Opaskoirakalenteri vuodelle 2013 on nyt tilattavissa!
Haluatko ilahduttaa ystäviäsi kalenterilla, jossa yli tuhannen opaskoiran nimipäivät sekä upeat kuukauden opaskoirakuvat! Lisäksi viikkonumerointi, pyhä- ja liputuspäivät.
Opaskoirakalenteri vuodelle 2013 on nyt tilattavissa!
Haluatko ilahduttaa ystäviäsi kalenterilla, jossa yli tuhannen opaskoiran nimipäivät sekä upeat kuukauden opaskoirakuvat! Lisäksi viikkonumerointi, pyhä- ja liputuspäivät.
Niin, mikä sitten on ”normaalia”?
Joka tapauksessa Detox-kuuri on ohitse ja paluu normaaliin tapahtunut.
Viime viikko oli ns. vakautusviikko milloin ruokavalioon palautettiin maitotaloustuotteita, lihaa, kalaa, viljatuotteita jne. Itse tosin söin vasta tänään punaista lihaa jauhelihalasagnen yhteydessä, jonka lasangelevyt oli täysjyvää. Viime viikolla söin useampana päivänä uunilohta ja uunikasviksia. Annoskoot on pienentyneet huomattavasti, joten kalaa riitti usealle päivää.
Viikonloppuna söin soijakermaan tehtyä carry-kana-kastiketta, jossa oli paprikaa ja ananasta. Lisukkeena itse tehtyjä lohkoperunoita sekä uunitomaattisalaattia.
Ja kahtena päivänä tuli syötyä myös viljatuotteita. Perjantaisessa käsityömiitissä ei voinut vastustaa vuohenjuustopiirakkaa ja ihanaa kermaista mustaviinimarjakääretorttua. Ja lauantaina ystäväpariskunnan luona söimme hyvällä ruokahalulla kanasalaattia, jossa oli valkoista riisiä sekä salaatin kanssa itsetehtyjä kaura-juustosämpylöitä. Kahvin/teen kanssa maistui vielä kauraomenapiirakka. Tuona iltana rikkoutui myös alkoholiton aika(4vk), sillä illan aikana nautiskelimme punaviiniä. Sunnuntaina vierailin pitkäaikaisen pelaajaystäväni luona harjoittelemassa mehiläisvahakynttilöiden tekemistä. Teen kanssa söimme kiltisti tummaasuklaata, joten ruotuun paluu onnistui. Eilen falafeleja ja salaattia ruuaksi. Aa:n kanssa löysimme viime viikolla hyvää tattarnäkkäriä. Se on täysjyvää, ja siinä on muistaakseni vain merisuolaa ja vettä, tais olla vielä luomuakin. Hyvää, suosittelen. Saa ainakin S-kaupoista. On riisikakuille mahtava vaihtoehto.
Mulla on ollut iho-ongelmia aina enempi ja vähempi. Talvisin kärsin todella kuivasta ihottumasta ja jalkapöytiin nousee kutiavaa ihottumaa. Viime talvena sellainen kutiava läiskä ilmestyi myös ranteeseeni, jossa pidän kelloa. Välillä se katoaa lähes kokonaan, välillä äityy kutiamaan ja nousee näpyille. Muualla on lähinnä kuivaa. Nyt Detoxin aikana kutinaa ei ollut ja ihottuma ranteesta lähes katosi. Kun taas söin viljoja, kutina on palannut ja näppylät. Mieleeni on hiipinyt mahdollisuus gluteiiniyliherkkyydestä, mene ja tiedä sitten. Nyt koetan olla taas ilman viljoja ja katsoa mitä oireille tapahtuu.
Niin, että just söin sitä lasagnea 🙁
Detoxin jäljiltä tuntuu, että aineenvaihduntani toimii paremmin. Että kyllä uskon siitä olleen hyötyä keholleni ja mielellenikin. Ja mikä parasta kuurista jäi monta hyvää ruokareseptiä käytettäväksi tulevaisuudessa.
Syksyn tullen taas neulominen ja harputtelu ovat innostaneet, ja moni ilta on venynyt liiankin myöhään käsitöiden parissa. Mukavaa se on ollut ja nyt ajattelin esitellä valmiita töitä.
Viime talvena tutustuin frillahuivin neulomiseen. Alkuun se tuntui tuskastuttavan vaikealta. Lanka meni hirvittävälle kierukkeelle, tai isosilmäisen verkkolangan silmut putosivat puikolta. Työn jouduin purkamaan aika monta kertaa, mutta vihdoin huivi valmistui. Lanka on Novitan Frillaa (100%akryylia)
Sittemmin olen tehnyt Haapsaluusta ostamasta langasta pienverkkoista frillaa. Pidän neuloksesta enemmän, mutta työ etenee hitaasti, koska lankaa on leviteltävä ja todella etsittävä se ulkoreunimmainen verkon silmu. Mökillä ja viimesimmissä käsityömiiteissämme olen työn parissa ahkeroinut, mutta ei ole vielä ihan valmis.
Alkusyksystä ennen Lontoon matkaa parissa illassa tein tämän mustan isosilmäisen frillan.
Syyskuun lopulla teimme Silmukkasiskojen kanssa visiitin Oulunkylän Lankamailmaan. Ja samana iltana aloitin tämän liukuvärjätyn frillan.
Langan toisessa reunassa kulkee verkkorivi ja loppuosa on toiseen suuntaan olevia lankoja, jotka ovat kiinni langan toisessa reunassa. (Embla 85%akryyli 15%polyesteri)
Tämä mustanyppylankafrilla tuotti pään vaivaa. Yleensä teen frillat kahdeksalla silmukalla, mutta tästä sai vain kolmella silmulla edes jotenkin järkevän mittaisen. Olen oppinut, että yksi kerä on yksi frilla. Voihan se olla toisinkin, mutta luulisi huivista tulevan aika ruma, jos siinä on paljon välisolmuja… No tästä tuli tylsä liuruke.
Ihastuin (Rosarios 85%mohair 10%akryyli 5%polyamidi) tähän. Tuntuu kädessä ihanan pehmoiselta neulokselta. Mulla on vähän se ”vika” että lankoja valittaessa otan sellaisia mitkä tuntuvat käteen erityisen hyvältä, ja siksipä kai työni sitten on usein pörröjä 😀
Tänäsyksynä on valmistunut myös tämä Novitan langasta, (Rose mohair 65%akryyli 35%), jonka ostin Haapsalusta.
Viime keväänä Kuusamossa ollessamme harputtelin avokin äidin sydämiin 😀
Hänelle oli harppu täysin uusi tuttavuus ja myös se että sokea voi ja osaa tehdä käsitöitä. Hän oli vaikuttunut myös, että tein huiviin hapsut. Lanka on keinokuituaLidlistä (Papillon 70%akryyli 30%polyamidi). Ei suosikkini, mutta tulipahan ostettua ja harputeltua.
Käsityökorissa odottaa vielä lisää tummaalilaa Mohairia, josta teen vähän leveämmän kaulaliinan, Kaksilla puikoilla on frilla, sekä suunnitteilla harputella Merinovillasta harpulla huivi. Sitä ostin edullisesti kesällä Haapsalusta. On ihanan pehmeää ja kutittamatonta villaa.
Tänään koin onnistumisen sykähdyttävän tunteen, sydämmessä lämpimän läikähdyksen. Nyt tiedän ”taas” miksi pidän hoitotyöstä, miksi kerta kerran jälkeen annan itseni likoon asiakkaan hyvinvoinnin paranemiseksi. Paras kiitos tehdystä työstä on onnistuminen auttamaan ja hoitamaan hyvin hoitotuloksin.
Mulla kävi tänään kolmatta kertaa koiratyttö, jolla on todettu reilu vuosi sitten nivelrikko. Tyttö on ontunut ja ollut vaisuhko. Ruoka on vaihdettu sopivampaa, liikunta tapahtuu pehmeillä alustoilla jne. Nyt kahden viikon aikana koira on käynyt kolmasti hoidossani. Jo ekan käynnin jälkeen tyttö oli ollut pirteämpi ja tuli riemukkaasti ovellemme. Nyt piristyminen on lisääntynyt edelleen, elämänilo palautunut, ja leikkii jopa enemmän kuin 4v pentunsa. Liikkumisessa kankeus ja ontuminen on vähentynyt selvästi.
Ensinmäisellä hoitokerralla ja vähän vielä toisellakin, tyttö oli levoton; lipoi huuliaan, kudoksissa värinää jne. Tänään ei juuri mitään havaittavia reaktioita.
Omistaja kertoi käyneensä viikonloppuna täällä suunnalla ulkoilemassa, tulleensa eri suunnasta kuin normaalisti, tyttö oli kävellyt laiskana ja ehkä vähän tylsistyneenä. Oli pysähtynyt ja katsellut ympärilleen. Havaitessaan olevansa meidän pihatien kohdalla, lähti rivakasti vetämään meidän ovelle.
Nivelrikko on etutassuissa ja niskan ja lapojen seudussa jännityksiä. Jännitykset ulottuvat takapäähän asti. Tänään kuitenkin tyttö nukkui hetkittäin hieronnassa. Lopettaessa se nousi reippaana ylös pyrkien pesemään kasvoni.
On hienoa onnistua auttamaan elämän laadun parantamisessa. Rakastan koirien vilpittömyyttä ja hoidon vastaanottokykyä. Olen onnellinen!
Ja olen saanut uuden lukijan, Emmi on liittynyt seuraan. Toivotan sinut tervetulleeksi mukaan, ja toki toivon viihtyvän juttujeni parissa.
On aika uskomatonta, että viimeksi olen viettänyt KOKONAISEN viikonlopun kaupungissa kesä-heinäkuun vaihteessa. Ehkäpä siis oli jo aika. Mökkielämästä on nautittu, mutta säiden huonontuessa on aika nauttia kaupunkielämästä. Tosin nyt viikonloppuna saimme nauttia myös auringon paisteesta ja sateettomista hetkistä.
Siivousinspiraatio iski yht’äkkiä meihin molempiin, joten eilen rauhallisen aamun jälkeen pölyrätti käteen ja pölyjen pyyhintää joka nurkasta ja tasolta, imurointia, mattojen pöllytystä, pyykin pesua. Ja mikä mukavempaa kuin yhdessä puuhaaminen.
Siivouksen jälkeen söin bataatti-porkkanasosekeittoa, johon on lisätty chiliä, valkosipulia ja yrttejä. Bataatti maistui ihanan makealta johon chili toi potkua juuri oikealla tavalla. Oli taas fiilisteltävä miten hyvää kasvisruoka voikin olla. Ihastuin myös kesäkurpitsaspakettiin tomaattikastikkeella. Siihen kastikkeeseen tomaatin lisäks basillikaa, aurinkokuivattua tomaattia, valkosipulia, punasipulia, mustaa pippuria. Kesäkurpitsa suikaloidaan spaketinauhamaiseksi ja höyrytetään. Kastikkeeseen paahdetaan vielä auringonkukan siemeniä. NAM!!! Perjantai oli tuo kokkauspäivä Aa:n kanssa. Lisäks pisteille merkattiin ostamieni lankojen värit. Samalla puhuttiin terveellisestä, kevyestä ruuasta ja fiilisteltiin keitoksiemme makua 😀 Siitä tuli niin hyvälle tuulelle.
Eilisiltana ennen saunaa hieroin avokin niskahartia-seudun. Ja oli aikamoinen jumitus. Ei ihme, että valitteli jo päänsärkyä. Hieronnan päälle sauna, joten uni sohvalla maistuikin makeasti. Viettelin myöhäisiltaa tässä tietokoneella mesetellen pitkäaikaisen ystäväni kanssa. Nykyisin ollaan yhteyksissä aivan liian harvoin, mutta kun ollaan, niin se olemassa oleva ystävyys ponnahtaa paikoilleen ja juttu jatkuu siitä mihin edelliskerralla on jäänyt.
Se tuntuu hienolta.
Tänään oli mun vuoro pötkähtää hierontapöydälle hierottavaksi. Edelliskerrasta olikin aikaa. Jumitus oli lähinnä ala- ja keskiselässä. Harteiden yläosat ja niska olivat yllättävän vähän jännittyneet. Pystyin jopa niskakäsittelystä nauttimaan, ja minun tapauksessa se on aika harvinaista.
Piipahdin Partylite -kynttiläkutsuilla. Ostin äidille lumipallokynttilät. Tiedän hänen pitävän niistä, ja se olikin suurin syy mennä kutsuille.Kotiin ostin isoja tuikkivia viherruoho tuoksultaan.
Kahvipöydässä oli tarjolla erilaisia piirakoita. Söin pienen palan vuohenjuusto-ananaspiirakkaa sekä omppupiirakkaa. Detoxin puhdistusviikot on lopuillaan ja huomenna alkaa ns. vakautusviikko/paluu normaaliin ruokailuun. Toki ei ole tarkoitus kiskaista kaikki pahikset heti kurkusta alas huomisesta lähtien, tai oikeammin tästä illasta… kun kerran söin jo ne piirakan palaset. Mutta todella toivon ja uskon, että tämä Detox on tuonut uusia kasvisruokareseptejä
mitä syödä jatkossakin. Ja se on ehkä koko jutun paras juttu. Toivottavasti myös kuona-aineiden mukana olisi jotain ylimäärästä kemikaalia myös kehosta hävinnyt. Lisäks iloitsen painon pudotuksesta, vaikka se ei ole detoxin päätarkoitus, mutta kemikaalikuonien vähetessä kropassa, voi helpottaa kuulemma jatkossa laihtumista. Saa nähdä. Toki edellyttää sitä järkevää syömistä terveellisistä ruoka-aineista liikuntaa unohtamatta.
Huomenna olisi erittäin mielenkiintoinen keskustelutilaisuus mihin haluaisin mennä kuuntelemaan, mutta tällä hetkellä näyttää siltä etten saa ketään kaverikseni/oppaakseni.
Mutta, jos liikutte Helsingissä ja aihe kiinnostaa, tässä Facebookista napattu info tilaisuudesta:
Olin eilen Espoossa Paula Heinosen yleisöluennolla Voitko hyvin – Energiaa ja voimaa arkeen. Asiaa tuli paljon. Tosin moni juttu oli jo minulle tuttua. On pakko ihailla Paulan positiivista energisyyttä, voimaa, intesiteettiä millä hän ottaa yleisönsä ja pistää itsensä täysillä likoon huumoria unohtamatta.
Yleisöstä suurin osa oli naisia, mutta oli paikalle jokunen mieskin eksynyt. Välillä auditoriossa raikasi nauru hersyvänä Paulan pistäessä parastaan. Hänen luennollaan ei jouda haukottelemaan eikä tylsistymään. Ehkä joidenkin makuun hän paasaa tai on liian paatoksellinen, mutta hänen luja usko parempaan terveyteen, terveyden hoitoon, ravitsemukseen on valtaisa. Se vaatii kuitenkin meitä kaikkia mukaan; tekemään niitä parempia valintoja. Hän kannusti syömään mahdollisimman paljon luomua, jättämään pois teollisuuden tarjoamat ateriat. Ei kuitenkaan pidä mennä paniikkiin, jos joskus kiireen tai jonkin muun takia syö valmisaterian. Tietysti aina parempi, jos on reissussa omat eväät(siemenet, pähkinät). Kunhan ei syö jatkuvasti eineksiä ja lisäaineilla täytettyä ruokaa. Leivistä suositteli olemaan tarkkana, yli 50% täysjyvää, kuituja yli kymmenen eikä paketissa saa lukea ”lisättyä gluteiinia” tai nykyisin on alotettu myös merkitsemään ”lisättyä vehnäproteiinia”, joka on gluteiinia. Suositteli jättämään väliin karppileivät tms. tuotteet. Hän puhui myös hyvien rasvojen puolesta joita saa pähkinöistä, siemenistä, öljyistä, kalasta jne. Kovetetut kasvirasvat sai tuomion. Ei myöskään öljyistä sellaisia mitkä on lämpökäsitelty. Aina ja aina öljypullossa tulee lukea ”kylmäpuristettu”. Voin käyttö on ok. kohtuullisissa määrin. Jos on taipumusta korkeaan kolesteroliin, sen käytön suhteen kannattaa olla kohtuullisen tarkka.
Paula puhui myös suoliston hyvinvoinnin tärkeydestä, sivuutti useampaan eri otteeseen fuktionaalista lääketiedettä, jossa hoidetaan kokonaisuutta. Etsitään oireen aiheuttaja eikä hoideta vain oiretta. Esimerkkinä vaikkapa iho-ongelmat voivatkin johtua suoliston ongelmista. Fuktionaalisessa lääketieteessä otetaan testejä paljon tarkemmin ja syvemminkin. Erittäin mielenkiintoinen lähestymistapa ja varmasti sellainen suunta mihin terveydenhuollon pitäisi mennä. Testit ovat kuitenkin kalliita ja valitettavasti ei niihin ole mahdollisuutta läheskään kaikilla suomalaisistakaan.
Paula puhui myös positiivisesta ajattelusta ja siitä miten suuri merkitys on sillä mitä ajattelemme, miten asennoidumme. Jos on väsyttävä tylsä vesisade, se pännii kun koko ajan ajattelee sen olevan ärsyttävää. Entä jos ajattelisikin ”sataa vettä, ei haittaa. Täällähän on piristävää, mukavaa kävellä”. Pakko tunnustaa, että tuollainen vaatii meikäläiselle ainakin vähän harjoitusta 😀 Uskon kyllä siihen, että mitä positiivisempi pystyy olemaan sen parempi olo, mieli ja energiatasokin on.
Lisäravinteista hän suositteli ehdottomana lisänä D-vitamiinia. Jos muita lisiä ei voi, tai ei halua käyttää, mutta d-vitsku on sellainen mitä emme muuten saa tarpeeksi. Ylipäätään Paula korosti ruokavalion tärkeyttä. Lisäravinteilla ei korvata rempallaan olevaa ruokavaliota. Se kuntoon ja tarvittaessa tukena lisäravinteita. Ja tässäkin suositteli mittauttamaan mistä vitamiineista tai hivenaineista on puutos. Moni vaiva usein saa avun kun löydetään se mitä on elimistössämme liian vähän. Tässä taas tullaan kysymykseen mistä rahat käydä mittauttamassa nuo vitamiini- ja hivenainearvonsa. Tällä hetkellä kait d-vitamiiniarvon testi maksaa M vähiten 55 €, Terveystalossa lähemmäksi satasen. Ei pientuloisilla, eläkelläisillä, työttömillä ole tuollaiseen rahaa.
Olen menossa Helsingin Terveys- ja kauneus -messuille, jotka ovat parin viikon päästä. Paula luennoi myös siellä lauantaina.
Eilen alkoi Detox-kuurin nestepäivät. Aamiaiseksi marja-hedelmäsmoothies, mukaan mangosmoothies. Lähdin ennen puolta päivää Opaskoirayhdistyksenn hallituksen kokoukseen. Aikaa jäi parisen tuntia tapettavaksi ennen Paulan luennolle lähtöä. Kävin Aa:n kanssa ostamassa melatomiinia ja syömässä. Arvatahan se piti, ettei sopivaa ruokaa oikein löytynyt Detox huomioiden. Ostin sipulikeiton, joka maistui natriumglutamaatille 🙁 Ja josta tuli hetkellisesti todella huono olo, kuvotti. Siinä oli hyvä muistutus miksi puhdistautuminen elimistölle kaikesta kuonasta ja ylimääräsestä on paikallaan, ja miksi lisäaineita kannattaa vältellä niin paljon kuin mahdollista. Aa:lla ei mennyt paljoa paremmin. Hän osti uuniperunan kylmäsavulohitäytteellä. Täytteessä 2-3 dl majoneesia, pienenpieniä kalan paloja siellä täällä, hirmuisesti salaatinlehtien päällä salaatinkastiketta. Lautaselle jäi majoneesia lähemmäks pari desiä Aa:n ongittua kalat sieltä. Ja hällekin tuli huono olo 🙁
Kotona mua odotti avokaado-parsakaali -kylmäsosekeitto 😀 Keitto oli hyvää, yllättävän hyvää ja vei hyvin nälän. Kun olen tämän kirjoittanut syön keiton loppuun. Sitten onkin aika valmistautua illan töille.
Tänään on ollut ns. kotipäivä. Aamupäivästä asiakkaita ja nyt viideltä työt jatkuu. Aamulla smoothiesta, nyt kohta keittoa ja illalla jälleen smoothiesta. Pitkin päivää olen lipittänyt sitruuna-inkiväärivettä ja aamulla Frantsilan Lähde-yrttiteetä, joka loppui. Näiden nestepäivien aikanahan on tarkoitus syödä ravinto nestemmäisessä muodossa, käyttää paljon vihreitä kasviksia, jotka ovat kehoa puhdistavia. Nestettä tulisi nauttia n. 4 litraa joista yksi litra vettä.
Olen monesti miettinyt, että olisi kiva käydä kehonkoostumusmittauksessa, mutta en ole koskaan päässyt ajatusta pidemmälle. En ole varannut mistään mittausaikaa. Detox-kurssilla tuli kuitenkin mittaukseen mahdollisuus. Se tehtiin laitteella, josta pidettiin kahvoista kiinni ja seistiin vaalla. En tiedä onko aina tapana mittaus suorittaa vaatteet yllä, mutta kurssipaikalla ainakin niin tehtiin. Toisaalta, ei siellä ollut paikkaa missä olisi voinut riisuakkaan.
Laitteeseen kirjattiin, pituus ja ikä ennen mittausta. Tulokset käytiin yhdessä kurssin vetäjän kanssa, joka on ravitsemustieteilijä ja tekee työkseen ravintoneuvontaa. Bmi oli odotetusti koholla, mutta hänen mielestään sitä ei pidä liikaa tuijottaa, koska lihasluustoprosentti osoitti kuitenkin, että liikkunut olen ja kroppa saanut fyysistä kuormitusta. Mitä korkeampi luku on, sen parempi. Minulla se oli 27%. Olisi kiva nähdä jonkinlaisia tilastoja, mihin se minun ikäiselläni asettuu. Sisäelinten ympärille kertynyt rasva oli 7%, kun sen tulisi olla 1-9%, joten vielä hyvässä rajoissa sen suhteen.
Rasvaprosentti kauhistutti ja kauhistuttaa. Se oli kamalan korkea, niin korkea etten sitä täällä voi julkaista. Myös niin korkea, että jäin pohtimaan, mistä se todella johtuu. Toki, koska olen tällainen kuin olen, tiesin rasvaprosentinkin olevan ei niin mairitteleva. Kuitenkin ruokavaliossa on tapahtunut muutoksia ja mielestäni syön kohtuullisen terveellisesti jne. Siksi jäin miettimään. Toki kurssin vetäjä muistutti, että toisilla se on luontaisesti korkeampi kuin toisilla. Suositteli mittauttamaan kolesterolin. Kohonnut kolesteroli voinee nostattaa myös rasvaprosenttia. En ole sellaista tiennyt, ja rehellisesti tuohon rasvaprosentti- ja kehonkoostumusasiaan olen kovin vähän perehtynyt. Yritin tietoa etsiä netistä, mutta löysin lähinnä mainoksia missä voi mennä kehonkoostumusmittaukseen. Olisin kaivannut faktatietoa syistä korkeaan rasvaprosenttiin. No toki myös ruokavaliolla, sillä mitä syön on myös vaikutuksensa, mutta esim. miksi rasvaprosentti on luontaisesti toisilla korkeampi kuin toisilla. Ja jos sattuu kuulumaan tuohon korkeaprosenttiseen porukkaan millaisin keinoin sitä voi laskea? Ruokavalio, liikunta. Tiedetään!!! Muuta? Detox-kuurin aikana voi tapahtua muutoksia. Tarkoitus oli mittaus uusia viimesellä kurssikerralla, mutta aika loppui kesken.
Asia on mietityttänyt kovasti. Mittaus tehtiin jo ekalla kurssikerralla (10.9.) ja nyt vasta kehtasin täällä asiasta avautua. Jos teillä on faktatietoa tai kokemuksia ylipäätään aiheen tiimoilta, lukisin mielelläni niistä.
Sain mahdollisuuden ystäväni kautta mennä kuun lopussa biosignaturemittaukseen. Etukäteen on täytettävä ruokapäiväkirja kolmelta päivältä sekä taustatietolomake. Siinä kysytään mm. strategiset mitat, elämäntavoista, terveydestä jne. Mukaan pyydetään lähettämään itsestään kolmesta eri suunnasta otetut valokuvat kropastaan. Mitä huolellisemmin taustatiedot täyttää sitä enemmän saanee tunnin tapaamisesta irti. Odotan tuota tapaamista mielenkiinnolla, sillä aiheesta kiinnostuin jo viime syksynä Kaisa Jaakkolan luennolla, mutta mittaukseen on jäänyt menemättä. Katsotaan millaisen keskustelun saan aikaan nostamalla tuon rasvaprosenttiasian myös esille???
Mua jännitti etukäteen aikalailla miten puhdistusviikot sujuvat. Pelkäsin kärsivän nälästä ja erilaisten mielitekojen armottomasta iskemisestä. Hämmästys on melkoinen kuinka helppoa tämä lopulta on ollut. Nälän tunne on välillä vieraillut, mutta ei pahana. Päivä päivältä nälkä on vähemmän ja vähemmän, vaikka nyt viikonloppuna on tullut fyysistä kuormitustakin. Eilen nimittäin mökille saapui halkokuorma (viisi heittokuutiollista halkoja) ja ryhdyimme kohtuullisen kauniissa syyspäivässä niitä heti latomaan liiteriin. Alkuun avokki toi minulle halkoja ulkoa ja minä pinosin. Pinojen kasvaessa korkeutta osat vaihtuivat. Ja se halkojen kantaminen olikin se homman raskain osuus. Meikäläinen vielä kun ei toteuttanut hommaa mitenkään hyvällä ergonomialla. Nyt siitä saan sitten kärsiä. Pitkät selkälihakset ja takareidet ovat pirun kipeät. Ehkä kyykkyä olisi voinut harrastaa enemmän. Ja nyt kun protskut on minimissä, se hidastaa kyllä myös palautumista, huoh!!! Joten, kärsi kurjulainen, kärsi!!! :O
Vajaat neljä tuntia urakkaan meni. Sen jälkeen olin rättipoikkiväsynyt 🙁 Kattilaan perjantaina valmistamani linssikeitto lämpiämään. Tein sen kookosmaitoon. Laitoin vihreitä linssejä 3 dl. Keittelin ne, jonka jälkeen siivilöin vedet pois. Paistoin kaksi sipulia ja valkosipulin kynttä öljyssä, lisäsin tölkin kookosmaitoa ja linssit. Ripaus mustaapippuria ja ruususuolaa. Keitossa olisi voinut olla nestettä vähän enemmän linssien määrään nähden. Myös avokki tykästyi keittoon ja haluaa sitä tehtävän myöhemminkin 😀 Eli, avokille myyty ainakin yksi kasvisateria 🙂 Keittoa riitti vielä tällekin päivää.
Perjantaina valmistin uuden vihersalaattisatsin, johon laitoin tammenlehtisalaattia, herneen versoa, rukolaa, kirsikkatomaattia ja kurkkua. Tilkka oliiviöljyä ja mustaa pippuria sekä auringonkukan siemeniä. Se riitti keiton tavoin myös tälle iltaa. Huomenna onkin taasen kokkailupäivä alkuviikon ruokia silmällä pitäen.
Tällä viikolla olen kerran ”rikkonut” puhdistautumista. Se ei tapahtunut käsityömiitissä keskiviikkona. Se tapahtui torstaina kotikäynnillä. Asiakas kantoi puoliväkisin mukin mustaa teetä ja palan jotain valmiskakkua nokkani eteen, enkä hennonnut yli 80v ihmiselle alkaa hangoittelemaan vastaan, koska tarjoaminen oli hänelle erityisen tärkeää. Siispä, söin ja join kiltisti. Muuten olen pysynyt hyvin ruodussani. Mielitekoja ei ole ollut. Joskus avokin höpöttäessä suklaasta tms. herää hetkellinen halu, mutta onneksi toistaseksi se on ollut varsin nopeasti ohitse menevää.
Lankamailmassa oli mukava käydä ja tuli uusia lankojakin ostettua. Ostin paria erilaista verkkolankaa, ja yhtä pörröä. Kirjoittelen käsitöistä jossain vaiheessa tarkemman postauksen, kun saan lankojen vyötteistä lankojen tarkemmat tiedot. Joka tapauksessa keskiviikkoiltana aloitin vihreän muhkean frillahuivin neulomisen ja sain sen torstaina valmiiksi. Huivia neuloessa minua huvitti kirjoitukseni viime talvella siitä miten vaikeaa frillalangalla neulominen on. Enään se ei tunnu vaikealta. Tosin langan kiertyminen välillä hidastaa ja tuo haastetta puuhaan. Mökillä olen neulonut pienverrkoista frillaa ja sen langan kierukkeisuuden vuoksi välillä meinaa pinna napsahtaa poikki. Nyt toin työn kotiin, joten jospa sekin valmistuisi lähitulevaisuudessa.
Eilisiltana aloitin harpulla pörrölangasta (lanka, jossa on mustaa ja harmaata, sekä sellasia silmuja…) harputtelemaan kaulaliinaa, jonka tänään jouduin purkamaan, koska tyrin jotain alottaessani uutta lankakerää. Sormet syyhyää alottamaan työ uudestaan, sillä pörröstä tuli ihanan tuntuista neulosta 😀 Ehkäpä tämän kirjoitettuani pistän kuulokkeet korville, antaudun kirjanja harputtelun vietäväksi.
Jos eilen selkä sai kyytiä, tänään vuorossa oli sisäreidet 😀 Oltiin nimittäin ratsastamassa. Tällä kertaa minulla oli eri hevonen mitä aijemmilla kerroilla on ollut. Tämä tyttö oli aika pieni, käynti vähän töpöä lyhyiden jalkojen vuoksi. Tyttö oli myös huomattavasti ripeämpi liikkeissään. Tyyppi ei töltännyt lainkaan, joten ravia paineltiin tölttipätkät. Tässä tulikin hyvä tilaisuus opetella keventämistä ravissa. Ihme ja kumma, löysin rytmin. Ekalla pätkällä vasta loppupuolella. Tiesin heti homman menevän oikein kun rytmi napsahti kohdalleen. Muilla ravipätkillä kevennys onnistuikin heti alusta alkaen. Ravista laukkaan siirtyessä, en ”ehtinyt” harjaan kunnolla kiinni. Enemmän varmaan rohkeuden puutetta, mutta myöskin tämä tyttö vaihtoi askellajinsa rivakammin kuin aijemmin ratsastamani kaveri. Mielestäni pärjäsin kuitenkin hyvin tämän uuden tuttavuuden kanssa. Ja mikä sadeviikon päätteeksi parasta, vaelluksemme aikana ei satanut yhtään vettä!!! Tarkotus olis tulevilla kerroilla nyt ratsastaa uudella tytöllä ja tutustua siihen paremmin.
Olen jälleen aivan myyty vetäjän tavasta toimia kanssani! Ihan mahtavaa kun opin joka kerta jotain uutta.
Mahtavaa on myös tämä Detoxin sujuminen. Fyysisen rasituksen jälkeen olen ollut normaalia väsyneempi ja ajoittain kärsinyt lievästä päänsärystä sekä palelusta. ”Oireet” kuuluu asiaan ja niiden pitäisi vähentyä puhdistuksen edetessä ja tilalle pitäisi tulla pirteyttä ja energisyyttä. Saas nähdä mitä toinen puhdistusviikko tuo tullessaan…
Maanantai-iltana oli viimeinen kurssitapaaminen Virkeyttä Detoxilla-kurssilla. Valitettavasti aika loppui vähän kesken ja viimesen kerran asiat jouduttiin käymään läpi hiukan kiiruhtaen. Onneksi meillä on kuitenkin hyvät kurssimatskut. Niihin voi aina tarvittaessa palata.
Itselläni alkoi maanantaina tuo ensinmäinen puhdistusviikko. Viikonlopun ruokailut sujui mökillä muuten hyvin, paitsi sunnuntaina sorruin syömään pekonikananmunatomaattimunakkaan. Noh, kananmunia sai siirtymäviikolla syödä, punasen lihan syömistä vähentää asteittain. No pekoni oli ainoa punainen liha mitä viikolla lihapullien lisäksi söin. Pekonissa kuitenkin lisäaineita riittää, joten voisi voinut jättää väliin. No syöty mikä syöty.
Maanantaina mulla oli koko päivän huonohko olo. Johtuiko sitten Detoxista vai kuukautisista. Vatsa oli sekaisin ja muutenkin olo vähän kuvo. Kurssipaikalla palelinkin.
Alkuviikon ruokailut on koostuneet aamiaisesta, joka sisältää hedelmiä ja marjoja smoothiekseen sekoitettuna(kiivi, greippi, ananas, vadelma, mansikka, puolukka, appelsiini, jne) sekä Frantsilan Lähde-nimisestä yrttiteestä, joka vilkastuttaa aineenvaihduntaa poistaen kehosta nestettä.
Lämmin ateria/lounas kasviskeitto, jossa kasvikset on kevyesti keitetty. Voi tehdä myös sosekeitoksi. Mun keitossa on porkkanaa, bataattia, punajuurta, paprikaa, punakaalia, parsakaalia, palsternakkaa, persiljiaaa. Bataatti ei tosin ollut suositeltavien listalla, mutta sitä on keitossa hyvin vähän. Liemeen mustapippuria ja sitruunanmehua. Keittoon ei ohjeen mukaan tule lainkaan suolaa, joka tuntui oudolta. Sitruuna kuitenkin vahvistaa kasviksien ja juureksien makua ja alkujärkytyksestä päästyään suolan puute ei häiritse. Keiton kanssa olen syönyt täysjyväriisikakkuja missä ei ole muuta kuin täysjyväriisiä ja merisuolaa. Niitä menee aterialla kaksi.
Illallinen muodostuu vihersalaatista, jossa salaatinlehtien lisäksi rukolaa, kurkkua ja tomaattia. Pitkin päivää vettä, yrttiteetä, sitrunavettä inkiväärillä. Ja eilisiltana sorruin iltateen kanssa syömään yhden riisikakun. Löysin muuten luomuhumusta, joten se toimii hyvin levitteenä kakun päällä. Ei ole vielä tullut ilmakuivattua kinkkua ikävä. Muutenkaan en ole kaivannut mitään lihatuotteita tai maitotuotteitakaan. Näemmä sitä ihminen on aika sopeutuvainen.
Teen kanssa napostelen vähän pähkinöitä. Pähkinät ovat pieninä määrinä sallittuja, joten niitä ei paljoa syödä. Olen pysynyt siis kohtuudessa hyvinkin. Niitä menee pitkin päivää.
Olen ehkä myös vähän hämmästynyt miten vähän tunnen itseni nälkäiseksi. Odotin kärsiväni enemmänkin nälästä. Toisaalta kurssilla sanottiinkin, ettei Detox-kuuri ole mikään kidutus- ja nälkäkuuri. Suhtauduin siihen hiukan epäillen, mutta ainakin toistaseks nälkä on pysynyt hallinnassa.
Yllätys ei varmaan ole, että paino putoaa. Paino huiteli Lontoon jälkeen 69-69.6 kg:n välillä. Kuukautisista huolimatta vaaka näytti aamulla 68.4 kg, joten kropassa tapahtuu. Tiedän kyllä senkin, että painoa tulee takaisin siirryttäessä normaaliin ruokavalioon puhdistuksen jälkeen. Mutta uskon, että jotain jää myös matkan varrellekin. Jospa ainakin ne mitä puhdistuksessa kuona-aineina tulee kropasta ulos.
Ja kyllähän näiltä viikoilta soisi jäävän tulevaisuuteen hyviä kasvisruokia mitä valmistaa. En usko puhdistuksen muuttavan suuresti elämäntapojani, ehkä vähän ne viilaantuu. En kerran nytkään paljoa käytä esim. vaaleita, puhdistettuja viljoja tai makeutusaineita juomissa yms. Sokeriakin lisäilen itse valmistamiini hilloihin, soseisiin hyvin vähän. Ehkä tämä Detox antaa lisää vahvuutta sille jo aijemmin valitsemalleni tielle. Tiedän nauttivani jatkossakin liharuuistakin, mutta toivon kasvisruokien lisääntyvän ruokavaliossani.
Olen lähdössä tutustumaan Oulunkylässä sijaitsevaan Lankamailmaan miittimme Silmukkasiskojen kanssa. Kaupassa kierreltyämme menemme lähikahvilaan kutimien kanssa, joten siellä on eka taistelu itseni kanssa juodakko vain vihreää teetä vai jotain sen kanssa. Olen tiukasti päättänyt pysyä teelinjalla ilman suolaisia tai makeita herkkuja..
Eilen olin kuulotestissä ja kuten arvelinkin oikean korvan kuulo on vasempaa parempi n. 10 desipeliä. Leikkauksella ei kannata yrittää saada kuuloa yhtä hyväksi molempiin korviin tuon kymmenen desibelin takia. Noh, en kyllä itse ajatellutkaan haluta leikkausta uudelleen.
Tälläkin kerralla kuulontutkija passitti minut ensin korvan putsaukseen. Nyt sen teki minua hoitava lääkäri. Täytyy sanoa, että homma ei tuntunut yhtään niin kivuliaalta kuin viimeksi.Itse testissä olin vähän stressissä kuulenko piippaukset ja harhapainalluksia tuli jonkin verran. Olo oli aika epävarma ja kysyinkin kuulotutkijalta, mikä putsauksen vaikutus on kuuloon. No hän totesi vain, että minunhan pitäisi nyt kuulla paremmin. Sanoin, että edelliskerrallakin koin epävarmuutta piippauksien suhteen. No kuulo on kuulemma parempi kuin tammikuussa. Silloinhan vasemman korvan kuulokäyrä kummastutti lääkäriäkin, joten tiedä sitten miten vertauskelvolliset testitulokset olivat. No molemmissa oli korvat putsattu ensin.
Lääkäri oli tapansa mukaan vähän kiireinen ja tylyhkö. Ymmärsin kuitenkin kuulorajojen menevän 23-33 välillä. Lievää johtumisvikaa siis on, sisäkorvat ymmärtääkseni ok. Häilyn nyt lievän kuulovian alamailla, likellä normaalin rajaa, ainakin oikean korvan osalta. Se tuntuu toki hyvältä.
Kuuloseurantoja ei jatketa. Niistä on kuulemma luovuttu, koska muutokset vuositasolla on niin vähäisiä ettei niitä välttämättä pystytä huomaamaankaan. Kuitenkin ilmeisesti kuulo heikkenee ennemmin tai myöhemmin ja silloin on mietittävä kuulokojeen mahdollisuutta. Toki, jos proteesi jostain syystä lakkaa toimimasta (esim. irtoaa), voi leikkaustakin miettiä. Siinä kuitenkin on aina vaara sisäkorvavaurion. Nyt kuitenkin elellään normaalisti ja hakeudutaan tutkimuksiin, jos kuulossa tapahtuu jotain oleellista huonompaan suuntaan.
Tuntuuhan se vähän kurjalta, tietoisuus siitä, että tod.näk. vanhana kärsii kuulo-ongelmista näkövammansa lisäksi, mutta ei sitä nyt kannata alkaa suremaan. Eteenpäin mennään ja kuulosta nautitaan isolla sydämellä ja toivotaan sen pysyvän pitkään. Minulla on varmasti monta vuotta, vuosikymmeniä hyvää aikaa kuulla ja kokea sen kautta elämän iloja ja suruja. Positiivisin mielin eteenpäin siis.
Ja kyllähän se tuntui hyvältä tietää tilanteen olevan hyvän.
Minä kuulen, minä elän, minä voin hyvin.
Voin nauttia elämästä jne.
Pakko tunnustaa, että jännitin testejä ja lääkärin tapaamista 😀