Kahden viikon mökkiloma – parhautta

Niin ne joulu ja uusivuosi sujahti mökillä. Kotiuduimme vasta eilen, joten kaksi viikkoa mökin rauhassa luonnon helmassa on takana. Talvikin saatiin sopivasti loman alkuun, vaikka uudenvuoden jälkeen vietimmekin pari tuhnuista ja vesisateista päivää loppulomasta nautittiin taas talvisäästä. Talvisesta säästä olimme niin innoissamme, että jouluvalmistelut meinasivat jäädä ulkoilun varjoon, mutta eihän meillä aikataulua ollut. Maanantaina saavuttuamme mökille ja tavarat purettua sekä takkaa lämmitetty painuimme lammen jäälle luistelemaan. Jään pinta oli tasanen ja helppo luisteltava. Hämmästyin miten jaksoin luistimilla tunnin. Koirat juoksivat ympärillämme touhukkaina ja me nautimme olosta, luistelusta. Seuraavana päivänä sama uusiksi ja mielenkiinnosta laitoin Sports Trackerin päälle. 58 min ja 2.76 km keskinopeuden ollessa 2.8km/h. Avokki tosin paineli paljon vauhdikkaammin, itse vähän arkailin mahdollisia epätasaisuuksia ja suuntien pysymistä. Avokki kyllä jaksoi kärsivällisesti antaa suuntaa ja pääsin vähän vauhdikkaampaan luisteluunkin. Nuo kahden päivän luistelut oli parhaat luistelukerrat, sillä tuli lumisade ja kola rikki. Avokki kyllä ansiokkaasti putsasi lapioiden lunta jäältä, mutta vesisade ja sohjo pilasi tasaisen jään. Päätimme kuitenkin kokeilla maanantaina 12 asteen pakkasessa sujuisiko luistelu vai ei. Nyt jää oli todella muhkurainen ja jouduin koko ajan hakemaan tasapainoa. Luisteltiin opastuksessa, mutta 25 minuuttia riitti tasapainotreenausta :DD Mutta saatiinpa ainakin kuvat otettua, jäivät edelliskertojen huumassa ottamatta 🙂

Aatonaattona luistelun jälkeen ulkoilu jatkui kuusen oksien haulla. Sopiva pikkukuusi ja oksat löytyi lammen rannasta.

Illalla leivoin piparkakkutaikinasta pikkuleipiä joidenka sisään laitoin valkohomejuustoa. Tattaripohjainen taikina oli todella murenevaa, joten pikkuleipätyyli tuntui parhaimmalta. Sempper-jauhoseospohjaisesta leivoin ihan piparipipareita kuusia, tähtiä, koiria ja sydämiä 🙂

Aattona lähdimme puolilta päivin lumisateeseen kävelemään. Teimme reilu tunnin lenkin käyden metsikössä tasapainoilemassa. Koirat saivat kirmailla vapaana ja nauttia olostaan. Lenkille lähdimme myös joulupäivänä nyt kulkien metsäautoteitä pitkin 14 asteen pakkasessa kulkien reilut puolitoistatuntia 🙂 Harmaakuono paineli edellä nuuskien puun vierukset, syöden paskaa. Otto puolestaan tassutteli minun perässäni lähes koko ajan. Aattona lenkin jälkeen avokki lämmitti saunaa ja minä kokkasin kinkun paistuessa uunissa. Tein kraavilohirullia mihin sisään sulatejuustoa, sitruunaa, katkarapuja ja tilliä. Lisäksi leikkasin herkkukurkkuja smetana-hunajadippiin dipattavaksi. Tarjolla oli myös kylmäsavulohta ja lämminsavulohta. Avokille silliä, joka oli tiskistä ja jota minäkin pidin siedettävänä. Punajuuri- ja italiansalaattejakin maistoin, mutta käsitykseni niistä ei muuttunut. Vasta Tapanin päivänä lämmitettiin peruna- ja maksalaatikkoa joita riitti vielä lauantaillekin. Kinkku oli 2.5 kilon viljapossukinkku eikä kumpikaan oikein siitä pitänyt.

Kokkailut kokattua laitoimme saunataukoja ilahduttamaan halkotulikoriin puut loimottamaan.

Kuten ehkä kuvastakin huomaa lunta pyrytti melkoisesti. Saunoimme ajan kanssa tauoilla käyden. Jouluaterialle istuimme hiljalleen ruuasta nauttien. Avokilta sain Sports Trackerin sykevyön, merinovillasukkia, merinopipon sekä merinokypärämyssyn. Aiemmin olin saanut kotiin isohkon puulaatikon langoille. Ystäviltä sain kaksikorvaisen teekupin, korvikset, punaviiniä, tattarikeksejä, kynttilän jne. Avokille annoin mm. sukkia, pipon, takoraudasta taotun kirves-riipuksen, kuumavesipullon, viinilasit. Jossain vaiheessa koirat saivat myös omat jouluherkkunsa.

Minun on tunnustettava, en ole aikuisiällä istuskellut pakkasella nuotion lämmössä. Tapaninpäivän iltana istuimme kymmenen asteen pakkasessa reilu tunti talven hiljaisuutta kuunnellen ja nuotion lämmöstä nauttien. Siinä oli hyvä olla. Tuona iltana aloitin neulomaan Teddy-langasta joustinneuleponchoa, jonka päättelin perjantai-iltana ja aloitin neulomaan tuubihuivia ruutukuviolla. Neuloessa kuuntelin kirjoja joita toki kuuntelin myös yölukemisena. Loman aikana ehdin kuunnella:
Deborah Smith – Risteävien polkujen kahvila
Jodi Picoult – Sisareni puolesta
Laura Save – Paljain jaloin
Marlo Morgan – Viesti ikuisuudelta
Mark T Sullivan – Peurariitti
Ja eilisaamuna aloitin Sullivanin Henkitanssi-kirjan. Minua kiehtoo aporginaalit sekä intiaanit. Laura Saven kirja oli koskettava kertomus omasta syöpäsairaudestaan, peloista, vihasta, toivosta. Sisareni puolesta-kirjassa oltiin myöskin syövän ympärillä hurjine tunteineen. Arjen alettua tietää taas kirjojen kuunteluvauhdin hidastuvan, ainakin toivottavasti. En nimittäin halua valvoa öitäni, vaikka kirjojen kanssa se onkin hauskempaa. Loman aikana pääsääntöisesti nukuin todella hyvin ja ilman melatoniinia. Nyt vaan huomaa melatoniinin puutteen, viime yö meni valvomiseksi melatoniinista huolimatta. Toivottavasti tuleva yö sujuu paremmin, sillä huomenna on pt-treeni.

Lauantaina taasen lenkkeilimme reilut puolitoista tuntia ja edelleen Harmaakuonon energisyys sai sydämet laulamaan 😀 Loman aikana katselimme televisiota todella vähän. Lauantai-iltaisin katsoin Syke-sarjan uusinnat kun aattoiltoina ei televisiolle ollut aikaa. Jälkimmäisenä lauantaina tuli myös Juoppohullun päiväkirja ja ensinmmäisen viiden minsan jälkeen avokki vaihtoi kanavan enkä vastustanut. Saimme veljeni perheeltä juustolautasen, joten loman aikana kahtena iltana herkuttelimme juustoilla. Tehtiin uuniriisipuuroa myös kahdesti, sulatettiin pakkasesta hernekeittoa ja avokki kokkasi munakasta.

Ennen vuoden vaihdetta heräsimme maanantaiaamuun 25.2 asteen pakkasen paukkuessa. Koko päivä oli todella kylmä, mutta avokki innostui jäältä lunta lapioimaan 22-24 asteen paukkupakkasessa yli kolme tuntia. Minä puolestani harjoittelin Dropboxin käyttöä ja neuloin. Piipahdin ulkonakin koirien kanssa.

Mulla oli seuraavana päivänä ratsastus ja illalla alkoi vähän jänskättämään miten käy kun pakkanen paukkui edelleen 24 asteessa. Tiistaiaamuna pakkasta ei enään ollutkaan kuin pari astetta ja satoi lunta. Hepostelupäivästä tuli hieno. Kirjoittelen siitä oman postauksensa. Sen kuitenkin totean, että sain yli neljän tunnin ulkoilusta raittiin ilman myrkytyksen; uni maistui!!!

Ystäväpariskunta tuli luoksemme vuoden vaihdetta juhlimaan. Valmistin meille tacoaterian maustaen jauhelihan sipulilla, valkosipulilla, tuoreella chilillä, mustapippurilla ja tomaatilla. Tein vihersalaatin, jossa yrttisiä juustokuutioita. Lisäksi tarjolla oli ananasta, kurkkuja hunaja-smetanahässäkällä. Saunan jälkeen paistoimme uunissa makkarat. Aterialla nautiskelimme punaviiniä, jota jäi vielä ruokailunkin jälkeen juotavaksi. Iloisen saunomisen jälkeen olikin aika valmistautua ulos juomaan kuohuvaa vuoden vaihtumisen kunniaksi sekä ampumaan pari pataa. Yö jatkui nuotiolla glögiä nautiskellen.

Seuraava päivä olikin hivenen hidastempoinen. Keli oli sateinen ja liukas. Hiljalleen kokkailin broilerkastikkeen, jossa sipulia, paprikaa, ananasta, cashewyta, kookoskermaa. Lisukkeena riisiä. Ilta oli huomattavasti edellistä rauhallisempi. Ruokailimme ja saunoimme. Mukavaa rentoilua!

Perjantaina viettelimme rauhaisan päivän vieraiden lähdettyä. Univelkaa, joten neulontaa ja kirjan kuuntelua. Lenkille teki mieli, mutta pääkallokeli, joten jäi seuraavaan päivään. Räntää olikin satanut niin paljon, että pahin liukkaus oli poissa. Tunti taasen vierähti räntäsateessa taivaltaen. Sunnuntaina olikin jo selvästi pakkasta ja uutta lunta. Kävelyllä oli ihana olla huonosti nukutun yön jälkeen. Ja ylipäätään oli parhautta olla mökillä rentoutumassa. Ehdimme viettämään avokin kanssa yhteistä aikaa ja sosiaalista elämääkin oli sopivasti avustajan käydessä luonamme ja ystävät oli vierainamme Hepan ratsastuspäivää unohtamatta. Näillä jaksaa taas.

Marras-joulukuun messuilut/tapahtumat

Marras- ja joulukuun aikana kiertelimme Silmukkasiskojen kanssa monessa eri tapahtumassa alottaen Tampereen Kädentaitomessuista, joissa vierähti kaksi päivää nopeaan parin Siskon kanssa. Kiertelimme standeja kaikessa rauhassa saaden uusia ideoita sekä shoppailtua joululahjoja :DD Nähtävää oli paljon enkä edes yritä muistaa kaikkea, koska se on sula mahdottomuus. Lankoja ostin aika hillitysti, vain kolmea :DD, mutta paperinarua sitäkin enemmän 🙂 Lisäksi innostuimme ostamaan mosaikkikuusen valmistuspaketit. Saas nähdä mitä siitä tulee kun alan liiman ja mosaiikkipalojen kanssa näpräämään. Toiset jo tekivät omat kuusensa ennen joulua. Ehkäpä omani valmistuu ensi jouluksi :DD Yksin en hommaan uskalla ruveta, joten on leväytettävä kalenterit auki ja etsittävä sopivaa aikaa Siskojen kanssa.

Äidille löysin Minna Immosen piirtämän kukkakalenterin tulevalle vuodelle sekä upeat kynttilät. Äiti kyselikin mistä olin löytänyt niin hienot kynttilät ja kalenterin. Lisäksi jo aiemmin ostamani sieniopas sai kehuja.

Avokille löysin Juliartin kellanvihreästä villasta virkatun tölkinjäähdyttimen,tonttuvaarin villasukat, pipon, joka sopii mökkityöläiselle täydellisesti sekä puukon. Sen avokki sai jo kihlapäivänä lahjaksi 😀 Kuvassa oleva kuumavesipullo ei ole messuilta 🙂

Mökille ostin villaiset istuinaluset, kynttilöitä, valoja kransseihin jne. Messuviikonloppu oli todella kokemisen arvoinen. Perjantaina kävimme Tampereen kissakahvilassa ja nautiskelimme Hotelli Tornin ravintolassa herkullisen illallisen. Lauantaiaamuna kello soi 6.30 ja 8.30 olimme jo matkalla bussille :DD Koko päivä vierähti messukeskuksessa, paluubussia jouduimme odottelemaan nollakelissä liki tunnin ja se meinasi jo kysyä vähän huumorintajua. Onneksi seurassamme oli mukavia messulaisia ja aika kului rupatellen. Nälkä oli kova ja ruokailun jälkeen vasta heräsi messukoomasta henkiin. Iltaisin tuli neulottua kranssin päällistä. Sunnuntaiaamuna taasen aikaisin ylös ja koko päiväksi kiertelemään. Viiden jälkeen lähdimme väsyneinä, mutta onnellisina ajelemaan kotiin.

Itsenäisyyspäivänä vuorossa oli Wanhassa satamassa Naisten joulumessut. Ns. vanhusten pöydästä löysin veljien lapsille villasukkia jalkoja lämmittämään <3 Avokille löytyi saapassukat. Itselleni ostin ns. hyvinvointisukat, koruja, karvapohjalliset ja mökin saunaan tontun, jonka parrassa tervaa. Karvapohjalliset on päässeet jo testiin ennen joulua olleella ratsastustunnilla.

ranne- ja kaulakorut ovat palmunsiemenistä valmistettu. Korvisten materiaalia en valitettavasti muista. Ovat ostettu eri käsityyöläisiltä. Aika vierähti nopeaan kuten aina kierrellessä. Pari kertaa istahdimme alas teen ja kahvin ääreen kuulumisia vaihtamaan.

Sunnuntaina 14. kiertelimme Porvoon pikkuputiikkeja. Itselläni oli jo lahjat ostettuna, joten ostoskassiin ”eksyi” lähinnä herkkuja 😀 Vanhoissa taloissa olevissa kaupoissa on oma ihana tunnelmansa, oli myös ihanaa tallustaa vanhassa kaupungissa kaakaomukista siemaillen lämmittävää kaakaota. Kävimme myös nauttimassa annokset riisipuuroa. Päivä sujahti nopsaan.

Ja vielä ennen joulua kävimme Kaapelin joulu-tapahtumassa, jossa oli PALJON koruja eri muodoissaan. Avokille ostin takorautaisen kirvesriipuksen, äidille kuivattuja mustia torvisieniä ja mökille kynttilän. Paikassa oli leppoisa tunnelma ja alkuiltapäivä sujahti nopsaan. Lähdin ennen neljää pois, sillä ilta meni äidin vieraana Riihimäellä <3 Piipahdin vielä seuraavana päivänä ystäväni kanssa kiertelemässä tapahtumassa. Todettava on, että kyllä ihmiset osaavat tehdä todella upeita käsitöitä, nämä kaikki tapahtumat osoittivat sen taas. Ja mikä minua myös ilahduttaa kaikissa tapahtumissa sain kosketella esillä olevia tuotteita ja monesti standilla oleva henkilö innostui näyttämään asioita kädestä pitäen. Myös Silmukkasiskojen ahkeruus kertoa mitä kaikkea on, on liikuttavaa ja kiitettävää. Teille rakkaille iso sydän ja kiitos!

Syksyn neulomukset

Jatketaan käsityöteemalla, vaikka voisinkin hehkuttaa upeaa talvisäätä. Viime sunnuntaista lähtien ollaan kyllä saatu nauttia hienoista keleistä lumipyryineen, pakkasineen, talvikeleineen.

Tänävuonna olen neulonut hävyttömän vähän, ihan harmittaa. Talvella neuloin pelleriinin, joka on edelleen nappia vaille, punaisen tuubihuivin, sinisen solmumyssyn ja siinä ne sitten olikin. Alkusyksystä opettelin ystävän luona palmikkoa ja innostuinkin tekemään veljen tyttärelle tuubihuivin Lanka: Viking Eco-Alpaca (color429, puikot 5-6, käsinpesu) Neuloin vitosen puikoilla ja sadalla silmukalla helmineuletta paitsi palmikkojen välikerrokset oikeilla silmukoilla ja palmikot samoin. Samaisesta langasta syntyi vielä myssy. Käytin Novitan solmumyssyn ohjetta jättäen solmunauhan pois. Toivottavasti yhdistelmä toimii edes hiukan kymmenvuotiaalla.

Talvella aloitin neulomaan ystävälleni ambitus-kauluria ja sain sen vasta lokakuussa valmiiksi. Kaverini on kuitenkin ollut kauluriinsa todella tyytyväinen. Neuloin Baby Merino-langalla (100% villa, puikot 2,5-3,5, 40 astetta hienopesu) nelosen puikoilla.

Tän syksyn innostus oli neulevalokranssit. Tein niitä vuosi sitten lahjaksi neljä. Neuloin kesällä yhden uuden päällisen. Syksyllä rottinkikerhossa pääsin tunnustelemaan eri tekniikalla valmistettua kranssia, ihastuin ja vinkistä innostuneena tikutin kahdeksan päällistä. Aiemminhan tein päällisen neuloen tasona oikeilla silmukoilla. Nyt teinkin pyöröpuikoilla suljettua neulosta neuloen oikein. Neuloksesta tuli paljon tyylikkäämpi ja pääällisen ompelu putkeksi jäi kokonaan pois. Enemmän valoja ja muhkeampi päällinen. Tein kransseja 40 ja 80 valolla. Olen laittanut Facebookiin kuvia kransseista ja saanut positiivista palautetta. Lahjaksi niitä meni mm. parille asiakkaalle, ystävälle, ratsastuksen ohjaajalle, valokuvien kuvailijalle, yhteistyökumppanille ja oman mökkimme seinälle. Yksi jäi toistaseksi ilman omistajaa.

Otin tänne mökille mukaan langat tuubihuiviin ja ponchoon. En ole vielä neulonut kerrostakaan, mutta saatuani tämän postauksen julkaistua keitän teetä ja aloitan. Olen odottanut hetkeä milloin kuunnella kirjaa kaikessa rauhassa samalla neuloen, ja tänäiltana on se hetki, yes! Avokki nimittäin jo tuolla unituhisee <3

Keramiikka- ja rottinkitöitä

Olen niin onnellinen valkoisesta ja talvisesta joulusta. Vielä viikko sitten en olisi uskonut, että toiveeni toteutuisi. Talvisäästä ollaan nautittu joka päivä reilun tunnin ulkoiluin. Eipä joulupäivänkään 13 asteen pakkanen saanut meitä jäämään mökin lämpöön. Mutta palataan myöhemmin joulutunnelmiin ja siirrytään nyt tämän postauksen otsikon mukaiseen aiheeseen, eli keramiikkaan ja rottinkiin.

Syyskuussa aloitin keramiikkaryhmässä, kymmenestä kerrasta ehdin kahdeksan kertaa paikalle. Käsissäni syntyi lähinnä lautasia ja kuppeja. Parista valmiista työstä tulee kuvat myöhemmin johonkin toiseen postaukseen. Ja eihän viimeisten parin kerran työt ehtineet raaka- ja lasituspolttoon, joten aiheeseen palataan myöhemmin uudelleen. Tässä kuitenkin lahjaksi menneitä töitä.

Tein toisella kerralla teemukin ja aluslautasen. Alunperin oli tarkoitus astioista tulla keramiikkatilaan tauoille teekuppi teehetkiin. Totesin kuitenkin, että haluan antaa kupin ja lautasen ystävälleni Marialle. Lasituksessa sinisyys jäi ilmeisesti vähän hailakaksi, mutta toivottavasti ei kuitenkaan ole liian hailakka/tylsä/aneeminen.

Tein sitten uuden teemukin ja aluslautasen teehetkiin keramiikkatilaan

Savesta työstetyt esineet pienenevät raaka- ja lasituspoltossa 10-15 % ja enhän minä sitä ole vielä oikein oppinut huomioimaan. Tein omaan käteeni lähes täydelliseltä tuntuneen tuikkukipon. Siinä ei ole sormen jälkiä eikä muitakaan epätasaisuuksia tai painalluksia, mutta tuikku ei mahdu suusta kupin pohjalle! Harmittaa, mutta tekemällä vain oppii. Nyt minun pitäisi keksiä tälle käyttöä. Ideoita?

Vietimme marraskuun lopussa pikkujoulua Silmukkasiskon Caron luona. Mietin mitä voisin hänelle viedä ”emännänlahjaksi” ja päädyin tähän vihreään kupposeen. Käden jälkeäni kohtaan olin ja olen erittäin kriittinen, joten mietin pitkään voinko antaa tätä lahjaksi vai en. Samaa olen miettinyt kaikkien muidenkin keramiikkatöideni kohdalla. Olen yrittänyt sanoa itselleni, että käsityö saa ja pitääkin tuntua ja näyttää käsityöltä. Sen ei tarvitse olla tehtaan sileä ja kaikki muodot priimaa, mutta kun täydellisyyteen pyritään. Lopulta kuitenkin vihreä kuppi sai kodin Caron luota.

Näiden keltaisten pikkukuppien kohdalla mietin myös pitkään voinko antaa lahjaksi vai en. Toinen on aavistuksen isompi eikä tuikku mahdu kumpaankaan mikä oli alunperin tarkoitus. Tiesin kuitenkin, että ne lasitetaan keltaisella ja että kupit löytävät käsityötä arvostavalle Lauralle tiensä, ja niin kävi. Toivottavasti hän keksii kupeille käyttöä vaikkapa suola-astioina tms.

Rottinkikerho kokoontui varmastikin ainakin 15 kertaa syksyn aikana ja korejakin syntyi aika monta. Tässä nyt joululahjoiksi menneitä koreja. Laura löysi keramiikkakupit voirasiakorista 😀

Syksyn mittaan tein kaksi ns. viinipullokoria. Kori, jossa on vihreää aaltoilee vähän, koska helmasyntini punoa liian tiukkaan meinasi ottaa vallan eikä silloin pullo olisi mahtunut koriin. Taisteltuani itseni kanssa totesin, että se on minun taideteos viinipullokori. Kori on punottu 2 millin rottingilla. Valitettavasti värjätyt rottingit usein ovat katkeilevia ja vähän heikkolaatuisia. Käyttäisin värejä ehkä enemmänkin, jos värilliset olisivat kestävämpiä. Toinen pullokori on punottu 2.5 mm rottingilla eikä yläreunassa ole lettiä. Kori on huomattavasti suorempi.

Sydänkorit saivat ystäväpariskunta sekä sydämellinen ihana Silmukkasisko Jonnu. Kolmas sydän onkin esitelty jo aiemmin, joka meni myöskin ihanalle Silmukkasiskolle 60-vuotislahjaksi.

Iso ovaalikori meni yhdeksän vuotta minulla avustajana olleelle ja patonkikori ihanalle Marjalle. Koreihin mukaan vähän herkkuja, kuten sydänkoreihinkin.

Jatkan tammikuussa sekä keramiikkaryhmässä että rottinkikerhossa. Olen varannut kaksi sienikorin pohjaa, joten sienikorien kanssa menee varmastikin jokunen kerhokerta, sillä koreihin tulee kaksi väliseinää. Toinen kori menee äidille ja toinen hänen ystävälleen. Keramiikassa olen ajatellut tekeväni mm. tuikkukuppeja paremmalla menestyksellä mitä tänä syksynä :DD Lisäksi haluaisin kokeilla teepannun tekoa.

Marraskuu taltutettu :D

Vaikka marraskuu oli pimeä ja synkkä säältään, se sujahti nopeaan. Alkukuusta meinasi uniongelmat hyökätä kimppuun, mutta iltaisin otetut melatoniini ja magnesium ovat tuoneet hyvät ja pitkät yöunet. Aamuisin d-vitamiinisuihkaus ja teehetki kirkasvalon äärellä on saaneet aamuista vähän helpommat ja nyt uskaltaa taas sopia aamuihinkin menoja. Oton märkyysinho on tuonut huolta ja murhetta, mutta tällä hetkellä sujuu paremmin, on sujunut jo viikon verran. Tällä viikolla koiran kiintymys minuun on ollut jotain käsittämätöntä. En pääse lähtemään ovesta ulos ilman Ottoa ilman koiran ulvontakonserttia. Tänään jätin pojan kotiin, koska en halua viedä sitä hirveisiin jouluruuhkiin. Pukiessani takkia yläkerrassa koira ulvoi perääni. Se oli aika sydäntä särkevää.

Tänään uusi avustajani aloitti työnsä. Piipahdimme Helsingin ja UUdenmaan näkövammaiset ry:n järjestämissä myyjäisissä. Siellä näkövammaiset yhdistyksen jäsenet myivät omatekemiään tuotteita lähinnä leipomuksia ja käsitöitä. Löysin itselleni sopivan kokoiset lapaset, raakasuklaata, toffeeta sekä pari joulumuistamista. Myynnissä oli paljon erilaisia rottinkikoreja, mehiläisvahakynttilöitä, neulevalokransseja, neuleita, poppanoita, saippuoita, kylttejä jne. Leivontapuoleen en paljoakaan kiinnittänyt huomiota. Avustajan kanssa oli kiva kierrellä ja samalla jutskailla muutaman tuttavankin kanssa. Kahvi/teehetken jälkeen matka Iiriksestä jatkui Itikseen ostamaan mm. täydennystä pariin herkkukoriin, itselle magnesiumia, avokille pesuaineita tms. Iltapäivä kului rattoisasti, ja ehdinpä hyvin kotiin töitä jatkamaan.

Pt-treenejä mulla ei ole ollut sitten marraskuun 10. päivän jälkeen, harmi. Jouduin perumaan yhdet treenit naisten riesojen takia ja Oton ongelmien takia en jaksanut olla aktiivinen ja etsiä uutta aikaa. Nyt kuitenkin on sovittu kolmet treenit ennen joulua ja huomenna niistä eka treeni. Odotan treeniä innolla. Olisi mahtavaa saada treeni säännölliseksi viikko-ohjelmaan ja muutenkin haluaisin taas liikuntaa elämääni enemmän. Nyt joulukuussa on niin paljon ohjelmaa, että taidan joutua tyytymään kolmeen pt-treeniin ja koiran kanssa tehtäviin lenkkeihin. Olen jo nyt aloittanut itseni psyykkaamisen ajatukseen, että tammikuun alusta otetaan tiukempi vaihde niin liikkumisen kuin ravitsemuksenkin suhteen.

Marraskuussa minulla oli mahdollisuus päästä spinningmaratonille ja niinhän siinä kävi, että jouduin perumaan osallistumiseni samasta syystä kuin pt-treeninkin. Arvatkaa vaan harmittiko? Harmitti ja harmittaa vieläkin. Olen jo pitkään haaveillut spinningmaratonista ja vieläkin se piruvie jäi kokematta. Ratsastamaan sentäs pääsin tuona viikonloppuna. Ratsastimme lumisella kentällä. Harjoittelimme suoraan töltistä pysähtymistä ja suoraan tölttiin lähtemistä. Ratsastettiin kahdella eri hevosella Pipsalla ja Sebulla. Toki myös ravattiin. Laukattu ei. Ja mikä lämmitti mieltä oli se että Lettu totesi meidän kehittyneen niin paljon, että oli todella mietittävä meille harjoituksia laukkaamisen tilalle. Eipä ole mennyt tunnit hukkaan! Odotan seuraavaa kertaa innolla!

Nyt alkaa uni silmiä painamaan, joten melatoniini tekee tehokkaasti tehtäväänsä. On aika siirtyä lakanoiden väliin unille. Huomenna pt-treenin lisäksi avustajan kanssa touhuamista ja illalla illastamaan kaveripariskunnan luo etanoita ja merellistä pataa.

Sykemittari – vihdoinkin minullakin mahdollisuus sellaiseen

Oletko jo kirjoittanut joulupukille, jos mitä toivoit?
Minä kirjoitin tänään – Sports Trackerin sykemittari!
Pääsin nimittäin pari viikkoa sitten testaamaan sellaista. Lenkin keskisyke oli 122 ja maksimi 153. Erilaisia prosenttimerkintöjä en osannut tulkita, mutta joka tapauksessa puhekin toimi sykemittarin ollessa päällä ja jälkikäteen sain helposti em. tiedot. Innostuin asiasta ja olin melkeinpä jo tilaamassa sykemittaria kun joulupukin apulainen vihjaisi, että josko kirjoittaisin joulupukille, joten tein työtä käskettyä. Joulupukin apuri oli tosin hiukan huolissaan siitä, että tietäisin lahjani jo etukäteen, sillä samainen apuri ”lähettää” minut huomenna alusasuostoksille. On vissiin saanut tarpeekseen narinoistani tarpeesta ostaa parempia rintaliivejä. Mutta, että nyt minulla on mahdollisuus sykemittariin!!!

Muistan, että olen täällä blogissakin kirjoittanut vuosia sitten, että haluaisin sykemittarin, mutta sokeuteni takia sen pitäisi olla puhuva. Olen pieni kateus sydämessäni lukenut ihmisten erilaisista hyvinvointirannekkeista, gps-rannekkeista yms. Nyt iphoneni mahdollistaa minullekin paljon enemmän asioita, moni asia tulee saavutettavammaksi, joten ehkäpä ei kannata pullikoida hipasunäyttöaikakaudelle. Siihenkin tottuu ja oppii ja esim. Iphonen oma puhetuki on loistava! Olen jo nyt niin onnellinen pelkästä ajatuksesta, että mahdollisesti joulupaketista kääriytyy kauan toivomani ja haluamani sykemittari. Se ei puhu, mutta Iphonen kautta puhuu :O

Onko sinulta kysytty joululahjatoiveita, jos mitä olet toivonut? Minulta ei ole juuri kyselty enkä ole itsekään kysynyt kuin avokilta saamatta oikeastaan vastausta. Huomenna olen menossa ostoksille. Minusta on mukavaa muistaa lähimmäisiäni ja ystäviäni. En kuitenkaan haluaisi ostella turhakkeita vaan jotain millä olisi käyttöäkin. Siksipä joululahjojen ostaminen on välillä vaikeaa. Kaikilla kun on kaikkea ja tavaraa paljon. Käsityöt löydettyäni olen tehnyt paljon lahjoja itse, niin tänäkin vuonna. Lahjojen antaminen ei saa kuitenkaan olla velvollisuus eikä suunnattoman stressin aihe. Kyllä ne annetaan sydämestä, ja koska niin halutaan tehdä.

Useimmiten kysyessä lahjatoiveita aikuiselta, en saa selkeitä vastauksia. Yleensä vastataan, että ei tarvitse mitään, ja ettei tarvitse MINULLE ostaa mitään. Kuitenkin saadusta muistamisesta iloitaan. Itse taidan olla yhtä hankala. En osaa sanoa mitä toivoisin. Nyt toivon sykemittaria, mutta mitä muuta… Ehkä toivomukseni menevät ennemminkin erilaisten kokemusten puolelle tyyliin spinningmaraton, jokin liikuntalajikokeilu, jonkin kädentaidon opettelu tms. ystävien kanssa yhdessä tekemistä. Ja tottahan toki aina käsin tehdyt asiat lämmittävät mieltä. Itse annoin ensinmmäisen kynttiläparin keramiikkaohjaajallemme kiitokseksi kuluneesta syksystä. Minusta tuntuu hyvältä muistaa ystävien ja lähimmäisten lisäksi niitä joidenka kanssa vuoden aikana olen tehnyt yhteistyötä erilaisissa asioissa. Esimerkiksi Soilen myötä olen päässyt tutustumaan keramiikan saloihin ja se on aivan mahtavaa.

Kahden päivän mehiläisvahakynttilätehdas :DD

Äitini sanoi haluavansa oppia tekemään mehiläisvahakynttilöitä, joten syksyllä sovimme jo, että hän tulisi meille kynttilöitä tekemään. Niinpä hän saapui vieraaksemme keskiviikkona ja oli lauantaihin. Toki touhusimme paljon muutakin. Äiti otti mm. valokuvat uusimmista käsitöistäni, leipoi avokille pullaa ja Bostonkakun, kokkasi maksa- ja lihakastiketta, luki saapuneen postin ja toimi silmänä maksaessamme laskuja. Käytiin ruokakaupassa, saunottiin ja valmistettiin kynttilöitä :DD

Keskiviikkona mun tehdessä töitä äiti leipoi herkullisia pullia.

Ennen saunaan menoa äiti paketoi neule-valokransseja Sekä 60-vuotislahjaksi menneen sydänkorin, jonne ostin teetä, suklaata ja lautasliinoja käsin tehtyä kynttilää unohtamatta. Seuraavana päivänä aloitimme kynttilätehtailun. Äiti oletti ettei oppisi kynttilöitä tekemään pitäen itseään mämmikourana, mutta toisin kävi :DD Kynttilöitä syntyi hyvällä tahdilla. Iltapäivän aikana saimme tehdyksi hunajan keltaiset kynttilät. Paketissa on aina 12 levyä ja jos kynttilöitä valmistaa sabluunoja käyttäen, yhdestä levystä tulee kaksi kynttilää. Äiti innostui kynttilöistä niin paljon, että teki niitä myös sen aikaa kun piipahdin Silmukkasisko-tapaamisessa, jossa juhlittiin 60 vuotiasta Siskoa herkutellen ja neuloen. Kotiin palatessani oli äiti tehnyt melkein kokonaan punaisen paketillisen kynttilöitä. Jatkoimme vielä luonnonvalkoisilla. Vasta yhdeksän pintaan maltoimme lopetella siltä päivää, ja tässä päivän saldo :DD

Valitettavasti äidin into kostautui kovana selkäkipuna, joten perjantaina kynttilätehtailu oli lähinnä minun heiniä. Äidillähän on todella ongelmallinen selkä ja nyt se otti itseensä lapojen alapuolelta kramppaillen. Kävely oli parasta, joten minun pakertaessa valkoiset levyt loppuun äiti kokkaili keittiössä tehden mm. bostonkakun 🙂

Vihreisiin siirryttyäni ja jonkusen levyn tehtyäni ei äiti malttanut olla osallistumatta, joten yhdessä teimme viimeiset levyt loppuun ja ennen ruokaa kynttiläshow oli tekovaiheen osalta ohitse. Kuvassa kaikki valmistamamme liki sata kynttilää :DD

Ruuan jälkeen homma jatkui paketoinnilla. Minä pussitin kukkapusseihin kynttilät ja äiti laittoi niihin rusetit.

Kynttilöitä pussittaessa teimme laatutarkistusta ja jokunen jäi meille mökille poltettavaksi sekä äidille kotiin viemisiksi omiensa lisäksi. Laatutarkistuksen jälkeen jäi liki 30 pakettia pikkumuistamisiin. Että parissa päivässä tänä vuonna kynttilät valmiiksi :DD

Illalla jaksoin vielä neuloa päällistä valokranssiin. Neuloin sellaisen myös Tampereen reissullamme ja uuden aloitin keskiviikkoiltana. Tänään päättelin. Aika kului nopeaan ja oli mukavaa saada äiti vierailulle ja touhuilla hänen kanssaan.

2014 olkoon 60 kilon alituksen vuosi

Vuoden alusta on taas hyvä potkia itseään persauksille ja vaatia itseltään aikaisempaa liikunnallisempaa elämää. Vuosi 2013 meni ihan liian vähällä liikunnalla ja loppuvuodesta jo ennen joulusuklaita mopo meinasi lähteä keulimaan suklaiden suhteen, olkoonkin vaan kyseessä tumma suklaa, silti! Sitä meni liikaa. Onneksi gluteeiniton ruokavalio hillitsi leivonnaisten yms. herkuttelun. Nyt tilanne voisi olla paljon surullisempikin. Jouluherkuista en itseäni soimaa. Toki olisin voinut syödä vähemmän suklaata, juopotella uutena vuotena vähemmän jne, mutta ei elämäni jouluun ja uuteen vuoteen kaadu. Sillä on väliä mitä syön ja miten elän uuden vuoden ja joulun välin, ei sillä niinkään mitä mussutan joulun ja uuden vuoden vaihteen välillä. Tuossa kiteytyy niin hyvin se ajatus, kun syöt 80% hyvin, voi 20% mennä vähän toisinkin. Eihän se tarkoita kuitenkaan, että ihan överiksi tarvii mennä.

No joka tapauksessa olen täällä blogissakin kirjoittanut jo 2011, että tavoitteenani on painonpudotuksessa 60 kilon alitus. Noloa, mutta se on edelleen alittamatta! Paino on pyörinyt pitkään 67.5-68.5 kilon välillä, joten hyvä asia on se ettei se ole kääntynyt nousuun, paitsi nyt joulun myötä. Kirjoitin pari vuotta sitten, että matkaa alitukseen on 8.8 kg. Nyt tuohon saa lisätä 700 g.

Sisälläni on kytenyt ajatus ryhdistäytymisestä jo pidempään, ja onneksi aivan alusta ei tarvitse aloittaa. Nykyisessä elämässäni on paljon hyviä asioita ruokavaliossa kuten kasvisruokien lisääntyminen, lisäaineiden välttely, raaka-aineiden laadun tarkkailu jne. Nyt on lähinnä tarkennettava syömisiään ja ehkä vähän tehdä kieltolistaa. Totaalikieltäytyjäksi minkään suhteen en ala, mutta tällä hetkellä meillä on avokin kanssa sopimus, kotiin ei osteta suklaata, keksejä yms. herkkuja Avokki ei saa keksipakettiaan enkä minä tummaasuklaata. Täällä on yksi paketti suklaariisikakkuja ja tummasuklaalevy, mutta niiden nauttimisesta ei olla sovittu, joten toistaiseksi niihinkään ei kosketa. Lisäksi ollaan puhuttu kahvakuulailun/kuntosalitreenin aloittamisestaja ekan treenin pitäisi olla viikonloppuna.

Olen sopinut helmikuun loppuun jokatoiselle sunnuntaille ratsastustunnin sekä yhden issikkavaelluksen, joten tammi-helmikuussa pääsen viisi kertaa hevosen selkään, IHANAA!!! Sovittuna on myös kolmet uintitreffit helmikuun 3. päivään mennessä ja lenkkitreffauksia ajatuksella kerran viikossa. Ja sokerina pohjalla, varasin paikan cycling-tunnille ens keskiviikolle. Menen vierailijana kaverin kanssa Sats:iin. Siitä onkin vuosia aikaa kun viimeksi olen ollut ohjatulla spinning-tunnilla. Odotan tuntia hulluna, vaikka tiedänkin kuolevani sinne – tai ainakin melkein.

Eilen ladattiin ystävän kanssa mun Iphoneen Sports Tracker ja tänään testasin sen toimivuutta. Ei toiminut syystä tai toisesta. Onneksi treffaan ystävän maanantaina, niin eiköhän ongelma silloin selviä. Tod.näk. olen tehnyt jotain väärin… Tarkotus olis seurata Oton kanssa tehtyjen lenkkien pituuksia, joten toivottavasti homma saadaan toimimaan. Vika voi olla myös mun Iphone-käyttötaidoissa. Ne ei vielä kovin kaksiset ole. Joka tapauksessa olen innolla starttailemassa vuotta 2014 myös liikunnan merkeissä ja painon on aika nyt pudota sinne haluttuun alitukseen. Olen ollut pari päivää nuhainen, joten on ollut hyvää aikaa tehdä itselleen treenimusasoittolistoja, jotka toivottavasti tuo myös lisämotivaatiota. Uudet biisit saakoon Hepankin hikoilemaan kahvakuulan kanssa 😀 Eipä siis muuta kuin treeni-intoisin mielin vuoden 2014 kimppuun!!! Ja mua saa ja pitää potkia, jos täällä vaan ilmestyy käsityöpostauksia tms. Toki ei käsityöt elämästäni katoa mihinkään. Kerran kun olen löytänyt niin hienon harrastuksen, siitä ei luovuta. Nyt kuitenkin on aika luopua niistä liikakiloista – vihdoinkin. Hirmuiset tsempit meille ihan jokaiselle, jotka ylimääräisten kilojen kanssa taistelemme. Mehän taltutamme ne! EIKÖS!?

Neulevalokranssi

Joululoma alkoi vilkkaalla päivällä. Ensiksi menin koirien kanssa Harmaakuonon veljen perheen luo. Kävimme koirien kanssa lenkillä, jonka jälkeen maistuikin tee ja gluteeinittomat joulutortut rupattelun lomassa. Ja teehetken jälkeen siirryin Silmukkasiskomiittiin, jossa meitä olikin mukavan paljon porukkaa paikalla. Monella viimehetkien joululahjaneulomukset meneillään. Itselläni lahjat oli jo valmiina, joten tein mökille avokin toiveesta neulevalokranssin. Ja tässä nyt Silmukkasiskojen ottamien kuvien avulla kerron työvaiheet.

Tarvitset paperilankaa 80-100g, josta neulotaan kranssiin päällinen. Sen pituus on 50 cn ja leveys määräytyy minkä kokoiseen metallirenkaaseen kranssin teet. Askartelukaupoissa myydään kolmea eri halkaisukokoa. Isoimpaan leveys 56, keskimmäiseen 52 ja pienimpään 48 silmukkaa. Päällinen neulotaan 10 tai 12 mm puikoilla. Itse neuloin 12 mm. Kun päällinen on valmis, renkaan ympärille kieputetaan led-valot. Ne voi olla joko sähkö- tai patterikäyttöiset. Kuvassa Kieputan sähkövaloja, mutta lahjoiksi menneissä kransseissa on pattereilla toimivat valot. Päällinen taitellaan kaksinkerroin, jonka jälkeen se asetellaan renkaaseen ompelua varten. Se ommellaan putkeksi renkaan ympärille, eli lopulta päällinen tulee renkaaseen nelinkerroin. Lopuksi ”putken” päät neulotaan yhteen. Putkea joutuu hiukan venyttämään, jotta päät osuvat toisiinsa. Ja kun päät on ommeltu yhteen, kranssi onkin valmis. Ei muuta kuin valojen töpseli seinään ja katsomaan millainen siitä tuli 😀

Joululahjaksi tein neljä kranssia yhden valkoisen ja vihreän sekä kaksi punaista. Kranssit paketoitiin sellofaaniin.

Kun treffaamme Silmukkasiskojen kanssa jonkun kotona meillä on tapana tuoda syömiset nyyttäriperiaatteella, ja useimmiten herkkua riittää yllinkyllin. Niin tälläkin kertaa joulusuklaasta juustokakkuun, pähkinöistä viinirypäleisiin. Kuvia kun otetaan, yleensä niissä aina syödään, mutta tässä kerrankin on kutimukset käsissä 😀

Mukavan iltapäivän jälkeen kiiruhdin kotiin jonne meille tuli vielä kaveri kylään. Ilta kului rupatellen ja mökkitavaroita pakaten. Näin joululoma potkaistiin käyntiin, ja nyt se alkaa olla jo ohi. Vielä ollaan mökillä viikonlopun yli, joten ei muuta kuin nauttimaan.

Joululahjaneulomuksia

Olipas mukavaa neuloa joululahjoja. Ja ylipäätään ostettuja lahjoja tuli annettua aika vähän. Ja ne mitä ostin, ostin muilta käsityöihmisiltä. Massatuotannolla tuotetut materiat jäi siis kauppaan. Mehiläisvahakynttilät, neulomukset ja neulevalokranssit oli tämän joulun muistamisien selkeät teemat. Tässä nyt ”esittelen” neulomani tuubihuivit, kaulurit ja ponchot, jotka annoin lahjaksi.

Tuubihuivi ystävälle
Langat: Novitan Teddy ja Säde
Teddy (45% villa, 55% keinokuituja, puikot 7-8, käsinpesu)
Säde (58% akryyli, 28% polyesteri, 7% mohair ja 7%polyamidi, puikot 5, käsinpesu)
Alkuperäisessä Novitan ohjeessa tuubihuibi neulotaan tasona koko ajan oikeaa neuloen ja päät ommellaan yhteen. Koskapa en koe ompelemisen olevan vahvuuksiani tein huivin pyöröpuikolla suljettuna neuleena:
100 silmukkaa/8mm pyöröpuikko
1 kerros oikein
2 kerros nurin
Kerroksia 1 ja 2 toistetaan kunnes huivi halutun korkuinen. Aina vähän jänskättää miten värien yhdistely onnistuu. Minulla oli kaksi kerää vaalean harmaata ja neljä kerää mustaa Sädettä. Mietin mitä langoista tekisin ja muistin hämärästi joskus nähneeni Novitan sivuilla ohjeita missä kahta eri lankaa on yhdistetty samaan neulokseen. Muistini ei pettänyt, löysin kuin löysinkin tuubihuivin ohjeen missä Teddyä ja Sädettä. Pohdiskelin mielessäni, että yhdistämällä Yön sinisen Teddyn ja mustan Säteen, luultavasti ei synny toimivaa väriyhdistelmää. Kyselin Facebookissakin mielipidettä voisiko vaalean harmaa toimia yön sinisen kanssa. No tässä lopputulos. Mitä sanotte? Toimiiko?

Toisen tuubihuivin neuloin teetee blanka-langasta (50%villa 47%akryyli 3%polyesteri, puikot 10-12, käsinpesu 30 astetta) Loin 80 silmukkaa 12 mm pyöröpuikolle. Neuloin 1-2 kerrokset oikeaa ja 3-4 kerrokset nurin. Näitä toistin kunnes huivi halutun korkuinen. Lankaa meni kaksi kerää. Väri ei pääse kuvassa oikeuksiinsa, mutta väriä kehuttiin Silmukkasiskojen toimesta syyskuisilla Kädentaitomessuilla – viininpunaista hopeakiilteellä. Joka tapauksessa lanka on ihanan pehmeää ja helppoa neulottavaa. Huivi syntyi illassa. Toivottavasti lahjan saaja (peesari/työparini yhteyshenkilötoiminnassa) ei hätkähdä kiilteestä.

Toiselle työparille ostin Helsingin Messukeskuksesta Outlet-messuilta puisen pannunalusen, jossa kolme kalaa rinnakkain sekä Pukin pusu-nimistä vihreää jouluteetä. Tiedän hänenkin arvostavan itse tehtyä käsityötä ja pitävän teestä.

Ne jotka ovat käsityöjuttujani seuraillut jo vuoden alusta tietävätkin, että taistelin Ambitus-kaulurin kanssa, jota neuloin avokille viime talvena. Ensiksi levennyksissä tehdessäni nurjia levennyksiä neulokseen tuli liian isoja reikiä. Erään Silmukkasiskon kanssa kuitenkin ongelma ratkesi ja opin tekemään levennyksen siten ettei neulokseen jää reikää. Seuraavilla levennyskerroksilla sekoilin silmukoiden kanssa ja olipa lankakin haljennut ja aiheuttanut hämäännyksiä… Lopulta avokin Ambitus valmistui. Jo tuolloin talvella päätin, että haluan tehdä kaulurin uudestaan. Niinpä alkusyksystä tartuin tuumasta toimeen 😀 Neuloin alkuperäisen aloitussilmukkamäärän mukaan (alottaen 116 silmukalla, avokin kauluri alkoi 96 silmukalla). En vaihtanut puikkoa suurempaan levennysten alkaessa. Annoin mennä koko kaulurin 3.5mm puikolla. Lanka: Sandnes alpakka (100%alpakka, puikot 3,5, 30astetta hienopesu)
Nyt levennyksetkin onnistui lähes ongelmitta. Kolmannella levennyskerroksella sekoilin yhdessä kohden, mutta onnistuin itse korjaamaan sotkuni 😀 AALTOJA! Toivottavasti kaulurista on urheilijaystävälleni iloa treenatessaan Suomen talvessa ja alkukeväässä.

Ja kun ilmeisesti olen hullu tein vielä kolmannenkin Ambituksen lapsuuden ystävälleni. Hän toivoi pinkkiä kaulaliinaa viime vuonna. Tuolloin en löytänyt tarpeeksi pinkkiä ja harputtelin vaaleanpunaisen huivin. Nyt marraskuussa järjestellessäni lankalaatikoita ”löysin” kaksi kerää 100% merinovillaa, jota olen Haapsalusta ostanut. Samaa lankaa kuin avokin kaulurissa, avokilla vaan mustaa. Alunperin kai ajatus oli tehdä jotain mihin tulisi molempia värejä, mutta suunnitelmat muuttuvat 😀 Näin ystäväni sai suklaa-chiliteen lisäksi pinkin kaulurin 🙂 Tein kaulurin alottaen 116 silmukalla ja levennysvaiheessa vaihdoin 3mm puikon vahingossa 4mm, (piti olla 3.5mm), mutta tajusin vasta kun olin jo ahkeroinut levennyskerroksia useamman, joten päätin tyytyä hivenen harvempaan neulokseen. Toivottavasti kauluri kuitenkin lämmittää riittävästi.

Pohdin kovasti mitä voisin tehdä veljieni lapsille. Kyseltyäni äideiltä päädyin tytöille tekemään joustinneuleponchot. Nuoremmalle (9v) tein ponchon, jossa pääväri on lila ja yönsiniraidat levennyksien kohdalla. Raidan neuloin viiden kerroksen levyiseksi ja levennyksen neuloin kolmannella kerroksella raitaa. Toisen veljen tytölle (13 vuotta) neuloin aikuisen koolla, eli alottaen 60 silmukalla kun tuossa pienemmässä aloitin 56 silmukalla. Värit laitoin myös toisinpäin, joten pääväri sininen. Raidat tein nyt seitsemän kerroksen levyisiksi ja neljäs kerros raidalla oli levennyskerros. Teddy-lankaa (yönsini- ja punaliila) on jäljellä molempia ainakin kolme kerää, sinistä saattaa olla neljäskin. Nyt kuitenkin joustinneuleponchoista ja Teddy-langasta pieni tauko. Olen tehnyt tänä vuonna kuusi joustinneuleponchoa ja yhden oman sovellukseni joista kahdessa on ollut muuta kuin Teddy-lankaa. No tottahan teen ponchojakin lisää, tarvittaessa, mutta vasta ensi vuoden puolella 😀