksui sulava lumi ja linnut visersi kevättä sydämiin. Sports Trackerin mukaan kävelimme 4.72 km keskivauhdilla 4.8 km/h. Harmaakuonokin jaksoi hyvin. Iltapäivällä salitreenin jälkeen kävelimme tuttavien luo n. 1.5 km ja illalla takaisin. Illalla käännyimme väärästä tienhaarasta ja saimme kotimatkaan pidennyksen, matka tuplaantui. Mikäpä siinä oli kävellessä hiljaisessa lauantai-illassa. Kotona kaksi väsynyttä koiraa, jotka tuoksui onnellisilta unikoirilta 😀 Harmaakuonon jaksamisesta olin erityisen iloinen. Ja siitä miten reippaasti se lähti sunnuntaiaamuna ulkoilemaan. Nyt tehtiin vain pieni lenkki. Vanhan herran täytyy palautua hyvin, sillä huomenna koettaa ihanuus – mökin pihalla kirmailu ja vapaana oleminen. Silloinhan Harmaakuononkin pitää olla voimissaan :D:D

Vesiliikunnan riemua uiden ja juosten

Pari viikkoa sitten sovin tälle päivää lumikenkäilytreffit, jotka ei toteutuneet loskaisan ja märän kelin takia, harmillista. Onneksi pääsin heti aamusta liikkumaan uima-altaaseen. Tarkoitus oli ensin vesijuosta, mutta juoksualueella oli hirvittävästi väkeä, joten päätimme pulahtaa ensin uimaan. Uinti tuntui vähän takkuisalta, kropassa painoi menneiden päivien liikunnat. Ja kun sujuvuus parani huoli kaverin sokereiden laskusta häiritsi hiukan keskittymistä. Hänellä oli kuitenkin mehua ja tilanne asettui nopeaan ja hänkin pääsi takaisin altaaseen. Uin 1100m/1h, jotensujuvamminkin/vauhdikkaamminkin on joskus tultu uitua 😀

Tunnin uituamme vaihdoimme vesijuoksualueelle, edelleenkin väkeä paljon, mutta kivasti onnistuimme seassa luovimaan. Vieläpä niin ettei juoksurytmi pahemmin kärsinyt. Aika sujahti (45min) nopsaan rupatellen ja koko ajan liikkuen. Varttia vaille kahden tunnin vedessä liikkumisen jälkeen olikin rentouttavaa laskeutua lämminvesialtaaseen venyttelemään. Ja aikas jumissa etenkin koivet olikin. Lihashuollossa pitäisi kyllä ehdottomasti olla paljon aktiivisempi. Rentoutuminen jatkui vielä höyrysaunassa ja pukeuduttua hipsimme yläkertaan kahvilaan Uppopulla, jossa nautimme herkulliset salaatit. Salaatti oli tuoretta, sitä oli runsaasti ja vuohenjuustosalaatti, jonka söin myös oli monipuolinen. Ehdottomasti positiivinen kokemus ja annoimmekin henkilökunnalle kiitosta salaateista. Hintaan kuului vielä kahvit ja teet, joten saatiinpa nautiskella rentoudesta pidemmän kaavan kautta.

Sunnuntai-iltana tänne postaamisen jälkeen hipsin treenaamaan. Tein yläkroppapainotteisen treenin. Penkkipunnerrusta 20, 25 kg kolme 10 toiston sarjaa sekä avokin innoittamana kokeilin miten 30 kg nousisi, ja nousihan se neljästi. Ylätaljalla vetoja eteen ja niskan taakse sekä ojentajaliikettä, kulmatangolla hauiskääntöjä, kulmasoutua, pystypunnerrusta jne. Kahvakuulalla heilautuksia. Lopuksi intaannuin vielä tekemään kahden käden heilautuksia 10 ja 12 kilon kuulilla. Aikaa treeniin meni 75 min ja edorfiini jylläsi kropassa. Jaloissa tuntui ratsastus ja kahvakuulameiningit, yläkroppaan hiljalleen hiipi treenituntemuksia ja fiilis korkealla.

Seuraavana iltana vuorossa ystävän kanssa 12 kilsan lenkki pääasiassa asfalttiteitä pitkin. Tiet loskaisia ja jonkin verran vesilätäköiden peitossa. Otto hiukan hidasteli pahimmissa loskaöllötyksissä ja vesilätäköiden kohdissa. Iloisesti jutellen ja eteenpäin marssien Ottokin päätti olla pahemmin jumittelematta, tai sitten osaan paremmin kuin aiemmin saada koiraan vauhtia. Jälleen kilsat taittui mukavia rupatellen. Sports-Trackerin mukaan lenkin pituudeksi tuli tarkalleen 11.96 km ja aikaa kului 2 h 34 min. Ja pystyn itse katsomaan puheen avulla lenkin väliaikoja, yes! Lenkin jälkeen maistui äidin vähäsokerinen viinimarjamehu ja rahka. Liikuntafiilikset siis mahtavat.

Eilen tapasin toisen koirankäyttäjän hänen luonaan. Ensiksi lähdimme lenkkeilemään. Yöllä oli satanut lumiräntää ja tiet oli melkoisen sohjon peitossa. Aika raskas keli kävellä, ja taisipa sunnuntain ja maanantain liikkumiset vähän jaloissa painaakin. Kävelimme aika hidasvauhtisen 4 kilsan lenkin. Lopuksi koirat pääsivät juoksemaan vapaana ja kyllä ne kirmailivatkin ja tietysti myös painivatkin keskenään 😀

Ulkoilun jälkeen maistuikin herkullinen kasviskratiini ja vihersalaatti mukavia höpötellen. Jälkkäriksi mansikkajäätelökakkua, jonka päällä kiiviä. Ruuan kanssa nautiskelimme pari lasillista valkoviiniä ja jälkkärin kanssa roibos-teetä. Rento mukava päivä!

Nyt on iltatee (kamomilla) juotu ja uni painaa silmiä, joten taitaa olla aika hipsiä lakanoiden väliin. Pitkästä aikaa viime yönä nukuin todella huonosti melatoniinista huolimatta. Toivottavasti tuleva yö on parempi, ainakin nyt tuntuu siltä, että uni tulee het kun sänkyyn kaadun.

Liikunta ja kuukautiset neuloosia unohtamatta

Mulla on ”mielen päällä” monta asiaa mistä tekisi mieleni kirjoittaa. Ehkä päälimmäiseksi nousee kuitenkin kerran kuukaudessa olevat naisten riesat, sillä ne hiukan pilasivat viikonlopun liikuntasuunnitelmia. Eilen oli tarkoitus tehdä yläkroppatreeni. Aamupäivällä ja vielä iltapäivästäkin olo oli ihanan energinen ja pulppusin positiivista energiaa. Toki tunsin alavatsassa kuukautiskipuja ja tulvan lisääntymisen. Avokin saatua hierottua päivän asiakkaansa söimme ja aloimme latautumaan treeniin. Kivut lisääntyivät ”tulvan” kasvaessa, särkylääkettä naamariin. Olo kuitenkin muuttui uupuneeksi ja öllöttäväksi. Taistelin itseni kanssa pitkään. Halusin treenata, mutta… Tunsin syyllisyyttä, jos jättäisin treenin väliin ja hiukan pelkoakin laiskamadon hiivinnästä. Mutta onko järkeä tehdä lihaskuntotreeni juuri silloin kun kuukautiset ovat pahimmillaan??? Onko treenattava huonon olonkin uhalla vain todetakseen ettei siitä tule kuin paha mieli? Miten järkevää on puristaa itsestään tehotreeni irti, vaikka vuotaa kuin pistetty sika? Voisiko oikeasti antaa kropan puhdistua rauhassa ja olla itselleen lempeä? Meneekö todella treeni-into, jos yksi treeni jää tekemättä, tai se siirtyy tuonnemmaksi? Ei kai voi olla itsellään niin heikko itsekuri???

Lopulta päätin olla itselleni armollinen ja vapauttaa itseni treenistä. Avokin tehdessä treeniä lueskelin netistä aiheesta liikunta ja kuukautiset. Kovaa treenaavilla saattavat kuukautiset jäädä pois hormoonitoiminnan häiriöiden takia. Moni kokemusperäinen kirjoitus viittasi liikunnan helpottavan oireita, ainakin liikuntasuorituksen ajaksi. Kertoipa moni myös treenitehon laskemisesta kuukautisten ensinmmäisinä päivinä, ja niin kovista kivuista ettei voi mitään treeniä ajatellakaan. Ihmisten kommentteja lukiessani minulle muodostui käsitys mitä runsaammat kuukautiset sitä enemmän kipuja ja negatiivisia vaikutuksia liikuntaa/treenaamista ajatellen. Sellaiset, jotka kirjoittivat, että heidän menoaan kuukautiset eivät haittaa millään tasolla tai hyvin lievästi, olivat henkilöitä joilla niukka vuoto. Ja valitettavasti monien kokemuksien mukaan oireet pahenevat iän karttuessa. Tämän allekirjoitan itsekin. Eipä 20-vuotiaana menoa menkat haitannut juurikaan. Sitä liikuttiin ilman pahoinvointia tai suurempia kipujakaan. Enään se ei vaan ole niin ruusuista. Vanhuus ei tule yksin tässäkään asiassa.

Monethan saavat oireisiin helpotusta e-pillereistä ja käsittääkseni etenkin yhdistelmäpillereistä. Itse en kuitenkaan minulla olleen keuhkoveritulpan takia niihin enään koske, ja ehkäpä juuri tuon sairastumiseni takia minulla on hyvin negatiivinen suhtautuminen synteettisiin hormooneihin enkä halua niillä elimistöäni sekoittaa. Mutta muistan sen lyhyen ajan (alle 4kk) pillereitä käyttäessä miten kuukautisten aikaan kivut ja vuoto vähenivät. Mutta minkä hinnan siitä ilosta jouduin maksamaan, keuhkoveritulpan. Onneksi kuitenkin tajusin hakeutua ajoissa hoitoon eikä mitään peruuttamatonta tapahtunut. Ehkäpä sitten kuitenkin kestän kerran kuukaudessa olevat riesapäivät, ja liikuntakärpäsen suristessakin annan itselleni luvan hengähtää sen pari päivää.

Tänään onneksi pakkanen lauhtui reilusti ja aamulla pähkäillessäni miten treenaus, päätimme lähteä reippaalle lenkille mun kotiuduttua Silmukkasisko-miitistä. Ja niin me tehtiin. Olikin ihanaa pistää töppöstä toisen eteen reippain askelin. Huomasin kuitenkin ettei olo ollut edelleenkään paras mahdollinen, joten lenkki oli erittäin hyvä liikuntamuoto tälle päivää. Lenkin jälkeen piti vähän käydä heiluttelemassa kahvakuulaheilautuksia. Koetin opetella tekemään lantiolla liikkeen oikein. Minulla on todella jäykkä lantio, joten sen liikkuvuutta pitäisi saada ehdottomasti parannettua, jotta liike voisi oikeasti loksahtaa kohilleen. Toivottavasti huomenna sitten pääsee jo tekemään kunnon treenin. Se on ainakin ratsastuksen jälkeen tarkoitus. Joku muuten kirjoitti, että ratsastus helpottaa kuukautiskipuja ja rentouttaa alaselkää sopivasti. Jäin miettimään asiaa, sillä ennen joulua sattui olemaan menkkojen pahin päivä ratsastuspäivänä ja pelkäsin mitä ratsastus tekisi ololleni. Totesinkin tunnin jälkeen, että kipuja ei ole ja olo oli muutenkin parempi kuin ennen tuntia. Silloin en osannut yhdistää sitä ratsastukseen, mutta ehkä sillä olikin positiivinen vaikutus. Toivottavasti huomennakin, vaikka silloin pitäisi pahin olla jo ohi.

Mutta tänään oli mukavaa tavata osa Silmukkasiskoista neulomuksien merkeissä pitkästä aikaa. Loppiaistapaamiseen en päässyt kun tultiin vasta silloin mökiltä. Jouduin jäämään pois myös vanhainkotivisiitistä. Nyt kokoonnuimme pienellä porukalla. Juttu lensi ja neulomukset eteni. Viikolla aiemmin aloitin mun kaverille ambitus-kauluria, jota aluksi neuloskelin. Kahvi/teehetken jälkeen aloitin Teetee Cacao-langasta neulomaan pelleriinia. Löydettiin ohje jo syksyllä Wanhansataman Kädentaito-messuilta Pitsi & Palmikko-standilta. Sen on laatinut Anu Paljärvi. Messuilla näimme mallineuleen ja pidimme sitä koko ajan ponchona, mutta kyseessä onkin pelleriini. Sanakirjan mukaan ”pelleriini: (rinnastetaan peleriini) naisten lyhyt (turkis)viitta, hartiaviitta”. Nytpä sitten tulee meikäläiselle ihan uusi aluevaltaus neulomusrintamalla 😀 Pääsen tekemään lyhennettyjä kerroksia joista syntyy kiiloja… En vielä uskalla paljoa ajatella eteenpäin. Teen ensin nuo lyhennetyt kerrokset ja ihmettelen sitten lisää. Onneksi yksi Silmukkasiskoista on tekemässä samanlaista ja tapaamme keskiviikkona, joten saan tarvittaessa ohjausta. Minulla on petroolin sininen ja hänellä taas lämmin keltainen. Kiva tehdä ihan uutta, oppii taas lisää neulomuksien saloja, jeeee!!!! Ei tämä elämä niin kurjaa olekkaan mitä ehkä tekstin alussa vaikutti. Nyt teen juotuani neule käteen ja äänikirja korville. Huomenna pääsee jo nauttimaan treenaamisestakin!

Kahvakuulatreeni

Avokin treenatessa eilen yläkroppaa mä tein kahvakuulatreenin jalkapainotteisesti.

Liikkeet/toistot:
* Kahden käden heilautus 20
* Yhden käden heilautus sisäkautta 15
* Vauhtipunnerrus 15
* Kyykky kuula niskan takana 15
* Yhden käden heilautus ulkokautta 15
Tein kaksi kierrosta sekä kuuden kilon että kahdeksan kilon kuulilla. Minulla on ehkä hivenen turhan pehmeäpohjaiset treenikengät, joten jouduin vauhtipunnerruksessa hakemaan aika paljon tasapainoa kuten myös kyykyissä. Se tuntui jalkapohjan pikkulihaksissa tuskaisena poltteena, mutta sarjan jälkeen aina helpotti heti, joten kurja kärsi ja paina eteenpäin! Ylätaljalla tein vetoja eteen istuen sekä seisten kaksi sarjaa 20 kilon vastuksella, kulmatangolla (oliskohan se 6-8 kg hauiksia ja kulmasoutua ja pääpainon ollessa alakropassa vielä askelkyykkyjä. Lopuksi maitohappojen poljentaa pois pyörällä, ravistelut ja venyttelyt.
Ah mikä olo treenin jälkeen! Kyllä liikunta tekee hyvää niin kropalle kuin mielellekin. Treenin jälkeen maistuikin herkulliset linssi-kinoa -pihvit.

Nyt viettelen välipäivää ja huomenna mennään taas, YES!!! Työrintamalla on valitettavan hiljaista, joten nyt tulee ainakin levättyä kunnolla. Kolmen tunnin päästä pääsen vasta töiden kimppuun, joten taidanpa luoda silmukat seuraavaan käsityöhön. Niin, käsityöihmiset, neuloosi alkaa taas heräilemään ja etsimään paikkaansa treenikärpäsen surinan keskeltä.

Moni varmaan muistaa vielä kun täällä Bloggerissa pystyi ohjaamaan sähköpostiinsa jonkin postauksen kommentit. Oli kohta jossa luki tyyliin ”jatkokommentit lähetetään”… ja sen ruksittamalla, ruudunlukua ja näppäinkomenttoja käyttävänä enterillä aktivoitiin/ruksitettiin kohta ja postauksien kommentointeja pystyi seuraamaan sähköpostin kautta. Käytin toimintoa aina kun kommentoin johonkin blogikirjoitukseen ja halusin nähdä miten keskustelu kehittyy. Nyt homma ei enään ruudunluvulla onnistukaan. Juu, lukee kyllä ”ilmoita”, mutta kuuulemma vasemmalla puolella oleva laatikko, jossa ruksittava kohta, sitä ei minulle näy. Ilmeisesti kuvake, jonka aktivoituminen tarvitsee hiiren klikkaukset, huoh!!! Enterin painalluksista ei iloa, joten tuota seurantaa en saa enään päälle. Olen asiasta ärsyyntynyt, vaikka sinänsä pieni juttu!!! Lähetin asiasta palautetta Googleen, mutta tuskinpa yhden tai muutamankaan asiasta valitus mitään auttaa, harmien harmi!
Huoh, tulipahan nyt näin lopuksi tästäkin avauduttua 🙁

Nyt ne ”suutarin lapsen kengät” ovat todella hukassa :(

Sovin tälle aamua uintitreffit, mutta arvatkaapas pääsinkö? No enpä tietenkään! Harmitus on ollut melkoinen.

Eilen hieroessani asiakasta omassa alaselässä juilahti ikävästi ja kipu hiipi voimistuen hetki hetkeltä koko alaselän alueelle. Illalla jouduin toteamaan mahdottomaksi ajatuksenkin uimisesta. Ei muuta kuin kirjoittamaan viestiä kaverille ja sen jälkeen etsimään asentoa missä kykenisi nukkumaan.

Yöllä särkylääkettä, jonka jälkeen nukuin vähän paremmin. Aamulla ylös todeten kivun olevan läsnä ja suoristautuminen tuntui mahdottomalta. Ajattelin josko vetreytyisin ja pystyisin tekemään päivän työt. Olo kuitenkin selän alueella vain huononi, joten puhelin käteen ja peruuttamaan asiakkaat. Ai miten se sielua raastoikin. Ei muuta kuin tyynyjä polvien alle ja särkylääkettä naamariin. Tuo asento onkin ollut paras tälle päivää. Ei vaan jaksais maata koko päivääkään. Vähän olen yrittänyt verryttää selkää laihoin tuloksin. Avokin tuoma Voltaren kipugeeli hetkeksi toi helpotusta ja sain pakattua huomista mökille lähtöä varten. Saa nähdä tuleeko nyt mökkeilystä vain lepoa, vai päästäänkö äidin kanssa jotain touhuamaan. Mä toivon niin, että kramppi laukeis yhtä nopsaan kuin tulikin, mutta aika näyttää.

Että tältä suutarilta on nyt ne kengät totisesti kadoksissa 🙁 Taidanpa siis palata kuuntelemaan kirjaa ja kohta taas itseäni lääkitä. Pitäkää peukkuja, että tää menee ohi. Viimeks mulla oli vastaavaa kesällä mökillä, onneks meni parissa päivässä ohi, joten jospa nytkin… Taitaa kuitenkin olla aiheellista aloittaa selän lihaksia vahvistavia liikeharjotteita, joten kipujen loputtua kahvakuulailua kehiin.

Kahvakuulaheilautukset ja uinnin riemua arvontoja unohtamatta

Tarkoitus oli avokin ja Harmaakuonon kanssa eilen tehdä reipas ja pitkä lenkki. Suunnitelmat kuitenkin muuttui, sillä Harmaakuono vaikutti väsähtäneeltä ja haluttomalta, joten puolentunnin metsälenkin jälkeen palasimme kotiin.

Yleensä Harmaakuono kirmaa heti vapaaksi valjaista päästyään portaat ylös, nyt koira jäi eteiskerrokseen eikä tassutellut yläkertaan ennen kuin tulin sen kanssa. Aivan kun se olisi ymmärtänyt ettei sen takia kävelty pidemmälti. En tiedä mistä tuollainen tunne tuli, se vaan tuli… Kenties liiallista inhimillistämistä, myönnetään.

Vaihdettiin sisätreenivaatteet päälle ja heilauteltiin kahvakuulia. Tehtiin kahden käden ja yhden käden heilautuksia lähtien kevyimmästä kuulasta liikkeelle. Liian kevyellä kuulalla nopeesti tekniikka kärsii, joten tarkkana sai olla. Lopuksi ennen loppuverryttelyä kokeilin avokin 20 kilon kuulaa heilautella. Heilahtelihan se, vaikka ei kovin korkealle. Vatsalihaksissa tuntui mukavasti ja hiki irtosi.

Tänään pääsin uimaan, IHANAA! Polskuttelin 1500 m ja koin uinnin ”vahvemmaksi” edelliskertaan verrattuna, joten lisääntyneellä liikunnalla on varmasti merkityksensä. Nyt tuo treenikärpänen surraa voimakkaana kropassa ja nyt kuun vaihtuessa alan merkkailemaan taas liikkumisiani ylös. Nyt on siis kiristystä muutamalla asteella luvassa 😀

Mun arvonnan lisäksi on ainakin pari muutakin blogiarvontaa meneillään.
Metsässä kultainen puu-blogin kirjoittaja Eevi arpoo ekotuotteita, kannattaa siis osallistua!
Lisäks Karhuttaren arvonnasta voi voittaa itse tehdyn pipon. Pipoarvontaan pääset
tästä.
Ja muistakaa osallistua myös mun arvontaan, josta voi voittaa tumman vihreän huivin tai Opaskoiravuosikirjan 2012. Ja arvontani löytyy
täältä!