Julkaistu

Lihaa vähemmän, kasviksia enemmän

Alakerrasta kuuluu miten avokki lisää tankoon rautaa. Meillä ollaan siis vihdoinkin palaamassa liikunnalliseen elämään! Itselleni tulee vielä asiakas ja vatsassa sulaa lohiannos salaatilla, joten asiakkaaan saatua hierontahoidon, lähdemme koko perheen voimin iltalenkille, ihanaa! Tässä välissä kun ei ehdi rautaan tarttumaan avokin kaverina. En nimittäin kestä täydellä vatsalla treenaamista. Ja syömään ehdin vasta äskettäin. Iltapäivä meni opaskoirayhdistyksen hallituksen kokouksessa, joten alkukuun järjestöannos tuli hoidetuksi. Nyt sulattelen vihreän teen voimin lohiannosta salaatilla. Mulle sopii loistavasti ateria ilman perunaa, pastaa, riisiä. Nautin salaatista hurjasti, joten ehkä mun pitäisi vielä enemmän siirtyä tähän ylikorostettuun lautasmalli –syöniseen, koska se tuntuu hyvältä minulle.
Noh, lauantaina lennämme Kuusamoon, jossa hiilareiden välttely on lähes mahdotonta. Luvassa on lähiruokaa parhaimmillaan; oman maan perunoista perunamuussia, hirvikäristystä, pannulla paistettua siikaa tai lohta, kalakeittoa, hirvikeittoa, itse leivottuja kakkuja, piirakoita, pullia, ohrarieskaa jne… Aamupalalla montaa sorttia makeaa, leipää, kaurapuuroa. Päivän mittaan parit päiväkahvit ja lämmin ruoka, iltapala… Huih… Kyllä saa hiihtää ja paljon, että kalorit kuluu. Itsehän kontrolli on syömisistään pidettävä, mutta tuolla tahtoo olla vaikeaa, koska lautaselle ilmestyy kaikkea ennen kuin ehdit kieltäytymään, tai sanomaan yhtikäs mitään. Ollaan avokin kanssa suunniteltu puhuvamme olevamme dietillä ja että syömme aamiaisen ja iltapalan mökillä eikä kotitilalla. Saa nähdä miten onnistumme 😀
No Kuusamosta kotiuduttuamme on aika sitten ottaa tarkempaan syyniin oma ruokavalionsa sen oikean syömistavan löytämiseksi.
Viime päivinä olen asiaa pohtinut paljon. Huomaan itsessäni vähän nniuhottamisen piirteitä ruuan laadun suhteen. En niuhota siitä mitä minulle kylässä tarjoillaan, mutta kotona tehdessäni valintoja mitä kaupasta ostaa, välillä tuntuu todella hankalalta löytää mitä haluaa. Välillä kyllästyttää kaikki ja mitään ei oikein tee mieli mikä mistäkin syystä.
Avokki osti viikonloppuna maustamattomia broilerinkoipia, jotka oli järkyttävän suuria. Maustoin ne ja mielestäni maustaminen onnistuikin hyvin, mutta silti… en pitänyt broilerin lihan mausta. Se maistui jotenkin… En osaa kuvailla makua, mutta mitä lähempää luuta söi sitä voimakkaampi se vastenmielinen maku on. Liian isoksi kasvatettu on vaan liian isoa. Mielikuvituksissani ajattelin broilerin maistuvan tehokasvatetulta hormoonimössöltä. No tiedänkö oikeasti mille sellainen maistuu? Joka tapauksessa mulle tuli fiilis, että en halua syödä niin isoja koipia, enkä tukea ostopäätöksilläni tehotuotantoa. Eli, loppuuko broilerin käyttö ruuan valmistuksessa? Hm… Pakko tunnustaa, ei minusta ole niin radikaaliseen päätökseen. Vähentämään kyllä pystyn, mutta lopettamaan kokonaan en. Samahan se on muussakin lihatuotannossa. En haluaisi tukea sellaista ja aina kun mahdollista lihankin suhteen valitsen luomun. Se on vaan niin pirhanan arvokasta ja hankalasti saatavaa. Voin hyvästä laadukkaasta tuotteesta maksaa enemmän, mutta en kohtuuttomia kuitenkaan. Ja haluaisin aina, että tuottaja saisi rahani. Unelmani olisikin, että voisi ostaa kaiken tiloilta suoraan ilman välikäsiä, mutta… No unelmia saa ja pitääkin olla.
Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että haluaisin vähentää lihan syömistä tuntuvasti. Avokki ei ehkä ihan samaa mieltä asiasta, joten hankaloittaa asiaa. Sitä hankaloittaa myös oma sihtisuu esim. keitettyjen juuresten suhteen. Ne ei kerta kaikkiaan maistu minulle. Ehkä vielä uunissa paistettuna jotenkin, mutta ei houkuttele. Lanttu, porkkana, nauris, ÄH! Ja niistä kun saisi niin paljon hyviä kasvisaterioita ja lisukkeita ruokiin.  Pavut on myös ongelma, en pidä niiden koostumuksesta ja jollain kisareissulla sain papujen yliannostuksen. Ne ei vaan tahdo kelvata. Niitä ehkä voisin oppia syömään helpommin kuin juureksia, ehkä.
Pitäisi vaan lähteä rohkeammin kokeilemaan kasvisruokien valmistusta ja opetella pitämään niistä juureksista ja pavuistakin. Kasvisvaihtoehtojakin tulisi käyttöön paljon isompi repertuaari. Joskus kesäkurpitsat, munakoisot, tomaatit, bataatit meinaa kyllästyttää ja mielikuvitus loppua mitä niistä valmistaa. Vinkkejä otetaan vastaan!
Haastankin teidät lukijat laittamaan minulle kommentointiosaan kasvisruokaohjeita. Lupaan valmistaa niitä ja postailla miten onnistuvat minun keittiössäni. Pastaohjeita ei kannata laittaa, koska pastaa en kasvisaterioilleni taida kelpuuttaa 😀
Liikunta on onneksi tekemässä paluuta elämäämme. Sunnuntaina teimme kovavauhtisen kävelyn, matkan pituus hivenen arveluttaa, koska meillä meni aikaa vain 80min ja olimme laskeneet matkaksi n. 9 kilsaa. Nyt odotankin, että saisin erään ystäväni meille kylään, jonka kanssa kiertää lenkki matkamittarin kanssa. Haluan tietää kuinka pitkä se oikeasti on. En halua huijata itseäni enkä kanssaihmisiäkään. Joka tapauksessa kävelimme sen verran vauhdilla, että eilen tunsi jaloissa kävelleensä, enkä yleensä kävelystä kipeydy. Tuon 
sunnuntain lenkin kruunasi sauna. Oli ihanaa saunoa kaikessa rauhassa hyvän kävelyn jälkeen.
Uimaan tekee myös mieli, mutta nyt en oikein tunnu saavan ketään kaverikseni uimahallille ja se vähän harmittaa. Helmikuussa oli niin ihanaa käydä monta monta kertaa polskimassa, joten tahtoo uinnit takaisin viikko-ohjelmaan. Tällä viikollakin olen kysellyt pariakin kaveria, mutta taitaa käydä niin ettei ennen Kuusamon reissua uimiset onnistu. No kotiuduttuani alan taas ahistelun uimakavereilleni, soriiiii!!! Se että huhtikuun loppuun mennessä 20 kilsaa pitäisi olla uituna näytti jo ihan naurettavalta tavoitteelta kun maaliskuun alussa kasassa oli jo yli 15 kilsaa. Enään tavoite ei tunnu naurettavalta, koska aikaa on enää neljä viikkoa ja yksi viikoista menee Kuusamossa, joten kyllä perkule sen 20 kilsaa on mentävä rikki! Ja täytyyhän mun päästä testaamaan matkamittarini toimivuutta 😀
Nyt mun täytyy kuitenkin vaihtaa työvaatteet päälle ja valmistautua asiakkaan tuloon, joten siirryn tästä postauksesta takavasemmalle toivoen saavani paljon reseptejä J
Julkaistu

Rentoa elämää

Kuu vaihtuu ja Hepa ja avokki ryhdistäytyy! Huomiselle suunnitteilla pitkä lenkki, joten nyt maaliskuun laiskottelut on laiskoteltu!

Vaikka liikunta on jäänyt luvattoman vähälle, ollaan vietetty mukavia iltoja. Tänään kävimme ystävien kanssa syömässä ja elokuvissa. Alkupaloiksi popsin friterattuja tiikerinkatkispyrstöjä ja chilikastiketta, pääruuaksi herkullista kuhaa ja salaattia. En halunnut piparjuuriperunamuhennosta. Jälkkäriksi sorruin ottamaan valkosuklaatuorejuustokakkua ja vadelmamelbaa, nam. Ruokajuomana talon valkoviini, jotain yhdysvaltalaista kuivaa juomaa. Ei ollut kovin erikoinen viini.

Elokuvana katsoimme Vares ja uhkapelimerkit. Siitä onkin pitkä aika kun viimeksi olen katsonut mitään elokuvaa ja vielä kauemmin kun olen ollut elokuvateatterissa. Oli hauskaa ja elokuvakin ihan ok. Ei ehkäänikään helmi, mutta ei tarvinnut katuakkaan.

Eilisiltana samaiset ystävät olivat luonamme treenaamassa perinteistä jäsenkorjausta. Tällä kertaa hoidettiin selkä kokonaisuudessaan. Nyt alaselässä on pientä arkuutta, mutta samalla tuntuu jumien lieventyneen. Selän hoidossa asiakkaalla on aktiivinen rooli hoitoa tehtäen. Useammassa vaiheessa hoidettava liikkuu eteen-taakse suunnassa hoitajan painaessa hoitokohdista. Yläselkään tultaessa asiakas vetää lapaluita lähemmäksi toisiaan. Lavan lihaksistoa hoidettaessa, asiakas pyörittää rauhallisin laajoin liikkein harteitaan hoitajan painellessa lapaluun lihaksistoa. Rintalihasten jumeja helpotetaan tukemalla lihaksen runkoa toisella kädellä ja toisella kädellä pyöritetään asiakkaan yläraajaa. Sanoisin, tehokasta!

Hoitojen jälkeen istuimme ruokapöytään. Meillä oli kahta eri salaattia. Olin valmistanut feta-aurinkokuivatutomaatit-salaatin ja ystävämme puolestaan vihersalaatin, jossa oli mm. punasipulia. Jälkkäriksi syötiin rahkaa. Laitoin siihen rahkan ja kerman lisäks raakakaakaojauhetta, lucuma-jauhetta, vadelmia, mansikoita, yhden banaanin ja pinnalle tummaa minttusuklaata. Oli, vaikka itse sanonkin aika herkullista. Kukaan ei kaipaillut sokeriakaan 😀

Torstaina olin sauna illassa, jonka kutsussa sanottiin mm. näin:
”Kantavina teemoina ovat luonnonmukaisuus, alkuperäisyys ja puhtaus.
Tuulahduksen Italiasta iltaamme tuovat ekokampaaja Virpi Niinistö
Vipamaniasta ja Monditaly.” Ja voin sanoa illan olleen mielenkiintoisen ja ihanan. Alkumaljoiksi meille tarjoiltiin itse tehtyä omenaraparperimehua. Saunassa saimme käyttää vihreäsavinaamiota, pestä hiuksemme saman sarjan shamppoolla ja käyttää hoitoainetta. Saunan jälkeen saatiin valita tuoksullinen tai tuoksuton voide. Itse kun rakastan tuoksuja, valitsin tuoksullisen. Vielä seuraavanakin päivänä iho tuoksui ihanan raikkaalta ja puhtaalta.

Kaikki tuotteet olivat 100% luonnollisia eivätkä sisältäneet mitään kemikaaleja, ja tämä oli erittäin tärkeää ekokampaaja Virpille, jolta tuotteita sai myös ostaa. Hän kertoi myös työstään ekokampaajana ja sisälleni jäi kutina ”haluan kokeilla”, joten ehkäpä vielä joskus täälläkin saatte lukea aiheesta enemmän.

Tarjoilut oli vallan herkulliset ja ylelliset. Luomuteemaa noudatettiin pääpiirteittäin myös syömisissämme. Italialainen salaatti, jossa oli makaroonia ja artisokkaa maistui herkulliselta. Olen artisokan suhteen ollut vähän epäileväinen, mutta salaatissa ainakin pidin siitä.

Maistelimme paria juustoa, josta toinen oli luomua ja erittäin herkullista. Ei kyllä toisessakaan mitään vikaa ollut 😀 Tarjolla oli myös luomusuklaata, tyrnimakeisia, pähkinöitä, Kaarinassa valmistettua luomusiideriä, ruisnappeja, aurinkokuivattuja tomaatteja jne.

Keskustelut pyörivät paljolti luonnonmukaisuudessa, kemikaalien haitoissa, elämässä jaksamisessa jne. En tuntenut kuin järjestäjät ja yhden muun vieraan ja kaksi muuta olin tavannut viime syksynä luennolla. Olen iloinen, että sain olla illassa mukana, kiitos!

Julkaistu

Kropan muutokset käsin tunnustellen

Laihdutusblogeissa monesti voi katsella valokuvista bloggaajassa tapahtuneita muutoksia ja kommentoida, kannustaa bloggaajaa. Mulla ei täällä ole yhtäkään ”laihdutuskuvaa” enkä tiedä onko tämä blogikaan varsinainen laihdutusblogi, vaikka painoa pudotankin.
Ja mulla ei itellänikään ole vertailukuvia kropastani, joten niitä ei ole tänne laittaa. Nyt kuitenkin kirjoitan niistä muutoksista mitä itsestäni olen tunnustellenhuomioinut ja avokki todeksi vahvistanut 😀 Taitaa olla tosin vähän puolueellinen todistaja. Seuraavan kerran kun menen uimaan ystäväni kanssa, joka tätäkin kenties lukee, voi kertoa sitten miten metsässä olen ulkonäöllisesti muutoksissa. Tod.näk. juuri mitään ei näy.
Silti avaan tuntemuksia asian tiimoilta. Tälle lisäpontta antaa aamun vaakalukemat (2 kertaa 67.7 ja kerran 67.9 kg). Ei ehkä pidä hirveästi vielä hehkuttaa, mutta se ”67” kuulosti niin ihanalta 68:n sijaan 😀 Ja sen on ruvettava kuulumaan useammin ja useammin, ja tietysti ododotellaan 67 kilon alitusta.
No peilistä en itseäni voi katsella, joten käytän peilin tilalla omia pikkukätösiäni. Toivottavasti ei kuulosta perverssiltä, sillä pervoilun kanssa ei asiassa ole mitään tekemistä.
Mielestäni alavatsasta on kadonnut rasvakudosta ja lonkkamaljan etuosan yläpuolella on selvä kuoppa. Tunnen kiinteän kohdan, jota melkein pelästyin, että onko se jokin kasvannainen… Mutta, se on vatsalihaksen alaosa, huih… Olen painanut muutama vuosi vähemmän kuin nyt, mutta en muista tuollaista tunteneeni kehostani 😀 No ei pelkoa, että se mihkään näkyisi, vielä!
Selän sivuläski on myös pienentynyt ja avokin mielestä vatsamakkara ohentunut.
Ja tää kuulostaa kyllä vähän… mutta nivusesta, aivan sisäreiden yläosasta on rasvaa hävinnyt, kuoppa!
Ja kun avokki hiero tänään alaselkääni, väitti lihaksien (mitä ne on, ruokaako?) tuntuvan paremmin.
Noh, eihän paino ole laskenut paljoakaan, mutta ilmeisesti jonkinlaista kiinteytymistä ja nesteiden poistumista kuitenkin tapahtunut. ”otoskleroosi”vuotenani olen tainnut päästää itseni aika löysään kuntoon. Onneksi tarkkailin kuitenkin syömisiäni ja ruokavaliotani, vaikka muuten en tehnyt liikuntaa riittävästi. Jos olisin herkutellut kaikella turhakkeilla ehkä lukemat olisi surullisemmat nyt. Ja vaikka viime vuosi ehkä on mennyt liikunnan kannalta alakanttiin, paino putosi muutaman kilon.
Toisaalta, voiko muutosta tapahtua jo puolessatoista kuukaudessa?
Vuoden alustahan olen liikkunut aktiivisemmin ja nyt helmikuussa
tahti vain kiihtynyt. Ehkä myös kroppani on herännyt jostain uinailutilastaan.
Uinti tuntuisi olevan tällä hetkellä kropalleni hyvästä. Ens viikolla taas pulahdan altaaseen.
Olen aivan fiiliksissä ja samalla haaveilen isosta laskiaispullasta, jossa on paljon kermaa ja hilloa.
Kaupan pullia en osta ja taidan olla liian laiska ryhtyä itse pullan paistoon 😀 Huomenna meillä syödään hirvipataa, namsk!
Viime syksynä saatiin huutokaupasta muutama kilo hirveä ja nyt on aika valmistaa pata, johon tulee punaviiniä, pekonia, valkosipulia, sipulia, pippuria jne. Joululahjaksi sain ystävältäni katajanmarjoja, jotka ovat kuulemma myös hirviruuassa herkullisia, joten niitä joukkoon. Padan paistuessa ite voikin pistää hien kuntosalilla lentämään. Tänään piti jo treenata, mutta väsy voitti. Sain hieronnan ja saunoimme ja nyt olen turhankin pirteä. No onneksi päivällä tuli hyvätahtinen lenkki upeassa talvisäässä, ja talven parhaista hetkistä pitää nauttia silloin kun se on mahdollista. Mutta huomenna mua kutsuu kuntosali, jeah!
Julkaistu

Kuuntelen ja opin kropan viestinnästä

Huomaan, nykyään voin syödä aina vain vähemmän ja vähemmän huonolaatuista ruokaa. Torstaina söin 3-4 Ikean lihapullaa ja 6 pakasteviininlehtikääryleitä. Päivällä aikasemmin söin pari lusikallista raskasta pastaa(pekoni, vuohenjuusto, pesto, kirsikkatomaatti, täysjyväpasta). Lautasen täytti suuremmalta osin kuitenkin vihersalaatti. En tiedä, yhdessä vai mikä näistä kolmesta ”pahiksesta” aiheutti aivan karmean närästyksen.  Ilta meni täysin pilalle; kärvistelin tuskaisena pikkutunneille ennen kuin uni voitti huonon olon. Eiliselle suunniteltu penkkitreeni jäi tekemättä ja ystävän luona visiteeraamatta. Vatsassa olo oli höhhelö, joten rauhallinen kotipäivä hyvistä aikeista huolimatta oli pakko viettää. Aikaa kulutin harputellen ja kuunnellen Kotkansilmä-nimistä kartanoromaania.
Vehnätuotteet turvottavat vatsaa ja aiheuttaa nipistelyä/pahaa oloa. Ennen ei tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia syödä isoakin pasta-annosta. Nykyään pasta ei juurikaan maistu. Ja jos pastassa on paljon rasvaa kuten nyt pekonissa ja vuohenjuustossa on, olo tulee vähänkin isommasta annoksesta huonoksi. Pari lusikallista on ok. Jos syön pekonin esim. munakkaassa samanlaista reaktiota ei tule. Vehnä-rasva –yhdistelmä ei sovi minulle. Olen todennut tuon jo aikaisemminkin, mutta nyt sain hyvän muistutuksen JÄLLEEN. Toisaalta tuon minipasta-annoksen söin kolmen jälkeen ja kahdeksan paikkeilla nuo lihapullat ja kääryleet.
Reakoin selvästi vehnätuotteisiin ja niihin yhdistettäessä tirisevä rasva, kärsimys on valmis. Nyt huomaan myös lisäainemoskien aiheuttavan inhottavaa oloa. Niitä välttelen mahdollisuuksien mukaan, mutta välillä suusta valitettavasti luiskahtaa lisäainemoskiakin, ja sen ”herkkuhetken” jälkeen kyllä tiedän syöneeni.
Minulla on sellainen fiilis, että kuukausi kuukaudelta merkitys siitä mitä syön kasvaa ja kasvaa. Ja että ruuan laadun suhteen muutun vaativammaksi ja vaativammaksi. Samalla olen iloinen, että olen oppinut tunnistamaan kroppani viestejä mikä sille on hyvästä ja mikä ei.  Koko ajan opin myös toimimaan sen viestin perusteella mitä saan, mitä keho kertoo. Se kertoo mm. minulle sopivan lämpimäksi ateriaksi iso salaatti/uunikasvikset ja liha/kana/kala tms. Tosin nykyisin olen vielä huomannut vähentäväni lihan syömistä entisestään ja hakevani sille muita vaihtoehtoja. Leipää en syö nykyisin juuri koskaan. Syön kotona vain silloin kun leipä on luomua ja tuoretta. Myönnän, joskus ravintolassa syödessäni tai kavereilla vieraillessani nautiskelen patonkia tms. Ilman leipää pärjään hyvin. En tosin koskaan ole ollut leivän suurkuluttaja. Jogurtin sekaan luomumysliä, avot, tai joskus jokin puuro. Nykyisin melkein aina kaapista löytyy riisikakkuja. Ne vaativat päälleen jotain levitettä tai leikettä. Nykyisin minun on vaikea löytää mieleistäni leivänpäälliskinkkua. Natriumglutamaattiset ja hiivauutteiset on olleet pannassa jo pidempään, mutta jotenkin ne lisäainekyllästetyt teolliset leikkeet tökkivät. Ilmakuivattukinkku on parasta, vaikka pirun kallista, tai jos joskus saa joltain pientuottajalta possua, avot. Silloin se on hyvää kun teollinen maku on pois! En tokikaan odota kylään mennessäni, että siellä olisi tuota kaikkea. Syön mitä talo tarjoaa nurkumatta ja valittamatta.Ja jos on jotain sellaista mitä en todellakaan välitä syödä kieltäydyn kohteliaasti kuten asioista mistä en kerta kaikkiaan välitä. En pakota itseäni syömään vaikkapa oliiveja tai hillosipuleita.
Paljon on muuttunut. Ennen ruokakaupasta osti mikä oli edullisinta ja helpointa. Nyt näkee mielummin vähän vaivaa ja käyttää rahaakin saadakseen laadultaan parempaa ruokaa ja ruuan valmistukseen raaka-aineita.  Ja kyllä ne marinadeissa lilluneet kanasuikaleet maistui hyvältä natriumglutamaatista huolimatta aikanaan. Ja nyt valmismarinoituja suikaleita ei osteta niiden helppoudesta huolimatta.
Enkä hirveästi ajatellut kuinka paljon saan niitä höttö/huonoja hiilareita. Nykyään viljatuotteet pääasiassa täysjyvää.
Oli aika milloin kauppakärryyn sujahti kevyttuotteita/lisäainemoskaa
ajatuksena vältellä liiallista sokerin käyttöä ja liiallista rasvan nauttimista. Noh, nyt kevyttuotteetkin on pannassa. Nyt kärryyn sujahtaa mahdollisimman käsittelemättömiä raaka-aineita ja ruokatarvikkeita rasvoineen ja sokereineen.  Niitä nautitaan vain kohtuudella!
Hyvä olo/hyvinvointi on niitä elämän pilareita. Jos voi hyvin jaksaa paljon paremmin päivien aherrukset. Mieli pysyy pirteämpänä, fiilis positiivisempana, olo kevyempänä ja raikkaampana.
Kamalan närästysillan ja eilisen höhhelöpäivän jälkeen on aika taasen lukaista läksynsä ja oppia kropastaan lisää. Silti vaan täytyy näköjään aika-ajoin käydä takomassa päätään seinään ja toteamassa, ei ne toimi edelleenkään, itse asiassa toimivat huonommin kuin viime kerralla, joten jospa nyt taas olisi tarkempi tehdessään valintoja mitä suustaan laittaa. Ehkä nuo kaikki kolme asiaa olisi olleet ihan ok, jos olisivat osuneet eri päiville.
Vaikka treeni jäi eilen väliin, ja tänäänkin aika on mennyt muissa asioissa, en ole menettänyt tuota mun positiivista energiaa, jota täälläkin olen hehkuttanut edellisissä postauksissa. Huomenna issikkavaellukselle parin ystävän kanssa ja nyt avokin kanssa nauttimaan lauantai-illan saunomistuokiosta. Elämä maistuu!
Julkaistu

Uin, uin – Minä tyttö uin

Mittari paukuttaa päivälläkin liki 20 pakkasasteessa, joten lenkkeily on jäänyt minimiinsä. Alkaa Harmaakuonokin nostelemaan tassujaan, jos yrittääkään pidempää matkaa kävellä. Onneksi pakkasesta huolimatta olen päässyt treenaamaan. Olin sekä eilen että tänään uimassa. Eilen taittui kilsa 50 min ja tänään tunnissa 1200 m. Uintivauhti tällä hetkellä on 10min/200m, joten siitä pystynee kiristämään jonkin verran, jos säännöllisyys pysyy uintitreeneissä. Tänään en hyytynyt missään vaiheessa eikä vauhti hidastunut. Ihan alussa ehkä ekalla 150 metrillä tuntui reisissä eilinen uinti.
Pidän uintia kokonaisvaltaisena harjoittelumuotona, joka parantaa kestävyyttä/hapenottokykyä
Sopii myös laihduttajalle; kaloreita palaa altaassa mukavasti, ja jos ylipainoa olisi reilumminkin vesi on pehmentävä elementti nivelille. Tosin moni ylipainoinen kammoksuu ajatustakin mennä yleiselle uima-altaalle uimaan ajatellen miten kamalalta ehkä joidenkin silmissä näyttää. Silti on tärkeää, että olet rohkeasti siellä omana itsenäsi. Olethan liikkumassa ja tekemässä itsellesi parempaa oloa jaolet matkalla  kevyempää itseäsi. Jos siis olet ylipainoinen ja pidät uimisesta, mene rohkeasti uimaan. Anna muiden ajatella mitä tykkäävät. Sinä olet matkalla elämäntapamuutoksessasi ja näin ollen helkkarin hyvällä tiellä. Jos jokin itse täydellisyys tuijottaa, tuijota takaisin ja muista täydellisiä ihmisiä, ei myöskään vartaloita ole olemassakaan. Ja sinä et ole sen huonompi ihminen kuin hänkään, vaikka kantaisitkin ylimääräisiä kiloja kehossasi.
Itse nautin kovasti uimisesta ja vaikka minulla on iso persaus ja reisissä läskiä vatsaläskiä unohtamatta, uin nauttien siitä mitä olen tekemässä. Minua tietysti helpottaa ehkä se, että en näe mahdollisia katseita ja tuijotuksia, ja siksi minun on helppoa olla välittämättä niistä. Uimahallissa en edes ajattele asiaa juuri koskaan. Myönnän tosin joskus miettineeni miten läskini näkyvät. Toisaalta minun erilaisuuteni näkövammani vuoksi kerää ehkä enemmän katseita ja ihmetyksiä.  Matkamittarina käytän muoviarkkia ja reijittäjää. Aina kierroksen uituani teen muoviin reijän ja treenin jälkeen siitä on helppoa laskea uitu matka. Kaverini on joskus todennut, että ihmisten ilmeet ovat näkemisen arvoisia kun yrittävät ymmärtää mitä oikein puuhaan. Joskus tulee kommenttia siitä, että uin aina samaa radan reunaa enkä oikea oppisesti laitaa vaihtaen. Käytämme radan päätyyn laitettavaa kylttiä ”radalla näkövammainen uimari” ja yleensä rata tyhjenee muista uimareista. Ei toki ole tarkoitus ”häätää” heitä pois, mutta toki mitä vähemmän väkeä samalla radalla sitä vapaammin pystyn uimaan. Vieraisiin ihmisiin törmäily kun ei välttämättä kovin mukavaa ole. Nautin kun saan uida omaa tahtia ja ettei kaverini tarvitse koko aikaa ”vahtia” missä menen ja kuinka vauhdilla, olla varottelemassa ihmisistä jne. Juuri koskaan en törmää altaan päätyyn. Kuulen sen metrien päästä ja jos tulen pää veden alla, yleensä aina käsi osuu päätyyn, joten nuppini on säästynyt kolhuilta.
Yleensä aina uinnin jälkeen on mielettömän hyvä olo. Lihaksissa ihana rentous ja pirteä mieli. Tänään ennätin hetken porealtaassa venyttelemään. Venyttely pitäisikin ottaa aina jokaisen uinnin jälkeiseksi lihashuolloksi poreissa.  Vaikka saunomista rakastankin en uinnin jälkeen erityisemmin kaipaa saunaa. Tosin en kaipaa sitä heti minkään treenin jälkeen. Saunassa rentoutuminen on kuitenkin ihanaa, mutta vasta muutaman tunnin päästä tehokkaan liikkumisen jälkeen.
Ostin viime keväänä Hyvinvoinnin tavaratalosta piikkimaton, ja tänään vasta korkkasin sen. Makasin selinmakuulla sen päällä 45 mi kuunnellen rentoutus-cd:tä. Taisin kyllä melkein nukkua, sillä en cd:stä paljoakaan muista. Alkuun piikkimaton piikit tuntuivat kipeästi, mutta hiljalleen selkään levisi ihana lämpö. Pötköttelyn jälkeen selässä oli tietystikin piikeistä painaumia ja iho tuntui aika aralta. Tunne meni kuitenkin ehkä noin vartissa ohi. Muista vaikutuksista en osaa sanoa. Pitää rentoutua sen päällä useampi kerta, jotta oppii tuntemaan paremmin kehonsa ja mielensä tuntemukset. Jotenkin uinnin jälkeen tuollainen rentoutumishetki tuntuu hyvältä ja voimistaa virkeyttä. Olen ajatellutkin, että nyt kiinnitän myös rentoutumiseen ja lihashuoltoonkin paremmin huomiota. Venyttely/lihashuolto  on kuitenkin tärkeitä asioita hyvinvoinnin kannalta ja ne on syytä muistaa ja oppia ottamaan osana elämäänsä. Ei vaan suorittaakseen suorituksena vaan nauttien hyvästä olosta.
  
Olen saanut kolme uutta lukijaa, kaksi Lauraa ja J.B:n.
Olen iloinen kun olette täällä!
Toivottavasti viihdytte.
Ja lopuksi vielä ”hätyyttelen” kaikkia osallistumaan arvontaan. Aikaa on vielä monta päivää 😀 Maanantaina arvotaan!!!
Julkaistu

Kehoni opettaa veden juonnin tärkeydestä

Syyskuussa kirjoitin postauksen
Siinä pohdin mistä tunnistaa todellisen treeniväsymyksen laiskamadon nakerruksesta jne.
Mielestäni aiheeseen on hyvä palata aika-ajoin, sillä oman kehonsa viestien kuuntelu ja niistä oppiminen on ehdottomasti avainasioita elämäntapamuutoksessa.
Nyt en kuitenkaan tutkiskele asiaa treeniväsymyksen kautta.
Mielenkiintoni on nimittäin tällä hetkellä painossani ja siinä miten kroppa reakoi riittämättömään nesteen saamiseen. Olen asiaan ennenkin kiinnittänyt huomiota, mutta en ole osannut asiaa analysoida. Tällä viikolla olen avokille tuota kuitenkin pohtinut vaa’alla hypätessäni. 

Painoni on nimittäin heitellyt rajusti torstaiaamuna hypätessä jopa 69.5 kiloon.  Voitte uskoa lukemien olleen aika shokki ja herättäneen masentavan fiiliksen. Jäin vittuunnuksissani kuitenkin pohtimaan asiaa ja tajusin tosiasian juomisestani. Keskiviikkona vietin rentoa kotipäivää tekemättä mitään erityisempää, lähinnä käsitöitä ja kotipuuhastelua.

Päivinä milloin mulla on asiakkaita, juon aina asiakkaiden välillä lasin vettä. Ja nyt kun niitä ei ollut, en myöskään vesihanalla juurikaan käynyt. Maanantaina lenkkeilin ja treenasin, joten nesteytyksestä huolehdin paremmin kuten tiistaina uinnin ja töiden myötä. Torstaina kiinnitin juomiseen erityistä huomiota ja paino oli tänäaamuna 68.8 kg. ”Juomaharjotukset” ovat jatkuneet tänäänkin. Ei turhaan ihmisiä muistutella riittävästä nesteen saamisesta ja erityisesti veden juomisesta. Jos juo liian vähän, elimistö on pienessä stressitilassa jatkuvasti ja stressihormoonit ei ainakaan helpota painonhallintaakaan. 
Tällä nyt en tarkoita sitä, että veden juominen ratkaisee kaiken, mutta uskallan väittää riittävällä nesteen saamisella olevan vaikutuksensa myös laihduttamisessa. Kun elimistö saa nestettä aineenvaihdunta pysyy aktiivisena eikä elimistö pääse kuivumaan ja aineenvaihdunta hidastumaan.
Muistetaan siis juoda päivittäin riittävästi 2-3 litraa!
Olen jo pitkään vähentänyt pastan syömistä ja edelliskerrasta onkin aikaa. Tänään teimme ruuaksi kanapastaa luomutomaattikastikkeella ja täysjyväpastalla. Annokseni oli kohtuullinen ja siitä huolimatta mulla oli vähän ajan päästä hirveä nälkä. Tyhjiä, niin tyhjiä kaloreita tuli siis vetästyä. Ja nytkin, vaikka olen iltapalaksi vetässyt rahkaa banaanilla mua vaivaa nälkä. Pastasta tuli myös hetkittäinen ähky, joten pasta saa jäädä ruokavaliostani. Ilmoitin sen myös avokille, joka suhtautui asiaan rauhallisesti.
En yritä väittää etten ikinä pastaa söisi tulevaisuudessa, mutta ei se ole ensisiallakaan ruokalistallani 😀
Vielä kun omasta kehostani oppisin miten vatsa toimisi normaalisti. Kärsin aina ja aina kovavatsaisuudesta enkä tunnu löytävän keinoja tilanteen helpottamiseksi. Terveys- ja kauneusmessuilla minulle esiteltiin Fitlinen (en tiedä kirjotetaanko noin) tuotteista, jotka ovat lisäaineettomia, ja jopa viikon käytöllä vatsa toimii normaalisti. Pitäisi ottaa tuotteista selvää ja kenties kokeilla. Joskus tuntuu painojumienkin johtuvan kovavatsaisuudesta. Painaahan se jätekin 😀 mitä sisällään panttaa 😀
  
Olen saanut uuden lukijan
Tervetuloa Nti Tekosyy seuraamaan mitä Endorfiinista voimaa aikaan saakaan!
Julkaistu

D-vitamiini piristää

Viime aikoina olemme saaneet lukea paljon D-vitamiinin suositusannoksista, ja moni asiantuntija onkin sitä mieltä, että suositukset ovat liian alhaiset. Minun on myönnettävä, että en ole koskaan aikaisemmin huolehtinut lisäravinteilla D-vitamiinin saannista. Terveysmessuilta Terveyssiskojen standilta ostin Dlux3000 D3-vitamiinisuihkeen, joka imeytyy nopeasti suun limakalvoilta. Suihke on ainoa D3-vitamiinivalmiste, joka on mikroemulsoitu. Mikroemulsoinnin myötä d-vitamiini imeytyy välittömästi.  Valitettavasti en tiedä tarkalleen mitä tuo ”mikroemulsointi” tarkoittaa, mutta tuotetta olen käyttänyt maanantaiaamusta 24.10. lähtien. Pari-kolme aamua on mennyt unohtaen suihkauttaa sitä. Minulla ei ole myöskään kokemusta tabletteina otettavasta D-vitamiinista, sen vaikutuksista tai imeytymisestä. Joka tapauksessa huomaan olevani edellissyksyihin ja pimeän aikakausiin verrattuna paljon pirteämpi ja energisempi. Aamut eivät tunnu tuhottoman vaikeilta ja pursun energiaa ja iloa miltein koko ajan. Aamuteetä ja aamutietokoneilut pyrin  nauttimaan kirkasvalon läheisyydessä. Sytytän sen aina kun muistan ja siitäkin on selvästi apua, vaikka fyysisesti valoa en näekkään.  Toissaperjantaina olin unitutkijan luennolla, joka muistutti meitä sokeita valon tärkeydestä, vaikka emme sitä näe. Monet meistä ovatkin pimeässä ja melatoniinin kannalta se ei ole hyvä asia, sillä illalla nukkumaan mennessä onkin sen vuorokauden melatoniinit käytetty ja nukkumisesta ei tule mitään. Koen, että kirkasvalo, D-vitamiini ovat piristäneet ja tuoneet lisäenergiaa, mutta auttavat rytmittämään myös vuorokausirytmiä ja kutakuinkin melatoniinin tuotanto tapahtuu ajallaan. Tosin olen nyt syksyllä syönyt kiltisti myös melatoniinia. Jauhemainen magnesiumsitraatti on varmistanut rauhalliset jalat ja nukkuminen on ollut laadukasta. Nyt tuo jauhe on kuitenkin loppu ja aamuviidestä pyörin sängyssä. Uni painoi silmiä, mutta jalat piti omia bileitään. Seittemän jälkeen nousin ylös touhuamaan. Nyt on tiskikone pyörinyt,  pyykkikone valmiina, joten ei muuta kuin vaatteet kuivumaan. Harmaakuonon kanssa käveltiin 55 minsan lenkki jälleen kotitietä etsien 😀   (10.50)  
  
Taannoinhan julkaistiin tutkimus, jonka mukaan vitamiinilisien syönti lisää mahdollisesti kuolleisuutta, tai ainakaan niiden syömisestä ei ole juurikaan hyötyä D-vitamiinia lukuun ottamatta. Ymmärtääkseni moni asiantuntija on arvostellut tutkimusta huonosti tehdyksi ja julkisuushakuiseksi. Itselleni tuli kieltämättä samanlainen fiilis, vaikka en mikään asiantuntija olekaan. Mielestäni vitamiini- ja hivenainelisillä ei tule korvata ruuasta saatavia ravintoaineita. Eli, ei sillä ajatuksella, että syönpä nyt näitä lisiä ja ruokailen muuten ravintoköyhää syötävää. Kyllä hyvinvointi lähtee hyvästä vitamiinipitoisesta ruuasta. Paljon kasviksia, vihanneksia, juureksia, hedelmiä ja marjoja. Lisiä voi mielestäni käyttää nimenomaan lisänä tukemaan ja varmistamaan riittävä vitamiinin saanti. Viime aikoina olen pohtinut tosin lisien valmistusta. Monethan valmisteet ovat synteettisesti valmistettuja ja onko siten paras vaihtoehto. Nykyään markkinoilla myös luonnollisin mnetelmin valmistettuja lisiä. En ole asiaan perehtynyt, mutta kiinnostus asiaa kohtaan heräämässä/herännyt. Esim. jostain luin/kuulin b-vitamiinin valmistuksesta ja siitä, että siinä käytetään jotain… En muista enää mitä se oli, mutta jätti vastenmielisen tuntemuksen kutkuttelemaan mieleen. Ehkä jossain vaiheessa tutustun asiaan, koska mitä luonnollisemmassa muodossa saamme vitamiinit ja hivenaineet sen parempi. Olen alkanut suhtautumaan vähän epäillen myös ruoka-aineisiin mihin on lisätty vitamiineja esim. maitoon tuota tuiki tärkeää D-vitamiinia. Tuntuu jotenkin nurinkuriselta, että maidosta sen käsittelyssä poistetaan/poistuu kaikki hyvä ja sitten niitä hyviksiä lisätään keinotekoisesti. Saattaa olla vähän mustavalkoisesti ajateltu, mutta…
Joka tapauksessa koen hyötyneeni D-vitamiinisuihkeesta. Suihkautan sitä suuhun yhden suihkauksen aamuisin. Maku on miellyttävä, ei lääkemäinen. Jos en ihan väärin muista yhdestä suihkauksesta saa D-vitamiinia 75 mikrorammaa ja suositus taitaa tällä hetkellä olla aikuiselle jotain 50 mikrogramman luokkaa. Suihkeesta sanotaankin sen olevan huippuvahva. Suosittelen lämpimästi aloittamaan talvikuukausiksi D-vitamiinilisän käytön. Se tekee hyvää hyvinvoinnille ja terveydelle, piristää ja energisoi.    
Julkaistu

1-vuotiaan blogin elämäntapapostaus

Tänään blogini täyttää vuoden, joten päivän kiireistä huolimatta on synttäripostaus ”pakko” lähettää. Äitini on luonamme vierailulla ja kaikkea touua tuntuu riittävän ja postailut jää. Ja vielä on monta blogikirjoitusta viime viikolta lukematta, mutta täältä kyllä tullaan ja päivitytään taasen ajan tasalle kunnes maanantaina karistan Suomen pölyt jaloistani viikon ajaksi.

Ja eikös synttäripostauksen aiheeksi sovi hyvin alla oleva teksti? Blogini on muuttunut yrittäjänaisen harrastuksista aina vain enempi endorfiinisempaan suuntaan ja hyvät, terveelliset elämäntavathan lisää kummasti hyvää fiilistä niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tosin kyllä kai ne harrastuksenikin ovat terveyttä ja hyvää oloa edistäneet, mutta kirjoittamiseen on tullut uutta otetta erilaisine näkökulmineen. Mutta nyt asiaan Hepaseni!!!

Jaunde antoi arvonnassani mulle aiheeksi vinkata hyvistä elämän tavoista, siis sellaisista tavoista mitkä olen itse hyväksi havainnut, joten ei muuta kuin tartutaan aiheeseen kiinni.

Joka tuutista tulee meille ihmisille mitä erilaisempia ohjeistuksia siitä miten meidän pitäisi elää. On jos jonkinlaisia suosituksia liikuntamuodoista, liikunnan määrästä, ruokavaliosta jne. Superfoodaajat vannovat superfoodien nimeen, joku toinen taas kannattaa raakaravintoa, joku kehoittaa jättämään rasvat minimiin ja käyttämään light-tuotteita, joku toinen taas suosittelee jättämään hiilarit pois. Jos luet artikkeleita ravitsemuksesta eri suuntauksien kannattajat pyrkivät kumoamaan toistensa tutkimustuloksia. Kyllä pieni ihminen voi olla hyvinkin hukassa siitä mikä on oikeasti se terveellinen ja hyvä ruokavalio. Asioista varmasti väännetään mailman tappiin. Esim. juuri tuo ruokavalio yhdistettynä hyviin elämän tapoihin, sanoisin niin, että jokaisen on etsittävä itse se itselleen toimivin ja paras vaihtoehto. Siinä joutuu käyttämään omaa kehoaan ”koekaniinina”. Siten saa kuitenkin parhaat vastaukset juuri itselleen sopivista vaihtoehdoista. Mun ehdoton suositus ja vinkki on, että kannattaa syödä mahdollisimman laadukasta ruokaa, joka on valmistettu hyvistä raaka-aineista, ja joka on aitoa, ei kemikaaleilla kyllästettyä moskaa. Ee-koodien lukumäärä minimiin ostetuista tuotteista. Lisäaineiden terveysvaikutteista ei hirveästi puhuta, onneksi nykyisin tietoisuus lisääntyy ja me ihmiset kyseenalaistamme niiden käyttöä. Toivon todella, että julkisuuteen tippuu aina vain enemmän todellista tietoa niiden mahdollisista haittavaikutuksista. Kyllähän lisäaineiden puolustajat sanovat ettei ne määrät vielä mitään tee, mutta miten tavallinen kuluttaja seuraa ettei päiväannos nouse liian korkeaksi esim. aspartaamissa, ei mitenkään. On siis parempi jättää kaupan hyllylle tuotteet missä on keinotekoisia makeutusaineita.

Kuten olen täällä kirjoittanutkin, että muutama vuosi sitten laihduttaessani suosittiin lihgt-tuotteita, ja minä kiltisti tottelin. Laihduinkin, mutta ne kilot ovat tulleet takaisin. Nyt pohdin miten paljon kroppani sai kaikkea turhaa kemikaalimoskaa, jolla se ei tee mitään, jota se ei osaa käyttää. Nyt laihdutan jälleen. Paino putoaa tuskastuttavan hitaasti, mutta enään en kevyttuotteita käytä. Ei se paino silloinkaan nopeasti laskenut ja mielummin syön aitoa ruokaa joka tapauksessa. Ja muistetaan, että laihtuakseen kroppa tarvitsee myös rasvaa.

Ylimääräisistä kiloista eroon pääseminenhän tuo paljon hyviä asioita elämään. Nyt kun olen lukenut näitä laihdutusblogeja moni on kirjoittanut miten itsetunto on noussut ja itseinho vähentynyt. Tällöin on paljon parempi olla henkisesti ja varmasti myös se näkyy elämässä energisyytenä, positiivisuutena, rohkeutena jne. Ja kyllä itsekin olen kokenut noita tunteita. Olen kokenut myös onnistumisen riemua, joka on valtavan tärkeää oman elämän hallinnan kannalta. Henkisen hyvinvoinnin lisäksi laihtuminen keventää rasitusta nivelissä ja sydämessä, ulkonäkö kohenee, kunto paranee.

Hyvissä elämäntavoissa varmasti sana säännöllisyys on merkityksellinen. On tärkeää ettei syö ihan milloin sattuu, vaan että tekee sen mahdollisimman säännöllisesti. Syö säännöllisesti, liiku säännöllisesti, nuku säännöllisesti… Kaikki kuulostaa varmasti sangen tutuilta fraaseilta puhuttaessa hyvistä elintavoista. Kyllä se säännöllisyys on varmasti hyväksi, vaikka kyllähän niitä poikkeuksiakin väkisinkin tulee eikä siitä kannata ottaa stressiä. Stressi on muutenkin huono kaveri laihduttajalle ja hyvin tavoin elävälle. Eihän hyvät tavat saa olla stressaavaa ja pakkopullaa. Jos ne on sellaista, homma ei vaan toimi. Muutoksen on lähdettävä omasta itsestään, se halu tultava sydämen pohjasta saakka. Ja niinhän se on laihduttamisessakin. Valitettava totuus taitaa olla, että jokainen laihduttaja kokee painon jumittelua, ottaa enempivähempi takapakkia. Se on raivostuttavaa ja turhauttavaa. Silloin on tärkeää muistaa se oma tavoite, etsiä mikä mättää, miten sen korjata, jotta laskusuunta jatkuu. Ja joskus on annettava kropalle aikaa muutokseen ja sopeutumiseen. Itse laihdun hitaasti, niin itkettävän hitaasti. Olen sen oikeastaan hyväksynyt, vaikka joskus kadehdinkin teitä joilla paino putoaa rivakasti. Hyviin elämän tapoihin kuulunee myös itsensä hyväksyminen, joka ei mielestäni tarkoita kuitenkaan sitä etteikö voisi tavoitella parempaa ja tervellisempää elämää kiloja hoikempana.

Voin paremmin kun olen vähentänyt hiilareiden syömistä, vaikka en karppikaan ole. Nykyisin mulle ei tule ähkyä oloa juuri koskaan, annoskoot ovat tosin pienentyneet. Mulla proteiinipitoinen ruoka pitää nälän paremmin kuin hiilarit. Syödessäni paljon hiilaripitoista, mulla on kohta taas nälkä. Lisäaineettomuus on varmasti osaltaan myös parantanut oloa ja hillinnyt herkuttelua. Herkkuhetkiä en ole kokonaan kieltänyt itseltäni. Syön suklaata, jota rakastan. Syö nykyisin mahdollisimman tummaa tyyliin 85% kaakaopitoisuudella. Ei tarvitse syödä paljoa eikä tule himoa, ja silti se on oikeasti hyvää.

Kun muuttaa elintapojaan terveellisemmäksi ja paremmaksi, ruokailutottumukset kevenevät huomattavasti. Itselläni kasvisten, hedelmien ja marjojen syönti on lisääntynyt hurjasti. Keitetyistä kasviksista en edelleenkään oikein välitä, mutta salaateissa, uunissa, grillissä maistuvat herkullisilta. Kun annoksia pienentää on kuitenkin muistettava syödä tarpeeksi päivässä ettei elimistö joudu säästöliekille/paastotilaan, jossa aineenvaihdunta hidastuu ja painonhallintakin vaikeutuu. Monethan laskevat kaloreita, itselläni nuo kalorilaskurit ei oikein näillä apuvälineillä toimi ja olisi aivan liian työlästäkin luetuttaa jollakin aina kaikkien kalorisisällöt. Olen siis joutunut opettelemaan kropastani milloin mennään missäkin vaiheessa, ja kyllä tuo opettelu on edelleen kesken. Tuosta kalorilaskennasta en ole ottanut stressiä, koska minun tapauksessa se olisi liikaa aikaa vievää, liian hankalaa, joten olen luopunut ajatuksesta, vaikka asia joskus kiinnostaakin.

Hyviin elintapoihin kuuluu ehdottomasti liikunta. Itse lenkkeilen opaskoirani kanssa. Rakastan luonnossa liikkumista. Siellä mieli lepää ja tulee niin endorfiininen olo. Haluaisin ulkoliikuntaa elämääni paljon lisää. Ulkona saa raitista ilmaa ja kunto kohenee reippaillessa. Nyt pohdin ankarasti oman tandemin hankkimista. Saisin ulkoliikuntaan monipuolisuutta kun voisin pyöräillä välillä. Ulkona reippailu tuo paremman yöunen, keuhkoihin raitista ilmaa, joka taas kohentaa muutoin elämänlaatua. Happi kulkee veressä paremmin jne… Ja kyllä mun mielestä myös lihaskuntoharjoittelu on hyvää elämäntapaa, ainakin se saa aikaan hyviä asioita; kiinteyttää vartaloa, tuo voimaa lihaksiin, jaksaa paremmin. Kun fysiikka on kunnossa jaksaa henkisestikin paremmin ja päin vastoin.

Jos ei ole harrastanut liikuntaa, ei kannata haukata liian isoa palaa kakusta kerralla. Tavoitteista pitäisi onnistua tekemään realistiset, mutta sellaiset että niiden eteen joutuu myös jotain tekemäänkin. Ehdottomasti ulkoilua suosittelen ja ulkoliikuntaa mahdollisimman paljon. Ja jos vastoinkäymisiä tulee, ei saa lannistua ja luovuttaa. Sitkeys palkitaan. Jos kroppa tuntuu väsyneeltä ja se tarvitsee lepoa, lepää. Lihakset tarvitsevat lepoa kehittyäkseen ja palautuakseen. Tuossa on tietysti se että on opittava tunnistamaan kropan tarvitsema lepo omasta mahdollisesta laiskamadostaan. Laiskamadolle ei kannata antaa valtaa. Se on aika kurja kaveri mun kokemuksien mukaan.

Itse pidän tupakointia varsin huonona tapana. En kuitenkaan voi kirjoittaa siitä omakohtaisella kokemuksella, sillä en ole koskaan edes maistanut. Mulle ei vaan ole tullut ikinä mieleenkään edes humalassa ollessani, että haluan kokeilla tupakkaa. Sen haju on jo niin vastenmielinen etten vaan halua tietää miltä tuntuu vetää keuhkoihin moista tupakan kautta. Mulle savuttomuus on ehdottomasti hyvän elämään kuuluva asia. Alkoholin kohtuukäyttö on myös oleellinen asia. Mitä vähempi alkoholia sen parempi. En sylje lasiin, mutta vuosi vuodelta alkoholin käyttö on vähentynyt. En juo nykyisin juuri koskaan kemikaalilitkusiidereitä. Juon punaviiniä ruuan kanssa sillointällöin ja joskus iltaa istuttaessa. Laihduttamista ajatellen alkoholi on todella huono juttu. Jos juon useamman siiderin se näkyy vaa’alla heti ja sen pois saaminen onkin viikkojen projekti. Nyt heinäkuussa join pitkästä aikaa useamman siiderin ja paino singahti puolitoistakiloa ylöspäin ja vasta ihan loppukuusta kolmen viikon jälkeen sain painoni siihen missä se jo oli. Eli, pirun raivostuttavaa ja turhauttavaa, ja ei voi syyttää kuin itseään 😀 En tässä ala alkoholin vaikutuksista sen enempiä paasaamaan. Itse olen huomannut sen heikentävän unenlaatua. Itse kärsin jonkin verran uniongelmista ja alkoholi ei ainakaan paranna niitä. Sinne säännöllisiin asioihin lasken kuuluvaksi myös tuon nukkumisen. Itse olen vain varsin huono toteuttamaan tapaa mennä nukkumaan joka ilta, tai edes lähes joka ilta samoihin aikoihin. Kesäiltoina valvon hyvinkin myöhään. Olen aina ollut yökyöpeli, ja valvominen aiheuttaa taas sen, että jääkaapille mieli halajaa. Olen systemaattisesti vieroittanut itseni moisesta lähes kokonaan. Syön iltapalan ihmisten aikaan ja valvomiseen ei yösyöpöttelyjä tarvita. Pakko on tunnustaa, että joskus on haettava jotain tyyliin maustamatonta jugurttia tms…

Kyllä kai se niin on, että hyvien elämän tapojen oppiminen on koko elämän mittaista, etsitään niitä itselleen sopivia ratkaisuja, kokeillaan jotain uutta saatuamme uutta tietoa jne. Toivottavasti Jaunde sait tästä sekalaisesta kirjoituksesta jotain vinkkiä itsellesi ja mä ainakin pidän sulle peukkuja, että onnistut omassa projektissas. Minäkin jatkan opettelua ja niiden kaikkein toivimimpien elämäntapojen etsimistä. Se miten saan 9-10 kg pois on se minun suuri taisto tällä hetkellä ja sen taiston aion vielä voittaa ennemmin tai myöhemmin, samalla varmasti elämäntavoissani tulee vieläkin muutoksia tapahtumaan. Ja tavoitteenahan on tietysti, että suunta on entistä terveellisempi.

Julkaistu

Hesarin artikkelin pohjalta pohdintaa

Eilisessä Hesarissa Elina Lappalainen kirjoitti otsikolla Hiilihydraattikammo ja kevyttuotteiden suosio lasku näkyvät jo tuotekehityksessä”. Mielestäni on hienoa, että yhä useampi meistä on herännyt ja tarkkailee syömisiään. Kevyttuotteet ei varmasti ole terveellisempi vaihtoehto kuin aito ruoka. Aitoa ruokaa voi nautiskella vähemmän, jos on vaaraa liikakaloreista. Tällöin ei saa kehoonsa kaikkea ylimääräistä kemikaalimoskaa, joten suunta on ehdottomasti hyvä. En voi unohtaa Jukka Harjun arviota meidän syövän keskimäärin 7 kg vuodessa erilaisia kemikaaleja lisäaineiden muodossa. Määrä on aivan järkyttävä. Ei ihme, että kroppamme ei toimi kunnolla. Ei se voi tietää mitä tekee sillä kauhealla moskakasalla. Sitten se moska jää kehoomme rasittamaan elimistöämme ja osaltaan auttamaan lihomista.

”Terveellisyys tarkoittaa yhä useammalle lisäaineettomuutta ja luonnonmukaisuutta”, Lappalainen kirjoittaa artikkelissaan. No varmasti! On kropassa paljon parempi olo mitä vähemmän siellä on keinotekoista moskaa. Ja kyllä luonnollisuus ja aitous on niitä mitä pitäisi kunnioittaa. Ruokabisnes on mennyt ihan vikasuuntaan näillä kaikenmailman kevyttuotteilla yms. Aitous on unohdettu ja ihmisille myydään ties mitä. Ja me ostamme, koska suositellaan esim. näitä vähärasvaisia tuotteita. Onneksi suunta on muuttumassa ja aitouden arvostus palaamassa. Valion markkinointijohtaja Rauno Hiltunen sanoo tuossa Hesarin artikkelissa ”Kevyttuotteet olivat iso trendi vielä viisi vuotta sitten, mutta nyt niiden kasvu on pysähtynyt. Voin myynti on kasvanut merkittävästi.” Muistan tuon ajan hyvin, aloitin laiharin syksyllä 2007 ja otin paljon ruokaohjeita Keventäjistä. Ohjeet suosivat paljon kevyttuotteita. Rasvat minimiin ja sokerit korvattiin keinotekoisilla makeutusaineilla. Okei, kiloja lähti, mutta ovat kyllä tulleet valitettavasti takaisin. Ja mitä lie kroppani sai esim. kevytjuustoista? En ehkä halua edes tietää. En toki syytä yksistään lisäaineita, korvaavia aineita takaisin tulleista kiloista, mutta nykyisellä ajattelullani valitsen mielummin aidon, puhtaan, laadukkaan tuotteen. Toisaalta, silloista toimintaani voisin puolustella tietämättömyydelläni. Minulle suositeltiin Keventäjät-palvelua ja koinkin saaneeni sieltä hyviä ruokaohjeita. Osaa käytän vieläkin, mutta aidoilla ei kevyttuotteilla. Esim. kylmäsavulohitäyte uuniperunalle on aivan ihanaa. Siihen tulee tuota ihanaa kylmäsavulohta, kermaviiliä, kurkkua ja tilliä + mausteita. Kermaviilinhän olisi pitänyt olla kevytversio, mutta siihen en silloinkaan ”alentunut”. Ostin ja ostan normaalia kermaviiliä! Olisikin mielenkiintoista tietää onko ruokaohjeissa ja suosituksissa tapahtunut Keventäjissä muutoksia. Näkyykö tämä aitouden paluu, tai monen suosima vähähiilarinen ruokavalio.

Artikkelissa kerrotaan Valion jo tuoneen markkinoille mm. rahkoja joihin on lisätty proteeiinia ja Fatzer puolestaan huomioi tämän uuden suunnan myymällä vähähiilarista leipää. Mitä protskua tuo lisätty proteiini mahtaa olla, onko se aitoa vai jokin kemikaalinen muunnelma? Ja pysyykö leivän aitous hiilarivähennyksellä. Siemenien ja täysjyvän lisääminen ovat hyvä, tai jos vehnäjauhoja korvataan esim. aidoilla mantelijauhoilla luonnollisesti. Entä jos tämä trendi saa aikaan taas uusia kemikaalisotkuja missä hiilarit korvataan jollain keinotekoisella? Se on pelottava ajatus, mutta varmasti aiheellinen huoli. En kannata täysin hiilaritonta ruokavaliotakaan, mutta on hyvä tiedostaa millaisia hiilareita syö ja säilyttää niissä kohtuus. Mitä enempi täysjyvää sen parempi, sillä tuo käsitelty valkoinen vehnäjauho ei kyllä sisällä mitään ravinteita mitä voisi hyödyntää ja kyllä tulee niitä turhia kaloreita turhien hiilareiden muodossa. Ja miten siihen valkoiseen leipään joillekin iskee kauhea himo… Iskeekö se himo hyvälaatuiseen täysjyvätuotteeseen? Monella ei, kylläinen ja tyytyväinen olo tulee vähemmälläkin ahmimisella.
Joskus luin Sokeripommi-nimistä kirjaa, jossa puhuttiin siitä miten tuo käsitelty ja valkaistu vehnäjauho sekä sokeri ovat addiktoivia aineita. Uskon siihen täysin. Ja kun niihin yhdistetään rasva, avot! Mutta kun ne ovat käsittelemättömiä tilanne muuttuu. Ei minun tee esim. mieli täysruokosokerista olevia herkkuja samalla tapaa kuin valkoisesta sokerista tehtyjä. Tulen tyytyväiseksi paljon vähemmästäkin. Toisena voisin mainita suklaan, mitä tummempi sen parempi. Siihen ei tule himoa, mutta auta armias suklaa, jossa on sokeria vaikka kuinka, levy katoaa. Nytkin tuossa pöydällä on 85% tummaa suklaata. Rivi riitti, en halua sitä enempää. Tuosta täysjyväsokerista tulikin mieleen, että vertailimme avustajani kanssa sitä ja ns. tavissokeria toisiinsa. Valkoisesta sokerista puuttui rasva, proteiini, kalsium ja täysjyväsokerissa oli vähemmän hiilareita.

Omaa elimistöäni ajatellen olen kokenut painon pysyvän kurissa mitä vähemmän leipää yms. tuotteita sen parempi. En ole leipää hylännyt kokonaan, en pastaa, riisiä tai perunaakaan, mutta vähentänyt paljon. Olen tyytyväinen ateriasta, jossa on salaattia ja proteiinin lähteenä, lihaa, kanaa tai kalaa. Pavuissa on paljon protskuja, joten niitä pitäisi opetella syömään. Onneksi kuitenkin löysin nuo Falafelit ja linssejä on jo kotona odottamassa kokeiluaan.
Minusta tuntuu,että jos syön paljon leipätuotteita, pastoja yms. ne sitovat nesteen kroppaani ja painonnousu juhlii. Siitä syystä olen vähentänyt hiilarituotteita ja etenkin vehnäisiä sellaisia. Ja toki laihduttamisen kannalta myös herkuttelua on vähennetty, joten sokereiden määrää on minimoitu. En lisää sokeria, enkä muitakaan makeutusaineita hunajaa lukuun ottamatta mihinkään. Minusta tuntuukin, että olen oppimassa omaa kroppaani ja sitä miten se toimii, mitä se vaatii, mitä se haluaa voidakseen hyvin. Laihduttaessaankin pitää voida hyvin eikä saa olla jatkuva nälkä tai stressi. Stressihormoonin jyllätessä ei laihdutuskaan suju, eikä muutenkaan ole kivaa, jos pipoa kiristää. Parempi on olla positiivisella mielellä, oppia, ymmärtää kehoaan ja nauttia kevyemmästä, paremmasta olosta. Ja mitä vähemmän lisäaineita sitä vähemmän kroppaan kertyy kaikkea ylimääräistä turhaa moskaa.

Huhuuuh, tulipahan paasattua… Ja artikkeli herätti näköjään tällä kertaa näin paljon aatoksia… Löydätte sen Täältä *klick*

Ja aiheesta myös Lisäaineetonta-blogissa
Kannattaa alkaa seuraamaan blogia. Siellä Blueberry ja Iive  kertovat lisäaineettomista tuotteista.

Myös Pöperöproffa omassa eilisessä blogautuksessaan pohtii tätä uutta ruokasuuntausta ja mitä se tuo tullessaan.

Julkaistu

Terveellisen ruuan päivä ja ajatuksia laihtumisesta

Käsittääkseni Satu Silvon omistama Sivoplee on tunnettu ja suosittu lounaspaikka. Meilahdesta korvalääkäristä matkasimme ratikalla Hakaniemeen ja päätimme lounastaa Silvopleessa. En ollutkaan käynyt siellä koskaan aikaisemmin. Ruoka oli todella herkullista. Söimme Pufeepöydästä ja annoksen hinta määräytyi annoksen painon mukaan. Ehdottomasti yksi suosikeistani oli omenasipulisalaatti, jonka ohjeen voisin huolia itsellenikin 😀 Kukkakaali ei kuulu suosikkeihini, mutta kevyesti höyrytetty ja pestolla maustettu versio olikin mitä parhainta herkkua. Marinoidut kikherneet ja keltainen kiivi vei myös kielen mennessään. Lohikäärmehedelmä ei maistunut oikein miltään, ei hyvää eikä pahaa. Taatelikaalisalaatti oli yllättävän hyvää huomioiden etten ole taateleiden ystävä. Linssejä pääsin maistamaan ja eivät nekään hassumpia olleet. Lämpimänä söin tomaattisessa kastkkeessa olevia kasviksia, kesäkurpitsaa, munakoisoa, paprikaa. Ravintolasali on korkea, joten paikassa oli kovin kaikuisaa ja vähän sellanen työpaikka- tai kouluruokalafiilis. Ruoka teki minuun vaikutuksen.

Silvopleen vieressä olikin Ekolo, joten sinne ostamaan Falafel-jauhoseosta ja kokeilumielessä kookosvettä ananaksella ja kirsikalla maustettuna. Falafel-pyörykkäseos maksoi Ekolossa 2.90 e ja saman tuotteen saa Hyvinvoinnin verkkokaupasta hintaan 2.49, joten seuraavan kerran kun teen Hyvinvointiin tilauksen listalle myös nuo uudet herkut 😀

Ja kun ”ruokasnobpailussa” alkuun päästiin kävelimme Hakaniemen halliin ostoksille. Vaikka kuhafileiden hinta tuntuikin aika suolaiselta ostimme niitä. Mukavaa saada vaihtelua loheen välillä. Tänään siis aterioimmekin pannulla paistettua kuhaa omilla yrteillä maustettuna(sitrusbergamontia, basilikaa ja tilliä), lisukkeena höyrytettyä parsakaalia ja uusiaperunoita.

Ihanan terveellistä ja herkullista!

Juustotiskiltä löytyi kotimaista vuohenjuustotsettaria ja brandipähkinäjuustoa. Ja sorruin ostamaan kylmäsavuporoa 200g. Järkyttävän kallista! Ah, mutta niin ikiharvinainen herkku. Avokille vielä raakatuoremakkaraa possusta yrtein ja valkosipulilla maustettuna. Huh, rahaa meni ehkä liikaakin, mutta nautitaan arvokkaasti hyvästä ruuasta. Ja vielä ennen kotiutumista ihan tavisruokakauppaan S-markettiin, josta Harmaakuonolle kaalia, porkkanaa, meille salaattiainekset, luonnonjugurttia jne.

Tästä ruokashoppailusta voinkin hypätä aiheeseen mitä olen jonkin verran viime aikoina miettinyt. Olimme nimittäin viikonloppuna eräissä juhlissa, jossa tarjolla mm. ”peitettyjä nakkeja”, eli voitaikinan sisään laitettu nakinpalasia, dallaspullaa, sipsejä ja jotain niitä suikerosipsejä 😀 Booli valmistettu lantrinkinaan Funlihgtiä. Aspartaamia sisältäviä tuotteita olen vältellyt jo pidempään ja tuo mehu on yksi kammotuksista nykyisin. Toisaalta paikalla oli myös diabeetikoita, joten sinänsä ymmärrän haetun sokerittoman vaihtoehdon, jotta kaikki voisivat juoda samaa. Enkä halua moittia tarjoilua, mutta olen tainnut ”kasvaa” toisella tavalla ruokailijaksi 🙂 Miten ystävä- ja kaveripiiri siihen suhtautuu? Olenko ruokasnobi? Viihdytäänkö seurassani ruokailumuutoksistani huolimatta? Toisaalta tämä on minun elämäni ja jos koen laadukkaan ruuan tärkeäksi ja nautinnolliseksi, miksi en toteuttaisi itseäni? Eivät ne todelliset ystävät katoa. En kuitenkaan haluaisi etääntyäkkään, mutta jos se hinta on maksettava maksan sen. Terveys ja laadukas ruoka ovat kuitenkin elämän hyvinvoinnin kannalta oleellisia asioita. Ja onneksi on niitä samanhenkisiäkin ihmisiä ympärilläni ja toivottavasti täällä ”blogimailmassa” myös löytyy uusia kontakteja. Kyllä minä juhlissa vähän maistelin tarjolla olleita herkkuja, mutta huomasin miten vähän niistä välitinkään.

Laihduttamisestani olen tähän mennessä kirjoittanut aika vähän, mutta ehkä erilaisia laihdutusblogeja löydettyäni rohkaistun siitäkin kirjoittamaan enemmän. Olen lyhyt, vain 156 cm pitkä, ja aina olen ollut pyöreä ja en ole aikuisiälläni painanut alle 60 kiloa koskaan. Ja tuo onkin tavoitteeni, vielä joskus painaa alle 60 kg. Kymmenen kiloa pitäisi saada pois. Tällä hetkellä paino on jymähtänyt paikalleen. Heilahtelee kilon verran, joten nyt täytyisi löytää ”lääkkeet” uuteen painon laskuun. Jojoilusta haluan ehdottomasti eroon ja varmasti tämä ruokainnostuskin kertoo omaa kieltään toivottavasti pysyvästä muutoksesta. Motivaatiota on ainakin helkkaristi. Minun äitini ja minun molemmat mummut ovat olleet pyöreitä. Olen leveälanteinen, joten ”kukkakeppiä” minusta ei saa tekemälläkään. Jos oikein vaatisin itseltäni, pudotettavaa voisi olla jopa 15-18 kg, mutta tässä vaiheessa tuo 60 kilon rajapyykin alittaminen on se mihin pyritään. Laihdutuksesta en halua pakkopullaa, vakavaa touhua. Sen pitäisi pystyä tekemään rennosti ja hyvällä fiiliksellä, joten endorfiini jyllätköön jatkossakin.