Detox – puhdistautuminen ruokavalion avulla/fiiliksiä siirtymäviikolta
Ihanaa viikonloppua jokaiselle lukijalle!
Harhaluuloja terveellisestä ruuasta
Joskus keväällä laitoin Turun yliopistolehdestä Utuonline pari artikkelia. Nyt lehti on palannut kesätauolta ja silmiini pisti tämä alla oleva artikkeli.
Nyt haastankin teidät lukijat kertomaan mitä tämä herättää teissä?
Ymmärrän luonnolliset lisäaineet, en kuitenkaan kemiallisesti valmistettuja lisäaineita enkä pidä harhana kiinnittää asiaan huomiota valintojani tehdessäni.
Teksti alkaa:
Syksyn alkaessa moni herää uudistamaan elämäänsä terveellisemmäksi.
Tarkkailetko tuotteiden lisäaineita? Perehdytkö muotidieetteihin?
Haetko virtaa liikkumiseen, työhön ja opiskeluun energiajuomista?
Vikaan menee.
Professori Rainer Huopalahti Turun yliopiston Biokemian ja
elintarvikekemian laitokselta tietää, että lisäaineita luetaan
tuoteselosteista turhan pelokkaina.
Lisäaine on sana, joka nostaa karvat pystyyn, vaikka siihen ei olisi
syytä liittää negatiivisia mielleyhtymiä. Suurin osa lisäaineista on
luonnosta peräisin ja nekin lisäaineet, jotka on teollisesti tuotettu,
ovat käyneet läpi perusteellisen testauksen, Huopalahti sanoo.
Huopalahti havainnollistaa asiaa puolukan; terveellisen ja raikkaan
luonnonmarjan avulla.
– Puolukka sisältää suuria määriä bentsoehappoa, joka edesauttaa sen
säilymistä. Elintarvikkeiden valmistus on niin säänneltyä, että niihin
ei voitaisi laittaa vastaavaa määrää tätä ainetta.
Lisäaineita käytetäänkin pääasiassa ruuan säilyvyyden parantamiseksi
ja ilman niitä erilaiset mikrobiologiaan liittyvät sairaudet kuten
ripuli olisivat bakteerikasvun myötä paljon yleisempiä.
Syömme silmillämme
Kuluttajille ruuan ulkonäkö on oleellinen asia eivätkä hailakat värit
herätä ruokahalua. Kun ruoka näyttää hyvältä, sitä pidetään
houkuttelevana ja laadukkaana, vaikka väri saattaa olla keinotekoinen
tuote.
– Erilaisilla rehuilla voidaan esimerkiksi vaikuttaa siihen, miten
keltainen kanamunan sisus on tai miten punaista kirjolohen lihasta
tulee. Jos kananmunan keltuainen on haalea, voi tuntua, että se on
jotenkin pilalla, vaikka kyse olisi vain värisävyjen eroista.
Mieltymyksissä on myös kulttuurisia eroja, sillä Meksikossa syödään
mielellään kananmunia, joiden keltuaiset on tehty punertaviksi,
Huopalahti kertoo.
Vaikka teolliset väriaineet eivät ole vaarallisia, olisi luontainen
väri parempi vaihtoehto. Huopalahti tutkii yhdessä Maa- ja
elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:n kanssa sitä, miten
luontaisten väriaineiden säilyvyyttä saataisiin parannettua. Voi olla,
että kohta keltaista väriä saadaan samettikukasta ja punaista
revonhännästä.
Kohtuus kaikessa paitsi marjoissa
Dieettien, terveellisten ja epäterveellisten ruoka-aineiden listat ja
ohjeet tuntuvat vaihtuvan niin tiheään, ettei enää tiedä, mitä olisi
parasta syödä. Huopalahdella on asiaan selkeä näkemys.
Professori Rainer Huopalahti tutkii
ruoka-aineiden terveellisyyttä.
– Ihminen on sekaravinnon syöjä, jolle on terveellisintä syödä
kohtuullisesti ja tasapuolisesti kaikkia ruoka-aineita.
Ravintotieteilijän ruokalautasmalli pitää siis edelleen paikkansa.
– Marjat ovat sellainen ruoka, jota ei oikeastaan voi syödä liikaa,
täydentää professori Heikki Kallio biokemian ja elintarvikekemian
laitokselta.
Marjat eivät ainoastaan edistä terveyttä vaan myös vähentävät riskiä
sairastua tiettyihin tauteihin ja lieventävät niiden oireita.
– Lääkkeiksi marjoista ei ole, mutta niiden terveyttä edistävät
vaikutukset ovat kiistattomia. Esimerkiksi tyrnimarjojen öljyt
helpottavat kuivasilmäisiä ja atooppisesta ihottumasta kärsivien
oireisiin auttaa mustaherukan siemenöljy. Marjojen kuten mustaherukan,
tyrnin, puolukan ja mustikan syöminen taas tasaa maksan arvoja
terveelliseen suuntaan sekä pudottaa sokeriarvoja kakkostyypin
diabeteksen riskiä alentaen, Kallio kertoo tutkimustuloksista.
Entä mikä on pahin terveyspommi, jota ruokaostoksilla kannattaa
välttää?
– Itse voisin poistaa energiajuomat ja limsat vallan pois hyllyjen
valikoimista. Ne saavat kehon sokeritasapainon järkkymään. Jos
elimistöään kiusaa jatkuvasti, se voi pettää, Huopalahti toteaa.
Teksti: Henna Borisoff
Julkaistu 30.08.2012 12:31, päivitetty 30.08.2012 15:03
1. Lontoo: judotunnelmia- ystävää kannustamassa
Jälleen ”matkaraporttini” tulee osissa.
Valitettavasti kuvia ei ole vielä käytettävissä, mutta tässä menomatkasta ja parilta ekalta päivältä kuulumisia ja fiiliksiä, jotka vietimme paralympialaisjudoa seuraten.
Puolukat ja omenat – varma syksyn merkki
Viikonloppuna nautimme ihanista syyspäivistä mökillä. Aa ja avokki tekivät lauantaina terassin valmiiksi mun ja äitini samoillessa metsässä ja kävellessä pikkuteillä ympäristöömme tutustuen. Metsämies oli avokille selittänyt lähellä olevan suon, jota ei löydetty 🙁 Metsä oli ryteikköä eikä kovin hoidettuakaan. Risukkoa riitti ja kulkeminen oli vaikeaa. Puolukoita löydettiin mökkitien varrelta, ei tarvinnut rymytä syvälle metsään. Keräsimme helposti viitisen litraa niitä. Ongelmana tahtoi olla niiden kypsyys. Käsi kun osui varpuun marjat rapisi maahan. Se vähän hankaloitti meikäläisen keräämistä, mutta kyllä varmastikin keräsin itse lähes puolet marjoista. Olihan äiti nopeampi, mutta käytti aikansa tehokkaasti keräten suppilovahveroita ja kanttarelleja kotiin vietäväksi mun kipon täyttymistä odotellessaan.
Metsässä oli ihana olla. Siellä tuoksui syksyn luonto. Pidän siitä. Olisin voinut samoilla pidempäänkin metsässä, mutta äiti ei jaksanut. Ymmärrän sen hyvin, niin vaikeakulkuista siellä oli.
Illan hämäryys alkoi jo laskeutua Aa:n ja avokin viimeistellessään terassia. Ehtivät kuitenkin saamaan työt valmiiksi ennen pimeyttä. Nyt meillä on jykevä hyvä terassi, IHANAA!
Äiti puolestaan perkasi puolukoita taistellen pimeyttä vastaan. Suurin osa jäi sunnuntaiaamuun. Sunnuntaina oli vielä upeampi sää kuin lauantaina. Oltiin ulkona koko päivä. Tehtiin kukkapenkki mökin edustalle laatotuksen oikean sivun viereen. Sinne istutettiin sipulikukkia: krookuksia, tulppaaneja, narsisseja ja jotain neljättä, jonka nimeä en muista. Äiti istutti kukat niin, että matalammat tulivat eteen ja korkeimmat taakse. Kukkivathan ne eri aikaan kevättä, mutta jonkinlaisen järjestyksen äiti halusi laittaa.
Pieni jännitys oli antaisiko Harmaakuono olla kukkapenkin rauhassa. No ei ainakaan vielä kaivanut sipuleita ylös, vaikka pari kertaa yllätettiinkin penkistä kävelemästä.
Sunnuntaina oli niin lämmin, että päätimme syödä hirvipataa ja perunoita ulkona. Saattoipa olla viimeinen mahdollisuus tälle vuotta. Illalla istuttiin vielä nuotiolla paistaen makkaraa. Ilta viileni, mutta nuotio lämmitti mukavasti.
Maanantaiaamuna paluu kaupunkiin. Osan puolukoista pakastin mökille ja osan toin kotiin pakkaseen. Nyt mulla on viitisen litraa puolukoita, seittemisen litraa mustikoita, 2.5 kg vadelmia. Äidiltä saan kuulemma vielä puolukkasurvosta ja puolukoitakin. Se on innostunut ystävänsä kanssa marjastamisesta. Käyvät monta kertaa viikossa metsässä, joten kyllähän niitä luonnon antimiakin kertyy.
Tänä kesänä jäi mansikat valitettavasti hankkimatta. Jotenkin se paras mansikka-aika meni liian nopsaan ohi etten oikein osannut reakoida ajoissa 🙁
Nyt illalla ystäväni kävi teellä ja toi lähes muovikassillisen omenoita. Lisäksi asiakkaani, joka on kyllä vuosien mittaan tullut myös ystäväksi toi myös pienemmän pussillisen omppuja. Jollain pihalla oli ollut kyltti, jossa annettiin lupa poimimiseen, joten hän päätti poimia. Kiitokset teille molemmille!!!
Avokki haaveili vähän omenapiirakasta. En ehkä kuitenkaan haluaisi sitä tehdä, vaikka tällä Detox-siirtymäviikolla voisin itsekin sitä vielä syödä. En vaan halua itselleni kiusauksia 😀 Omenasoseen keitto taitaa kuitenkin olla edessä lähipäivinä. Ihan mahtia valmistaa itse, tietääpähän ettei ole mitään ylimääräisiä lisäainesotkotuksia mukana.
Nautitaan syksystä ja sen antimista, luonnon herkuista!
Vantaan vammaiskuljetuksista ei saa leikata
*huokaus*
Vammaisten lakisääteiset kuljetuspalvelumatkat puhuttavat, koska ne on isohko raha kaupungeille ja kunnille. Kuitenkin nuo kuljetuspalvelumatkojen piiriin kuuluvat taksimatkat ovat monelle vaikeavammaiselle välttämättömät. Liikuntavammaisen voi olla hankalaa matkustaa paikallisbusseissa ja junissa. Kalusto kun ei ole kaikkialla matalalattiaista. Ja harvemminpa paikkurin kuski pääsee vammaista auttamaan. Näkövammaisen on opeteltava jokainen reitti erikseen, jotta yksin matkustaminen onnistuu julkisilla, ja moni matkustaakin paljon myös niin. On kuitenkin tapahtumia, jotka ovat harvoin tai joidenka paikka vaihtelee. On täysin mahdotonta opetella jokaiseen haluamaansa paikkaan reitit. Ja kyllähän se liikkumistaidon ohjauskin maksaa. Maksaa myös henkilökohtaisen avustajan tarpeen lisääntyminen.
Minusta on tärkeää, että vammainen henkilö voi osallistua tapahtumiin, käydä harrastuksissa, osallistua yhteiskunnallisiin asioihin, käydä humputtelemassa ja hoitamassa asioitaan. Kunnat myöntävät vapaa-ajan ja virkistäytymiseen matkoja 18 yhden suuntaista matkaa kuukaudessa, joka on lain mukaan minimi. Kunnat pääsääntöisesti pitävät sitä maksimina ja myöntävät myös vähemmän. Olenpa kuullut henkilöstä jolle oli myönnetty neljä matkaa kuukaudessa, eli hän pääsi kahdesti kuukaudessa jonnekin pois kotoaan.
Vammaisella on rajoituksia ja valitettavasti vaikeavammaisella liikkuminen hankaloituu oleellisesti. Jos säästötoiminnoilla aletaan vähentämään vaikeavammaisten vammaispalvelumatkoja, elämästä tulee entistä rajoitetumpaa liikkumisen osalta. Millaisia ongelmia se tuokaan??? Syrjäytymistä, yksinäisyyttä, ennenaikaisesti laitoshoitoon joutumista, alkoholiongelmaa jne. Ja varmasti maksaa yhteiskunnalle. En väitä etteikö maksaisi kuljetuspalvelukin, mutta…
Joka tapauksessa Vantaan valtuusto on päättänyt 15%:n säästöistä kuljetuspalvelumatkoista ja nyt asiaa vastustaneet ovat laatineet adressin, jossa sanotaan:
Vantaan vammaiskuljetuksista ei saa leikata
VANTAAN VAMMAISKULJETUKSISTA EI SAA LEIKATA
Vetoomus Vantaan kaupunginvaltuustolle
Valtuuston enemmistön hyväksymässä Talouden tasapainottamis- ja
velkaohjelmassa leikataan rutkasti vammaisten sosiaalisin perustein
päätettävistä kuljetuksista (ohjelman teksti alla).
Ohjelmassa huomattava määrä kuljetuspalveluja käyttäviä siirretään
käyttämään joukkoliikennettä, missä tapaturman vaara on suuri.
Busseissa saa henkilökunnalta apua harvoin, junissa ei ollenkaan.
Monet eivät voi käyttää joukkoliikennettä ilman henkilökohtaista
avustajaa. Matalalattiabusseja ei ole kaikilla linjoilla.
Kuljetuspalvelujen leikkaaminen karsii vammaisten liikkumista.
Matkojen vähyys vaikeuttaa jo nykyisellään harrastuksia ja
yhteiskunnallista osallistumista. Leikkaukset vaarantavat itsenäistä
elämää ja sosiaalisia suhteita. Terveysongelmat, alkoholismi ja
syrjäytyminen lisääntyvät. Vammaisen elämä vaikeutuu ja
yhteiskunnalle koituu pitkän päälle lisäkustannuksia, jotka ovat
”säästöjä”
suuremmat.
ME ALLEKIRJOITTANEET VAADIMME VAMMAISKULJETUSTEN LEIKKAUSPÄÄTÖKSEN
PERUUTTAMISTA.
Vantaan Talouden tasapainottamis- ja velkaohjelma, sivu 20:
”Vammaispalvelulain mukaisten kuljetuspalvelumatkojen vähentäminen 15
% (2013, 1,3 milj. euroa)
– matkojen määrän huomattava vähentäminen siirtämällä asiakkaat
käyttämään joukkoliikennettä
– kutsutaksien ja palvelulinjojen kehittäminen Vantaalla
– Riskianalyysi: itsenäinen selviytymien vaikeutuu, osallistuminen
yhteiskunnalliseen toimintaan vähenee”
23.8.2012
Rita Dahl Vas
Soili Haverinen KD
Liisa Huttunen Vihreät
Teijo Kakko PerusS
Ros-Britt Kangas KD
Aura Kaskisydän Vammaisaktivisti
Sari Kesäniemi Vas
Juha Malmi PerusS
Erkki Matinlassi SKP
Eeva Pitkänen puheenjohtaja, Vantaan Invalidit ry.
Sanni Purhonen järjestöaktiivi
Tiina Viitanen Kok
Juha Kovanen SKP
Juha Kovanen
Hyvät lukijat
jakakaa tätä eteen päin ja jos yhtään asia koskettaa
käykää allekirjoittamassa
täällä
Pyöräillen mökille
Käykäähän katsomassa
Pyörälenkistä onnellisena
Punaisella hirmulla kolme lenkkiä takana
– Hidasvauhtinen kokeiluluontoinen reilut viis kilsaa
– 33.9 km ajassa 1 h 39 min pilottina kilpapyöräilijä
— 22 km vajaa puolitoistatuntia
Kilsoja yhteensä 61.510 km
Keskinopeus karvan alle 18 km
Korkein nopeus reilut 38 km tunnissa
Kokonaisaikaa en muista, mutta jotain reilun kolmen tunnin
Pyörässä on matkamittari, joka näyttää kokonaiskilsat, kokonaisajan, keskinopeuden ja tuon korkeimman nopeuden. Tietystikin mittarin nollaamalla saa kultakin lenkiltä erikseen samat tiedot. Toistaseksi en ole mittaria nollannut.
Hymy karehtii vieläkin huulilla kun muistelen tuota alkuillan lenkkiä, niin huippua se oli!
Alussa koimme tosin sydämen tykytyksiä, vaihteista meni lukitus päälle ja polkimet eivät pyörineet. Pilottini meinasi jo hätääntyä hajottaneensa pyörän, mutta onneksi keksittiin mikä jarrasi. Siihen alkumatkasta meni tovi, mutta onneksi päästiin matkaan ja nauttimaan upeasta kesäillasta pyöräillen.
Reitiltä löytyi kivoja mäkiä ja välillä sai polkea ihan tosissaan, jotta päästiin mäen päälle. Kerran oli pakko taluttaa pyörä ylös.
Nautin tekemisen meiningistä, hengästymisestä ja jalkatreenistä.
Ja nyt kroppani huutaa tätä lisää. Olo on ollut koko illan aivan mahtava! Valitettavasti huomisaamun pyöräily peruuntui, mutta maanantaille on seuraavat treffit sovittu pyöräilyn merkeissä. Ja tämän iltaisen pilotin kanssa treffataan parin viikon päästä. Olen todella iloinen, että hän haluaa lähteä toistekin.
Minua vähän huolestuttaa, tuleekohan minusta rasittavuuden huutomerkki ruinuamisellani pilotteja jatkuvasti. Minusta nimittäin tuntuu, että pyöräily meinaa imaista mukaansa ja ylipäätään liikuntakärpänen puree mua tällä hetkellä. Haluaisin tehdä kaikkea mahdollista ja vissiin mahdotontakin.
Ja nyt tuo lomalaisten hieronta-rupeama on ohi. Olo on helpottunut!
Ei tarvitse jännittää onko minkä verran töitä vai onko ollenkaan. Voi keskittyä omaan firmaansa ja asiakaskuntaansa täydellä panostuksella. Tosin ens viikolla lomailemme/mökkeilemme. Alkuviikosta tosin töitä ja työpuhelin on mökillä ulottuvilla, joten meidät tavoittaa kyllä.
Mutta määääää tahhhddon taas pyöräilemään!!!!
Ps: Käykäähän katsomassa
A Lesson in Sisu – Suomen Paralympiakomitean Lontoo-kampanjavideo
Viikko itikoiden pistettävänä ja muiden öttiäisten purtavana
Viikko vierähti nopsaan Hartolassa mökkeillen äitin ja avokin kanssa. Tuota kesäistä viikkoa on mukavaa muistella nyt oman mökin edustalla saunan lämpiämistä odotellessa ja linnun visertelyä kuunnellessa. Avokki haravoi raivaamaansa heinää ja Harmaakuono pyörii ympärillä keppi suussaan. Päivällä kasattiin lammen rantaan kivistä nuotiopaikka. Pihapiirissä julmetusti kiviä, joten saadaanpahan ne hyötykäyttöön.
Mutta siis viime viikko vietettiin Hartolassa maanantaista maanantaihin. Tuon viikon aikana ei kertaakaan aterioitu sisällä yhtä iltateehetkeä lukuun ottamatta. Ruuatkin valmistettiin nuotiogrillissä perjantaisia broilerjauhelihapihvejä ja letun paistoa, perunoiden keittämistä, kanamunakastikkeen ja pinaattimuhennoksen valmistusta viikon varrelta laskematta.
Nuotiogrillissä valmistui herkulliset kasvisnyytit, lohifile, possupihvit, pikkusiiat. Mukana ei tietenkään ollut koko maustevarastoa, mutta pitkälle päästiin mustapippurilla, suolalla, barbequella, yrttimausteella, tuoreilla yrteillä, valkosipulilla ja sipulilla voita unohtamatta
Ensinmmäisenä iltana valvoimme pitkälle aamuyöhön. Saunomisen ja uimisen jälkeen istuimme mökin terassilla kesäyöstä nauttien ja innostuimmepa paistamaan nuotiolla vielä hirvimakkarat.
Etenkin alkuviikosta kärsittiin itikoista ja muista öttiäisistä. Nuotiossa pitämällä tulta saatiin niitä vähän karkotettua, joten tuli loimotti joka päivä myös ilman grillauspuuhia. Äiti ja avokki keräsivät pihapiiristä käpyjä ja heiniä, jotka toivat savua palaessaan ja öttiäiset pysyi vähän loitommalla.
Kun valmistin meille fetasalaattia, kannoin ainekset mökin terassin pöydälle ja ei muuta kuin kokkaamaan 😀
Ja sama juttu valmistaessa raparperi-mansikkapiirakkaa
Mökin rannassa oli soutuvene, joten kävimme melkeinpä joka päivä soutelemassa.
Toisen airon lavasta oli puolet pois, joten venettä oli vaikeaa pitää suunnassaan. Mun soutaessa pyörimmekin ympyrää 😀
Silti, kivaa ja hyvää liikuntaa 🙂
Avokki nautti soutelusta ja välillä innostui ottamaan homman puolittain treenin kannaltakin



























