Julkaistu

Rauhallinen mökkiviikonloppu

Vettä on satanut taukoamatta eilisillasta lähtien. Mökillä aika kului Dan Browndin kirjaa Da Vinci –koodi kuunnellessa, ja nyt onkin hienoinen ”kiire” yöpuulle, sillä kirjan loppuratkaisut lähestyvät. Toisekseen, aamulla menen kuulotesteihin ja korvani leikannutta lääkäriä tapaamaan. Jännittää vähän, millaisia tuloksia kuulokäyriin saan. Itse sanoisin oikean korvan leikkauksen onnistuneen paremmin, kuulen sillä mielestäni paremmin, eikä se juurikaan tinnitä. Vasen, joka ensiksi leikattiin, tuntuu huonommalta. Ei kuitenkaan ratkaisevasti. Tinnitus ei ole kadonnut, vähentynyt kylläkin. Toisinaan korvassa on kuitenkin aikamoiset tinnitusbileet, kuten esim. tänään.
Viikonloppu meni rauhallisesti mökillä. Perjantai-iltana lämmitimme takan, joimme iltateetä. Ei tehty mitään mainittavaa.
Meille piti tulla halkoja viikonloppuna. Lauantai-iltana soittivat (oltiin odotettu pe-illasta lähtien, ja jätetty kaksiinkin juhliin menemättä) että auto on rikki, mutta tuovat puut traktorilla. Soittavat aamulla kun lähtevät ajamaan. No tuota soittoa ei kuulunut eikä halkoja näkynyt tänäänkään. Ei tunnu kovin luotettavalta puun toimittajalta!
No odotellessa eilen tehtiin omenasosetta. Avokki kuori mulle omppuja, mä pilkoin ne poistaen siemenkodat. Lisäsin palojen joukkoon pari desii vettä ja desin hillosokeria. Omenoita oli paloina leirut pari litraa. Niistä tuli kaksi puolen litran purkillista sosetta. Yli jäi yhteen jogurttiannokseen maisteltavaksi. Eilisiltana nautiskelin herkun tietoisena etten seuraavaan pariin viikkoon voi jogurttia syödä.
Eilen kun vettä ei satanut, ulkoiltiin. Kovin kauaksi ei voinut lähteä kun niitä pirun puita odoteltiin. Harmaakuono sai kuitenkin nauttia vapaana kirmaamisesta yllin kyllin. Lähistöllä kävellessä huomasi hyvin miten hirmuinen ero edellisviikonloppuun verrattuna sään lämpötilassa oli. Aurinkokaan ei juuri lämmittänyt.Tuuli tuntui kylmältä, joten kyllä se vaan on uskottava, että lämpimämpiä vaatteita on kaapista kaivettava esille.
Illalla saunottiin. Avokki uskaltautui pari kertaa pulahtamaan lammessakin. Mä en sinne suostunut. Avokin nauttiessa saunaolutta, mulla oli saunajuomana hedelmäsmoothies, jossa ananasta, kiiviä, greippiä, puolukoita, vadelmia ja vettä. Ei ehkä niin janoa vievää, mutta hyvää kuitenkin. Saunan jälkeenkatottiin koneelta Speden Onks Viljoo näkyny?-elokuva. Ei välttämättä ihan mun tyylistä huumoria ja avokkikin nukkui osan siitä. Tulipahan kuitenkin katsottua vanhaa tuotantoa vuosien, vuosien takaa.
Mutta nyt on pakko painua kirjan kuunteluun ja unille!
Kaikille iloista alkavaa viikkoa!
Julkaistu

Detox – puhdistautuminen ruokavalion avulla/fiiliksiä siirtymäviikolta

Viikonlopun vietämme taasen mökillä. Tänään olen valmistanut itselleni Detox-kuuriin sopivia eväitä. 
Siirtymäviikko alkaa olla lopuillaan. Keskiviikko-iltana söin tummaa vadelmasuklaata muutaman palan ja tarkoitus on ettei enää ennen puhdistusviikkoja menisi kurkusta suklaata alas.
Eilen söin ystävän luona Lidlin juustosämpylän ja tarkoitus on etten syö valkoista vehnää enää ennen kuin Detox-kuuri on kokonaan ohi. Aamuisin olen syönyt täysjyväspeltti-kaura-riisikakkuja ja mökille lähtee riisikakkuja täysjyvänä. Kakkujen päälle olen vielä laittanut ilmakuivattua kinkkua, jota varmasti tulen seuraavan kahden viikon aikana ikävöimään. Viikonlopun aikana se pitäisi jättää pois.
Aamuisin olen juonut sitruuna-inkivääri –juoman ja kakkujen lisänä luomuluonnonjogurttia luomuomenasoseella, jossa ei ole lisättyä sokeria.
Siirtymäviikolla kovien juustojen syönti on lopetettava, mutta en ole viime sunnuntaiaamun jälkeen niihin koskenut enkä enää koske. Raejuustoa olen tällä viikolla syönyt ja se onkin ollut sallittua. Puhdistusviikkojen aikana maitotaloustuotteet jää pois, joten uutta raejuustoa ei nyt osteta.
Siirtymäviikolla tarkoitus on jättää myös pois valmiseinekset, joka ei tuota ongelmaa. Sellaisia kun syön äärimmäisen harvoin. Aamuisin olen juonut mukillisen mustaa teetä, eilen yrtti- ja tänään valkoista. Muuten olen nauttinut pääasiassa vihreää teetä. Mustaa teetä aamuisin olen juonut enimmäkseen laiskuuden vuoksi. Se kun on ainoa tee mitä on pusseina ja aamulla en jaksa hauduttaa. Pakkasin mukaan Pyhä Olavin Kuningattaren yrttiteetä mökille ja siellä ei mustaa teetä taida edes olla, joten voinen todeta mustan teen jääneen jo pois.
Punaista lihaa (paitsi ilmakuivatussa kinkussa) en ole tiistain jälkeen syönyt. Silloin söin jauhelihafetapullia ja vihersalaattia. Kalaa ja kanaa saa vielä syödä ja tänään söinkin pari koipea salaatin kanssa. Keskiviikkona ja
 torstaina herkuttelin lohella ja uunikasviksilla.
Kurssimatskussa kehotetaan luopumaan myös ruokasuolasta, keinotekoisista makeutusaineista, makeisista. No meillä ei tuota ruokasuolaa edes käytetä. Kaapista löytyy vuori- ja merisuolaa. Valkoinen teollinen suola on ollut pannassa jo pitkään. Avokille joskus menee juomia missä keinotekoisia makeutusaineita, itse en niitäkään käytä, joten siirtymäviikossa on paljon poissa jo pahiksia ihan normi ruokavalionkin kautta. Eli, suunta on ollut oikea ja elämäntavat terveellisemmät mitä joitakin vuosia sitten. Tästä on varmasti hyvä jatkaa.
Tämän viikon aikana on ollut pyrkimys vähentää kypsän ruuan määrää ja lisätä raakaravinnon määrää vastaavasti. Jos syö isoja annoskokoja, niitä vähän pienemmäksi. Itse en ole juurikaan pienentänyt. Raakaravinnon määräkin nousee oikeastaan vasta nyt. Valmistin salaatin mihin tulee salaatinlehteä, avokadoa, papajaa(melooni käy myös)sekä krassia. Sitä ei lähikaupasta löytynyt. Salaattiin tein punaisen peston. Siihen tuli pinjansiemeniä, valkosipulia, basillikaa, oliiviöljyä, aurinkokuivattuja tomaatteja. Juusto jäi siis pois. Liotetut ja keitetyt kikherneet sekoitettiin pestoon ja ”mössö” salaattiin. Maistoin salaattia hiukan ja maistui herkulliselta. Siinä huominen ruokani mökillä. Avokki ei aio osallistua vaan tekee itselleen äijäkiusauksen. Ohjeen nappasin kurssimateriaaleista.
Keittelin pakuriteetä mihin lisäsin sitruunaa ja inkivääriä. Annoin sen jäähtyä ja pulloon mökille vietäväksi. Teestä saattoi tulla aavistuksen liian vahvaa. Kokkasin vielä hedelmä-marjajuoman. Siihen laitoin puolukoita(ohjeessa karpaloita), vadelmia, kiiviä, ananasta, sitruunaa ja greippiä. Lopuksi lisäsin vielä vähän vettä ja ei muuta kuin sauvasekottimella hedelmät mehuksi. Juomaa tuli vajaa litra ja se riittää mökillä mihin riittää. Sauvasekotinta en jaksa viedä möksälle, joten siksipä nämä etukäteiskokkaukset. Ens viikolla kotona saa sitten huristaa sauvasekottimen kanssa riittämiin.
Pakkasin mökille punaisia linssejä ajatuksena toisena päivänä keitellä linssikeiton. Avokki ei luvannut sitäkään maistaa. Se itse asiassa on vinoillut – hyväntahtoisesti tosin –
tästä mun Detox-kuurista. Kyllähän tämä kieltämättä vähän haastetta tuo, sillä syömme nyt kokonaan eri ruokia, mutta sovimme niin, että kumpikin valmistaa itse omansa.
Olen kirjoittanut tästä detoxista oikeastaan kokemuksieni ja tekemieni asioiden kautta. Ehkä voisi olla paikallaan myös aiheesta teoriapostaus faktoista. Tosin tämä kaikki mitä olen nyt ja
aijemmin viikolla kirjoittanut,  perustuu kurssilla saatuun tietoon. Mutta, jos kiinnostuneita ilmottautuu tämän postauksen kommentteihin, voisin yrittää laatia ihan ”kunnollisen” tekstin aiheesta. Nyt kuitenkin Harmaakuonolle ruokaa, kylmälaukun pakkaus ja matkaan.

Ihanaa viikonloppua jokaiselle lukijalle!

Julkaistu

Harhaluuloja terveellisestä ruuasta

Joskus keväällä laitoin Turun yliopistolehdestä Utuonline pari artikkelia. Nyt lehti on palannut kesätauolta ja silmiini pisti tämä alla oleva artikkeli.
Nyt haastankin teidät lukijat kertomaan mitä tämä herättää teissä?
Ymmärrän luonnolliset lisäaineet, en kuitenkaan kemiallisesti valmistettuja lisäaineita enkä pidä harhana kiinnittää asiaan huomiota valintojani tehdessäni.

Teksti alkaa:

Syksyn alkaessa moni herää uudistamaan elämäänsä terveellisemmäksi.
Tarkkailetko tuotteiden lisäaineita? Perehdytkö muotidieetteihin?
Haetko virtaa liikkumiseen, työhön ja opiskeluun energiajuomista?
Vikaan menee.

Professori Rainer Huopalahti Turun yliopiston Biokemian ja
elintarvikekemian laitokselta tietää, että lisäaineita luetaan
tuoteselosteista turhan pelokkaina.

Lisäaine on sana, joka nostaa karvat pystyyn, vaikka siihen ei olisi
syytä liittää negatiivisia mielleyhtymiä. Suurin osa lisäaineista on
luonnosta peräisin ja nekin lisäaineet, jotka on teollisesti tuotettu,
ovat käyneet läpi perusteellisen testauksen, Huopalahti sanoo.

Huopalahti havainnollistaa asiaa puolukan; terveellisen ja raikkaan
luonnonmarjan avulla.

– Puolukka sisältää suuria määriä bentsoehappoa, joka edesauttaa sen
säilymistä. Elintarvikkeiden valmistus on niin säänneltyä, että niihin
ei voitaisi laittaa vastaavaa määrää tätä ainetta.

Lisäaineita käytetäänkin pääasiassa ruuan säilyvyyden parantamiseksi
ja ilman niitä erilaiset mikrobiologiaan liittyvät sairaudet kuten
ripuli olisivat bakteerikasvun myötä paljon yleisempiä.

Syömme silmillämme
Kuluttajille ruuan ulkonäkö on oleellinen asia eivätkä hailakat värit
herätä ruokahalua. Kun ruoka näyttää hyvältä, sitä pidetään
houkuttelevana ja laadukkaana, vaikka väri saattaa olla keinotekoinen
tuote.

– Erilaisilla rehuilla voidaan esimerkiksi vaikuttaa siihen, miten
keltainen kanamunan sisus on tai miten punaista kirjolohen lihasta
tulee. Jos kananmunan keltuainen on haalea, voi tuntua, että se on
jotenkin pilalla, vaikka kyse olisi vain värisävyjen eroista.
Mieltymyksissä on myös kulttuurisia eroja, sillä Meksikossa syödään
mielellään kananmunia, joiden keltuaiset on tehty punertaviksi,
Huopalahti kertoo.

Vaikka teolliset väriaineet eivät ole vaarallisia, olisi luontainen
väri parempi vaihtoehto. Huopalahti tutkii yhdessä Maa- ja
elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:n kanssa sitä, miten
luontaisten väriaineiden säilyvyyttä saataisiin parannettua. Voi olla,
että kohta keltaista väriä saadaan samettikukasta ja punaista
revonhännästä.

Kohtuus kaikessa paitsi marjoissa
Dieettien, terveellisten ja epäterveellisten ruoka-aineiden listat ja
ohjeet tuntuvat vaihtuvan niin tiheään, ettei enää tiedä, mitä olisi
parasta syödä. Huopalahdella on asiaan selkeä näkemys.

Professori Rainer Huopalahti tutkii
ruoka-aineiden terveellisyyttä.

– Ihminen on sekaravinnon syöjä, jolle on terveellisintä syödä
kohtuullisesti ja tasapuolisesti kaikkia ruoka-aineita.
Ravintotieteilijän ruokalautasmalli pitää siis edelleen paikkansa.

– Marjat ovat sellainen ruoka, jota ei oikeastaan voi syödä liikaa,
täydentää professori Heikki Kallio biokemian ja elintarvikekemian
laitokselta.

Marjat eivät ainoastaan edistä terveyttä vaan myös vähentävät riskiä
sairastua tiettyihin tauteihin ja lieventävät niiden oireita.

– Lääkkeiksi marjoista ei ole, mutta niiden terveyttä edistävät
vaikutukset ovat kiistattomia. Esimerkiksi tyrnimarjojen öljyt
helpottavat kuivasilmäisiä ja atooppisesta ihottumasta kärsivien
oireisiin auttaa mustaherukan siemenöljy. Marjojen kuten mustaherukan,
tyrnin, puolukan ja mustikan syöminen taas tasaa maksan arvoja
terveelliseen suuntaan sekä pudottaa sokeriarvoja kakkostyypin
diabeteksen riskiä alentaen, Kallio kertoo tutkimustuloksista.

Entä mikä on pahin terveyspommi, jota ruokaostoksilla kannattaa
välttää?

– Itse voisin poistaa energiajuomat ja limsat vallan pois hyllyjen
valikoimista. Ne saavat kehon sokeritasapainon järkkymään. Jos
elimistöään kiusaa jatkuvasti, se voi pettää, Huopalahti toteaa.

Teksti: Henna Borisoff
Julkaistu 30.08.2012 12:31, päivitetty 30.08.2012 15:03

Julkaistu

1. Lontoo: judotunnelmia- ystävää kannustamassa

Jälleen ”matkaraporttini” tulee osissa.
Valitettavasti kuvia ei ole vielä käytettävissä, mutta tässä menomatkasta ja parilta ekalta päivältä kuulumisia ja fiiliksiä, jotka vietimme paralympialaisjudoa seuraten.

Keskiviikkoaamuna (29.8.) yhdeksäksi ekokampaajalle, joka värjäsi hiukseni kasvivärein ja lopuksi leikkasi ne. Onneksi tavarat oli lähes pakattuna, joten kotona viimeiset matkavalmistelut (ruokailu, suihku, käsimatkatavaroiden pakkaus) ja avokin ja Harmaakuonon halimista.
Lentomme oli lopulta lähes neljä tuntia myöhässä, mutta ihmeen kivuttomasti aika kentällä kului. Saimme 12 euron kupongit joilla ostaa ruokaa hyvityksenä lennon myöhästymisestä. Kävimme vetäsemässä salaatit, ostamassa vettä ja pikkupurtavaa koneeseen. Vihdoin ennen yhdeksää kone nousi lentoon ja matka kohden Gatwickin lentokenttää saattoi alkaa. Kauan odotettu ja etukäteen hehkutettu Lontoon matka oli nyt todellista.
Kolmen tunnin lennon jälkeen kiirehdimme hakemaan matkatavaramme ja junaan, joka veisi meidät Victorian asemalle, jossa Aa odotti miehensä kanssa meitä. He olivat hakeneet asuntomme vuokraajalta avaimen ja vieneet meille iltapalaa. Myös vuokraaja oli täydentänyt kaappeja, joten meitä odotti hedelmiä, leipää, croisantteja, teetä, tomaatteja tms. Aivan ihanaa ja huomaavaista. Ei totisesti yhdeltä yöllä olisi ollut kiva lähteä etsimään syötävää. Koska metrojen kulku oli siltä yöltä loppumassa AA oli hankkinut meille taksikyydin, jolla huristeltiin asunnolle kiitollisina tietoisuudesta iltapalasta ja puhtaiden lakanoiden väliin pääsystä.
Aamulla reippaina ylös ennen kahdeksaa, sillä Harringaymista, jossa asuimme ExCel-hallille matka-aikaa oli varattava minimissään 90 min. Ensin menimme junalla yhden pysäkin välin, jonka jälkeen vaihdoimme metroon. Ja metroakin vaihdettiin vielä kahdesti. Heti päästiin siis kiinni lontoolaiseen elämään; metroasemilla kävelyä, portaita portaiden perään. Metrot ja junat kulkivat niin tiheään ettei niitä juurikaan tarvinnut laiturilla odotella.
Vaikka metroja ei tarvinnut odotella, olimme ExCelilla katsomossa jälkeen yhdentoista. Judomatsit olivat jo alkaneet. Aikaa meni matkan loppupäässä metroasemalta hallille siirtymisessä, vaikka ne oli vierekkäin. Ihmisiä oli paljon, tuhansia, joten ei siellä niin vaan paineltu eteenpäin, vaikka liput oltiinkin ostettu. Noh, kiirekin oikeastaan loppui siinä vaiheessa kun saimme tekstarin, ettei suomalaisjudoka pysty ottelemaan niskavamman vuoksi. Varmasti urheilijalle niitä vaikeimpia päätöksiä jättää kisa kisaamatta, mutta terveys ennen kaikkea! Jani olisi otellut -66 kiloisissa. Kyllähän tuo tieto fiilistä ja latautuneisuutta toki laski, mutta istuimme judoa seuraamassa kaikesta huolimatta. 
Mukanamme oli entinen naisjudoka, joka on ollut huipulla 80-luvun alussa, mutta opiskelut ja työ vei naisen kilpauralta pois. Myöhemmin hän valmensi naisten maalipallojoukkuetta mm. 92 paralympialaiskultaan Barceloonassa. Sen jälkeen on noussut huipputuomariksi kansainvälisellä tasollakin. Ei judokaan kokonaan elämästä kadonnut, on ollut mukana nostamassa judoa näkövammaisten harrastukseksi ja valmentanut Kallungin Jania. Meillä ei olisi voinut olla parempaa asiantuntijaa, joka kertoo mitä otteluissa tapahtuu. Hänen eläväisyytensä, eläytymisensä oli jo niin mahtavaa seurattavaa, että aika kului siivillä. Toki itseäni hiukan helpotti, että olen judoa harrastanut vajaan vuoden.
Yleisössä oli kaiken ikäisiä ihmisiä ja paljon sellaisia, jotka eivät olleet judoa koskaan nähnyt. Otteluiden alkaessa skriinillä näytettiin mitä judo on ja selitettiin mikä tarkoittaa mitäkin. Yleisö eli mahtavasti etenkin Britti-ottelijan astellessa matolle. Isäntämaan judokan voittaessa paralympiapronssia yleisö räjähti. Pakko oli istua hetki kädet korvilla.
Otteluissa oli kolmen tunnin tauko ennen illan finaaleja. Tauolla söimme salaatit ja kuluttelimme aikaa. Ottelut alkoivat neljältä ja halliin jonotus aloitettiin jo ennen kolmea. Se oli uskomatonta miten paljon väkeä riitti. Tuolloin otteluiden jälkeen jäimme katsomaan vielä palkintojen jaon, vaikka Väsymys tosin painoi raskaana, sillä matkustus ja vähäiset yöunet veivät veronsa. Lopulta ennen kahdeksaa pääsimme kotimatkalle, jossa reilu tunti vierähtikin. Syömään mihinkään ei jaksettu lähteä. Tehtiin entisen judokan kanssa tonnikalamunakasta.
Perjantaiaamuna jälleen ajoissa ylös, sillä halusimme olla hyvillä paikoilla suomalaisnaisjudokan Päivin astellessa ensikertaa tatamille. Ja ehdimmekin hyvissä ajoin ja toivomillemme paikoille. Jouduimme tovin otteluiden alkamista odotellakin. Toisaalta hyvä niin, sillä Aa ehti näkemään judon esittelyvideon, joka helpotti varmasti seuraamista. Siinä odotellessa tunnelma oli jännittynyt. Kyllä ystävänsä puolesta näemmä voi jänskättää ihan huolella. Ekassa ottelussaan Päivi kohtasi Brassi-ottelijan ja valitettavasti ottelu ei vanhentunut montaakaan sekuntia kun Päivi lensi ipponin arvoisesti ja ottelu päättyi. Sellaista judo vaan on.
Näkövammaisjudo ei muuten oikeastaan eroa näkevien judosta kuin, että ottelijoilla pitää olla koko ajan ote. Näkeväthän kilpailevat jo siitä kumpi otteen saa. Sokeilla ei tule varoitutksia/huomautuksia, jos menee pois ottelualueelta. Heikkonäköisillä varoitukset tulee kuten näkevillekin. Judokissa on merkit ottelian sokeudesta, jotta tuomarit tietävät sen. Voi olla myös kuurosokeita milloin merkintä puvussa on erilainen, ja tällöin tuomarin tulee näyttää aina käteen tuomionsa.
Päivin tappion harmituksesta huolimatta ottelut jatkuivat ja ottelutauko tuli aikanaan. Tauko käytettiin taas ruokailuun ja jonottamiseen. Nyt istuimme muutaman muun suomalaisen kanssa ja Päivin tullessa keräilyotteluun turkkilaista vastaan sisuuntuneena aamupäivän lennosta, huuto oli melkoinen. Yleltähän judoa tuli netistä suorana ja siellä oli kaiketikin kommentoitu, että kannustusta riittää. Nytkään ottelu ei kauaa ehtinyt vanheta kun Päivi lennätti vastustajansa voiton arvoisesti ja me saatiin huutaa. Nainen otteli itsensä pronssimatsiin, ja huh miten syke nousi pronssiottelijoiden tullessa tatamille. Kannustus oli valtaisaa ja Päivillä ottelu espanjalaista kokenutta kehäkettua vastaan alkoi hienosti hyvällä heitolla, jonka ansiosta pääsi johtoon. Valitettavasti kuitenkin ottelu päättyi käsilukkoon espanjalaisen hyväksi. Joka tapauksessa hienoa ja ennakkoluulotonta meininkiä. Ääni käheänä huutamisesta iso harmitus ottelun jälkeen. Paikalla oli kuitenkin mahtava olla, sillä kokemus oli huikea Päivihän otteli -63 kilosissa.
Seurasimme ottelut loppuun, mutta ei jääty enää palkintojen jakoon. Lähdimme kotimatkalle. Taaskaan ei jaksettu syömään mihinkään, joten kaupasta haukipihvit ja salaattiainekset, nam! Hyvää!
Ilta vierähti kämpillä. Katselimme jotain paikallista kanavaa, josta tuli paralympialaisia aamusta iltaan. Kaipasimme maalipalloa, mutta sieltä tuli lähinnä kaikkea mitä isäntämaan urheilijat olivat päivän aikana tehneet ja miten menestyneet. Judohallilla selvittelimme myös mahdollisuutta hankkia lippuja maalipallo-otteluihin, mutta saamamme tiedon mukaan niitä sai vaan ja ainoastaan netistä. Aa kertoikin paikallisten kritisoineen lippusysteemiä. Myöhemmin kuulin kyllä väitteen, jonka mukaan lippuja olisikin saattanut saada ostaa paikan päältä. Noh, siinä vaiheessa se oli jo myöhäistä. Miesten kullan voitto jäi siis näkemättä. Mutta, toisaalta päivät oli täynnänsä ohjelmaa muutenkin, joten turhaa nyt jossitella jälkikäteen.  Onneksi tulostiedottaminen toimi hyvin meidän touhutessa kaupungilla, joten ei hätää. Upeaa kuitenkin, että maalipallossa palattiin 16 vuoden jälkeen kultakantaan. Naiset sijoittuivat neljänneksi.
 Ja te jotka jaksoitte loppuun asti, ymmärtänette miksi tämä tulee osissa 😀
Hepa kun ei osaa kirjoittaa lyhyesti :O
Julkaistu

Puolukat ja omenat – varma syksyn merkki

Viikonloppuna nautimme ihanista syyspäivistä mökillä. Aa ja avokki tekivät lauantaina terassin valmiiksi mun ja äitini samoillessa metsässä ja kävellessä pikkuteillä ympäristöömme tutustuen. Metsämies oli avokille selittänyt lähellä olevan suon, jota ei löydetty 🙁 Metsä oli ryteikköä eikä kovin hoidettuakaan. Risukkoa riitti ja kulkeminen oli vaikeaa. Puolukoita löydettiin mökkitien varrelta, ei tarvinnut rymytä syvälle metsään. Keräsimme helposti viitisen litraa niitä. Ongelmana tahtoi olla niiden kypsyys. Käsi kun osui varpuun marjat rapisi maahan. Se vähän hankaloitti meikäläisen keräämistä, mutta kyllä varmastikin keräsin itse lähes puolet marjoista. Olihan äiti nopeampi, mutta käytti aikansa tehokkaasti keräten suppilovahveroita ja kanttarelleja kotiin vietäväksi mun kipon täyttymistä odotellessaan.

Metsässä oli ihana olla. Siellä tuoksui syksyn luonto. Pidän siitä. Olisin voinut samoilla pidempäänkin metsässä, mutta äiti ei jaksanut. Ymmärrän sen hyvin, niin vaikeakulkuista siellä oli.

Illan hämäryys alkoi jo laskeutua Aa:n ja avokin viimeistellessään terassia. Ehtivät kuitenkin saamaan työt valmiiksi ennen pimeyttä. Nyt meillä on jykevä hyvä terassi, IHANAA!

Äiti puolestaan perkasi puolukoita taistellen pimeyttä vastaan. Suurin osa jäi sunnuntaiaamuun. Sunnuntaina oli vielä upeampi sää kuin lauantaina. Oltiin ulkona koko päivä. Tehtiin kukkapenkki mökin edustalle laatotuksen oikean sivun viereen. Sinne istutettiin sipulikukkia: krookuksia, tulppaaneja, narsisseja ja jotain neljättä, jonka nimeä en muista. Äiti istutti kukat niin, että matalammat tulivat eteen ja korkeimmat taakse. Kukkivathan ne eri aikaan kevättä, mutta jonkinlaisen järjestyksen äiti halusi laittaa.

Pieni jännitys oli antaisiko Harmaakuono olla kukkapenkin rauhassa. No ei ainakaan vielä kaivanut sipuleita ylös, vaikka pari kertaa yllätettiinkin penkistä kävelemästä.

Sunnuntaina oli niin lämmin, että päätimme syödä hirvipataa ja perunoita ulkona. Saattoipa olla viimeinen mahdollisuus tälle vuotta. Illalla istuttiin vielä nuotiolla paistaen makkaraa. Ilta viileni, mutta nuotio lämmitti mukavasti.

Maanantaiaamuna paluu kaupunkiin. Osan puolukoista pakastin mökille ja osan toin kotiin pakkaseen. Nyt mulla on viitisen litraa puolukoita, seittemisen litraa mustikoita, 2.5 kg vadelmia. Äidiltä saan kuulemma vielä puolukkasurvosta ja puolukoitakin. Se on innostunut ystävänsä kanssa marjastamisesta. Käyvät monta kertaa viikossa metsässä, joten kyllähän niitä luonnon antimiakin kertyy.

Tänä kesänä jäi mansikat valitettavasti hankkimatta. Jotenkin se paras mansikka-aika meni liian nopsaan ohi etten oikein osannut reakoida ajoissa 🙁

Nyt illalla ystäväni kävi teellä ja toi lähes muovikassillisen omenoita. Lisäksi asiakkaani, joka on kyllä vuosien mittaan tullut myös ystäväksi toi myös pienemmän pussillisen omppuja. Jollain pihalla oli ollut kyltti, jossa annettiin lupa poimimiseen, joten hän päätti poimia. Kiitokset teille molemmille!!!

Avokki haaveili vähän omenapiirakasta. En ehkä kuitenkaan haluaisi sitä tehdä, vaikka tällä Detox-siirtymäviikolla voisin itsekin sitä vielä syödä. En vaan halua itselleni kiusauksia 😀 Omenasoseen keitto taitaa kuitenkin olla edessä lähipäivinä. Ihan mahtia valmistaa itse, tietääpähän ettei ole mitään ylimääräisiä lisäainesotkotuksia mukana.

Nautitaan syksystä ja sen antimista, luonnon herkuista!

Julkaistu

Vantaan vammaiskuljetuksista ei saa leikata

*huokaus*
Vammaisten lakisääteiset kuljetuspalvelumatkat puhuttavat, koska ne on isohko raha kaupungeille ja kunnille. Kuitenkin nuo kuljetuspalvelumatkojen piiriin kuuluvat taksimatkat ovat monelle vaikeavammaiselle välttämättömät. Liikuntavammaisen voi olla hankalaa matkustaa paikallisbusseissa ja junissa. Kalusto kun ei ole kaikkialla matalalattiaista. Ja harvemminpa paikkurin kuski pääsee vammaista auttamaan. Näkövammaisen on opeteltava jokainen reitti erikseen, jotta yksin matkustaminen onnistuu julkisilla, ja moni matkustaakin paljon myös niin. On kuitenkin tapahtumia, jotka ovat harvoin tai joidenka paikka vaihtelee. On täysin mahdotonta opetella jokaiseen haluamaansa paikkaan reitit. Ja kyllähän se liikkumistaidon ohjauskin maksaa. Maksaa myös henkilökohtaisen avustajan tarpeen lisääntyminen.

Minusta on tärkeää, että vammainen henkilö voi osallistua tapahtumiin, käydä harrastuksissa, osallistua yhteiskunnallisiin asioihin, käydä humputtelemassa ja hoitamassa asioitaan. Kunnat myöntävät vapaa-ajan ja virkistäytymiseen matkoja 18 yhden suuntaista matkaa kuukaudessa, joka on lain mukaan minimi. Kunnat pääsääntöisesti pitävät sitä maksimina ja myöntävät myös vähemmän. Olenpa kuullut henkilöstä jolle oli myönnetty neljä matkaa kuukaudessa, eli hän pääsi kahdesti kuukaudessa jonnekin pois kotoaan.

Vammaisella on rajoituksia ja valitettavasti vaikeavammaisella liikkuminen hankaloituu oleellisesti. Jos säästötoiminnoilla aletaan vähentämään vaikeavammaisten vammaispalvelumatkoja, elämästä tulee entistä rajoitetumpaa liikkumisen osalta. Millaisia ongelmia se tuokaan??? Syrjäytymistä, yksinäisyyttä, ennenaikaisesti laitoshoitoon joutumista, alkoholiongelmaa jne. Ja varmasti maksaa yhteiskunnalle. En väitä etteikö maksaisi kuljetuspalvelukin, mutta…

Joka tapauksessa Vantaan valtuusto on päättänyt 15%:n säästöistä kuljetuspalvelumatkoista ja nyt asiaa vastustaneet ovat laatineet adressin, jossa sanotaan:

Vantaan vammaiskuljetuksista ei saa leikata

VANTAAN VAMMAISKULJETUKSISTA EI SAA LEIKATA

Vetoomus Vantaan kaupunginvaltuustolle

Valtuuston enemmistön hyväksymässä Talouden tasapainottamis- ja
velkaohjelmassa leikataan rutkasti vammaisten sosiaalisin perustein
päätettävistä kuljetuksista (ohjelman teksti alla).

Ohjelmassa huomattava määrä kuljetuspalveluja käyttäviä siirretään
käyttämään joukkoliikennettä, missä tapaturman vaara on suuri.
Busseissa saa henkilökunnalta apua harvoin, junissa ei ollenkaan.
Monet eivät voi käyttää joukkoliikennettä ilman henkilökohtaista
avustajaa. Matalalattiabusseja ei ole kaikilla linjoilla.

Kuljetuspalvelujen leikkaaminen karsii vammaisten liikkumista.
Matkojen vähyys vaikeuttaa jo nykyisellään harrastuksia ja
yhteiskunnallista osallistumista. Leikkaukset vaarantavat itsenäistä
elämää ja sosiaalisia suhteita. Terveysongelmat, alkoholismi ja
syrjäytyminen lisääntyvät.  Vammaisen elämä vaikeutuu ja
yhteiskunnalle koituu pitkän päälle lisäkustannuksia, jotka ovat
”säästöjä”
suuremmat.

ME ALLEKIRJOITTANEET VAADIMME VAMMAISKULJETUSTEN LEIKKAUSPÄÄTÖKSEN
PERUUTTAMISTA.

Vantaan Talouden tasapainottamis- ja velkaohjelma, sivu 20:

”Vammaispalvelulain mukaisten kuljetuspalvelumatkojen vähentäminen 15
% (2013, 1,3 milj. euroa)
– matkojen määrän huomattava vähentäminen siirtämällä asiakkaat
käyttämään joukkoliikennettä
– kutsutaksien ja palvelulinjojen kehittäminen Vantaalla
– Riskianalyysi: itsenäinen selviytymien vaikeutuu, osallistuminen
yhteiskunnalliseen toimintaan vähenee”

http://www.vantaa.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/vantaa/embeds/vantaawwwstructure/78175_Talouden_tasapainottamis-_ja_velkaohjelma_10.5.2012.pdf

23.8.2012

Rita Dahl                            Vas

Soili Haverinen                   KD

Liisa Huttunen                   Vihreät

Teijo Kakko                        PerusS

Ros-Britt Kangas                KD

Aura Kaskisydän                Vammaisaktivisti

Sari Kesäniemi                   Vas

Juha Malmi                         PerusS

Erkki Matinlassi                  SKP

Eeva Pitkänen                    puheenjohtaja, Vantaan Invalidit ry.

Sanni Purhonen                 järjestöaktiivi

Tiina Viitanen                     Kok

Juha Kovanen                    SKP

Juha Kovanen

Hyvät lukijat
jakakaa tätä eteen päin ja jos yhtään asia koskettaa
käykää allekirjoittamassa
täällä

Julkaistu

Pyöräillen mökille

Punaisella hirmulla on tällä viikolla ajettu 76 kilsaa joista maanantaina 12 ja tiistaina 64. Tiistai-iltana ajelin kilpapyöräilijäystävämme kanssa kotoa mökille. Loppumatkasta hivenen eksyimme/ajoimme harhaan, joten saatiin kahdeksan kilsaa ylimääräistä poljettavaa hiekkatiellä. Hiekkatiellä ajaminen oli huomattavasti raskaampaa ja vaativampaa polkemista vauhdin pudotessa puoleen ja allekin mitä se Vanhaa Lahden tietä huristaessamme oli. Aikaa tuohon 64 kilsaan meni 3 h 10 min. Matkan aikana emme pysähdelleet huilailemaan, joimme vauhdissa. Pariin liikennevaloristeykseen oli pysähdyttävä sekä oikeaa tietä etsiessä hiekkatieosuudella. Viimeisessä mäessä irtosi ketjut, joten pilotti ohjasi ja minä poljin parhaani mukaan. Takana kun pystyi ketjujen irtoamisesta huolimatta polkemaan. Mökin pihaan päästyämme olo oli onnellinen eikä mitenkään superväsynyt. Sää oli pilvinen ja tuulinen, tulipa matkan varrella parissa kohtaa pari pientä tihkukuuroa. Pyörän päältä noustessani kuului Harmaakuonon kirmaus luoksemme ja iloinen hyppely sivulla. Taisi herra olla iloinen, vaikka emme olleet erossa kuin tuon reilut kolme tuntia. Vai oliko siihenkin tarttunut huolestuneisuus, kun emme olleetkaan mökillä avokin, Aa:n, kaverin ja Harmaakuonon saapuessa???
Pyöräilyn jälkeen maistui karjalanpiirakat hiilaripommista huolimatta. Ja sauna tuntui vähän väsähtäneen ihmisen kropassa ihanalta.
Aamulla aamupalastettuamme alkoi fyysinen työ, liuskekivien kantaminen. Isoimmat kivet olivat neliön kokoisia ja kantajia tarvittiin 3-4. Paloista vain muutama oli yksin kannettavissa, joten lisäkädet oli tarpeen. Aa ja avokki sommittelivat kivet pihaan siihen kuvioon miten tulevat terassin edustalle. Tänään avokki on kaivanut terassin edustaa korkomerkkien mukaan, jotka Aa:n kanssa laittoivat keskiviikkoiltana. Pohjalle tulee tasaisesti kivituhkaa joidenka päälle liuskekivet. Saumojen raot täytetään kivituhkalla. Se on ens viikon projekti. Silloin myös uusitaan terassi. Nyt siinä on irrallaan olevat laudat ja lautojen välit liian isoja, sellaisia mihin jalka voi jäädä kiinni ja nilkka vääntyä.
Mä siirryin ruuan valmistukseen: lohta ja kasvisnyyttejä – yllätys! Kaverin kanssa neuloimme frillahuiveja. Alotin Virosta ostamalla pienverkkoisella langalla ja tykkään huivin neuleesta enemmän kuin isoverkkosesta. Jotenkin huivi on selkeämpi, pehmeämpi. Lanka on reunoilta mustaa ja keskeltä hopeaa. Vielä ennen Aa:n lähtöä terassin mittaus ja kahvi/teehetki.
Eilen ei tehty mitään kovin hyödyllistä. Valmistin salaatin ja grillattiin pihvit, tehtiin käsitöitä avokin touhutessa pihassa. Saunoimme pitkään käyden uimassa useampaan kertaan. KYLMÄÄ!!!
Saunan jälkeen istuimme nuotiolla ja loppuvaiheessa oli jo ihan hemskutin kylmä. Kai se on vaan uskottava, että kesä helteineen (jos nyt niitä kauheesti edes oli)  on hiljalleen kääntymässä syksyksi.
Kaverin lähdettyä tänään otimme Helppohalkojan esille ja pilkoin sillä jonkusen sylillisen turhan isoja klapeja pienemmäksi. Avokki aloitti tuon kaivausurakkansa. Puita ei hirveästi ollut, joten siirryin valmistamaan karppipitsaa. Täytteeseen laitoin kinkkua, tomaattia, paprikaa, pitsamaustetta ja juustoa. Aika tuhtia mutta hyvää.
Eilen tämä blogi täytti kaksi vuotta!
Saas nähdä mitä kolmas vuosi tuo tullessaan 😀

Käykäähän katsomassa

Julkaistu

Pyörälenkistä onnellisena

Punaisella hirmulla kolme lenkkiä takana
– Hidasvauhtinen kokeiluluontoinen reilut viis kilsaa
– 33.9 km ajassa 1 h 39 min pilottina kilpapyöräilijä
— 22 km vajaa puolitoistatuntia
Kilsoja yhteensä 61.510 km
Keskinopeus karvan alle 18 km
Korkein nopeus reilut 38 km tunnissa
Kokonaisaikaa en muista, mutta jotain reilun kolmen tunnin

Pyörässä on matkamittari, joka näyttää kokonaiskilsat, kokonaisajan, keskinopeuden ja tuon korkeimman nopeuden. Tietystikin mittarin nollaamalla saa kultakin lenkiltä erikseen samat tiedot. Toistaseksi en ole mittaria nollannut.

 Hymy karehtii vieläkin huulilla kun muistelen tuota alkuillan lenkkiä, niin huippua se oli!
Alussa koimme tosin sydämen tykytyksiä, vaihteista meni lukitus päälle ja polkimet eivät pyörineet. Pilottini meinasi jo hätääntyä hajottaneensa pyörän, mutta onneksi keksittiin mikä jarrasi. Siihen alkumatkasta meni tovi, mutta onneksi päästiin matkaan ja nauttimaan upeasta kesäillasta pyöräillen.

Reitiltä löytyi kivoja mäkiä ja välillä sai polkea ihan tosissaan, jotta päästiin mäen päälle. Kerran oli pakko taluttaa pyörä ylös.
Nautin tekemisen meiningistä, hengästymisestä ja jalkatreenistä.
Ja nyt kroppani huutaa tätä lisää. Olo on ollut koko illan aivan mahtava! Valitettavasti huomisaamun pyöräily peruuntui, mutta maanantaille on seuraavat treffit sovittu pyöräilyn merkeissä. Ja tämän iltaisen pilotin kanssa treffataan parin viikon päästä. Olen todella iloinen, että hän haluaa lähteä toistekin.

Minua vähän huolestuttaa, tuleekohan minusta rasittavuuden huutomerkki ruinuamisellani pilotteja jatkuvasti. Minusta nimittäin tuntuu, että pyöräily meinaa imaista mukaansa ja ylipäätään liikuntakärpänen puree mua tällä hetkellä. Haluaisin tehdä kaikkea mahdollista ja vissiin mahdotontakin.

Ja nyt tuo lomalaisten hieronta-rupeama on ohi. Olo on helpottunut!
Ei tarvitse jännittää onko minkä verran töitä vai onko ollenkaan. Voi keskittyä omaan firmaansa ja asiakaskuntaansa täydellä panostuksella. Tosin ens viikolla lomailemme/mökkeilemme. Alkuviikosta tosin töitä ja työpuhelin on mökillä ulottuvilla, joten meidät tavoittaa kyllä.
 Mutta määääää tahhhddon taas pyöräilemään!!!!

Ps: Käykäähän katsomassa
A Lesson in Sisu – Suomen Paralympiakomitean Lontoo-kampanjavideo

Julkaistu

Viikko itikoiden pistettävänä ja muiden öttiäisten purtavana

Viikko vierähti nopsaan Hartolassa mökkeillen äitin ja avokin kanssa. Tuota kesäistä viikkoa on mukavaa muistella nyt oman mökin edustalla saunan lämpiämistä odotellessa ja linnun visertelyä kuunnellessa. Avokki haravoi raivaamaansa heinää ja Harmaakuono pyörii ympärillä keppi suussaan. Päivällä kasattiin lammen rantaan kivistä nuotiopaikka. Pihapiirissä julmetusti kiviä, joten saadaanpahan ne hyötykäyttöön.

Mutta siis viime viikko vietettiin Hartolassa maanantaista maanantaihin. Tuon viikon aikana ei kertaakaan aterioitu sisällä yhtä iltateehetkeä lukuun ottamatta. Ruuatkin valmistettiin nuotiogrillissä perjantaisia broilerjauhelihapihvejä ja letun paistoa, perunoiden keittämistä, kanamunakastikkeen ja pinaattimuhennoksen valmistusta viikon varrelta laskematta.

Nuotiogrillissä valmistui herkulliset kasvisnyytit, lohifile, possupihvit, pikkusiiat. Mukana ei tietenkään ollut koko maustevarastoa, mutta pitkälle päästiin mustapippurilla, suolalla, barbequella, yrttimausteella, tuoreilla yrteillä, valkosipulilla ja sipulilla voita unohtamatta

Ensinmmäisenä iltana valvoimme pitkälle aamuyöhön. Saunomisen ja uimisen jälkeen istuimme mökin terassilla kesäyöstä nauttien ja innostuimmepa paistamaan nuotiolla vielä hirvimakkarat.

Etenkin alkuviikosta kärsittiin itikoista ja muista öttiäisistä. Nuotiossa pitämällä tulta saatiin niitä vähän karkotettua, joten tuli loimotti joka päivä myös ilman grillauspuuhia. Äiti ja avokki keräsivät pihapiiristä käpyjä ja heiniä, jotka toivat savua palaessaan ja öttiäiset pysyi vähän loitommalla.

Kun valmistin meille fetasalaattia, kannoin ainekset mökin terassin pöydälle ja ei muuta kuin kokkaamaan 😀

Ja sama juttu valmistaessa raparperi-mansikkapiirakkaa

Mökin rannassa oli soutuvene, joten kävimme melkeinpä joka päivä soutelemassa.
Toisen airon lavasta oli puolet pois, joten venettä oli vaikeaa pitää suunnassaan. Mun soutaessa pyörimmekin ympyrää 😀
Silti, kivaa ja hyvää liikuntaa 🙂

Avokki nautti soutelusta ja välillä innostui ottamaan homman puolittain treenin kannaltakin

Myös äiti ja Harmaakuono pääsivät nautiskelemaan venematkasta yhdessä ja eerikseen
 
Äiti halusi päästä onkimaan monien vuosien jälkeen, niinpä kävimme parina iltana soutelemassa järvellä ja onkimassa. Matoja ei löytynyt, joten ekalla kerralla meillä oli syöttinä katkarapuja. Salakat kyllä söi, mutta ei tarttuneet koukkuun.
Itse en ihastunut onkimiseen sinänsä. Koin sen vähän turhauttavaksi ja pitkävetiseksi puuhaksi. En tiedä olisiko ollut toisin, jos olisin nähnyt kohon liikkeet??? Nautin kuitenkin siitä rauhasta mikä järvellä vallitsi auringon laskun aikaan. Vesilinnut huutelivat, kalat hyppivät veden pintaan, järvi aivan tyyni. Siinä kyllä hermo lepää.
Toisella kerralla meillä oli matojakin, mutta edelleenkin salakat kävi syömässä eivätkä koukuttuneet. Äidillä oli tärkeä tehtävä veneessä huolehtia ettei onkemme mene sekaisin. Ja välillä olikin touhua, kun koukku tarttui kaisloihin tai lumpeisiin 😀 En tiedä miksi äidillä tässä näin tuima ilme, ehkä juuri on ollut tiukat paikat onkien kanssa 🙂
Ihan ilman kalaonnea ei jääty, sillä avokin onkeen tarttui ahven. Ehkä 10-15 cm. Eipä saatu nuotiolle kalaa tai kalasoppa-aineksiakaan, joten ahven pääsi takaisin uiskentelemaan.

Ja kun madot loppui katsottiin netistä onkitaikinan ohjetta ja löytyikin perusohje, jossa vettä ja vehnäjauhoa.
Äitihän sellaisen valmisti ja avokki istuskeli rantakivellä onkien kunnes turhautui. Kalat napsi taikinan 😀
Tässä kuvassa ei vielä ole turhauma iskenyt ja mäkin viivähdin kivellä tovin kunnes lähdin äidin kanssa uimaan.
”Välikommenttina” totean nyt olevan yön jo pitkällä. Saunoimme avokin kanssa reilusti toista tuntia lammessa pari kertaa polskutellen. Polttiaiset kiusasivat aika reippaasti. Saunan jälkeen perinteisesti iltateehetki ja tämän tietokoneen kanssa taistelua. Nettiyhteys ei ole kovin kaksinen täällä, joten tämänkin postauksen valmiiksi saaminen voi olla aika haasteellinen. Nyt kuitenkin jatketaan vielä Hartolan tunnelmissa, sillä huomenna en tänne kerkiä. Meille tulee yövieraita kahden koiran kanssa, joten huomisilta on pyhitetty muulle touhuamiselle 😀
Hartolassa uimme joka päivä ja viikon aikana vesi lämpeni hurjasti. Loppuviikosta järvessä olisi voinut uiskennella ja pelleillä ties miten pitkään. Myös Harmaakuono uiskenteli paljon. Herralla aina keppi suussa 😀
Vaikka valotus on vähän persiillään on ”pakko” jakaa järvestä myös pelleilykuvia 😀 Hauskaa!!!

Rakastan kesässä järvessä pulikointia ja nautin kun sain viikon aikana uida joka päivä monta kertaa. Vikana päivänä avokki souti mut laiturista ehkä 100 metrin päähän ja rantaa myöden uin laituriin. Se oli ihanaa.
Harmaakuonolle viikko oli myös lomaa. Työvermeitä ei juurikaan tarvinnut ylleen pukea ja kyllä herra naatiskeli. Keppi suussa juosten ja touhuillen.
Ja Harmaakuono hyvin aktiivisesti ruinusi, että sille heitettäisiin keppiä. Opaskoirille ei sitä paljoakaan tehdä, mutta olen tuosta säännöstä tinkinyt lomatapauksissa, sillä herra rakastaa saada hakea keppiä ja etsiä sitä! Silloin kun työvermeitä ei ole kuvioissa nauttikoon. Älkää kuitenkaan koskaan heittäkö opaskoiralle keppiä ilman käyttäjän lupaa!

Mökissä ei valitettavasti ollut sopivaa pannua millä letut paistaa nuotiolla. Äiti innostui viikon aikana kahdesti paistamaan lettuja ja olihan ne herkullisia tuoreiden mansikoiden kanssa. Valitettavasti lettupäivien iltoina meinasi levottomat jalat muistutella olemassa olostaan.
Mutta silti, herkullista 😀
Ja pitihän Harmaakuononkin saada omansa 😀
Ensin vaan täytyi odottaa lupaa
Ja tulihan se lupa vihdoinkin 😀
Ja kyllähän kesään kuuluu vihtominen, joten lähiympäristössä kävellessämme avokki ja äiti tekaisi kolme vihtaa. Jokaiselle oma 😀 Niillä sitten läiskittiin antaumuksella, avokin kanssa niin innokkaasti, että kärkilehdet irtoilivat 😀

Viikon aikana kuulimme monien lintujen ääniä. Valitettavasti kukaan meistä ei ole lintujen kovinkaan hyvä tunnistaja. Lokkien huudon tunnistaa lähes jokainen, joten mekin. Kuikka kajautteli iltaisin, pari kertaa joutsenet töräytti ja kävipä rannassa sorsaemo poikueineen katsastamassa keitä mökillä majailee 😀

Ja mehän siellä vietimme ihanan kesäisen lomaviikon. Sää vain parani päivästä toiseen.
Ja nyt rakkaat lukijat totean itseni melkoiseksi jääräksi… Enhän voinut kömpiä unille ennen kuin tämä tuli valmiiksi. Välillä kaatui ruudunluku ja useampaan kertaan nettiyhteys katkesi. Tässä tämä nyt kuitenkin on 😀

Julkaistu

Pohdintaa/tilitystä – ruokavalio-liikunta-hyvinvointi-painonhallinta

Hyvät lukijat
ehkä joku jo miettii
–           missä ne laihdutus-liikunta-hyvinvointi-elämäntapa –postaukset oikein on – mihin ne on jääneet???
 Hepa taitaa olla jo ihan ”hunningolla”. Kirjoittaa kaikesta muusta kuin blogin ehkä pääasiasta.

Myönnetään
laihdutus ei ole sujunut toivotulla tavalla ja paino hiissaa 68-69 kilon välillä, joten onneksi ei ole lähtenyt nousuunkaan.
Ja liikkumiset ovat olleet lähinnä koiran kanssa lenkkeilyä
 keskiviikkoista lyhyttä tandemlenkkiä lukuun ottamatta. Lenkki oli turkasen lyhyt ja ajonälkä jäi hirmuinen!!! Pilottien löytyminen on inhottavan ongelmallista. Olen laittanut muutamaan pyöräilyseuraankin viestiä pilottitarpeesta, mutta toistaiseksi en ole vastauksia saanut. Toivottavasti tilanne paranee heinäkuun aikana ja pääsen punaisella pyörällä nauttimaan vauhdin hurmasta 😀
Syömiset menee pääsääntöisesti toivotulla tavalla. Juhannuksena herkkuina meni salmiakkia ja raparperipiirakkaa. Ateriat pysyi kohtuukoossa ja niissä oli paljon kasviksia.
Kasviksien määrään olen tyytyväinen ja siihen, että avokkikin on innostunut grillattavista kasvisnyyteistä. Mökillä nautin kun oli aikaa väsäillä joka päivälle hiukan erilaiset kasvislisukkeet.
Tämän kevään aikana on tapahtunut iso asia – mökin hankinta. Minulle se on suuri ja ehkä myös vähän outo ajatus olla mökkiläinen. Olen ikionnellinen, että jonkinlaisesta mökkiunelmasta on tullut totta, sillä viihdyn luonnon rauhassa, jos vaan puuhaa riittää. Ja vielä sitä riittää pitkään 😀 Tuo mökkijutska on vienyt paljon aikaa. Eihän sitä olisi ollut pakko istua netissä tutkailemassa kauppojen sivuilta tarvittavien tavaroiden/tuotteiden tietoja. Kuitenkin halusin ja haluan edelleenkin itse tutustua ja saada tietoa eikä olla vain toisten tiedon ja tiedon haun varassa. Ei se ei ole epäluottamuslause ketään kohtaan, pikemminkin halu olla itsenäinen. Ja kun innostus on valtaisa ajantaju menee ja tässä tulee nökötettyä ihan liikaa. Valitettavasti myös ruudunluku hidastaa etsintää ja monet sivut eivät ole ruudunlukuohjelmalle ystävällismielisiä kaikkine kuvakkeineen ja linkkiviidakkoineen. Jokin tiedon saannin kannalta oleva sivusto saattaa tuon takia jäädä lukematta ja tietoa joutuu etsimään muualta. En kuitenkaan vikise. Olen tottunut siihen. Kuitenkin minulla on ruudunluku, joka mahdollistaa paljon tietokoneella toimimista ja netissäkin pyörimistä. Jos ruudunlukua ei olisi – en uskalla edes ajatella…
Kyllä mua harmittaa vähän miten elämän muut tohinat ovat vieneet huomion laihdutukselta. Toisaalta, painon pudotukseni on äärimmäisen hidasta ja siksi välillä myös turhauttavaa.
Ei välttämättä huonoa pitää hetki vähän rennompaa
meinikiä asian suhteen. En ole hypännyt ystävällä/vihollisella vaa’allakaan päivittäin, kerran pari viikossa. Rennompi ote ei kuitenkaan tarkoita, että homma olisi lyöty kokonaan läskiksi. Ehkä olen antanut vaan muulle enempi tilaa.
En ole luovuttanut, olen päättänyt MINÄ LAIHDUN ja tavoitan vielä tuon alle kuudenkympin rajapyykin,  Minä pystyn siihen! Nyt on kai ollut ”hengenvedon” aika, ja sekin ehkä kuuluu tähän matkaan.
Vaikka nyt on elämän muut jutut vieneet huomion, en inhoa itseäni, en syytä. Harmittaahan se ettei potku vielä riittänyt kaiken samanaikaiseen hallintaan. Itseinholla en pääse eteenpäin. Minun on hyväksyttävä ja olen hyväksynytkin, että nyt on ollut rennomman vaihteen hetki. En kuitenkaan voi olla tyytyväinen liikunnan määrään ja siitä olen itselleni näreissäni. Miksi haluan pyöräillä ja uida, lajit mihin tarvitsen kaverin? Ja kun ei aina kaveria ole, tyydyn koiran kanssa kävelyyn… Voisin painua kuntosalille tai polkasta spinningpyörällä hikitreenitn, mutta…
turha rypistellä kun on peet pöksyssä.
Ehkä minussa on vikana, että innostun jostakin valtavasti ja panostan kaiken tarmon innostuksen kohteeseen ja muu jää vähemmälle. Ja liikunnan suhteen olen laumasieluinen, kaverin kanssa paljon hauskempaa 😀 Siinä mulle olisikin opettelun paikka, oppia nauttimaan liikunnasta yksinkin.
Toisaalta elämäntapamuutoksessa on jo paljon asioita, jotka eivät enää tunnu niin uudelta ja sen myötä hehkuttamisen arvoiselta. Mihinkään ei ole kadonnut lisäaineiden välttely tai luomun suosiminen. Tai miksi toistaa täällä etten syö nykyisin juurikaan leipää, tai minulle sopii ateriaksi paremmin ylikorostettu lautasmalli kuin annos missä on lisukkeena pastaa, riisiä tai perunaa.              Ne ovat nykyisin minulle ”normaalia” ja ne ei herätä samalla tapaa kirjoitushinkua kuin aikaisemmin. Olen huomannut mitä vähemmän syön vehnähöttöä, sokerisöttöä sen parempi olo minun on. Ja jos syön jotain ruuaketta fiilis siitä, että olen oikealla tiellä vahvistuu. Aito ja alkuperäinen raaka-aine on se mihin haluan panostaa ja nuo ruuakkeet saada minimoitua jopa ”siivottua” matkaruokailuista tms. Ruuakkeella tarkoitan esim. muovipaketissa olevaa tonnikalakolmioleipää.
Lisäaineiden välttely on johtanut siihen, että maistan natriumglutamaatin. En välttämättä tunnistanut sitä aijemmin, mutta nykyisin siihen törmätessä se hyökkää vastaan ja pahasti.
Ylipäätään keinotekoisuus maistuu karsealta. Ja siksipä minusta on tullut aika kranttu monien elintarvikkeiden suhteen, mehut, leivänpäälliset jne. Joskus en kaupassa ollessani tiedä mitä sieltä haluaisin ostaa. Liikaa kaikkea ruuaketta/sontaa, teollista moskaa. Onneksi niitä positiivisiakin yllätyksiä löytyyLuomu on lisääntynyt taviskaupoissakin ihailtavan paljon. Luomutuotteiden korkea hinta välillä ahdistaa. Onneksi kaikissa tuotteissa ei hinta moninkertaistu luomun myötä.  
Vaikka paino ei ole tippunut, olen loppujen lopulta jo päässyt eteenpäin tällä matkallani ja kun saan taas liikuntavaihteen päälle, painokin putoaa. Liikunnan myötä myös kaikki tarkentuu. On sillä vaan niin ihmeellinen vaikutus. Toki pelkkä liikunta ei ihmeitä tee, se on hyvä muistaa. Itselläni liikunnan myötä aineenvaihdunta paranee ja kropassa muhivat nesteet saa kyytiä.
Nyt on takana ensinmäinen viikko lomalaisten hierontoja ja ens viikolla vietetään lomaa. Vuokrattiin jo helmikuussa lomaviikolle mökki Hartolasta, joten ens viikko vierähtää siellä. Ehdimme maksaa sen ennen kuin tuo oma tuli kuvioihin. Ei kuitenkaan lähdetty säätämään ja vääntämään peruaksemme näin liki lomaamme varauksemme. Se olisi ollut kurjaa yrittäjällekin, joten päätimme omasta mökistä huolimatta lähteä Hartolaan järven rannalle rentoutumaan. Äitini lähtee mukaan. Toivottavasti sää lämpiää ja sen myötä järven vesi, sillä haluaisin uida paljon viikon aikana.
Kirjoituksissa olen sivunnut uniongelmia sivulauseissa.  Nukkumiseni vaihtelee yöstä toiseen suuresti ja univaje on aiheuttanut väsymystä
 ja siinä myös yksi selitys rennommalle vaiheelle. Taidan olla selittelyn mestari 😀
Kun nukkuu liian vähän, ei vaan kroppa ja mieli toimi halutulla tavalla. Ei vaan jaksa. Viime viikolla huomasin konkreettisesti fyysisesti miten kroppa kulkee hitaalla, vaikka kuinka tahtoisi toisin.
Onneksi levottomat jalat ei valvoskelusta huolimatta ole erityisemmin vaivanneet. Oireet tosin lisääntyy heti, jos yritän nukkua liian lämpimässä tai olen syönyt hiilaripitoisesti. Onneksi olen lukenut läksyni aika hyvin. Nukun vierassängyssä ikkuna auki ja saan olon näin riittävän viileäksi. En syö kovinkaan hiilarivoittoisesti. Leipä ja muu höttö kun on jäänyt pois, auttaa hirmuisesti. Aamuisin tällä viiklla olen syönyt luomumysliä ja sen kroppa sietää.
Kun levottomien jalkojen oireet pysyy poissa nukkuminen sujuu paremmin. Tosin kun melatoniini heittää vajaalle, on taas vaikeaa. Onneksi lääkekaapista löytyy melatoniini-purkki, ja auttaa pahemman yli. Joskus riittää kun syö pillerin iltana parina, sen jälkeen taas pärjää. Toisinaan viikon kuuri, joskus pidempään auttaa. Ja hirsimökissä nukun ja siksipä odotan mökkimme öitä toiveikkaana 😀 Hyvin nukkuminen auttaa myös suuresti painonhallinnassa, liikunnassa ja kaikessa elämän tohinoissa. Totuus vaan taitaa olla, että melatoniini-vajeesta tulen kärsimään enempivähempi aina. Sokeus kun siihen hormoonituotantoon vaikuttaa epäedullisesti ja kun ikääntyy melatoniinin tuotanto heikentyy muutoinkin. On vaan opittava tunnistamaan milloin tarvitsee apuja pillerin muodossa, oppia myös ettei kärvistele pitkään, valvo turhaan öitä. En halua käyttää mitään keinotekoisia unen lähteitä niin kauan kuin vaan voin sen välttää. Moni sanoo mulle, miksi en mene lääkäriin ja hae nukahtamislääkkeet. EN HALUA! Siihen kierteeseen en vaan halua, ja niin kauan kuin melatoniinilla pärjäilen kohtuullisestikin, sillä mennään.
Kello on hirmuisesti. Linnut laulavat jo aamukonserttiaan. Jäin mesessä ”näppäimistä kiinni” viesteillessäni nuoruuden ystäväni kanssa. Ja nyt on vielä vähän nälkäkin. Jos olisin unten mailla en tietäisi siitä mitään, joten tässä taas yksi syy miksi soisin öisin nukkuvani. Nyt kyllä oli hauska kirjoitella ystävän kanssa, joten ”kärsin” mielelläni. Ehkä menen hedelmäkorin kautta nukkumaan 😀